Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Maritta Lintusen ihmiset hänen kirjoissaan...26.7.2025 klo 16:33 Kommentoi (0)
Vasta hiljattain luin ensimmäisen 'Lintuseni' ja se oli myös hänenkin ensimmäisensä, Sukukaktus. Kävi heti selväksi että tästä minä pidan !
Hän kuvaa naisiaan aitoina ,persoonallisina ihmisinään. Samaa särmää ja väriä on aina ollut itsessänikin ja minkä itsestään kirjailijan tekstissä löytää, se se vasta onkin mielenkiintoista !
Ulkonaiset puitteet ovat sisällön veroiset, antamuksella kuvaillut. Mutta ihmisen mieli ja sen monet eri variaatiot M. Lintusen kuvauksissa tekevät hänestä loistavan ihmistuntijan. Mielestäni hän soittelee samoja säveliä kuin Joel Haahtela, toinen lempikirjoittajani. Haahtela on paljon niukempi, mutta yhtä syvällinen hänkin. Lintunen näkee ja kuvaa kaiken ja tuntuu että hän ymmärtää elämästä kaiken, sielun ja taiteen maailmasta ainakin !
Miehet hänen kirjoissaan eivät eroa ihmisinä maskuliinisuudessaankaan naisista. Samat ajatukset itsestä, samat unelmat, lähes samat asemat yhteiskunnassakin. Sitähän se melkein vaikuttaa. Koti on aina kaiken keskiössä. Jos sitä ei ole sitä leikitään.
Mystiikka jonka Lintunen myös ymmärtää, tekee kirjoista juuri minua kiinnostavat. Haluan itsekin nähdä tai kuvitella totuudet ja sen miten kenenkin kohdalla todella tapahtuu. Ihmisen erilaisuudet ovat rakastetuin viivoin vedetty viivastolle.
Musiikki, ja musiikin tekijät ovat usein esillä, ja se onkin taidemuoto joka on lähes silkkaa mystiikkaa. Musiikkihan luo kuvat itse näkijän ymmärtää ! Sanoja ei tarvita.
Näitä lukiessa ja Lintusta itseään miettiessä ymmärrän mksi musiikkitieteen tohtori päätti kuitenkin keskittyä kirjoittamiseen. Onnittelen valinnan johdosta !
Maritta Lintusen ihmiset täyttävät koko skaalan lapsista vanhuksiin, peräkamaripojista oopperalavojen diivoihin. Pohjois-Karjalan maisema on kauniisti kirjoitettu, niin kesät töineen kuin talvet lumineen. Helsinki on myös tutusti esitelty, minun Helsinkini
Kaikki mikä on ihmisen ulkopuolista, jää silti lavastukseksi, mutta ihminen käännellään, kalutaan, hiotaan ja tuuditellaan niin kuin vain asiantuntija sen osaa. Herkkyys edellä mennään
Puolet tuotannosta olen kuunnellut, mutta onneksi on toinen puoli vielä odottamassa. Pidän lukija Hanna Saksmanistakin.
R-m
Satonäkymiä...16.7.2025 klo 13:30 Kommentoi (0)
Saimme vihdoin kesälomailmat Suomeenkin. Koko kevät kärvisteltiin koleassa ja sateisissa säissä. Keski-ja Etelä-Eurooppa kärvisteli puolestaan ennätyshelteissä. Tulipalotkin alkoivat joissakin maissa, ja nurmikoissa riehua
Vanhoille ja huonosti liikkuville eivät kummatkaan säätilat ole mukavia. Kylmä ja kostea kolottaa , helle koettelee sydäntä ja keuhkoja.
Keinot lämpötilan viilentämiseen on meillä hallussa. Yöllä täysi tuuletus, päivällä kaihtimet eteen ja luukut kiinni. Onhan tämä vähän ' tukkohiist', sano hollolalaine. Mut näil´ny mennää
Onhan sopivan lämmin ja pilvetön ilma vertailussa aina parhainta lomailmaa. Sisällä ollen ikkunasta tai parvekkeelta katsellen näki valkoapilan kukkivan ennätysmäisesti nurmikoilla.Pian kuitenkin tuli huoltomies sillä pörpöttävällä koneellaan ajamaan kukinnan nurin. Syntyi tuttu tuoksi, vuosikymmenien takaa.
