Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 118 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Mihin hyvyys katoaa15.7.2024 klo 15:45  Kommentoi (0)

  Kun syntyy ihmislapsi tai eläinlapsi, näemme hurjan herttaisia valokuvia äidinrakkaudesta, tai perhekeskeisiä jkuvia oissa isäkin on kuin aurinko.

  Kun jälkeläinen kasvaa, se alkaa haluta olla muuallakin kuin äidin helmassa tai emon kyljessä. Se lähtee tutustumaan ympäristöön, maailmaan. Se on elämän laki.

  Se voi olla hieno seikkailu, ihana tutustumismatka, mutta muutakin.

  Mitä varttuneemmaksi nuori tulee, hän kohtaa myös vaaroja. Jos vaarat alkavat houkuttaa voi seurauksena olla koko elämän muuttuminen muuksi mitä sen vanhemmat tai hoivaajat toivovat.

  Eläinten tunteista emme paljon tiedä. Kuvista näkee että nekin rakastavat, ovat huolissaan ja jopa itkevät, kun lapsi on kuollut.

  Olen nähnyt kettu-puolison itkevän auton alle jäänyttä joko puolisoaan tai jälkeläistään. Se ei olisi millään halunnut jättää sitä siihen, oma henkikin oli vaarassa sillä katu oli vilkas siinä kohtaa.

  Näin tänään nuoren pariskunnan, tytön ja pojan vielä mielestäni, tekevän jotakin luvatonta taloyhtiömme pihapöydän ääressä.

  Taisi olla heillä repussa välineet huumeiden käyttöä varten. Pitkään siinä päät kumarassa touhusivat ennen kuin sätkä saatiin huulille. Oli siinä muutakin, kiristysside ja verinen rätti.

  Joidenkin lapsia he ovat, ehkä ulkomaalaisia, mutta silti jossakin on koti, ollut ainakin.

  Tätä nuorten ihmisten pahoinvointia on nyt yhä enemmän. Aina sitä onjonkinverran ollut, mutta se pysynyt varmaan piilossa. Nyt tiedotusvälineet, onneksi enimmäkseen hyvää tarkoittaen, kertovat lähes päivittäin näistä hätähuudoista. Nuorilla on paha olla. On varmasti heidän läheisilläänkin, siitäkin hiukan kuullaan.

  Miksi ? Nyt kun elämä on aineellisesti runsaampa kuin koskaan. 

  Koskaan materia ei silti korvaa henkeä, sitä rakkauden ja armon henkeä jonka Jumala on Kristuksessa meille varannut. Sen puutteesta se johtuneekin.

  Tämä on varmaan suuri syy siihen miksi ihmiset voivat niin pahoin. He eivät tunne rakkautta, saati armollisuutta, ellei se ole kannattavaa ja hyödyllistä itselle.

  Ihminen kokoaa kaikkea mielestään ihanaa, ja hänelle arvokasta, ympärilleen. Jopa lapsia on hankittu tässä mielessä, välineiksi onneen.

  Mutta kun tulee paha päivä, voi  vihan tunne syntyä viatonta lasta kohtaan. Onneksi näin on vain harvoin. On ollut silti tapauksia jossa lapsia on surmattu, kun ei jakseta...

  Lapset ovat alkaneet muuttua ahdistuksessaan kiusaajksi. Siitä kerrotaan koulukiusaamisjutuissa.

  Eilen eräs koulukiusattu ampui USAn ent. presidenttiä. Tosin motiiviä ei vielä tiedetä, mutta tämä asia on heti mainittu.

  Epätoivoa ja sen mukaisi tekoja on lähes kaikissa kulttuureissa. Niistä tiedotetaan välittömästi, sillä ihmiset aivan ahnehtivat tällaisia tapauksia. Onko sen takana paremmuudentunne: Ei meillä sentään !

  Raamattu puhuu ahdistuksen ajasta.  Alkaa tuntua  sen olevan jo.

