Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 118 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Matkalla muuttuneita ...27.3.2025 klo 11:55 Kommentoi (0)
Uteliaisuuteni, haluni tietää on lopultakin taantunut. Vai sanoisinko, tukehtunut omaan yltäkylläisyyteensä. En jaksa enää innostua, edes kiinnostua, niistä moninaisista ilmiöistä ja uutisista jotka olivat ennen valtavan mielenkiintoisia.
Tietenkään en ennen eläkkeelle pääsemistä voinut harrastaa 'tiedon lisäämistä samassa määrin. Ei ollut nettiäkään ennen vuotta 1996. Mutta kun alkuun pääsin, olen siitä asti käyttänyt aikani juuri netin ääressä.
Kyllä tieto ja tietämisen tuskakin ovat aina olleet kavereitani. Olen hankkinut suuren määrän kirjallisuutta tähän tarpeeseen. Upeita suuria kirjasarjoja en ole edes avannut viimeisten kolmen, neljän vuoden aikan. Osasyy siihen on näön heikkeneminen. Netissä on keinot valaista, suurentaa, alleviivata ja kopioda. Nyt on lisäksi tullut tekoäly. Sieltä en tosin ole saanut oikeita vastauksia aina kysymääni.Esimerkiksi ei se tiedän paljonkaan paikkakuntien henkilöhistorioita tai muuta yksityisempää
Ihmiset ovat aina kiinnostaneet eniten ja siinä ohessa heidän elämänpiirinsä ja historia joka heihin liittyy. Merkkihenkilöistä tietoa löytyykin linkitä linkkiin kivasti, minun tarpeisiini.
Julkisuuden ihmisistä on lehdissä edelleen paljon kirjoittelua, turhankin yksityiskohtaista mielestäni. Ja se, että nämä ihmiset itse 'ruokkivat' juorulehdistöä tms. on minusta säälittävää. Osa tekee sen kai rahan takia, osa pysyäkseen 'pinnalla'.
Myös politiikka on aina ollut lehdistön lempi-aihe, sen ihmiset ja heidän yksityisyytensä. Onko politiikka mennyt likaisemmaksi kuin ennen, vai onko ennen 'mölyt pidetty omassa pesässä',.Ehkä kumpaakin on tapahtunut.
Pidettiinkö kansanedustajia ja etenkin ministereitä ennen arvokkaina isänmaan asioiden hoitajina. Ovatko he nykyisin useammin oman puolueensa kellokkaita
Olen siis kyllästynyt sekä julkkiksiin että politiikkoihin. Myös tv-viihde on jäänyt ilman seuraaja minussa, paitsi urheilu, joka onkin erään lausunnon mukaan kulttuuria
Kulttuuri, eräs lempiharrastukseni, on sekin jo sivuraiteella. Musiikki kuuluu joskus radiosta, mutta eniten YouTubesta netin kautta. Kirjallisuus kuuluu älypuhelimelta, sekin hyvin valikoiden. Kovemmat dekkarit olen 'raakannut ' heti kättelyssä, vain tietyntyyppiset jaksan kuunnella. Raakuutta ja väkivaltaa on todellisuudellakin tarjota kun, ja jos voi katsoa uutisia
Kuvataidetta löytyy Wikipedian kautta ja etenkin Pinterest-kokoelmaan olen sitä paljon kerännyt
Netti, kaikkine palveluineen, on minulle suuri helpotus ja innoitus nykyisessä elämässä. Tähän sisällytän myös tämän Älypään suomat mahdolliduudet kirjoitella ja muutoinkin hoitaa muistin pysyvyyttä.
Riitta-mummi
Riisuminen, riisuutuminen...11.3.2025 klo 20:31 Kommentoi (0)
Asioiden arvotus , painoarvot ja tärkeysjärjestykset ovat vuosien edeteessä kohdallani, kuten varmaan muillakin vanhoilla ihmisiä, kovasti vaihtaneet paikkojaan tai täysin muuttuneet.
Muutos, muuttuminen on eräs mielenkiintoinen alue kun puhutaan elämänvaiheista. Muuttumiseen ei tarvitse, mutta voi kyllä pyrkiä. Etenkin vikojensa huomaaminen edesauttaa muutoshaluun. Puhutaanhan 'Matkalla muuttumisesta' sekä muutoksen mahdollisuuksista.
