Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Viimeisellä rannalla3.6.2025 klo 14:24  Kommentoi (0)

   

  Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua

  Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.

  Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen

  Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa.  Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.

  Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.

  Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista

  ---

  Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama

  Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.

  Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.

  Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.

  Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut

  Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!

  No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä

  Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Peilailija, pelailija vai pelaaja27.5.2025 klo 20:56  Kommentoi (0)

   

  Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni, ja mikä on totuus. Totuutta emme aina itse näe samoin kuin perheenjäsen tai työkaveri.

  Onko sillä sitten niin väliä. Joillekin on, paljonkin. Minä olen aina koettanut olla se mikä olen. Se ei aina miellytä perhettäni, sillä olen kaikkia heitä avomielisempi ja estottomampi.

  Minusta se on minun tapauksessa oikein, rehellistä, ja parasta itseäni kohtaan. En halua esittää mitään.

  Olen saanut aika rankkojakin mielipiteitä ominaisuudestani puhua paljon, vieraille ihmisillekin vaikkapa kaupan kassalla tai jossakin missä istutaan tuppisuuna odotushuoneessa. Tässä jos missä tunnen eron eri heimojen edustajien kesken. Vieläkin se on geeneissä säilynyt vaikka muuttoliikettä on enemmän kuin muinoin oli.

  Ilokseni olen kohdannut kaltaisiani, ja aika on kulunut rupatellen paljon mukavammin.

  Olen toki kohdannut kummeksuvia katseita jos lasken leikkiäkin noissa tilanteissa.

  En  halua varsinaisesti antaa mitää kuvaa itsestäni, sehän syntyy itsestään jos on syntyäkseen. Osaan olla hiljakseenkin. Silloin olen yleensä kohdannut jotakin ikävää ja se painaa mielen matalaksi.

  Enää en julkisilla paikoilla itke, mutta sitäkin on tapahtunut kun olen kohdannut suuren vääryyden. Kyllä aikuinenkin voi mielestäni itkeä. Lapsen itkua ei ihmetellä, mutta pidetäänkö itkevää aikuista, etenkin miestä säälittävänä tämän vuoksi. Ei pitäisi pitää. Ymmärtäisin hänen olevan liikuttunut, järkyttynyt tai surullinen jostakin näkemästään, kokemastaan tai kuulemastaan.

  Vanhoissa elokuvissa sotilaat itkivät kun juna vei heidät sotaan ja laiturille jäi rakas vilkuttamaan. Siihen suorastaan kuuluu itku, on se sellainen paikka !

  Tunteet ovat naisille luontaisempia käsitellä kuin usein jurommille miehille. Miehet eivät oikein ymmärrä sitä tunteiden skaalaa ilon hiljaisestä hymyilystä valtavaan itku-potku-raivariin, joita niitäkin on tullut koettua.

  Nyt on maailma sellaisella mallilla, että kun uutiskuvia näkee viattomiin kohdistuvista vihateoista niin kyllä itkettäisi, jollei vihastuttaisi niin kovasti. Siinä on sellainen paikka lähellä, että laitan Jumalankin koville: Mikä oikeuttaa Israelin tekemään joukkomurhaa Palestiinassa ?! Mikä uskovainen presidentti Putin muka on kun on ottamassa vääryydellä Ukrainan maita ?! Vastaa Herra, ja pian !

  Riitta-mummi

   

  ---

• Viisustelua18.5.2025 klo 09:48  Kommentoi (3)

  Tänään on Euroviisut 2025 jälkipelin aika.
  
  Ihmettelin sitä tehosteiden määrää ja laatua mitä tietokoneen ja värivalojen ja savujen kanssa pelatessa aikaansaadaan.
  
  Toinen asia jonka huomasin oli muutamat Kategoriat. Oli humppaveikot, kuten Ruotsi ja Viro ja muutama muukin. Oli seksillä pelaavat naiset ( Suomi, Espanja ymt ) oli jonkinlaatuista rokkikamaa ( Norja, Islanti,ymt ), mutta oli myös laulajia: Itavalta, Sveitsi ja Ranska.
  
  Kun asiantuntijaraatien äänet oli annettu oli viiden kärki sama kuin omani. Sitten tulivat yleisöäänet ja Israel ponnahti kakkoseksi ( poliittinen veto kaikilta  Israel-ystäviltä ja Euroopan juutalaislta ). Naapuriapua antoivat Pohjoismaat toisilleen, Baltia samoin , sekä Balkan jolla ei ollutkaan yhtään edustajaa. Balkanin äänet hajaantuivat Kreikalle, Ranskalle, Armenialle ym lle. Ranskankielisrt ymmärtävät  toisiaan.
  
