Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 92 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl
Kaivo Puhtaaksi !3.2.2025 klo 09:52 Kommentoi (0)
Synti on paha sana. Sitä ihminen ei halua kuulla ainakaan jos se osoittaa hänen omia syntejään. Synti ymmärretään monin eriasteisin merkityksin.
Pieniä syntejä ei tarvinne luetella, sellaisia kuin luvaton lainaaminen, tönäiseminen tai valkoinen valhe. Kuitenkin kaikki mikä on vastoin totuutta, Jumalan säätämää rehellisyyttä ja ihmisen turvaksi luotua lakia ON syntiä.
Syntiä ei voi rahalla maksaa pois. Se on ihmisten kesken sovitettava lain määräämin suorituksin. Pienet rikkeet sovitaan anteeksipyynnöin, korvauksin tai erilaisin sovintoratkaisuin. Maallinen laki jakaa oikeuden istunnoissa erimittaisia rangaistuksia erilaisissa laitoksissa,
Vankila on ankaran synnin, rikoksen sovituspaikka. Sovitusta eli rangaistusta tarvitaan ellei tapahdu armahdusta
Vauva ei tiedä synnistä. Mutta jo muutaman vuoden ikäisenä on ihmislapsella omantunnon jakamaa tietoa siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Se on hyvä ominaisuus ja sen tulisi jatkaa työtään lapsen kasvaessa. Silloin on vaara joutua huonoille teille, pahantekoon, vähempi.
Valitettavasti emme ole täysin turvassa vääryyden houkutuksilta. Ne kohtaavat meistä jokaisen jossakin muodossa. Kiusaus ja houkutus väärään on naamioitunut viattomuuden ja hauskuuden vale-asuun. Silloin olemme jo helposti 'vietävissä'.
Olivatpa väärät teot, synnit, minkä mittaisia tai painoisia hyvänsä, niille on suotu armahdus jonka saamme viemällä kaiken meitä sitovan väärä Herramme Kristuksen risti juurelle, sovitukseen ja armahdukseen.
Tämä on valtava Jumalan lahja, armo ja armahdus mikä vapauttaa taakasta kantajansa ja antaa rauhaa ja iloa elämään.
Kutsun tätä Mestari Echartin puheen mukaan Sielun kaivon puhdistamiseksi. Vertaus konkretisoi tämän ihmeen mielestäni hyvin.
Joskus pitää rikkoa koko kaivo, parantaa kaivantoa ja perustaa kunnon tarvikkein uudeksi. Joskus riittää veden vaihto ja kaivon huuhtelu vaikkapa painepesurilla. Kun uusi pudas vesi täyttää kaivon, on vesi Elämänvettä jota kelpaa nauttia.
Rakkaus voittaa suuretkin synnit.
Riitta-mummi
Tavallinen vai tavaton28.1.2025 klo 16:32 Kommentoi (0)
Kuinka voikaan ihminen olla näin kahdensuuntainen. Olen tavallisesta kodista ja tavallinen kotiäiti olen ollut suurimman osan elämääni, kuten äitinikin oli.Lisäksi olin toimistorotta niin rakennusliikkeessä, kenkäkaupassa kuin pankissakin.
Pidän järjestyksenpidosta, siistiydestä, ruuanlaitosta, lapsista ja koirista.
Määrättyyn rajaan olen pitänyt myös matkailusta, mutta en lentäen. Lentäen olen käynyt vain kaksi kertaa Samoksella ja kaksi kertaa Kreetalla, sekä kerran Belgiassa josta bussimatka Luxenburgiin oli sen matkan kokokohta. Venäläälle Pietariin pääsi onneksi junalla.
Rantalomia en harrasta, ehkä suurkaupunkejakaan, vaikka Lontoo kiinostaaisi sen vuoksi että sen tunnen kirjallisuudesta paremmin kuin vaikkapa Tukholman. Tukholmassa olen käynyt usein ,koska pidän laivamatkoista.
