Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Ajatuksia esteetikolta24.6.2024 klo 16:53  Kommentoi (0)

  Onko esteetiikka samaa kuin tyylikkyys, en tiedä. Tällainen asia saa jäädä tutkimattakin.

  Sören Kiergegaard nimesi sen muistaakseni alimmaksi ominaisuuksista joista ihmisyys rakentuu.

  Ei voi mitään, olen esteetikko. Kauneus, harmonia, tasapaino ja asioiden yhteensopivuus puhuttelevat minua .

  En osaa ominaisuuttani tieteellisesti eritellä, mutta kerron mistä pidän ja mistä en.

  Oikeastaan on helpompaa sanoa mistä en pidä. Se ulkopuolelle jäävät lähes kaikki asiat joista pidän. Olen yleensä suvatsevainen ja positiivinen, kuitenkin kriitikkomainen.

  Tiedän mielestäni mikä on hyvää musiikkia tai hyvä elokuva. No, ne ovat minusta niin, ja toisesta ihmisestä eivät.

  Musiikissa olen melodioiden rakastaja ja kovien soittimien rytmien vastustaja.

   Sisustamisessa ja pukeutumisessa olen sitä mieltä että Vähän on enemmän, paitsi tauluissa ja kirjoissa.

  Värien pitää olla harmooniset, perusväreinä beige, harmaa ja valkoinen. Kuviollista voivat olla korkeintaan matot, mielellään itämaiset.

  Ei kukallisia verhoja, ei pitsiliinoja, ei liikaa kirkkaita värejä. Vain jokin tehosteväri, mielellään puolukanpunainen tai purppura.

  Tauluissa pidän eniten vahvoista ekspressionistisista, tai suurista lähes yksivärisitä pinnoista a´la Ahti Lavonen.

  Vaatteiden tulee olla riittäävän kokoiset, mielellään väljät. Värit musta, valkoinen. beige, ruskea, sinisen sävyt, eivät pastellit eivätkä neonvärit.

  Hatuissa, silloin kun niitä pidän tulee olla alaspäinoleva lieri, tai sitten baskerimalli. Kengät matalat. Tämä on nykyään pakollista jalkojen tähden.

  Ei enää turkisia, vaikka ne olivat minusta ihania, aikanaan.

  Kyllä. Kun näitä tässä näpyttelen, huomaan että nämä asiat elämässä ovat turhuuksien turhuus.

  Onko esteetikko siis oma mielihyvänsä palvoja ja uhri.

  On ja ei, ainakin minä koen samaan aikaan sekä nautintoa, että huonoa omaatuntoa ympärillä olevien epäkohtien ollessa tärkeämpiä.

  Ennen oli taulun ostaminen ensin, ja almun antaminen kehitysmaahan vasta sitten.

  Eettiset kysymykset ja maailmamme pahoin- tai hyvinvointi ovat ijän myötä voittamassa , ja ehkä on parempi näin.

  Ketään ei pidä kuitenkaan tuomita mieltymystensä vuoksi. Ihmisarvo on muiden arvojen yläpuolella. Olemme kaikki veljiä keskenämme.

  ---

• vaihtelevia tunnelmia Juhannuksen aatonaatton 202420.6.2024 klo 16:02  Kommentoi (1)

  Aamuisella kauppareissulla kyllä näki kuka nauttii Juhannuksesta, Kauppias !

  Iso kauppakeskus oikein pursuili asikasta ja tavaraa. Yleensä niin avarat keskikäytävät oli lahdottu miehenkorkusin läjin juomapakkauksia ja moniaita muitakin tarjouksia joita en ede tohtinut katsoa.

   

  Ostamisvimma yltyy kun näkee mitä kaikkea on saatavilla. Pidin tiukasti silmät listassani, enkä haksahtanut kuin yhteen vuohenjuusto pötkylään.

  Ihmiset jotenkin kuumenevat kun porukkaa on paljon. Tunkeilivat tarpeettomasti, kiertelivät pöytiä myötä ja vastapäivään, vähän törmäilivätkin.

  Palvelutiskillä jossa jonotettiin  kalaa ja lihaa oli onneksi lisätty henkilökuntaa niin ettei kovin kauan tarvinnut vuoroaan odottaa. 