  Suomalaiset tavanomaiset etukäteis-hehkutukset olivat haaveilua. Se ei toteutunutkaan kuten arvelinkin.
  
  Eipä ollut Käärijän esiintyminenkään kunniaksi maallemme. peikkoilua  kaalimadon kamppeissa. Joukkotappelua yrittivät vihreät sinisiä vastaan. Lopuksi halattiin.
  
  Joitakin hienoja esityksiä onneksi nähtiin. Niitä olivat minulle voittaja Itävallan mustavalkoinen öinen merimatka ja sveitsittären istuen laulettu, pelkin käsiliikkein korostettu hieno tulkinta.
  
  Jäin ihmettelemään: Onko hevirokki-kansa kääntynyt oopperalaulun ymmärtäjäksi.
  
  Tavallaan kannatti katsoa, sillä erottuivat jyvät akanoista.   Riitta-mummi  

  ---

• Kova kohtalo16.5.2025 klo 10:23  Kommentoi (0)

   

  Ympyräni eivät ole laajat, mutta eivät aivan suppeatkaan. Olen matkan varrella muutaman ihmisen kovaan kohtaloon , jatkuviin vaikeuksiin törmännyt. En ole itsekään jäänyt näitä kolahduksia vaille, siksi on mihin verrata. Tosin niitä onnenmyyriä joille aina aurinko paistaa, linnut laulavat ja sade tulee ajallaan, en oikeastaan tunnekaan. Onkohan heitäkään oikeastaan, elämän lottovoittajia .

  Lottovoitto on onnen harhaa, siitäkin on tietoa. Hannu Hanhi on pinnallinen ja ikävystyttävä puheissaan. En kadehdi häntä.

  Mutta en kadehdi heitäkään joilta kuolema vie perheen miehet kolmessa sukupolvessa peräjälkeen. Jokainen kuoli alle viisikymppisenä ja maatilan työt ja lapset jäivät emännille.

  Elämä karjataloudessa onnistui, lehmille allergisen emännän , palkattua työmiehen hoitamaan navettatyöt. Seuraavaksi emäntään iski laaja hermovaurio joka oli tuskallinen ja lopetti vapaan liikkumisen, sitoi sisätöihin. Nekin kävivät vaikeasti apuvölineiden avulla ainoastaan

  Pahinta oli kun vanhuudenpäivinä, ristasyövän jälkeen lapset alkoivat vieroa häntä. Kiitokseksi koulutuksesta hän sai ilkeää kohtelua ja haukkumakirjeitä

  Ystäväni asui omillaan, omassa pienessä talossaan tilan mailla. Siellä hän itse hoiti taloutensa ja kissansa lähes loppuun asti. Kova kohtalo vei häne sairaalaan kahden uuden  syöpälöydöksen ja vaikeahoitoisen diabeteksen takia monta kertaa. Se kai rasitti lapsia liikaa

  Lopulta hän myi talon ja sai paikan hoitokodista, josta kaaduttuaan ja murrettuaan selkäänsä, hän pääsi palliatiiviseen hoitoon sairaalaan

  Meitä oli muutama lapsuuden aikainen ystävä jotka kävimme kanen luonaan loppuun asti. Olimme siunaustilaisuudessa yhdessä, mutta yksi ei voinut  lähteä muistohetkeen. Hän ei kestänyt ystävämme jälkeläisten kohtaamista

  Olen pohtinut tällaisen kohtalon merkitystä. Raamatussa kirjoitetaan Isien pahoista töistä, jotka seuraavat sukupolvien ajan.

  Raamatussa neuvotaan lähimmäisenrakkauteen, vanhempien kunnioitukseen ja ennen kaikkea anteeksiantoon.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Synnyn ja kuolen...27.4.2025 klo 16:15  Kommentoi (0)

  Ihmisyydessä oleellisinta ...

   

  on syntyminen ja kuolema, alku ja loppu. Alun alkui on tapahtuma kun munasolu hedelmöityy isän siittiöllä. Sen kasku kestää yhdeksän kuukautta, suunnilleen.

  Tapahtuma, joka on sama nisäkkäilla, on Luojamme luoma ja säätämä. Ihminen on kyennyt sitä omilla keinoillaan muuntelemaan muutamin tavoin, mutta ei kovin monin.

