Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Vaativuus vai suvatsevaisuus ?24.11.2024 klo 14:57  Kommentoi (0)

   

  Muissakin kuin uskonkysymyksissä törmää aika usein vaativaisiin näkemyksiin. Silloin ollaan täysin varmoja kuinka Raamattua tai muita tosiasioita tulee tulkita. Tai ehkä enemmänkin niin, ettei Raamattua saa lainkaan tulkita, vaan jokainen sana on totuus.

  Perustuu fundalismiin, ehdottomuuteen, kirjotettuun Sanaan.

  Itselläni on toisenlainen näkemys. Kirjotettu Sana muuttuu Hengen ohjauksessa ymmärretyiksi ohjeiksi. Ne ohjaavat elämään ja toimimaan lähimmäisenä joka ei tuomitse toista.

   

  Katson ylpeydeksi ( ei ole satavarmasti oikea näkemys )jos on aivan varma asiastaan ja vaatii toisenkin näin uskomaan. Käsitän näin sanat : Minun Isälläni on muitakin laumoja, että se vapauttaa kristityn olemaan sitä laumaa jonka kokee omakseen.

   

  Kaikessa muussakin on hyvin raskasta olla Vaatimuksen hengen alla. On vanhempia, ja tosin myös lapsia, jotka ovat erinomaisen vaativaisia omien kokemustensa ja näkemystensä takia. Joissakin perheissä, jopa suvuissa on tiukka vaatimus: Älkää pilatko suvun mainetta ! Se jos mikä rajoittaa ja ahdistaa elämisen iloa. No, iloitseminenhan onkin näissä tapaukissa vähemmän suotavaa. Ainoastaan vakava, menestyvä, tuloksellinen elämä sallitaan. 

   

  Hyvä kasvatus ei ole ahdashenkistä, suvaitsematonta tai kaikkeen kielteisesti suhtautuvaa.  Lähtökohtina  rakkaus, rajat, salliminen ja sopivat neuvot riittävät . Lapsille vanhempien läsnäolo rakkauden ja vapauden ilmapiirissä on hyvän kasvun tae.

  Ja ennen kaikkea rakkaus !

   

  Raamattu on oikein kohdattuna hyvän elämän perusta ja käyttöohje.

   

  Pohtii Riitta-mummi

   

  ---

• Mitä kannattaa pohtia19.11.2024 klo 11:24  Kommentoi (0)

   

  Koska kukaan ei voi tietää kaikkea, on turha yrittää pohtia kaikkea. Paljo ajattelu on kuulemma kognitiivisen ajattelun korkein aste.

  Kun pohtii paljon, syntyy kaiketi palon ajatuksia. Niitä voi käyttää miten parhaaksi näkee. Pitää ominaan, tai jakaa. Jos pitää kaiken omana tietonaan ei ole sosiaalinen ihminen, eikä jaa toisille.

  Lennokkaimmat ajatukset onkin viisainta jakaa samoinajatteleville, muutoin voi saada nimittelyn jota ei halua.

   

  Uteliaan luonteeni vuoksi olen kerännyt paljon turhaakin tietoa. Se on kuitenkin, lähes kaikki, omaksi ilokseni ja ajankulukseni.

  Ajankuluksi minulle kelpaa eniten sellaiset asiat jotka tuovat jotakin uutta ajateltavaa,ja nykyisin kirjoitettavaa, päiviini.

  Kirjoitukset eivät aina ole pohdinnan tulosta, joskus niitä syntyy kuin itsestään.

  Olen ajatellut että hengellisistä kirjoittaessani olen kuin käsi joka piirtää esiin jonkun toisen ajatuksia. Joskus toki menee omaa tekstiä sekaan.

   

  Mitä siis kannattaa pohtia? Pohdin aika paljon hengellisiä kysymyksiä ja olen niistä kirjoittanut myös erilaiset näkemykseni esiin tuoden.

  Häpeäisin jos kirjoittaisin vastoin kuin käsitän. Saan vaikutteita joiltakin arvostamiltani teologeilta ja Vapahtaja on ohjeistajani.

