Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 109 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Riistaherkkuja ja einesvalmisteita14.6.2024 klo 14:53 Kommentoi (0)
Ovat jo liki kymmenen vuoden takaisia aikoja kun puoliso toi raakaa riistaa kotiin. Hän kyllä ne esikäsitteli, perkasi kalat, paloitteli hirvenpuolikkaat, riiputti jänikset ja linnut. Minä ne opin valmistamaan hyvien keittokirjojen ja kokeneen anoppi ohjeilla.
Olen marinoinut ison ukkometson konjakissa jamausteissa. Ei ollut hintansa väärti ! Pinet pyyt sensijaan. Nam !
Tänään kauppareissun jälkeen kun pistelimme perunaa ja rantakalaa ( valurautapannussa keitin suolavedessä muikut sipulin, pippureiden, suolan ja tillin kera ) puhuimme menneistä herkuttelukokemuksista. Ei sillä, kyllä rantakala maistuu ! Äitinikin teki samaa hailista. Muikkua en ollut ennen avioitumistani maistanutkaan. Meren rannikon suku ja kuivien paikkojen asukkaat eivät muikkua nähneetkään.
Niin, kysyin mikä mieheni mielestä oli herkkujen herkkua. Hän muisti, ja minäkin muistin sitten sen peuranpaistin jonka kuumassa leivinuunissa paistoin. Se oli kyllä naaraspeuraa, mutta nuorta, ei ollut pahanmakuista rasvaa siihen ehtinyt. Se oli toinen kerta kun sitäkin sain maistaa, eltaantuneen makuista peuranihraa
Myös heinäsorsa,- ja jäniskastike olivat maukkaita kun ne taiten mausti ja keitteli. Puhdasta ja luomua.
Mökillä oli kala kesäisin lähes jokapäiväinen eväs. Lahnaan aloin kyllästyä, ja haukeenkin, vaikka siitä saa lihamyllyssä hyvää materiaalia kala-patéeseen. Jouluksi usein laitoin patéen, joskus lohella lisättynä.
Hirven liha on suussani melkein sama kuin naudan liha, nykyään. Aluksi kyllä maistoin sen 'metsän maun', mutta allergia ja monet lääkkeet ovat makuaistia heikentäneet.
Niimpä nykyisin on meillä aina pakasimessa vararuokina eineslaatikoita, lihapullia, siskonmakkaroita ja pastekasviksia . Niistä varioiden saa arkiruokaa monenlaista.
Harmittaa kalan hintavuus ! Miten se on nykyään niin kallista! Kalaa pitäisi syödä, syötäisiinkin jos sopuhintaan saataisiin. Mutta kolme-nejäkymppiä/kilo euroina esim. savustetuista lohista on tarkan talouden pitäjälle liikaa.
Ravut ovat minun herkkua, mutta vain katkarapuja voin syödä. Niitäkin vain vähän. Eilen syötiin pizzaa jossa oli salamia, katkarapuja ja aurajuustoa, normijuuston lisäksi. Pizza haettiin Ostarin pizzeriasta.
Ruoanlaitto olisi todella mukavaa, mutta nivelrikkojen takia lieden vieressä seisominen rajoittaa.
Toivon että saan vielä pitkään itse tehdä syötävämme.
R-m , melkein 81 v
Kristitty vai uskovainen13.6.2024 klo 16:37 Kommentoi (0)
Olen kai liian avaramielinen uskovaiseksi, jota nimeä en katsokaan haluta käyttää. Kristitty voin sanoa olevani koska olen Kristukseen kastettu, konfirmoitu, kristilliseen avioliittoon vihitty ja haluan myös kristityn hautauksen, siunauksen, kun sen aika koittaa.
On ollut hienoa saada kirjoittaa uskonasioista foorumilla jolla lähes tulkoon kaikki on ollut mahdollista, omilla eri keskustelu-alustoillaan.
Vuosien aikana on säännöllisin välein sinne ilmestynyt 'käännyttäjiä' joille tällainen yhteiskunnallisesti osallistuva ihminen Ei Voi Olla Uskovainen.