Omalla autolla olemme ajelleet useita Suomen Lappi-Pohjois-Norja-Ruotsi-matkoja. Norjan tunturit, vuonot ja laaksojen maisemat ovat verrattomia.
Kyllä kotimaassakin on koluttu lähes kaikki näkemisen arvoiset kohteet, etenkin linnat, kirkot ja kartanot. Myös suurten taitelijoidemme syntymökodit ja myöhemmät kodit kuten Ainola, ovat tuttuja.
Nämä kuvaamani jutut katson tavallisen ihmisen tavallisiksi harrastuksiksi ja elämäntavaksi.
...................
Sitten on kulttuuri-mummi. Karjlaainen eloisuuteni ( joka on kovasti vähennyt ) valjastettiin jo lapsena lausunnan, laulun ja nuoruudessa teatterin piireihin. Niitä en lähde yksityiskohtaisia muistelmia tekemään. Ne ovat Lahden paikallis-historiaa monin tutuin nimin, jotka jo lepäävät rauhassa, useimmat.
Ja politikko-mummi, joka elää yhäkin sielussani ja se huutaa kun näkee tai lukee väryyksistä. Kaikenkaikkiaan olen ollut kiinnostunut sekä kodista ja sen ihmisistä, että yhteiskunnasta. Ja nyt nelisenkymmetä vuotta seurakunnasta, jota kristittynä kutsun Kristuksen kirkoksi.
Kirkko on paikka jonka Herra on Kristus ja Kolmiyhteinen Jumala. Se kirkko sisältää kaikki maailman kristityt, Hänen nimeensä kastetut, vaikka eri tavoin uskoaan elävienkin. Käsitys esim. luostarilaitoksesta on vähitellen selkiytynyt. Ennen etenkin ortodoksien luostarilaitos tuntui pelottavalta ( lapsena ) kun niitä mustakaapuja, pitkäpartaisia munkkejä lippuineen kirjoista katselin.
Nyt ymmärrän että on ihmisiä jotka haluavat omistaa kaiken elämänsä yksin rukoukseen ja hiljaiseen työntekoon yhteisön sisällä.
Oma suuri löytöni oli körttiläisyys, Paavo Ruotsalaisen seuraajien ' alatien kulkeminen', uskontekoja tekemättömien syntisten mutta armahdettujen joukko. Körteissä löysin sen mitä yli kaksikymmentä vuotta etsin, oman yhteisön.
Vieläkin parempaa sain kun eräs ystävä-pappi ( näki kai luontoni ) neuvoi minut tutustumaan kristillisiin mystikkoihin. Se sielun puhdistus jonka Mestari Echart kansankielisissä puheessan saksalaisille saarnasi, osui minussa sopivaan maahan. Siitä olen elänyt, ja siinä olen valvonut itseäni.
Rukous on suuri apu kaikessa, ja käytän sitä jatkuvasti. Yhteinen rukous kirkoissamme on ollut maallemme siunaus, jopa pelastus vaaran vuosina.
Tällaisenä epävarmana aikana sotaa henkivässä maailmassa on hyvä etsiä yhteyttä Kaikkivaltiaaseen Luojaamme ja kiittäen ja rukoillen muistaa Hänen armoaan joka päivä.
Rauha sielussa on paljon arvokkaampaa kuin tili pankissa.
Riitta-mummi
Ahdistava muutos ajassa20.1.2025 klo 14:53 Kommentoi (0)
Täältä korkean iän horisontista katsellen näen kuinka kovasti ihmisen elämä on muuttunut. Ei niinkään ulkonaisesti, mitä nyt kännykät, skuutit ja droonit ovat nopeuttaneet yhteydenpitoa ja liikkumista.
