Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
https://www.youtube.com/watch?v=ESBNDTJaoQk19.12.2024 klo 09:11 Kommentoi (0)
Uudempi joululaulu Ketun joulu on keskittynyt oleellisimpaan. Jouluna jumala syntyi...jatkuu Paras Poika pakkasella.
Se on meille Pohjoismaissa läheisempi kuva kuin luola- tai tallipaikka Palestiinan vuorimaassa.
Oleellisinta on että Hän syntyy sydämiimme, ja se mitä siitä seuraa.
Kun Kristus on sydäntemme herra, pahuus, ilkeydet, juorut ja ahneus vähenee. Antaminen, auttaminen ja lähimmäisistä välittämineen lisääntyy, ainakin sen pitäisi !
Valitettavasti antamisen ja auttamisen on kaupallisuus ominut. Ei kokonaan, mutta ikävässä määrin. Vapaaehtoisuus on häviämässä, rahalla saatavat palvelut puolestaan voittamassa. Ne ihmiset joilla rahaa on maksaa palveluista, olkoot onnelliset. Hehän työllistävät monia aloja. Itsellenikin on pian tulemassa jouluruoat kotiin kuljetettuina. Liikuntavammaisena maksan mielelläni pienen korvauksen kuljettajille. Samalla ajattelen jatkuvasti sitä yksinhuoltajaäitiä jolle 6,50 on liian kallis hinta lounaasta. Jouluakin hän näyttää lapselleen Stockmannin ikkunoiden takaa.
Ruskea Lucia-neito, jota ymmärtämättömät, tai jokin organisaatio, ymmärtämättömyyttään parjaa, kerää rahaa juuri näille köyhimmille maamme asukkaille. Antakaa, ihmiset runsaudestanne roponen lähimmäisiemme jouluksi!
Iloista antajaa Herra rakastaa !
R-m
Kaikki hyvänmielen hetket vuoden mittaan11.12.2024 klo 15:34 Kommentoi (1)
Olen jo hyvissä joulutunnelissa vaikka eivät vielä piparkakut ja kinkku tuoksukaan. Ne ovat joulun ykköstuoksuja luomaan tunnelmaa. Hyasinttikin on, mutta olen sille allerginen, joten se on poistettava kuten oikea kuusikin. Jos kuusta ei ole suihkuteltu, se sisältää siitepölyä ja parhaassa tapauksessa ötököitäkin. Eläimet sinänsä kuuluvat joulutunnelmiini. Etenkin lintulaudan linnut, jänikset hyppimässä pihalla ja koira jalkoja lämmittämässä vuoteessa.
Juhlatunnelmista, jota on muitakin kun tämä jouluinen, on se kuitenkin suurin. Pääsiäinen tuntuu kevättä , ja kaiken heräämistä lupailevana erikoisena fiiliksenä. Siinä on toisenlaista iloa kuin jouluisessa lapsen ilossa. Pääsiäinen sisältää sellaistakin jota on vaikea ymmärtää, lupauksen iankaikkisesta.
Pääsiäinen tuoksuu sulavalta lumelta, paljastuvalta maalta ja auringon voitosta pimeydestä. Minulle tuoksuista tuntuu yhäkin navetan vintti kiikkuineen, punainen limonaadi ja sitruunasooda, ja tädin leipoma täytekakku jossa kermavaahdon päällä oli 'linnunmunia'.
Vappu ei ole juhla siinä mielessä kuin kirkolliset ovat, mutta johtunee siitä etten ole ylioppilas. Oli kyllä vappuviuhka ja joskus viipperäkin, mutta ilmapalloa en ole koskaan saanut. Vappu maistuu simalta ja munkilta ja räntäsateelta.
Juhannusta vietetään suomalaisuutta juhlien, on lippua, saunaa ja usein alkoholia. Järvien rannoilla hoilaa suomalainen ja toinen vastaa vastarannalta.
Juhannus ei ole tunnelmaltaan mukava. Alkoholi kun on mukana juhlissa, sattuu hukkumisia vesillä, kolareita teillä ja erinäisiä muita yksityisempiä juttuja.