Viimeisin on 'salatein 'nimitellyt Isebeliksi ja nyt varoittanut Viimeisestä tuomiosta. Ja hän rukoilee, muka, puolestani.
Minulla on yli neljäkymmentä vuotta uskon tietä, seurakunnallisia luottamustoimia ja olen jopa ollut KDn piirineuvoston johtokunnassa.
Sitten sain löytää Toisen tien, kristittyjen mystikoiden ja herännäisyyden avulla.
Omia uskontekoja ei tarvitse tehdä. Kelpaan tällaisen. Kaikki saavat tulla.
Nämä ova eläväksi tulleita totuuksia siitä mitä on olla avaralla paikalla uskovana. On hyvä näin, mutta...
On aina ollut oikeassaolevia, lakihenkisiä ja muita perinnäistapoja noudattavia. Heitä vastaan Martti Luther nousi, poltti paavin bullan ja naulasi teesinsä kirkon oveen Wittenbergissä.
Kärsimys, kristillinen hyve10.6.2024 klo 09:29 Kommentoi (0)
On totuus, mutta vaikea se on hyväksyä, että kärsimys, sen kestäminen on on ihmiselle hyväksi.
Itse olen siihen jo oppinut tyytymään, pitkän koulun kautta tosin.
Monisairauksia kantavana olen turhaan raskauttanut läheisiäni sairauskertomuksilla. Lienen ajatellutkin, että näinhän on vanhoilla tapana, kehuskella sairauksillaan. Ja vaikka ei kehumistarkoitusta olisi on se niitä harvoja puheenaiheita jotka monia vanhoja ja sairaita kiinnostaa.
Kärsimistä on monenlaista muutakin kuin sairaudet. Niitä on ihmissuhteissa, eriarvoisuudessa j tai vapaus-kysymyksissä.
Myös luonoto kärsii ja sen myötä ihminen.
Sitä myös tuodaan esiin , kuinka huonosti maassamme vanhusten hoito on. Se on yhteiskuntamme ongelma.
Kärsimystä on aina maailmassa. On sotaa, köyhyyttä, ruokapulaa ja vaikka mitä milloinkin haastattelut haluavat korostaa.
Pahinta on lasten kärsimys,etenkin nälkä ja hyväksikäyttö. Niitä on vaikeinta hyväksyä ja kestää.
Kärsimyksen kestäminen kuitenkin lisää toivoa, sanoo Sanassa Paavali.
Toivo on elämää ylläpitävä voima.
Kärsimyksellä ei sovi kerskata, mutta toivolla voi, sillä se on Jumalan Hengen elävöittämää.
R-m
Kärsiminen vai kärsimättömyys9.6.2024 klo 19:26 Kommentoi (0)
Olen sukujuuriltani nopeatempoinen ja kärsimätön luonne. Kun muistan isäni monet hermostumiset hämäläisen vävynsä toimiessa omaan tahtiinsa, olen todennut olevani 'isäni tytär'.
Kun olen geeneissä perinyt nämä nopeus- ja kärsimättömyysominaisuudet olen ollut monissa pulmatilanteissa, joissa on ollut opittava 'painamaan jarrua' silloin kun kaasujalkaa polttelee.
Raamatun henkilöistä Pietari on minulle läheisin, ymmärrän häntä oikein hyvin. Impulsiivisesti olen tehnyt monet mokat ja joutunut itkemään katumuksen kyyneleitä.
Nöyrtyminen olikin ensimmäisiä asioita joita halusin opetella Mestari Eckhartin Sielun kaivo-teoksen pohjalta.
Kaivoa olen tyhjentänyt liki neljäkymmentä vuotta. Onko kaivoni vesi kirkastunut, ei ole itseni arvioitavissa.
Tunnen ja tiedän kuinka elämäni on helpottunut kun en enää 'polta päreitäni' jokaisesta poikkipuolisesta sanasta. Argumentoida voi ilman riitaakin, olen oppinut.
Ihmisen hyväksyminen sellaisenaan on Kristuksen esimerkillään opettamia ensimmäisiä juttuja.
Raha, etenkin sen kokoaminen ilman hyvää motiivia on pahasta. Ahneus on etenkin vanhojen ihmisten synti.
