Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Itseltään kieltäminen3.10.2024 klo 19:47  Kommentoi (0)

  on eräänlaista 'kaivon puhdistamista'  johon ihailemani Mestari Eckhart neuvoo häntä joka haluaa yhteyttä Herraamme Kristukseen.

  Kieltäytyminen ja kärsiminen kasvattaa kärsivällisyyteen. Kärsivällisyys ei ole häpeäksi, päinvatoin se on monien toivoma ihanne itsessään.

  Minä, nopeana ( vielä vanhanakin ) olen halunnut mieluummin heti, kaikki ja minulle ainakin !

  Nyt elämän olessa jo kaukana nuoruuden monista houkutuksista ja turhuuksista, olen vapaaehtoisesti asettanut itseäni koetukselle muutamien helmasyntieni suhteen.

  Tänään tein päätöksen, tai yrityksen ainakin, olla notkumasta netissä tunnista toiseen, milloin mitäkin pelaten tai tutkien. Olen huomannut koukun mikä oli minulle uutta, kilpailuhenkisyyden. Se ei ennen koskaan vaivannut, mutta kun Älypäässä pääsin podiumille pari kertaa, pyrky pysyä siellä alkoi muistuttaa 'täyden työpäivän tekemistä'.

  Uutisissa on samaan aikaan puhuttu työuupumisesta ja uupujista. Tunnistin samat oireet itsessäni. Väsymystä, haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta jopa aryisyyttä. Tämä en ollut minä!

  Sisäinen ääneni, Kristuksen tunto, neuvoi tähän poispanemiseen jota nyt yrittelen.

  Avoimuuttani  kirjoittelen, kunhan inspiraatio tulee, kaikesta mikä on mielestäni jakamisen arvoista

  Olen jo vuosikymmeniä sitten poistanut tupakanpolton. Vuosia sitten myös liiaksi kokemani alkoholin. Viiniä kyllä joskus otan jos sitä on tarjolla ja hetki ja ruoka on oikea.

  Hiljakkoin sain rukoilemalla itseni eroon kovien Mynthon-pastillien pureskelemisesta. Olin  niillä pilannut hampaani, mutta halusin loput omat säilyttää.

  Pyhyyttäni en korosta kertomalla näistä, vaan tämä on luonnollinen vanhan ihmisen loppusiivous näillä kymmenillä. Ohjaus, ohjailtavuus tai vaistomaisuus, kaikki ovat mielestäni hyviä asioita tehdä ennen kuin on jo  myöhäistä ja yö.

  Riisuudun kun riisutaan...

   

   

  R-m

  ---

• Turha häpeä, salatut tunteet27.9.2024 klo 14:35  Kommentoi (0)

   

  Häpeää kokee luonnollisesti jokainen moraalilta vahva ihminen. Jo aivan pieni lapsikin sisäistää mallin oikeasta ja väärästä.

  Jos on joutunut rangaistuksi väärästä teosta, ei sitä pidä kantaa loputtomasti, vaan on saanut tuntea sen sovitetuksi tai anteeksiannetuksi.

  Kun lapseen on kohdistunut väärä teko mikä on salattu, jää häpeä kannettavaksi ehkä elämän loppuun asti.

  Häpeän leima pysyy ja vaikuttaa elämää näivettävästi , ellei sitä avata ja saada parannetuksi.

  Salaaminen on avomielisyyden vastakkainen tapa käsitellä tapahtunutta. Olen huomannut kuinka jatkuva asioiden salaaminen vaikuttaa ihmiseen ja elämään. Se mikä on monien mielestä hyvää käytöstä, avomielisen lörpöttelyn vastakkainen olemus, voi paaduttaa sisimmän kivikovaksi. Silloin minkään ei anneta koskettaa, sillä se saattaa tuntua joltakin. Tunteminen puolestaan murtaa sitä muuria joka on vaivalla rakennettu suojaksi.