Ajattelen ihmisen hyvinvoinnin huononemista kaikesta tieteen ja tekniikan kehityksestä riippumatta. Etenkin nuoret ihmiset, teini-ikäiset eniten, ovat maksaneet tästä kehityksestä raskaast, oireillen monenlaisin mielenterveyden vaivoin. Liekö kenelläkään selvää käsitystä mikä tai mitkä tekijät ovat laukaisseet lisääntyvät ADHD- ja muut käyttäytymisongelmat joihin usein liittyy masennus, ahdistuneisuus jopa itsemurha-alttius.
Eräät ovat sitä mieltä että Korona-viruksen sairastamisen jälkiseurauksesta on kyse.
Nuoruus on herkkä kasvuvaihe, jota nuoren tulisi saada elää turvallisesti hyvän kodin ja mukavien ystävien ympäröimänä. Tämä olisi ihanne, jota ei kai mikään koti ole koskaan täysin voinut taata.
Koulun osuus on yhtä tärkeä. Koulumaailma on muuttunut menneistä ajoista jolloin opettajan auktoriteetilla luokka pidettiin kurissa ja nuhteessa. Tietenkin nuoret protestoivat, ja tekivät ,kun valvova silmä vältti, mitä lystäsivät. Silti esimerkiksi oppilaan ulkonäköön viittaava kiusaaminen oli marginaalista. Joku saattoi joskus heittää hiukankin ylipainoiselle luokkakaverille ' Läski -herjauksen vihastuksissaan. Nyt on syntynyt armottomia tapoja jotka jättävät erinäköisen, -värisen tai -erikokoisen lapsen yksinäisyyteen. Koulujen ulkopuolella tapahtuu sitten fyysistä väkivaltaakin. Pahimpia ilmenemiä ovat olleet koulusurmat. Amerikassa ne ovat olleet jo kauan mahdollisia, siellä kun aseita myydään lähes kenelle vaaan.
Myös äly-laitteiden esittämä kova viihdemaailma vaikuttaa osaan nuorisosta. Nyt saa kännykkään tilata vaikka mitä
. Väkivaltaa, pornoa tai muuta tällaista sielun ja mielen kasvuun vaikuttavaa saastaa ei alaikäisten pitäisi saada koettavakseen.
Tässä tulee vanhempien ohjaus-vastuu esiin. Heidän pitäisi neuvoa lasta joutumasta huonoille teille.
Nyt sairastuneet nuoret täyttävät sairaaloiden psykiatrisia osastoja, jos vaan sisään mahtuvat. Sote-asiat ovat edelleen melko sekaisin. Kokouksia pidetään ja kokouspalkkioita kuitataan, mutta tilaa osastoilla ja ennen kaikkea osaavaa hoitohekilökuntaa puuttuu.
Paljon tapahtuu muutosta yhteiskunnassa. Muutos on mahdollisuuskin, mutta ei kaikki muutos. Ilmapiiri yhteiskunnassa on huonontunut.
Monet ajattelevat sen olevan merkki sodasta. Osittainhan sota on jo meillä, ilmapiirissä ja droonit lentelevät ilmassa.
Riitta-mummi
sukuni tutkimista pintaa syvemmältä11.1.2025 klo 20:29 Kommentoi (1)
Kun sain ymmärretyksi hiukan mistä atavistiset (alkukantaiset) pelot ovat syntyisin siirryin miettimään karjalaisten vanhempieni luonteiden erilaisuutta.
Isäni suku oli vilkasverisempää, muistuttaen ehkä venäläisiä talonpoikia. Asuivatkin aivan vanhan rajan vieressä, ja olivat kanssakäymisissä pietarilaistenkin kanssa. Valkjärvi oli Keski-Kannasta, Kivennavan rajanaapuri Sukuni oli siellä ikään kuin metsien, peltojen ja mäkien , joen pateiden kätköissä. Turvassa.
Äitini kymenlaaksolaisuus on mielestäni edustanut paremminkin vaatimattomuutta ja velvollisuuksien täyttämistä korostavaa. Virolahti katsotaankin kansatieteellisesti kuuluvan Kaakkois-Hämeeseen. Jotakin Hämeen hitautta heilläkin esiintyy. Myös muissakin kuin sukulaisissani.