Omastaan antaminen , hyvän jakaminen olisi ihanne, mutta ei se ole, ei niillekään joiden velvollisuus olisi viran puolesta heikoista huolehtiminen.
Politiikkaan osallistuminen ei ole synti, mutta vihaaminen on. Missä raja kulkee, opii jokaisen pohtia omalla kohdallaan.
Yhteisten asioiden hoito on vastuunkantoa ja siihen osallistuminen on kiitettävää.
Tänään valitaan Europarlamentti. Mielipide-erot saattavat olla hankaloittamassa , sillä Ukrainan pyrkiminen EU hun jakaa eräät maat kauas toisistaan.
Takaisin kärsimiseen ja kärsimättömyyteen. Olen ihan itse väsyttämässä itseäni tälla vauhdilla jota nyt pitää,. On muka seurattava yleisurheilun EM-kisoja, pelattava Älypään pelejä sekä leikittävä sanaleikkejä Ketjut-osiossa. Ja, käyn vielä kirjoittamassa entisellä rakkaalla foorumilla tapaamassa tuttuja ja vaihtamassa ajatuksia ruoanlaiton, politiikan ja kulttuurin alueilla.
' Oma suu tikanpojan surma' sopii minuun ahkeraan naputtajaan.
Itselleni : Muista levätä, hiljenny rukoukseen, hallitse ajankäyttösi, ja ole välillä aivan hiljaa Herran edessä !
R-m
Tällä tiellä6.6.2024 klo 16:41 Kommentoi (0)
Usko, uskominen Kristukseen ja Kolmiyhteiseen Jumalaan on ja ei ole yksinkertainen asia. Lapsenusko on se yksinkertainen, ja sellaista se saisi olla kaikilla. Luottamus.
Uskovat, ei uskovaisten nimeä käyttäät, ovat mieluummin hiljaa uskostaan. Uskovainen-nimi ei minuunkaan sovi, ja sen nimiset eivät minua minäkään pidä ! Olen armosta pelastettu, en omien tekojen kautta.
Sitten on tällaiset rohkeat vaeltajat jotka myös puhuvat ja kirjoittavat uskostaan. Meitä sanotaa ylpeileviksi, mutta toivoisin aina kuulvani nöyriin.
Etenkin tällainen vanha ihminen, jonka teot lähimmäisten hyväksi ovat jo hyvin vähissä, käyttävät puhumisen tai kirjoittamisen kykyään.
Herran käskyä, Menkää ja tehkää kaikki maailma... ei ole minulle annettu. En koe enkä ole kokenut lähetyskäskyä itselleni annetuksi. Tuen lähetystyötä kyllä, ja rukoilenkin sen puolesta että koko maailma pelastuisi.
Äitinä olen aina kokenut olevani jos en epäonnistunut, mutta en ainakaan ihanneäiti. Mummina jo aloin ymmärtää pienen lapsen maailma, ja nyt jo pitkään olen saanut hoidella neljättäkin polvea.
Se rakkaus jota Kristus on osoittanut minua kohtaan, on vaikuttanut minussa lapsirakkautta. Olen saanut iloita iltarukouksista yhdessä pienten tyttöjen ja poikien kanssa.
Lapselle on helpompi kertoa Jumalan Luomakunnasta ja sen... luomisesta. Se on jopa jännittävää ja kiinnostavaa kuultavaa.
Muistan kuinka tytöt silmät pelästyksestä suurina kuuntelivat kun Jeesus huusi myrkylle : VAITI, Ole hiljaa !! Ja myrsky tyyntyi.
Niin on tyyntynyt omatkin elämäni myrskyt vähitellen, yksi kerrallaan, eivätkä aina kovinkaan helposti.
En käy niistä todistamaan, mutta paljon on Kristuksella ollut työtä kanssani. Olenkin omistanut itselleni lauseen, en muista kenen sanomat: KYLLÄ Herra kukkonsa kynii !. Gosganissa on mukavia hyviöitä, joista yksi lemmikkini on kana jolla on haavi
R-m ( kana-mummi )
Lämmin kevätkesän ilta ajatuksineen31.5.2024 klo 20:37 Kommentoi (0)
Istuin hetken parvekkeella ja nautin jo hiukan leppeämmästä lämmöstä.