  Kaupankäynnin huumassa myyjätkin kävivät äänekkäiksi. Tavanomaisen hillityn kuiskailun sijaan matala miesääni korotti bassonsa ja messusi SATA KOLOME !  jne. Pian oli vuoroni ja sain loheni ja lärvilautani.

  Uusien perunoiden laarin kimpussa oli emäntää ja isäntää niin ettei sekaan mahtunut. Mutta mitä olivat ne toistakymmentä tyhjää pahvirasiaa, aika isoja, jotka lojuivat  levällään laarin ympärillä.

  Kukaan ei ehtinyt pitää järvestystä yllä eikä siivota sotkuja.

  Määrätietoisesti etenin hyllyriviltä toiselle, ja löysin melkein kaiken .

  Pienempi kärryni oli jo täynnä enkä käynyt siihen vessapapereita lisäämään. Kotona on vielä muutama rulla, jotta selvitään nämä neljä päivää.

  Neljän päivän tv-ohjelmat on tämänpäivän lehdessä. Hankaa, mutta netistä voi Iltapulusta nähdä näppärmämmin vaikka jokaisen Älypää-käynnin yhteydessä.

  Mennet viisikymmentä juhannusta olemme olleen mökillä Jussin-vietossa, ja vasta nämä viimeiset kymmenen kaupungissa.

  Ikkunasta kun katselen , ei näy ketään. Maisema on kaunis, vihreä ja tällä hetkellä taivaskin on kirkas.Talossa oli lippu puolitangossa. Eräs on joutunut lähtemään Taivaalliseen juhannukseen.

  Mikäpä tässä on juhannusta aloitellessa. Tukka on pesty ja papiljoitu, tavan vuoksi. Mihinkään ei olla menossa. EM-jalkapalloa katsotaan jos viitsitään. Minulla on jatkuva istunto Älypäässä päivittäin, ainakin niin kauan kuin näköä ja istumalihaksia riittää.

  Hyvää keskikesän, Suomen lipun ja Johannes Kastajan juhlaa !

   

  R-m

  ---

• Vähemmän on enemmän..16.6.2024 klo 11:36  Kommentoi (0)

  aikaa tärkeämpään kuin tavaran haalimiseen. Voin todistaa olleeni oululaisttain sanoen 'ränttäröökylä'. Kaikkea piti olla runsasti, koruja, vaatteita, ostoksia, tuttavuuksia, touhua, jäsenyyksiä jos missäkin.

  Nyt olen pitkään ymmärtänyt tyytä vähempään. Tyytyminen on vanhaa viisautta. Sitä sopisi monen esim. ihmissuhteissaan kokeilla.

  Pitääkö puolison tai itsen olla aina oikeassa, tietää paremmin ja enemmän. Pitääkö ? Sana pitää on minulle myrkkyä, sillä en meinaa jaksaa sitä kaikkea mitä minun pitää. Ei puoliso sitä vaadi, vaan itse olen itselleni asettanut normit joiden puitteissa on elettävä.

  Paljo rairastelukaan ei ole täysin ' kanaa kyninyt'. Ajoittaiset isommat sairaudet ovat näyttäneen oman pienuuteni määrän. Mutta. Kun pää nousee petistä, niin jo taas touhuamaan !

  Se on tätä karjalaista luontoanikin. Muistan kuinka mummoni, yhdentoista lapsen äiti meni sisälläkin juoksujalkaa työstä toiseen.

  Hänkin oli uskova ihminen, mutta veri veti emännöimään.

  Emännöinti on minullakin toinen puoliskoni, toinen haluaa olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja kirjoitella .

  Miten saisi tasapainon Martan ja Marian kesken. Kristus sanoi Martalle että Maria on valinnut hyvän osan.

  Minä olen edelleen puolinainen nainen.

  ---

• Riistaherkkuja ja einesvalmisteita14.6.2024 klo 14:53  Kommentoi (0)

  Ovat jo liki kymmenen vuoden takaisia aikoja kun puoliso toi raakaa riistaa kotiin. Hän kyllä ne esikäsitteli, perkasi kalat, paloitteli hirvenpuolikkaat, riiputti jänikset ja linnut. Minä ne opin valmistamaan hyvien keittokirjojen ja kokeneen anoppi ohjeilla.