   

  R-m  81 v

  ---

• Pyhä Henki meissä12.7.2024 klo 18:00  Kommentoi (0)

  Kolmiyhteisen Jumalan olomuodoista itse tunnen parhaiten Pyhän Hengen olemassaolon. Toki Kristuksen sovitustyö ehtoollisenvietossa muuttuu eläväksi ja suuri Jumala, Taivaallinen Isä joka Luojana on kaiken luodun takana, tulee  tuttavaksi esim.luonnossa .

   

  Kaikki nämä kolme yhdessä on elämää antava, ohjaava ja ylläpitävä voima jota vastaan monet koettavat todistella eri tavoin.

  Pyhä Henki on minulle se mitä Seppä Högman tarkoitti kun hän sanoi Paavo Ruotsalaiselle: Yksi sinulta puuttuu, Kristuksen sisällinen tunto.

  Tässä on meillä se tunto, kunhan annamme sille luvan olla meissä ja toimia parhaaksemme.

  Olen saanut tutustua kristillisiin mystikoihin, joista voi lukea em.ym. hakusanalla vaikka Wikipediasta. Mestari Eckhartin opetus sielun kaivosta, sen tyhjentämisestä kaikesta saastasta ja siten yhdistyminen, kontemplaatio Jumalaan, on minulle uskoni ydin.

  Olen joutunut kovaan taistoon uskoni puolesta erään käännyttäjä-henkilön taholta. Hänelle vain raamatun jakeet, kirja kirjana tuntuu olevan kaiken pelastuksen ydin.

  Ei kelpaa hänelle kastettu kristitty, kirkon jäsen, nyt jo vanha seurakunta-aktiivi. Ei, hänelle olen milloin Isebel. milloin Isästä perkeleestä, Helvettiin tuomittu myöskin.

  Minulle Jumala on suuri rakkauden ydin, Kristus on Vapahtaja pahasta ja antaa syntiselle anteeksi, ja kuten otsikossa kirjoitin Pyhä Henki tekee Sanan eläväksi.

  On siis Sana, joka on Kristus, ja sana kirjassa. Kumpi on se joka pelastaa ?

   

  Kysyn vaan !    R-m

  ---

• Hyvä ilta10.7.2024 klo 21:33  Kommentoi (0)

  Alkuviikon ahdistus alkaa helpottaa. On ollut hienoa huomata miten ihminen autetaan itseaiheuteusta mustasta montusta ylös paisteiseen päivään.

  Jo tuo aamuinen kirjoittelu auttoi. Niinhän ammattilaiset neuvovatkin panemaan paperille ( ruudulle ) näkyviin asiat jotka painavat.

  Lisäksi käytin rukousta, mutta parhainta oli saada käytännön apu tyttäreltä. Hän kuskasi, hän tiesi liikkeen josta saan tarvitsemani. Hän hommasi kaiken muunkin, mutta ison pakkauksen kantaminen on hänenkin selkävaivalleen mahdotonta. Neuvokas keksi kaikkeen avun, ja niin on minulla nyt uusi, mukava, kaunis ja edullinen tuoli allani.Ja kun kaupoille pääsin tein muutaman pienen heräteostoksen piristeeksi.

  Toivon että osaan itse olla jälleen kerran putoamatta.

  Toisaalta tänäinen montussa-olo oli hyväksi kääntävä voima.

  Koettelee, vaan ei hylkää...

  ---

• Kurja päivä !10.7.2024 klo 10:15  Kommentoi (0)

  Välillä on niin, ja nykyään useamminkin, että oma avuttomuus tulee ilmiselväksi.

  Mr Murphy on hyvänpäiväntuttu.

  Maanantai-aamuna oli nettiyhteys poikki, ja se on lähes kamalinta mitä tiedän. Yhteys entisiin apumiehiin ei onnistunut. Oli keksittävä mistä uusi apu.

