Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Ajatusten vaihtoa itseni kanssa9.8.2024 klo 18:37  Kommentoi (0)

  Haluaisin olla hyvä, kiltti, rauhallinen ja viisas. En ole. 

  Miksi aina pintaan nousee kaikki se perimässä saatu johon kuuluu suunsoitto, äkäily ja viisastelu.

  Vaikka kuinka paljon sieluni kaivoa tästä happamasta vedestä lappaan pois, aina sitä riittää.

  On 'helppo nakki 'sanoa: Se on se ihmisen perisynti. Tai kuten Jaakob, se kaikkitietävä neuvojen antaja: Kieli on pieni elin, mutta sitä ei kesytä kukaan eikä mikään,

  Miten ihmeessä olenkin tänne asti elämässä päässyt. Saanut puolison yli kuusikymmentä vuotta sitten, lapset vuotta-paria myöhemmin. Tulin mummiksi 42-vuotiaana ja isomummiksi viisitoista vuotta sitten.

  En ainakaan omasta hyvyydestäni ole  näitä saanut , en ansioista. Jumalan armoa kaikki.

  Jo esiäitini oli rukoileva mummo. Sekö on se sukupolvien kantava voima. Itsekin olen kova rukoilemaan, itse asiassa pidän yllä keskustelua Kristuksen ja Taivaan Isän kanssa lähes jatkuvasti. Tällaista rukoilemista eivät korkeakirkolliset pidä oikeana rukouksena, mutta tämä on minun uskoni mukaista. 

  Ei liirumlaarumia, eri muotojumalisuutta, vaan omaa arkista elämää ja koko ajan Herran silmien alla.

  Tänään olen ollut oikein ilkeä puolisolle, eräästä syystä. Tiedän kyllä mistä se alkoi, mutta en kehtaa julkistaa. Niin mitättömiä ovat usein ne jutut mistä tulistun. Herra kyllä tietää tulikkonsa. Krisus armahtaa, kunhan nöyrryn tunnustamaan .

  Kristusta ei tarvitse lepytellä. Puoliso antaa anteeksi kun laitan jotain oikein hyvää herkkuruokaa. Olen jo laittanutkin.

  Olen pohtinut tulevatko mummot vanhoina kiukkuisiksi ja vaarit vähäpuheisiksi.

  Tässä onkin jo tekotarpeet jokapäiväseen torailuun.

  Onkohan kenelläkään muulla näin.

               

                  R-m 81v-kivulias ja kiukkuinen, mutta nuori mieleltään.

  ---

• Erilaisuus, sen arviointi ja arvottaminen5.8.2024 klo 18:20  Kommentoi (0)

  Pariisin 2024-olympialaiset ovat kuin näyteikkuna koko maapallon asujamiston arviointiin. 

  Jos ulkomuoto on kriteeri siihen mikä on kaunista, niin kyllä ainakin miesten mielestä pitkäraajaiset tummat tytöt ovat oikeita 'suklaanamuja'.

  Aikanaan, kun ei muusta maailmasta juuri tiedetty, piti ihon olla kuulas ja valkoinen, ainakin vaalea. Aurinkoa ei suinkaan otettu, sitä sai rahvas ulkotöissään. Herrasväen naistet käyttivät kesämekkoja ja parablyymejä.

  Vuosikymmenet ovat muuttaneet jatkuvasti 'kauneusihannetta'. Joskus pidettiin että naiselliset muodot ovat ok, mutta viimeistään 1920-luvulla naisen tulikin muistuttaa nuorta poikaa.  Lautavartalo ja polkkatukka tupsahtivat yht´äkkiä pitkien helmojen ja kureliivien aikakauden jälkeen. I Maailmansota köyhdytti Euroopan niin, että kankaassa säästettiin. Sen sijaan hempeät valssahtavat tanssirytmit kääntyivät jatsiksi. Jazz oli Pohjois-Amerikan Etelän köyhien mustien, jopa jo aikanaan pelto-orjien, laulamaa ja banjolla säestämää musiikkia. Siitä kehittyi myös gosbel, vai oliko toisinpäin.