  Olen marinoinut ison ukkometson konjakissa jamausteissa. Ei ollut hintansa väärti ! Pinet pyyt sensijaan. Nam !

  Tänään kauppareissun jälkeen kun pistelimme perunaa ja rantakalaa ( valurautapannussa keitin suolavedessä muikut sipulin, pippureiden, suolan ja tillin kera ) puhuimme menneistä herkuttelukokemuksista. Ei sillä, kyllä rantakala maistuu !  Äitinikin teki samaa hailista. Muikkua en ollut ennen avioitumistani maistanutkaan. Meren rannikon suku ja kuivien paikkojen asukkaat eivät muikkua nähneetkään.

  Niin, kysyin mikä mieheni mielestä oli herkkujen herkkua. Hän muisti, ja minäkin muistin sitten sen peuranpaistin jonka kuumassa leivinuunissa paistoin. Se oli kyllä naaraspeuraa, mutta nuorta, ei ollut pahanmakuista rasvaa siihen ehtinyt. Se oli toinen kerta kun sitäkin sain maistaa, eltaantuneen makuista peuranihraa

  Myös heinäsorsa,- ja jäniskastike olivat maukkaita kun ne taiten mausti ja keitteli. Puhdasta ja luomua.

  Mökillä oli kala kesäisin lähes jokapäiväinen eväs. Lahnaan aloin kyllästyä, ja haukeenkin, vaikka siitä saa lihamyllyssä hyvää materiaalia kala-patéeseen. Jouluksi usein laitoin patéen, joskus lohella lisättynä.

  Hirven liha on suussani melkein sama kuin naudan liha, nykyään. Aluksi kyllä maistoin sen 'metsän maun', mutta allergia ja monet lääkkeet ovat makuaistia heikentäneet.

  Niimpä nykyisin on meillä aina pakasimessa vararuokina eineslaatikoita, lihapullia,  siskonmakkaroita ja pastekasviksia . Niistä varioiden saa arkiruokaa monenlaista.

  Harmittaa kalan hintavuus  !  Miten se on nykyään niin kallista! Kalaa pitäisi syödä, syötäisiinkin jos sopuhintaan saataisiin. Mutta kolme-nejäkymppiä/kilo euroina esim. savustetuista lohista on tarkan talouden pitäjälle liikaa.

  Ravut ovat minun herkkua, mutta vain katkarapuja voin syödä. Niitäkin vain vähän. Eilen syötiin pizzaa jossa oli salamia, katkarapuja ja aurajuustoa, normijuuston lisäksi. Pizza haettiin Ostarin pizzeriasta.

  Ruoanlaitto olisi todella mukavaa, mutta nivelrikkojen takia lieden vieressä seisominen rajoittaa.

  Toivon että saan vielä pitkään itse tehdä syötävämme.

   

  R-m , melkein 81 v

  ---

• Kristitty vai uskovainen13.6.2024 klo 16:37  Kommentoi (0)

  Olen kai liian avaramielinen uskovaiseksi, jota nimeä en katsokaan haluta käyttää. Kristitty voin sanoa olevani koska olen Kristukseen kastettu, konfirmoitu, kristilliseen avioliittoon vihitty ja haluan myös kristityn hautauksen, siunauksen, kun sen aika koittaa.

  On ollut hienoa saada kirjoittaa uskonasioista foorumilla jolla lähes tulkoon kaikki on ollut mahdollista, omilla eri keskustelu-alustoillaan.

  Vuosien aikana on säännöllisin välein sinne ilmestynyt 'käännyttäjiä' joille tällainen yhteiskunnallisesti osallistuva ihminen Ei Voi Olla Uskovainen.

  Viimeisin on 'salatein 'nimitellyt Isebeliksi ja nyt varoittanut Viimeisestä tuomiosta. Ja hän rukoilee, muka, puolestani.

  Minulla on yli neljäkymmentä vuotta uskon tietä, seurakunnallisia luottamustoimia ja olen jopa ollut KDn piirineuvoston johtokunnassa.

  Sitten sain löytää Toisen tien, kristittyjen mystikoiden ja herännäisyyden avulla.

  Omia uskontekoja ei tarvitse tehdä. Kelpaan tällaisen. Kaikki saavat tulla.

  Nämä ova eläväksi tulleita totuuksia siitä mitä on olla avaralla paikalla uskovana. On hyvä näin, mutta...