Nyt jo voi availla ikkunoiden tuuletuslasit . Se helpottaa kun päivä on ollut kosteanlämmin, helteinen jopa.
Äskeinen lämpö ja pihan puiden tuoksu toi muistoja vuosikymmenien takaa. Varmasti en muista oliko ranta jossa olin taas olevinani Hämeenlinnan Ahveniston ranta, Lahden Joutjärven Möysän ranta vaiko Mukkulan ranta tässä lähellä.
Saattoi olla että olin yksin, jopa ennen naimisiinmenoani, mutta elävästi koin makaavani kesäiltana puun alla rannalla ja oli suloisen lämmintä, ja tyyntä niin kuin nyt on.
Kuuma ei ollut, siitä en pidäkään.Muisto oli mukava. Menin myös uimaan ja vesikin oli lämmintä, taisi olla elokuu sittenkin. Eikä se voinut olla Appara koska siellä ei ollut puita, vaan hietikko.
Vesi tuoksui ja lehtipuut tuoksuivat, mutta ei juhannuskoivujen tapaan, vaan väkevämmin. Eilen sateen jälkeen tuli juhannuskoivujen tuoksu, ja luulin haistavani myös savun hajun.
Koivupuun palaessa savussa on sen ominaishaju. Sen tuntee jokainen puita polttanut.
Tässä on lähellä taloja joissa on takkoja. Niitäkin joku saattaa ainakin kylminä talvina lämmittää. Ehkä ei näillä ilmoilla, kuvittelin vain.
Grillimakkaran ja grillatun lihan tuoksu tulee usein naapuripihan grillistä tai yläpuoliselta parvekkeeltakin. Silloin tulee nälkä.
Nyt tuli ruisleivän himo juuston ja korppukinkun päälystäminä. Paljon ei haluta punaista lihaa syödä, kun se kuulema lihottaa. Hah hah !
Tähän ikään olen lihonut ja laihtunut kymmenen kertaa. Nyt voin olla tämä mikä olen, sopiva.
Lääkäri oli oikein tyytyväinen labrakokeiden tuloksiin. Vain yhtä korjataan uudella lääkkeellä.
Nyt voileivän tekoon ! R-m
Lähimmäisyys ja yhteisöllisyys29.5.2024 klo 21:23 Kommentoi (0)
Yhteiskuntaa on viime vuosina vaivannut sota Ukrainassa, koronapandemia , Israelin toimet Gazassa ja kotimaan lasten ja nuorten pahoinvointi ikävine ilmiöineen.
Kristitty pohtii onko tämä nyt sitä ahdistuksen aikaa . Merkit maanjäristyksistä, maanvyöryistä, suurista tulipaloista , ilman saastumisesta ja vesien myrkyttymistä voivat enteillä tuota pelottavaa aikaa.
Kaikkien näiden asioiden takia olisi aika tarkastella käyttäytymistään.
Olenko noudattanut annettuja ohjeita ympäristön säilyttämiseksi. Olenko auttanut lähimmäistäni hädässä. Olenko antanut tukeani jälkeläisille, ja myös muillekin missä sen tarvetta näen. Pyytämättäkin, ja niin ettei toinen käsi tiedä mitä toinen tekee. Eli numeroa tekemättä mistään.
Antaessaan saa, hyvän mielen ,ja ruumiillisista ponnisteluista hyvät unetkin kaupan päälisiksi.
Yhteisöllisyydestä puhuu eduskuntakin ja lähimmäisyydestä kirkko. Ymmärämmekö mitä se tarkoittaa.
Ei tarvitse olla näinkään vanha kun muistaa että kansallaamme on ollut paljon karttuisampi käsi.
Kaikenlaista tehtiin talkoilla niin maaseuduilla kuin kaupungeissa.
Monet yhdistykset, etenkin urheiluseurat toimivat pitkälti juuri talkoovoimin.
Lahden Hiihtoseura täällä Lahdessa teki Salpausselän kisat tuhatpäisen talkooväen voimin. Palkattuja ei ollut paljon.