  Syntymätämme emme  muista, mutta vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset muistavat. He ovat myöhemmin kertoneet jotakin siihen liittyviä asioita

  Minä synnyin vuonna 1943 Lappeerannassa Linnoituksessa, aiva siinä ortodoksikirkon vieressä edelleen olevassa vanhassa venäläiskasarmissa olleessa synnytyslaitoksessa. Äiti oli ollut sisässä jo muutaman päivän munuaisvaikeuksien takia. Äidin nuorin sisko oli jo tullut kotiimme apulaiseksi alkuviikoiksi. Tätini on myös kertonut jotakin niitä ajoista. Muistan hänet myöhemminkin meillä sodan loputtua auttamassa siskoaan, varsinkin pikkuveljen synnyttyä

  Apu. Apu toiseen ihmisen ollessa sen tarpeessa onkin eräs ihmisyydessä oleellinen asia. Arjen apu, hengellinen apu kun on hätä. on sitä lähimmäisyyttä jota Kristus kulki opettamassa

  Ennen ihmiset ymmärsivät tällaisen avun tarpeellisuuden hyvin, kun ei ollut juuri mitään apuvälineitä. Niiden kehityttyä on avun antaminen vähentynyt, jopa niin että monet seuratoiminnat tyrehtyvät vapaaehtoisten puutteessa. Raha on se mitä pitäisi olla palkkioksi, raha tai muu hyödyke.

  Ihmisten vapaa-aika kuluu monissa viihdykkeissä, minullakin on kulunut. Nyt iäkkäänä lähinnä siksi etten kykene liikkumaan.

  Hoidan 'leiviskääni' huolehtimalla yhteisistä asioista kirjoittamalla epäkohdista . Niistä ei ole pulaa, mutta niiden korjaaminen sujuu hitaasti. Kun kaikki yhteiskunnissa on suurta, on suuren 'valtio-laivan' kääntäminen aikaa- ja rahaa vievä operaatio

  Vääryydet yhteiskunnassa eivät ole meillä Suomessa aivan kaikkein räikeimpiä, mutta on niitäkin. Suhtautuminen muista maista tulleisiin voisi olla parempaa. Ei ystävällisyys maksa mitään, eikä asennemuutos ole mahdoton

  Monille ' Pelko on aseeni' on kehotus herjata, uhkailla, jopa tappaa. Nykyään nuoriso pelkää, ja seuraukset ovat karut.

  Nuorten pahoinvointi näkyy sairaaloissa, kaduilla ja poliisin tutkinnoissa. Moni nuori elämä on ennen aikojaan päättynyt

  Kuolema on kaiken ajallisen loppu. Se lopettaa myös inhimilliset erehdykset, valheet, vääryydet, sekä sairaudet

  Kuolema ei ole kaiken loppu, siitä alkaa ijankaikkisuus. 

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

  ---

• Korttipeliä elämällä... klovni nauraa !10.4.2025 klo 16:16  Kommentoi (0)

   

  Miksi,missä, ja milloin tämä maaiman meno keikahti entisestä kohtalaisen siedettävästä tähän sekasotkuun ? 1932 ilmestynyt Aldous Huxleyn  Uljas Uusi Maailma -teoksen ennustukset ovat joiltakin osin jo käyneet toteen. Vuosi 1984 oli Orwellin ennustama uusi malli maailmassa. Ja nyt, vain muutama viikko Donald Trumpin astuttua johtoon Yhdysvalloissa, lähes koko maailman talous on menossa nurin.

  Ei edes Venäjän ja Ukrainan välinen sotatila, ei NATO-pelastaja tai EUn ryhdistäytyminen ei edes Israelin väkivalta palestiinalaisia kohtaan, ole saanut maailmanmenoa niin sekaisin kuin nyt on. Rahan mahti näyttää nyt todelliset kasvonsa.

   Kun onnellisuutta mittaa ihminen joka pelaa peliään raha-korteilla, on siitä järki saati tunteet todella kaukana.

  Irvokkainta on että tämä tällainen henkilö on ottanut raamatun käteensä todistellakseen olevansa luotettava lähimmäinen.

  Nyt kysytään viisautta, sekä sallittua oveluutta selvitäkseen hänen pelissään. 

