Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 109 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Ajattelua maailman menosta II7.11.2024 klo 10:33 Kommentoi (0)
Kahtiajakautuminen on lisääntynyt. Ei pelkästään rikkaiden ja köyhien välillä, vaan ennemminkin asenteiden suhteen.
Konservatismi on koventunut ja entiset kommunistit ovat nykyisin kovimpia materialisteja. Demokratia on kyllä ajatusten tasolla voittanut opiskelevan nuorison puolelleen, ajatuksena, mutta tekoja on vähän.
Humanismi ja kulttuurin arvostus on tallottu hyvin harvojen harrastukseksi. Rahaa ei riitä näihin 'yleviin' ja elitistisiin 'harrastuksiin'. Tältä vaikuttaa ainakin omassa maassamme oikeistohallituksen nyt laittaessaan Suomi nousuun-tyylillä köyhät taiteilijat kyykkyyn.
Mitä seuraa Yhdysvaltojen vallanvaihdosta. Maailmanpoliisi haluaa jakaa taas Euroopankin entiseen malliin. Tähän jo vaikuttaisivat eräät populistijohtajat olevankin halukkaat. Etenkin Unkarin ja Georgian vahat kytkökset Venäjään ovat ilmiselvät.
Ihmisarvot Amerikassa ovat kummalliset. Toisaalta 'punaniskojen' aseet saavat olla näkyvillä, lähes barbaarinen käyttäytyminen hyväksytään, mutta erivärisiä ihmisiä ei.
Mikä on tämä Raamattuvyöhykkeen käsitys Raamatun rakkauden sanomasta ? Sekö että Meille Kaikki nyt ja Heti !
Miehille kaikki oikeudet naisten pysyessä kotona lapsia laittamassa. Muistuttaa melkoisesti islamin oppeja, paitsi että hunnut ovat liian peittäviä. Mielellään kaikille naisille botoxia, pitkät hiukset ja antavat kaula-aukot.
Venäjällä kaikki tehdään salassa ja korruptio kukoistaa, kunnes ikkunasta putoaa tai kuolee myrkkyyn.
Tältä näyttää maailmankuva tänään mummon avatessa viestimet. Ikkunasta näkyy myös musta maisema. Marraskuun alku oli upean valkoinen ja mielialakin valoisampi. Trumpin voitto veti maton altani.
Ajattelua maailman menosta...6.11.2024 klo 10:08 Kommentoi (0)
Meno maailmassa on pelottavaan suuntaan mennyt jo jonkin aikaa. Onko enää maita jossa kansat elävät tyytyväistä ja tasapainoista elämää. Ainakin minusta sota-ajan eläneestä ihmisestä olivat Toisen Maailmansodan jälkeiset jälleenrakentamisen vuodet paljon mukavampia elää. Oli vaatimatonta, mutta oli työtä ja leipää. Koulunkäynti oli mukavaa, oli kiinnostusta oppia monenlaista uutta. Tiedon tulva ei hukuttanut, kuten nyt taitaa tehdä. Uutisia saadaan joka hetki ja ympäri maailman. Se tekee pahaa ainakin lapsille kun jatkuvasti kuullaan ja nähdään kuvia Ukrainasta ja Gazasta sekä Libanonista. Lisäksi on luonnonkatastrofit lisäytyneet. Niihin on ilmastomuutos varmasti syynä, vaikka eräät kieltävät sen hölynpölynä.
Nyt eletään joko ylettömässä rikkaudessa, luonnonanteja ryöstäen, tai äärettömässä köyhyydessä johon on taas omat syynsä. Paljon on auttamishalua, mutta liian paljon on välinpitämättömyyttä muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Antamista ja jakamista ei ole ymmärretty hyveeksi. Paheet ymmärretään paremmin, niillä kerskaillaan ja niistä uutisoidaan. On paljon sellaista pahaa josta suorastaan eletään, ja nautitaankin, luulen.
Ilman että piirrellään unelmakuvia ihanne-elämästä ja pyritään sellainen saavuttamaan, olisi parempi ymmärtää kohtuullisuuden ja tyytymisen arvo.
Jaettu leipä lisääntyy. Se on siunattua leipää.