  Säätyerot olivat tarkat ja kanssakäynnin rajat tiukat. Siitä alettiin päästä II Maailmansodan jälkeen. Se sota muutti paljon. Syntyi Itä ja Länsi, kommunismi ja kapitalismi, joilla maailmaa rakennettiin uudelleen.

  Jos ei aiemmin, niin nyt ei enää haluttu kuulua toisin ajatteleviin. 

  Tosin maailman nuoriso yhdistyi 1970-luvulla vastustamaan Vietnamin sotaa. Nuoret valitsivat hippiyden, vapauden lähes kaikessa.

  Nykyäpäivinä , ainakin nuoriso, arvottaa ulkoisesti lähes koko maapallossa samoja asioita. Poikkeuksin tietenkin.

  Pitää opiskella, mutta tehdä työtä usein samaan aikaa. Raha on tärkeä, ja sen mahdollistamat hyödykkeet. Ykkönen on älypuhelin ja jos et sitä omista et ole oikeastaan mitään, sillä ilman sitä et voi oikeastaan tehdä juuri mitään. Ainakin niin nuoret viestivät.

  Selvästi puhelimen hallussapito koulussa on vaikuttanut oppimishaluun, keskittymiskykyyn ja luovaan ajatteluun ja kirjoittamiseen.

  Esimerkki omasta elämästäni: 1950-luvulla käytiin koulussa ja töissä kuutena päivänä viikossa. Kuljettiin linja-autoilla ja junilla. Nyt pitää olla ainakin joku sähköavusteinen menopeli.

  Kirjoja luettiin, sekä koulukirjoja että kirjastosta lainattuja. Kirjat kuunnellaan älylaitteilla, muutkin kuin näkövammaiset.

  Radio soitti Lauantain Toivotut, ei juuri muuta kevyttä musiikkia.Viihteenä oivat elokuvat ja tanssit, ja monille urheilu.

  Moni löysi puolison juuri noista harrastuksista. Nyt ei juuri avioiduta ennen 30-ikävuotta, jos silloinkaan.

  Itse kuuluin urheiluseuraan, mutta järjestelypuolella. En ole koskaan urheillut, mutta olen innokas penkkiurheilija.

  Maassamme on vähitellen alettu tottua ihmisiin toisista kulttuureista. Ehkä juuri urheilijat ensin ja maahanmuuttajat vähitellen ovat totuttaneet suomalaiset erilaisuuteet, ainakin ulkoisesti.

  Se että ihminen on sielultaan, hengeltään ja uskonnoltaan erilainen, on vielä ns. vaiheessa...Uskovia pidetään friikkeinä...

  Vanha intiaanien sanonta on hyvä: Kun olet kävellyt viikon tuon toisen mokkasiineissa, sitten tiedät enemmän.

   

  ---

• Tiedonhalu, tietämisen tuska1.8.2024 klo 18:25  Kommentoi (0)

  Minulla tiedonhalu muistaakseni alkoi Armi Kuuselasta. Ensin keräsin hänen kuviaan, ja sitten eräiden muidenkin missien ja filmitähtien.

  Oliko ihmisen kaunes tien alku kaikenkattavaan kiinnostukseen ihmisiä ja heidän aikaan saannoksiaan kohtaan, kuka tietänee.Ehkä oli. Olen jo kirjoittanut kauneuden- ja harmonian-ihailustani. Olen esteetikko, mutta ehkä jo muutakin kun nyt itseäni katselen ja ymmärrän kokonaisuutta korkeasta 81-vuoden iästäni käsin.

  Onko syntiä pitää kauniista. Loihan Jumala kaiken kauniiksi ja oli mielestään onnistunut.

  Itse en ole luonut kuin jotakin vaatimatonta. Ihailen toisten töitä, suosikeitani suunnattomastikin.

  Kiinnostus ja uteliaisuus ovat ruokkineet tiedonhaluani. Takavuosikymmeninä hankinnat piti suorittaa lukemalla kirjoja, lehtiä ja etenkin eri alojen tieto-teoksia. Piti käydä taidenäyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa. Eikä ollut vastenmielistä tehdä tuota. Ja aikaakin riitti vaikka oli perheasiat rakentamisineen, lapsineen ja omien vanhempien asioineen. Oli aikaa yhteisunnan ja seurakunnan yhteisten asioiden hoitoon. Näin nuorena.