Laulu ja haitarin soitto ovat supisuomalaisia ajanviettotapoja, ja mikäs siinä !' Hoi, laari laari laaa' raikaa mutta kuka muistaa Johannes Kastajaa.
Sitten vuodenkierto sisältää vähän juhlia. On heinätöitä, marjastusta, sienestystä, hirvenkaatoa. Hirvipeijaiset ovat kyllä juhlat metsästäjille ja maanomistajille.
Jo syksyllä moni isäntä katsoo metsästä joulukuusen, ja merkitsee sen jollakin tavalla. Jos on kaadettu syksyllä metsää, voi saada komean latvakuusen jossa on paljon käpyjä. Sellainen kuusi on kaunein vain kynttilöin somistettuna.
Käsityötaitoiset alkavat kutoa, neuloa, virkata ja ommella lahjapaketteihin pantavaa. Näin ainakin ennen tehtiin.
Ruokapuolta alettiin suunnitella, alkaen teurastuksista.
Joulun taika tuli monille juuri ruoan runsaudesta. Yleensä suomalainen syö terveellisen vaatimattomasti, mutta ei jouluisin.
Oma tärkein muisto joulun tulosta oli suursiivous. Lähes kaikki mitä huoneissa oli, kannettiin ulos pakkaseen tuultumaan. Katajanoksista tehdyllä vihdalla äiti ripsui katot, nurkat ja lattialistat. Sitten tuoksui mäntysuopa, jopa lysolikin joskus. Huoneet lämmitettiin, kuivattiin ja sitten kannettiin tavarat takaisin. Vuoteet sijattiin puhtain lakanoin ja tyynyliinoin. Matot vaihdettiin puhtaisiin, ja sitten alkoikin jo tuntua suuren juhlan aatolta.
Ruokien tuoksut, kuusen haku isän kanssa, siinä oli Joulu !
En ole vielä laitellut esiin juuri mitään koristeita jottei odottava joulutunnelma lopu kesken. Pari kynttilää palaa, itsenäisyyspäivältä polttamatta jääneitä. Yksi amaryllis on pöydällä, ihan nupussa vielä aukenemista odottaen.
Tuomaan-päivänä aion aloittaa. Paistan kinkun ainakin, muut herkut ovatkin ostotuotetta. Tortut paistan aina sitä mukaa kun niitä tarvitaan.
Joulun tunnelma asuu sisimmässä. Se onkin sitä kaikkein parhainta. Sitä eivät mitkään aineelliset korvaa.
Siunattua ja rauhallista Joulua !
Riitta-mummi
Hyvä ihminen28.11.2024 klo 21:02 Kommentoi (0)
Arvelen että lähes kaikki ihmiset haluaisivat olla hyviä. Mitä hyvyys on ? Varmaan se voidaan kuvailla monin erilaisin adjektiivein, jos halutaan. Kaikki eivät ehkä ajattele koko asiaa. Se kertoo jotakin, sekin.
Heillä jotka vaivautuvat tätä pohtimaan on useita määreitä. Tässä muutamia : ahkera, avulias, vaatimaton, viisas, rehellinen, äidillinen, siisti, huolehtiva ( ei liian ) ja itsestään huolta pitävä eli terve ja kaunis.
Eikö hyvä ihminen siis saa olla lihava, sairas, työtön, yksinkertainen, lapseton, esiintymiskykyinen, persoonallinen tai laiskanpulskea ?
Vuosisatoja kirkko ja katekismus määrittivät mitä, tai mitä ei, hyvä ihminen saa olla tai tehdä.
Näin oli kauan, satoja vuosia, mutta tuli muutos.
Nyt voi vaikka joka päivä lukea lehdistä ja kirjoista erilaisten asiantuntijoiden ohjeita tässäkin asiassa. Voi ostaa erilaisia kirjoja tai ainakin kirjasia jotka opastavat tai testaavat sinua. Myös muissakin elämässä kohdattavissa kysymyksissä tulee helppoja neuvoja hyvin helposti sieltä sun täältä.
Mihin jää ihmiseksi opiskelevan oma osuus, ajattelu ja kysymykset. Aikaisemmin perheissä elivät usein isovanhemmat samassa taloudessa. Silloin lapset saivat kysyä isoäidiltä ja isoisältä monia heille tärkeitä kysymyksiä.