Leipuri en ole luonnoltani18.10.2024 klo 20:37 Kommentoi (0)
Olen kyllä herkkusuu, ollut aina siitä asti kun sotien jälkeen alkoi jotain vähän saada. Lakritsi on ensimmäisiä makumuistojani, sitten pula-ajan kuivattujen porkkanasuikaleiden, joita lapsena Lappeenrannassa sain.
Äitikään ei olut hyvä leipomaan. Hänen pullapitkonsa tuppasivat tulemaan päältä tummat ja sisältä raaat. Vai oliko vika uuneissa.
Koulun taloustunneilla opin kaneliässät ja teeleivät tekaisemaan, mutta laji ei ollut minun lajini alun-alkaenkaan.´Siis vaikuttaa että samassa ihmisessä voi olla innokas liha-, kala- ja kanaruokien valmistaja, mutta leipuri vain pakotettuna.
Raja tuntuu menevän kahvileipien ja suolaisimpien paistosten välillä. Pitsaa olen värkännyt paljon perheelleni, samoin lämpöisiä uunivoileipiä. Jälkimäisestä voin antaa ohjeen:
Valkoisen vuokaleivän voidellulle pinnalle ensin savukinkkusiivu, sitten siivu kermajuustoa ja sen päälle säilötty persikanpuolikas. Uunin keskilämpö n. 175 astetta ja tuote uuniin 15 - 20 min. Mainiota voimakasmakuisen teen, esim. Earl Grey´n kanssa.
Ulkonäölä leipä on kuin paistetulla munalla päälystetty.
Kahvileivät. Korvapuustit onnistuvat vaihdellen, mikähän siinä onkin, että näin se vaan on. Jos vaihtaa vehnäjauhojen merkkiä, voi juju olla siinä. Hiivakin on erilaista tuoreena vs kuivahiiva. Kardemummaa pitää minun pullassa olla runsaasti, mutta täytteen kaneli-sokerissa ei kanelia kamalan paljon.
Kakut. Kuivat kakut ovat parempi ostaa jos laatua haluaa. Täytekakkupohja onnistuu ja siihen kun tekee täytteeksi vanilja kiisselin ja toiseksi aprikoosihillon, alkaa jo suu vettyä. Vallankin kun kinuskikuorrutus on aina onnistunut. Päälle runsaasti mantelilastuja. Tämän minä olen osannut, mutta en tee enää.
Myös Unelmatortun osasin. Kummipoikani äiti sen opetti aikoja sitten.
Uppopaistetut munkit ja lihapiirakat osaan myös. Olen niitä koko suvulle keitellyt vapuksi ja muiksi tapaamisherkuiksi. Nuoriso on saanut 'lihiksiä' aina viemisiksikin
Nykyään olemme ostotuotteiden varassa, ja niitähän saa vaikka kuinka ! Voileipäkakku on se jonka usein otan juhlapyhiksi, mutta esim. joulun kahvipöytään olen viimeeksi ostanut piparit ja paistanut luumutortut valmiista voitaikinasta.
Kyllä meillä iltapäiväkahvilla on aina jotakin suuhunpantavaa, jotakin helppoa valmista ja mielellään edullista. Niitä ovat donitsit,
Tänään kun kävi kahvivieraat paistoin muna-riisi-pasteijat. Ne maistuivat , ja kaikki kaksitoista on jo syöty. Pari lähti kävijöiden mukaan Padasjoelle.
Riitta-mummi ruokkii sienillä15.10.2024 klo 12:20 Kommentoi (0)
Sienestys ja sieniherkut
Evakkotyttönä opin sienien tunnistamisen, ainakin osan niistä, isän kanssa syksyisillä metsämarsseilla Orimattilan Simolan kylän metsissä. Marssin tuntua lisäsi se että isän pusakka oli entinen harmaa sotilastakki josta tunnukset oli irrotettu. Kun sieniä joskus löytyi paljon, isä riisu pusakan ja teki siitä pussi jossa kuljetti saaliin kotiin. Minulla oli oma pieni kori ja isällä myös omansa.
Äidin homma oli siivota sienet ja panna ne ensin likoon isoon puusaaviin. Siitä ne vähin erin ryöpättiin ja suolattiin toiseen saaviin joka oli vähän pienempi. Sellaista pienenpää käytettiin sienien suolaamisessa ja puolukan survomiseen. Kellarissa niitä säilytettiin talven yli.
