Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Salon Herättäjäjuhlat 2025, Matkalaista taluta6.7.2025 klo 15:03 Kommentoi (0)
Herättäjäjuhlat 2025 Salossa
Körtit, maamme toiseksi vanhin herätysliike näyttää esimerkkia yhteiskristillisestä toiminnasta. Salon seurakunta on luovuttanut kirkkonsa, mutta myös Ortodoksinen Pyhän Ristin tsasouna on ollut avoinna . Helluntai-seurakunnan rukoushuone oli Herättäjäyhdistyksen vuosikokouksen pitopaikka ja Salon hieno urheilu-'pyhättö' monien seuratapahtuminen sekä ruokailutarpeiden kenttä
Seurapenkkiin ei kysytä jäsenkorttia, Kaikki saavat tulla
Salon omat pojat, Petteri Orpo ja Sauli Niinistö ovat varmaan molemmat olleen tapahtuman tukena. Sauli Niinistö oli puhujanakin lauantaina 5.7. Päiväseuroissa. Presidentti Niinistön puhe päättyi toivon tunnelmiin hyvyyden voitosta pahasta.
Saloa esiteltiin, mutta sitäkin tärkeämpää oli körttiläisyyden sanoma: Sinä kelpaat,sinä riität, sinä et ole yksin, siis Kaikki saavat tulla
Olikin Sateenkarimessu Uskelan kirkossa, Salon kirkossa vietettiin Wähäväkisten juhlaveisuut ehtoollisineen, haitarikonsetti idyllisessä Ylikylän kirkossa. Selkoseurat pidettiin Salon srk-keskuksen salissa
Halikon kirkossa oli Lasse Mårtenson-konsertti. Kirkko täyttyi ääriään myöten
Juhlakentän ohjelmaa oli lähes koko ajan. Aamuseurat, Päiväseurat,Vuoroveisuut, Lähetysseurat, Iltaseurat. Sama uudestaan sunnuntaina, sitten Messu ja Päätösseurat ,jossa perinteinen polvirukous ja Herraa Hyvää kiittäkää b-sävelellä Suuri kuoro täytti lavan ja Urpo Karjalainen toimi esiveisaajana mahtavaan tapaansa
Iltaohjelmaakin oli. Tavattiin tuopin ääressä Körttipubissa, kuunneltiin konsertteja ja esiteltiin Löytyn pariskunnan, Jaskan ja Kaijan elämänkerta.
Itse en enää vaivoiltani sinne päässyt, mutta hyvin olin mukana Körttiradion, Kuvagallerian ja ystävien puheluiden ansiosta.Me liikuntaesteiset tai muuten estyneet pääsemstä Juhlille, saimme 'täyden palvelun, yhä parantuneiden viestimien avulla. Itselleni , jolle ' kuvat puhuvat' ovat tämän hetken liki 150 kuvaa kertoneet yhdessäolemisen ilosta ja rakkaudesta. Myös yhteisöllisyys, mutta samalla muista välittäminen näkyy kuvissa.
Veisuu on aina Herättäjuhlissa komeaa vaikka toisto ei tee oikeutta muille kuin esilaulajalle. Kuorot ovat laadukkaita ja Jaska Löytty on aina JASKA.
Körttiläisyyttä elän nyt toisilla foorumeilla, oman rakkaan Körttifoorumin siirryttyä 'Tuonilmaisiin' syntymäpäivänäni 1.7
Kristuksen kirkko ei kuollut, sitä rakennetaan yhäti.
R-m
HUUTO !4.7.2025 klo 20:53 Kommentoi (0)
Huuto !
Maailmassa meillä on ahdistus, monilla pelkästään surua ja ahdistusta .Miksi on heitä joita ei kukaan muista, tain vain ilatapäivälehdet muistavat. Laittavat lööpin kun julkkiskirjailija on kuollut, ilman apua. Tai, olihan Miki apuakin saanut, mutta ei tarpeeksi, ei loppuun asti jaksettu olla rinnalla.
