Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 118 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Mihin uskoa ?22.6.2025 klo 18:37  Kommentoi (0)

  Mihin uskoa ?

  Jokainen on varmaan havainnut että vaaralliset, vältettävät tai toisaalta erityisen hyvät elintarvikkeet ovat olleet vuosikymmenien kuluessa milloin missäkin arvossa. asiantuntijoiden mielestä. Kahvi,sokeri, voi, margariinit, maito, vehnäjauhot näistä tutuimmista ovat olleet molemmilla listoilla. Nyt viimeisin vastustettava on naudanliha. Se on vaarallista sekä suolistolle että ilmastolle. Johtunee kaasupäästöistä.

  Kasviksistakin eräät eivät sovi kaikille vatsoille ja sama hedelmistä yhdessä lääkkeiden kanssa.

  Luontaistuotteista on oma koulukuntansa. Homeopatia on uskomushoidon omainen . Sillä on kannattajakunta joka kieltäytyy mielellään rokotuksista , mutta juo vaikkapa hopeavettä kun guru sitä suosittelee.

  Luontaishoidoista on hieronta havaittu hyväksi, paitsi jos hieronta ei sovi potilaalle tai hieroja on taitamaton.

  Yleisradiota pidetään tiedonantajista luotettampana, mutta miksi se ei näy YLEn tuloksessa. Onko ollut löysää henkilöstössä ja paraneeko tulos jos ohjelmia aina vaan enemmän ostetaan? Toisaalta ei MTVn tarjonta ole parantunut vaikka mainostuloja luulisi oleva, mainoskatkojen pituudesta päätellen. 

  Onko EUn jäsenyys tehnyt elämän maassamme paremmaksi? Osin ehkä onkin, ainakin helpommaksi. Yhteisvaluutta ja vapaa liikkuminen EUn alueilla on kivaa, mutta puolustusmenot kasvavat kovasti. Siitä sotahullut diggaa, mutta pasifistit eivät. Etenkään kun mentiin suostumaan jalkaväkimiinojen sallimiseen.

  Moni tuli  aikanaan ' jalkaväkimiina-uskoon'  kun näki niitä silpoutuneita sotilaita ja etenkin vammautuneita lapsia. Prinsessa Diana oli kiellon puolestapuhuja, hän kävelikin miinoitetulla alueella, liivit ja lasit päällä tietenkin .

  Hukkaan meni sekin hyvän tahdon ele nyt, mutta AIDS-asiassa  sentään saatiin tolkku. Se ei ole pelkästään synti vaan immuunikato johon voi sairastua muutkin kuin muunsukupuoliset.

  Vielä kun ihmiset kuulisivat mitä Kristus sanoo rakkaudesta kahden ihmisen välillä, ja unohtaisivat mitä Paavali oli mieltä. Hän oli vanhapoika joka piti suupalteille naisille jöötä seurakunnassa, kieltäen puhumisen. Tällä on kannattajansa vielä nykyäänkin eräissä maissa.

  Paavali oli hyvä apostoli, mutta heikohko ihmistuntija. Tykkäsi kyllä nuorten miesten seurasta matkoillaan. 

  Pitäisikö olla niin, Raamatun mukaan, että ihminen koettaisi tehdä parannusta omassa elämässään. Vaikuttaa kuitenkin että eräät uskovaiset heiluttelevat Pyhää kirjaa osittaakseen sillä että'Kyllä minä tiedän mikä on väärin !

  Tiedän mihin uskon ja Hän on luvannut olla kanssani loppuun asti.

  Kiitos Jeesus Kristus !

   

  Riitta-mummi

  ---

• Väärät valinnat vaivaavat...14.6.2025 klo 20:07  Kommentoi (0)

   

  En muista  nuoruudessa kuulleeni kenenkään vanhempien neuvoneen jälkeläisiään väärien valintojen vaaroista. Neuvoja toki jaettiin.

  Ennen lapset saivat omissa kokemuksissani leikkiä vapaasti kaikkien kanssa joita pihapiiriin tai samaan kylään oli asettunut. Kaupungeissa kadut ja korttelit olivat rajoja. Suurissa kaupungeissa, ainakin Helsngissä, kyllä syntyi jengejä, joita jopa sakilaisiksi sanottiin. Niiden kanssa ei kunnollisten perheiden lapset saaneen olla tekemisissä.

