Asiantuntemus politiikkaan - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Asiantuntemus politiikkaan12.2.2021 klo 14:43

  Poliittisen ja tieteellisen tiedon yhdistäminen on askarruttanut mieltäni viimeaikoina. Talous on porvarillisen käsityksen mukaan ajautumassa katastrofiin. Huuto karvaista lääkkeistä on alkanut. Paitsi oikeasydämiset niin myös tosisuomalaiset ovat alkaneet oireilla. Keskusta on äitynyt provokatiiviseksi väittämillään, ettei Suomi ole enää Pohjoismaa. On siis ilmeisesti siirtynyt paikaltaan, siis se Suomi. Siksi onkin syvän pohdinnan paikka, miten esimerkiksi totuus saataisiin vaikkapa vain pilkottamaan politiikassa.

  Perinteisesti politiikka ja tiede yhdistyy siten, että poliitikko antaa tieteilijälle tavoitteen, johon tieteilijän tehtävänä on löytää ratkaisu. Siis sille, miten tavoite saavutetaan. Jos poliitikko antaa tieteilijän tehtäväksi esimerkiksi selvittää, miten puuhun päästään, niin tieteilijä etsii tieteellisiä metodeja käyttäen parhaan mahdollisen tavan puuhun pääsemiseksi.

  Deduktiota käyttämällä tieteilijä selvittää oitis, että löytyy vain kaksi tapaa puuhun pääsemiseksi, koska ihmisellä on vain kaksi päätä. Sen jälkeen tieteentekijä rakentaa, tai ostaa kaupasta, mittarin, jolla hän ottaa ajan sen selvittämiseksi kumpi pää edellä puuhun kannattaa kiivetä. Kello näyttää lahjomattomasti kumminpäin puuhun kannattaa kiivetä. Jos tavoite edellyttää mahdollisimman hidasta puuhun pääsyä, niin sekin paljastuu. Kapitalistisessa markkinataloudessa puuhun pitää kiivetä nopeasti. Ihmisläheisessä taloudessa kiirettä ei yleensä ole, koska kiire lisää stressiä ja aiheuttaa matala-asteista tulehdusta.

  Ongelma kuitenkin on se, miten keksiä oikea tavoite. Jo pitkään on esimerkiksi kuviteltu, että talousongelmat loppuvat, kun sosiaalisia tulonsiirtoja leikataan. Leikkaukset kuulemma ajavat työttömät töihin ansaitsemaan, se lisää verotuloja ja talousongelmat poistuvat. Samalla kun tulonsiirtoja leikataan vapautuvat varat saavat yritykset kannattamaan ja vauraus lisääntyy. Syöminen puolestaan saa yhteiskunnan velkaantumaan, katso syömävelka, joten terveen talouden pitää olla syömättä jotta kansantalouden tila ei vaarannu.

  Tieteen tehtävä ei ole sekaantua valtioiden saati talouksien johtamiseen. Tieteen tehtävä on elää apurahan turvin ja kirjoittaa korkeatasoista tekstiä, joka on totta. Tieteentekijän pitää olla itsenäinen, jotta totuus ei vaarannu. Jos tieteentekijä on järjestön palveluksessa, niin kysymys ei ole enää tieteestä, vaan niin kutsutusta tilaustutkimuksesta. Se merkitsee sitä, että tutkimuksen tilaajalle pitää toimittaa se tieto, mitä tutkimuksen tilaaja on tilannut.

  Markkinamekanismin ulottaminen korkeakouluihin on merkinnyt tieteellisen tiedon raadollistumista. Tietoa tuotetaan nykyään sen mukaan, millaiselle tiedolle on kysyntää. Siten trendikäs tieto on kysyttyä ja sille löytyy rahoitusta. Ja koska rahat ovat yleensä porvarin rahoja, niin tietoa tuotetaan tänä päivänä porvarillisiin tarpeisiin ja tarkoituksiin.

  Näin ollen ongelmaa politiikan ja tieteen välillä ei ole, koska tiede tuottaa porvarille sen tiedon mitä porvari tarvitsee. Ongelma on enää se, onko kysymyksessä enää mikään tieto. Jos siis porvari asettaa tieteelle tavoitteeksi selvittää, onko Suomi enää Pohjoismaa ja sanoo, ettei ole, niin silloin Suomi ei ole enää Pohjoismaa. Talousongelmien poistamiseksi olisi kannattanut esittää kysymys, onko Suomi Italia. Jos on, niin silloin hyötyisimme tukipaketista ja voisimme iloisin mielin hypähdellä ilosta korkealle paksuja setelitukkuja heilutellen.

  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---