Yhteisheenki oli hyvä ja palkkiona ehkä kakkukahvit ja pipo. Näin ei ole enää.
Urheilu on pelastanut monet nuoret pois huonoista harrastuksista. Tämän pitäisi herättää lasten vanhempia edistämään lapsien pääsyä urheilun pariin. Sieltä saa myös kavereita. Ne tuntuvat olevan monilta nykynuorilta vähissä.
Kun ollaan yksin, ja koulussa kiusataan, tulee mieleen kaikenlaista pahaa. Sen seurauksia on jouduttu tämän vuodenalun aikana kohtaamaan.
Ja rukous maamme puolesta on tärkeämpää nyt kuin vuosikymmeniin !
R-m
Linnuista25.5.2024 klo 19:53 Kommentoi (1)
Linnuilla on luonteensa ja tehtävänsä sanansaattajina. Ne kertovat vuodenaikojen tulosta ja menosta, säätilat ne vaistoavat ja käyttäytyvät niiden mukaan.
'Vanha kansa' koki monenlaisia merkityksiä eri lintujen suhteen. Me vanhemmat ihmiset olemme kuulleet palokärjen koputuksen pihassa merkitsevän sairautta tai kuolemaa. Tosiasiassa se kai koputtelee puutsa ,ja etenkin lahosta kannosta syötäviään. Niin olen nähnyt mökillämme tapahtuvan.
Mökin nurkalla oli laho koivun kanto ja siitä se suuri palokärki nokki toukkia niin että lahot lastut lentelivät.
Mökillä näkikin paljon linnustoa. Kurjet tulivat keväisin läheisille soille pesimään. Meidän lähellä oli niille mieluiset ruokamaat. Oli heinä- ja viljapeltoja joista löytyi sammakoita tai niittokoneen alle kuolleita jyrsijöitä.
Järvellä soutelivat kuikat, joita sanottiin kaakkureiksi, mutta kuikka oli oikea rotumäärite.
Tietysti oli heinäsorsia ja telkkiä, mutta myös härkälintu asusteli silloin siellä lahdenpoukamassa monia vuosia.
Pöllöihin tutustuimme aivan mökin nurkalla jossa ison kuusen juurella mieheni piti loukkua supikoiraa varten. Pani syötiksi särjen tai lahnanläpykän, Niin, eikös eräänä aamuna loukussa itkenyt sarvipöllön poikanen. Se oli puusta kai pesästä pudonnut. Nostettiin puun oksalle. ja emo tuli pian sen luo. Sinä kesänä näimme usein ison sarvipöllön istumassa puun oksalla.
Lehtopöllöt liitivät iltakävelyillä mme päälakea hipoen kun oli jo lähes pimeää. Poikasiaan nekin suojelivat liikkujilta.
Yhtenä kesänä aamuisin isot kulorastaat käyskentelivät pihanurmikolla. Ruokaa ne siinä etsivät.
Isolepinkäinen jemmasi saalistaan istuttamalla sen piikkilangan piikkiin.
Maalla tutustui moniin lajeihin, mutta myös kaupungissa oli niin.
Asuimme lähellä Vesijärven rantaa, ja siinä oli oikein lintujen tarkkailutornit ja aikaisemmin myös Helsingin Yliopiston vesilintujen laittamat telineet veden päälle. tutkimuksia varten. Silloin nokikana oli päivittäinen näky siinä ruovikon reunalla. Ei ole enää.
Myöhemmin ilmestyi mm. harmaahaikara. Sen äänen kyllä tuntee kunhan on oppinut. Kuin pulloon puhaltaisi.
Rannan tervalepissä näin pikkutikkoja ja lähellä myös urpiaisia. Taviokuurnakin söi pihlajanmarjoja pihassamme ja kerran lensi varsinainen harvinaisuus, kuhankeittäjä pääni yli.
Sepelkyyhkyt kehräsivät ja kuhertelivat suuren tammen oksalla, aina samalla joka vuosi.
Puukiipijä, pyrstötiainen ja harmaapäätikka tilivat tutuiksi. Punarinta, mustarastas ja puukiipijä ovat suosikkejani, jokainen omalla olemuksellaan eri lailla viehättäen.