Kenen on syy tällaiseen ? Onko ahdistuksessa olevan itse jaksettava itseään, pahaa oloaan yksin ? Mikä on läheisten velvollisuus, ystävien huolenpito ? Mikä on yhteiskunnan tehtävä ? Sekä, onko aina löydettävä syyllinen ?
Sairautta on lähes kaikilla jotakin lajia. Mielenterveyden sairauden häpeästä ollaan pääsemässä. Melkein. On vanhakantaista ajattelua sen olevan yhtä häpeällisen sairauden kuin sukupuolitauti.Siis synti.
Minulla ei olla varmoja tietoja mikä on ahdistussairauksien määrä eri ikäluokissa, mutta nuoret tuntuvat voivan melko huonosti. Mistä se johtuu, kodeista, koulusta vai älylaitteiden käytöstä ? Yhteiskunnan muutos on ollut vauhdikas, ja vauhti yhä kiihtyy.
Oravanpyörästä haluavat pois yhtä hyvin lapsiaan suojelevat vanhemmat kuin masentuneet ja ahdistuneet nuoret. Minne mennä ?
Minun aikanani, joka on yli kahdeksankymmentä vuotta , on sairaiden , vammaisten ja vanhuksien hoitontarve lisääntynyt ja vastaavasti hoitopaikat on vähentyneet romahdusmaisesti. Kuka tämä politiikkaa pyörittää ? Arvelen että vastuuta siirretään virastolta toiselle, kunnilta aluehallinnoille, ja lopulta hallitusten säästämistavoitteelta toisille momenteille.
Synkäksi käy maailmamme. Se me kristityt olemme Raamatusta saaneet lukea. Jotakin voisimme silti tehdä, jokainen yksin itsestään lähtien.Olla hyväksymättä meitä hallitsevaa mammonaa.
Riitta-mummi
Miten eteenpäin Riitta-mummi ?1.7.2025 klo 18:59 Kommentoi (0)
Elämä uudella mallilla Körttifoorumin jälkeen....
Elämääni on aina kuulunut osallistuminen. Osallistuin jo nuorena urheiluseuratoimintaan järjestöpuolella, harrastin näyttelemistä useammassakin harrastajateatterissa, sekä avustajana kaupunginteatterissa.
Meni monta vuotta että osallistuin vain kasvavien lasteni harrastuksiin, mutta sitten kulttuuri taas veti puoleensa.
Politiikka tuli myös mukaan sen jälkeen kun koin että kristityn vastuu kattaa kaiken yhdessä olemisen ja sen paremmaksi tekemisen.
Ehkä poliittisen osallistumisen myötä minussa kasvoi kriittisyys. Ilmeneviin epäkohtiin oli puututtava, ja puututtiinkin.
Erinäisten listojen ja keräysten kanssa olen kiertänyt ovilla ja jakanut vaalimateriaaliakin. Seurasi luottamustoimia kunnassa ja seurakunnassa.
On makukysymys mistä kukakin pitää ja mistä ei pidä. Taiteessahan tämä erottaa näkemykset ja tietysti politiikassa. Valitettavasti myös uskovat ihmiset pyrkivät pitämään oman näkemyksensä puolta jopa riitelyyn ja tuomitsemiseen saakka. Erityisesti Raamattua luetaan joko lakikirjana tai evankeliumina, yksistään. Tasapaino kaiken oman kohdalla elämässä oli mielestäni kunnossa, kunnes kuulin rakkaan Körttifoorumini lakkauttamisesta. Saimme sentään valmistautumisaikaa, eikä syykään ollut sisällöstä vaan tekniikan eli 'alustan' tultua tiensä päähän.Tänään se sitten kuoli, ja syntymäpäivänäni !
Nyt olen ' uuden edessä'. Ihmettelevin ja kaipaavin mielin koen ikäänkuin pitäväni kiinni entisestä.
On minulla jo uusi paikka purkaa ajatuksia, hengellinenkin se on. Sen ylläpitäjä on vaan rajannut keskustelut, viisaasti, rakkaudellisessa hengessä käytäviksi. Eikä politikointi ja kritiikit milloin mitäkin ilmiötä kohtaa liene suotavia. Körttifoorumilla oli avarampaa, kunhan ei menty henkilökohtaisuuksiin.
