Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 141 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus
-
Kaipuu jonnekin... 23.7.2026 klo 20:22 Kommentoi (0)
Minulla ollut aika-ajoin aikoja jolloin olen kaivannut lapsuuteeni. Eniten ehkä kesäisiä viikkoja Virolahdella tai isän suvun Keski-Suomalaisissa maisemissa jonne Karjalan evakot olivat monien vaiheiden jälkeen asettuneet. Kuhmoinen, Jämsä,Vilppula ja Saarijärvi kangastelevat rakkain sukulaisin ja viehättävin maisemin, kaikki asuivat vesistöjen äärellä. Meri on ollut aina minulle rakas. Niin se oli äidillenkin. Hän kirjoitti Pitkäpaaden kallioista . Sinne mentiin veneellä eväät ja kahvipannu mukana. Lettupannukin oli, ja taikina valmiina kattilassa. Sellainen kummallinen kaipuu Karjalaan yleisemminkin on ollut elämäni herkimpinä hetkinä. Kun olen lukenut kirjoista juuri vanhempieni kotiseuduista ja isäni työpaikasta Viipurissa, haluaisin minäkin olla siellä. En ole käynyt, eivät käyneet enää vanhempanikaan kun raja sulkeutui. Äidn sisarukset ovat käyneet suvun maatilan tanhuvilla.Orslahti on muutaman kilometrn päässä Vaalimaalta. Valokuvista näkyy yhä omenapuut ja papan asentamat portinpylväät ja kellari. Ne ovat omaa virolahtelaista graniittia, kuten talon kivjalka ja navetankin rakenteet. Virolahden graniittia vietiin Pietarin rakennuksiin 1700-luvulla valtavat määrät. Louhokset ovat siitä yhä muistomerkkeina monin paikoin.
Eräänlaista, kaipauksen tapaista on myös muutamissa nykyisen maamme paikkakunnissa. Hämeenlinna oli mukava paikka asua ja rakentaa koti Aulangon harjulle.Se tosin loppui lyhyeen, mutta käyty on usein sukulaisissa ja vanhoja tuttuja paikkoja katsomassa.Olen kiintynyt Hämeenlinnaan, niin karjalais-henkinen kuin olenkin. Myös muutamat rannikkokaupungit ovat usein muitoissan. Kristiinankaupunki, Tammisaari, Porvoo ja muutkin , joissa olen vieraillut.
Monia edesmenneitä ihmisiä kaipaan tietenkin, mutta se on yksityisintä historiaani....
Taivaskaipuu on yleistä ikäisissäni, mutta minä jaksan sitä aikaa vielä vartoa. Elän tätä päivää ja päivän kerrallaan...
Riitta-mummi
-
Kosto... 14.7.2026 klo 17:34 Kommentoi (0)
Kosto
' on suloinen' sanoo vanha sanonta. Sitä noudatetaan parhaillaankin maailman suurien valtojen välisissä konflikteissa . Myös kristityt voivat taipua kostamaan, keksimällä verukkeita joihin se naamioidaan.
Parisuhteet ovat huonoimillaan oikea kostojen kierre. Kukapa ei olisi syyllistynyt haukkumaan takaisin ja herjaamaan rumin sanoin kun on kokenut tulleensa loukatuksi. Petetyt saattavat katsoa ihan oikeudekseen kostaa jollain lailla. Tällaista tapahtuu, ja lehdet repivät otsikoita , sillä 'Paha kello kuuluu kauimmaksi'.
Raadollista, inhimillistä puolustellaan, vaikka Sanassa kielletään kostamaan pahaa pahalla, vaan antamaan lyötäväksi toinenkin poski.
Kristus ei puolustautunut sanallakaan kun Pilatus tenttasi hänen 'kuninkuuttaan'. Vaikenemnen on hyvä keino, se ei lisää volyymia eikä tuota uusia solvauksia.Kristus komensi myrskyssä tuultakin vaikenemaan, ja se tyyntyi ja oli hiljaa kuten käsky kuului.
Kuinka myrskyä ihminen muka voisikaan kostaa ? Aaltojen piekseminen ei mitään auta. Auttaako yhä uusien pommien kylväminen ihmspolojen asuintaloihin, jopa sairaaloihin.