  Vanhoista koulukuvista näkee mitä oli yhtenäiskulttuuri. Pojilla oli otsatukka tai joskus pulipää, kesätukka. Tytöillä leningit ja esiliinat, pitkät hiukset ja lettinauhat monilla. Minulla on ollut aina polkkatukka, mutta ei aluksi otsatukkaa, vaan suuri rusetti pinnin avulla tukkaa pitämässä poissa silmiltä.

  Jos vaikka olisi vaatetuksessa hiukan poikennutkin, kiusaamista ei siitä kuullut. Oman luokkani pojista muistan vain kahta kiusatun. Toista sanottiin Bonzoksi,muita isomman kokonsa takia. Toista Räkäjarruksi, ymmärrettävästä ominaisuudesta. Nenän alla valui jatkuvasti 'kynttilä'.

  Oppikoulussa alkoivat erottautua fiksuimmat tytöt meistä taviksista. Aseman sai hän jonka äidillä oli taluttimessa koira ja yllään murmeliturkki. Myös luokan valopäät,eräät tytöt, pysyttelivät omana ryhmänään. Pojat vaikuttivat olevan solidaarisempia kaikille muille luokan 'jätkille'.

  Niitä varsinaisiä jätkiä varten oli äideillä neuvoja ja varoituksia. 'Et mene niiden lättähattujen porukoihin'. 'Moottoripyörän kyytiin ei sovi mennä'. Tanssia ei saanut ennen kuin rippikoulu oli käyty. Sama tietysti meikkien ja korujen käytön kanssa. Kiltit tottelivat.

  Rippikoulun myötä 'aikuistuttiin' niin että osa aloitti työnteon. Se tuotti tilipussin ja sen myötä rahaa omaan käyttöön. Moni aloitti silloin tupakoinnin, minäkin(Väärä valinta ). Myös alkoholi tuli kokeiltavaksi jossakin yhteydessä. Yleensä joko häissä tai tanssilavan takana. Hämäläisiin häihin kuului sahti, ja sitä moni maistoi silloin ensi kertaa. Maalaistalojen kasvatit olivat tosin saattaneet päästä karjakeittiössä käydessään raottamaan sahtitonkan kantta. Jos alkoholi tuli tavaksi, se oli väärä valinta !

   

  Omissa porukoissani en tavannut nuoria juoppoja. Sodan käyneet miehet sitävastoin näyttivät huonoa esimerkkiä ryyppäämisellään. Monet lappset häpesivät  vanhempiaan, ainakin isää.

  Tuli aika, se oli ehkä 70-lukua, kun jo alakoluikäisillä näki sätkän sormissa. Tässä Ostarilla näin eräänkin seitsenvuotiaan pojan polttavan. Hän oli vielä hyvin pienikasvuinenkin, joten se oli todella surullisen näköistä.

  Samaa surua olen kokenut nyt viime aikoina. Aamulla, jopa ennen klo 8 saattoi pari poikaa istua S-marketin tuulikaapissa patterin päällä mutustellen karjalanpiirakoita tai pullaa. Niihin oli rahat saatu, annettu tai löydetty.Paistopisteessä oli lämmintä leipää !

  Ajatus siitä että kotona ei ollut aamiaista ennen kouluun lähtöä, saa sydämen itkemään. Kaiken tämän nykyisen tavarapaljouden ja yltäkylläisyyden keskellä on  maassamme lapsia joilla ei ole kotona ruokaa. Sen tietävät hyvin koulujen ruokaloiden henkilökunta. Siksi monissa kouluissa on nykyään aamupuuro tarjolla. Sitä myös syödään.

  Tässä tulinkin jo vanhempien valintoihin. Mihin kodin rahat kuluvat ? Kenen valinnat ratkaisee ?

  Myös yhteiskuntaa voi osoittaa syyttäen. Hyvinvoivia yrityksiä ja suuria veronmaksajia hyvitellään eri tavoin. Apua tarvitsevat ovat menettäneet enemmän kuin aiemmin. Ruokakassijonot kasvavat.