  Nyt huolehdin vain viihtymisestäni ja muististani. Tähän onkin nykyään valtava, yksinkertainen, mutta monipuolinen apu, tietokone. Viimeisimpänä tekoäly. Kun haluaa jotakin tietää, muistaa tai tarkastaa, pitää vain istua 'koneelle' ja kaikki löytyy, lähes 99 -prosenttisesti minun tarpeisiini.

  Kääntöpuoli, kuten lähes kaikilla asioilla, on tiedon tuottama tuska ja suru.

  Koska lehtien luku ei minulta enää näön heikkouden vuoksi suju, luen tietsikalta isolla tekstillä.  ja kuvia piisaa ! Herkkään sieluuni kuvat tekevät raakuudessaa usein  pahaa. Olen oppinut valikoimaan, enkä katso enkä lue enää kaikkea mikä kiinnostaisi, etenkään iltaisin.

  Lapsena kirjasin siniseen ruutuvihkoon urheilukilpailujen tulokset. Ensin kuuntelin lähetykset radiosta korva tarkkana ja vein tiedot vihkoon.

  Tämä on minusta ilmiselvä kuva tiedonhalusta, ja muistiin tallentamisesta.

  Vihkot ovat kadonneet, mutta tietokoneessa tieto säilyy. Ilmeisesti osa on yhä tallessa aivokapasiteetissa. Huomaan Älypäävisailuissa monien vastauksien nousevat kansakoluaikaisista opinnoista.

  Muistaako kukaan enää satua Tynnyrissä kasvaneesta tytöstä ?

   

  ---

• Julkisuus24.7.2024 klo 20:13  Kommentoi (0)

  Julkisuus on monien, etenkin nuorison, mielestä hohdokasta. Siitä kertovat peukutukset ja tykkäykset tubetuksissa ja lehtien palstoilla. Vallitseeko jopa kilpailu 'peukkujen' lukumäärästä. Ainakin olen huomannut että täällä IltaSanomissakin on lajiteltu lukijoiden vastaukset sekä vanhimpiin, ja uusimpiin, mutta erityisesti Eniten luettuihin.

  Tämä jo kertoo jotakin.

  Ikävämpää julkisuutta on päivittäin lehtien kuvissa jotka otsikoidaan julkkis-liitteellä.

  Näitä julkkis-titteleitä hakemalla hakevat etenkin nuoret nätit tytöt paljastamalla vastaloaan hyvin rohkeastikin. Siitä seuraa julkisuutta joka voi olla todella karua. Vai onko samaa julkisuushakuisuutta kun missukat kertovat törkeistä textareista. Ovatko he puhelinnumeronsalin itse antaneet, ja missä tarkoituksessa.

  Monille myös yksityiselämän ilot mutta etenkin surut ovat yhteistä omaisuutta. Synnytykset, jopa vauvan kuolema kuvaillaan , mutta vauvan kasvot kuitenkin peitetään. Voiko siis vastasyntynyt vauvakin olla vaarassa tulla julkkikseksi.

  Kuolleet julkkikset ovat julkkiksia kauan, suurimmat satoja vuosia.

  Kun olet antanut itsesi julkisuudelle, voi seuraus olla kuoleman vakava.

  Nimenomaan ovat monet julkisuudessa eläneet ja juhlineet ihmiset menettäneet kykynsä elää normaalia, arkista ja perhe- tai yksilökeskeistä elämää.

  Ja sitten kun elämä koettelee tarpeeksi, tai muuten saapuu tyhjyys ja ankeus keskeisimmäksi olomuodoksi halutaa luopua elämän lahjasta.

  Kyllä itsemurha kuuluu muidenkin kuin julkkisten kuolinsyyksi, mutta niistä ei tiedetä muuta kuin vuosittaisten kuolinsyiden tilastoista.

  Itsemurhien syitä on monia, yksi saattaa olla julkisuuden petos.