Islam kostaa, kristinusko kieltää kostamisen, mutta ei pysty siihen rehellisesti.
Sotaa raaempaa ei juuri ole, ihmistä kohtaan. Luontoa kyllä tuhotaan ymmärtämättömyyden ja ennenkaikkea ahneuden tähden. Mikä on luonnon kosto ?
Onko se tämä ilmastomuutos ? Vai onko se Jumalan tapa näyttää kenen on voima ja valta luomakunnassa.
R-m
-
Parhain tie... 12.7.2026 klo 13:53 Kommentoi (0)
Parempi tie
Lähes kahdeksankymmentä vuotta on minussa vaikuttanut pieni kertomus Puttelista ja Tuttelista. Se on opettavainen tarina Parempi tie.
Se löytyy yhä viestimissä: Sakari Topelius, Parempi tie.Siinä köyhä äiti lähettää viimeisellä markallaan lapsensa torille leipää ostamaan.
Kun äiti sitä luki meille se jäi muistiin ja muistan sen yhä. Olen mielestäni lukenut sitä myös omille lapsille ja lapselapsilleni, sillä yhä muistan sen kuinka toinen lintu raakkuu:' Rinkeleitä, piparkakkuja', mutta toinen livertää: 'Kuivaa leipää, kuivaa leipää'.
Lapset valitsevat tienhaarassa eri tiet. Torilla poika näkee myyjällä houkuttelevat piparkakut ja nauhassa tuoreita rinkeleitä., joita hän ostaa. Mieliteko on suuri ja niin hän päättää ottaa ja syödä v a i n yhden . Yksi kerralaan alkaa houkutus voittaa ja lopulta hän syö ne kaikki kotimatkalla. Seuraa vatsanpuruja, syyllisyys painaa ja äidin nuhteet pelottavat. Poika palaa tyhjin käsin ja nälkäisenä torilta.
Sisko on totellut äidin neuvoja ja ostanut ruisleipää. Siitä annetaan armollisesti tuhlaajapojallekin .
Tarina on tosi meidän useimpien ihmisten valintojen suhteen tällä 'torireissulla'. Houkutuslintuja on laumoittain, mutta viisaan pienen pajulinnun ohje häipyy kovaäänisten ' helppoheikkien' kutsuihin. Jaksoimmeko kuunnella järkevää elämänkokemuksen ääntä.
Yli sata vuotta vanha satu neuvoo tottelemaan äitiä , toisinsanoen Jumalaa, kunnioittamaan häntä ja tyytymään siihen mitä on kohdallemme määrätty.
Nyky-lapsille Topelius sanoisi: Katso mihin seuraan liityt, valheen vai totuuden ? Toimi aina kuten on neuvottu, totuutta ja rehellisyyttä noudattaen.
Mutta jos hairahdut, on 'Tuhlaajapojan' armo tallella. Se on se parhain tie !
R-m
-
Viikonloppu Körttiradion ääreessä 6.7.2026 klo 10:07 Kommentoi (0)
Kulutin lähes koko viime viikonlopun körtti-nettiradion kuuntelussa ja toki myös MM-jalkapallon parissa. Entisiiin live-Herättäjäjuhliin kokemusta ei voi verrata,kuitenkin molemmat olivat antoisia tuntemuksia. Kun ennen istuttiin puisilla pitkillä penkeillä milloin sateessa, milloin helteessä, niin kokipa siinä monenlaisia fyysisiäkin tuntemuksia. Nyt kokemukset olivat sielullisa ja esteettisiä. Puheissa oli hurjan hienoja sisältöjä,jos oli muunlaistakin ,jopa sateenkaaren värejä. Kuvagallerian parisataa kuvaa täydensivät kokemusta.
Istuinpaikkani netin ääressä ei koetellut ruumistani läheskään samalla lailla kuin seurapenkeissä . Välillä pääsin virsien kuuluessa käymään missä milloinkin, tarpeiden mukaan.
Elävöittävän puhelunkin sain juhlapaikalta jossa vielä muutama aikalainen oli. Martti Pentti oli Lähetysseroissa puhumassakin.