Isä keräsi vain 'maitosieniä' so. haapasieniä, karvalaukkuja ja kangassieniä, joita kirjoissa kaikkia kutsutaan rouskuiksi .
Itsekseni, kun innostuin kovasti sieniruoista, opettelin tunnistamaa paljon muitakin lajeja. Olen kerännyt mielelläni kehnäsieniä, leppärouskuja, lampaankääpää, ukonsientä, mustatorvisientä ja suppilovahveroa ja tietenkin kantarelleja. Näitä kaikkia voi panna suoraan pannuun, jos niin haluaa. Ensin sienet on aina puhdistettava, ja etenkin herkkutateissa on etanoita ja sääskentoukkia.
Italialaiset taitavat syödä tatit toukkineen etanoineen. He ovat lähes hulluin suomalaisiin herkkutatteihin.
Olen oppinut erottamaan valkoisen kärpässienen kuusen herkkusienestä, joka on erittäin hyvänmakuinen.
Korvasieni , piispanhiipan ohella toinen keväinen laji on sitävastoin keitettävä huolellisesti vettä vaihtaen. Yleensä kuivatan korvasienet, mutta samoin ne on liotuksen jälkeen keiteltävä ennen kuin niistä ruokaa valmistaa.
Sieniruoista mainitsen ensin herkkutatin, josta saa mainiota ruisleivän päällystettä kunhan hetken paistaa voissa ja lisää suolaa ja valkosipulia ja persiljaa. Samat paistetut herkkutatit sopivat sekä pastan joukkoon, että risottoon. Samaan tapaan toimin kantarellien kanssa. Torvisienet ja 'suppikset' ovat keittojen ja kastikkeiden raaka-aineena mainioita. Suolatuista rouskuista tulee ihana metsäsienikeitto, tai sienikastike .Ukonsienestä paistan pihvejä. Kastetaan lakin neljännekset ensin munamaitoon, sitten leivitetään korppujauhoissa jossa on suolaa pippuria.Hetsi pannussa, voissa tietenkin, ja taas on makoisa sieniruoka valmis.
Isä halusi suolasienistä usein ' sien´serpaa'. Se oli minusta sipulin kanssa paistettua silputtua suolasientä jota isä söi ruisleivän keralla.
Monet käyttävät eri sieniä raakana salaateissa. Itse en sitä olen vain kokeillut viljellyistä herkkusienistä. Niistä pidän eniten grillivartaissa.
Riitta-mummi ruokkii14.10.2024 klo 11:51 Kommentoi (0)
Kun syyskolea tuntuu luissa ja huoneiden lämpötila on parissakymmenessä korkeintaan, on uuniruokien aika parhaimmillaan.
Äsken söimme hyvällä halulla yksinkertaisen lounaan perunasta, kalasta ja leivästä.
Kaksi isoa jauhoista perunaan folion sisään. Viilto kuoreen ja merisuolaa pinnalle. Uunin olin laittanut hetkeä aiemmin lämpiämään, ja niin sain kuumaan uunin perunat ja Muikkuruukun.
Voitelin leipävuoan hyvin öljyllä ja lisäsin kerroksittain peratut muikut, keltasipulin silppuna ja pätkän purjoa renkaina. Ripottelin väleihin suolaa, mustapippuria, ja hölväsin päälle tölkin paseerattua tomaattia. Sitä oli vähänlaisesti, joten puristin Heitz´n ketsuppia myös.
Pinnalle r hiukan korppujauhoa ja muutama pisara balsamicoetikkaa.
Tunti 225 asteessa ja molemmat uunissa yhtaikaa. Valmis.
Syötiin ruisleivän ja piimän kera. Kastikkeeksi laiton kermaviilin johon ripautin sitruunapippuria ja hunajaa.
Kelpasi vaarillekin. Hän on hämäläiskodista ja heillä on olleet uuniruoat harvinaisempia arkiruokia kuin Meill´koton´Karjalas´!
Toinen uuniruoka talvi-keleihin on Kaalipotti.
Siihen tulee puolisen kiloa valkokaalia hyvin ohuina siivuina. ! rasia hapankaalia, 2 kananmunaa, 0,5 ltr maitoa. Munat vatkataan maitoon, lisätään sinne myös suola ja siirappi.