Kun maalaaistalossa säilöttiin viher-rehua lemusi koko tienoo vahvasti. Se tuli mieleen kun leikattua nurmikkoa katselin ja tuoksuttelin.
Sadetta on tänä vuonna sopivasti täällä Lahdessa saatu . Joillakin paikkakunnilla liikaakin. Virolahti, syntymäkuntani on maamme 4. sateisin ja vieläkin enemään on satanut naapurikunnassa Miehikkälässä.
Kun sain vieraita sieltä päin, sain myös kopallisen kantarelleja, kesän toisia kultaisia herkkuja. Lakat eli hillat eli muuraimet alkavat myös kohta kypsyä. Kilpajuoksu lakkasoilla alkaa. Poimijat ovat kai kotimaisia sen farssin jälkeen mikä thaimaalaista poimijoista syntyi.
Eniten sienistä pidän kuitenkin herkkutateista , ja monikäyttöisistä rouskuista. Suolasieniä olen aina säilönyt ja hyvin ne tönkkösuolassa säilyvätkin jääkaapissa.
Uudet perunat, kaupasta tuodut eivät ole samaa laatua kuin olivat suoraan omasta perunapenkistä nostetut, mutta niin on kaikki muukin ruoka käynyt kumman mauttomaksi. Tai sitten se on liiankin maustettua, nämä osto-ruuat, meinaan. Itse kun kokkaan, maustan mieltymyksemme mukaan, maistellen ja lisäten jos siltä tuntuu.
Ei vanhuus ole kuitenkaan pelkästään epämukavaa ja ikävää. Nuoret käyvät aina tarvittaessa it-hommeleissa auttamassa. Nyt ovat tulossa asentamaan puhelimeen QR-koodin avulla toimivan Easy Park-äpin. Kolikot eivät Lahdessa enää käy ollenkaan mittareihin. Tääkin pit´vielä nählä, saoo palasjokine.
Padasjoki, ent. mökkikuntamme on markkinoinut itseään kuntana jossa 'Ei meitil´oo mittää !' Päijänne ja Vesijako ja muitakin järviä on ja valtavat metsävarat. Olisi kai mineraalejakin, mut niit´ei anneta. Mitenkähän käy tuulivoiman ? Saattaa se onnistua jos se hyvinkin tuottaa, kunnallekin. Seurakunta on riitaisa. Suhteet Hollolan emäkirkkoon kelpaa toisille, mutta toisille ei sitten millään.
No, vanhuuttain höpäjän, karjalaismummo Etelä-Hämeessä, helteisenä heinäkuun päivänä.
Riitta-mummi
Vanhus muistelee...7.7.2025 klo 09:34 Kommentoi (0)
Kadonneet hyveet
Miten olisi , sopisiko sinulle uhrautuvaisuus, velvollisuudentunto, anteliaisuus, vaatimattomuus, pyytettömyys, tyytyväisyys siihen mitä on ?
Suomalaisessa talonpoikaiskulttuurissa näitä tavattiin. Koti kasvatti lapsia näihin, samoin koulu, eikä vain uskontotunnilla. Jo opettajainvalmistuslaitoksissa valmistettiin opettajakokelaita hyveisiin. Niitä piti itsekin oppia noudattamaa, ja sitten lapsille opettamaan. Kirkko, koulu ja koti kasvattivat
Kunnioitus, etenkin vanhoja ihmisiä kohtaan oli vaadittu hyvä tapa, lähes hyve. Äitini ja hänen sisaruksensa teitittelivät koko ikänsä omia vanhempiaan.' Ottaako mamma ? Mänettekö työ pappa ? Hyvin vierasta nykyään, suorastaan kummallista. Nämä 'lapset' olivat syntyneet 1900-luvun alussa ja heidän vanhempansa n. 1870-luvuilla
Kuului myös kulttuuriin usein että joku sisaruksista otti vastuun vanhoista vanhemmistaan. Usein vanhukset jäivät asumaan entiseen kotiinsa, nykyisen isäntäparin hoiviin.
Toinen tapa oi että joku naimaton tytär vietti eläkepäiviään vanhempiaan hoivaten. Omassa suvussani tämä täti oli jopa diakonialaitoksessa koulutettu sairaanhoitaja. Mamma ja Pappa saivat hyvää hoivaa, samoin talouden puutarha.