Etenkin yksinkertainen hengellisten asioiden käsittely kävi mukavasti mummon polveen nojaten ja hänen kertomaansa kuunnellen.
Lapsia varten kirkko piti pyhäkoulua. Se oli hyväksi kasvavan lapsen tarpeisiin. Oltiin yhdessä samanikäisten kanssa ja opittiin mitä pyhäkoulun opettaja kulloinkin opetti.
Usko ja rukous on antanut hyvät eväät ihmisyyteen, jopa hyväksi ihmiseksi. Mutta tämä on asia jossa ei pidä kilpailla, vertailla, mittailla eikä leuhkia.
Voi hyvät ihmiset ! Kuulee usein taivasteltavan jos jokin menee yli oman ymmärryksen. Hyvä ymmärrys, jota saa pyytää Taivaan Isältä, on avain moniin oviin !
Laatu oli varmaan hyvin monen tasoista, mutta useimmilla on hyvät muistot tästä 'esikoulusta' ihmisyyteen.
Vaativuus vai suvatsevaisuus ?24.11.2024 klo 14:57 Kommentoi (0)
Muissakin kuin uskonkysymyksissä törmää aika usein vaativaisiin näkemyksiin. Silloin ollaan täysin varmoja kuinka Raamattua tai muita tosiasioita tulee tulkita. Tai ehkä enemmänkin niin, ettei Raamattua saa lainkaan tulkita, vaan jokainen sana on totuus.
Perustuu fundalismiin, ehdottomuuteen, kirjotettuun Sanaan.
Itselläni on toisenlainen näkemys. Kirjotettu Sana muuttuu Hengen ohjauksessa ymmärretyiksi ohjeiksi. Ne ohjaavat elämään ja toimimaan lähimmäisenä joka ei tuomitse toista.
Katson ylpeydeksi ( ei ole satavarmasti oikea näkemys )jos on aivan varma asiastaan ja vaatii toisenkin näin uskomaan. Käsitän näin sanat : Minun Isälläni on muitakin laumoja, että se vapauttaa kristityn olemaan sitä laumaa jonka kokee omakseen.
Kaikessa muussakin on hyvin raskasta olla Vaatimuksen hengen alla. On vanhempia, ja tosin myös lapsia, jotka ovat erinomaisen vaativaisia omien kokemustensa ja näkemystensä takia. Joissakin perheissä, jopa suvuissa on tiukka vaatimus: Älkää pilatko suvun mainetta ! Se jos mikä rajoittaa ja ahdistaa elämisen iloa. No, iloitseminenhan onkin näissä tapaukissa vähemmän suotavaa. Ainoastaan vakava, menestyvä, tuloksellinen elämä sallitaan.
Hyvä kasvatus ei ole ahdashenkistä, suvaitsematonta tai kaikkeen kielteisesti suhtautuvaa. Lähtökohtina rakkaus, rajat, salliminen ja sopivat neuvot riittävät . Lapsille vanhempien läsnäolo rakkauden ja vapauden ilmapiirissä on hyvän kasvun tae.
Ja ennen kaikkea rakkaus !
Raamattu on oikein kohdattuna hyvän elämän perusta ja käyttöohje.
Pohtii Riitta-mummi
Mitä kannattaa pohtia19.11.2024 klo 11:24 Kommentoi (0)
Koska kukaan ei voi tietää kaikkea, on turha yrittää pohtia kaikkea. Paljo ajattelu on kuulemma kognitiivisen ajattelun korkein aste.
Kun pohtii paljon, syntyy kaiketi palon ajatuksia. Niitä voi käyttää miten parhaaksi näkee. Pitää ominaan, tai jakaa. Jos pitää kaiken omana tietonaan ei ole sosiaalinen ihminen, eikä jaa toisille.
Lennokkaimmat ajatukset onkin viisainta jakaa samoinajatteleville, muutoin voi saada nimittelyn jota ei halua.
Uteliaan luonteeni vuoksi olen kerännyt paljon turhaakin tietoa. Se on kuitenkin, lähes kaikki, omaksi ilokseni ja ajankulukseni.