Trumppia eikä Putinia se koskenut, mielestäni.
Nyt siis on noudatettava Sauli Niinistön profiloimaa somekäyttäytymistä. Olen perusluonteelta kyllä suuripiirteinen ja sopuisa, mutta kun niitä ravisteltavia asioita on niiiin paaljoon.
Taivaan Isä, murra väärä varmuuteni !!!
Riitta-mummi
Arvokas elämä...vai30.6.2025 klo 15:19 Kommentoi (0)
Arvokas elämä...
...Vai elämä vapaana arvoista, omia mielitekoja tehden ? Pohtiiko tätä kukaan nuorempi ihminen ?
Vanhana on aikaa muistella elämänsä matkaa ja sen valintoja moniin eri suuntiin. Itse olen muuttanut matkasuunnitelmaa, en suunnitelmallisesti vaan ohjautuen ja valiten. Minun on käynyt päinvastoin kuten vanha sanonta:' Jos olet nuorena radikaali niin olet vanhana konservatiivi' sanoo.
Sodan jälkeisessä nuoruudessani oltiin isäänmaallisia, perinteisiä arvoja noudattavia ja kirkollisia tapoja kunnioittavia ihmisiä.
Luokkakavereiden vaikutus oli tärkeä ja ohjasi samaan suuntaan.
Minä aloin vähitellen etsiä. Taisin löytääkin taiteista erilaista elämänarvoja. Ei enää pelkästään vanhaa koulukuntaa edustavia kirjailijoita kuten Kivi, Sillanpää, Tolstoi, vaan tutustuin esim. Camus, Sagan, Steinbeck-tyyleihin. Oman mieltymyksen noudattaminen tutustutti minut myös moderniin maalaustaiteeseen. Pidin ja pidän kyllä yhä vanhasta taiteesta, myös Raamattu-aiheisista.
Ovatko nämä millään tavoin esimerkkejä arvokkaasta elämästä ? En usko. Luulen noudattaneeni henkeni kutsumusta valitessani 'kauniin elämän'. Kauneus elää esteetikon sielussa ja se ohjailee valintoja. On väärin jos vain kauneus ratkaisee valinnat ihmisissä. Monesti vähemmän kaunis ihminen ohjaa elämäänsä kohti hyvyyttä kuin pinnallisiin asioihin huomionsa kiinnittänyt. Ns. 'julkkiselämä' on oiva esimerkki tästä. Liian kovan hinnan joutuvat monet maksamaan mieltymyksestään olla lehtien palstojen kuninkaita ja kuningattaria.
Ohjaako 'kohtalo' elämäntapoja, vai onko se omien valintojen seurausta. Entä, uskotko Jumalan ohjaavan kulkuasi.
Oma kokemukseni on, että Jumalan astuttua elämääni yllättäem mutta samalla tietoisena valintana , alkoi tapahtua muutosta.Sen koen olevan johdatusta. Ei omat voimani tai viisauteni olisi kyenneet muutokseen joka on tapahtunut.
Entisen konservatiisisen ajattelun sijaan on kasvanut kokemusten ja vaikutteiden avulla humaani näkemys. Ihmisrakkaus, luonnon monimuotoisuuden puolesta puhuminen ja anteeksiantava suvaitsevaisuus ovat nyt rikkaus joka näyttää olevan aidointa minuutta. Kun olen näin, olen rauhassa ja voin hyvin. Mikään ei pakota mihinkään suuntaan, olen vapaa
Raamatun Jumala on luonut lait, mutta myös säätänyt pelastuksen sitä kaipaaville. Se pelastus on Kristus Jeesus.
Riitta-mummi
Mihin uskoa ?22.6.2025 klo 18:37 Kommentoi (0)
Mihin uskoa ?
Jokainen on varmaan havainnut että vaaralliset, vältettävät tai toisaalta erityisen hyvät elintarvikkeet ovat olleet vuosikymmenien kuluessa milloin missäkin arvossa. asiantuntijoiden mielestä. Kahvi,sokeri, voi, margariinit, maito, vehnäjauhot näistä tutuimmista ovat olleet molemmilla listoilla. Nyt viimeisin vastustettava on naudanliha. Se on vaarallista sekä suolistolle että ilmastolle. Johtunee kaasupäästöistä.