  Olen Trumpin edellisestä kaudesta alkaen kummastellut hänen käyttäytymistään. Hän on kuin yli-hemmoiteltu kuusivuotias. Haluaa aina voittaa kaikki pelit. Kavereita ovat vain ne jotka mielistelevät. Pelimies myös naisten suhteen, jopa oman toisen tyttären palvonta antoi epämiellyttäviä ajatuksia hänestä isänä.

  Onhan maailma nähnyt monenlaista johtajaa. On ollut Galigula, Nero, Hitler, Stalin, Pol Pot ja Idi Amin, ja muitakin.

  Mikä saa ihmiset valitsemaan tällaiset henkilöt, joilla on epävakaa mieli ja motivaationa useimmiten vain rahan ja 'kunnian' kerääminen.

  Eivätkö 'varoituskellot' soi ajoissa? Eikö huijaria tunnisteta ? Vai halutaanko tarkoituksella ajaa yhteiskunta hajaannukseen ?

   

  Herra armahda maailmaa !

   

  R-m

   

  ---

• Etsijä löytää, tienviitat ohjaavat3.4.2025 klo 15:31  Kommentoi (0)

  Vaikka körttiläisyyden pohjan ja perustan löydöllään luonut Paavo Ruotsalainen oli philosoofeja vastaan sanomalla: Ne sotkee selevän asjan kuin sika pottuhalameen, on meitä körttejä myös sellaisia joita syvempi pohdiskelu elämän tarkoituksesta, sisältäen luonnollisesti kristinuskon kysymykset, pakottaa tutkiskeluun  , aihe on niin kiinnostava. Matka ihmisyyteen ja minuuteen.
  
  Uskon tiellä kuljemme kai kaikki omia salaisia polkujamme, ja niin kuuluukin ymmärtääkseni olla. Erilaiset kasvuympäristöt tuottavat erilaista  väkeä Herran elopelloille.  Hän joka antaa kasvun on Yksi.
  
  Myös seurakunnissa on ollut paljonkin kokoontumisia mietiskelyn ja syventyvän hengellisyyden alueilta.
  Olen käynyt Kangasalan Ilkossa retriitin joka sivusi tätä aihetta. Sen vetäjät olivat Kirkon koulutuskeskuksen työntekijöitä ja oma körttipastorini suositti sitä minulle. Tämä joukko oli innostunut Pyhiinvaelluksista, sekä kotimaassamme, että Santiago De Compostelaan.
  
  Uskovat ystävät ovat ehkä kokeneet jotain ominaisuudestani, sillä ortodoksiystävä oli sitä mieltä että olisin sopiva asumaan heidän nais-yhteisössään.
  
  Matkalla ovat tarpeet kasvaneet. Tässä suuntaviittoja kaltaisilleni:
  
  Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]
  
  Merkitys ? elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
  Arvot ? uskomukset, normit ja etiikka
  Transsendenssi ? itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
  Yhteys ? läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
  Muutos ? elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen
  
  Kaikkea tätä hengen rikkautta tärkeämpää on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan , isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen !  

  ---

• Matkalla muuttuneita ...27.3.2025 klo 11:55  Kommentoi (0)

  Uteliaisuuteni, haluni tietää  on lopultakin taantunut. Vai sanoisinko, tukehtunut omaan yltäkylläisyyteensä. En jaksa enää innostua, edes kiinnostua, niistä moninaisista ilmiöistä ja uutisista jotka olivat ennen valtavan mielenkiintoisia.

  Tietenkään en ennen eläkkeelle pääsemistä voinut harrastaa 'tiedon lisäämistä samassa määrin. Ei ollut nettiäkään ennen vuotta 1996. Mutta kun alkuun pääsin, olen siitä asti käyttänyt aikani juuri netin ääressä.

  Kyllä tieto ja tietämisen tuskakin ovat aina olleet kavereitani. Olen hankkinut suuren määrän kirjallisuutta tähän tarpeeseen. Upeita suuria kirjasarjoja en ole edes avannut viimeisten kolmen, neljän vuoden aikan. Osasyy siihen on näön heikkeneminen. Netissä on keinot valaista, suurentaa, alleviivata ja kopioda. Nyt on lisäksi tullut tekoäly. Sieltä en tosin ole saanut oikeita vastauksia aina kysymääni.Esimerkiksi ei se tiedän paljonkaan paikkakuntien henkilöhistorioita tai muuta yksityisempää

  Ihmiset ovat aina kiinnostaneet eniten ja siinä ohessa heidän elämänpiirinsä ja historia joka heihin liittyy. Merkkihenkilöistä tietoa löytyykin linkitä linkkiin kivasti, minun tarpeisiini.