  Tässä ei vielä ollut kaikista vääristä  valinnoista. Ruokatommumuksista, huumeista eikä seksuaalikäyttäytymisistä jotka aiheuttavat sairautta ja rikkovat ihmisyyttä vastaan saa lukea ja kuulla viestimistä.

   

  Aihe on laaja. Jokaisen olisi hyvä miettiä valintojaan, ajoissa.

   

   

  Ajattelee ( mummomaisesti )  Riitta-mummi

   

  ---

• Elämä ja kuolema10.6.2025 klo 10:53  Kommentoi (0)

  Kuolemasta...

  Ei puhuta yleisesti, paitsi ehkä saattohoitolaitoksissa. Joku viisas on sanonut  Memento mori, muista kuolevaisuutesi.

  Vanhat, sairaat ja uskovat ihmiset ajattelevat kuolemaansa varmaan elävistä eniten.

  Lapsena pelkäsin alati että äiti tai isä kuolee, ja mitä sitten tapahtuu... Tyyppinä olenkin huolehtija, järjestelijä sekä organisaattori. En kuitenkaan, onneksi, alkanut puhumaan näistä kenellekään, pidin pelot sisälläni ja siellä ne muiden pelkojen kanssa muhivat ajoittain ahdistukseksi asti.

  Nyt puhuisin kuolemasta, sen odottamisesta, siihen valmistautumisesta ja aivan hautajaisjärjestelyistäkin. Kun puolisini nelikymppisenä sairastui vakavasti, tein surutyötä niin että se tuotti hengellisen heräämisen, ja se onkin

  ollut elämäni pelastus, ja on loppuun asti !

  Olen saavuttanut niin korkean iän, että alan olla melko valmis luopumaan tästä ajasta. Aika onkin muuttunut yhä pahemmaksi. Luomakunta huokaa tuskissaan ja ahdistus on vallanut ihmisten elämän. Nuorisossa näkyy pahoinvointi eniten. Käyttäytyminen on liian usein häiriintynyttä ja jo lapset tarvitsevat lääkitystä.

  Omassa elämässä on ollut runsaasti iloa ja hiukan suruakin. Niin että suru ei ole musertanut, sen on saattanut kestää, kantoapuna rukous Kaiken Antajalle. Kärsimisen kestäminen on opettavaa, se aikaan saa toivoa.

  Katsoessamme luomakuntaa näemme saman kiertokulun kuin minkä Herra on ihmiselle ajatellut. Ajassa mikään ei ole ikuista. Iankaikkisuudessa kaikki on toista !  

  Olemme puolison kanssa keskustelleet mitä meidän tomumajoille tapahtuu kun olemme kuolleet. Miten haudataan ja mihin. Muistotilaisuus kotikirkossa jonkun tutun papin toimittaman, jos joku yhä heistä elää.

  Pidot ovat pinehköt, perhe ja lähiystävät kutsutaan. Virretkin olen valinnut, mutta saattavat ne muuttuakin. Jätän jälkeläisille valinnanvaraa.

  Mutta tämän värssyn toivon kuolinilmoitukseen:

   

   

  Kuin varjo, minkä liljan varsi suo,

  niin liki seisoo Luoja luotuansa.

  Hän päivän helteet, arotuulet tuo,

  Hän viimeisenä seisoo multain päällä.

  Hän sinun syntyä ja kuolla suo.

   

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

  ---

• Viimeisellä rannalla3.6.2025 klo 14:24  Kommentoi (0)

   

  Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua

  Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.

  Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen

  Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa.  Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.

  Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.

  Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista

  ---

  Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama

  Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.

  Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.

  Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.

  Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut

  Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!

  No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä

  Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• Peilailija, pelailija vai pelaaja27.5.2025 klo 20:56  Kommentoi (0)

   

  Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni, ja mikä on totuus. Totuutta emme aina itse näe samoin kuin perheenjäsen tai työkaveri.