   

  Mietin myös yhteiskunnallisia kysymyksiä. Nyt maailman tilannetta, sotia ja luonnonmullistuksia ja niihin johtaneita syitä. Pohdin sotien syitä ja syntymekanismeja. Eniten mietin lasten ja nuorten tulevaisuutta tällaisessa maailmassa joka on jo jakautumassa selvästi kahtia.

   

  Sevimmin kahtiajako näkyy kehittyneiden ja vähemmän kehittyneiden maiden kesken. Länsimaissa kristityt edustavat sitä kehittyneempää puolta. On vain niin , kuitenkin, että rikkaat ja köyhät kuuluvat myös kristittyjen maiden osaan. 

   

  Ei heikommista huolehtiminen kuulu meidänkään hyvinvointivaltion kaikille ihmisille. Monille on ainoastaan oma pankkitili tai kassakaappi kaikkein lähinnä sydäntä.

   

  Voi, voi, kuinka paljon onkaan ajateltavaa ! Vaikkapa kulttuurin kehitys Suomessa ja se miten kulttuuria arvostetaan nykypolitiikassa.

   

  Maailma muuttuu nyt kovaa vauhtia, oma muuttuminen ei tahdo pysyä kyydissä.

  Pohtii... Riitta-mummi

  ---

• Aikojen vaiheita ja niiden ihmettelyä12.11.2024 klo 20:30  Kommentoi (0)

  Olen vanha. Aloin pari vuotta sitten sen tunnustaa itselleni. Huomasin kömpelyyden lisääntyvän entisten kremppojen pahennuttua, lähinnä nivelien ollessa aina kivuliaat. Nyt olen jäykkä, ja tavarat putoilevat helposti. Aluksi sitä oikein äimistelin, mutta nyt se alkaa olla jokapäiväistä. Kun ruokaa putoilee, tulee sotkua, 'rämmälää' sanovat turkulaiset. Lattiatkin sotkeutuu, mutta meillä käy siivooja. Itse emme enää sitä lajia taida. Vallankin imurointi, joka on ollutkin puolison hoidossa jo vuosikymmeniä, ei käy kumpaisellekaan.

  Tällainen lienee tuttua useimmille yli kahdeksankymppisille. Ainakin tutut sanovat samaa. Tuttuja vaan on enää vähän, joten otanta on sattumanvarainen.

  Kivut, avuttomuuden tunne, hitaus tuottavat vielä ikävämpiä juttuja. Olen alkanut tulla entistä kriittisemmäksi. En pidä enää juuri mistää tv-ohjelmista, pois lukien uutiset ja muutamat perinteiset urheilukilpailut. Minusta liian moni asia on tyhjää, tyhmää, ja tylsää.

  Olen aika ikävystynyt kaikkien muiden, paitsi YLE n tarjontaan. Toden sanoen minua inhottaa se mitä ne syytävät.

  Minua ärsyttää, kiusaannuttaa ja hävettää enemmän kuin koskaan aiemmin.

  En ole enää se herttainen mummeli joka hoivaili lapsenlapsenlapsia. Keittelin herkkuja, juttelin mukavia ja hemmottelinkin hiukan liiaksi.

  Enää en jaksa. Se on kai kaiken ydin. Lääkärikin epäilee jo väsymysoireyhtymää ! Sitä ei ole vielä lyöty lukkoon, ja tyttäret kyllä epäilevät väärää diagnoosia.

  Voisiko olla näin: Kun ihminen, kuten sanotaan vanhetessaan viisastuu, silloin hän vasta huomaa saman kuin kuningas Salomo aikanaan, Kaikki on turhaa, turhuutta ja tuhkaa.

  Uskoni on aina ollut toivovaa, positiivista, toimivaakin niissä puitteissa joihin pystyin. Ehkä olen jo riisuttu hyveistäkin, olen pelkkä 'Koiranraato raihnainen', kuten eräässä körttien viisussa kirjoitetaan.

  Vai olenko vain kaamosmasentunut, jota en ole aiemmin kokenut.

  Toivon että Hyvä Herrani antaa minulle vielä muutamia parempia aikoja. Terveyttä en voi saada, mutta vähemmän kivuliaita kuukausia. Ja voihan olla että tämä maailman nykyinen epävarma tilanne minua kiusaa kaikkine ikävine piirteineen.