  Minulle ihminen, ja elämä on aina ollut suurin kiinnostuksen kohde. Siksi näitä kai taas pohdin, onhan tänään saatu uutinen erään tunnetun julkkisen kuolemasta, jonka hän mitä ilmeisemmin on itse valinnut.

  Elämä on lahja, sitäkään ei pitäisi antaa pois, vaihtaa tai myydä.

   

  miettii... R-m

  ---

• Mihin hyvyys katoaa15.7.2024 klo 15:45  Kommentoi (0)

  Kun syntyy ihmislapsi tai eläinlapsi, näemme hurjan herttaisia valokuvia äidinrakkaudesta, tai perhekeskeisiä jkuvia oissa isäkin on kuin aurinko.

  Kun jälkeläinen kasvaa, se alkaa haluta olla muuallakin kuin äidin helmassa tai emon kyljessä. Se lähtee tutustumaan ympäristöön, maailmaan. Se on elämän laki.

  Se voi olla hieno seikkailu, ihana tutustumismatka, mutta muutakin.

  Mitä varttuneemmaksi nuori tulee, hän kohtaa myös vaaroja. Jos vaarat alkavat houkuttaa voi seurauksena olla koko elämän muuttuminen muuksi mitä sen vanhemmat tai hoivaajat toivovat.

  Eläinten tunteista emme paljon tiedä. Kuvista näkee että nekin rakastavat, ovat huolissaan ja jopa itkevät, kun lapsi on kuollut.

  Olen nähnyt kettu-puolison itkevän auton alle jäänyttä joko puolisoaan tai jälkeläistään. Se ei olisi millään halunnut jättää sitä siihen, oma henkikin oli vaarassa sillä katu oli vilkas siinä kohtaa.

  Näin tänään nuoren pariskunnan, tytön ja pojan vielä mielestäni, tekevän jotakin luvatonta taloyhtiömme pihapöydän ääressä.

  Taisi olla heillä repussa välineet huumeiden käyttöä varten. Pitkään siinä päät kumarassa touhusivat ennen kuin sätkä saatiin huulille. Oli siinä muutakin, kiristysside ja verinen rätti.

  Joidenkin lapsia he ovat, ehkä ulkomaalaisia, mutta silti jossakin on koti, ollut ainakin.

  Tätä nuorten ihmisten pahoinvointia on nyt yhä enemmän. Aina sitä onjonkinverran ollut, mutta se pysynyt varmaan piilossa. Nyt tiedotusvälineet, onneksi enimmäkseen hyvää tarkoittaen, kertovat lähes päivittäin näistä hätähuudoista. Nuorilla on paha olla. On varmasti heidän läheisilläänkin, siitäkin hiukan kuullaan.

  Miksi ? Nyt kun elämä on aineellisesti runsaampa kuin koskaan. 

  Koskaan materia ei silti korvaa henkeä, sitä rakkauden ja armon henkeä jonka Jumala on Kristuksessa meille varannut. Sen puutteesta se johtuneekin.

  Tämä on varmaan suuri syy siihen miksi ihmiset voivat niin pahoin. He eivät tunne rakkautta, saati armollisuutta, ellei se ole kannattavaa ja hyödyllistä itselle.

  Ihminen kokoaa kaikkea mielestään ihanaa, ja hänelle arvokasta, ympärilleen. Jopa lapsia on hankittu tässä mielessä, välineiksi onneen.

  Mutta kun tulee paha päivä, voi  vihan tunne syntyä viatonta lasta kohtaan. Onneksi näin on vain harvoin. On ollut silti tapauksia jossa lapsia on surmattu, kun ei jakseta...

  Lapset ovat alkaneet muuttua ahdistuksessaan kiusaajksi. Siitä kerrotaan koulukiusaamisjutuissa.

  Eilen eräs koulukiusattu ampui USAn ent. presidenttiä. Tosin motiiviä ei vielä tiedetä, mutta tämä asia on heti mainittu.

  Epätoivoa ja sen mukaisi tekoja on lähes kaikissa kulttuureissa. Niistä tiedotetaan välittömästi, sillä ihmiset aivan ahnehtivat tällaisia tapauksia. Onko sen takana paremmuudentunne: Ei meillä sentään !

