Lapissa kultaa etsimässä - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Lapissa kultaa etsimässä17.9.2017 klo 13:52

  Tämänkertainen safari pohjoiseen suuntautui Inarin-Saariselän alueelle. Sieltä perimätieto kertoo löydetyn kultaa, arvometallia, jota on yritetty jopa keksiä. Viisasten kivi, Lapis philosophorum, on myyttinen aine, jota länsimaiset alkemistit ovat yrittäneet valmistaa jo pitemmän aikaa. Viisasten kivellä oli kyky muuttaa muita metalleja kullaksi. Niinpä ihmeaineella voisi muuttaa vanhan, piakkoin arvottomaksi käyvän autonkin kullaksi. Siitähän tulisi jo reilusti yli tuhat kiloa kultaa. Eikä tässä vielä kaikki: myöhäiskeskiajalta lähtien uskottiin, että viisasten kivi olisi kaikki sairaudet parantava ihmelääke, tekisi ihmisestä jopa kuolemattoman. Mitään erityisiä sairauksia tässä ei ainakaan toistaiseksi ole näköpiirissä, mutta siitä huolimatta voisihan viisastenkiveä laittaa vaikka pöytälaatikkoon vastaisen varalle.

  Ajatuksen viisasten kivestä lienee esittänyt 900 ?luvun persialaissyntyinen alkemisti Geber. Hän tutki alkuaineita: tuli, maa, vesi, ilma, neljän perussuureen suhteen: kuumuus, kylmyys, kuivuus ja kosteus. Metallin muuntaminen toiseksi tarkoitti sen perusominaisuuksien uudelleen järjestämistä. Tähän tarvittaisiin ihmeainetta, eliksiiriä, jonka kuviteltiin olevan jauhettua viisasten kiveä (Wikipedia). Uudempaa viisastenkivi ?ajattelua edustaa puolestaan Harry Potter ja viisastenkivi (Harry Potter and the Philosopher?s Stone) ?niminen teos.

  Lappiin ihmiset alkoivat rynnätä kultaa etsimään joskus 1800 ?luvulla. Ensimmäinen muutaman vuoden kestänyt rynnäkkö tapahtui 1870 ?luvulla Ivalojoella, 1934 löydettiiin kultaa Sodankylän Tankavaarasta ja seuraava ryntäys alkoi toisen maailmansodan jälkeen Inarin Lemmenjoella. Aivan ensimmäiset tiedot Lapista löydetystä kullasta ovat jo 1500 ?luvun alkupuolelta Utsjoelta (Wikipedia).

  Lähinnä arvelin kultaa löytyvän Lemmenjoen varrelta. Etsintä siellä on helppoa, koska joen reunaa seurailee suhteellisen helppokulkuinen retkeily- tai patikkareitti. Reitti lähtee Njurkulahdesta ja päätyy Ravadasjärvelle. Matkaa kertyy 15 ? 18 kilometriä hieman sen mukaan millaista mittaria sattuu käyttämään tai miten paljon hoipertelee yms. GPS ei aina näytä olevan kovin tarkka. Kerrankin satelliitti ohjasi Tampereen keskustaan, kun piti päästä Vaasaan menevälle tielle. Syy oli se, että opastava GPS näytti kilometrin väärin, tai tiemestari oli tehnyt uuden tien. 

  Lemmenjokea seurailevan reitin pystyy kävelemään kuivalla säällä mukavasti kävelykengin joskin useiden purojen ylittäminen vaatii hieman akrobatiaa. Kullan etsintään suosittelen kuitenkin tukevaa jalan suojaa, koska ainakin oma metodini perustuu kivien potkiskeluun. Jos kivi lentää pienestä potkusta kevyesti kauemmas, niin kysymyksessä ei ole kulta. Sen sijaan jos jalkine ei saa pieneltäkään näyttävää kiveä liikahtamaan, vaan varpaaseen jopa sattuu, niin kysymyksessä on kultakimpale.

  Koska rantakoivujen kuvaaminen on muodostunut lähes maaneerikseni, niin oheinen kuva kertoo sen, millaisia rantakoivuja kasvaa Lemmenjoen varrella. Alkujaan asetin tavoitteeksi löytää vähintään kilon painoisen kultamurikan, mutta kun näin ei käynyt, niin lienee tyytyminen pariin rantakoivuun.

  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---