He asuivat omillaan, mutta samassa talossa nykyisen isännän kanssa,
Kun sukuloitiin siellä, samalla kertaa tavattiin isovanhemmat, täti, eno ja serkut.
Tätä elämänmuotoa tapaa ehkä yhäkin, harvakseltaan. Siinä on puolensa, mutta on se toinenkin puoli. Miniästä huomasin jotakin vaikka olin vielä lapsi. samoin täti-parka vaikutti aika väsyneeltä kun hän ilman mukavuuksia kestitsi meitä vierailijoita. Vesi kannettiin kaivosta. maito ja munat haettiin navetasta, leivät ja jauhot aitasta, perunat ja hillot kellarista. Hän yksin teki kaiken tuon, joskus huokaillen.
Lisäksi saattoi olla helteinen heinä-aika ja pellollakin hän kävi auttamassa. Me kaikki maalla kesiä viettäneet tiedämme miten 'hektistä' heinänteko oli ennen. Koneita oli vai se yksi-hevosvoimainen Poku. Haravia laitettiin myös kesävieraille käteen, lapsillekin. Hankoaminen oli enimmäkseen miesten työtä. Pienimmät lapset juoksuttivat nappulakoria seipäältä toiselle.
Tämä on sekä kesä-romantiikkaa, mutta myös kovaa työtä. Yhdessä tekeminen teki siitä rattoisampaa kuin vain perheen kesken raataen.
Nyt tämä on kaikki historiaa. Nyt ei ole juuri heinäpeltojakaan sillä lehmiäkin on vain suurissa tuotantolaitos-tyylisissä maitotiloissa.
Kaikki on koneellista. Peltotyöt, heinätyöt,ruokinta, navettatyöt, lypsy ja lehmät hoidetaan koneilla joita usein tietokone taustoittaa
...
Näihin perinteisiin arvoihin kuului aina Jumalan kunnioitus ja kirkossa käytiin. Uskosta ei kuitenkaan puhuttu...
R-m
Salon Herättäjäjuhlat 2025, Matkalaista taluta6.7.2025 klo 15:03 Kommentoi (0)
Herättäjäjuhlat 2025 Salossa
Körtit, maamme toiseksi vanhin herätysliike näyttää esimerkkia yhteiskristillisestä toiminnasta. Salon seurakunta on luovuttanut kirkkonsa, mutta myös Ortodoksinen Pyhän Ristin tsasouna on ollut avoinna . Helluntai-seurakunnan rukoushuone oli Herättäjäyhdistyksen vuosikokouksen pitopaikka ja Salon hieno urheilu-'pyhättö' monien seuratapahtuminen sekä ruokailutarpeiden kenttä
Seurapenkkiin ei kysytä jäsenkorttia, Kaikki saavat tulla
Salon omat pojat, Petteri Orpo ja Sauli Niinistö ovat varmaan molemmat olleen tapahtuman tukena. Sauli Niinistö oli puhujanakin lauantaina 5.7. Päiväseuroissa. Presidentti Niinistön puhe päättyi toivon tunnelmiin hyvyyden voitosta pahasta.
Saloa esiteltiin, mutta sitäkin tärkeämpää oli körttiläisyyden sanoma: Sinä kelpaat,sinä riität, sinä et ole yksin, siis Kaikki saavat tulla
Olikin Sateenkarimessu Uskelan kirkossa, Salon kirkossa vietettiin Wähäväkisten juhlaveisuut ehtoollisineen, haitarikonsetti idyllisessä Ylikylän kirkossa. Selkoseurat pidettiin Salon srk-keskuksen salissa
Halikon kirkossa oli Lasse Mårtenson-konsertti. Kirkko täyttyi ääriään myöten
Juhlakentän ohjelmaa oli lähes koko ajan. Aamuseurat, Päiväseurat,Vuoroveisuut, Lähetysseurat, Iltaseurat. Sama uudestaan sunnuntaina, sitten Messu ja Päätösseurat ,jossa perinteinen polvirukous ja Herraa Hyvää kiittäkää b-sävelellä Suuri kuoro täytti lavan ja Urpo Karjalainen toimi esiveisaajana mahtavaan tapaansa
Iltaohjelmaakin oli. Tavattiin tuopin ääressä Körttipubissa, kuunneltiin konsertteja ja esiteltiin Löytyn pariskunnan, Jaskan ja Kaijan elämänkerta.