  On myös olemassa sielunvihollinen joka helposti työntää sorkkansa kun hoksaa hyvän tilaisuuden jossakin.

  Tiedän kyllä että Kristuksella on voitto kaikista elämän ja ilon vihollisista.  Aamen !

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Ajattelua maailman menosta II7.11.2024 klo 10:33  Kommentoi (0)

   

  Kahtiajakautuminen on lisääntynyt. Ei pelkästään rikkaiden ja köyhien välillä, vaan ennemminkin asenteiden suhteen.

  Konservatismi on koventunut ja entiset kommunistit ovat nykyisin kovimpia materialisteja. Demokratia on kyllä ajatusten tasolla voittanut opiskelevan nuorison puolelleen, ajatuksena, mutta tekoja on vähän.

  Humanismi ja kulttuurin arvostus on tallottu hyvin harvojen harrastukseksi. Rahaa ei riitä näihin 'yleviin' ja elitistisiin 'harrastuksiin'. Tältä vaikuttaa  ainakin omassa maassamme oikeistohallituksen nyt laittaessaan Suomi nousuun-tyylillä köyhät taiteilijat kyykkyyn.

   

  Mitä seuraa Yhdysvaltojen vallanvaihdosta. Maailmanpoliisi haluaa jakaa taas Euroopankin entiseen malliin. Tähän jo vaikuttaisivat eräät populistijohtajat olevankin halukkaat. Etenkin Unkarin ja Georgian vahat kytkökset Venäjään ovat ilmiselvät.

  Ihmisarvot Amerikassa ovat kummalliset. Toisaalta 'punaniskojen' aseet saavat olla näkyvillä, lähes barbaarinen käyttäytyminen hyväksytään, mutta erivärisiä ihmisiä ei.

  Mikä on tämä Raamattuvyöhykkeen käsitys Raamatun rakkauden sanomasta ? Sekö että Meille Kaikki nyt ja Heti !

  Miehille kaikki oikeudet naisten pysyessä kotona lapsia laittamassa. Muistuttaa melkoisesti islamin oppeja, paitsi että hunnut ovat liian peittäviä. Mielellään kaikille naisille botoxia, pitkät hiukset ja antavat kaula-aukot.

  Venäjällä kaikki tehdään salassa ja korruptio kukoistaa, kunnes ikkunasta putoaa tai kuolee myrkkyyn.

   

  Tältä näyttää maailmankuva tänään mummon avatessa viestimet. Ikkunasta näkyy myös musta maisema. Marraskuun alku oli upean valkoinen ja mielialakin valoisampi. Trumpin  voitto veti maton altani.

   

  ---

• Ajattelua maailman menosta...6.11.2024 klo 10:08  Kommentoi (0)

   

  Meno maailmassa on pelottavaan suuntaan mennyt jo jonkin aikaa. Onko enää maita jossa kansat elävät tyytyväistä ja tasapainoista elämää. Ainakin minusta sota-ajan eläneestä ihmisestä olivat Toisen Maailmansodan jälkeiset jälleenrakentamisen vuodet paljon mukavampia elää. Oli vaatimatonta, mutta oli työtä ja leipää. Koulunkäynti oli mukavaa, oli kiinnostusta oppia monenlaista uutta. Tiedon tulva ei hukuttanut, kuten nyt taitaa tehdä. Uutisia saadaan joka hetki ja ympäri maailman. Se tekee pahaa ainakin lapsille kun jatkuvasti kuullaan ja nähdään kuvia Ukrainasta ja Gazasta sekä Libanonista. Lisäksi on luonnonkatastrofit lisäytyneet. Niihin on ilmastomuutos varmasti syynä, vaikka eräät kieltävät sen hölynpölynä.

  Nyt eletään joko ylettömässä rikkaudessa, luonnonanteja ryöstäen, tai äärettömässä köyhyydessä johon on taas omat syynsä. Paljon on auttamishalua, mutta liian paljon on välinpitämättömyyttä muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Antamista ja jakamista ei ole ymmärretty hyveeksi. Paheet ymmärretään paremmin, niillä kerskaillaan ja niistä uutisoidaan. On paljon sellaista pahaa josta suorastaan eletään, ja nautitaankin, luulen.

