Rakenteellinen vähälahjaisuus - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Rakenteellinen vähälahjaisuus21.11.2017 klo 18:27

  Suomessa on satoja tuhansia työttömiä. Silti niin kutsuttu ekonomistikunta päättelee, kuuleman mukaan, että työvoimareservimme suuruus olisi vaivaiset 40 000. Onko kysymyksessä fataali ongelma laskutaidossa, vai mistä on kysymys? Onko nyt niin, että sadat tuhannet työttömät ovat rakenteellisesti sen verran puutteellisia, etteivät he kelpaa työmarkkinoille. Sanotun mukaan vain nuo 40 000 satojen tuhansien yli menevä osa työttömiä olisi potentiaalisesti työmarkkinakelpoinen? Toki pitää muistaa sekin, etteivät kaikki ekonomistit ole saaneet älyn armolahjaa, vaan ovat jääneet lähinnä huuliharpun asteelle.

  Tuskin niin vähälahjaista on edes syntynyt, joka ei pärjäisi työmarkkinoilla. Tunnen tapauksen, jossa 25 pojon älykkyydellä on selvitetty ylempi korkeakoulututkinto, suoritettu reservinupseerin tutkinto sekä pystytty pelaamaan jopa Älypäätä, sitäkin epäergonomisella hiirellä ja vanhoilla silmälaseilla, joilla ei erota, mihin päin e ?kirjain kulloinkin on kallellaan. Erityisempiä vaikeuksia eivät ole tuottaneet sen enempää tutkijan kuin opettajankaan työ. Talous ja tietotekniikka ovat sen verran yksinkertaisia asioita, ettei niihin tarvita muuta kuin selvää järkeä. Filosofian harrastaminen onnistuu parhaiten, jos päässä ei ole yhtään mitään. Silloin eivät erilaiset aatteet, kuten porvarismi, pääse sekoittamaan puhtaan järjen kirkasta valoa.

  Mutta asiaan, sorsan kasvatukseen. Olen kehitellyt ideaa, josko ryhtyisi jalostamaan värillisiä sorsia. Oheiseen kuvaan olen luonnostellut mallin ideaalisorsasta. Esimerkiksi Lahti on sorsia väärällään. Pienen vesijärven rannalla sorsat laiduntavat ympäri vuoden. Talvipakkasilla ne istuvat ringissä järven rannalla ja odottelevat, kun ravinto sataa taivaalta, tai pikemminkin rannan ohikulkijoilta. Rannan ruohikko on parhaimmillaan kymmenien senttimetrien paksuisen lumen alla. Sorsat eivät muuta etelään kirveelläkään. Jos pitää arvata, kumpi lähtee etelään ennemmin sorsa vai lahtelainen, niin lahtelainen lähtee, sorsa ei.

  Koska en ole sorsa- sen enempää kun valkoposkihanhifanikaan, niin opettaisin ideaalisorsan muuttamaan etelään heti, kun taivas osoittaa tummumisen oireita. Väriä sorsassa pitää olla siksi, että väri piristää ihmismieltä erityisesti juuri syksyn harmaina ja sateisina aikoina ja erityisesti silloin, kun näkee, että sorsa todella on lentämässä etelään.
  
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---