Tämän koulukunnan kannattajana en arvosta paikallaan pysyvää, periaatteellista pysymistä aina samana. Se on jäkittämistä mielestäni. Sanon tämän siksi kun eräs vastustaja on nimitellyt minua, muuttuvaa epäluotettavaksi.
Voiko siis ihmisestä tulla epäluotettava jos hän muuttuessaan muuttaa esim. mielipiteitään politiikassa.
Sisäistä muutosta on matkalla tullut enemmän kuin ulkoista, paitsi että kiloja on karttunut mummo-vuosina ja hiustenkin annan kasvaa, sillä en jaksa enää ravata parturissa kerran kuukaudessa.
Vaatteiden suhteen olen ollut aina yksilöllisen vaatetuksen kannalla. Olen jopa käyttänyt vaatesuunnittelijan palveluita. Olen ostanut laadukkaista naistepukimoista vaatteita sekä työhön kuin myös juhlatilaisuuksiin.
Nyt kun ei ole enää työ- eikä juhlaelämää, olen kaiken tuon karsinut tarpeettomana, turhuutena ja ymmärrän myös olleeni tuhlaavainen. Olen luopunut koristelemasta itseäni koruilla, asusteilla ja meikkaaminenkin on loppunut.
Voi turhuutta !
En tunne tällaiseen olomuotoon muuttuneena ( muutettuna , sillä ainakin osa muutostani on jonhdatusta ) itseäni mitenkään vähempänä. Oikeastaan kaikki tuo turha oli hankalaa, sillä perfektionistille se on sitä.
Tärkein asia elämässä on nyt tyytyväisyys ja kiitollisuus kaikesta koetusta ja siitä opitusta. Niin hyvistä, kuin ikävistäkin kokemuksista, sillä rinnan ne muodostavat värikkään ja kiinnostavan elämän. Sitä olen oppinut tarkkailemaan ja näen omalla kohdalla, ja myös jälkeläisteni suhteen suurta Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. Turvallisuus ja rakkaus ovat elämää tukevat ja vahvistavat elementit. Samaa ovat hyvät ihmiset joita on siunaantunut lähelleni monia.
Riitta-mummi
Erlaiset palvelijat4.3.2025 klo 11:15 Kommentoi (0)
Hieno kokemus diabeteskontrolissa
Kohta neljäkymmentä vuotta olen ollut Kakkostyypin diabeetikko. Jokainen tämän sairauden kantaja tietää kuinka paljon ikävää seuraa kun haima ei tuota riittävästi insuliinia.
Perintotekijät ovat minullakin selvät, olenhan 'syömäköyhiä' karjalaisia joille puurot, pullat ja piirakat ovat aina maistuneet. Äitini puolelta lähes jokainen tähän aikanaan sairastui. Kuitenkin kaikki elivät yli 75-vuotiaiksi.
Aluksi käytettiin ruokavaliota, sitten , kontrollien näyttäessä arvojen huononemista alettiin lääkitä.
Nyt minulla on kolme eri tablettilääkettä, mutta ei onneksi insuliinia.
SOTEn Aluevaltuusto otti meitä tabletti-potilailta pois ilmaiset sokerimittarin lansetit ( mittauksessa tarvittavat liuskat ). Olivat sitä ennen jo vaihtaneet mittauslaitteen sellaiseen halpaan malliin johon lansetteja ei saa edes Yliopiston apteekista.Ne on itse hanottava Nettiapteekista.
Tähän asti olen saanut heikommanpuoleista palvelua kunnallisella puolella diabeetikkona. Lähinnä viime vuosina, en enää mitään.
Kun kysyin Hoirotarvikejakelusta miten nyt mittaan sokereitani, kuului tyly vastaus: Käyt labrassa kaksi kertaa vuodessa ! Jaha .
Olen ollut kyllä jo toista vuotta yksityisen lääkäriaseman maksava potilas. Olen erittäin tyytyväinen Ampiaiseen, mutta lansetteja heiltä ei saa.
Sensijaan, kun sain kutsun Vuosittaiseen diabeteskontrolliin, labrakäynnin ja lääkärin soiton jälkeen,koin jotain ainutlaatuista ! Kyllä siellä minut otti vastaan sairaanhoitaja, mutta hän oli Ihminen, lähimmäinen.