Siinä missä äijän ja mummon jälkeläiset sotien jälkeen kohdatessaan pitivät iloa remakoiden, juhlien ja herkutellen, äitini sisarukset olivat ns. Hys-Hys-ihmisiä. Älä elämöi, älä ole esillä, ole kuin et olisikaan. Näistä ominaisuuksista huolimatta tai juuri siksi on Virolahdella syntynyt useita hienoja taiteilijoita, samoin urheilijoita.
Ehkä virolahtelainen meren vaaroille altis kalastajaheimo on kantanut vuosituhansia varovaisuuden taakkaa. Kun käytiin kauppaa pienillä veneillä Suomenlahden yli Viron puolelle, oli matkalla oltava nöyrä ja varovainen. Nöyryys on arvokas ominaisuus.
Tämä piirre istuu meissä virolahtelaisissa jälkeläisissä lujassa. Tosin minussa on, ainakin ollut tuota iloisempaa kannakselaista verenperintöä, mutta monien turhien pelkojen vaivaama olen aina ollut
Yksi niistä on ainakin poistunut sen jälkeen kun löysin kristityn itseni. Se on auktoriteettien, parempien ihmisten pelko ja kunnioitus.
Viime vuosikymmeninä on alettu ymmärtää että olemme , ainakin pyrimme olemaan, tasa-arvoisia ihmisinä. Herrat ja narrit, kaikki samaa ihmisjoukkoa. Kenenkään arvo ei saisi olla parempi kuin toisen, mutta onko näin kaikkialla. Minulla se on näin. Jumalan luomina olemme luomakunnassa kaikki samalla paikalla, luotuja !
Myös eläimet ja kasvit ovat luotuja, ja siksi arvokkaita.
Riitta-mummi
p.s. Blogi on minusta hieno mahdollisuus jättää jälkeläisille sellainen kuva kirjoittavasta iso-mummista, josta heillä ei ole paljonkaan tietoa.
Sielun kaivelua7.1.2025 klo 11:11 Kommentoi (2)
Olen hyvin nuoresta asti pohtinut kysymyksiä elämästä ja itsestäni. Sitäkö on syntyisin tiedonhalu eri elämän alueilta.
Kansakoulussa ajattelin jo olevani hiukan erilainen luokkatovereihin verraten. Miksi minua ei kiinnostaneet liikunnalliset leikit suuremmin. Miksi laskento, myöhemmin matematiikka ja etenkin algebra olivat vaikeita, mutta uskonto, historia ja äidinkieli mieluisa ja helpompia. Koin, ja koen edelleen olevani tosaalta jopa pelokas, mutta suorat sanat löytyvät toisaalta liiankin helposti. Olen kriittinen, arvosteleva tyyppi. Arvostan kyllä ominaisuuksiani, mutta jatkuvasti pyrin parempaan. Olen perfektionismiin suuntautunut, mutta en fanaattisesti.
Kristityn pitääkin pyrkiä hyvään, pyrkiä eroon huonoista asioista. En etsi pyhitystä, siihen ohjaa vain Herra Jumala. Ei omat teot !
Näitä jälleen miettiessäni, päätin käyttää apuna tekoälyä, johon olen suhtautunut hyvin varauksella. Tietokone on lähes ainoa tietojen lähde meillä jotka emme ole opiskelleet , Kirjat pölyttyvät kaapissa, sillä näkö on käynyt heikoksi. Ne ovat myös raskaita pidellä näillä voimilla jotka ovat jäljellä.
Kysyin Tekoälyltä mitä on itsetuntemus ?