  On aina ollut oikeassaolevia, lakihenkisiä ja muita perinnäistapoja noudattavia. Heitä vastaan Martti Luther nousi, poltti paavin bullan ja naulasi teesinsä kirkon oveen Wittenbergissä.

   

  ---

• Kärsimys, kristillinen hyve10.6.2024 klo 09:29  Kommentoi (0)

  On totuus, mutta vaikea se on hyväksyä, että kärsimys, sen kestäminen on on ihmiselle hyväksi.

  Itse olen siihen jo oppinut tyytymään, pitkän koulun kautta tosin.

  Monisairauksia kantavana olen turhaan raskauttanut läheisiäni sairauskertomuksilla. Lienen ajatellutkin, että näinhän on vanhoilla tapana, kehuskella sairauksillaan. Ja vaikka ei kehumistarkoitusta olisi on se niitä harvoja puheenaiheita jotka monia vanhoja ja sairaita kiinnostaa.

  Kärsimistä on monenlaista muutakin kuin sairaudet. Niitä on ihmissuhteissa, eriarvoisuudessa j tai vapaus-kysymyksissä.

  Myös luonoto kärsii ja sen myötä ihminen.

  Sitä myös tuodaan esiin , kuinka huonosti maassamme vanhusten hoito on. Se on yhteiskuntamme ongelma.

  Kärsimystä on aina maailmassa. On sotaa, köyhyyttä, ruokapulaa ja vaikka mitä milloinkin haastattelut haluavat korostaa.

  Pahinta on lasten kärsimys,etenkin  nälkä ja hyväksikäyttö. Niitä on vaikeinta hyväksyä ja kestää.

  Kärsimyksen kestäminen kuitenkin lisää toivoa, sanoo Sanassa Paavali.

  Toivo on elämää ylläpitävä voima.

  Kärsimyksellä ei sovi kerskata, mutta toivolla voi, sillä se on Jumalan Hengen elävöittämää.

   

  R-m

  ---

• Kärsiminen vai kärsimättömyys9.6.2024 klo 19:26  Kommentoi (0)

  Olen sukujuuriltani nopeatempoinen ja kärsimätön luonne. Kun muistan isäni monet hermostumiset hämäläisen vävynsä toimiessa omaan tahtiinsa, olen todennut olevani 'isäni tytär'.

  Kun olen geeneissä perinyt nämä nopeus- ja kärsimättömyysominaisuudet olen ollut monissa pulmatilanteissa, joissa on ollut opittava 'painamaan jarrua' silloin kun kaasujalkaa polttelee.

  Raamatun henkilöistä Pietari on minulle läheisin, ymmärrän häntä oikein hyvin. Impulsiivisesti olen tehnyt monet mokat ja joutunut itkemään katumuksen kyyneleitä.

  Nöyrtyminen olikin ensimmäisiä asioita joita halusin opetella Mestari Eckhartin Sielun kaivo-teoksen pohjalta.

  Kaivoa olen tyhjentänyt liki neljäkymmentä vuotta. Onko kaivoni vesi kirkastunut, ei ole itseni arvioitavissa.

  Tunnen ja tiedän kuinka elämäni on helpottunut kun en enää 'polta päreitäni' jokaisesta  poikkipuolisesta sanasta. Argumentoida voi ilman riitaakin, olen oppinut.

  Ihmisen hyväksyminen sellaisenaan on Kristuksen esimerkillään opettamia ensimmäisiä juttuja.

  Raha, etenkin sen kokoaminen ilman hyvää motiivia on pahasta. Ahneus on etenkin vanhojen ihmisten synti.

  Omastaan antaminen , hyvän jakaminen olisi ihanne, mutta ei se ole, ei niillekään joiden velvollisuus olisi viran puolesta heikoista huolehtiminen.

  Politiikkaan osallistuminen ei ole synti, mutta vihaaminen on. Missä raja kulkee, opii jokaisen pohtia omalla kohdallaan.

  Yhteisten asioiden hoito on vastuunkantoa ja siihen osallistuminen on kiitettävää.

  Tänään valitaan Europarlamentti. Mielipide-erot saattavat olla hankaloittamassa , sillä Ukrainan pyrkiminen EU hun jakaa eräät maat kauas toisistaan. 