Ajankuluksi minulle kelpaa eniten sellaiset asiat jotka tuovat jotakin uutta ajateltavaa,ja nykyisin kirjoitettavaa, päiviini.
Kirjoitukset eivät aina ole pohdinnan tulosta, joskus niitä syntyy kuin itsestään.
Olen ajatellut että hengellisistä kirjoittaessani olen kuin käsi joka piirtää esiin jonkun toisen ajatuksia. Joskus toki menee omaa tekstiä sekaan.
Mitä siis kannattaa pohtia? Pohdin aika paljon hengellisiä kysymyksiä ja olen niistä kirjoittanut myös erilaiset näkemykseni esiin tuoden.
Häpeäisin jos kirjoittaisin vastoin kuin käsitän. Saan vaikutteita joiltakin arvostamiltani teologeilta ja Vapahtaja on ohjeistajani.
Mietin myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Nyt maailman tilannetta, sotia ja luonnonmullistuksia ja niihin johtaneita syitä. Pohdin sotien syitä ja syntymekanismeja. Eniten mietin lasten ja nuorten tulevaisuutta tällaisessa maailmassa joka on jo jakautumassa selvästi kahtia.
Sevimmin kahtiajako näkyy kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kesken. Länsimaissa kristityt edustavat sitä kehittyneempää puolta. On vain niin , kuitenkin, että rikkaat ja köyhät kuuluvat myös kristittyjen maiden osaan.
Ei heikommista huolehtiminen kuulu meidänkään hyvinvointivaltion kaikille ihmisille. Monille on ainoastaan oma pankkitili tai kassakaappi kaikkein lähinnä sydäntä.
Voi, voi, kuinka paljon onkaan ajateltavaa ! Vaikkapa kulttuurin kehitys Suomessa ja se miten kulttuuria arvostetaan nykypolitiikassa.
Maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia, oma muuttuminen ei tahdo pysyä kyydissä.
Pohtii... Riitta-mummi
Aikojen vaiheita ja niiden ihmettelyä12.11.2024 klo 20:30 Kommentoi (0)
Olen vanha. Aloin pari vuotta sitten sen tunnustaa itselleni. Huomasin kömpelyyden lisääntyvän entisten kremppojen pahennuttua, lähinnä nivelien ollessa aina kivuliaat. Nyt olen jäykkä, ja tavarat putoilevat helposti. Aluksi sitä oikein äimistelin, mutta nyt se alkaa olla jokapäiväistä. Kun ruokaa putoilee, tulee sotkua, 'rämmälää' sanovat turkulaiset. Lattiatkin sotkeutuu, mutta meillä käy siivooja. Itse emme enää sitä lajia taida. Vallankin imurointi, joka on ollutkin puolison hoidossa jo vuosikymmeniä, ei käy kumpaisellekaan.
Tällainen lienee tuttua useimmille yli kahdeksankymppisille. Ainakin tutut sanovat samaa. Tuttuja vaan on enää vähän, joten otanta on sattumanvarainen.
Kivut, avuttomuuden tunne, hitaus tuottavat vielä ikävämpiä juttuja. Olen alkanut tulla entistä kriittisemmäksi. En pidä enää juuri mistää tv-ohjelmista, pois lukien uutiset ja muutamat perinteiset urheilukilpailut. Minusta liian moni asia on tyhjää, tyhmää, ja tylsää.
Olen aika ikävystynyt kaikkien muiden, paitsi YLE n tarjontaan. Toden sanoen minua inhottaa se mitä ne syytävät.
Minua ärsyttää, kiusaannuttaa ja hävettää enemmän kuin koskaan aiemmin.
En ole enää se herttainen mummeli joka hoivaili lapsenlapsenlapsia. Keittelin herkkuja, juttelin mukavia ja hemmottelinkin hiukan liiaksi.
Enää en jaksa. Se on kai kaiken ydin. Lääkärikin epäilee jo väsymysoireyhtymää ! Sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja tyttäret kyllä epäilevät väärää diagnoosia.
Voisiko olla näin: Kun ihminen, kuten sanotaan vanhetessaan viisastuu, silloin hän vasta huomaa saman kuin kuningas Salomo aikanaan, Kaikki on turhaa, turhuutta ja tuhkaa.