Itse en enää vaivoiltani sinne päässyt, mutta hyvin olin mukana Körttiradion, Kuvagallerian ja ystävien puheluiden ansiosta.Me liikuntaesteiset tai muuten estyneet pääsemstä Juhlille, saimme 'täyden palvelun, yhä parantuneiden viestimien avulla. Itselleni , jolle ' kuvat puhuvat' ovat tämän hetken liki 150 kuvaa kertoneet yhdessäolemisen ilosta ja rakkaudesta. Myös yhteisöllisyys, mutta samalla muista välittäminen näkyy kuvissa.
Veisuu on aina Herättäjuhlissa komeaa vaikka toisto ei tee oikeutta muille kuin esilaulajalle. Kuorot ovat laadukkaita ja Jaska Löytty on aina JASKA.
Körttiläisyyttä elän nyt toisilla foorumeilla, oman rakkaan Körttifoorumin siirryttyä 'Tuonilmaisiin' syntymäpäivänäni 1.7
Kristuksen kirkko ei kuollut, sitä rakennetaan yhäti.
R-m
HUUTO !4.7.2025 klo 20:53 Kommentoi (0)
Huuto !
Maailmassa meillä on ahdistus, monilla pelkästään surua ja ahdistusta .Miksi on heitä joita ei kukaan muista, tain vain ilatapäivälehdet muistavat. Laittavat lööpin kun julkkiskirjailija on kuollut, ilman apua. Tai, olihan Miki apuakin saanut, mutta ei tarpeeksi, ei loppuun asti jaksettu olla rinnalla.
Kenen on syy tällaiseen ? Onko ahdistuksessa olevan itse jaksettava itseään, pahaa oloaan yksin ? Mikä on läheisten velvollisuus, ystävien huolenpito ? Mikä on yhteiskunnan tehtävä ? Sekä, onko aina löydettävä syyllinen ?
Sairautta on lähes kaikilla jotakin lajia. Mielenterveyden sairauden häpeästä ollaan pääsemässä. Melkein. On vanhakantaista ajattelua sen olevan yhtä häpeällisen sairauden kuin sukupuolitauti.Siis synti.
Minulla ei olla varmoja tietoja mikä on ahdistussairauksien määrä eri ikäluokissa, mutta nuoret tuntuvat voivan melko huonosti. Mistä se johtuu, kodeista, koulusta vai älylaitteiden käytöstä ? Yhteiskunnan muutos on ollut vauhdikas, ja vauhti yhä kiihtyy.
Oravanpyörästä haluavat pois yhtä hyvin lapsiaan suojelevat vanhemmat kuin masentuneet ja ahdistuneet nuoret. Minne mennä ?
Minun aikanani, joka on yli kahdeksankymmentä vuotta , on sairaiden , vammaisten ja vanhuksien hoitontarve lisääntynyt ja vastaavasti hoitopaikat on vähentyneet romahdusmaisesti. Kuka tämä politiikkaa pyörittää ? Arvelen että vastuuta siirretään virastolta toiselle, kunnilta aluehallinnoille, ja lopulta hallitusten säästämistavoitteelta toisille momenteille.
Synkäksi käy maailmamme. Se me kristityt olemme Raamatusta saaneet lukea. Jotakin voisimme silti tehdä, jokainen yksin itsestään lähtien.Olla hyväksymättä meitä hallitsevaa mammonaa.
Riitta-mummi
Miten eteenpäin Riitta-mummi ?1.7.2025 klo 18:59 Kommentoi (0)
Elämä uudella mallilla Körttifoorumin jälkeen....
Elämääni on aina kuulunut osallistuminen. Osallistuin jo nuorena urheiluseuratoimintaan järjestöpuolella, harrastin näyttelemistä useammassakin harrastajateatterissa, sekä avustajana kaupunginteatterissa.
Meni monta vuotta että osallistuin vain kasvavien lasteni harrastuksiin, mutta sitten kulttuuri taas veti puoleensa.
Politiikka tuli myös mukaan sen jälkeen kun koin että kristityn vastuu kattaa kaiken yhdessä olemisen ja sen paremmaksi tekemisen.
Ehkä poliittisen osallistumisen myötä minussa kasvoi kriittisyys. Ilmeneviin epäkohtiin oli puututtava, ja puututtiinkin.