'En lakkaa toivomasta'-teeman mukaisesti pidän toivoa yllä että vielä kerran , vuonna 2028 pääsen 'Juhulille' Heinolaan. Sinne on sopiva matka rolla-körtille. Rollaatoreja, kävelysauvoja ja-keppejä näkyy Ylivieskan kuvissa lisääntyneessä määrin. Ei kaikki körtit suinkaan ole vanhoja. Ylivieskan juhllla oli tiedotteiden mukaan mukavasti nuoria ihmisiä, oli lapsiakin. Kaikelle kansalle riitti omaa kiinnostavaa ohjelmaa, myös taiteesta nauttiville.
' Olen maan päällä muukalaine, kotimaalleni matkaavainen', Siionin virren mukaan...
R-m
-
Usko, uskossa, uskosta, uskoon... 3.7.2026 klo 09:01 Kommentoi (0)
Olen vime päivinä miettinyt kumpi on parempaa, puhua uskosta, vai elää uskosta. Kokonaisuutta, uskovaa ihmistä, ei vapaan sanan yhteiskunnassa kielletä puhumasta tai kirjoittamasta uskonasioista. On kuitenkin oltava 'viisas kun käärme 'näin tehdessään. Paavali neuvoi puhumaan niin että otetaan kuulija huomioon. 'Minä olen kaikille kaikkea...' , hän sanoo:kreikkalaselle kreikkalainen, juutalaselle juutalainen jne.
Viisas neuvo nykyäänkin, vaikka umpirehelliselle tämä neuvo kuulostaa jotenkin kovin ovelalta.
Siinä missä samanlaiset lapset leikkivät sopuisimmin, ovat samaa kieltä puhuvat 'samalla viivalla'.
En siis puhu Kaanaankieltä tai 'raamattua' vaan vain ihmisenä joka uskoo.
Itä-Suomalaisten puheen nuotti kuulostaa 'miustkii ain nii kotosalt jott'
Mutta. Uskosta puhumisen aika ja paikka annetaan sille jolle Herra on sen tehtäväksi antanut. Ei tarvitse itse miettiä mitä sanoo, missä ja milloin. Vaikka ympyrät elämässä ovat käyneet näin pieniksi kuin ne minullakin ovat, tulee aika usein kohtaamisia joissa eteen tuodaan keskustelu joka kääntyy näihin elämän suuriin kysymyksiin. Ehtoopuolella olevat, sairastavat tai muiden voinnista huolestuneet ystävät ja tuttavat haluavat keventää kuormaansa. Siihen on kuunteleminen parasta apua. En voi olla sanomatta kuitenkaan muutamaa lohdutksen sanaa, tai muuta ajatusta jonka Jumalan Henki minulle jakaa. Usein keskustelu päättyy yhteiseen toteamukseen: Tapahtukoon Jumalan tahto !
Muutoin koen että ei uskosta eläminen ole sen ihmeempää kuin että toimiin kuten Kristus sanoo: Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Sitä ei pakolla toteuteta, vaan rakkaudesta.
Ei uskova ihminen siis ole muita kummempi tai kummajainen. Uskon ei tuisi erottaa, vaan yhdistää !
R-m
-
Taisteluni... 28.6.2026 klo 08:57 Kommentoi (0)
Uskon raamit
Eräät tietävät miten pitää uskoa. Toiset etsivät uskoa, he haluavat löytää Jumalan ja Hänen Poikansa. Toiset löytävät sen raamatun lehdiltä, jopa paperi on heille pyhää. Pyhää kirjaa heilutellaan suruttumille malliksi, opiksi ja ojennukseksi.
Jos olemme löytäneet Kristuksen , yhteyden Häneen ja se on elävä yhteys keskellämme,silloin ei ole muuta raamia kuin Rakkaus !
Rakkaudessa palvelemme, kärsimme kokemaamme pahaa kohtelua. Ylistämme Kristusta joka on vapauttanut meidät oikeassaolemisen kahleista. Tyydymme lapseuteen, lampaan lapsen, karitsan viattomuuteen. Pienintä karitsaa Kristus kantaa sylissään, vanhinta pässiä hän ohjaa sauvallaan. Sudet hän ajaa luotamme ja saamme levätä lähteen luona.