  Olisi erittäin arvokasta että asioista osattaisiin puhua heti tapahtuneiden tilanteiden yhteydessä. Se ei ole ollut suomalainen tapa, mutta nyt sitä korostetaan kun erilaisia ikäviä asioita esim. nuorten käyttäytymisen johdosta kohdataan.

  Yhteiskunta korostaa erikoisesti läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Minun nuoruudessa läpinäkyvyys oli negatiivinen ilmaus valheellisuudesta ja sen pakoilusta.

  Ei ihmisen, joka ei ole luonnostaa avomielinen silti pidä tuntea huonommuutta, saati häpeää. Sellaisenaan hän on ihminen joksi hänet on luotu perintötekijöiden vaikuttaessa osaltaan. Puhun tässä kohdanneiden vaikeuksien ja vääryyksien tuottamasta salaamisesta ja häepeästä.

   

  Lähimmäisinä meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä parhaamme , kykyjemme mukaan.Paras apu on Herran armo !

   

  Ilman nykyään häpeää elävä  Riitta-mummi

   

   

  ---

• Ihmisen osa22.9.2024 klo 09:57  Kommentoi (0)

  Se on sanonnan mukaan Tehdä työtä ja rakastaa. Lisäksi pääosiin kuuluvat syntymä, elämä ja kuolema.

  Syntymä on ihme jota tosin pidetään aivan luonnollisena, ja sitäkin se on.

  Kun on muodostunut hyvä parisuhde, avioliitto tai vastaava ,syntyy liitosta useimmiten lapsi, lapsia. Nykyään tosin liian harvoin, sillä se vaikuttaa jo heikentävästi yhteiskuntarakenteeseen.

  Tässäkin Jumalan säätämässä on ihminen päässyt 'mestaroimaan, nähdyin tuloksin.

  Ihminen kasvaa, käy koulunsa, oppii ammatin, tai pääsee muuten leipään kiinni. Nykyihmiset elävät pienissä perheyhteisöissä, ennen oli toisin. Usein kolme sukupolvea eli yhdessä. Siinä oli puolensa, ja se toinenkin  puoli väistämättä, anopit ja apet. Nuori emäntä oli vallanpidon alla. Aikanaan hänestä itsestäkin tuli  sitten anoppi, useimmiten.

  Mutta mummojen ja vaarien hoidossa pienet lapset olivat hoidossa ja kotikasvatuksessa turvallisesti. Siinä lapsesta joskus syttyi kiinnostus historiaan.  Historian kiinnostus lisää käsitystä siitä mitä vuosisatojen aikana on maailmassa, kotimaassa ja ulkomaillakin tapahtunut.

  Tämä on ollut ruohonjuuritason kulttuurikasvatusta. Sitä on koululaitos ja kirjastolaitos vahvistaneet.

  Olipa aikuisen ihmisen työ mitä laatua hyvänsä, siitä on yleensä saatu elanto. Vain harvat olivat muinoin sijoittajia. Maaomistusta, tiloja ja metsiä omistivat rikkaat suvut. Elämä oli näinkin melko vakaata, kunnes sosialismi opetti vaatimaan.

  On tietysti ollut valtavaakin vääryyttä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kuten termi nyt kuuluu. Monenlaiset ryhmät alkoivat kapinoida, lakkoilla ja lopuksi sotiakin.

  Demokratia ei ole sosialismia, vaan parasta ihmisyyttä yhteisöissä.

  Sodat. Niitä on ollut historiassa aina. Miksi ?  Ihmisen vallanhalu, omistamisen- ja laajentamisenhalua ovat yksi ryhmä. Nationalismi, uskonto- ja kielikysymykset ovat riitaannuttaneet ja puhjenneet sodiksi.

  Raamatussa on raakoja kuvauksia muinaisita sodista 'veljesten' kesken Israelin eri kuninkaiden kesken. Sadointuhansin surmattiin vastustajia. Usein syynä oli väärät jumalat jotka Herraan uskovien tuli tappaa.