Kasviksistakin eräät eivät sovi kaikille vatsoille ja sama hedelmistä yhdessä lääkkeiden kanssa.
Luontaistuotteista on oma koulukuntansa. Homeopatia on uskomushoidon omainen . Sillä on kannattajakunta joka kieltäytyy mielellään rokotuksista , mutta juo vaikkapa hopeavettä kun guru sitä suosittelee.
Luontaishoidoista on hieronta havaittu hyväksi, paitsi jos hieronta ei sovi potilaalle tai hieroja on taitamaton.
Yleisradiota pidetään tiedonantajista luotettampana, mutta miksi se ei näy YLEn tuloksessa. Onko ollut löysää henkilöstössä ja paraneeko tulos jos ohjelmia aina vaan enemmän ostetaan? Toisaalta ei MTVn tarjonta ole parantunut vaikka mainostuloja luulisi oleva, mainoskatkojen pituudesta päätellen.
Onko EUn jäsenyys tehnyt elämän maassamme paremmaksi? Osin ehkä onkin, ainakin helpommaksi. Yhteisvaluutta ja vapaa liikkuminen EUn alueilla on kivaa, mutta puolustusmenot kasvavat kovasti. Siitä sotahullut diggaa, mutta pasifistit eivät. Etenkään kun mentiin suostumaan jalkaväkimiinojen sallimiseen.
Moni tuli aikanaan ' jalkaväkimiina-uskoon' kun näki niitä silpoutuneita sotilaita ja etenkin vammautuneita lapsia. Prinsessa Diana oli kiellon puolestapuhuja, hän kävelikin miinoitetulla alueella, liivit ja lasit päällä tietenkin .
Hukkaan meni sekin hyvän tahdon ele nyt, mutta AIDS-asiassa sentään saatiin tolkku. Se ei ole pelkästään synti vaan immuunikato johon voi sairastua muutkin kuin muunsukupuoliset.
Vielä kun ihmiset kuulisivat mitä Kristus sanoo rakkaudesta kahden ihmisen välillä, ja unohtaisivat mitä Paavali oli mieltä. Hän oli vanhapoika joka piti suupalteille naisille jöötä seurakunnassa, kieltäen puhumisen. Tällä on kannattajansa vielä nykyäänkin eräissä maissa.
Paavali oli hyvä apostoli, mutta heikohko ihmistuntija. Tykkäsi kyllä nuorten miesten seurasta matkoillaan.
Pitäisikö olla niin, Raamatun mukaan, että ihminen koettaisi tehdä parannusta omassa elämässään. Vaikuttaa kuitenkin että eräät uskovaiset heiluttelevat Pyhää kirjaa osittaakseen sillä että'Kyllä minä tiedän mikä on väärin !
Tiedän mihin uskon ja Hän on luvannut olla kanssani loppuun asti.
Kiitos Jeesus Kristus !
Riitta-mummi
Väärät valinnat vaivaavat...14.6.2025 klo 20:07 Kommentoi (0)
En muista nuoruudessa kuulleeni kenenkään vanhempien neuvoneen jälkeläisiään väärien valintojen vaaroista. Neuvoja toki jaettiin.
Ennen lapset saivat omissa kokemuksissani leikkiä vapaasti kaikkien kanssa joita pihapiiriin tai samaan kylään oli asettunut. Kaupungeissa kadut ja korttelit olivat rajoja. Suurissa kaupungeissa, ainakin Helsngissä, kyllä syntyi jengejä, joita jopa sakilaisiksi sanottiin. Niiden kanssa ei kunnollisten perheiden lapset saaneen olla tekemisissä.
Vanhoista koulukuvista näkee mitä oli yhtenäiskulttuuri. Pojilla oli otsatukka tai joskus pulipää, kesätukka. Tytöillä leningit ja esiliinat, pitkät hiukset ja lettinauhat monilla. Minulla on ollut aina polkkatukka, mutta ei aluksi otsatukkaa, vaan suuri rusetti pinnin avulla tukkaa pitämässä poissa silmiltä.