  Onko sillä sitten niin väliä. Joillekin on, paljonkin. Minä olen aina koettanut olla se mikä olen. Se ei aina miellytä perhettäni, sillä olen kaikkia heitä avomielisempi ja estottomampi.

  Minusta se on minun tapauksessa oikein, rehellistä, ja parasta itseäni kohtaan. En halua esittää mitään.

  Olen saanut aika rankkojakin mielipiteitä ominaisuudestani puhua paljon, vieraille ihmisillekin vaikkapa kaupan kassalla tai jossakin missä istutaan tuppisuuna odotushuoneessa. Tässä jos missä tunnen eron eri heimojen edustajien kesken. Vieläkin se on geeneissä säilynyt vaikka muuttoliikettä on enemmän kuin muinoin oli.

  Ilokseni olen kohdannut kaltaisiani, ja aika on kulunut rupatellen paljon mukavammin.

  Olen toki kohdannut kummeksuvia katseita jos lasken leikkiäkin noissa tilanteissa.

  En  halua varsinaisesti antaa mitää kuvaa itsestäni, sehän syntyy itsestään jos on syntyäkseen. Osaan olla hiljakseenkin. Silloin olen yleensä kohdannut jotakin ikävää ja se painaa mielen matalaksi.

  Enää en julkisilla paikoilla itke, mutta sitäkin on tapahtunut kun olen kohdannut suuren vääryyden. Kyllä aikuinenkin voi mielestäni itkeä. Lapsen itkua ei ihmetellä, mutta pidetäänkö itkevää aikuista, etenkin miestä säälittävänä tämän vuoksi. Ei pitäisi pitää. Ymmärtäisin hänen olevan liikuttunut, järkyttynyt tai surullinen jostakin näkemästään, kokemastaan tai kuulemastaan.

  Vanhoissa elokuvissa sotilaat itkivät kun juna vei heidät sotaan ja laiturille jäi rakas vilkuttamaan. Siihen suorastaan kuuluu itku, on se sellainen paikka !

  Tunteet ovat naisille luontaisempia käsitellä kuin usein jurommille miehille. Miehet eivät oikein ymmärrä sitä tunteiden skaalaa ilon hiljaisestä hymyilystä valtavaan itku-potku-raivariin, joita niitäkin on tullut koettua.

  Nyt on maailma sellaisella mallilla, että kun uutiskuvia näkee viattomiin kohdistuvista vihateoista niin kyllä itkettäisi, jollei vihastuttaisi niin kovasti. Siinä on sellainen paikka lähellä, että laitan Jumalankin koville: Mikä oikeuttaa Israelin tekemään joukkomurhaa Palestiinassa ?! Mikä uskovainen presidentti Putin muka on kun on ottamassa vääryydellä Ukrainan maita ?! Vastaa Herra, ja pian !

  Riitta-mummi

   

  ---

• Viisustelua18.5.2025 klo 09:48  Kommentoi (3)

  Tänään on Euroviisut 2025 jälkipelin aika.
  
  Ihmettelin sitä tehosteiden määrää ja laatua mitä tietokoneen ja värivalojen ja savujen kanssa pelatessa aikaansaadaan.
  
  Toinen asia jonka huomasin oli muutamat Kategoriat. Oli humppaveikot, kuten Ruotsi ja Viro ja muutama muukin. Oli seksillä pelaavat naiset ( Suomi, Espanja ymt ) oli jonkinlaatuista rokkikamaa ( Norja, Islanti,ymt ), mutta oli myös laulajia: Itavalta, Sveitsi ja Ranska.
  
  Kun asiantuntijaraatien äänet oli annettu oli viiden kärki sama kuin omani. Sitten tulivat yleisöäänet ja Israel ponnahti kakkoseksi ( poliittinen veto kaikilta  Israel-ystäviltä ja Euroopan juutalaislta ). Naapuriapua antoivat Pohjoismaat toisilleen, Baltia samoin , sekä Balkan jolla ei ollutkaan yhtään edustajaa. Balkanin äänet hajaantuivat Kreikalle, Ranskalle, Armenialle ym lle. Ranskankielisrt ymmärtävät  toisiaan.
  