  Se tuli vihdoin illalla monien puheluiden jälkeen. Enhän saanut viestejä näpyteltyä kun netti ei pelannut. Kännyllä en saa näkövamman ja huonojen sormieni vuoksi mitään tekstiä aikaan.

  Vihdoin kuitenkin, ja mukavasti , ystävällisesti ja edullisesti nuori mies homman hoiti.

  Eilen, siis tiistaina hajosi jo toinen tuoli tästä työpöydän virestä. Jeesus-teippiä natisevaan liitokseen ja tuoleja netistä etsimään.

  Se oli hankalampaa kuin luulinkaan. postimyyntitarjontaa on liikaa. Eikä kaikkien myyjien asiallisuuteen kannata luottaa. 

  Taas puheluita, ja tänään pääsen uutta tuolia ostamaan. Tai kahta oikeastaan, sillä edellinenkin tuoli on kelvoton ja molemmat odottavat kaatopaikalle vientiä.

  Uusi tuoli saisi olla rullilla varustettu, mutta myös käsinojilla. Edellisessä sellaisessa ei käsinojia ollut ja niimpä se kerran luisteli altani. Se olikin melkoinen tärsky. Häntäluu oli puolisen vuotta arkana.

  Eniten minua vaivaa tämä vanhuuden avuttomuus.  En näe enää ajaa autoa. Luovutin ajokorkin pois vuosi sitten.

  Työkaluja kalusteiden korjaamiseen olisi, mutta korjaaja ei enää kykene.Hän on minuakin vanhempi ja infarktin vuoksi on hankaluutta.

  Tarvitaan apua. Onneksi tytär on nyt lomalla ja saan tämän tuoli-asian kuntoon. On vaan niin paljon muitakin eteen tulevia ongelmia. Tulee syksy, tulee vettä, räntää ja lunta. Auto ei käynnisty, miten mennä kauppaan. No, netin kautta. Se asia on seuraava kuntoon pantava. Saatava kännykkään maksuvalmius. Itse en osaa sitä, mutta luulen sen järjestyvän. Sitten netin kautta ostoksien tekoon ja kotiinkuljetus palveluna.

  En kuitenkaan sano vanhuutta  kokonaan kurjaksi. Jotkun asiat ovat, mutta on paljon sellaista hyvää josta nuorena ei osannut nauttia. On vapaus työ-elämästä, on rauha, on mukava asunto, ja yhteydet ympäri maailmaa netin kautta.

  Tyytyväinen mieli olemassaolevaan, paitsi hetkelliset ongelmatilanteet, on se oleellisen minkä olen pitkällä elämän tiellä parhaimmaksi avuksi löytänyt, Kiitos Jumalalle !

   

  R-m  81 v

  ---

• Rajat vai rajattomat5.7.2024 klo 10:11  Kommentoi (0)

  Uutiset kertovat ja näyttävät kuinka itärajalle kohotetaan piikkilankahäkkyröistä suoja-aitaa Venäjältä mahdollisesti tulevien tunkeutujien varalle. 

  Aidan taakse saavat jäädä maahanpyrkivät ihmiset ja eläimet. Vain lintu voi vapaasti liidellä sinne-tänne.

  Mietin niitä ihmispoloja jotka ovat jostakin Afrikan maasta nälän, kuivuuden, kuumuuden  tai poliittisen vihollisuuden vuoksi pyrkineet parempaan. Ovatko he nyt jääneet loukkuun Venäjälle. Kuinka heitä siellä kohdellaan. 

  Niillä jotka talvella, ennen kuin raja-asemat suljettiin, oli enimmäkseen annettu polkupyörä ja jonkinlainen vaatetus. Mihin heidät maassamme sijoitettiin. Missä he ovat nyt ?

  Eduskunta väääntää parhaillaan lakia välineellistetyn maahantulon estämiseksi. Välineellisen. Onko ihmisen siis väline, samaa tekoa kuin polkupyörä ?