Jos vaikka olisi vaatetuksessa hiukan poikennutkin, kiusaamista ei siitä kuullut. Oman luokkani pojista muistan vain kahta kiusatun. Toista sanottiin Bonzoksi,muita isomman kokonsa takia. Toista Räkäjarruksi, ymmärrettävästä ominaisuudesta. Nenän alla valui jatkuvasti 'kynttilä'.
Oppikoulussa alkoivat erottautua fiksuimmat tytöt meistä taviksista. Aseman sai hän jonka äidillä oli taluttimessa koira ja yllään murmeliturkki. Myös luokan valopäät,eräät tytöt, pysyttelivät omana ryhmänään. Pojat vaikuttivat olevan solidaarisempia kaikille muille luokan 'jätkille'.
Niitä varsinaisiä jätkiä varten oli äideillä neuvoja ja varoituksia. 'Et mene niiden lättähattujen porukoihin'. 'Moottoripyörän kyytiin ei sovi mennä'. Tanssia ei saanut ennen kuin rippikoulu oli käyty. Sama tietysti meikkien ja korujen käytön kanssa. Kiltit tottelivat.
Rippikoulun myötä 'aikuistuttiin' niin että osa aloitti työnteon. Se tuotti tilipussin ja sen myötä rahaa omaan käyttöön. Moni aloitti silloin tupakoinnin, minäkin(Väärä valinta ). Myös alkoholi tuli kokeiltavaksi jossakin yhteydessä. Yleensä joko häissä tai tanssilavan takana. Hämäläisiin häihin kuului sahti, ja sitä moni maistoi silloin ensi kertaa. Maalaistalojen kasvatit olivat tosin saattaneet päästä karjakeittiössä käydessään raottamaan sahtitonkan kantta. Jos alkoholi tuli tavaksi, se oli väärä valinta !
Omissa porukoissani en tavannut nuoria juoppoja. Sodan käyneet miehet sitävastoin näyttivät huonoa esimerkkiä ryyppäämisellään. Monet lappset häpesivät vanhempiaan, ainakin isää.
Tuli aika, se oli ehkä 70-lukua, kun jo alakoluikäisillä näki sätkän sormissa. Tässä Ostarilla näin eräänkin seitsenvuotiaan pojan polttavan. Hän oli vielä hyvin pienikasvuinenkin, joten se oli todella surullisen näköistä.
Samaa surua olen kokenut nyt viime aikoina. Aamulla, jopa ennen klo 8 saattoi pari poikaa istua S-marketin tuulikaapissa patterin päällä mutustellen karjalanpiirakoita tai pullaa. Niihin oli rahat saatu, annettu tai löydetty.Paistopisteessä oli lämmintä leipää !
Ajatus siitä että kotona ei ollut aamiaista ennen kouluun lähtöä, saa sydämen itkemään. Kaiken tämän nykyisen tavarapaljouden ja yltäkylläisyyden keskellä on maassamme lapsia joilla ei ole kotona ruokaa. Sen tietävät hyvin koulujen ruokaloiden henkilökunta. Siksi monissa kouluissa on nykyään aamupuuro tarjolla. Sitä myös syödään.
Tässä tulinkin jo vanhempien valintoihin. Mihin kodin rahat kuluvat ? Kenen valinnat ratkaisee ?
Myös yhteiskuntaa voi osoittaa syyttäen. Hyvinvoivia yrityksiä ja suuria veronmaksajia hyvitellään eri tavoin. Apua tarvitsevat ovat menettäneet enemmän kuin aiemmin. Ruokakassijonot kasvavat.
Tässä ei vielä ollut kaikista vääristä valinnoista. Ruokatommumuksista, huumeista eikä seksuaalikäyttäytymisistä jotka aiheuttavat sairautta ja rikkovat ihmisyyttä vastaan saa lukea ja kuulla viestimistä.
Aihe on laaja. Jokaisen olisi hyvä miettiä valintojaan, ajoissa.