Kaalit vuorotellen päälletyksin, munamaito niskaan. Pinnalle vähän korppujauhoja ja ohuita voi-siivuja. Se saa kivasti tehtyä juustohöylää käyttäen.
Uuni lämpimäksi etukäteen 225 asteeseen, Kypsytä n. 2 tuntia ja jos on tilaisuus niin jätä vielä hautumaan kun olet ottanut lämmön pois.
Kaalipotissa olen käyttänyt lisukkeena bratwurstin palasia. Myös pekoni käy, sillä kaali tykkää possusta.
Ruokien ja leipomusten onnistumiseksi ja kiitokseksi kaikesta annista, pane kätesi ristiin ja siunaa ruokasi, ruokkimisesi ja syömisesi !
Riitta-mummi
'Kalkkikselta kajahtaa10.10.2024 klo 16:27 Kommentoi (0)
'Kalkkikselta kajahtaa
Vielä 1950-luvulla lapsille opetettiin kansakoulussa hyviä tapoja. Ruokailuun käydessä pestiin ensin kädet, ja kun opettaja jakoi lautaselle soppaa tai puuroa, jota jonossa odotettiin, häntä kiitettiin. Ruokailu päättyi kiitos-ruoasta-rukoukseen.
Uskontotunneilla käytiin läpi Jeesuksen syntymä, elämä ja kuolema. Minulle tuli sydämeen syvä suru siitä etteivät opetuslapset jaksaneet valvoa hänen kanssa sitä viimeistä yötä Getsemanen puutarhassa.
Samankaltainen suru valtaa aina mieleni kun näen dokumentteja hylätyistä ihmisistä. Vain eläimet osaavat heitä sääliä ja lohduttaa.
Kristillinen koti- tai koulukasvatus antoi ymmärryksen empatian merkityksestä .Empatia on ymmärtämisen lisäksi avun antamista ja jakamista lähimmäisen hyväksi, silloin kun se on mahdollista ja tapahtuu ilman suuria eleitä.
Lieköhän näistä tavoista enää mitään jäänyt jäljelle nykyisessä koulumaailmassa.
Voisiko olla niin, että tällaisen kristillisiä hyveitä puuttuva koululaitos, ja usein myös kodit, tuottavat kasvatustavoiltaan arvoköyhää nuorisoa, jolle toisen ihmisen ihmisarvo ja sen kunnioittaminen on vieras. Sen sijaan merkkituotteiden omistaminen on enemmän kuin vilpitön ystävyys ja ymmärtäminen sellaista luokkakaveria kohtaan jolla on vähemmän.
Tätä en yleistä, on vain kuva jonka väkisinkin tiedotusvälineistä on tullut.
Nyt on eräissä peruskouluissa alettu opettaa vanhaa kaunokirjoitusta, lasten ollessa kiinnostuneita oppimaan ,' vetäisemään nimmari oikein kaunolla'.
Olisiko viisautta koululaitokselta ottaa muitakin vanhoja hyviä tapoja käytäntöön, alkaen opettajan ja toinentoisensa kunnioittamisesta.
Vaikka vapaus on meillä demokratiassa ilmiselvä oikeus myös lapselle, voisi olla hänen itsensä vuoksi parhaaksi että joitakin vapauksia niin koulussa kuin kotona rajattaisiin.
Riitta-mummi 81 v
Enni Mustosen maailma7.10.2024 klo 12:36 Kommentoi (0)
Enni Mustonen ( oik. Kirsti Manninen ) on suosituimpia viihdekirjailijoitamme. Kirjastoissa on aina uutuuden ilmestyessä pitkät varauslistat. En tiedä onko miespuolisia lukijoitakin, mutta naiset kyllä lukevat innolla.
Kirsti on tietääkseni pappissukua, mutta uskonto ei ole juurikaan juonessa mukana hänen kirjoissaan. On kyllä kirkossakäyntejä, hautajaiskuvauksia ja lapsen syntymän ihmettä. Siihen kuuluvat kasteet, kummit ja myöhemmin ripillepääsyt .Häät ovat yleensä perinteiset ja morsiamen hääpuku ja kapiot kuvataan tietenkin.