  Vielä vuosikymmen-pari sitten pyrittiin rakentamaan siltoja, lähettämään leipää vetten yli. Kirkko oli silloin johtamassa tätä ajattelua, veljeyttä,

  Donald Trump alkoi rakennuttaa aitaa Meksikon rajalle. Sitä ainakin osa kansalaisista paheksui.

  Natsit asuttivat valtansa aikana juutalaiset gettoihin, nyt samaa tekevät juutalaiset palestiinalaisille Gazassa ja Länsirannalla.

  Monissa maissa autetaan afrikkalaisia tai Lähi-Idästä paenneita. Mutta maissa joissa heitä vihataan on syntynyt levottomuuksia. Autoja ja rakennuksia poltetaan, ihmisiä ammutaan ja puukotetaan.

  Viha saa aikaan vihaa. Aitoja ja muureja rakennetaan, varustaudutaan asein. Yhdysvalloissa aseita on lähes kaikilla, varalta.

  Tämä on kauhistuttava ilmiö. Näin ei saisi olla !

  Elämmekö jo ahdistuksen aikaa.

  Luoja antoi kansoille asumisensa rajat, mutta rajojen sisään pitäisi olla pääsy muillakin kuin sukulaisilla.

   

  ---

• Kirjoittamisen merkityksestä1.7.2024 klo 09:20  Kommentoi (0)

  Olen aina ollut puhelias ja lapsesta asti minut totutettiin esiintyjäksi.

  Kansakoulun opettajani huomasi että minussa on kykyä ja rohkeutta esiintymiseen. Niimpä ensimmäisestä joulujuhlasta asti olen lausunut, laulanut ja näytellyt.

  Äitini puolestaan kirjoitteli runoja ja kotiseutunsa muisteloita Kymenlaakson lehtiin.

  Omena on pudonnut myös tyttäreeni, hän kirjoittaa ammatikseen.

  Äiti kirjoitti ikävänsä, minä kirjoitan niitä sanomattomia sanoja joita en arjessa voi puhua. Puoliso ei pidä puheesta.

  Hiljaisuudessa ajattelut tuottavat mielestäni runsaasti sellaista tärkeää puhuttavaa johon kirjoittamalla saan purettua tunteeni.

  Tunteita tulee esimerkiksi ihmisten epätasa-arvosta, politiikan kiemuroista ja uskon asian ymmärtämisestä monin väärin tavoin.

  Uskossa minulla on vahvat, Paavo Ruotsalaisen löytämät mallit. Kristuksen sisällinen tunteminen on minulle tärkeintä. Paljon tärkeämpää kuin Raamatusta oikeassa oleminen.

  Vapauteen Kristus on minut vapauttanut, ja siitä kirjoitan. Itsekseni , yksinäisyydessä myös laulan ylistystä, mutta se on vain kahdenkeskiseksi tarkoitettua Herrani kanssa.

  Tämä ei oikeassaolijoille riitä , ei kirkossa käyminenkään, ei palvelutyö seurakunnassa. Pitäisi olla kirjanoppinut. Olen kokenut tästä 'vapaudestani' tuta milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Siksi kirjoittaminen on tähänkin ymmärtämättömyyteen helpottava tapa pysyä koossa.

  Käsitän lähimmäisyyden, kirkon yhteisöllisyyden ja Kristuksen kirkon rakentamisen ,kyvyillä joita minulle on suotu, tärkeämpänä kuin Vanhan Testamentin tuntemisen. 

  Aktiivinen kirjoittaminen osallani alkoi vasta iäkkäänä, työelämän jo jäätyä taakse. Kouluaikana olin ehkä aika kelvollinen ainekirjoittaja. Fiktiivinen kirjoittaminen ei minulta suju, pitää ollaa oma kokemuspohja, omat tarinat . Olen ymmärtänyt että niistä myös oikeat kirjalijat aina ammentavat, itsestään.

  Elämäni olisi kovin yksitoikkoista jos en voisi purkaa ajatusmassaa. Se on toki jo tässä ijässä vähenemässä, ja purettu pahimmat.