Ei edes mitattu sokeriarvoa, ei punnittu, ei mitattu pituutta, ei katsottu jalkoja ! Mikä autuus !
Joko hän ei katso tarpeelliseksi enää yli 80-vuotiasta holhota näillä rutiineilla, tai hän huomasi että itsekin osaan seurata tilaani.
Hän aloitti juttelemalla asiostamme kotona. Miten asumme, mitä syömme, kuinka ruokahuolto pelaa, entä liikkuminen, autoilu. Miten parisuhteemme voi. Mitä harrastan, ja kun siihen päästiin ja kerroin kirjoittelevani ja kuuntelevani kirjoja, meille tulikin paljon yhteistä.
Kun puhuimme kivuista ja olimme samaa mieltä siitä että kivut ovat osa elämää,olimme jo sielunsiskoja. Kuulinkin että tämä rouva on ollut myö seurakunnan palveluksessa.
Kun puhuimme 'katujen lapsista' ja ' rantojen miehistä', olin sulaa. Niin hyvää teki kohdata tällaista tällaisessa rutiinikohtaamisessa, että lähtiessämme melkein halasimme. Haluan pitää hänet Omana Hoitajanani !
Siis, tärkeitä eivät vanhoille ihmisille ole mittarien ja tutkimusten tilastot, vaan asiakkaan ( potilaan ) ja hoitajan kohtaamisen onnistuminen ihmisinä. Myös Ampiaisen lääkärini on samaa maata. Hän on esim. antanut 'luuvitosen' yhteisymmärryksen merkiksi. Hänen resepti on lähes aina: Jatka samaa rataa kohti sataa vuotta !
Riitta-mummi
Sairaus parisuhreessa26.2.2025 klo 15:01 Kommentoi (0)
Sairaus parisuhteessa
Otsake on jakomielinen. Se voi viitata kärsimiseen ,tai selviytymiseen yhdessä. Ajatus kirjoittaa tästä aiheesta on omakohtainenkin, mutta impulssin sain kuunneltuani Aila Meriluodon kirjan puolisostaan Lauri Viidasta
Lauri Viita oli aikalaisteni, lukevien ihmisten, tuntema kuuluisuus. Monille on ainakin hänen kuolemansa autokolarin seuraukseen tuttu uutinen.
Loistava sanankäyttäjä Lauri Viita olikin. Aikalaiset tutut muistavat hänen alituset pohdiskelunsa, joihin hän ei odottanutkaan osallistumista. Hänelle riitti kun hän sai puhua
Itsekin olen (ollut, etenkin ) kova puhumaan. Pidän sitä isäni suvun perintö-ominaisuutena. Hämäläinen puoliso on sitä kummastellut. Hänen kotonaan puhuttiin vain asioista, talonpidosta töineen, lähinnä
Meillä taas tarinoitiin, varsinkin kun isän sukulaisia tuli kyläilemään. Evakkoina, siirtoväkenä he puhuivat ja muistelivat Karjalaa ja nuoruuttaan siellä. Sellaista kaipausta en ole myöhemmissä vaiheissani enää kuullut missään.' Voi mite myö lyötii leikkii Mutajoen palteel´! Muistat sie ?
Jos omassa parisuhteessani on puhuminen /puhumattomuus ollut eräänlainen ongelma, se ei sitä ollut Meriluoto / Viita-parilla. Aila Meriluoto oli miehensä ihailija, lähes avioliiton surulliseen loppuun saakka. Olivathan he runoilijoina hengenheimolaisia. Lauri Viita osallistui joskus, ei uein, vaimonsa työn arviointiin. Joskus hän, jo sairauden oireillessa, on sanonut; 'Minä se tuon olen kaikki kirjoittanut !' Se ei ollut totta. Totuudessa Lauri halusi silti aina pysyä, mutta päässä alkoivat asiat vuosi vuodelta mennä sekaisin. Ei Aila kuitenkaan miestään oikaissut. Hän rakasti suuresti ja uhrautuvasti, pyyteettömästi ja hoivaten. Lopulta hän aprikoikin että hänessä Lauri löysi uuden Alfhildin, äitinsä, palvotun ja kaivatun ymmärtäjän.