  Takaisin kärsimiseen ja kärsimättömyyteen. Olen ihan itse väsyttämässä itseäni tälla vauhdilla jota nyt pitää,. On muka seurattava yleisurheilun EM-kisoja, pelattava Älypään pelejä sekä leikittävä sanaleikkejä Ketjut-osiossa. Ja, käyn vielä kirjoittamassa entisellä rakkaalla foorumilla tapaamassa tuttuja ja vaihtamassa ajatuksia ruoanlaiton, politiikan ja kulttuurin alueilla.

  ' Oma suu tikanpojan surma'  sopii minuun ahkeraan naputtajaan.

  Itselleni : Muista levätä, hiljenny rukoukseen, hallitse ajankäyttösi, ja ole välillä aivan hiljaa Herran edessä !

   

  R-m

  ---

• Tällä tiellä6.6.2024 klo 16:41  Kommentoi (0)

  Usko, uskominen Kristukseen ja Kolmiyhteiseen Jumalaan on ja ei ole yksinkertainen asia. Lapsenusko on se yksinkertainen, ja sellaista se saisi olla kaikilla. Luottamus.

  Uskovat, ei uskovaisten nimeä käyttäät, ovat mieluummin hiljaa uskostaan. Uskovainen-nimi ei minuunkaan sovi, ja sen nimiset eivät minua minäkään pidä ! Olen armosta pelastettu, en omien tekojen kautta.

  Sitten on tällaiset rohkeat vaeltajat jotka myös puhuvat ja kirjoittavat uskostaan. Meitä sanotaa ylpeileviksi, mutta toivoisin aina kuulvani nöyriin.

  Etenkin tällainen vanha ihminen, jonka teot lähimmäisten hyväksi ovat jo hyvin vähissä, käyttävät puhumisen tai kirjoittamisen kykyään.

  Herran käskyä, Menkää ja tehkää kaikki maailma... ei ole minulle annettu. En koe enkä ole kokenut lähetyskäskyä itselleni annetuksi. Tuen lähetystyötä kyllä, ja rukoilenkin sen puolesta että koko maailma pelastuisi.

  Äitinä olen aina kokenut olevani jos en epäonnistunut, mutta en ainakaan ihanneäiti. Mummina jo aloin ymmärtää pienen lapsen maailma, ja nyt jo pitkään olen saanut hoidella neljättäkin polvea.

  Se rakkaus jota Kristus on osoittanut minua kohtaan, on vaikuttanut minussa lapsirakkautta. Olen saanut iloita iltarukouksista yhdessä pienten tyttöjen ja poikien kanssa.

  Lapselle on helpompi kertoa Jumalan Luomakunnasta ja sen... luomisesta. Se on jopa jännittävää ja kiinnostavaa kuultavaa.

  Muistan kuinka tytöt silmät pelästyksestä suurina kuuntelivat kun Jeesus huusi myrkylle : VAITI, Ole hiljaa !! Ja myrsky tyyntyi.

   

  Niin on tyyntynyt omatkin elämäni myrskyt vähitellen, yksi kerrallaan, eivätkä aina kovinkaan helposti.

  En käy niistä todistamaan, mutta paljon on Kristuksella ollut työtä kanssani. Olenkin omistanut itselleni lauseen, en muista kenen sanomat: KYLLÄ Herra kukkonsa kynii !. Gosganissa on mukavia hyviöitä, joista yksi lemmikkini on kana jolla on haavi 

   

  R-m ( kana-mummi )

  ---

• Lämmin kevätkesän ilta ajatuksineen31.5.2024 klo 20:37  Kommentoi (0)

  Istuin hetken parvekkeella ja nautin jo hiukan leppeämmästä lämmöstä.

  Nyt jo voi availla ikkunoiden tuuletuslasit . Se helpottaa kun päivä on ollut kosteanlämmin, helteinen jopa.

  Äskeinen lämpö ja pihan puiden tuoksu toi muistoja vuosikymmenien takaa. Varmasti en muista oliko ranta jossa olin taas olevinani Hämeenlinnan Ahveniston ranta, Lahden Joutjärven Möysän ranta  vaiko Mukkulan ranta tässä lähellä.