  Suomalaiset tavanomaiset etukäteis-hehkutukset olivat haaveilua. Se ei toteutunutkaan kuten arvelinkin.
  
  Eipä ollut Käärijän esiintyminenkään kunniaksi maallemme. peikkoilua  kaalimadon kamppeissa. Joukkotappelua yrittivät vihreät sinisiä vastaan. Lopuksi halattiin.
  
  Joitakin hienoja esityksiä onneksi nähtiin. Niitä olivat minulle voittaja Itävallan mustavalkoinen öinen merimatka ja sveitsittären istuen laulettu, pelkin käsiliikkein korostettu hieno tulkinta.
  
  Jäin ihmettelemään: Onko hevirokki-kansa kääntynyt oopperalaulun ymmärtäjäksi.
  
  Tavallaan kannatti katsoa, sillä erottuivat jyvät akanoista.   Riitta-mummi  

  ---

• Kova kohtalo16.5.2025 klo 10:23  Kommentoi (0)

   

  Ympyräni eivät ole laajat, mutta eivät aivan suppeatkaan. Olen matkan varrella muutaman ihmisen kovaan kohtaloon , jatkuviin vaikeuksiin törmännyt. En ole itsekään jäänyt näitä kolahduksia vaille, siksi on mihin verrata. Tosin niitä onnenmyyriä joille aina aurinko paistaa, linnut laulavat ja sade tulee ajallaan, en oikeastaan tunnekaan. Onkohan heitäkään oikeastaan, elämän lottovoittajia .

  Lottovoitto on onnen harhaa, siitäkin on tietoa. Hannu Hanhi on pinnallinen ja ikävystyttävä puheissaan. En kadehdi häntä.

  Mutta en kadehdi heitäkään joilta kuolema vie perheen miehet kolmessa sukupolvessa peräjälkeen. Jokainen kuoli alle viisikymppisenä ja maatilan työt ja lapset jäivät emännille.

  Elämä karjataloudessa onnistui, lehmille allergisen emännän , palkattua työmiehen hoitamaan navettatyöt. Seuraavaksi emäntään iski laaja hermovaurio joka oli tuskallinen ja lopetti vapaan liikkumisen, sitoi sisätöihin. Nekin kävivät vaikeasti apuvölineiden avulla ainoastaan

  Pahinta oli kun vanhuudenpäivinä, ristasyövän jälkeen lapset alkoivat vieroa häntä. Kiitokseksi koulutuksesta hän sai ilkeää kohtelua ja haukkumakirjeitä

  Ystäväni asui omillaan, omassa pienessä talossaan tilan mailla. Siellä hän itse hoiti taloutensa ja kissansa lähes loppuun asti. Kova kohtalo vei häne sairaalaan kahden uuden  syöpälöydöksen ja vaikeahoitoisen diabeteksen takia monta kertaa. Se kai rasitti lapsia liikaa

  Lopulta hän myi talon ja sai paikan hoitokodista, josta kaaduttuaan ja murrettuaan selkäänsä, hän pääsi palliatiiviseen hoitoon sairaalaan

  Meitä oli muutama lapsuuden aikainen ystävä jotka kävimme kanen luonaan loppuun asti. Olimme siunaustilaisuudessa yhdessä, mutta yksi ei voinut  lähteä muistohetkeen. Hän ei kestänyt ystävämme jälkeläisten kohtaamista

  Olen pohtinut tällaisen kohtalon merkitystä. Raamatussa kirjoitetaan Isien pahoista töistä, jotka seuraavat sukupolvien ajan.

  Raamatussa neuvotaan lähimmäisenrakkauteen, vanhempien kunnioitukseen ja ennen kaikkea anteeksiantoon.

   

  Riitta-mummi

  ---

• Synnyn ja kuolen...27.4.2025 klo 16:15  Kommentoi (0)

  Ihmisyydessä oleellisinta ...

   

  on syntyminen ja kuolema, alku ja loppu. Alun alkui on tapahtuma kun munasolu hedelmöityy isän siittiöllä. Sen kasku kestää yhdeksän kuukautta, suunnilleen.