  Sama siellä Palestiinassa on yhä menossa. Saaran jälkeläiset vihaavat Hagarin jälkeläisiä, ja päinvastoin.

  Tämä on tällaista vanhan ihmisen 'ite-ajattelua,. Vanhuudessa tulee ajateltua muutakin kuin menneitä aikoja.

  Lapsuuden, sota-ajan, koulunkäynnin, nuoruuden ja perhe-elämän vaiheet ovat muistellut moneen kertaan. Se on omaa historiaani, jota olen muillekin jakanut.

  Nyt on vanhuus. ja sen tuoma odotus tulevasta. On hoidettava terveyttä, kodin asioita ja puolisoa niin hyvin ja niin kauan kuin Herra suo. Mitä sen jälkeen on elämän päättyminen kuolemaan. Jos se olisi lempeä, se olisi juhlaa. Uuden elämän alku !

  ---

• Politiikkaa18.9.2024 klo 09:48  Kommentoi (0)

  Ovelat ketut, Trump ja Netanjahu käyttävät moraalittomia keinoja ajaakseen omaa etuaan.
  Trump kääntää totuuden valheeksi ja päinvastoin milloin hänelle edullisinta on.
  
  Netanjahun sodankäynti palestiinalaisia vastaan on saanut uuden ja irvokkaan keinon. Räjäytettä kansalaisten hakulaitteisiin, ja Poooom ! henki pois epäillyiltä hizbollahilaisilta.
  
  Uudet sodankäyntitavat, nämä pommit vaikka kännykkäakkuihin, ja droodit pommeja kuljettamaan täsmäiskuihin, ovat aivan helppoja 'nakkeja' niille jotka tämän lajin osaavat.
  
  Ei ole ihme, että nuoret mielet järkkyvät !
  
  Kaikkivaltias jumala näyttää samaan aikaan kenellä on todellinen valta ja voimakeinot ( nyt tulvat Keski-Euroopassa ) hallussaan.
  
  Olis paree ajatella ensteks !

  ---

• Pettymys15.9.2024 klo 17:50  Kommentoi (0)

  Pettymistä löytyy moneen . Ihmiset kokevat sen monin tavoin lähes päivittäin. Hedelmäpakkauksessa oli monta pilaantunutta luumua. Huolella valmistettu ruoka ei ollutkaan sitä mitä sen piti olla. Luettu kirja oli pettymys monella tapaa. Kirjasta tehty elokuvva oli fiasko.

  Sää sotki urheilukilpaun ja suomalaisten menestys oli surkea. Vika on johtajissa. Onneksi kaikki ymmärtävät erota. Vähän balsamia haavoille.

  Huonolle säälle ei ole paljon tehtävissä, eikä  huonoille suorituksillekaan ole yhtä seliytstä. Kaikelle pettymykselle ei ole selvää syytä, mutta joillekin on. Pahimpia pettymyksiä luulen koettavan ihmissuhteissa. Silloin etsitään syitä enimmäkseen siitä toisesta, harvemmin itsestä. Mutta syyllisen on löydyttävä, muuten seuraa pitkä hiljaisuus.

  Ihmissuhteissa on helppo sietää itseä ja vihata toista. Oma itse on useimmille tuttu, ainakin aikuisuudessa. Toisen sielunmaisema ja ajatusmaailma ei olekaan niin selvästi tunnettavissa. Ainakaan, jos näistä asioista ei kyetä keskustelemaan.

  Olisi parempi pystyä, sillä kipeäkin keskustelu avaa solmuja ja lisää ymmärrystä. Pettymys saattaa muuttua avoimuudessa uudeksi aluksi ns.

  'puhtaammalta pöydältä'.

