Rakennekynsien ongelma pianonsoitossa - Blogi - Phil Decker - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Maailma sanoin ja kuvin

Blogi aloitettu: 25.5.2007
Blogimerkintöjä: 1 kpl

• Rakennekynsien ongelma pianonsoitossa26.6.2025 klo 04:15

  Aikamme suurimpia tragedioita on se, että kauneuden ja taiteen välinen liitto ei aina ole saumaton. Erityisesti tämä ristiriita nousee pintaan, kun tarkastellaan rakennekynsien ja pianonsoiton välistä epäpyhää liittoa ? tai pikemminkin sen totaalista liittoutumattomuutta.
  
  Pianonsoitto, tuo ylevä taiteen muoto, joka vaatii sormiherkkyyttä, voimaa ja tarkkuutta, joutuu nöyrtymään akryylikynsien diktaattorimaiseen valtakauteen. Kun sormien jatkeiksi rakennetaan viiden millimetrin pituinen muovinen monumentti estetiikalle, joudutaan pianon koskettimia lähestymään kuin kirurgi, käsineet kädessä.
  
  Etenkin klassisen pianomusiikin ystävät voivat kokea tämän raskaasti. Kuvitelkaa Chopinin nokturni, jota lähestytään klonksuvin kynsin. Se muistuttaa enemmän rautakyntisen pöllön morsetusta kuin hellää serenadia rakkaudelle. Debussyn "Clair de Lune" muuttuu helposti "Clair de Doomiksi", kun jokainen nuotti iskeytyy soittimeen metallisesti kolisten. Kuin sähköposti CAPS LOCK päällä.
  
  Mutta miksi uhrautua? Miksei rakkaus pianoon voi mukautua nykypäivän muoti-ihanteisiin? Voisiko esimerkiksi flyygelin koskettimiin asentaa touch screen -pinnat, joita voisi soittaa kynsien päillä kuin Instagramia selaten? Ehkä säveltäjät voisivat kirjoittaa uudelleen klassisen kaanonin ottaen huomioon rakennekynsien ergonomian. Tai luoda peräti sävellyksen pianolle ja rakennekynsille.
  Pianonvalmistajat voisivat niin ikään harkita pianon tekemistä asiakkaidensa tarpeisiin eikä päinvastoin.
  
  Toisaalta voidaan myös kysyä, onko ongelma itse asiassa pianistissa, eikä kynsissä. Miksei nykypäivän muusikko voisi hylätä vanhanaikaisen ajatuksen käsistä instrumenttina ja siirtyä tekoälyn tai ajatuksen voimalla tuotettuun musiikkiin? Miksi turhaan vaivata sormiaan. Tai paremminkin sormenpäitään. Päätään ylipäätään.
  
  Lopuksi on kuitenkin todettava ettei rakennekynsien ja pianonsoiton liitto ole mahdoton, ainoastaan ongelmallinen. Se toimii mainiona muistutuksena siitä, että joskus elämä asettaa valintoja: kauneus vai käyttökelpoisuus, soitto vai selfie. Ja vaikka maailma menisi kuinka vinoon, yksi asia on varma  kynnet tuskin menevät.
  
  Kaneetti
  
  Koskaan ei ole myöhäistä tuoda julki yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei etenkään iän kartuttua. Tässä olen mielestäni puuttunut yhteen ajankohtaisimmista  yhteiskunnallisista ongelmista. Asian edistämiseksi suunnittelen parhaillaan lippua. Lipun pitäisi kuvat mahdollisimman erivärisiä rakennekynsiä, koska monimuotoisuus edellyttää, että kynsien pitää olla jotakin muuta väriä kuin valkoista. Aina kun näen valkoista, näen punaista. Tämänhetkinen identiteettini on luultavasti intiaani.
  
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---