  Tapahtuma, joka on sama nisäkkäilla, on Luojamme luoma ja säätämä. Ihminen on kyennyt sitä omilla keinoillaan muuntelemaan muutamin tavoin, mutta ei kovin monin.

  Syntymätämme emme  muista, mutta vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset muistavat. He ovat myöhemmin kertoneet jotakin siihen liittyviä asioita

  Minä synnyin vuonna 1943 Lappeerannassa Linnoituksessa, aiva siinä ortodoksikirkon vieressä edelleen olevassa vanhassa venäläiskasarmissa olleessa synnytyslaitoksessa. Äiti oli ollut sisässä jo muutaman päivän munuaisvaikeuksien takia. Äidin nuorin sisko oli jo tullut kotiimme apulaiseksi alkuviikoiksi. Tätini on myös kertonut jotakin niitä ajoista. Muistan hänet myöhemminkin meillä sodan loputtua auttamassa siskoaan, varsinkin pikkuveljen synnyttyä

  Apu. Apu toiseen ihmisen ollessa sen tarpeessa onkin eräs ihmisyydessä oleellinen asia. Arjen apu, hengellinen apu kun on hätä. on sitä lähimmäisyyttä jota Kristus kulki opettamassa

  Ennen ihmiset ymmärsivät tällaisen avun tarpeellisuuden hyvin, kun ei ollut juuri mitään apuvälineitä. Niiden kehityttyä on avun antaminen vähentynyt, jopa niin että monet seuratoiminnat tyrehtyvät vapaaehtoisten puutteessa. Raha on se mitä pitäisi olla palkkioksi, raha tai muu hyödyke.

  Ihmisten vapaa-aika kuluu monissa viihdykkeissä, minullakin on kulunut. Nyt iäkkäänä lähinnä siksi etten kykene liikkumaan.

  Hoidan 'leiviskääni' huolehtimalla yhteisistä asioista kirjoittamalla epäkohdista . Niistä ei ole pulaa, mutta niiden korjaaminen sujuu hitaasti. Kun kaikki yhteiskunnissa on suurta, on suuren 'valtio-laivan' kääntäminen aikaa- ja rahaa vievä operaatio

  Vääryydet yhteiskunnassa eivät ole meillä Suomessa aivan kaikkein räikeimpiä, mutta on niitäkin. Suhtautuminen muista maista tulleisiin voisi olla parempaa. Ei ystävällisyys maksa mitään, eikä asennemuutos ole mahdoton

  Monille ' Pelko on aseeni' on kehotus herjata, uhkailla, jopa tappaa. Nykyään nuoriso pelkää, ja seuraukset ovat karut.

  Nuorten pahoinvointi näkyy sairaaloissa, kaduilla ja poliisin tutkinnoissa. Moni nuori elämä on ennen aikojaan päättynyt

  Kuolema on kaiken ajallisen loppu. Se lopettaa myös inhimilliset erehdykset, valheet, vääryydet, sekä sairaudet

  Kuolema ei ole kaiken loppu, siitä alkaa ijankaikkisuus. 

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

   

  ---

• Korttipeliä elämällä... klovni nauraa !10.4.2025 klo 16:16  Kommentoi (0)

   

  Miksi,missä, ja milloin tämä maaiman meno keikahti entisestä kohtalaisen siedettävästä tähän sekasotkuun ? 1932 ilmestynyt Aldous Huxleyn  Uljas Uusi Maailma -teoksen ennustukset ovat joiltakin osin jo käyneet toteen. Vuosi 1984 oli Orwellin ennustama uusi malli maailmassa. Ja nyt, vain muutama viikko Donald Trumpin astuttua johtoon Yhdysvalloissa, lähes koko maailman talous on menossa nurin.

  Ei edes Venäjän ja Ukrainan välinen sotatila, ei NATO-pelastaja tai EUn ryhdistäytyminen ei edes Israelin väkivalta palestiinalaisia kohtaan, ole saanut maailmanmenoa niin sekaisin kuin nyt on. Rahan mahti näyttää nyt todelliset kasvonsa.

   Kun onnellisuutta mittaa ihminen joka pelaa peliään raha-korteilla, on siitä järki saati tunteet todella kaukana.