   

  Meitä pettyneitä on monenlaisia. On ihmisiä joille loukkaus on kuin vesi hanhen selkään. On meitä jotka haudomme haavaamme pitkään ja raavimme haavaan yhä udestaan auki. On myös heitä jotka haavan saatuaan rupeen, antavat sen kasvavan niin paksuksi ettei sitä enää mikää läpäise, ei anteeksipyyntökään.

  Nykyään usemmat avioliitot päättyvät eroon kuin anteeksiantoon ja yhdessä jatkamiseen. Pettymys, on silloin jätetty hotamatta.

  Nykyään yhteisunnassakin odotetaan aina mokailijalta anteeksipyyntöä.

  Kristus opettaa;

  ?Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.?

  ---

• Ymmärryksestä7.9.2024 klo 10:07  Kommentoi (0)

  Ymmärryksestä voidaan olla montaa mieltä. Joillekin se on ainoastaan viisautta ja tietoa, tietomäärää.

  Monille se on empatiaa, toisen ihmisen syvempää ymmärtämistä. Tässä piilee kyllä vaara. Ei pidä kevyesti sanoa: Kyllä minä sinua ymmärrän, olen itsekin...

  Olen saanut kerran kipakan vastauksen : Et sinä voi minua ymmärtää ! Hän oli varmasti oikeassa, sillä itsekin koen aika usein ettei minua ymmäretä oikein. Kuka muukaan kuin Herramme Kristus voisi tietää kaikki sisälliset ajatukseni ja tuntemukseni . Kun tunnen Hänet sisälläni, tiedän myös että hän kyllä ymmärtää. Eikä vain ymmärrä, vaan auttaa ymmärtämään. Seppä Högman ymmärsi myös näin.

  Armosta on myös kysymys. Kun sen saa ymmärryksen yhteyteen avuksi, olemme melkoisesti edenneet ymmärryksen asiassa.

  Mitä kaikkea tulisi ymmärtää. Ehkä sekä hyvää että pahaa. Pahan ymmärtää jo silmillään kun katsoo kuvia sodista ja katastrofeista.

  Hyvän ymmärtää kauneutena ja kaikkinaisena hyvyytenä elämän anneissa. Kukat, linnut, luonto, eläimet, kaikki hyvin luotuja.  Ihminen on jo osan hävittänyt toiminnallaan. Sen ymmärtää jo pieni lapsikin, ilmastomuutos on niin yleinen aihe kaikissa yhteyksissä.

  Moni sanoo: Miksi Jumala sallii ? Eikä ymmärrä.

  Ei Jumala ilkeyttään salli, vaan tehdäkseen selväksi kaikkivaltiutensa. Lisäksi pahaa kokiessamme saatamme huomata kuinka hyvin itsellä oikeastaan on.

  Tämä on selvästi sanottu Raamatussa kohdassa jossa kysytään: Kuka on tehnyt syntiä, että tämä ihminen syntyi sokeana ?

  Ymmärrystä saa pyytää Jumalalta. Sitä karttuu myös ijän myötä, ainakin arjen asioissa. Myös muistelu ja arviointi ovat apuvälineitä.

  Kun Suomi oli sodissa, ymmärrämme nyt helpommin ukraina- ja palestiinalaisia.

  ---

• Ajattelun olemus3.9.2024 klo 13:07  Kommentoi (0)

  Joskus ajatus iskee kuin kärpäslätkällä, se on päästävä lopettamaan pian ettei se karkaa.

  Ajatusta voi myös hautoa. Siinä piilee se vaara että se kuumenee liikaa ja menee pilalle.

  Kun ajatus tulee, ei iskemällä, vaan hiipien sitä voi maistella, mutustella, herkutella ja lopulta nielaista. Sinne, minuuteen , se jää varastoon ja saattaa ilmaantua pitkänkin ajan päästä. Ajatusta olisi kiva vaihtaa toisen ihmisen kanssa.