  Ilman että piirrellään unelmakuvia ihanne-elämästä ja pyritään sellainen saavuttamaan, olisi parempi ymmärtää kohtuullisuuden ja tyytymisen arvo.

  Jaettu leipä lisääntyy. Se on siunattua leipää.

  ---

• Leipuri en ole luonnoltani18.10.2024 klo 20:37  Kommentoi (0)

   

  Olen kyllä herkkusuu, ollut aina siitä asti kun sotien jälkeen alkoi jotain vähän saada. Lakritsi on ensimmäisiä makumuistojani, sitten pula-ajan kuivattujen porkkanasuikaleiden, joita lapsena Lappeenrannassa sain.

   

  Äitikään ei olut hyvä leipomaan. Hänen pullapitkonsa tuppasivat tulemaan päältä tummat ja sisältä raaat. Vai oliko vika uuneissa.

  Koulun taloustunneilla opin kaneliässät ja teeleivät tekaisemaan, mutta laji ei ollut minun lajini alun-alkaenkaan.´Siis vaikuttaa että samassa ihmisessä voi olla innokas liha-, kala- ja kanaruokien valmistaja, mutta leipuri vain pakotettuna.

   

  Raja tuntuu menevän kahvileipien ja suolaisimpien paistosten välillä. Pitsaa olen värkännyt paljon perheelleni, samoin lämpöisiä uunivoileipiä. Jälkimäisestä voin antaa ohjeen:

  Valkoisen vuokaleivän voidellulle pinnalle ensin savukinkkusiivu, sitten siivu kermajuustoa ja sen päälle säilötty persikanpuolikas. Uunin keskilämpö n. 175 astetta ja tuote uuniin 15 - 20 min. Mainiota voimakasmakuisen teen, esim. Earl Grey´n kanssa.

  Ulkonäölä leipä on kuin paistetulla munalla päälystetty.

   

   Kahvileivät. Korvapuustit onnistuvat vaihdellen, mikähän siinä onkin, että näin se vaan on. Jos vaihtaa vehnäjauhojen merkkiä, voi juju olla siinä. Hiivakin on erilaista tuoreena vs kuivahiiva. Kardemummaa pitää minun pullassa olla runsaasti, mutta täytteen kaneli-sokerissa ei kanelia kamalan paljon.

   

  Kakut.  Kuivat kakut ovat parempi ostaa jos laatua haluaa. Täytekakkupohja onnistuu ja siihen kun tekee täytteeksi vanilja kiisselin ja toiseksi aprikoosihillon, alkaa jo suu vettyä. Vallankin kun kinuskikuorrutus on aina onnistunut. Päälle runsaasti mantelilastuja. Tämän minä olen osannut, mutta en tee enää.

  Myös Unelmatortun osasin. Kummipoikani äiti sen opetti aikoja sitten.

   

  Uppopaistetut munkit ja lihapiirakat osaan myös. Olen niitä koko suvulle keitellyt vapuksi ja muiksi tapaamisherkuiksi. Nuoriso on saanut 'lihiksiä' aina viemisiksikin

   

  Nykyään olemme ostotuotteiden varassa, ja niitähän saa vaikka kuinka ! Voileipäkakku on se jonka usein otan juhlapyhiksi, mutta esim. joulun kahvipöytään olen viimeeksi ostanut piparit ja paistanut luumutortut valmiista voitaikinasta.

   

  Kyllä meillä iltapäiväkahvilla on aina jotakin suuhunpantavaa, jotakin helppoa valmista ja mielellään edullista. Niitä ovat donitsit,

  Tänään kun kävi kahvivieraat paistoin muna-riisi-pasteijat. Ne maistuivat , ja kaikki kaksitoista on jo syöty. Pari lähti kävijöiden mukaan Padasjoelle.