Ajattelee ( mummomaisesti ) Riitta-mummi
Elämä ja kuolema10.6.2025 klo 10:53 Kommentoi (0)
Kuolemasta...
Ei puhuta yleisesti, paitsi ehkä saattohoitolaitoksissa. Joku viisas on sanonut Memento mori, muista kuolevaisuutesi.
Vanhat, sairaat ja uskovat ihmiset ajattelevat kuolemaansa varmaan elävistä eniten.
Lapsena pelkäsin alati että äiti tai isä kuolee, ja mitä sitten tapahtuu... Tyyppinä olenkin huolehtija, järjestelijä sekä organisaattori. En kuitenkaan, onneksi, alkanut puhumaan näistä kenellekään, pidin pelot sisälläni ja siellä ne muiden pelkojen kanssa muhivat ajoittain ahdistukseksi asti.
Nyt puhuisin kuolemasta, sen odottamisesta, siihen valmistautumisesta ja aivan hautajaisjärjestelyistäkin. Kun puolisini nelikymppisenä sairastui vakavasti, tein surutyötä niin että se tuotti hengellisen heräämisen, ja se onkin
ollut elämäni pelastus, ja on loppuun asti !
Olen saavuttanut niin korkean iän, että alan olla melko valmis luopumaan tästä ajasta. Aika onkin muuttunut yhä pahemmaksi. Luomakunta huokaa tuskissaan ja ahdistus on vallanut ihmisten elämän. Nuorisossa näkyy pahoinvointi eniten. Käyttäytyminen on liian usein häiriintynyttä ja jo lapset tarvitsevat lääkitystä.
Omassa elämässä on ollut runsaasti iloa ja hiukan suruakin. Niin että suru ei ole musertanut, sen on saattanut kestää, kantoapuna rukous Kaiken Antajalle. Kärsimisen kestäminen on opettavaa, se aikaan saa toivoa.
Katsoessamme luomakuntaa näemme saman kiertokulun kuin minkä Herra on ihmiselle ajatellut. Ajassa mikään ei ole ikuista. Iankaikkisuudessa kaikki on toista !
Olemme puolison kanssa keskustelleet mitä meidän tomumajoille tapahtuu kun olemme kuolleet. Miten haudataan ja mihin. Muistotilaisuus kotikirkossa jonkun tutun papin toimittaman, jos joku yhä heistä elää.
Pidot ovat pinehköt, perhe ja lähiystävät kutsutaan. Virretkin olen valinnut, mutta saattavat ne muuttuakin. Jätän jälkeläisille valinnanvaraa.
Mutta tämän värssyn toivon kuolinilmoitukseen:
Kuin varjo, minkä liljan varsi suo,
niin liki seisoo Luoja luotuansa.
Hän päivän helteet, arotuulet tuo,
Hän viimeisenä seisoo multain päällä.
Hän sinun syntyä ja kuolla suo.
Riitta-mummi
Viimeisellä rannalla3.6.2025 klo 14:24 Kommentoi (0)
Mikä on niin arvokasta etten voi siitä luopua
Mikään materia ei ole sitä.Arvokkain on ehkä elämä muistoineen. Sitä en kaipaa sinällään, mutta yhä useammin muistelen. Jotakin kummallistakin on kyllä jäänyt unohduksiin, kuten se että en muista veljeäni kodin ruokapöydässä. Ainoastaan joulupöydästä hänet muistan. Hän olikin paljon ulkoileva poika. Ehkä hän oli enimmäkseen ulkona kaverin tai kavereiden kanssa.Jääpallo oli hänen lajinsa, jopa niin että kaatuilu toi kokemuksen sairaalasta. Tuli vettä polveen. Jalka oli vedossa kun kävin häntä HMLn saraalassa tervehtimässä.