R-m
-
Totuudesta... 25.6.2026 klo 11:30 Kommentoi (0)
Sana totuus on jo lapsena opittu. Äiti sanoi: Valehdella ei saa, se on rumaa !
Minulle ruma oli samaa kuin paha, pidin siksi totuutta hyvänä. Eläessäni olen nähnyt ympärilläni enemmin rehellisyyttä, se on totuuden kaksoisveli. Tunnistan silti helposti epärehellisyyden, vilpit ja valheet.
Jokainen syylliistyy peloissaan ' valkoisiin valheisiin' päästäkseen pälkähästä. Rehelliselle luonteelle on pienenkin valheen pitäminen salassa ikävä kokemus, mutta siitä selviytyy kun pystyy totuuteen. Anteeksipyyntö on rauhan sinetti.
Kristus sanoo: Minä olen tie, totuus ja elämä. Todella hyvä ohje kaikille jotka rakastavar valoa, puhtautta ja pyrkivät yhteyteen Kristuksen kanssa.
Kun olemme totuudessa, olemme valkeudessa ja siinä näkee parhaiten kulkea.
Kun vie kaiken raadollisuutensa, vikansa ja epätotuutensa Herra eteen rukouksessa, saa 'vaihtokaupassa' rauhan. 'Rauhassa on hyvä elää 'sanoi entinen kirppu. Sama pätee silloin kun kuuluu Hyvän Paimenen laumaan.
Virsi: Totuuden Henki johda sinä meitä... johdattaa ajatukseni yli 70 vuoden taakse . Sitä veisattiin usein koulun aamuhartauksissa, ja olin joskus esilaulaja erään pojan kanssa. Näin äsken hänen kuolinilmoituksena. Oltiin lähes viikolleen samanikäiset.
Maunoa muistellen, R-m
-
Edelläkävijät, perässäkulkijat... 19.6.2026 klo 09:51 Kommentoi (0)
Juhannus on Johennes Kastajan syntymäpäivä. Oikea päivä on 25.6. ja se on yhä Johanneksen nimipäivä. Nimipäivää, nimenantopäivää vietetään kristityissä maissa kasteen muistopäivänä. Sitä ei enää monikaan niin ajattele.
Jos ajattelemme Johannes Kastajaa, Jeesuksen sukulaismiestä, niin hän oli hyvin erikoinen ihminen. Eleli erämaassa, ruokanaan hensirkat ja villihunaja, vaatteina eläinten karvat.
Jeesus ja Johannes olivat tavatessaan ( Raamatun kertomus kasteesta Jordanilla ) noin kolmekymppisiä. Kumpikin kuoli muutaman vuoden kuluttua. Jeesis ristillä, Johannes pää katkaistuna kun hän kritisoi Herodiaan tyttären tanssia.
Synnin tekojen arvioiminen voi maksaa hengen, niin kävi molemmille.
Ei ollut Johanneksen raivaama tie vielä valmis Jeesuksen kulkemiseen, eikä ole edelleenkään hänen seuraajilleen.
Helppo tie ei olekaan kristityn tie. Se on kohtalainen kulkea ja tyytyväisyys matkan kohtaloihin reunustaa sitä.
Päämärä on tiedossa, toivotaan sisäänpääsyä.
Hyvää matkaa Johanneksen viitoittamaa tietä Kristusta seuraaville !
Riitta mummi, isäni mukaan Johanneksentytär
-
Enbuske sai ajattelemaan .... 14.6.2026 klo 18:39 Kommentoi (0)
Aamun lehdestä näin otsikon: "Sellainen ideologia joka pyrkii muuttamaan ihmistä ei toimi !" Tuomas Enbuske Lahdessa eilen Sanan Suvipäivillä.
Olen lukenut siis vain pelkän otsikon, mutta jo nämä muutamat sanat auttoivat ajattelun alkuun. Tapahtuma oli Lahden Ristinkirkossa, Eija-Riitta Korhola-Dunderfelt haastatteli.
Onko tässä juuri se mitä vierastin ollessani kaksikymmentä vuotta sellaisen hengellisen liikkeen ( toki luterlaisen )parissa jossa vaistoni erottivat juuri tuon. Ilmassa oli muuttumisen toivetta.