Erinäisten listojen ja keräysten kanssa olen kiertänyt ovilla ja jakanut vaalimateriaaliakin. Seurasi luottamustoimia kunnassa ja seurakunnassa.
On makukysymys mistä kukakin pitää ja mistä ei pidä. Taiteessahan tämä erottaa näkemykset ja tietysti politiikassa. Valitettavasti myös uskovat ihmiset pyrkivät pitämään oman näkemyksensä puolta jopa riitelyyn ja tuomitsemiseen saakka. Erityisesti Raamattua luetaan joko lakikirjana tai evankeliumina, yksistään. Tasapaino kaiken oman kohdalla elämässä oli mielestäni kunnossa, kunnes kuulin rakkaan Körttifoorumini lakkauttamisesta. Saimme sentään valmistautumisaikaa, eikä syykään ollut sisällöstä vaan tekniikan eli 'alustan' tultua tiensä päähän.Tänään se sitten kuoli, ja syntymäpäivänäni !
Nyt olen ' uuden edessä'. Ihmettelevin ja kaipaavin mielin koen ikäänkuin pitäväni kiinni entisestä.
On minulla jo uusi paikka purkaa ajatuksia, hengellinenkin se on. Sen ylläpitäjä on vaan rajannut keskustelut, viisaasti, rakkaudellisessa hengessä käytäviksi. Eikä politikointi ja kritiikit milloin mitäkin ilmiötä kohtaa liene suotavia. Körttifoorumilla oli avarampaa, kunhan ei menty henkilökohtaisuuksiin.
Trumppia eikä Putinia se koskenut, mielestäni.
Nyt siis on noudatettava Sauli Niinistön profiloimaa somekäyttäytymistä. Olen perusluonteelta kyllä suuripiirteinen ja sopuisa, mutta kun niitä ravisteltavia asioita on niiiin paaljoon.
Taivaan Isä, murra väärä varmuuteni !!!
Riitta-mummi
Arvokas elämä...vai30.6.2025 klo 15:19 Kommentoi (0)
Arvokas elämä...
...Vai elämä vapaana arvoista, omia mielitekoja tehden ? Pohtiiko tätä kukaan nuorempi ihminen ?
Vanhana on aikaa muistella elämänsä matkaa ja sen valintoja moniin eri suuntiin. Itse olen muuttanut matkasuunnitelmaa, en suunnitelmallisesti vaan ohjautuen ja valiten. Minun on käynyt päinvastoin kuten vanha sanonta:' Jos olet nuorena radikaali niin olet vanhana konservatiivi' sanoo.
Sodan jälkeisessä nuoruudessani oltiin isäänmaallisia, perinteisiä arvoja noudattavia ja kirkollisia tapoja kunnioittavia ihmisiä.
Luokkakavereiden vaikutus oli tärkeä ja ohjasi samaan suuntaan.
Minä aloin vähitellen etsiä. Taisin löytääkin taiteista erilaista elämänarvoja. Ei enää pelkästään vanhaa koulukuntaa edustavia kirjailijoita kuten Kivi, Sillanpää, Tolstoi, vaan tutustuin esim. Camus, Sagan, Steinbeck-tyyleihin. Oman mieltymyksen noudattaminen tutustutti minut myös moderniin maalaustaiteeseen. Pidin ja pidän kyllä yhä vanhasta taiteesta, myös Raamattu-aiheisista.
Ovatko nämä millään tavoin esimerkkejä arvokkaasta elämästä ? En usko. Luulen noudattaneeni henkeni kutsumusta valitessani 'kauniin elämän'. Kauneus elää esteetikon sielussa ja se ohjailee valintoja. On väärin jos vain kauneus ratkaisee valinnat ihmisissä. Monesti vähemmän kaunis ihminen ohjaa elämäänsä kohti hyvyyttä kuin pinnallisiin asioihin huomionsa kiinnittänyt. Ns. 'julkkiselämä' on oiva esimerkki tästä. Liian kovan hinnan joutuvat monet maksamaan mieltymyksestään olla lehtien palstojen kuninkaita ja kuningattaria.
Ohjaako 'kohtalo' elämäntapoja, vai onko se omien valintojen seurausta. Entä, uskotko Jumalan ohjaavan kulkuasi.