   

  ---

• Riitta-mummi ruokkii sienillä15.10.2024 klo 12:20  Kommentoi (0)

   

  Sienestys ja sieniherkut 

   

  Evakkotyttönä opin sienien tunnistamisen, ainakin osan niistä, isän kanssa syksyisillä metsämarsseilla Orimattilan Simolan kylän metsissä. Marssin tuntua lisäsi se että isän pusakka oli entinen harmaa sotilastakki josta tunnukset oli irrotettu. Kun sieniä joskus löytyi paljon, isä riisu pusakan ja teki siitä pussi jossa kuljetti saaliin kotiin. Minulla oli oma pieni kori ja isällä myös omansa.

  Äidin homma oli siivota sienet ja panna ne ensin likoon isoon puusaaviin. Siitä ne vähin erin ryöpättiin ja suolattiin toiseen saaviin joka oli vähän pienempi. Sellaista pienenpää käytettiin sienien suolaamisessa ja puolukan survomiseen. Kellarissa niitä säilytettiin talven yli.

   

  Isä keräsi vain 'maitosieniä'  so. haapasieniä, karvalaukkuja ja kangassieniä, joita kirjoissa kaikkia kutsutaan rouskuiksi .

   

  Itsekseni, kun innostuin kovasti sieniruoista, opettelin tunnistamaa paljon muitakin lajeja. Olen kerännyt mielelläni kehnäsieniä, leppärouskuja, lampaankääpää, ukonsientä, mustatorvisientä ja suppilovahveroa ja tietenkin kantarelleja. Näitä kaikkia voi panna suoraan pannuun, jos niin haluaa. Ensin sienet on aina puhdistettava, ja etenkin herkkutateissa on etanoita ja sääskentoukkia.

  Italialaiset taitavat syödä tatit toukkineen etanoineen. He ovat lähes hulluin suomalaisiin herkkutatteihin.

   

  Olen oppinut erottamaan valkoisen kärpässienen kuusen herkkusienestä, joka on erittäin hyvänmakuinen.

  Korvasieni , piispanhiipan ohella toinen keväinen laji on sitävastoin keitettävä huolellisesti vettä vaihtaen. Yleensä kuivatan korvasienet, mutta samoin ne on liotuksen jälkeen keiteltävä ennen kuin niistä ruokaa valmistaa.

   

  Sieniruoista mainitsen ensin herkkutatin, josta saa mainiota ruisleivän päällystettä kunhan hetken paistaa voissa ja lisää suolaa ja valkosipulia ja persiljaa. Samat paistetut herkkutatit sopivat sekä pastan joukkoon, että risottoon. Samaan tapaan toimin kantarellien kanssa. Torvisienet ja 'suppikset' ovat keittojen ja kastikkeiden raaka-aineena mainioita. Suolatuista rouskuista tulee ihana metsäsienikeitto, tai sienikastike .Ukonsienestä paistan pihvejä. Kastetaan lakin neljännekset  ensin munamaitoon, sitten leivitetään korppujauhoissa jossa on suolaa pippuria.Hetsi pannussa, voissa tietenkin, ja taas on makoisa sieniruoka valmis.

  Isä halusi suolasienistä usein ' sien´serpaa'. Se oli minusta sipulin kanssa paistettua silputtua suolasientä jota isä söi ruisleivän keralla.

  Monet käyttävät eri sieniä raakana salaateissa. Itse en sitä olen vain kokeillut viljellyistä herkkusienistä. Niistä pidän eniten grillivartaissa.

  ---

• Riitta-mummi ruokkii14.10.2024 klo 11:51  Kommentoi (0)

   

  Kun syyskolea tuntuu luissa ja huoneiden lämpötila on parissakymmenessä korkeintaan, on uuniruokien aika parhaimmillaan.

  Äsken söimme hyvällä halulla yksinkertaisen lounaan perunasta, kalasta ja leivästä.

   

  Kaksi isoa jauhoista perunaan folion sisään. Viilto kuoreen ja merisuolaa pinnalle. Uunin olin laittanut hetkeä aiemmin lämpiämään, ja niin sain kuumaan uunin perunat ja Muikkuruukun.

   

  Voitelin leipävuoan hyvin öljyllä ja lisäsin kerroksittain peratut muikut, keltasipulin silppuna ja pätkän purjoa renkaina. Ripottelin väleihin suolaa, mustapippuria, ja hölväsin päälle tölkin paseerattua tomaattia. Sitä oli vähänlaisesti, joten puristin Heitz´n ketsuppia myös.