Myös puolisoni oli äitinsä poika, minä taas isän tyttö. Niinhän se usein onkin ja hyvä niinkin
Avioliitossa puoliso kyllä huomaa usein miehen läheisriippuvuuden äitiinsä. Se on sellainen aihe, että siihen ei ole oikeastaan lupa puuttua. Se on minun kokemukseni, vaikka uskon Raamatun sanaan , että 'miehen pitää erota isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa'.
Omassa liitossa elämiseen ei pidä myöskään appivanhempien, saati lasten ja muiden jälkeläisten, sotkeutua. Terveiden aikuisten ihmisten pitää voida ja saada itse hoitaa asiansa. Pulmat pitäisi pystyä puhumaan. Mutta tässä onkin monilla se pulma, ettei toinen puoliso puhu. Ei osaa, ei kykene, ei halua. Sellainen ihminen on kuin lomailija, haluaa rahalleen täyden katteen. Puhtaan kodin, ruokaisan pöydän, pehmoisen pesän ja laatu-aikaa kaiken aikaa.
Kun nämä asiat tahtovat vaivata, olla päälimmäisiä parisuhteessa, ei ole muuta keinoa kuin rukous.
Kun rakastaa, niin rukoilee. Ja asioilla on aina päättyä hyvin.
Riitta-mummi
Aivoittelua17.2.2025 klo 13:41 Kommentoi (0)
Onko ajatteleminen yleinen elämäntapa, kaikilla ihmisillä ja kaikkialla, haluaisin tietää. Ajatteleeko pieni lapsi ? Missä iässä ajatukset syntyvät ?Ajattelevatko jotkut eläimet ? Onko tällaisista kysymyksistä tehty tutkimusta
Vaikuttaa välistä että eräät ihmiset vain toimivat, eivät ajattele, ainakaan syvällisiä.Helposti luullaan:' Acksonia nuoret diggaa, vähemmän funtsimista'.
Ei toki, kyllä nuorisomme on hyvinkin tiedostavaa, aina ahdistumiseen saakka he pohtivat maailman ja kotimaan epäoikeudenmukaisia juttuja.
Maailman tilanne on nyt sellainen että ajattelumme erilaisuus asioista on joka hetki luettavissa viestimistä. Etenkin uskonnosta ja politiikasta ajatellaan eri kulttuureissa melko eri tavoin.
Useimpien kulttuureiden edustajat osaavat käyttäytyä järkevästi kun pohditaan yhteisiä asiota, maailman rauhan tilaa ja siihen liittyvää ihmisarvoa. Valitettavasti media nostaa julkisuuteen kaikki räikeimmät puheet. Onneksi ne yleensä jäävätkin vain puheiksi. Ovat julkisuushakuisia heittoja , mutta aina tulee epäilleeksi mitkä ovat tällaisen käytöksen motiivit
Miksi on, ja mistä johtuu että eräiden maiden johtajat ovat ottaneet oikeudekseen säädellä ja säännöstellä haluamallaan lailla jopa sananvaputta. Sananvapaus on demokratiassa oikeutemme, pitäisi ainakin olla jokaisella
Katsovatko nämä ylemmyydellä oikeudekseen olla ylikansallisia määrääjiä ja laadunvalvojia. Eivätkö valtioiden rajat ole sitä varten että kyseisen maan kansalaiset voivat elää ja toimia rauhassa lakiensa turvaamina, rauhassa omien perinteidensä ja mieltymystensä mukaan
Vaikuttaminen rahan ja vallan avulla on väärin. Vaikutuksen tulisi olla moraalista ja hengellistä, sekä ihmisoikeuksiin perustuvaa
Ajatteleminen ei ole liian vaikeaa, mutta ajatuksien julkituominen on kyseenalaista. Onko tällaisessa miään rakentavaa
Tomiinta ajatusten puolesta, hyvien ajatusten puolesta nimenomaan, on yhteisöllistä ja usein sillä saavutetaan parannustakin
Ystävät, ajattele ja toimi !
Riitta-mummi
Sanojen merkityksistä4.2.2025 klo 14:44 Kommentoi (0)
Älypää-visassa on kysymys :Kuka on hyvin uskonnollinen ihminen Aleksis Kivvven Seitsämässä veljeksessä?
Siinäpä on aine miettiä mikä on uskovan ja uskonnollisen ihmisen ero.