Oma kokemukseni on, että Jumalan astuttua elämääni yllättäem mutta samalla tietoisena valintana , alkoi tapahtua muutosta.Sen koen olevan johdatusta. Ei omat voimani tai viisauteni olisi kyenneet muutokseen joka on tapahtunut.
Entisen konservatiisisen ajattelun sijaan on kasvanut kokemusten ja vaikutteiden avulla humaani näkemys. Ihmisrakkaus, luonnon monimuotoisuuden puolesta puhuminen ja anteeksiantava suvaitsevaisuus ovat nyt rikkaus joka näyttää olevan aidointa minuutta. Kun olen näin, olen rauhassa ja voin hyvin. Mikään ei pakota mihinkään suuntaan, olen vapaa
Raamatun Jumala on luonut lait, mutta myös säätänyt pelastuksen sitä kaipaaville. Se pelastus on Kristus Jeesus.
Riitta-mummi
Mihin uskoa ?22.6.2025 klo 18:37 Kommentoi (0)
Mihin uskoa ?
Jokainen on varmaan havainnut että vaaralliset, vältettävät tai toisaalta erityisen hyvät elintarvikkeet ovat olleet vuosikymmenien kuluessa milloin missäkin arvossa. asiantuntijoiden mielestä. Kahvi,sokeri, voi, margariinit, maito, vehnäjauhot näistä tutuimmista ovat olleet molemmilla listoilla. Nyt viimeisin vastustettava on naudanliha. Se on vaarallista sekä suolistolle että ilmastolle. Johtunee kaasupäästöistä.
Kasviksistakin eräät eivät sovi kaikille vatsoille ja sama hedelmistä yhdessä lääkkeiden kanssa.
Luontaistuotteista on oma koulukuntansa. Homeopatia on uskomushoidon omainen . Sillä on kannattajakunta joka kieltäytyy mielellään rokotuksista , mutta juo vaikkapa hopeavettä kun guru sitä suosittelee.
Luontaishoidoista on hieronta havaittu hyväksi, paitsi jos hieronta ei sovi potilaalle tai hieroja on taitamaton.
Yleisradiota pidetään tiedonantajista luotettampana, mutta miksi se ei näy YLEn tuloksessa. Onko ollut löysää henkilöstössä ja paraneeko tulos jos ohjelmia aina vaan enemmän ostetaan? Toisaalta ei MTVn tarjonta ole parantunut vaikka mainostuloja luulisi oleva, mainoskatkojen pituudesta päätellen.
Onko EUn jäsenyys tehnyt elämän maassamme paremmaksi? Osin ehkä onkin, ainakin helpommaksi. Yhteisvaluutta ja vapaa liikkuminen EUn alueilla on kivaa, mutta puolustusmenot kasvavat kovasti. Siitä sotahullut diggaa, mutta pasifistit eivät. Etenkään kun mentiin suostumaan jalkaväkimiinojen sallimiseen.
Moni tuli aikanaan ' jalkaväkimiina-uskoon' kun näki niitä silpoutuneita sotilaita ja etenkin vammautuneita lapsia. Prinsessa Diana oli kiellon puolestapuhuja, hän kävelikin miinoitetulla alueella, liivit ja lasit päällä tietenkin .
Hukkaan meni sekin hyvän tahdon ele nyt, mutta AIDS-asiassa sentään saatiin tolkku. Se ei ole pelkästään synti vaan immuunikato johon voi sairastua muutkin kuin muunsukupuoliset.
Vielä kun ihmiset kuulisivat mitä Kristus sanoo rakkaudesta kahden ihmisen välillä, ja unohtaisivat mitä Paavali oli mieltä. Hän oli vanhapoika joka piti suupalteille naisille jöötä seurakunnassa, kieltäen puhumisen. Tällä on kannattajansa vielä nykyäänkin eräissä maissa.
Paavali oli hyvä apostoli, mutta heikohko ihmistuntija. Tykkäsi kyllä nuorten miesten seurasta matkoillaan.
Pitäisikö olla niin, Raamatun mukaan, että ihminen koettaisi tehdä parannusta omassa elämässään. Vaikuttaa kuitenkin että eräät uskovaiset heiluttelevat Pyhää kirjaa osittaakseen sillä että'Kyllä minä tiedän mikä on väärin !
