Kaukana korven kätköissä 3 - Blogi - Greengrass - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pateettisuutta pieteetillä

Blogi aloitettu: 5.5.2012
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Mies, Nainen kpl

• Kaukana korven kätköissä 322.10.2012 klo 23:34

  Hetkisen harkitsen pakenemista - pikaista paluuta teltan turvaan - makuupussiin - unen suojaan. Kuitenkin uteliaisuus, tuo ihmistä suurempi, kaiken kaatava voima saa vallan ihmisen taimesta. Vainuni viemänä, vaistoni varassa, poikkean polulta, rämmin metsään. Risut raapivat, kannokot kaatavat, havupuut harjaavat hiukseni. Saavutan pienoisen aukion - laulu alkaa taas (Volgan lautturit) - huohotan hengästyneenä - hirvi tai karhu tai Bendolino rymistää karkuun läpi puiden ja pensaiden. Hämärään totuttautuneet silmäni tavoittavat jotakin, tajuntani hämärtyy, kyynel valuu ja taas alkaa paluu....

  Tajuntani ei aivan katoa vaikka rukoilenkin sitä - ja hartaasti. Jalkani halvaantuvat, henkeni salpautuvat, verkkokalvoilleni etsautuu salamanomaisesti näkymä - eikä mikään mahti maailmassa, voi meitä erottaa...

   

  Männyn tyvellä, melko matalalla, sojottaa Janina Frostellin reiden paksuinen poikaoksa, oksasta valuu alas kuin vahvaa manillaköyttä - puun verta ja kyyneleitä - ja köyden päässä istuu nainen. Suu supottaa suorana, silmät mustina, peittona pimeä yö. Kauhu lamauttaa - muutoin pakenisin - ryntäisin kuin hirvi auton alle, mutten vaan voi. Astun muutamia askeleita lähemmäksi, näen silmät - silmiä ei enää ole.

  Taika raukeaa, jalat kantavat taas. Juoksen, juoksen kuin hullu aamusumussa - ei suuntaa, ei päämäärää, vain liike. Juoksen ja kaadun ja nousen ja juoksen taas. Uin yli mustan virran, silta vilahtaa silmäkulmassani. Ryntään teltalle, runnon sen takapenkille kaikkine salkoineen ja sisältöineen. Pakitan puuhun ja ajan kauas pois - niin helvetin lujaa kuin ikimaailmassa uskallan... 

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---