Ei tiaisissakaan, niinnä kaikissa lajeissa, ole mitään vikaan. Sinitiainen on niistä rohkein ja tarvittaessa röyhkeä.
Minulla oli vuosikausia oma lemmikkivaris, Klaus nimeltään. Syötin sitä lähes kämmeneltä, niin tutuiksi olimme tulleet. Sen vaimo ja pesä olivat vastapäisen harjanteen suuressa männyssä. Koskaan en nähnyt sen poikasia, vaimon joskus. Se oli aika töykeä rouvalleen kun jakelin niille ruokaa pihalle.
Tätähän olisi vielä vaikka kuinka, matkoilta saatuja kokemuksia , mutta nyt riittää.
R-m
Eläinten elämää elämässäni25.5.2024 klo 15:24 Kommentoi (0)
Olen perinyt kannakselaiselta isältäni eläinrakkauden. Äiti taasen ei kovinkaan paljoa välittänyt 'elikoista'. Ne sotkivat ja niitä piti ruokkia! Isä piti kissoista ja minäkin aluksi, mutta sitten kun valkoinen kissanpoikani kuoli ruttoon sen tapauksen suru piti minut erossa kissasta kauan. Se kissa oli kuurokin, albiino kun oli.
Isällä oli kissa nimeltä Pekka. Se oli hurjaluonteinen kolli, jotka kevättalviset ottelut toisten kollien kesken oli vienyt puolet toisesta korvasta. Naamassa sillä pysiyi pitkä raapaisun jälki loppuun asti. Lisäksi se oli aika vihainen luonteeltaan. Se hyökkäsi jos sitä joku häiritsi.
Pekan kuoltua haimme naapurista mustan narttkissan, Se muutti maalle mieheni kotiin navettakissaksi olosuhteiden pakosta. Vanhempani muuttivat kaupunkiin eivätkä enää kissaa tarvinneet. Mari-kissasta anoppini sai hyvän navetta- ja hiirikissan. Se kuulema kantoi pyydystämänsä hiiret aina karjakeittiön lattialle, näytille arvattavasti. Se eli kauan, teki monet poikueet naapuritalojen poikakissoille, mutta senkin loppu oli surullinen. Jotakin myrkkyä se oli syönyt. Ehkä joku sen saalistamista, ja syömistä hiiristä tai rotista sisälsi myrkkyä.
Tässä vaiheessa minut oli todettu erityisen allergiseksi kissoille, hevosille ja heinätöille. Eläinten epitelit ja kasvien siitepölyt aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen silmien kutinaa, nuhaa ja astmakohtauksia.
Ihmeellisesti koirat ovat sopineet kaikesta huolimatta minulle.
Niitä on ollut kolme, kaikki lintukoirarotua. Mieheni on ollut innokas metsämies, ja siksi koirat on hankittu sen mukaan. Springerspanieleista Busse ja Basso, etenkin Basso ,oli minun koirani. Viimeisin oli Ranskasta haettu Boubonnaisen seisoja, ja narttuna se piti enemmän miehestäni.
Basso oli hyvästä kennelista, sen kasvattaja oli kasvattanut yhden uroksen joka oli muotovalio ja voitti useita kilpailuja Suomessa. Se koira osallistui myös kansainvälisiin kilpailuihin.
Meidän Basso oli sellainen mammanpoika ettei se malttanut näyttelykehässäkään kiertää kurkkimatta mamia, minua. Tytär ei saanut sitä kunnolla esitettyä. Ei sitä hylätty, muistaakseni, mutta ei palkittukaan.
Tytär on myös eläinrakas. Hänellä on ollut koiria ja hevosia, Nyt on kissoja puolestaan hänen puolisonsa lemmikkeinä.
Lapsena olin maalla tätini karjapiikana. Opin lypsämäänkin ja olin kiinnostunut tarkastuskarjakon kirjanpidosta. On minussa muutakin tilastonikkaria. Teen kirjanpitoa eri urheilukiltailuista ja jopa Euroviisuista.
Tämä ehkä liittyy tähän Älypää-pelaamiseenkin. Haluan tietää ja muistaa.