Uskoni on aina ollut toivovaa, positiivista, toimivaakin niissä puitteissa joihin pystyin. Ehkä olen jo riisuttu hyveistäkin, olen pelkkä 'Koiranraato raihnainen', kuten eräässä körttien viisussa kirjoitetaan.
Vai olenko vain kaamosmasentunut, jota en ole aiemmin kokenut.
Toivon että Hyvä Herrani antaa minulle vielä muutamia parempia aikoja. Terveyttä en voi saada, mutta vähemmän kivuliaita kuukausia. Ja voihan olla että tämä maailman nykyinen epävarma tilanne minua kiusaa kaikkine ikävine piirteineen.
On myös olemassa sielunvihollinen joka helposti työntää sorkkansa kun hoksaa hyvän tilaisuuden jossakin.
Tiedän kyllä että Kristuksella on voitto kaikista elämän ja ilon vihollisista. Aamen !
Riitta-mummi
Ajattelua maailman menosta II7.11.2024 klo 10:33 Kommentoi (0)
Kahtiajakautuminen on lisääntynyt. Ei pelkästään rikkaiden ja köyhien välillä, vaan ennemminkin asenteiden suhteen.
Konservatismi on koventunut ja entiset kommunistit ovat nykyisin kovimpia materialisteja. Demokratia on kyllä ajatusten tasolla voittanut opiskelevan nuorison puolelleen, ajatuksena, mutta tekoja on vähän.
Humanismi ja kulttuurin arvostus on tallottu hyvin harvojen harrastukseksi. Rahaa ei riitä näihin 'yleviin' ja elitistisiin 'harrastuksiin'. Tältä vaikuttaa ainakin omassa maassamme oikeistohallituksen nyt laittaessaan Suomi nousuun-tyylillä köyhät taiteilijat kyykkyyn.
Mitä seuraa Yhdysvaltojen vallanvaihdosta. Maailmanpoliisi haluaa jakaa taas Euroopankin entiseen malliin. Tähän jo vaikuttaisivat eräät populistijohtajat olevankin halukkaat. Etenkin Unkarin ja Georgian vahat kytkökset Venäjään ovat ilmiselvät.
Ihmisarvot Amerikassa ovat kummalliset. Toisaalta 'punaniskojen' aseet saavat olla näkyvillä, lähes barbaarinen käyttäytyminen hyväksytään, mutta erivärisiä ihmisiä ei.
Mikä on tämä Raamattuvyöhykkeen käsitys Raamatun rakkauden sanomasta ? Sekö että Meille Kaikki nyt ja Heti !
Miehille kaikki oikeudet naisten pysyessä kotona lapsia laittamassa. Muistuttaa melkoisesti islamin oppeja, paitsi että hunnut ovat liian peittäviä. Mielellään kaikille naisille botoxia, pitkät hiukset ja antavat kaula-aukot.
Venäjällä kaikki tehdään salassa ja korruptio kukoistaa, kunnes ikkunasta putoaa tai kuolee myrkkyyn.
Tältä näyttää maailmankuva tänään mummon avatessa viestimet. Ikkunasta näkyy myös musta maisema. Marraskuun alku oli upean valkoinen ja mielialakin valoisampi. Trumpin voitto veti maton altani.
Ajattelua maailman menosta...6.11.2024 klo 10:08 Kommentoi (0)
Meno maailmassa on pelottavaan suuntaan mennyt jo jonkin aikaa. Onko enää maita jossa kansat elävät tyytyväistä ja tasapainoista elämää. Ainakin minusta sota-ajan eläneestä ihmisestä olivat Toisen Maailmansodan jälkeiset jälleenrakentamisen vuodet paljon mukavampia elää. Oli vaatimatonta, mutta oli työtä ja leipää. Koulunkäynti oli mukavaa, oli kiinnostusta oppia monenlaista uutta. Tiedon tulva ei hukuttanut, kuten nyt taitaa tehdä. Uutisia saadaan joka hetki ja ympäri maailman. Se tekee pahaa ainakin lapsille kun jatkuvasti kuullaan ja nähdään kuvia Ukrainasta ja Gazasta sekä Libanonista. Lisäksi on luonnonkatastrofit lisäytyneet. Niihin on ilmastomuutos varmasti syynä, vaikka eräät kieltävät sen hölynpölynä.