  Onko ajattelijoita liian vähän ? Mihin ne ovat kadonneet ? Suunnittelijoita on paljon ja tekijöitäkin melkoisesti, mutta ajatushautomot ovat nykyisin enimmältään liike-elämän palveluksessa. Senhän tietää mitä liike-elämä tahtoo, tuotteita joita myydään.

  Useimpia ajatuksia ei voi myydä, ne on pidettävä omana omaisuutena, pääomana tavallaan,pään sisällä, tai sielun.

  Mikä synnyttää ajatuksia  ? Pää, sielu vai sydän. En usko sen olevän näin yksinkertaista, että ne putkahtavat elimistä, mutta ehkä hengestä kyllä. Henki asuu sielussa, ja sielu on kuin syvä kaivo. Siitä riittä ammennettavaa. Hyvä kaivo tuottaa raikkaita ajatuksia, mutta saastunut kelpaamattomia.

  Jumala on luonut sieljuemme kaivot, ja toivoo meidän puhdistavan sitä kuten kuuluu, vaihtaen vettä, pesten ja peraten roskat. Sitten annetaan pohjaveden tehdä tehtävänsä ja kun vesi on taas puhdasta, nautitaan raikkaasta vedestä.

  Toisinaan ajatus synkkenee, vihan tunne syvenee , katkeruus muuttaa asumaan sieluun ja olemme murtua kaiken alla.

  Mikä avuksi. Rukous ! Rukous on voitto kaikesta kun sen antaa vilpittömällä, vaikka murtuneellakin mielellä Taivaallisen Isän , Herran Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen hoidettavaksi.

   

  Nyt sanon Amen   R-m

  ... kärpäslätkä heilahti, oli pakko !

  ---

• Rakkaus erilaisina kokemuksina.1.9.2024 klo 10:03  Kommentoi (0)

  Kuuntelin hetki sitten Erna Tauron Höstvisa-lauleman Bo Anderssonin kauniina tulkintana. Se eon aina kosketanut minua syvästi.

  Siihen liittyy kaipuu ja rakkaasta eroaminen hyvin kauan sitten. Toinen laulema joka samaan liitty on Joseph Kosman Barbara.

  Nämä kaksi haikeaa melodiaa tekevät yhä saman vaikutuksen kuten Klaus Hoffmannin tulkita Mein Flanderland´sta.

  Rakkaus ihmiseen ja rakkaus kotiseutuun tuntuu näissä.

  Musiikki tulkitsee ehkä parhaiten rakkauden tunteen, sen kaikissa eri versioissa.

  Rakkaus Kristukseen soi Bach´n  Saavu Immanuel ja Jesus bleibet meide freude-tlkinnoissa.

  Äidinrakkaus , se lapsena koettu oli lämmintä syliä, lohduttelua pipin sattuessa ja iltasatua ja peittelyä nukuumaan. Suukko on pieni ja jokapäiväinen rakkaudenosoitus, jota on jaeltu milloin kennellekin rakkaalle ihmiselle. Se kertoo siitä että rakastaa.

  Toisten palveleminen, auttaminen kotona, kylässä ja yhteiskunnassa on arvokkainta rakkautta Se on sitä lähimmäisyyttä mistä Kristus meitä opettaa. Tee kaikesta sydämestäsi hyvää, tietäen tai tietämättäsi, niin täytät Kristuksen lain ! Hyvä ajatuskin on arvokas .

  Tehtävää on paljon. Koko maailma huutaa apua, sotien, katastrofien ja julmuuksien kirouksissa. 

  Rukouksessa voi auttaa myös itseään. Suhtautuminen asioihin muuttuu Jumalan rakkauden voimasta. Sydän avartuu, lompakko aukeaa, kädet tekevä työtä.

  Inhimillinen rakkaus on suloista, mutta Jumalan rakkaus on valtavaa voimaa. Siinä on kaikki.