  Luen parhaillaan kirjaa joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Hän paljastaa kirjoittaessaan sisimpiään Ymmärrän häntä nyt aivan eri tavoin. Ihmisen sisimmässä on yleensä paljon sitä mitä ei ulkopuolelle näy. Halu kirjoittaa purkaa sielua kuin lankavyyhteä. Lopulta on tuloksena kokoon keritty kaunis pyöreä kerä, kuin muna, joka on  ollut alkumme.

  ---

• Ajatuksia esteetikolta24.6.2024 klo 16:53  Kommentoi (0)

  Onko esteetiikka samaa kuin tyylikkyys, en tiedä. Tällainen asia saa jäädä tutkimattakin.

  Sören Kiergegaard nimesi sen muistaakseni alimmaksi ominaisuuksista joista ihmisyys rakentuu.

  Ei voi mitään, olen esteetikko. Kauneus, harmonia, tasapaino ja asioiden yhteensopivuus puhuttelevat minua .

  En osaa ominaisuuttani tieteellisesti eritellä, mutta kerron mistä pidän ja mistä en.

  Oikeastaan on helpompaa sanoa mistä en pidä. Se ulkopuolelle jäävät lähes kaikki asiat joista pidän. Olen yleensä suvatsevainen ja positiivinen, kuitenkin kriitikkomainen.

  Tiedän mielestäni mikä on hyvää musiikkia tai hyvä elokuva. No, ne ovat minusta niin, ja toisesta ihmisestä eivät.

  Musiikissa olen melodioiden rakastaja ja kovien soittimien rytmien vastustaja.

   Sisustamisessa ja pukeutumisessa olen sitä mieltä että Vähän on enemmän, paitsi tauluissa ja kirjoissa.

  Värien pitää olla harmooniset, perusväreinä beige, harmaa ja valkoinen. Kuviollista voivat olla korkeintaan matot, mielellään itämaiset.

  Ei kukallisia verhoja, ei pitsiliinoja, ei liikaa kirkkaita värejä. Vain jokin tehosteväri, mielellään puolukanpunainen tai purppura.

  Tauluissa pidän eniten vahvoista ekspressionistisista, tai suurista lähes yksivärisitä pinnoista a´la Ahti Lavonen.

  Vaatteiden tulee olla riittäävän kokoiset, mielellään väljät. Värit musta, valkoinen. beige, ruskea, sinisen sävyt, eivät pastellit eivätkä neonvärit.

  Hatuissa, silloin kun niitä pidän tulee olla alaspäinoleva lieri, tai sitten baskerimalli. Kengät matalat. Tämä on nykyään pakollista jalkojen tähden.

  Ei enää turkisia, vaikka ne olivat minusta ihania, aikanaan.

  Kyllä. Kun näitä tässä näpyttelen, huomaan että nämä asiat elämässä ovat turhuuksien turhuus.

  Onko esteetikko siis oma mielihyvänsä palvoja ja uhri.

  On ja ei, ainakin minä koen samaan aikaan sekä nautintoa, että huonoa omaatuntoa ympärillä olevien epäkohtien ollessa tärkeämpiä.

  Ennen oli taulun ostaminen ensin, ja almun antaminen kehitysmaahan vasta sitten.

  Eettiset kysymykset ja maailmamme pahoin- tai hyvinvointi ovat ijän myötä voittamassa , ja ehkä on parempi näin.

  Ketään ei pidä kuitenkaan tuomita mieltymystensä vuoksi. Ihmisarvo on muiden arvojen yläpuolella. Olemme kaikki veljiä keskenämme.

  ---

• vaihtelevia tunnelmia Juhannuksen aatonaatton 202420.6.2024 klo 16:02  Kommentoi (1)

  Aamuisella kauppareissulla kyllä näki kuka nauttii Juhannuksesta, Kauppias !