Oltiin veljen kanssa rauhaista sisaruspari, yhtään tappelua en muista olleen
Muisto äiditä on ihana. Kun isämme oli paljon matkatöissä, kodin piiriin kuului oikeastaan aina äiti, ja isä piipahti viikonloppuisin. Se että hän toi tuomisia, oli kivaa. Äiti ohjasi läksyissä, luki meille iltaisin ja leikitti itse lapsena oppimiaan yksinkertaisa sisäleikkejä meille. Leluja ei ollut, eikä tavittukaan kun oli karamellipapereita ja postikortteja, käpyjä ja pieniä kiviä. Äiti vei minua mukanaan Martta-kerhon toimintaankin.
Ensimmäisen appelsiinin maistoin 1940-luvun lopussa, isän tuliaisena.
Joitakin vuosia myöhemmin hän osti minulle mustan kiiltäväpintaisen käsilaukun. Se oli upeaa, kellään mulla kymmenvuotiaalla ei ollut sellaista
---
Puolison kanssa tehdyt kalastus- ja saarireissut ovat hienoimpia muistojani. Ne loppuivat kun hänen pikkuveljensä 'tunki' tilalleni soutajaksi.Marjareissut männikköön, jossa myös kahviteltiin ja paistettiin makkaraa nuotiolla olivat hurjan mukavia. Silloin siinä oli vain sorakuoppa jossa näitä tehtiin. Nykyisin siinä vieressä on laavu, kummipoikamme rakentama
Hauskoja olivat kyllä Herättäjäjuhlamatkatkin, vaikka juhlien sisältö on enemmän hengellinen. Se ystäväpiiri johon olen liki kahdenkymmene vuoden aikana tutustunut on osittain vieläkin olemassa. Luonnollista poistumaa on tietenkin.
Körteillä kukki huumori, vaikka oltaisiin ukkossateen läpimäriksi kastelemia ja pieneen karkkivarastoon toistakymmentä ihmistä sulloutuneina, kuten Oulun Raksilassa. Siinä sitten kuiskuteltiin ilot kuten surutkin ystävälle.
Voitin kerran palkintoviikonlopun Paavo Ruotsalainen maille Aholansaareen. Nilsiä olikin uusi paikkakunta kartallani. Saari on pienen laivamatkan päässä Sääskiniemestä johon auto jäi. Koiramme pääsi mukaan Saareen.
Voi sitä elämisen yksinkertaisuutta kaksisataa vuotta sitten ! Kaikki rakennukset puusta ja harmaata väriltään. Paikka on hyvin kaunis. Tupa oli iso, ihmiset pieniä kuten kalusteetkin, vaikka kerrotaan Paavon olleen kookas. Hänestä on vain yksi jäljellejäänyt kuva ja siinä hän näyttää kyttyräiseltä. Ehkä pitkä mies oli vanhemmuuttaan kumaratunut
Minulle Paavo Ruotsalainen on tullut kaikkein läheisemmäksi, ehkä alter egoni on kuitenkin Pietari. Voiko tällainen kuin mie itseään näin suuriin miehiin verratakaan!
No. Jopa tuli paljon tätä josta en luopuisi , mutta ehkä on lähdettävä kuten on tultukin, vain nahkapuku päällä
Ja lopulta tiedän, että Hän on seisova multieni päällä.
Riitta-mummi
Peilailija, pelailija vai pelaaja27.5.2025 klo 20:56 Kommentoi (0)
Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni, ja mikä on totuus. Totuutta emme aina itse näe samoin kuin perheenjäsen tai työkaveri.
Onko sillä sitten niin väliä. Joillekin on, paljonkin. Minä olen aina koettanut olla se mikä olen. Se ei aina miellytä perhettäni, sillä olen kaikkia heitä avomielisempi ja estottomampi.
Minusta se on minun tapauksessa oikein, rehellistä, ja parasta itseäni kohtaan. En halua esittää mitään.
Olen saanut aika rankkojakin mielipiteitä ominaisuudestani puhua paljon, vieraille ihmisillekin vaikkapa kaupan kassalla tai jossakin missä istutaan tuppisuuna odotushuoneessa. Tässä jos missä tunnen eron eri heimojen edustajien kesken. Vieläkin se on geeneissä säilynyt vaikka muuttoliikettä on enemmän kuin muinoin oli.
Ilokseni olen kohdannut kaltaisiani, ja aika on kulunut rupatellen paljon mukavammin.
