Älypää

Blogin nimi: Sielun kaivo

• Kaipaus ja ikävä, tunteiden tarkastelua 17.5.2024 klo 20:22

  Minulla oli jo aivan pienenä kansakoulaisena tapana jäädä omiin ajatuksiini. Äiti saattoi leikitellen kysyä : Mitä ' tuuma maksaa ?'

  Istuin käsi poskella mitään näkemättä, vain o l i n, en oikein läsnäkään.

  Siitä olemiseni on muuttunut asioiden miettisieksi, pohtimiseksi, syiden selvittelyksikin. Näin olen ilman suunnitelmaa muokkautunut siksi ihmiseksi joka nyt iäkkäänä olen.

  Olemiseeni puuttui Herra Jumala voimakkaasti yli neljäkymmentä vuotta sitten. Se muutti lähes kaiken.

  Sen jälkeen pohdiskelut ovat suuntautuneet hengellisiin,  syntiin, sovitukseen, armoon ja rakkauteen.

  Koko Luomakunnan yhteys  Luojaan on alkanut aueta. Se on valtavaa ja osa kaipauksistani suuntautuukin Luomakuntaan. Eläimet, kuten omat edesmenneet koirat , niitä on välistä kova ikävä.

  Entiset kesät. Silloin oli lehmiä laitumilla, hevosiakin taloissa. Heinäväki seivästi heinää pelloilla.

  Kävimme marjassa, sienessä,kalassa ja polttopuusavotassakin.

  Muistoissa entinen on todella kaipauksen arvoista.

  Erityiskaipaus syntyy menetettyyn Karjalaan kun vain ajattelenkin mitä olen siitä kuullut ja lukenut. En ole käynyt, mutta tunnen Viipurin yhtä hyvin, melkein kai, kuin Helsingin. Kaipaan sitä kansainvälisyyttä mikä Viipurissa oli erikoista maan muihin kaupunkeihin nähden. Venäjää, saksaa, ranskaa ja tietysti ruotsia siellä kuuli, ja tietyskii mei ommaa karjalamurretta.

  Ja sen kulttuuritarjonta ! Sieltäkö sain juuret omiin harrastuksiini, etenkin isän suvun kautta.

  Edesmenneitä sukulaisia ja lukuisia ystäviä ajattelen usein, rakkaimpia lähes päivittäin.

  Nyt kun olen vanha minulla on aikaa tällaiseen, eikä se suinkaan ole huusholliltai pois.

  Tämä luettelo jatkuisi vaikka kuinka. Nyt käyn tarkastamaan lyöntivirheet ja sitten painan tekstin lähtemään.

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---

Ei kommentteja