  Raamattu puhuu ahdistuksen ajasta.  Alkaa tuntua  sen olevan jo.

   

  R-m  81 v

  ---

• Pyhä Henki meissä12.7.2024 klo 18:00  Kommentoi (0)

  Kolmiyhteisen Jumalan olomuodoista itse tunnen parhaiten Pyhän Hengen olemassaolon. Toki Kristuksen sovitustyö ehtoollisenvietossa muuttuu eläväksi ja suuri Jumala, Taivaallinen Isä joka Luojana on kaiken luodun takana, tulee  tuttavaksi esim.luonnossa .

   

  Kaikki nämä kolme yhdessä on elämää antava, ohjaava ja ylläpitävä voima jota vastaan monet koettavat todistella eri tavoin.

  Pyhä Henki on minulle se mitä Seppä Högman tarkoitti kun hän sanoi Paavo Ruotsalaiselle: Yksi sinulta puuttuu, Kristuksen sisällinen tunto.

  Tässä on meillä se tunto, kunhan annamme sille luvan olla meissä ja toimia parhaaksemme.

  Olen saanut tutustua kristillisiin mystikoihin, joista voi lukea em.ym. hakusanalla vaikka Wikipediasta. Mestari Eckhartin opetus sielun kaivosta, sen tyhjentämisestä kaikesta saastasta ja siten yhdistyminen, kontemplaatio Jumalaan, on minulle uskoni ydin.

  Olen joutunut kovaan taistoon uskoni puolesta erään käännyttäjä-henkilön taholta. Hänelle vain raamatun jakeet, kirja kirjana tuntuu olevan kaiken pelastuksen ydin.

  Ei kelpaa hänelle kastettu kristitty, kirkon jäsen, nyt jo vanha seurakunta-aktiivi. Ei, hänelle olen milloin Isebel. milloin Isästä perkeleestä, Helvettiin tuomittu myöskin.

  Minulle Jumala on suuri rakkauden ydin, Kristus on Vapahtaja pahasta ja antaa syntiselle anteeksi, ja kuten otsikossa kirjoitin Pyhä Henki tekee Sanan eläväksi.

  On siis Sana, joka on Kristus, ja sana kirjassa. Kumpi on se joka pelastaa ?

   

  Kysyn vaan !    R-m

  ---

• Hyvä ilta10.7.2024 klo 21:33  Kommentoi (0)

  Alkuviikon ahdistus alkaa helpottaa. On ollut hienoa huomata miten ihminen autetaan itseaiheuteusta mustasta montusta ylös paisteiseen päivään.

  Jo tuo aamuinen kirjoittelu auttoi. Niinhän ammattilaiset neuvovatkin panemaan paperille ( ruudulle ) näkyviin asiat jotka painavat.

  Lisäksi käytin rukousta, mutta parhainta oli saada käytännön apu tyttäreltä. Hän kuskasi, hän tiesi liikkeen josta saan tarvitsemani. Hän hommasi kaiken muunkin, mutta ison pakkauksen kantaminen on hänenkin selkävaivalleen mahdotonta. Neuvokas keksi kaikkeen avun, ja niin on minulla nyt uusi, mukava, kaunis ja edullinen tuoli allani.Ja kun kaupoille pääsin tein muutaman pienen heräteostoksen piristeeksi.

  Toivon että osaan itse olla jälleen kerran putoamatta.

  Toisaalta tänäinen montussa-olo oli hyväksi kääntävä voima.

  Koettelee, vaan ei hylkää...

  ---

• Kurja päivä !10.7.2024 klo 10:15  Kommentoi (0)

  Välillä on niin, ja nykyään useamminkin, että oma avuttomuus tulee ilmiselväksi.

  Mr Murphy on hyvänpäiväntuttu.

  Maanantai-aamuna oli nettiyhteys poikki, ja se on lähes kamalinta mitä tiedän. Yhteys entisiin apumiehiin ei onnistunut. Oli keksittävä mistä uusi apu.

  Se tuli vihdoin illalla monien puheluiden jälkeen. Enhän saanut viestejä näpyteltyä kun netti ei pelannut. Kännyllä en saa näkövamman ja huonojen sormieni vuoksi mitään tekstiä aikaan.