Jos ihmistä ei hyväksytä, tai että edes itse tuntee olevansa vieraassa seurassa, on paljon vaikeuksia oppia tuntemaan armollista Kriistusta, kristttyjen yhteyttä ja ekumeniaa.
Tästä on viime vuosina puhuttu enemmän ja puhujiin on tullut runsaasti avarammin ajattelevia ihmisä. Taitelijoissa on liberaaleja ajattelijoita joille ' oma oikeassaoleminen' ei ole ylitse kaiken muun. Ylinnä on Kristus. Hänessähän on kaikki se mitä me elääksemme tarvitsemme. Ne ovat mm. armo, rakkaus, lähimmäsisyys, vaatimattomuus, hyväsydämisyys, auttaminen ja palveleminen.
Tällaisena jos ihmiset oppisivat elämään ja yhteiskuntaa palvelemaan, luulisi ahdistusta , uupumusta ja sairauttakin olevan vähemmät.
Monet sairauden nimittäin johtuvat masennuksesta, unettomuudesta mutta kaikkein pahinta on yksinäisyys.
Kun Jumala luo ihmisen, hän on täydellinen. Matka muuttaa kyllä moneenkin suuntaan. Mutta en soisi kenenkään muun saavan muuttaa sinua ( minua ) kuin Jumalan Pojan, rakkaan Jeesuksen Kristuksen, Pelastajamme.
' Kannettu vesi ei pysy kaivossa !' Suomal. sananlasku
R-m
-
Hengeltään herännyt... 10.6.2026 klo 15:07 Kommentoi (0)
Oma kokemus uskovasta ihmisestä muuttui kun tutustuin Herännäisyyteen ja heränneisiiin eli körtteihin. Aiemmin luulin että uskovaisena ollen tuli tehdä uskon tekoja , lukea päivittäin Raamattua, käydä kirkossa säännöllisesti, kuulua 'piireihin'. Raamattupiiri tai lähetyspiiri, parempi jos molemmat tuli tutuksi, ja tukea niitä.
Eihän näissä pahaa tarkoitettu tai pahaa tehty, mutta 'vapaata sielua' alkoi parissa vuosikymmenessä ahdistaa. Tätäkö Kristus meille opetti ?
Onko uskossa kysymys tyylistä ?
Jumalan aikataulu on tarkka, 'apukoulun' jälkeen hän lähetti minut Herättäjäjuhlille ! Toimin siellä entisessä ammatissani, pankissa.
Kuulin puheet kaiuttmista, ja tunsin Hengen tuulen sanovan minulle: Tässä on kotisi !
Olin kiertänyt monet missiot, mm. Billy Grahamin ja Kalevi Lehtisen puhetilaisuudet. Toimin ns. sielunhoitoavustajana Olympiastadionillakin viitenä iltana, mitä se kaikki sitten olikaan. Mahtava suurkuoro, hyvät puheet ja hyvä tulkki, paljon maan julkkiksia katsomoissa ja piispojakin mukana. Mihin se sitten ketäkin kantoi, ja kantaako edelleen, on se kysymys .Vuosi oli 1987
Ja kaiken tämän saatoin luovuttaa helposti kun löysin Savolais-Etelä-Pohjalaisen herätyksen ja körttiseurat. vuonna 2007. Silloinen Yhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Elenius tyrmäsi tällaisen uskonnollisuuden , ja sen seurauksena menetti mahdollisen piispanviran.Jako kahteen oli selkeä.
Ei uskovalla oikeastaan ole muuta puoluetta kuin syntisten seurakunta. Sieltä käsin ei 'henkiä haistella', Raamattu-sulkeisia pidetä. Ollaan Avaralla Paikalla katsomassa mitä elämä on ja miten sitä eletään. Ei tuomita, ei pitäisi arvostellakaan, mutta se lienee kriitikolle mahdotonta.
Elämästä saa nauttia kaikilla mausteilla: taiteesta, urhelusta, ihmisistä ja eläimistä. Jos sattuu jotakin satuttamaan voi pyytää satuttamaltaan anteeksi ja Kristukselta armoa armon päälle. Ja sitä Häneltä riittää !
Siionin virsi No 13 Opeta tällaisena....https://www.h-y.fi/siionit/opeta-tallaisena.html
R-m