Naapureita moikkaamaan - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Naapureita moikkaamaan10.7.2019 klo 18:47

  Vaikka olemme siirtyneet tietoyhteiskuntaan, on matkustaminen yhtä vaikeaa kuin ennenkin, ellei vaikeampaa. Etenkin jos on hankkinut Telian Prepaid -liittymän ja on keksinyt lähteä Ruotsiin. Näin siitä syystä, ettei liittymä toimi Ruotsissa, vaikka perimätieto kertoo, että Telia on ruotsalainen. Ja kun mobiili ei toimi, niin Google maps on täysin hyödytön hyödyke jolloin todennäköisyys sille, että satunnainen turisti eksyy, on melkoinen. Siis melkoisen suuri.

  Wikipedia tietää kertoa, että Ruotsin valtio on Telian suurin omistaja 37,3 prosentin osuudella. Telia Company AB, entinen TeliaSonera, on nykyisin monikansallinen teleoperaattori, joka muodostui alkujaan ruotsalaisen Telian ja suomalaisen Soneran fuusion tuloksena vuonna 2002.

  Toinen matkustamisen ongelma muodostuu siitä miten autoon saa polttoainetta. Niin kutsuttuja bensiiniasemia löytyy toki harvakseltaan, mutta miten niistä saa polttoainetta, on lähes tieteellinen probleemi. Nykyaikaisia maksutapoja löytyy tukku, mutta rahalla ei voi maksaa missään. Yrittäjät ovat tänä päivänä laiskistuneet siinä määrin, että vetävät mieluummin lonkkaa kuin laskevat kassaan tulevia uunituoreita seteleitä. Korttimaksaminen alkaa olla jo historiaa ja bensa-asemallakin pitää maksaa mobiililla. Vain Ahvenenmaalla sai istua mukavasti autossa ja tankki täyttyi talon toimesta. Raha kelpasi niin ikään.

  Auton vieminen laivaan on tietotekniikasta huolimatta yhtä työlästä kuin Kolumbuksen matka Amerikkaan. Ei riitä, että varaa laivasta autopaikan, sen lisäksi varauspaperit pitää joissakin satamissa vaihtaa lippuihin erillisessä toimistossa ja näyttää saadut liput sataman tarkistusveräjällä, tai mikä portti nyt lieneekin. Sen jälkeen tarvittaisiin erillinen Google maps, jotta tietäisi missä kohtaa laivassa milloinkin sijaitsee. Erityisesti autokannelle takaisin löytäminen käy suorastaan työstä. Varsinkin jos ravaa rappuja pitkin. Laivan hissi taas toimii tuntipalkalla, jos silläkään. Sisälle laivaanpääsyn kököttäminen lienee kuitenkin kaikkein työläin vaihe.

  Hotellit matkalla eivät ole ongelmattomia nekään. Erityisesti aamulla, kun on juuri päässyt hyvän unen makuun, saattaa palohäytys pärähtää parahiksi katkaisemaan virkistävän unen. Ja aivan turhaan. Mutta mistä sen tietää, kun kukaan ei ilmoita yhtään mistään eikä mitään. Sitten kun on ravannut ylhäältä raput alaovelle, joku ulkomaata puhuva toteaa ?no problem?, kokki on polttanut aamiaisen.

  Kuva on Naantalista ja se on otettu helpottamaan pysäköintipaikalle löytämistä. Onneksi puhelimen kamera toimii niin Suomessa kuin Ruotsissakin, Teliasta huolimatta. Huomionarvoista kuvassa on itse asiassa aurinko, Naantalin aurinko, joka näyttäisi paistavan jossakin kuvan vasemmassa yläkulmassa.

  Naantalin aurinko lienee peräisin 1700 -luvulta, kun Naantaliin rakennettiin tullihuone ja aita, jonka portille ripustettiin puinen aurinko, joka sittemmin korvattiin kuparista taotulla ja sianrasvalla kiillotetulla auringolla, joka sitten loisti kuin Naantalin aurinko.
  
  

  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---