Kaikki on luterilaisen yksinkertaisesti kerrottua. Se antaakin tilaa myös nykynaisten, joilla näitä perinteitä on vähemmän, lukuinnostukselle.
Jos ja kun naislukija on tällainen perinteinen huushollerska , hän saa vertaistukea Enni Mustosen naisilta jotka ovat armoitettuja kodin ja perheen rakentajia. Lähes kaikissa kirjoissa Mustosen naiset siivoavat, ja todellakin perinpohjaisesti, porstaa ja mäntysuopaa säästelemättä.
Roskat ja pölyt saavat kyytiä,seiniä ripsutaan, mattoja tuuletetaan. Talvella maton viedään hankeen raikastumaan ja kesällä ne pannaan likoamaan laiturin viereen ja sitten ne porstataan puhtaiksi. Kuivaus tapahtuu usein aitan orsilla ja juhannuksena saa tupa tuoksuvat matot lattialle.
Porraspäähän tuodaan koivut ja sauna pannaan lämpiämään. Kovia saunojia ovatkin Mannisen naiset. He ottavat joukolla kovat löylyt ja vihtovat toisiaan niin että nahka punoittaa. Kolmen sukupolven naiset ovat näissä tarinoissa yleinen kuvio.
Näiden puhdistavien huushollitöiden jälkeen keitetään kahvit jotka juodaan kesällä pihapöydän ääressä. Talvella kyökki on kodin sydän, jossa liedellä porisee soppa tai läskisoosi.
Mieskuvaus on myös perinteinen. Maalaisisännät ovat yleensä kunnollisia ja työteliäitä. Mutta on myös viinaanmeneviä tai muutoin epäluotettavia.
Naisten ja miesten välit ovat yleensä jännitteiset Samoin kuin anoppi-miniä suhteet. On myös vaarallisia viettelijöitä, etenkin naisissa.
Aidon rakkauden tunnusmerkki on se, että lukija jo alussa voi arvata kuka on kenelle varattu.
Rakkautta, seksuaalista sellaista ei Mustonen kuvaa kuin viittauksin. Se onkin monille meille häveliäille naisille sitä parhainta.Aavistus antaa enemmän kuin täysi tohina.
Monille meille maaseudulla syntyneelle nämä tällaiset nostalgiset kuvaukset ovat muistoihin vieviä, ja siksi mieluisia.
Kaupungit kuvataan yleensä negatiivisemmin, paitsi Helsinki ennen sotia niissä kirjoissa joissa siitä kerrotaan.
Sota on isossa roolissa monessa Mustosen kirjassa, samoin muukin maamme historia sen merkkihenkilöineen. Tämäkin on 'koukku' historiasta innostuneille lukijoille. Sen puolen kirjailija tunteekin hyvin oppineisuutensa vuoksi.
Vaikka lähes kaikki Enni Mustosen kirjat lukeneena olen välillä kyllästynyt näihin toistuviin kliseisiin, niin historia näissä kirjoissa on niin kiintoisaa, että siitä paikasta olen usein ryhtynyt heti tarkempaan tutkimiseen.
Riitta-mummi
Itseltään kieltäminen3.10.2024 klo 19:47 Kommentoi (0)
on eräänlaista 'kaivon puhdistamista' johon ihailemani Mestari Eckhart neuvoo häntä joka haluaa yhteyttä Herraamme Kristukseen.
Kieltäytyminen ja kärsiminen kasvattaa kärsivällisyyteen. Kärsivällisyys ei ole häpeäksi, päinvatoin se on monien toivoma ihanne itsessään.
Minä, nopeana ( vielä vanhanakin ) olen halunnut mieluummin heti, kaikki ja minulle ainakin !
Nyt elämän olessa jo kaukana nuoruuden monista houkutuksista ja turhuuksista, olen vapaaehtoisesti asettanut itseäni koetukselle muutamien helmasyntieni suhteen.
Tänään tein päätöksen, tai yrityksen ainakin, olla notkumasta netissä tunnista toiseen, milloin mitäkin pelaten tai tutkien. Olen huomannut koukun mikä oli minulle uutta, kilpailuhenkisyyden. Se ei ennen koskaan vaivannut, mutta kun Älypäässä pääsin podiumille pari kertaa, pyrky pysyä siellä alkoi muistuttaa 'täyden työpäivän tekemistä'.