Tiedän mihin uskon ja Hän on luvannut olla kanssani loppuun asti.
Kiitos Jeesus Kristus !
Riitta-mummi
Väärät valinnat vaivaavat...14.6.2025 klo 20:07 Kommentoi (0)
En muista nuoruudessa kuulleeni kenenkään vanhempien neuvoneen jälkeläisiään väärien valintojen vaaroista. Neuvoja toki jaettiin.
Ennen lapset saivat omissa kokemuksissani leikkiä vapaasti kaikkien kanssa joita pihapiiriin tai samaan kylään oli asettunut. Kaupungeissa kadut ja korttelit olivat rajoja. Suurissa kaupungeissa, ainakin Helsngissä, kyllä syntyi jengejä, joita jopa sakilaisiksi sanottiin. Niiden kanssa ei kunnollisten perheiden lapset saaneen olla tekemisissä.
Vanhoista koulukuvista näkee mitä oli yhtenäiskulttuuri. Pojilla oli otsatukka tai joskus pulipää, kesätukka. Tytöillä leningit ja esiliinat, pitkät hiukset ja lettinauhat monilla. Minulla on ollut aina polkkatukka, mutta ei aluksi otsatukkaa, vaan suuri rusetti pinnin avulla tukkaa pitämässä poissa silmiltä.
Jos vaikka olisi vaatetuksessa hiukan poikennutkin, kiusaamista ei siitä kuullut. Oman luokkani pojista muistan vain kahta kiusatun. Toista sanottiin Bonzoksi,muita isomman kokonsa takia. Toista Räkäjarruksi, ymmärrettävästä ominaisuudesta. Nenän alla valui jatkuvasti 'kynttilä'.
Oppikoulussa alkoivat erottautua fiksuimmat tytöt meistä taviksista. Aseman sai hän jonka äidillä oli taluttimessa koira ja yllään murmeliturkki. Myös luokan valopäät,eräät tytöt, pysyttelivät omana ryhmänään. Pojat vaikuttivat olevan solidaarisempia kaikille muille luokan 'jätkille'.
Niitä varsinaisiä jätkiä varten oli äideillä neuvoja ja varoituksia. 'Et mene niiden lättähattujen porukoihin'. 'Moottoripyörän kyytiin ei sovi mennä'. Tanssia ei saanut ennen kuin rippikoulu oli käyty. Sama tietysti meikkien ja korujen käytön kanssa. Kiltit tottelivat.
Rippikoulun myötä 'aikuistuttiin' niin että osa aloitti työnteon. Se tuotti tilipussin ja sen myötä rahaa omaan käyttöön. Moni aloitti silloin tupakoinnin, minäkin(Väärä valinta ). Myös alkoholi tuli kokeiltavaksi jossakin yhteydessä. Yleensä joko häissä tai tanssilavan takana. Hämäläisiin häihin kuului sahti, ja sitä moni maistoi silloin ensi kertaa. Maalaistalojen kasvatit olivat tosin saattaneet päästä karjakeittiössä käydessään raottamaan sahtitonkan kantta. Jos alkoholi tuli tavaksi, se oli väärä valinta !
Omissa porukoissani en tavannut nuoria juoppoja. Sodan käyneet miehet sitävastoin näyttivät huonoa esimerkkiä ryyppäämisellään. Monet lappset häpesivät vanhempiaan, ainakin isää.
Tuli aika, se oli ehkä 70-lukua, kun jo alakoluikäisillä näki sätkän sormissa. Tässä Ostarilla näin eräänkin seitsenvuotiaan pojan polttavan. Hän oli vielä hyvin pienikasvuinenkin, joten se oli todella surullisen näköistä.
Samaa surua olen kokenut nyt viime aikoina. Aamulla, jopa ennen klo 8 saattoi pari poikaa istua S-marketin tuulikaapissa patterin päällä mutustellen karjalanpiirakoita tai pullaa. Niihin oli rahat saatu, annettu tai löydetty.Paistopisteessä oli lämmintä leipää !
Ajatus siitä että kotona ei ollut aamiaista ennen kouluun lähtöä, saa sydämen itkemään. Kaiken tämän nykyisen tavarapaljouden ja yltäkylläisyyden keskellä on maassamme lapsia joilla ei ole kotona ruokaa. Sen tietävät hyvin koulujen ruokaloiden henkilökunta. Siksi monissa kouluissa on nykyään aamupuuro tarjolla. Sitä myös syödään.