Linnut ovat luku sinänsä. Ne ansaitsevat oman kirjoituksen.
jatkuu...
Elämäni ruoat III23.5.2024 klo 16:47 Kommentoi (0)
Kun lapset oli saatu kasvatettua aikuisiksi alkoi puolisoni jälleen metsästää.
Maalaistalon poikana se oli hänelle tuttua ja mukavaa harrastusta. Saimme näin myös luomuruokaa pelkän 'kaupanruoan ' lisäksi.
Suurimmat saalismäärät tulivat hirvistä ja peuroista. Mutta myös lintuja hän metsästi. Jopa metso-paistin jouduin valmistamaan kerran. Vaikka siihen hölvättiin konjakkiakin, ei se minusta ollut läheskään niin hyvää kuin teeri ja etenkin pyy-paisti. Niitäkin maukkaammaksi koen heinäsorsan ja niitähän onkin aika paljon ammuttu ja kokattu. Myös jänis, hyvin riiputettu ja maidossa marinoitu on parhainta luomulihaa.
Mielusimmat on minulle aina kuitenkin olleet sienet. Juuri äsken söin jo toiseen kertaan tänään mustatorvisienikeittoa. Valmistin sen kevätsipulin, kana- ja lihaliemen, kerman, mausteiden ja suurusteen kera. Lopuksi kourallinen tai pari emmental-raastetta. Parvekelaatikossa on minulla nykyisiin ruokahommiini yrttejä . Persiljaa otinkin sienikeittoon, sekä muutaman oksan timjamia.
Nyt ei enää tule itsepyydettyä kalaa eikä lihaa muuten kuin lahjaksi sukulaisilta. Eikä enää liha maistukaan kuten ennen. Nyt, lääkärinkin määräyksestä, keskityn kasvisruokiin. Kaupoista saa vaikka minkälaisia 'etelän-hetelmiä' joten nyt tämä on jo helppoa.
Toisin oli lapsuudessa. Oli peruna, porkkana, lanttu, punajuuri, ja kaali. Oli omena, appelsiini ( sekin oli minulle uutuus 1940-luvun lopulla )sekä metsämarjat. Mansikatkin , siis puutarhamarjoina,tulivat elämääni vasta n. 1955.
Sen olemme puolison kanssa kumpikin huomanneet, että mikä meille on maistunut lapsina, oman äidin laittamana, maistuu edelleenkin.
Niimpä, vaikka Italian ruoat on maukkaita ja venäläiset sitäkin maukkaampia, ei äidin
R-mkeittämää hernerokkaa tai hiilisilakoita voita mikään !
Loppu ! ( tällä erää )
Älypää tiedottaa
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Älypään pelaajille!
6.12.2025
Linnan juhlia odotellessa ajan saa kulumaan Älypään Linnan juhlat -visan sekä Itsenäisyyspäivävisan parissa! Visoista löytyy paljon Suomen itsenäisyyteen, menneiden vuosien Linnan juhliin ja itsenäisyyspäivän viettoon liittyviä kysymyksiä! Rauhaisaa itsenäisyyspäivää kaikille!
Testaa tietosi Itsenäisyyspäivävisassa!
Testaa tietosi Linnan juhlat -visassa!Älypään jouluvisat ovat täällä!
1.12.2025
Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin Älypään jouluvisat viihdyttävät pelaajia jouluvalmistelujenHyv Laita siis joululauluja soimaan, ota joulutortun seuraksi mukillinen glögiä ja testaa, mitä kaikkea tiedät joulun herkuista, jouluisesta musiikista ja erilaisista jouluperinteistä!
Testaa tietosi jouluvisassa!
Testaa tietosi joululauluista!
Testaa tietosi jouluruuasta!Pelaa uutta Suomipop-visaa!
26.9.2025
Älypään musiikkivisojen valikoima laajenee uudella Suomipop-visalla! Mikäli Kuumaan, Portion Boysin, Behmin ja muiden kotimaisten artistien musiikki on sinulle tuttua, tämä visa on juuri sinua varten! Laita siis suomipop soimaan ja testaa tietosi menneiden vuosien hiteistä ja viimeisimmistä uutuusbiiseistä!
Pelaa Suomipop-visaa!