Uutisissa on samaan aikaan puhuttu työuupumisesta ja uupujista. Tunnistin samat oireet itsessäni. Väsymystä, haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta jopa aryisyyttä. Tämä en ollut minä!
Sisäinen ääneni, Kristuksen tunto, neuvoi tähän poispanemiseen jota nyt yrittelen.
Avoimuuttani kirjoittelen, kunhan inspiraatio tulee, kaikesta mikä on mielestäni jakamisen arvoista
Olen jo vuosikymmeniä sitten poistanut tupakanpolton. Vuosia sitten myös liiaksi kokemani alkoholin. Viiniä kyllä joskus otan jos sitä on tarjolla ja hetki ja ruoka on oikea.
Hiljakkoin sain rukoilemalla itseni eroon kovien Mynthon-pastillien pureskelemisesta. Olin niillä pilannut hampaani, mutta halusin loput omat säilyttää.
Pyhyyttäni en korosta kertomalla näistä, vaan tämä on luonnollinen vanhan ihmisen loppusiivous näillä kymmenillä. Ohjaus, ohjailtavuus tai vaistomaisuus, kaikki ovat mielestäni hyviä asioita tehdä ennen kuin on jo myöhäistä ja yö.
Riisuudun kun riisutaan...
R-m
Turha häpeä, salatut tunteet27.9.2024 klo 14:35 Kommentoi (0)
Häpeää kokee luonnollisesti jokainen moraalilta vahva ihminen. Jo aivan pieni lapsikin sisäistää mallin oikeasta ja väärästä.
Jos on joutunut rangaistuksi väärästä teosta, ei sitä pidä kantaa loputtomasti, vaan on saanut tuntea sen sovitetuksi tai anteeksiannetuksi.
Kun lapseen on kohdistunut väärä teko mikä on salattu, jää häpeä kannettavaksi ehkä elämän loppuun asti.
Häpeän leima pysyy ja vaikuttaa elämää näivettävästi , ellei sitä avata ja saada parannetuksi.
Salaaminen on avomielisyyden vastakkainen tapa käsitellä tapahtunutta. Olen huomannut kuinka jatkuva asioiden salaaminen vaikuttaa ihmiseen ja elämään. Se mikä on monien mielestä hyvää käytöstä, avomielisen lörpöttelyn vastakkainen olemus, voi paaduttaa sisimmän kivikovaksi. Silloin minkään ei anneta koskettaa, sillä se saattaa tuntua joltakin. Tunteminen puolestaan murtaa sitä muuria joka on vaivalla rakennettu suojaksi.
Olisi erittäin arvokasta että asioista osattaisiin puhua heti tapahtuneiden tilanteiden yhteydessä. Se ei ole ollut suomalainen tapa, mutta nyt sitä korostetaan kun erilaisia ikäviä asioita esim. nuorten käyttäytymisen johdosta kohdataan.
Yhteiskunta korostaa erikoisesti läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Minun nuoruudessa läpinäkyvyys oli negatiivinen ilmaus valheellisuudesta ja sen pakoilusta.
Ei ihmisen, joka ei ole luonnostaa avomielinen silti pidä tuntea huonommuutta, saati häpeää. Sellaisenaan hän on ihminen joksi hänet on luotu perintötekijöiden vaikuttaessa osaltaan. Puhun tässä kohdanneiden vaikeuksien ja vääryyksien tuottamasta salaamisesta ja häepeästä.
Lähimmäisinä meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä parhaamme , kykyjemme mukaan.Paras apu on Herran armo !
Ilman nykyään häpeää elävä Riitta-mummi
Ihmisen osa22.9.2024 klo 09:57 Kommentoi (0)
Se on sanonnan mukaan Tehdä työtä ja rakastaa. Lisäksi pääosiin kuuluvat syntymä, elämä ja kuolema.
Syntymä on ihme jota tosin pidetään aivan luonnollisena, ja sitäkin se on.
Kun on muodostunut hyvä parisuhde, avioliitto tai vastaava ,syntyy liitosta useimmiten lapsi, lapsia. Nykyään tosin liian harvoin, sillä se vaikuttaa jo heikentävästi yhteiskuntarakenteeseen.
