Quantum physics for enthusiasts - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Quantum physics for enthusiasts30.11.2024 klo 03:02

  Olen viime ajat koettanut pohtia millaiselta maailma näyttäisi, jos ei olisi aikaa eikä avaruutta. Toistaiseksi ponnisteluni ovat olleet hedelmättömiä. Asia helpottuisi merkittävästi, jos aika olisi hiukkanen. Ikään kuin leivän murunen pöydällä, joka on siihen kaikista varotoimenpiteistä huolimatta päässyt päätymään. 

  Tämä helpottaisi myös avaruuden ymmärtämistä. Maailma olisi tällöin pöytä, jolla on leivän murunen. Kenties osa ruispalaa. Siinähän on kuitua niin paljon, että murusen olemassaolo on enemmän kuin todennäköinen. Itse asiassa leivän pysyminen kiinteänä kappaleena alkaa kasvaneen kuitupitoisuuden myötä olla mielenkiintoinen tieteellinen ongelma. Mahdotonta ei tietysti ole sekään, että pöydälle olisi jäänyt kokonainen pullan palanen. Isokin sellainen. Sellainen, jossa on rusinoita.

  Kuitua leipään laitetaan kuuleman mukaan siksi, että suolisto saa siitä ravintoa bakteerikannalleen, joka monipuolistuu ja edistää terveyttä. Olen kuitenkin ihmetellyt, miten nälkäinen ihminen voi olla terve. Ilmeisesti kuitenkin kliiniset tutkimukset ovat osoittaneet nälän näkemisen edistävät terveyttä. Tai ainakin jalostavan ihmistä. Kärsimys jalostaa ihmistä, sanotaan. Sanonta heijastaa stoalaisia tai kristillisiä vaikutteita, joissa korostetaan kärsimyksen merkitystä ihmisen kasvulle ja kehitykselle. Tutkimukset osoittavat, että lievä kalorirajoitus voi hidastaa vanhenemista ja lisätä elinikää eläimillä. Se vähentää oksidatiivista stressiä ja tulehdusta. Pätee varmaan ihmisellä myös. Ihminenhän on eläin. Enemmän tai vähemmän. 

  Kliininen tutkimus on järjestelmällisesti suunniteltu tieteellinen tutkimus, jossa tutkitaan ihmisten terveyteen liittyviä kysymyksiä, kuten uusien lääkkeiden, hoitomuotojen, diagnostisten menetelmien tai lääkinnällisten laitteiden turvallisuutta ja tehokkuutta. Sen tavoitteena on lisätä lääketieteellistä tietoa ja parantaa potilaiden hoitoa.

  Tässä vaiheessa esseetä mieleeni juolahti heittää pöytä pois maailmasta ja jättää sinne vain leivän muruset, hiukkaset. Maailma olisi eri tavoin järjestyneitä aikahiukkasia. Tällöin maailma muistuttaisi digitaalista simulaatiota, jossa tila on vain koodin tuottama illuusio, ja todellinen "rakenne" on ajallinen. Tila ei olisi perustavanlaatuista, vaan "nouseva ominaisuus" ajallisista prosesseista. Esimerkiksi aikapartikkeleiden liikemallit tai energiatiheydet voisivat luoda illuusion tilasta. Avaruus ei olisi jatkuva, vaan se olisi "diskreetti," kuten pikseleistä muodostuva kuva, mutta sen "pikselit" olisivat ajallisia yksiköitä.

  Jos tila ei ole itsenäinen, myös gravitaatio (tilan kaareutuminen) olisi vain aikapartikkeleiden järjestyksen tai tiheyden muutos. Tämä voisi mullistaa yleisen suhteellisuusteorian käsityksen gravitaatiosta.

  Perinteiset tilaulottuvuudet (pituus, leveys, korkeus) voitaisiin korvata ajallisilla ulottuvuuksilla, kuten "ajallinen tiheys" tai "ajallinen nopeus." Tilan kokemus olisi subjektiivinen ja riippuisi havaitsijan tavasta vuorovaikuttaa aikapartikkeleiden kanssa.

  Leivän murunen piti heitettää mallista pois, koska nykytekniikalla ei pystytä valmistamaan riittävän hienojakoista leipää kuluttajalle. Vahinko. Olisi ollut kiva rakentaa ikioma universumi, jossa iltapuhteena olisi voinut järjestellä leivän murusia mieleisekseen.

  Ensimmäiseksi tiivistäisin ikkunat, jotta aikapartikkelit eivät pääsisi sisään. Näin pulla ja mahdollinen leipä säilyisivät ajasta ikuisuuteen eikä viimeisellä käyttöpäivämäärä -merkinnällä olisi enää merkitystä. Samoin voisin istua pöytäni ääressä maailman tappiin pelaamassa shakkia väsymättä ja iän taakan hartioita painamatta. 

  Elämän kierto, solujen jakautuminen ja vanheneminen olisivat epäsäännöllisiä ja askelittaisia prosesseja. Biologinen aika voisi hidastua, nopeutua tai keskeytyä riippuen aikapartikkeleiden liikkeistä ja tiheydestä. Elämän kehitys, kasvu, lisääntyminen ja kuolema voisivat tulla subjektiivisiksi ja suhteellisiksi kokemuksiksi, jotka muuttuisivat riippuen ympäristön aikapartikkeleiden vuorovaikutuksista ja liikenopeuksista.

  En kuitenkaan usko, että aika hiukkasena olisi erityisen miellyttävä kokemus. Se, että aika kulkisi nykäyksittäin pienissä pätkissä saattaisi ihmisen kokemaan itsensä vanhaksi vieterikelloksi, jossa sekuntiviisari nytkähtelee pätkittäin ja kiertää ympyrää. Tosin tänä päivänä erilaiset identiteetit ovat elämää suurempi kysymys, joten itsensä identifioiminen vaikka isoisän taskukelloksi voisi olla luomakuntaa rikastuttava kokemus. 
  
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---