Se vastasi :
Itsetuntemus tarkoittaa yksilön kykyä ymmärtää omia ajatuksiaan, tunteitaan, motiivejaan ja käyttäytymistään. Se on itsetarkkailun ja itsearvioinnin prosessi, jossa tunnistetaan omat vahvuudet, heikkoudet, arvot ja uskomukset. Itsetuntemus auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä, parantamaan ihmissuhteita ja elämään tasapainoisempaa elämää.
Kun ymmärrämme itseämme paremmin, voimme myös kehittää itseämme ja kasvaa henkilökohtaisesti. Itsetuntemus on tärkeä osa itsevarmuuden ja henkisen hyvinvoinnin kehittämistä.
Toinen kysymys kuului: Mistä johtuu atavistiset pelot ?
Atavistiset pelot ovat syvälle juurtuneita, usein tiedostamattomia pelkoja, jotka voivat juontaa juurensa ihmisen evoluutiohistoriaan. Nämä pelot ovat peräisin ajalta, jolloin esi-isämme kohtasivat erilaisia uhkia luonnossa, kuten petoeläimiä tai vaarallisia ympäristöjä. Esimerkiksi pelko pimeästä tai korkeista paikoista voi olla peräisin ajalta, jolloin nämä tilanteet olivat todellisia uhkia selviytymiselle.
Atavistiset pelot voivat myös liittyä kulttuurisiin ja geneettisiin tekijöihin, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Vaikka nykymaailmassa monet näistä peloista eivät enää ole yhtä relevantteja, ne voivat silti vaikuttaa käyttäytymiseemme ja reaktioihimme.
Näin olen kerännyt tietoa ominaisuuksista jotka ovat olleet lähes koko elämäni ajan esillä. Olkoon vaikka näin. Tiedän olevani turvassa sillä olen Sanan mukaan Jumalan oma, Taivaan perillinen, vaikka nämä sanat maistuvat hiukan kerskaavilta.
Kuulun körttiläiseen herätysliikkeeseen. Pidän Paavo Ruotsalaisen löydöistä ja N.K. Malmbergin sivistämästä, ja monien virsirunoilijoiden kaunistamasta tavasta olla uskova.
Etsivä löysi, löytänyt iloitsee ja kiittää !
R-m
Vuodenvaihde 2024 / 2025 ' kaivon siivous'29.12.2024 klo 14:29 Kommentoi (0)
Vuoden viimeiset päivät ovat perinteisiä 'tilinteon' päiviä. Vedetään ikään kuin viiva tilikirjan sarakkeiden alle ja katsotaan miten meni. Joskus on pelkkää miinusta, mutta välillä jää plussallekin.
Kuluneena vuonna olen säästynyt suuremmiltä kolhuilta, terveydestä puhuen. On kaikki tarpeelliset rokotukset saatuna ja omalääkäri hoitaa , ei kunnallinen vaan ' Ampiaisen '.
Monisairaana oli päädyttävä tähän vaikka harmittaakin yhteiskuntamme monien entisten palveluiden alasajo tarvitsevilta.
Myös ruokaostokset ovat nykyisin ehty netin kautta ostettuina ja kotiin kuljetettuina.
Näiltä osin , kuin myös siivous , ovat hyvin hoidossa. Eikä muissakaan tarpeissa olla suuremmin pulassa, ainakaan vielä
Vanha auto kulkee ja vanha puoliso omistaa yhä ajokortin.
En koe olevani jäänyt paitsi mistään. Ajankulua ja viihdykkeitä löytyy älylaitteiden kautta jopa ylitarjontaan asti. Osaisinpa vain paremmin tätä tekniikkaa näiden kanssa.
Viihde ei useimmiten ole muuta kuin ajankulua varten nautittavaa. Harrastaa en voi enää muuta kuin kotoa käsin. Eri asia on se mitä sielu ja henki tarvitsevat. Niihinkin minulla on vakituiset keinot, Älypää muiden muassa. Minulle on suotu aivot jotka yhä ajattelevat, ja sydän joka sykkii ja tuntee niin iloa kuin suruakin.