Nyt eletään joko ylettömässä rikkaudessa, luonnonanteja ryöstäen, tai äärettömässä köyhyydessä johon on taas omat syynsä. Paljon on auttamishalua, mutta liian paljon on välinpitämättömyyttä muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Antamista ja jakamista ei ole ymmärretty hyveeksi. Paheet ymmärretään paremmin, niillä kerskaillaan ja niistä uutisoidaan. On paljon sellaista pahaa josta suorastaan eletään, ja nautitaankin, luulen.
Ilman että piirrellään unelmakuvia ihanne-elämästä ja pyritään sellainen saavuttamaan, olisi parempi ymmärtää kohtuullisuuden ja tyytymisen arvo.
Jaettu leipä lisääntyy. Se on siunattua leipää.
Leipuri en ole luonnoltani18.10.2024 klo 20:37 Kommentoi (0)
Olen kyllä herkkusuu, ollut aina siitä asti kun sotien jälkeen alkoi jotain vähän saada. Lakritsi on ensimmäisiä makumuistojani, sitten pula-ajan kuivattujen porkkanasuikaleiden, joita lapsena Lappeenrannassa sain.
Äitikään ei olut hyvä leipomaan. Hänen pullapitkonsa tuppasivat tulemaan päältä tummat ja sisältä raaat. Vai oliko vika uuneissa.
Koulun taloustunneilla opin kaneliässät ja teeleivät tekaisemaan, mutta laji ei ollut minun lajini alun-alkaenkaan.´Siis vaikuttaa että samassa ihmisessä voi olla innokas liha-, kala- ja kanaruokien valmistaja, mutta leipuri vain pakotettuna.
Raja tuntuu menevän kahvileipien ja suolaisimpien paistosten välillä. Pitsaa olen värkännyt paljon perheelleni, samoin lämpöisiä uunivoileipiä. Jälkimäisestä voin antaa ohjeen:
Valkoisen vuokaleivän voidellulle pinnalle ensin savukinkkusiivu, sitten siivu kermajuustoa ja sen päälle säilötty persikanpuolikas. Uunin keskilämpö n. 175 astetta ja tuote uuniin 15 - 20 min. Mainiota voimakasmakuisen teen, esim. Earl Grey´n kanssa.
Ulkonäölä leipä on kuin paistetulla munalla päälystetty.
Kahvileivät. Korvapuustit onnistuvat vaihdellen, mikähän siinä onkin, että näin se vaan on. Jos vaihtaa vehnäjauhojen merkkiä, voi juju olla siinä. Hiivakin on erilaista tuoreena vs kuivahiiva. Kardemummaa pitää minun pullassa olla runsaasti, mutta täytteen kaneli-sokerissa ei kanelia kamalan paljon.
Kakut. Kuivat kakut ovat parempi ostaa jos laatua haluaa. Täytekakkupohja onnistuu ja siihen kun tekee täytteeksi vanilja kiisselin ja toiseksi aprikoosihillon, alkaa jo suu vettyä. Vallankin kun kinuskikuorrutus on aina onnistunut. Päälle runsaasti mantelilastuja. Tämän minä olen osannut, mutta en tee enää.
Myös Unelmatortun osasin. Kummipoikani äiti sen opetti aikoja sitten.
Uppopaistetut munkit ja lihapiirakat osaan myös. Olen niitä koko suvulle keitellyt vapuksi ja muiksi tapaamisherkuiksi. Nuoriso on saanut 'lihiksiä' aina viemisiksikin
Nykyään olemme ostotuotteiden varassa, ja niitähän saa vaikka kuinka ! Voileipäkakku on se jonka usein otan juhlapyhiksi, mutta esim. joulun kahvipöytään olen viimeeksi ostanut piparit ja paistanut luumutortut valmiista voitaikinasta.