Oma uskoni on vajavaista . En osaa raamatunlauseita ulkoa, enkä tykkää niitä käyttää. Mieluummin tulkitsen niitä omaan elämääni ja käyttäytymiseeni.
En tuomitse, ainakin pyrin olemaan sitä tekemättä. Sen sijaan olen hyvinkin kriittinen ja annan ääneni kuulua, milloin minkäkin asian puolesta, tai jotakin vastaan.
En erottele ihmisiä ijän, sukupuolen, rodun, asuinpaikan, koulutuksen, enkä käytöstapojenkaan puolesta. Hyvät tavat ovat hyväksi, mutta jos niitä ei ole ihmiselle neuvottu, se ei ole silti kaikkea ihmisyydessä.
Rakkaus sen sijaan on kaiken hyvän lähde. Se on myös uskovalle se lähtökohta joka auttaa eteenpäin. Toisen asemaan ja tilanteeseen eläytyminen auttaa ymmärrystä tekemään tekoja. Viisauskaan ei tee näitä jos ei ole rakkautta joka panee toimimaan.
Uskova ihminen on mielestäni ahkera auttamaan, hidas suuttumaan, antelias ja lähimmäistään ajatteleva siinä missä itseään ja läheisiäänkin.
Uskonnollinen ihminen saattaa olla kaikkea yllämainittua,ei rakkaudesta vaan itsestään lähtien. Mutta.... hän tuntee kyllä lain kirjaimen ja noudattaa sitä joustamatta koskaan. Hän noudattaa opetettuja ja opeteltuja käytöstapoja, joista ei voi tinkiä tippaakaan. Hän käy ahkerasti seurakunnan tilaisuuksissa, se suotakoon. Ehkä hän onkin yksinäinen.
Uskova ihminen ei ole yksinäinen vaikka olisikin yksin. Hyvinkin yksinkertainen ihminen voi olla uskova, mutta uskovainen ihminen ei ole omasta mielestään yksinkertainen ( Sen Aleksis Kivi Simeonissa osoitti ).
Uskovainen Aleksis Kiven Simeoni huudahti vihaisena: Herjaa, herjaa ja pilkkaa ( tai sinnepäin ) osoittaakseen veljilleen Raamatuntuntemustaan ja uskovaisuuttaan.
Uskovalle neuvot antaa Kristus, Hänen sisällinen tunteminen, joka Paavo Ruotsalaiselta puuttui ennen kuin seppä Högman sen Paavolle nruvoi.
Neuvoja kuunnellen , Riitta-mummi
Kaivo Puhtaaksi !3.2.2025 klo 09:52 Kommentoi (0)
Synti on paha sana. Sitä ihminen ei halua kuulla ainakaan jos se osoittaa hänen omia syntejään. Synti ymmärretään monin eriasteisin merkityksin.
Pieniä syntejä ei tarvinne luetella, sellaisia kuin luvaton lainaaminen, tönäiseminen tai valkoinen valhe. Kuitenkin kaikki mikä on vastoin totuutta, Jumalan säätämää rehellisyyttä ja ihmisen turvaksi luotua lakia ON syntiä.
Syntiä ei voi rahalla maksaa pois. Se on ihmisten kesken sovitettava lain määräämin suorituksin. Pienet rikkeet sovitaan anteeksipyynnöin, korvauksin tai erilaisin sovintoratkaisuin. Maallinen laki jakaa oikeuden istunnoissa erimittaisia rangaistuksia erilaisissa laitoksissa,
Vankila on ankaran synnin, rikoksen sovituspaikka. Sovitusta eli rangaistusta tarvitaan ellei tapahdu armahdusta
Vauva ei tiedä synnistä. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä on ihmislapsella omantunnon jakamaa tietoa siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Se on hyvä ominaisuus ja sen tulisi jatkaa työtään lapsen kasvaessa. Silloin on vaara joutua huonoille teille, pahantekoon, vähempi.
Valitettavasti emme ole täysin turvassa vääryyden houkutuksilta. Ne kohtaavat meistä jokaisen jossakin muodossa. Kiusaus ja houkutus väärään on naamioitunut viattomuuden ja hauskuuden vale-asuun. Silloin olemme jo helposti 'vietävissä'.
Olivatpa väärät teot, synnit, minkä mittaisia tai painoisia hyvänsä, niille on suotu armahdus jonka saamme viemällä kaiken meitä sitovan väärä Herramme Kristuksen risti juurelle, sovitukseen ja armahdukseen.