Elämäni voima on Kristus-kallio josta tiukkuu ravintoni. Juutalaiset puhuvat maidosta ja hunajasta. Armo on sama asia.
Minulle Hän on Valo, joka säteilee rauhaa, iloa, toivoa ja viisautta. Hänen sanansa Uudessa Testamentissa, kuten jotkut profeetat myöskin VT:ssa pitävät minut tiellä. Koska näen heikosti, olen ottanut nämäkin kuunnellakseni älypuhelimen kautta. Yöllä saatan avata jonkin luvun Psalmeista tai evankeliumeista. Se on rauhoittavaa ja uneen raukaisevaa.
Oli vuosikymmeniä ettei Jumalan tai Jeesuksen nimeä kehdannut Suomessa lausua, ja niinhän käskykin kuuluu ettei lausuttaisi turhaan. Siksi käytän mieluummin Vapahtajasta nimeä Kristus. Itse olen kristitty, siis uskon Kristukseen Jeesukseen ja olen Häneen kastettu. Uskovainen on sellainen arvonimi joka ei sovi minuun. Uskon lujasti, mutta en ole hurskas, enkä usein käytä puhuessa raamatunlauseita. Iloitsen erityisesti Älypäässä tapaamaani uskosta . Se ilmenee monissa kysymyksissäkin. Tämä voi olla arvokasta maamme kohtalon kannalta.
Nämä ovat nykyisen elämäni raamit ja niiden ehdoilla elän. Mikään ei olekaan sen parempaa kuin tyytyväisenä ja kiitollisena eläminen.
Hyvää vanhaa vuotta 2024 sekä Onnellista, rauhaisaa ja siunattua vuotta 2025 !
Riitta-mummi
Kaarlo Sarkia Lapsuuden joulu24.12.2024 klo 08:51 Kommentoi (1)
Monen puhtaan liekin vuosien tuhka peittää.
Mut jostakin takaa aikojen menneitten
yhä silmiini kirkkaus lapsuuden joulujen
sädekimpun lämpimän, himmenemättömän
heittää....
https://birgitmummu.fi/Joulu/JoulurunoSarkia.htm#google_vignette
Hyvää joulua, lämmintä jolumieltä ja -iloa kaikille Älypään väelle !
Riitta-mummi
https://www.youtube.com/watch?v=ESBNDTJaoQk19.12.2024 klo 09:11 Kommentoi (0)
Uudempi joululaulu Ketun joulu on keskittynyt oleellisimpaan. Jouluna jumala syntyi...jatkuu Paras Poika pakkasella.
Se on meille Pohjoismaissa läheisempi kuva kuin luola- tai tallipaikka Palestiinan vuorimaassa.
Oleellisinta on että Hän syntyy sydämiimme, ja se mitä siitä seuraa.
Kun Kristus on sydäntemme herra, pahuus, ilkeydet, juorut ja ahneus vähenee. Antaminen, auttaminen ja lähimmäisistä välittämineen lisääntyy, ainakin sen pitäisi !
Valitettavasti antamisen ja auttamisen on kaupallisuus ominut. Ei kokonaan, mutta ikävässä määrin. Vapaaehtoisuus on häviämässä, rahalla saatavat palvelut puolestaan voittamassa. Ne ihmiset joilla rahaa on maksaa palveluista, olkoot onnelliset. Hehän työllistävät monia aloja. Itsellenikin on pian tulemassa jouluruoat kotiin kuljetettuina. Liikuntavammaisena maksan mielelläni pienen korvauksen kuljettajille. Samalla ajattelen jatkuvasti sitä yksinhuoltajaäitiä jolle 6,50 on liian kallis hinta lounaasta. Jouluakin hän näyttää lapselleen Stockmannin ikkunoiden takaa.
