Menneisyys ja leppien synty - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Menneisyys ja leppien synty5.2.2015 klo 18:01

  Menneisyys on lineaarisessa aikakäsityksessä se osa aikalinjaa, joka on jo tapahtunut. Menneisyyden vastakohta on tulevaisuus. Nykyhetki rajaa nämä kaksi ajanjaksoa toisistaan. Lineaarisen aikakäsityksen mukaan menneisyys on syy-seuraussuhteessa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Näin ollen menneisyyden olemassaolo on siis aiheuttanut sen, että vuonna 2013 maaliskuun 16. päivä olen ottanut joen varrella sijaitsevasta jonkin sortin lepästä, otaksun, valokuvan? Mystillistä. Tai sitten ei.

  Leppiä on Suomessa puolestaan kahta lajia: tervaleppä ja harmaaleppä. Harmaaleppä, Alnus incana, on koivukasvien heimoon ja leppien sukuun kuuluva, pohjoisen pallonpuoliskon viileämmillä alueilla elävä puulaji. Nimi on tullut puun rungon ja oksien harmaasta kuoresta. Harmaaleppä kasvaa muiden muassa rannoilla, metsänlaidoissa ja vanhoilla laidunalueilla.

  Tervaleppä, Alnus glutinosa, on leppien sukuun kuuluva kesävihanta lehtipuu. Puun nimi tullee tahmeista, ikään kuin tervamaisista, lehdistä. Tervaleppä kasvaa kosteissa ravinteikkaissa lehdoissa, saaristossa, jokien ja purojen varsilla sekä järvien rannoilla. Kosteilla ja aurinkoisilla alueilla tervaleppä voi kasvaa hyvinkin suureksi. Tervalepästä on valmistettu mm. saunan lauteita, savustuspuruja ja kitaroita. Puu on suosittu myös seinäpaneelina.

  Lepät, Alnus, on koivukasvien, Betulaseae, heimoon kuuluva kasvisuku, joka pitää sisällään noin 30 puu- ja pensaslajia. Lepät ovat levinneet koko pohjoisen pallonpuoliskon lauhkealle vyöhykkeelle. Joitakin lajeja löytyy myös Andeilta. Leppä voi hyvällä kasvupaikalla elää yli satavuotiaaksi. Suurin leppälaji on pohjoisamerikkalainen punaleppä, Alnus rubra, joka voi kasvaa jopa 40 metrin korkuiseksi. Suomessa harmaaleppä voi kasvaa 25 ?metriseksi, tervaleppä vieläkin korkeammaksi. Nimi ?leppä? tulee vanhasta itämerensuomalaisissa kielissä esiintyneestä, verta tarkoittavasta sanasta. Assosiaatio liittynee lepän punertavaan puuainekseen. Vahingoittunut lepän pintahan muuttuu haavamaisen punaiseksi, ikään kuin verestäväksi.

  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---