Kyllä meillä iltapäiväkahvilla on aina jotakin suuhunpantavaa, jotakin helppoa valmista ja mielellään edullista. Niitä ovat donitsit,
Tänään kun kävi kahvivieraat paistoin muna-riisi-pasteijat. Ne maistuivat , ja kaikki kaksitoista on jo syöty. Pari lähti kävijöiden mukaan Padasjoelle.
Riitta-mummi ruokkii sienillä15.10.2024 klo 12:20 Kommentoi (0)
Sienestys ja sieniherkut
Evakkotyttönä opin sienien tunnistamisen, ainakin osan niistä, isän kanssa syksyisillä metsämarsseilla Orimattilan Simolan kylän metsissä. Marssin tuntua lisäsi se että isän pusakka oli entinen harmaa sotilastakki josta tunnukset oli irrotettu. Kun sieniä joskus löytyi paljon, isä riisu pusakan ja teki siitä pussi jossa kuljetti saaliin kotiin. Minulla oli oma pieni kori ja isällä myös omansa.
Äidin homma oli siivota sienet ja panna ne ensin likoon isoon puusaaviin. Siitä ne vähin erin ryöpättiin ja suolattiin toiseen saaviin joka oli vähän pienempi. Sellaista pienenpää käytettiin sienien suolaamisessa ja puolukan survomiseen. Kellarissa niitä säilytettiin talven yli.
Isä keräsi vain 'maitosieniä' so. haapasieniä, karvalaukkuja ja kangassieniä, joita kirjoissa kaikkia kutsutaan rouskuiksi .
Itsekseni, kun innostuin kovasti sieniruoista, opettelin tunnistamaa paljon muitakin lajeja. Olen kerännyt mielelläni kehnäsieniä, leppärouskuja, lampaankääpää, ukonsientä, mustatorvisientä ja suppilovahveroa ja tietenkin kantarelleja. Näitä kaikkia voi panna suoraan pannuun, jos niin haluaa. Ensin sienet on aina puhdistettava, ja etenkin herkkutateissa on etanoita ja sääskentoukkia.
Italialaiset taitavat syödä tatit toukkineen etanoineen. He ovat lähes hulluin suomalaisiin herkkutatteihin.
Olen oppinut erottamaan valkoisen kärpässienen kuusen herkkusienestä, joka on erittäin hyvänmakuinen.
Korvasieni , piispanhiipan ohella toinen keväinen laji on sitävastoin keitettävä huolellisesti vettä vaihtaen. Yleensä kuivatan korvasienet, mutta samoin ne on liotuksen jälkeen keiteltävä ennen kuin niistä ruokaa valmistaa.
Sieniruoista mainitsen ensin herkkutatin, josta saa mainiota ruisleivän päällystettä kunhan hetken paistaa voissa ja lisää suolaa ja valkosipulia ja persiljaa. Samat paistetut herkkutatit sopivat sekä pastan joukkoon, että risottoon. Samaan tapaan toimin kantarellien kanssa. Torvisienet ja 'suppikset' ovat keittojen ja kastikkeiden raaka-aineena mainioita. Suolatuista rouskuista tulee ihana metsäsienikeitto, tai sienikastike .Ukonsienestä paistan pihvejä. Kastetaan lakin neljännekset ensin munamaitoon, sitten leivitetään korppujauhoissa jossa on suolaa pippuria.Hetsi pannussa, voissa tietenkin, ja taas on makoisa sieniruoka valmis.
Isä halusi suolasienistä usein ' sien´serpaa'. Se oli minusta sipulin kanssa paistettua silputtua suolasientä jota isä söi ruisleivän keralla.
Monet käyttävät eri sieniä raakana salaateissa. Itse en sitä olen vain kokeillut viljellyistä herkkusienistä. Niistä pidän eniten grillivartaissa.
Älypää tiedottaa
Kuplivan hauskaa vappua kaikille Älypään pelaajille!
30.4.2026
Taas on aika korkata simapullot, puhaltaa serpentiinit ilmaan ja valita juuri se itselle sopivin vappupallo! Juhlatunnelmaan voi virittäytyä myös Älypään perinteisen Vappuvisan parissa. Oikein hauskaa vappua kaikille pelaajille!
Testaa tietosi Vappuvisassa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
3.4.2026
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!