Tässäkin Jumalan säätämässä on ihminen päässyt 'mestaroimaan, nähdyin tuloksin.
Ihminen kasvaa, käy koulunsa, oppii ammatin, tai pääsee muuten leipään kiinni. Nykyihmiset elävät pienissä perheyhteisöissä, ennen oli toisin. Usein kolme sukupolvea eli yhdessä. Siinä oli puolensa, ja se toinenkin puoli väistämättä, anopit ja apet. Nuori emäntä oli vallanpidon alla. Aikanaan hänestä itsestäkin tuli sitten anoppi, useimmiten.
Mutta mummojen ja vaarien hoidossa pienet lapset olivat hoidossa ja kotikasvatuksessa turvallisesti. Siinä lapsesta joskus syttyi kiinnostus historiaan. Historian kiinnostus lisää käsitystä siitä mitä vuosisatojen aikana on maailmassa, kotimaassa ja ulkomaillakin tapahtunut.
Tämä on ollut ruohonjuuritason kulttuurikasvatusta. Sitä on koululaitos ja kirjastolaitos vahvistaneet.
Olipa aikuisen ihmisen työ mitä laatua hyvänsä, siitä on yleensä saatu elanto. Vain harvat olivat muinoin sijoittajia. Maaomistusta, tiloja ja metsiä omistivat rikkaat suvut. Elämä oli näinkin melko vakaata, kunnes sosialismi opetti vaatimaan.
On tietysti ollut valtavaakin vääryyttä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kuten termi nyt kuuluu. Monenlaiset ryhmät alkoivat kapinoida, lakkoilla ja lopuksi sotiakin.
Demokratia ei ole sosialismia, vaan parasta ihmisyyttä yhteisöissä.
Sodat. Niitä on ollut historiassa aina. Miksi ? Ihmisen vallanhalu, omistamisen- ja laajentamisenhalua ovat yksi ryhmä. Nationalismi, uskonto- ja kielikysymykset ovat riitaannuttaneet ja puhjenneet sodiksi.
Raamatussa on raakoja kuvauksia muinaisita sodista 'veljesten' kesken Israelin eri kuninkaiden kesken. Sadointuhansin surmattiin vastustajia. Usein syynä oli väärät jumalat jotka Herraan uskovien tuli tappaa.
Sama siellä Palestiinassa on yhä menossa. Saaran jälkeläiset vihaavat Hagarin jälkeläisiä, ja päinvastoin.
Tämä on tällaista vanhan ihmisen 'ite-ajattelua,. Vanhuudessa tulee ajateltua muutakin kuin menneitä aikoja.
Lapsuuden, sota-ajan, koulunkäynnin, nuoruuden ja perhe-elämän vaiheet ovat muistellut moneen kertaan. Se on omaa historiaani, jota olen muillekin jakanut.
Nyt on vanhuus. ja sen tuoma odotus tulevasta. On hoidettava terveyttä, kodin asioita ja puolisoa niin hyvin ja niin kauan kuin Herra suo. Mitä sen jälkeen on elämän päättyminen kuolemaan. Jos se olisi lempeä, se olisi juhlaa. Uuden elämän alku !
Älypää tiedottaa
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!Älypään jouluvisat ovat täällä!
1.12.2025
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin Älypään jouluvisat viihdyttävät pelaajia jouluvalmistelujenHyv Laita siis joululauluja soimaan, ota joulutortun seuraksi mukillinen glögiä ja testaa, mitä kaikkea tiedät joulun herkuista, jouluisesta musiikista ja erilaisista jouluperinteistä!
Testaa tietosi jouluvisassa!
Testaa tietosi joululauluista!
Testaa tietosi jouluruuasta!Pelaa uutta Suomipop-visaa!
26.9.2025
Älypään musiikkivisojen valikoima laajenee uudella Suomipop-visalla! Mikäli Kuumaan, Portion Boysin, Behmin ja muiden kotimaisten artistien musiikki on sinulle tuttua, tämä visa on juuri sinua varten! Laita siis suomipop soimaan ja testaa tietosi menneiden vuosien hiteistä ja viimeisimmistä uutuusbiiseistä!
Pelaa Suomipop-visaa!