  Irvokkainta on että tämä tällainen henkilö on ottanut raamatun käteensä todistellakseen olevansa luotettava lähimmäinen.

  Nyt kysytään viisautta, sekä sallittua oveluutta selvitäkseen hänen pelissään. 

  Olen Trumpin edellisestä kaudesta alkaen kummastellut hänen käyttäytymistään. Hän on kuin yli-hemmoiteltu kuusivuotias. Haluaa aina voittaa kaikki pelit. Kavereita ovat vain ne jotka mielistelevät. Pelimies myös naisten suhteen, jopa oman toisen tyttären palvonta antoi epämiellyttäviä ajatuksia hänestä isänä.

  Onhan maailma nähnyt monenlaista johtajaa. On ollut Galigula, Nero, Hitler, Stalin, Pol Pot ja Idi Amin, ja muitakin.

  Mikä saa ihmiset valitsemaan tällaiset henkilöt, joilla on epävakaa mieli ja motivaationa useimmiten vain rahan ja 'kunnian' kerääminen.

  Eivätkö 'varoituskellot' soi ajoissa? Eikö huijaria tunnisteta ? Vai halutaanko tarkoituksella ajaa yhteiskunta hajaannukseen ?

   

  Herra armahda maailmaa !

   

  R-m

   

  ---

• Etsijä löytää, tienviitat ohjaavat3.4.2025 klo 15:31  Kommentoi (0)

  Vaikka körttiläisyyden pohjan ja perustan löydöllään luonut Paavo Ruotsalainen oli philosoofeja vastaan sanomalla: Ne sotkee selevän asjan kuin sika pottuhalameen, on meitä körttejä myös sellaisia joita syvempi pohdiskelu elämän tarkoituksesta, sisältäen luonnollisesti kristinuskon kysymykset, pakottaa tutkiskeluun  , aihe on niin kiinnostava. Matka ihmisyyteen ja minuuteen.
  
  Uskon tiellä kuljemme kai kaikki omia salaisia polkujamme, ja niin kuuluukin ymmärtääkseni olla. Erilaiset kasvuympäristöt tuottavat erilaista  väkeä Herran elopelloille.  Hän joka antaa kasvun on Yksi.
  
  Myös seurakunnissa on ollut paljonkin kokoontumisia mietiskelyn ja syventyvän hengellisyyden alueilta.
  Olen käynyt Kangasalan Ilkossa retriitin joka sivusi tätä aihetta. Sen vetäjät olivat Kirkon koulutuskeskuksen työntekijöitä ja oma körttipastorini suositti sitä minulle. Tämä joukko oli innostunut Pyhiinvaelluksista, sekä kotimaassamme, että Santiago De Compostelaan.
  
  Uskovat ystävät ovat ehkä kokeneet jotain ominaisuudestani, sillä ortodoksiystävä oli sitä mieltä että olisin sopiva asumaan heidän nais-yhteisössään.
  
  Matkalla ovat tarpeet kasvaneet. Tässä suuntaviittoja kaltaisilleni:
  
  Hengellisyys vaikuttaa syvällisellä tavalla ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Hengellisyyttä ja sen merkitystä on sen syvästi henkilökohtaisen luonteen vuoksi vaikea kuvailla kaikenkattavasti. Hengellisyys voi tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Eräät asiat kuitenkin nousevat tyypillisesti esiin kun ihmiset kertovat omasta hengellisyydestään:[8]
  
  Merkitys ? elämän tarkoitus, maailman jäsentäminen järjellisesti
  Arvot ? uskomukset, normit ja etiikka
  Transsendenssi ? itsen ulkopuolelle ulottuvat transsendenttinen elämän arvostus ja kokeminen
  Yhteys ? läheisen yhteyden kokeminen itseen, muihin ihmisiin, luontoon ja yliluonnolliseen
  Muutos ? elämän tapahtumien ja kokemusten pohdiskelu, omakuvan muodostaminen
  
  Kaikkea tätä hengen rikkautta tärkeämpää on usko Kolmiyhteiseen Jumalaan , isään,Poikaan ja Pyhään Henkeen !  

  ---