  Iso kauppakeskus oikein pursuili asikasta ja tavaraa. Yleensä niin avarat keskikäytävät oli lahdottu miehenkorkusin läjin juomapakkauksia ja moniaita muitakin tarjouksia joita en ede tohtinut katsoa.

   

  Ostamisvimma yltyy kun näkee mitä kaikkea on saatavilla. Pidin tiukasti silmät listassani, enkä haksahtanut kuin yhteen vuohenjuusto pötkylään.

  Ihmiset jotenkin kuumenevat kun porukkaa on paljon. Tunkeilivat tarpeettomasti, kiertelivät pöytiä myötä ja vastapäivään, vähän törmäilivätkin.

  Palvelutiskillä jossa jonotettiin  kalaa ja lihaa oli onneksi lisätty henkilökuntaa niin ettei kovin kauan tarvinnut vuoroaan odottaa. 

  Kaupankäynnin huumassa myyjätkin kävivät äänekkäiksi. Tavanomaisen hillityn kuiskailun sijaan matala miesääni korotti bassonsa ja messusi SATA KOLOME !  jne. Pian oli vuoroni ja sain loheni ja lärvilautani.

  Uusien perunoiden laarin kimpussa oli emäntää ja isäntää niin ettei sekaan mahtunut. Mutta mitä olivat ne toistakymmentä tyhjää pahvirasiaa, aika isoja, jotka lojuivat  levällään laarin ympärillä.

  Kukaan ei ehtinyt pitää järvestystä yllä eikä siivota sotkuja.

  Määrätietoisesti etenin hyllyriviltä toiselle, ja löysin melkein kaiken .

  Pienempi kärryni oli jo täynnä enkä käynyt siihen vessapapereita lisäämään. Kotona on vielä muutama rulla, jotta selvitään nämä neljä päivää.

  Neljän päivän tv-ohjelmat on tämänpäivän lehdessä. Hankaa, mutta netistä voi Iltapulusta nähdä näppärmämmin vaikka jokaisen Älypää-käynnin yhteydessä.

  Mennet viisikymmentä juhannusta olemme olleen mökillä Jussin-vietossa, ja vasta nämä viimeiset kymmenen kaupungissa.

  Ikkunasta kun katselen , ei näy ketään. Maisema on kaunis, vihreä ja tällä hetkellä taivaskin on kirkas.Talossa oli lippu puolitangossa. Eräs on joutunut lähtemään Taivaalliseen juhannukseen.

  Mikäpä tässä on juhannusta aloitellessa. Tukka on pesty ja papiljoitu, tavan vuoksi. Mihinkään ei olla menossa. EM-jalkapalloa katsotaan jos viitsitään. Minulla on jatkuva istunto Älypäässä päivittäin, ainakin niin kauan kuin näköä ja istumalihaksia riittää.

  Hyvää keskikesän, Suomen lipun ja Johannes Kastajan juhlaa !

   

  R-m

  ---

• Vähemmän on enemmän..16.6.2024 klo 11:36  Kommentoi (0)

  aikaa tärkeämpään kuin tavaran haalimiseen. Voin todistaa olleeni oululaisttain sanoen 'ränttäröökylä'. Kaikkea piti olla runsasti, koruja, vaatteita, ostoksia, tuttavuuksia, touhua, jäsenyyksiä jos missäkin.

  Nyt olen pitkään ymmärtänyt tyytä vähempään. Tyytyminen on vanhaa viisautta. Sitä sopisi monen esim. ihmissuhteissaan kokeilla.

  Pitääkö puolison tai itsen olla aina oikeassa, tietää paremmin ja enemmän. Pitääkö ? Sana pitää on minulle myrkkyä, sillä en meinaa jaksaa sitä kaikkea mitä minun pitää. Ei puoliso sitä vaadi, vaan itse olen itselleni asettanut normit joiden puitteissa on elettävä.

  Paljo rairastelukaan ei ole täysin ' kanaa kyninyt'. Ajoittaiset isommat sairaudet ovat näyttäneen oman pienuuteni määrän. Mutta. Kun pää nousee petistä, niin jo taas touhuamaan !