  Julkisuuden ihmisistä on lehdissä edelleen paljon kirjoittelua, turhankin yksityiskohtaista mielestäni. Ja se, että nämä ihmiset itse 'ruokkivat' juorulehdistöä tms. on minusta säälittävää. Osa tekee sen kai rahan takia, osa pysyäkseen 'pinnalla'.

  Myös politiikka on aina ollut lehdistön lempi-aihe,  sen ihmiset ja heidän yksityisyytensä. Onko politiikka mennyt likaisemmaksi kuin ennen, vai onko ennen 'mölyt pidetty omassa pesässä',.Ehkä kumpaakin on tapahtunut. 

  Pidettiinkö kansanedustajia ja etenkin ministereitä ennen arvokkaina isänmaan asioiden hoitajina. Ovatko he nykyisin useammin oman puolueensa kellokkaita

  Olen siis kyllästynyt sekä julkkiksiin että politiikkoihin. Myös tv-viihde on jäänyt ilman seuraaja minussa, paitsi urheilu, joka onkin erään lausunnon mukaan kulttuuria

  Kulttuuri, eräs lempiharrastukseni, on sekin jo sivuraiteella. Musiikki kuuluu joskus radiosta, mutta eniten YouTubesta netin kautta. Kirjallisuus kuuluu älypuhelimelta, sekin hyvin valikoiden. Kovemmat dekkarit olen 'raakannut ' heti kättelyssä, vain tietyntyyppiset jaksan kuunnella. Raakuutta ja väkivaltaa on todellisuudellakin tarjota kun, ja jos voi katsoa uutisia

  Kuvataidetta löytyy Wikipedian kautta ja etenkin Pinterest-kokoelmaan olen sitä paljon kerännyt

  Netti, kaikkine palveluineen, on minulle suuri helpotus ja innoitus nykyisessä elämässä. Tähän sisällytän myös tämän Älypään suomat mahdolliduudet kirjoitella ja muutoinkin hoitaa muistin pysyvyyttä.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Riisuminen, riisuutuminen...11.3.2025 klo 20:31  Kommentoi (0)

   

  Asioiden arvotus , painoarvot ja tärkeysjärjestykset ovat vuosien edeteessä kohdallani, kuten varmaan muillakin vanhoilla ihmisiä, kovasti vaihtaneet paikkojaan tai täysin muuttuneet.

  Muutos, muuttuminen on eräs mielenkiintoinen alue kun puhutaan elämänvaiheista. Muuttumiseen ei tarvitse, mutta voi kyllä pyrkiä. Etenkin vikojensa huomaaminen edesauttaa muutoshaluun. Puhutaanhan 'Matkalla muuttumisesta' sekä muutoksen mahdollisuuksista.

  Tämän koulukunnan kannattajana en arvosta paikallaan pysyvää, periaatteellista pysymistä aina samana. Se on jäkittämistä mielestäni. Sanon tämän siksi kun eräs vastustaja on nimitellyt minua, muuttuvaa epäluotettavaksi.

  Voiko siis ihmisestä tulla epäluotettava jos hän muuttuessaan muuttaa esim. mielipiteitään politiikassa.

   

  Sisäistä muutosta on matkalla tullut enemmän kuin ulkoista, paitsi että  kiloja on karttunut mummo-vuosina ja hiustenkin annan kasvaa, sillä en jaksa  enää ravata parturissa kerran kuukaudessa.

   

  Vaatteiden suhteen olen ollut aina yksilöllisen vaatetuksen kannalla. Olen  jopa käyttänyt vaatesuunnittelijan palveluita. Olen ostanut laadukkaista naistepukimoista vaatteita sekä työhön kuin myös  juhlatilaisuuksiin.

   

  Nyt kun ei ole enää työ- eikä juhlaelämää, olen kaiken tuon karsinut tarpeettomana, turhuutena ja ymmärrän myös olleeni tuhlaavainen. Olen luopunut koristelemasta itseäni koruilla, asusteilla ja meikkaaminenkin on loppunut.

  Voi turhuutta !

   

  En tunne tällaiseen olomuotoon muuttuneena ( muutettuna , sillä  ainakin osa muutostani on jonhdatusta ) itseäni mitenkään  vähempänä. Oikeastaan kaikki tuo turha oli hankalaa, sillä perfektionistille se on sitä.