Olen toki kohdannut kummeksuvia katseita jos lasken leikkiäkin noissa tilanteissa.
En halua varsinaisesti antaa mitää kuvaa itsestäni, sehän syntyy itsestään jos on syntyäkseen. Osaan olla hiljakseenkin. Silloin olen yleensä kohdannut jotakin ikävää ja se painaa mielen matalaksi.
Enää en julkisilla paikoilla itke, mutta sitäkin on tapahtunut kun olen kohdannut suuren vääryyden. Kyllä aikuinenkin voi mielestäni itkeä. Lapsen itkua ei ihmetellä, mutta pidetäänkö itkevää aikuista, etenkin miestä säälittävänä tämän vuoksi. Ei pitäisi pitää. Ymmärtäisin hänen olevan liikuttunut, järkyttynyt tai surullinen jostakin näkemästään, kokemastaan tai kuulemastaan.
Vanhoissa elokuvissa sotilaat itkivät kun juna vei heidät sotaan ja laiturille jäi rakas vilkuttamaan. Siihen suorastaan kuuluu itku, on se sellainen paikka !
Tunteet ovat naisille luontaisempia käsitellä kuin usein jurommille miehille. Miehet eivät oikein ymmärrä sitä tunteiden skaalaa ilon hiljaisestä hymyilystä valtavaan itku-potku-raivariin, joita niitäkin on tullut koettua.
Nyt on maailma sellaisella mallilla, että kun uutiskuvia näkee viattomiin kohdistuvista vihateoista niin kyllä itkettäisi, jollei vihastuttaisi niin kovasti. Siinä on sellainen paikka lähellä, että laitan Jumalankin koville: Mikä oikeuttaa Israelin tekemään joukkomurhaa Palestiinassa ?! Mikä uskovainen presidentti Putin muka on kun on ottamassa vääryydellä Ukrainan maita ?! Vastaa Herra, ja pian !
Riitta-mummi
Viisustelua18.5.2025 klo 09:48 Kommentoi (3)
Tänään on Euroviisut 2025 jälkipelin aika.
Ihmettelin sitä tehosteiden määrää ja laatua mitä tietokoneen ja värivalojen ja savujen kanssa pelatessa aikaansaadaan.
Toinen asia jonka huomasin oli muutamat Kategoriat. Oli humppaveikot, kuten Ruotsi ja Viro ja muutama muukin. Oli seksillä pelaavat naiset ( Suomi, Espanja ymt ) oli jonkinlaatuista rokkikamaa ( Norja, Islanti,ymt ), mutta oli myös laulajia: Itavalta, Sveitsi ja Ranska.
Kun asiantuntijaraatien äänet oli annettu oli viiden kärki sama kuin omani. Sitten tulivat yleisöäänet ja Israel ponnahti kakkoseksi ( poliittinen veto kaikilta Israel-ystäviltä ja Euroopan juutalaislta ). Naapuriapua antoivat Pohjoismaat toisilleen, Baltia samoin , sekä Balkan jolla ei ollutkaan yhtään edustajaa. Balkanin äänet hajaantuivat Kreikalle, Ranskalle, Armenialle ym lle. Ranskankielisrt ymmärtävät toisiaan.
Suomalaiset tavanomaiset etukäteis-hehkutukset olivat haaveilua. Se ei toteutunutkaan kuten arvelinkin.
Eipä ollut Käärijän esiintyminenkään kunniaksi maallemme. peikkoilua kaalimadon kamppeissa. Joukkotappelua yrittivät vihreät sinisiä vastaan. Lopuksi halattiin.
Joitakin hienoja esityksiä onneksi nähtiin. Niitä olivat minulle voittaja Itävallan mustavalkoinen öinen merimatka ja sveitsittären istuen laulettu, pelkin käsiliikkein korostettu hieno tulkinta.
Jäin ihmettelemään: Onko hevirokki-kansa kääntynyt oopperalaulun ymmärtäjäksi.
Tavallaan kannatti katsoa, sillä erottuivat jyvät akanoista. Riitta-mummi
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!