  Se on tätä karjalaista luontoanikin. Muistan kuinka mummoni, yhdentoista lapsen äiti meni sisälläkin juoksujalkaa työstä toiseen.

  Hänkin oli uskova ihminen, mutta veri veti emännöimään.

  Emännöinti on minullakin toinen puoliskoni, toinen haluaa olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja kirjoitella .

  Miten saisi tasapainon Martan ja Marian kesken. Kristus sanoi Martalle että Maria on valinnut hyvän osan.

  Minä olen edelleen puolinainen nainen.

  ---

• Riistaherkkuja ja einesvalmisteita14.6.2024 klo 14:53  Kommentoi (0)

  Ovat jo liki kymmenen vuoden takaisia aikoja kun puoliso toi raakaa riistaa kotiin. Hän kyllä ne esikäsitteli, perkasi kalat, paloitteli hirvenpuolikkaat, riiputti jänikset ja linnut. Minä ne opin valmistamaan hyvien keittokirjojen ja kokeneen anoppi ohjeilla.

  Olen marinoinut ison ukkometson konjakissa jamausteissa. Ei ollut hintansa väärti ! Pinet pyyt sensijaan. Nam !

  Tänään kauppareissun jälkeen kun pistelimme perunaa ja rantakalaa ( valurautapannussa keitin suolavedessä muikut sipulin, pippureiden, suolan ja tillin kera ) puhuimme menneistä herkuttelukokemuksista. Ei sillä, kyllä rantakala maistuu !  Äitinikin teki samaa hailista. Muikkua en ollut ennen avioitumistani maistanutkaan. Meren rannikon suku ja kuivien paikkojen asukkaat eivät muikkua nähneetkään.

  Niin, kysyin mikä mieheni mielestä oli herkkujen herkkua. Hän muisti, ja minäkin muistin sitten sen peuranpaistin jonka kuumassa leivinuunissa paistoin. Se oli kyllä naaraspeuraa, mutta nuorta, ei ollut pahanmakuista rasvaa siihen ehtinyt. Se oli toinen kerta kun sitäkin sain maistaa, eltaantuneen makuista peuranihraa

  Myös heinäsorsa,- ja jäniskastike olivat maukkaita kun ne taiten mausti ja keitteli. Puhdasta ja luomua.

  Mökillä oli kala kesäisin lähes jokapäiväinen eväs. Lahnaan aloin kyllästyä, ja haukeenkin, vaikka siitä saa lihamyllyssä hyvää materiaalia kala-patéeseen. Jouluksi usein laitoin patéen, joskus lohella lisättynä.

  Hirven liha on suussani melkein sama kuin naudan liha, nykyään. Aluksi kyllä maistoin sen 'metsän maun', mutta allergia ja monet lääkkeet ovat makuaistia heikentäneet.

  Niimpä nykyisin on meillä aina pakasimessa vararuokina eineslaatikoita, lihapullia,  siskonmakkaroita ja pastekasviksia . Niistä varioiden saa arkiruokaa monenlaista.

  Harmittaa kalan hintavuus  !  Miten se on nykyään niin kallista! Kalaa pitäisi syödä, syötäisiinkin jos sopuhintaan saataisiin. Mutta kolme-nejäkymppiä/kilo euroina esim. savustetuista lohista on tarkan talouden pitäjälle liikaa.

  Ravut ovat minun herkkua, mutta vain katkarapuja voin syödä. Niitäkin vain vähän. Eilen syötiin pizzaa jossa oli salamia, katkarapuja ja aurajuustoa, normijuuston lisäksi. Pizza haettiin Ostarin pizzeriasta.

  Ruoanlaitto olisi todella mukavaa, mutta nivelrikkojen takia lieden vieressä seisominen rajoittaa.

  Toivon että saan vielä pitkään itse tehdä syötävämme.

   

  R-m , melkein 81 v

  ---