  Tärkein asia elämässä on nyt tyytyväisyys ja kiitollisuus kaikesta koetusta ja siitä opitusta. Niin hyvistä, kuin ikävistäkin kokemuksista, sillä rinnan ne muodostavat värikkään ja kiinnostavan elämän. Sitä olen oppinut tarkkailemaan ja näen omalla kohdalla, ja myös jälkeläisteni suhteen suurta Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Turvallisuus ja rakkaus ovat elämää tukevat ja vahvistavat elementit. Samaa ovat hyvät ihmiset joita on siunaantunut lähelleni monia. 

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Erlaiset palvelijat4.3.2025 klo 11:15  Kommentoi (0)

  Hieno kokemus diabeteskontrolissa

   

  Kohta neljäkymmentä vuotta olen ollut Kakkostyypin diabeetikko. Jokainen tämän sairauden kantaja tietää kuinka paljon ikävää seuraa kun haima ei tuota riittävästi insuliinia.

  Perintotekijät ovat minullakin selvät, olenhan 'syömäköyhiä' karjalaisia joille puurot, pullat ja piirakat ovat aina maistuneet. Äitini puolelta lähes jokainen tähän aikanaan sairastui. Kuitenkin kaikki elivät  yli 75-vuotiaiksi.

  Aluksi käytettiin ruokavaliota, sitten , kontrollien näyttäessä arvojen huononemista alettiin lääkitä.

  Nyt minulla on kolme eri tablettilääkettä, mutta ei onneksi insuliinia.

  SOTEn Aluevaltuusto otti meitä tabletti-potilailta pois ilmaiset sokerimittarin lansetit ( mittauksessa tarvittavat liuskat ). Olivat sitä ennen jo vaihtaneet mittauslaitteen sellaiseen halpaan malliin johon lansetteja ei saa edes Yliopiston apteekista.Ne on itse hanottava Nettiapteekista.

  Tähän asti olen saanut heikommanpuoleista palvelua kunnallisella puolella diabeetikkona. Lähinnä viime vuosina, en enää mitään.

  Kun kysyin Hoirotarvikejakelusta miten nyt mittaan sokereitani, kuului tyly vastaus: Käyt labrassa kaksi kertaa vuodessa ! Jaha .

   

  Olen ollut kyllä jo toista vuotta yksityisen lääkäriaseman maksava potilas. Olen erittäin tyytyväinen Ampiaiseen, mutta lansetteja heiltä ei saa.

  Sensijaan, kun sain kutsun Vuosittaiseen diabeteskontrolliin, labrakäynnin ja lääkärin soiton jälkeen,koin jotain ainutlaatuista !  Kyllä siellä minut otti vastaan sairaanhoitaja, mutta hän oli Ihminen, lähimmäinen.

  Ei edes mitattu sokeriarvoa, ei punnittu, ei mitattu pituutta, ei katsottu jalkoja ! Mikä autuus !

  Joko hän ei katso tarpeelliseksi enää yli 80-vuotiasta holhota näillä rutiineilla, tai hän huomasi että itsekin osaan seurata tilaani.

  Hän aloitti juttelemalla asiostamme kotona. Miten asumme, mitä syömme, kuinka ruokahuolto pelaa, entä liikkuminen, autoilu. Miten parisuhteemme voi. Mitä harrastan, ja kun siihen päästiin ja kerroin kirjoittelevani ja kuuntelevani kirjoja, meille tulikin paljon yhteistä.

  Kun puhuimme kivuista ja olimme samaa mieltä siitä että kivut ovat osa elämää,olimme jo sielunsiskoja. Kuulinkin että tämä rouva on ollut myö seurakunnan palveluksessa.

  Kun puhuimme 'katujen lapsista' ja ' rantojen miehistä', olin sulaa. Niin hyvää teki kohdata tällaista tällaisessa rutiinikohtaamisessa, että lähtiessämme melkein halasimme. Haluan pitää hänet Omana Hoitajanani !

  Siis, tärkeitä eivät vanhoille ihmisille ole mittarien ja tutkimusten tilastot, vaan asiakkaan ( potilaan ) ja hoitajan kohtaamisen onnistuminen ihmisinä. Myös Ampiaisen lääkärini on samaa maata. Hän on esim. antanut 'luuvitosen' yhteisymmärryksen merkiksi. Hänen resepti on lähes aina: Jatka samaa rataa kohti sataa vuotta !

   

  Riitta-mummi

   

  ---