Hirviä ja ihmisiä - mielisairaalassa - Blogi - Greengrass - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pateettisuutta pieteetillä

Blogi aloitettu: 5.5.2012
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Mies, Nainen kpl

• Hirviä ja ihmisiä - mielisairaalassa8.3.2013 klo 00:27

  Mielisairaalassa - siis jossakin kuvitteellisessa sellaisessa 

  (ehkä)

  -Oot sä joku homo?

  -Mitenniin?

  -Saanu keekoilla tässä tissit esillä ja perse paljaana kohta koko kierron ja jätkä eikun tuijottaa juutalaista nenää - vai eikö hullut saa olla haluttavia?

  -Se siitä oo kiinni, se vaan kuuluu rooliin olla tälleen. Kuormasta ei syödä, ei edes silmillä, julkisesti.

  -Mulla onkin libido kipee, siihen sattuu kamalasti - mua ei haluu kukaan...tai halus yks, mutta sekin tapettiin - melkein ainaki.

  -Haluaisit sä kertoo koko stoorin?

  -Mitä sä muka välität mun haluumisista? Oikeestaan mä taidan haluta riisua sun naamaltas ton tekopyhän puolihymyn ja kertoo sulle pari tarinaa elävästä elämästä, mutta sun on luvattava ettet kirjota siitä mistä kiellän. Kukaan tuskin uskoskaan, mutta silti. Saat julkasta sitten kun oon kuollu ja en satu olemaan pitkäikästä sukua.

  -Suomen laki ja sairaalan säännöt määrää...

  -Ja paskat, sä pidät turpas kiinni, tai tarinaa ei tule. Sitäpaitsi mä säästän loppuun vähän makupaloja ...tiedän susta jotakin, jonka takuulla haluaisit itekkin tietää, mutta ainakin yhtä luultavasti et haluasi kaikkien tietävän.

  - Onko tuo kiristystä, sellaiseen en suostu.

  - Sanosin pikemminkin että lahjontaa

  - Sä asetat aika hankalaan tilanteeseen...

  - Kuule, kuule poika, et ikinä arvaa miten hankalassa tilanteessa mä oon, mutta oon linjani valinnut ja pidän sen,  kanssa tai ilman.

  - Täytyy miettiä asiaa...millaisilla ehdoilla vois harkita...

  - Ehdot on ehdottomat, et puhu ennen kuin kuolen...voit tietysti keskeyttää...molemmat tarinat päättyy siihen AMEN 

  -Kai mullakin viiraa, katotaan kortit.

  -Ootsä huomenna töissä?...täytyy vetää pipo päähän ja lähtee kuselle, tupakalle ja runkille...tää on virkattu virkahattu.

   

  Mielisairaalassa, hullun tarinaa

  Varhaisimpia asioita mitä muistan taitavat olla ne ihan tavalliset koti-illat Äiti katteli tv:stä kotimaisia sarjoja ja isä korjaili autoa, joka oli ilmeisesti aina rikki - kroonisesti niin kuin minäkin. Se oli vanha Toyota - keltanen - ja aina siinä oli roikkumassa paksu nippu tuoksuvia naisenkuvia - vaniljaa ainakin ja jasmiinia. Tallissa radio huusi hätäänsä Suomi-rockia, välillä pätkien ja sen takana oli muka-piilossa vihreä pullo josta isä muka-salaa aina naukkaili ja irvisteli päälle. Välillä se aina pyyhki kätensä trasselitukkoon ja pelasi mun kanssa jalkapalloa tai paini nurmikolla ja aina hävisi. Sitten se taas jatkoi sitä iänikuista korjaamistaan ja tupakan-polttoaan. Välillä rätisi hitsi ja välillä hyrisi pora ja välillä kiroili isi ja aina se kuitenkin oli naama hymyssä, kun se katsoi muhun päin.

   

  Joskus äiti huuteli meitä kahville, pulla tuoksui ja mä sain syödä kaks. Usein sellaisina iltoina isä ja äiti laittoivat huoneensa oven kiinni, kun olivat harjanneet multa hampaat ja toivotelleet hyvää yötä - kissanunta.

   

  Sillon pienenä, kun mulla oli oikein paha olla, niin isä piti mua paljon sylissä ja hyssytteli ja tuutitteli...ja jos mikään muu ei auttanu niin se hiero karhealla kädellä mun jalkojen välistä ja se kyllä autto aina - oikeastaan mä taisin joskus oikein toivoa sitä että tulis hirmupaha olo ja isän pitäis hieroa mua vaikka kuinka paljo. Sitten kerran kun mulla oli ihan tosissaan paha mieli ja itketti niin äiti hiipi isin selän taa ja löi sitä jollakin takkaraudalla tai jollakin ja sen takaraivoon tuli pieni verinen reikä - mä näin sen ja ihmettelin miten pienestä reiästä henki mahtuu pakenemaan - ja siitä samasta reiästä, isin takaraivosta, taisi munkin henkeni paeta taivaan tuuliin...tai helvetin. 

   

  Ei isä ihan kokonaan kuollut, mutta melkein. Sen päätä särki koko ajan aina kun mä näin sitä ja se ei muistanut kunnolla asioita ja se haisi aina ja jatkuvasti hirveän pahalle ja sillä oli parta ajamatta ja sen puhe sammalsi ja se kuoli pikkuhiljaa kokonaan pois. Kertoivat sen paleltuneen jouluaatonaattona Sokoksen seinää vasten - ihmiset olivat loikkineet koko päivän sen yli, etteivät olis lianneet uusia kenkiään... Joka ilta mä suunnittelin kuinka istun nukkuvan äitin naamalla niin kauan, ettei se herää lainkaan. Mä en antanut, enkä anna, sille ikinä anteeksi sitä, että se tuhosi isän elämän ja minun elämän - Where ever she is.

   

  - Onko kysymistä?

  - Paljonkin, mutta minusta tuntuu että tarina jatkuu - eikö?

  - Sustahan se on kiinni.

  - No aiotko sinä valottaa niitä juttuja joita sulla on muhun liittyen...?

   

  - Sanon sen verran, että näin tyttäres eilen tv:ssä ja musta hän oli kaikkein kaunein.

  - Mutta eihän ole tytärtä vaan yksi poika.

  - Niinhän sä luulet. Ai niin, ja sit mä tapoin yhen tosi vittumaisen akan. Ja sit mä haluaisin vielä, että sä tekisit musta naisen, ennen kuin mä kuolen.

  ----Tämä tarina oli sitten tässä, ellei maailmassa tapahdu ihan ihmeitä. Satunnainen lukija voi sitten mielessään keksiä tarinaan mieleisensä lopun - eikun perhana, joudunhan minä vielä tutustuttamaan sinut "Kauhasen kankstereihin" Anteeksi kauheasti, tulee vielä yksi pätkä tarinajöötiä ja sitten se on unhappy end. t:Greengrass 

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---