  ---

• Kiinnostava kuvataide27.8.2024 klo 18:36  Kommentoi (0)

  En muista että alle kouluikäisenä olisin juuri piirtänyt. Muovailuvahat muistan, mutta vasta n. 10-vuotiaana löysin piirtämisen tai paremminkin maalaamisen ihanuuden. Silloin koulussa annettiin vesivärit ja opettaja oli kiinnostunut opettamaan vesivärien salat. En tiedä tulinko kunnianhimoiseksi, jota en yleensä ole missään lajissa, mutta kun työmme asetettiin liitutaulun reunustalle arvioitaviksi sain hyviä arvioita ja se innosti yrittämään.

   

  Oppikoulussa meillä oli kaksikin hyvää kuvaamataidon opettajaa. Puhuttiin jopa Kultaisesta leikkauksesta ja harjoiteltiin varjostamista ja perspektiiviä viivoittaen kuvaa.

  Silloin, kerron 1950-luvusta , ei ollut hienoja taidekirjoja, vain joitakin musta-valkoisia muistan kirjastosta lainanneeni. Luin kuitenkin H. Ahtelan (nimimerkki, oik. Einar Reuter ) kirjoittaman kirjan Helene Schjerfbeck´stä. Hän ei ollut silloin niin tunnettu kuin myöhemmin ja nyt on.

  Sattui mukavasti että opettajani nimi oli myös Ahtela.

  Kai oppitunnella silloin puhuttiin  myös impressionisteistä, sillä ostin itselleni muutamia pehmeäkantisia pieniä taidekirjoja impressionisteista. He tekivät, ainakin muutamat heistä vahvan vaikutuksen. Pidin , varauksin, Van Gogh´sta, mutta enemmän Gauguin´sta ja Henri Rousseau´n mielikuvitusmaisemista villieläimineen. Degas oli minusta liian sievää, pointtillistit eivät sytyttäneen, mutta symbolinen taide tuli jo silloin nuorena kaikkein kiinnostavimmaksi.

  Myös fauvismi, etenkin Pablo Picasson sininen kausi oli kiinnostava.

  Kotimaiset Hugo Simberg, Magnus Enckel Tampereen Tuomiokirkossa Lennart Segerstrålen alttaritaulu Rovaniemen kirkossa ovat minusta upeita.

  Nyt vuosikymmeniä myöhemmin tiedän  ja tunnen symboleiden ja mystiikan kiinnostavuuden. Niitä edustaa myös moderni maalaustaide, kuten Kuutti Lavonen. Hänen Pyhän Olavin kirkon maalaukset olen kokenut riipaisevan vaikuttavina. Olen nähnyt se livenä, kuten em. kirkkomaalauksetkin.

  Vahva ekspressionisti on Kuutti Lavonen, yksi parhaimmista.

  Kuutti Lavosen isän, Ahti Lavosen töihin tutustuin asueassamme Hämeenlinnassa. Näyttely vanhassa makasiinissa otti  minut sisään abstraktin kuvan nautintoon. Kuvan ei aina tarvitse esittää jotakin, vaan se tekee kuvasta sisäisen kokemuksen kompositiollaan, värivalinnoillaan, ilmeellään. Tavallaan siinä maalaa itse.

  Kontrasti tuossa näyttelyssä oli vahva kun toisella seinällä oli ripustettuna väkevä Akseli Gallen-Kallelan Väinämöisen hyvästijättö.

  Gallen-Kallelan Ruoveden silloisessa ateljeessa kävimme ja interiööri Ad Astra-töineen ihastutti. Ostin sieltä Lemminkäisen äiti-työn, kopion tietysti. Samoin olen hankkinut Helene Shjerfbeck´ä   Mäntän Joenniemestä.

  Lahtelaisia taiteilijoita tunsin muutamia ja olen ostanut töitä.suoraan ateljeesta ja myös taidekaupoista.

  Oma kiinnostukseni on jatkunut jälkeläisissäni, jotka lähes kaikki ovat maalaustaiteen ystäviä.

  Vanhemman vaikutus harrastuneisuuteen jatkuu ainakin minun osalta. Puolison metsästysharrastus ei niinkään. Mutta kalastus kyllä.