  Vihdoin kuitenkin, ja mukavasti , ystävällisesti ja edullisesti nuori mies homman hoiti.

  Eilen, siis tiistaina hajosi jo toinen tuoli tästä työpöydän virestä. Jeesus-teippiä natisevaan liitokseen ja tuoleja netistä etsimään.

  Se oli hankalampaa kuin luulinkaan. postimyyntitarjontaa on liikaa. Eikä kaikkien myyjien asiallisuuteen kannata luottaa. 

  Taas puheluita, ja tänään pääsen uutta tuolia ostamaan. Tai kahta oikeastaan, sillä edellinenkin tuoli on kelvoton ja molemmat odottavat kaatopaikalle vientiä.

  Uusi tuoli saisi olla rullilla varustettu, mutta myös käsinojilla. Edellisessä sellaisessa ei käsinojia ollut ja niimpä se kerran luisteli altani. Se olikin melkoinen tärsky. Häntäluu oli puolisen vuotta arkana.

  Eniten minua vaivaa tämä vanhuuden avuttomuus.  En näe enää ajaa autoa. Luovutin ajokorkin pois vuosi sitten.

  Työkaluja kalusteiden korjaamiseen olisi, mutta korjaaja ei enää kykene.Hän on minuakin vanhempi ja infarktin vuoksi on hankaluutta.

  Tarvitaan apua. Onneksi tytär on nyt lomalla ja saan tämän tuoli-asian kuntoon. On vaan niin paljon muitakin eteen tulevia ongelmia. Tulee syksy, tulee vettä, räntää ja lunta. Auto ei käynnisty, miten mennä kauppaan. No, netin kautta. Se asia on seuraava kuntoon pantava. Saatava kännykkään maksuvalmius. Itse en osaa sitä, mutta luulen sen järjestyvän. Sitten netin kautta ostoksien tekoon ja kotiinkuljetus palveluna.

  En kuitenkaan sano vanhuutta  kokonaan kurjaksi. Jotkun asiat ovat, mutta on paljon sellaista hyvää josta nuorena ei osannut nauttia. On vapaus työ-elämästä, on rauha, on mukava asunto, ja yhteydet ympäri maailmaa netin kautta.

  Tyytyväinen mieli olemassaolevaan, paitsi hetkelliset ongelmatilanteet, on se oleellisen minkä olen pitkällä elämän tiellä parhaimmaksi avuksi löytänyt, Kiitos Jumalalle !

   

  R-m  81 v

  ---

• Rajat vai rajattomat5.7.2024 klo 10:11  Kommentoi (0)

  Uutiset kertovat ja näyttävät kuinka itärajalle kohotetaan piikkilankahäkkyröistä suoja-aitaa Venäjältä mahdollisesti tulevien tunkeutujien varalle. 

  Aidan taakse saavat jäädä maahanpyrkivät ihmiset ja eläimet. Vain lintu voi vapaasti liidellä sinne-tänne.

  Mietin niitä ihmispoloja jotka ovat jostakin Afrikan maasta nälän, kuivuuden, kuumuuden  tai poliittisen vihollisuuden vuoksi pyrkineet parempaan. Ovatko he nyt jääneet loukkuun Venäjälle. Kuinka heitä siellä kohdellaan. 

  Niillä jotka talvella, ennen kuin raja-asemat suljettiin, oli enimmäkseen annettu polkupyörä ja jonkinlainen vaatetus. Mihin heidät maassamme sijoitettiin. Missä he ovat nyt ?

  Eduskunta väääntää parhaillaan lakia välineellistetyn maahantulon estämiseksi. Välineellisen. Onko ihmisen siis väline, samaa tekoa kuin polkupyörä ?

  Vielä vuosikymmen-pari sitten pyrittiin rakentamaan siltoja, lähettämään leipää vetten yli. Kirkko oli silloin johtamassa tätä ajattelua, veljeyttä,

  Donald Trump alkoi rakennuttaa aitaa Meksikon rajalle. Sitä ainakin osa kansalaisista paheksui.