Ruskea Lucia-neito, jota ymmärtämättömät, tai jokin organisaatio, ymmärtämättömyyttään parjaa, kerää rahaa juuri näille köyhimmille maamme asukkaille. Antakaa, ihmiset runsaudestanne roponen lähimmäisiemme jouluksi!
Iloista antajaa Herra rakastaa !
R-m
Kaikki hyvänmielen hetket vuoden mittaan11.12.2024 klo 15:34 Kommentoi (1)
Olen jo hyvissä joulutunnelissa vaikka eivät vielä piparkakut ja kinkku tuoksukaan. Ne ovat joulun ykköstuoksuja luomaan tunnelmaa. Hyasinttikin on, mutta olen sille allerginen, joten se on poistettava kuten oikea kuusikin. Jos kuusta ei ole suihkuteltu, se sisältää siitepölyä ja parhaassa tapauksessa ötököitäkin. Eläimet sinänsä kuuluvat joulutunnelmiini. Etenkin lintulaudan linnut, jänikset hyppimässä pihalla ja koira jalkoja lämmittämässä vuoteessa.
Juhlatunnelmista, jota on muitakin kun tämä jouluinen, on se kuitenkin suurin. Pääsiäinen tuntuu kevättä , ja kaiken heräämistä lupailevana erikoisena fiiliksenä. Siinä on toisenlaista iloa kuin jouluisessa lapsen ilossa. Pääsiäinen sisältää sellaistakin jota on vaikea ymmärtää, lupauksen iankaikkisesta.
Pääsiäinen tuoksuu sulavalta lumelta, paljastuvalta maalta ja auringon voitosta pimeydestä. Minulle tuoksuista tuntuu yhäkin navetan vintti kiikkuineen, punainen limonaadi ja sitruunasooda, ja tädin leipoma täytekakku jossa kermavaahdon päällä oli 'linnunmunia'.
Vappu ei ole juhla siinä mielessä kuin kirkolliset ovat, mutta johtunee siitä etten ole ylioppilas. Oli kyllä vappuviuhka ja joskus viipperäkin, mutta ilmapalloa en ole koskaan saanut. Vappu maistuu simalta ja munkilta ja räntäsateelta.
Juhannusta vietetään suomalaisuutta juhlien, on lippua, saunaa ja usein alkoholia. Järvien rannoilla hoilaa suomalainen ja toinen vastaa vastarannalta.
Juhannus ei ole tunnelmaltaan mukava. Alkoholi kun on mukana juhlissa, sattuu hukkumisia vesillä, kolareita teillä ja erinäisiä muita yksityisempiä juttuja.
Laulu ja haitarin soitto ovat supisuomalaisia ajanviettotapoja, ja mikäs siinä !' Hoi, laari laari laaa' raikaa mutta kuka muistaa Johannes Kastajaa.
Sitten vuodenkierto sisältää vähän juhlia. On heinätöitä, marjastusta, sienestystä, hirvenkaatoa. Hirvipeijaiset ovat kyllä juhlat metsästäjille ja maanomistajille.
Jo syksyllä moni isäntä katsoo metsästä joulukuusen, ja merkitsee sen jollakin tavalla. Jos on kaadettu syksyllä metsää, voi saada komean latvakuusen jossa on paljon käpyjä. Sellainen kuusi on kaunein vain kynttilöin somistettuna.
Käsityötaitoiset alkavat kutoa, neuloa, virkata ja ommella lahjapaketteihin pantavaa. Näin ainakin ennen tehtiin.
Ruokapuolta alettiin suunnitella, alkaen teurastuksista.
Joulun taika tuli monille juuri ruoan runsaudesta. Yleensä suomalainen syö terveellisen vaatimattomasti, mutta ei jouluisin.