   

   

  ---

• Kun elämä käy pieneksi19.8.2024 klo 18:17  Kommentoi (0)

  Elän hyvin hiljaisesti, kahden puolison kanssa toki. Hän on käynyt entisestään hiljaisemmaksi infarktin jälkeen . Ymmärrän häntä .Haluaisin jutella mutta hän ei ole ollut koskaan puhelias.

  Kaipaan ihmisiä ja keskusteluja, mieluiten sellaisia syvällisempiä kuten uskosta ja elämästä ympäsillä ja itsessä.

  Itsessä käyvän elämän tiedän tarkoin, tutkin sitä jatkuvasti. Tarkkailen sairauksiani ja niiden vaikutusta vanhenemiseen.

  Nivelrikko on vioittanut pahiten polviani ja sormiani. Nämä ovat valitettavasti ne tärkeimmät liikkumisen ja kotitöiden osalta.

  Tavarat alkoivat jo muutama vuosi sitten putoilla käsistäni. Oikein ihmettelin käsiäni jotka ovat olleet tekevät ja pitävät,ja paljon käytössä.

  Ikäkin tekee sen etteivät useimpien purkkien ja tölkkien kannet ota auetakseen käsivoimin. Eivät sittenkään vaikka käytän avaajaa joka kiertyy purkinkannen ympärille. Kun saa lusikan varrella ilmat päästetyksi pihalle , aukeaa paremmin.

  Monia muitakin hankaluuksia kohtaan huushollinhoidossa lähes päivittäin.

  Kuinka kaikki sujuikaan ennen kuin leikiten ! Eivätkö kahvipakkaukset olleet silloin  yhtä tiukasti liimattuja ?

  Nämä eivät ole 'elämää suurempia' asioita, aina niistä jotenkin selvitään kun antaa ajan kulua.

  Liikuntaa saan kauppamatkat kävellen sen minimimäärän minkä lääkäri määrää. Hyötyliikuntaa kotona saan niin paljon kuin jaksan.

  Ahkerana kulttuurin kuluttajana olen luopunut kaikista tilaisuuksista johin tarvitsee lähteä, siis pukeutua ja siirtyä pois kodista.

  Korona-aika teki monista koti-ihmisiä, lähtemiset vähenivät.

  Enkä enää oikeastaan haluakaan. Näinkin voi vallan hyvin elää. Viestimet antavat mahdollisuuden nähdä ja kuulla kaikenlaista. Äänikirjat ovat aivan mainio keksintö. On kuin saisi palata lapsuuden iltaisiin satuhetkiin kun äiti luki minulle ja pikkuveljelle milloin mitäkin. Enimmäkseen Topeliuksen Lukemisia lapsille-kirjoja.

  Lukija on äänikirjassa yhtä tärkeä mielestäni kuin kirjailijan teksti. On ääniä jotka sopivat joihinkin kirjoihin niin hyvin että kun kuulee uuden äänen lukevan saman kirjailijan tekstiä, se oikein harmittaa.

  Äänten suhteen olenkin hiukan yliherkkä. Johtuu omasta lausuja-taustastani ja lisäksi korvani herkkyydestä.

  Siksi musiikkikin jota mieluiten kuuntelen on melodista, ei metallisointista eikä liian rytmikästä.

  Olen kai omaehtoisesti pienentänyt kin elämää yhä pienemmäksi. Toisaalta luulen useimipen vanhojen ihmisten tyytyvän vähempään, hiljaisempaan, tasaisempaan rytmiin ja pitävän juuri siitä.

  Kun pieniä poikkeuksia slloin tällöin tulee , ne kyllä piristävät.

  Voin sanoa olevani tyytyväinen vanhus, sairas kyllä ruumiiltani, mutta sielu yhä elää.

  Kiitos Herralle Kristukselle !  

   

  R-m

  ---