  Pinnalle r hiukan korppujauhoa ja muutama pisara balsamicoetikkaa.

  Tunti 225 asteessa ja molemmat uunissa yhtaikaa. Valmis.

   

  Syötiin ruisleivän ja piimän kera. Kastikkeeksi laiton kermaviilin johon ripautin sitruunapippuria ja hunajaa.

   

  Kelpasi vaarillekin. Hän on hämäläiskodista ja heillä on olleet uuniruoat harvinaisempia arkiruokia kuin  Meill´koton´Karjalas´!

   

  Toinen uuniruoka talvi-keleihin on Kaalipotti.

  Siihen tulee puolisen kiloa valkokaalia hyvin ohuina siivuina. ! rasia hapankaalia, 2 kananmunaa, 0,5 ltr maitoa. Munat vatkataan maitoon, lisätään sinne myös suola ja siirappi.

  Kaalit vuorotellen päälletyksin, munamaito niskaan. Pinnalle vähän korppujauhoja ja ohuita voi-siivuja. Se saa kivasti tehtyä juustohöylää käyttäen.

  Uuni lämpimäksi etukäteen 225 asteeseen, Kypsytä n. 2 tuntia ja jos on tilaisuus niin jätä vielä hautumaan kun olet ottanut lämmön pois.

   

  Kaalipotissa olen käyttänyt lisukkeena bratwurstin palasia. Myös pekoni käy, sillä kaali tykkää possusta.

   

  Ruokien ja leipomusten onnistumiseksi ja kiitokseksi kaikesta annista, pane kätesi ristiin ja siunaa ruokasi, ruokkimisesi ja syömisesi !

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• 'Kalkkikselta kajahtaa10.10.2024 klo 16:27  Kommentoi (0)

   

  'Kalkkikselta kajahtaa

                      

  Vielä 1950-luvulla lapsille opetettiin kansakoulussa hyviä tapoja. Ruokailuun käydessä pestiin ensin kädet, ja kun opettaja jakoi lautaselle soppaa tai puuroa, jota jonossa odotettiin, häntä kiitettiin. Ruokailu päättyi kiitos-ruoasta-rukoukseen.

   

  Uskontotunneilla käytiin läpi Jeesuksen syntymä, elämä ja kuolema. Minulle tuli sydämeen syvä suru siitä etteivät opetuslapset jaksaneet valvoa hänen kanssa sitä viimeistä yötä Getsemanen puutarhassa.

   

  Samankaltainen suru valtaa aina mieleni kun näen dokumentteja hylätyistä ihmisistä. Vain eläimet osaavat heitä sääliä ja lohduttaa.

  Kristillinen koti- tai koulukasvatus antoi ymmärryksen empatian merkityksestä .Empatia on ymmärtämisen lisäksi avun antamista ja jakamista lähimmäisen hyväksi, silloin kun se on mahdollista ja tapahtuu ilman suuria eleitä.

   

  Lieköhän näistä tavoista enää mitään jäänyt jäljelle nykyisessä koulumaailmassa.

  Voisiko olla niin, että tällaisen kristillisiä hyveitä puuttuva koululaitos, ja usein myös kodit, tuottavat kasvatustavoiltaan arvoköyhää nuorisoa, jolle toisen ihmisen ihmisarvo ja sen kunnioittaminen on vieras. Sen sijaan merkkituotteiden omistaminen on enemmän kuin vilpitön ystävyys ja ymmärtäminen sellaista luokkakaveria kohtaan jolla on vähemmän. 

   

  Tätä en yleistä, on vain kuva jonka väkisinkin tiedotusvälineistä on tullut.

   

  Nyt on eräissä peruskouluissa alettu opettaa vanhaa kaunokirjoitusta, lasten ollessa kiinnostuneita oppimaan ,' vetäisemään nimmari oikein kaunolla'.

   

  Olisiko viisautta koululaitokselta  ottaa muitakin vanhoja hyviä tapoja käytäntöön, alkaen opettajan ja toinentoisensa kunnioittamisesta.

  Vaikka vapaus on meillä demokratiassa ilmiselvä oikeus myös lapselle, voisi olla hänen itsensä vuoksi parhaaksi että joitakin vapauksia niin koulussa kuin kotona rajattaisiin.