Oma tärkein muisto joulun tulosta oli suursiivous. Lähes kaikki mitä huoneissa oli, kannettiin ulos pakkaseen tuultumaan. Katajanoksista tehdyllä vihdalla äiti ripsui katot, nurkat ja lattialistat. Sitten tuoksui mäntysuopa, jopa lysolikin joskus. Huoneet lämmitettiin, kuivattiin ja sitten kannettiin tavarat takaisin. Vuoteet sijattiin puhtain lakanoin ja tyynyliinoin. Matot vaihdettiin puhtaisiin, ja sitten alkoikin jo tuntua suuren juhlan aatolta.
Ruokien tuoksut, kuusen haku isän kanssa, siinä oli Joulu !
En ole vielä laitellut esiin juuri mitään koristeita jottei odottava joulutunnelma lopu kesken. Pari kynttilää palaa, itsenäisyyspäivältä polttamatta jääneitä. Yksi amaryllis on pöydällä, ihan nupussa vielä aukenemista odottaen.
Tuomaan-päivänä aion aloittaa. Paistan kinkun ainakin, muut herkut ovatkin ostotuotetta. Tortut paistan aina sitä mukaa kun niitä tarvitaan.
Joulun tunnelma asuu sisimmässä. Se onkin sitä kaikkein parhainta. Sitä eivät mitkään aineelliset korvaa.
Siunattua ja rauhallista Joulua !
Riitta-mummi
Hyvä ihminen28.11.2024 klo 21:02 Kommentoi (0)
Arvelen että lähes kaikki ihmiset haluaisivat olla hyviä. Mitä hyvyys on ? Varmaan se voidaan kuvailla monin erilaisin adjektiivein, jos halutaan. Kaikki eivät ehkä ajattele koko asiaa. Se kertoo jotakin, sekin.
Heillä jotka vaivautuvat tätä pohtimaan on useita määreitä. Tässä muutamia : ahkera, avulias, vaatimaton, viisas, rehellinen, äidillinen, siisti, huolehtiva ( ei liian ) ja itsestään huolta pitävä eli terve ja kaunis.
Eikö hyvä ihminen siis saa olla lihava, sairas, työtön, yksinkertainen, lapseton, esiintymiskykyinen, persoonallinen tai laiskanpulskea ?
Vuosisatoja kirkko ja katekismus määrittivät mitä, tai mitä ei, hyvä ihminen saa olla tai tehdä.
Näin oli kauan, satoja vuosia, mutta tuli muutos.
Nyt voi vaikka joka päivä lukea lehdistä ja kirjoista erilaisten asiantuntijoiden ohjeita tässäkin asiassa. Voi ostaa erilaisia kirjoja tai ainakin kirjasia jotka opastavat tai testaavat sinua. Myös muissakin elämässä kohdattavissa kysymyksissä tulee helppoja neuvoja hyvin helposti sieltä sun täältä.
Mihin jää ihmiseksi opiskelevan oma osuus, ajattelu ja kysymykset. Aikaisemmin perheissä elivät usein isovanhemmat samassa taloudessa. Silloin lapset saivat kysyä isoäidiltä ja isoisältä monia heille tärkeitä kysymyksiä.
Etenkin yksinkertainen hengellisten asioiden käsittely kävi mukavasti mummon polveen nojaten ja hänen kertomaansa kuunnellen.
Lapsia varten kirkko piti pyhäkoulua. Se oli hyväksi kasvavan lapsen tarpeisiin. Oltiin yhdessä samanikäisten kanssa ja opittiin mitä pyhäkoulun opettaja kulloinkin opetti.
Usko ja rukous on antanut hyvät eväät ihmisyyteen, jopa hyväksi ihmiseksi. Mutta tämä on asia jossa ei pidä kilpailla, vertailla, mittailla eikä leuhkia.
Voi hyvät ihmiset ! Kuulee usein taivasteltavan jos jokin menee yli oman ymmärryksen. Hyvä ymmärrys, jota saa pyytää Taivaan Isältä, on avain moniin oviin !
Laatu oli varmaan hyvin monen tasoista, mutta useimmilla on hyvät muistot tästä 'esikoulusta' ihmisyyteen.
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!