Tässä tulinkin jo vanhempien valintoihin. Mihin kodin rahat kuluvat ? Kenen valinnat ratkaisee ?
Myös yhteiskuntaa voi osoittaa syyttäen. Hyvinvoivia yrityksiä ja suuria veronmaksajia hyvitellään eri tavoin. Apua tarvitsevat ovat menettäneet enemmän kuin aiemmin. Ruokakassijonot kasvavat.
Tässä ei vielä ollut kaikista vääristä valinnoista. Ruokatommumuksista, huumeista eikä seksuaalikäyttäytymisistä jotka aiheuttavat sairautta ja rikkovat ihmisyyttä vastaan saa lukea ja kuulla viestimistä.
Aihe on laaja. Jokaisen olisi hyvä miettiä valintojaan, ajoissa.
Ajattelee ( mummomaisesti ) Riitta-mummi
Elämä ja kuolema10.6.2025 klo 10:53 Kommentoi (0)
Kuolemasta...
Ei puhuta yleisesti, paitsi ehkä saattohoitolaitoksissa. Joku viisas on sanonut Memento mori, muista kuolevaisuutesi.
Vanhat, sairaat ja uskovat ihmiset ajattelevat kuolemaansa varmaan elävistä eniten.
Lapsena pelkäsin alati että äiti tai isä kuolee, ja mitä sitten tapahtuu... Tyyppinä olenkin huolehtija, järjestelijä sekä organisaattori. En kuitenkaan, onneksi, alkanut puhumaan näistä kenellekään, pidin pelot sisälläni ja siellä ne muiden pelkojen kanssa muhivat ajoittain ahdistukseksi asti.
Nyt puhuisin kuolemasta, sen odottamisesta, siihen valmistautumisesta ja aivan hautajaisjärjestelyistäkin. Kun puolisini nelikymppisenä sairastui vakavasti, tein surutyötä niin että se tuotti hengellisen heräämisen, ja se onkin
ollut elämäni pelastus, ja on loppuun asti !
Olen saavuttanut niin korkean iän, että alan olla melko valmis luopumaan tästä ajasta. Aika onkin muuttunut yhä pahemmaksi. Luomakunta huokaa tuskissaan ja ahdistus on vallanut ihmisten elämän. Nuorisossa näkyy pahoinvointi eniten. Käyttäytyminen on liian usein häiriintynyttä ja jo lapset tarvitsevat lääkitystä.
Omassa elämässä on ollut runsaasti iloa ja hiukan suruakin. Niin että suru ei ole musertanut, sen on saattanut kestää, kantoapuna rukous Kaiken Antajalle. Kärsimisen kestäminen on opettavaa, se aikaan saa toivoa.
Katsoessamme luomakuntaa näemme saman kiertokulun kuin minkä Herra on ihmiselle ajatellut. Ajassa mikään ei ole ikuista. Iankaikkisuudessa kaikki on toista !
Olemme puolison kanssa keskustelleet mitä meidän tomumajoille tapahtuu kun olemme kuolleet. Miten haudataan ja mihin. Muistotilaisuus kotikirkossa jonkun tutun papin toimittaman, jos joku yhä heistä elää.
Pidot ovat pinehköt, perhe ja lähiystävät kutsutaan. Virretkin olen valinnut, mutta saattavat ne muuttuakin. Jätän jälkeläisille valinnanvaraa.
Mutta tämän värssyn toivon kuolinilmoitukseen:
Kuin varjo, minkä liljan varsi suo,
niin liki seisoo Luoja luotuansa.
Hän päivän helteet, arotuulet tuo,
Hän viimeisenä seisoo multain päällä.
Hän sinun syntyä ja kuolla suo.
Riitta-mummi
Älypää tiedottaa
Kuplivan hauskaa vappua kaikille Älypään pelaajille!
30.4.2026
Taas on aika korkata simapullot, puhaltaa serpentiinit ilmaan ja valita juuri se itselle sopivin vappupallo! Juhlatunnelmaan voi virittäytyä myös Älypään perinteisen Vappuvisan parissa. Oikein hauskaa vappua kaikille pelaajille!
Testaa tietosi Vappuvisassa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
3.4.2026
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!