  Saattoi olla että olin yksin, jopa ennen naimisiinmenoani, mutta elävästi koin makaavani kesäiltana puun alla rannalla ja oli suloisen lämmintä, ja tyyntä niin kuin nyt on.

  Kuuma ei ollut, siitä en pidäkään.Muisto oli mukava. Menin myös uimaan ja vesikin oli lämmintä, taisi olla elokuu sittenkin. Eikä se voinut olla Appara koska siellä ei ollut puita, vaan hietikko.

  Vesi tuoksui ja lehtipuut tuoksuivat, mutta ei juhannuskoivujen tapaan, vaan väkevämmin. Eilen sateen jälkeen tuli juhannuskoivujen tuoksu, ja luulin haistavani myös savun hajun.

  Koivupuun palaessa savussa on sen ominaishaju. Sen tuntee jokainen puita polttanut.

  Tässä on lähellä taloja joissa on takkoja. Niitäkin joku saattaa ainakin kylminä talvina lämmittää. Ehkä ei näillä ilmoilla, kuvittelin vain.

  Grillimakkaran ja grillatun lihan tuoksu tulee  usein naapuripihan grillistä tai yläpuoliselta parvekkeeltakin. Silloin tulee nälkä.

  Nyt tuli ruisleivän himo juuston ja korppukinkun päälystäminä. Paljon ei haluta punaista lihaa syödä, kun se kuulema lihottaa. Hah hah !

  Tähän ikään olen lihonut ja laihtunut kymmenen kertaa. Nyt voin olla tämä mikä olen, sopiva.

  Lääkäri oli oikein tyytyväinen labrakokeiden tuloksiin. Vain yhtä korjataan uudella lääkkeellä.

   

  Nyt voileivän tekoon !   R-m

  ---

• Lähimmäisyys ja yhteisöllisyys29.5.2024 klo 21:23  Kommentoi (0)

  Yhteiskuntaa on viime vuosina vaivannut sota Ukrainassa, koronapandemia , Israelin toimet Gazassa ja kotimaan lasten ja nuorten pahoinvointi ikävine ilmiöineen.

  Kristitty pohtii onko tämä nyt sitä ahdistuksen aikaa . Merkit maanjäristyksistä, maanvyöryistä, suurista tulipaloista , ilman saastumisesta ja vesien myrkyttymistä voivat enteillä tuota pelottavaa aikaa.

  Kaikkien näiden asioiden takia olisi aika tarkastella käyttäytymistään.

  Olenko noudattanut annettuja ohjeita ympäristön säilyttämiseksi. Olenko auttanut lähimmäistäni hädässä. Olenko antanut  tukeani  jälkeläisille, ja myös muillekin missä sen tarvetta näen. Pyytämättäkin, ja niin ettei toinen käsi tiedä mitä toinen tekee. Eli numeroa tekemättä mistään.

  Antaessaan saa, hyvän mielen ,ja ruumiillisista ponnisteluista hyvät unetkin kaupan päälisiksi.

  Yhteisöllisyydestä puhuu eduskuntakin ja lähimmäisyydestä kirkko. Ymmärämmekö mitä se tarkoittaa.

  Ei tarvitse olla näinkään vanha kun muistaa että  kansallaamme on ollut paljon karttuisampi käsi.

  Kaikenlaista tehtiin talkoilla niin maaseuduilla kuin kaupungeissa.

  Monet yhdistykset, etenkin urheiluseurat toimivat pitkälti juuri talkoovoimin.

  Lahden Hiihtoseura täällä Lahdessa teki Salpausselän kisat tuhatpäisen talkooväen voimin. Palkattuja ei ollut paljon.

  Yhteisheenki oli hyvä ja palkkiona ehkä kakkukahvit ja pipo. Näin ei ole enää.

  Urheilu on pelastanut monet nuoret pois huonoista harrastuksista. Tämän pitäisi herättää lasten vanhempia edistämään lapsien pääsyä urheilun pariin. Sieltä saa myös kavereita. Ne tuntuvat olevan monilta nykynuorilta vähissä.

  Kun ollaan yksin, ja koulussa kiusataan, tulee mieleen kaikenlaista pahaa. Sen seurauksia on jouduttu tämän vuodenalun aikana kohtaamaan.

  Ja rukous maamme puolesta on tärkeämpää nyt kuin vuosikymmeniin !

   

  R-m

   

  ---