Maaottelu 2024 - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Maaottelu 20244.9.2024 klo 00:36

  Suomi-Ruotsi-maaottelu on vuosittain käytävä urheilukilpailu, jossa Suomi ja Ruotsi kohtaavat toisensa monissa eri urheilulajeissa.

  Wikipedian mukaan ensimmäinen Ruotsi-ottelu käytiin vuonna 1925 Helsingin Eläintarhan kentällä. Katsojia oli tuolloin 21 000 kappaletta. Maaottelua käytiin kahden vuoden välein aina vuoteen 1931 asti. Seuraava maaotteluvuosi oli vasta 1939. Mahdollinen syy muodostuneeseen taukoon oli Paavo Nurmen julistaminen kilpailukelvottomaksi kansainvälisiin yleisurheilukilpailuihin. Aluksi kentällä kilpailivat vain miehet; naiset tulivat mukaan samaan maaotteluun vuonna 1964. Vuonna 2024 vietetään Ruotsi-ottelun 99. juhlavuotta.

  Arto Bryggare haluaisi Iltalehden artikkelin mukaan uudistaa kamppailua tuomalla siihen lisää säpinää. Viisi tuhatta pitäisi lyhentää 3000 metriin ja kymppi pitäisi juosta Huitsin Nevadassa, toisin sanoen muualla kuin stadionilla. Tavallaan Artsi on oikeassa, mutta pitäisin lajit ennallaan. 

  Sen sijaan pidentäisin kekkereitä ja lisäisin joukkoon erilaisia säpinälajeja. Vaikka erilaisia monimuotoisuuskamppailuja luonnonvalinnan hengessä. Niin kutsuttu urheilun henkihän on mennyt menojaan. Kuten myös lamppu. Oletuksella, että henki on nimenomaan lampusta lähtöisin. Nykyään urheilu on lähinnä poliittista juonittelua ja aktivismia.

  Urheilussa ei ole enää pitkään aikaan edes pyritty mihinkään muuhun kuin hyvältä näyttämiseen, kehopositiivisuuteen ja brändin muodostukseen. Niin ja nauttimiseen. Ei ihme, ettei urheilu enää näytä urheilulta, vaan poseeraukselta. 

  Ymmärrän toki asian. Kuka nyt viitsii mennä näyttämään itseään nälkiintyneeltä, treenatulta ja muulta ikävältä, jota tosimielessä kilpaileminen edellyttää. Sitä paitsi mitä järkeä on rääkätä itseään? Siinähän menee paitsi rahat niin myös terveys. Sitä paitsi urheilu on ammatti, eikä ammattiin kuulu rehkiminen, vaan normaalisuoritus, joka määritellään työehtosopimuksessa, ellei nyt sitten Arto Satonen toisin määrää.

  Tällä kertaa minulle periaatteessa riitti, että näin Miika Nousiaisen katsomossa. Kulttuuripersoona, joka on asunut osan elämästään Säynätsalossa, Suomen Ateenan kupeessa, ei ole kuka tahansa, vaan nimenomaan juuri oikea katsomovieras, jonka näkeminen nettitallenteena kruunaa päivän.

  Siinä läppäriä tuijottaessani ihmettelin jälleen kerran, miksi oikean juoksutekniikan opit ovat olemassa, vaikka juuri kukaan ei niitä noudata. Tosin sitäkin ihmettelen, miksi opit poikkeavat toisistaan. En esimerkiksi ymmärrä, miksi itseään pitäisi juoksun aikana potkia takapuoleen. Ja miksi pitää katsoa kaukaisuuteen, kun mielestäni tähdellisempää olisi katsoa eteensä. Ihan vain turvallisuussyistä. Etenkin jos juoksee maastossa.

  Erityismaininnan ansaitsee Joonas Rinne. Hän on mielestäni urheileva ihme. Arvelen, että suomalainen sisu on peräisin Keski-Suomesta.  Hänen YouTube-videoistaan olen myös oppinut, että juoksuvarusteet pitää olla järjestyksessä, koska se motivoi lenkille lähtöä. Jos varusteita joutuu etsimään, niin motivaatio katoaa. Jo isäni tiesi kertoa, että Saarijärven Pullistuksessa on hyviä juoksijoita. Ilmeisesti isäni kohtasi heitä matkallaan, kun lähti kävellen Kuopiosta Jyväskylään saatuaan lomaa armeijasta. 

  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---