Tämä on valtava Jumalan lahja, armo ja armahdus mikä vapauttaa taakasta kantajansa ja antaa rauhaa ja iloa elämään.
Kutsun tätä Mestari Echartin puheen mukaan Sielun kaivon puhdistamiseksi. Vertaus konkretisoi tämän ihmeen mielestäni hyvin.
Joskus pitää rikkoa koko kaivo, parantaa kaivantoa ja perustaa kunnon tarvikkein uudeksi. Joskus riittää veden vaihto ja kaivon huuhtelu vaikkapa painepesurilla. Kun uusi pudas vesi täyttää kaivon, on vesi Elämänvettä jota kelpaa nauttia.
Rakkaus voittaa suuretkin synnit.
Riitta-mummi
Tavallinen vai tavaton28.1.2025 klo 16:32 Kommentoi (0)
Kuinka voikaan ihminen olla näin kahdensuuntainen. Olen tavallisesta kodista ja tavallinen kotiäiti olen ollut suurimman osan elämääni, kuten äitinikin oli.Lisäksi olin toimistorotta niin rakennusliikkeessä, kenkäkaupassa kuin pankissakin.
Pidän järjestyksenpidosta, siistiydestä, ruuanlaitosta, lapsista ja koirista.
Määrättyyn rajaan olen pitänyt myös matkailusta, mutta en lentäen. Lentäen olen käynyt vain kaksi kertaa Samoksella ja kaksi kertaa Kreetalla, sekä kerran Belgiassa josta bussimatka Luxenburgiin oli sen matkan kokokohta. Venäläälle Pietariin pääsi onneksi junalla.
Rantalomia en harrasta, ehkä suurkaupunkejakaan, vaikka Lontoo kiinostaaisi sen vuoksi että sen tunnen kirjallisuudesta paremmin kuin vaikkapa Tukholman. Tukholmassa olen käynyt usein ,koska pidän laivamatkoista.
Omalla autolla olemme ajelleet useita Suomen Lappi-Pohjois-Norja-Ruotsi-matkoja. Norjan tunturit, vuonot ja laaksojen maisemat ovat verrattomia.
Kyllä kotimaassakin on koluttu lähes kaikki näkemisen arvoiset kohteet, etenkin linnat, kirkot ja kartanot. Myös suurten taitelijoidemme syntymökodit ja myöhemmät kodit kuten Ainola, ovat tuttuja.
Nämä kuvaamani jutut katson tavallisen ihmisen tavallisiksi harrastuksiksi ja elämäntavaksi.
...................
Sitten on kulttuuri-mummi. Karjlaainen eloisuuteni ( joka on kovasti vähennyt ) valjastettiin jo lapsena lausunnan, laulun ja nuoruudessa teatterin piireihin. Niitä en lähde yksityiskohtaisia muistelmia tekemään. Ne ovat Lahden paikallis-historiaa monin tutuin nimin, jotka jo lepäävät rauhassa, useimmat.
Ja politikko-mummi, joka elää yhäkin sielussani ja se huutaa kun näkee tai lukee väryyksistä. Kaikenkaikkiaan olen ollut kiinnostunut sekä kodista ja sen ihmisistä, että yhteiskunnasta. Ja nyt nelisenkymmetä vuotta seurakunnasta, jota kristittynä kutsun Kristuksen kirkoksi.
Kirkko on paikka jonka Herra on Kristus ja Kolmiyhteinen Jumala. Se kirkko sisältää kaikki maailman kristityt, Hänen nimeensä kastetut, vaikka eri tavoin uskoaan elävienkin. Käsitys esim. luostarilaitoksesta on vähitellen selkiytynyt. Ennen etenkin ortodoksien luostarilaitos tuntui pelottavalta ( lapsena ) kun niitä mustakaapuja, pitkäpartaisia munkkejä lippuineen kirjoista katselin.
Nyt ymmärrän että on ihmisiä jotka haluavat omistaa kaiken elämänsä yksin rukoukseen ja hiljaiseen työntekoon yhteisön sisällä.
Oma suuri löytöni oli körttiläisyys, Paavo Ruotsalaisen seuraajien ' alatien kulkeminen', uskontekoja tekemättömien syntisten mutta armahdettujen joukko. Körteissä löysin sen mitä yli kaksikymmentä vuotta etsin, oman yhteisön.