  Natsit asuttivat valtansa aikana juutalaiset gettoihin, nyt samaa tekevät juutalaiset palestiinalaisille Gazassa ja Länsirannalla.

  Monissa maissa autetaan afrikkalaisia tai Lähi-Idästä paenneita. Mutta maissa joissa heitä vihataan on syntynyt levottomuuksia. Autoja ja rakennuksia poltetaan, ihmisiä ammutaan ja puukotetaan.

  Viha saa aikaan vihaa. Aitoja ja muureja rakennetaan, varustaudutaan asein. Yhdysvalloissa aseita on lähes kaikilla, varalta.

  Tämä on kauhistuttava ilmiö. Näin ei saisi olla !

  Elämmekö jo ahdistuksen aikaa.

  Luoja antoi kansoille asumisensa rajat, mutta rajojen sisään pitäisi olla pääsy muillakin kuin sukulaisilla.

   

  ---

• Kirjoittamisen merkityksestä1.7.2024 klo 09:20  Kommentoi (0)

  Olen aina ollut puhelias ja lapsesta asti minut totutettiin esiintyjäksi.

  Kansakoulun opettajani huomasi että minussa on kykyä ja rohkeutta esiintymiseen. Niimpä ensimmäisestä joulujuhlasta asti olen lausunut, laulanut ja näytellyt.

  Äitini puolestaan kirjoitteli runoja ja kotiseutunsa muisteloita Kymenlaakson lehtiin.

  Omena on pudonnut myös tyttäreeni, hän kirjoittaa ammatikseen.

  Äiti kirjoitti ikävänsä, minä kirjoitan niitä sanomattomia sanoja joita en arjessa voi puhua. Puoliso ei pidä puheesta.

  Hiljaisuudessa ajattelut tuottavat mielestäni runsaasti sellaista tärkeää puhuttavaa johon kirjoittamalla saan purettua tunteeni.

  Tunteita tulee esimerkiksi ihmisten epätasa-arvosta, politiikan kiemuroista ja uskon asian ymmärtämisestä monin väärin tavoin.

  Uskossa minulla on vahvat, Paavo Ruotsalaisen löytämät mallit. Kristuksen sisällinen tunteminen on minulle tärkeintä. Paljon tärkeämpää kuin Raamatusta oikeassa oleminen.

  Vapauteen Kristus on minut vapauttanut, ja siitä kirjoitan. Itsekseni , yksinäisyydessä myös laulan ylistystä, mutta se on vain kahdenkeskiseksi tarkoitettua Herrani kanssa.

  Tämä ei oikeassaolijoille riitä , ei kirkossa käyminenkään, ei palvelutyö seurakunnassa. Pitäisi olla kirjanoppinut. Olen kokenut tästä 'vapaudestani' tuta milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Siksi kirjoittaminen on tähänkin ymmärtämättömyyteen helpottava tapa pysyä koossa.

  Käsitän lähimmäisyyden, kirkon yhteisöllisyyden ja Kristuksen kirkon rakentamisen ,kyvyillä joita minulle on suotu, tärkeämpänä kuin Vanhan Testamentin tuntemisen. 

  Aktiivinen kirjoittaminen osallani alkoi vasta iäkkäänä, työelämän jo jäätyä taakse. Kouluaikana olin ehkä aika kelvollinen ainekirjoittaja. Fiktiivinen kirjoittaminen ei minulta suju, pitää ollaa oma kokemuspohja, omat tarinat . Olen ymmärtänyt että niistä myös oikeat kirjalijat aina ammentavat, itsestään.

  Elämäni olisi kovin yksitoikkoista jos en voisi purkaa ajatusmassaa. Se on toki jo tässä ijässä vähenemässä, ja purettu pahimmat.

  Luen parhaillaan kirjaa joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Hän paljastaa kirjoittaessaan sisimpiään Ymmärrän häntä nyt aivan eri tavoin. Ihmisen sisimmässä on yleensä paljon sitä mitä ei ulkopuolelle näy. Halu kirjoittaa purkaa sielua kuin lankavyyhteä. Lopulta on tuloksena kokoon keritty kaunis pyöreä kerä, kuin muna, joka on  ollut alkumme.

  ---