   

  Riitta-mummi 81 v

   

  ---

• Enni Mustosen maailma7.10.2024 klo 12:36  Kommentoi (0)

   

   

  Enni Mustonen ( oik. Kirsti Manninen ) on suosituimpia viihdekirjailijoitamme. Kirjastoissa on aina uutuuden ilmestyessä pitkät varauslistat. En tiedä onko miespuolisia lukijoitakin, mutta naiset kyllä lukevat innolla.

   

  Kirsti on tietääkseni pappissukua, mutta uskonto ei ole juurikaan juonessa mukana hänen kirjoissaan. On kyllä kirkossakäyntejä, hautajaiskuvauksia ja lapsen syntymän ihmettä. Siihen kuuluvat kasteet, kummit ja myöhemmin ripillepääsyt .Häät ovat yleensä perinteiset ja morsiamen hääpuku ja kapiot kuvataan tietenkin.

   Kaikki on luterilaisen yksinkertaisesti kerrottua. Se antaakin tilaa myös nykynaisten, joilla näitä perinteitä on vähemmän, lukuinnostukselle.

  Jos ja kun naislukija on tällainen perinteinen huushollerska , hän saa vertaistukea Enni Mustosen naisilta jotka ovat armoitettuja kodin ja perheen rakentajia. Lähes kaikissa kirjoissa Mustosen naiset siivoavat, ja todellakin perinpohjaisesti, porstaa ja mäntysuopaa säästelemättä.

  Roskat ja pölyt saavat kyytiä,seiniä ripsutaan, mattoja tuuletetaan. Talvella maton viedään hankeen raikastumaan ja kesällä ne pannaan likoamaan laiturin viereen ja sitten ne porstataan puhtaiksi. Kuivaus tapahtuu usein aitan orsilla ja juhannuksena saa tupa tuoksuvat matot lattialle.

  Porraspäähän tuodaan koivut ja sauna pannaan lämpiämään. Kovia saunojia ovatkin Mannisen naiset. He ottavat joukolla kovat löylyt ja vihtovat toisiaan niin että nahka punoittaa.  Kolmen sukupolven naiset ovat näissä tarinoissa yleinen kuvio.

   

  Näiden puhdistavien huushollitöiden jälkeen keitetään kahvit jotka juodaan kesällä pihapöydän ääressä. Talvella kyökki on kodin sydän, jossa liedellä porisee soppa tai läskisoosi.

   

  Mieskuvaus on myös perinteinen. Maalaisisännät ovat yleensä kunnollisia ja työteliäitä. Mutta on myös viinaanmeneviä tai muutoin epäluotettavia.

  Naisten ja miesten välit ovat yleensä jännitteiset Samoin kuin anoppi-miniä suhteet. On myös vaarallisia viettelijöitä, etenkin naisissa.

  Aidon rakkauden tunnusmerkki on se, että lukija jo alussa voi arvata kuka on kenelle varattu.

  Rakkautta, seksuaalista sellaista ei Mustonen kuvaa kuin viittauksin. Se onkin monille meille häveliäille naisille sitä parhainta.Aavistus antaa enemmän kuin täysi tohina.

   

  Monille meille maaseudulla syntyneelle nämä tällaiset nostalgiset kuvaukset ovat muistoihin vieviä, ja siksi mieluisia.

  Kaupungit kuvataan yleensä negatiivisemmin, paitsi Helsinki ennen sotia niissä kirjoissa joissa siitä kerrotaan.

  Sota on isossa roolissa monessa Mustosen kirjassa, samoin muukin maamme historia sen merkkihenkilöineen. Tämäkin on 'koukku' historiasta innostuneille lukijoille. Sen puolen kirjailija tunteekin hyvin oppineisuutensa vuoksi.

   

  Vaikka lähes kaikki Enni Mustosen kirjat lukeneena olen välillä kyllästynyt näihin toistuviin kliseisiin, niin historia näissä kirjoissa on niin kiintoisaa, että siitä paikasta olen usein ryhtynyt heti tarkempaan tutkimiseen.

   

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

   

   

   

                      

   

  ---