Vieläkin parempaa sain kun eräs ystävä-pappi ( näki kai luontoni ) neuvoi minut tutustumaan kristillisiin mystikkoihin. Se sielun puhdistus jonka Mestari Echart kansankielisissä puheessan saksalaisille saarnasi, osui minussa sopivaan maahan. Siitä olen elänyt, ja siinä olen valvonut itseäni.
Rukous on suuri apu kaikessa, ja käytän sitä jatkuvasti. Yhteinen rukous kirkoissamme on ollut maallemme siunaus, jopa pelastus vaaran vuosina.
Tällaisenä epävarmana aikana sotaa henkivässä maailmassa on hyvä etsiä yhteyttä Kaikkivaltiaaseen Luojaamme ja kiittäen ja rukoillen muistaa Hänen armoaan joka päivä.
Rauha sielussa on paljon arvokkaampaa kuin tili pankissa.
Riitta-mummi
Ahdistava muutos ajassa20.1.2025 klo 14:53 Kommentoi (0)
Täältä korkean iän horisontista katsellen näen kuinka kovasti ihmisen elämä on muuttunut. Ei niinkään ulkonaisesti, mitä nyt kännykät, skuutit ja droonit ovat nopeuttaneet yhteydenpitoa ja liikkumista.
Ajattelen ihmisen hyvinvoinnin huononemista kaikesta tieteen ja tekniikan kehityksestä riippumatta. Etenkin nuoret ihmiset, teini-ikäiset eniten, ovat maksaneet tästä kehityksestä raskaast, oireillen monenlaisin mielenterveyden vaivoin. Liekö kenelläkään selvää käsitystä mikä tai mitkä tekijät ovat laukaisseet lisääntyvät ADHD- ja muut käyttäytymisongelmat joihin usein liittyy masennus, ahdistuneisuus jopa itsemurha-alttius.
Eräät ovat sitä mieltä että Korona-viruksen sairastamisen jälkiseurauksesta on kyse.
Nuoruus on herkkä kasvuvaihe, jota nuoren tulisi saada elää turvallisesti hyvän kodin ja mukavien ystävien ympäröimänä. Tämä olisi ihanne, jota ei kai mikään koti ole koskaan täysin voinut taata.
Koulun osuus on yhtä tärkeä. Koulumaailma on muuttunut menneistä ajoista jolloin opettajan auktoriteetilla luokka pidettiin kurissa ja nuhteessa. Tietenkin nuoret protestoivat, ja tekivät ,kun valvova silmä vältti, mitä lystäsivät. Silti esimerkiksi oppilaan ulkonäköön viittaava kiusaaminen oli marginaalista. Joku saattoi joskus heittää hiukankin ylipainoiselle luokkakaverille ' Läski -herjauksen vihastuksissaan. Nyt on syntynyt armottomia tapoja jotka jättävät erinäköisen, -värisen tai -erikokoisen lapsen yksinäisyyteen. Koulujen ulkopuolella tapahtuu sitten fyysistä väkivaltaakin. Pahimpia ilmenemiä ovat olleet koulusurmat. Amerikassa ne ovat olleet jo kauan mahdollisia, siellä kun aseita myydään lähes kenelle vaaan.
Myös äly-laitteiden esittämä kova viihdemaailma vaikuttaa osaan nuorisosta. Nyt saa kännykkään tilata vaikka mitä
. Väkivaltaa, pornoa tai muuta tällaista sielun ja mielen kasvuun vaikuttavaa saastaa ei alaikäisten pitäisi saada koettavakseen.
Tässä tulee vanhempien ohjaus-vastuu esiin. Heidän pitäisi neuvoa lasta joutumasta huonoille teille.
Nyt sairastuneet nuoret täyttävät sairaaloiden psykiatrisia osastoja, jos vaan sisään mahtuvat. Sote-asiat ovat edelleen melko sekaisin. Kokouksia pidetään ja kokouspalkkioita kuitataan, mutta tilaa osastoilla ja ennen kaikkea osaavaa hoitohekilökuntaa puuttuu.
Paljon tapahtuu muutosta yhteiskunnassa. Muutos on mahdollisuuskin, mutta ei kaikki muutos. Ilmapiiri yhteiskunnassa on huonontunut.
Monet ajattelevat sen olevan merkki sodasta. Osittainhan sota on jo meillä, ilmapiirissä ja droonit lentelevät ilmassa.
Riitta-mummi
sukuni tutkimista pintaa syvemmältä11.1.2025 klo 20:29 Kommentoi (1)
Kun sain ymmärretyksi hiukan mistä atavistiset (alkukantaiset) pelot ovat syntyisin siirryin miettimään karjalaisten vanhempieni luonteiden erilaisuutta.
Isäni suku oli vilkasverisempää, muistuttaen ehkä venäläisiä talonpoikia. Asuivatkin aivan vanhan rajan vieressä, ja olivat kanssakäymisissä pietarilaistenkin kanssa. Valkjärvi oli Keski-Kannasta, Kivennavan rajanaapuri Sukuni oli siellä ikään kuin metsien, peltojen ja mäkien , joen pateiden kätköissä. Turvassa.
Äitini kymenlaaksolaisuus on mielestäni edustanut paremminkin vaatimattomuutta ja velvollisuuksien täyttämistä korostavaa. Virolahti katsotaankin kansatieteellisesti kuuluvan Kaakkois-Hämeeseen. Jotakin Hämeen hitautta heilläkin esiintyy. Myös muissakin kuin sukulaisissani.
Siinä missä äijän ja mummon jälkeläiset sotien jälkeen kohdatessaan pitivät iloa remakoiden, juhlien ja herkutellen, äitini sisarukset olivat ns. Hys-Hys-ihmisiä. Älä elämöi, älä ole esillä, ole kuin et olisikaan. Näistä ominaisuuksista huolimatta tai juuri siksi on Virolahdella syntynyt useita hienoja taiteilijoita, samoin urheilijoita.
Ehkä virolahtelainen meren vaaroille altis kalastajaheimo on kantanut vuosituhansia varovaisuuden taakkaa. Kun käytiin kauppaa pienillä veneillä Suomenlahden yli Viron puolelle, oli matkalla oltava nöyrä ja varovainen. Nöyryys on arvokas ominaisuus.
Tämä piirre istuu meissä virolahtelaisissa jälkeläisissä lujassa. Tosin minussa on, ainakin ollut tuota iloisempaa kannakselaista verenperintöä, mutta monien turhien pelkojen vaivaama olen aina ollut
Yksi niistä on ainakin poistunut sen jälkeen kun löysin kristityn itseni. Se on auktoriteettien, parempien ihmisten pelko ja kunnioitus.
Viime vuosikymmeninä on alettu ymmärtää että olemme , ainakin pyrimme olemaan, tasa-arvoisia ihmisinä. Herrat ja narrit, kaikki samaa ihmisjoukkoa. Kenenkään arvo ei saisi olla parempi kuin toisen, mutta onko näin kaikkialla. Minulla se on näin. Jumalan luomina olemme luomakunnassa kaikki samalla paikalla, luotuja !
Myös eläimet ja kasvit ovat luotuja, ja siksi arvokkaita.
Riitta-mummi
p.s. Blogi on minusta hieno mahdollisuus jättää jälkeläisille sellainen kuva kirjoittavasta iso-mummista, josta heillä ei ole paljonkaan tietoa.
Älypää tiedottaa
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!Älypään jouluvisat ovat täällä!
1.12.2025
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin Älypään jouluvisat viihdyttävät pelaajia jouluvalmistelujenHyv Laita siis joululauluja soimaan, ota joulutortun seuraksi mukillinen glögiä ja testaa, mitä kaikkea tiedät joulun herkuista, jouluisesta musiikista ja erilaisista jouluperinteistä!
Testaa tietosi jouluvisassa!
Testaa tietosi joululauluista!
Testaa tietosi jouluruuasta!Pelaa uutta Suomipop-visaa!
26.9.2025
Älypään musiikkivisojen valikoima laajenee uudella Suomipop-visalla! Mikäli Kuumaan, Portion Boysin, Behmin ja muiden kotimaisten artistien musiikki on sinulle tuttua, tämä visa on juuri sinua varten! Laita siis suomipop soimaan ja testaa tietosi menneiden vuosien hiteistä ja viimeisimmistä uutuusbiiseistä!
Pelaa Suomipop-visaa!