Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Riitta-mummi ruokkii14.10.2024 klo 11:51  Kommentoi (0)

   

  Kun syyskolea tuntuu luissa ja huoneiden lämpötila on parissakymmenessä korkeintaan, on uuniruokien aika parhaimmillaan.

  Äsken söimme hyvällä halulla yksinkertaisen lounaan perunasta, kalasta ja leivästä.

   

  Kaksi isoa jauhoista perunaan folion sisään. Viilto kuoreen ja merisuolaa pinnalle. Uunin olin laittanut hetkeä aiemmin lämpiämään, ja niin sain kuumaan uunin perunat ja Muikkuruukun.

   

  Voitelin leipävuoan hyvin öljyllä ja lisäsin kerroksittain peratut muikut, keltasipulin silppuna ja pätkän purjoa renkaina. Ripottelin väleihin suolaa, mustapippuria, ja hölväsin päälle tölkin paseerattua tomaattia. Sitä oli vähänlaisesti, joten puristin Heitz´n ketsuppia myös.

  Pinnalle r hiukan korppujauhoa ja muutama pisara balsamicoetikkaa.

  Tunti 225 asteessa ja molemmat uunissa yhtaikaa. Valmis.

   

  Syötiin ruisleivän ja piimän kera. Kastikkeeksi laiton kermaviilin johon ripautin sitruunapippuria ja hunajaa.

   

  Kelpasi vaarillekin. Hän on hämäläiskodista ja heillä on olleet uuniruoat harvinaisempia arkiruokia kuin  Meill´koton´Karjalas´!

   

  Toinen uuniruoka talvi-keleihin on Kaalipotti.

  Siihen tulee puolisen kiloa valkokaalia hyvin ohuina siivuina. ! rasia hapankaalia, 2 kananmunaa, 0,5 ltr maitoa. Munat vatkataan maitoon, lisätään sinne myös suola ja siirappi.

  Kaalit vuorotellen päälletyksin, munamaito niskaan. Pinnalle vähän korppujauhoja ja ohuita voi-siivuja. Se saa kivasti tehtyä juustohöylää käyttäen.

  Uuni lämpimäksi etukäteen 225 asteeseen, Kypsytä n. 2 tuntia ja jos on tilaisuus niin jätä vielä hautumaan kun olet ottanut lämmön pois.

   

  Kaalipotissa olen käyttänyt lisukkeena bratwurstin palasia. Myös pekoni käy, sillä kaali tykkää possusta.

   

  Ruokien ja leipomusten onnistumiseksi ja kiitokseksi kaikesta annista, pane kätesi ristiin ja siunaa ruokasi, ruokkimisesi ja syömisesi !

   

  Riitta-mummi

   

  ---

• 'Kalkkikselta kajahtaa10.10.2024 klo 16:27  Kommentoi (0)

   

  'Kalkkikselta kajahtaa

                      

  Vielä 1950-luvulla lapsille opetettiin kansakoulussa hyviä tapoja. Ruokailuun käydessä pestiin ensin kädet, ja kun opettaja jakoi lautaselle soppaa tai puuroa, jota jonossa odotettiin, häntä kiitettiin. Ruokailu päättyi kiitos-ruoasta-rukoukseen.

   

  Uskontotunneilla käytiin läpi Jeesuksen syntymä, elämä ja kuolema. Minulle tuli sydämeen syvä suru siitä etteivät opetuslapset jaksaneet valvoa hänen kanssa sitä viimeistä yötä Getsemanen puutarhassa.

   

  Samankaltainen suru valtaa aina mieleni kun näen dokumentteja hylätyistä ihmisistä. Vain eläimet osaavat heitä sääliä ja lohduttaa.

  Kristillinen koti- tai koulukasvatus antoi ymmärryksen empatian merkityksestä .Empatia on ymmärtämisen lisäksi avun antamista ja jakamista lähimmäisen hyväksi, silloin kun se on mahdollista ja tapahtuu ilman suuria eleitä.

   

  Lieköhän näistä tavoista enää mitään jäänyt jäljelle nykyisessä koulumaailmassa.

  Voisiko olla niin, että tällaisen kristillisiä hyveitä puuttuva koululaitos, ja usein myös kodit, tuottavat kasvatustavoiltaan arvoköyhää nuorisoa, jolle toisen ihmisen ihmisarvo ja sen kunnioittaminen on vieras. Sen sijaan merkkituotteiden omistaminen on enemmän kuin vilpitön ystävyys ja ymmärtäminen sellaista luokkakaveria kohtaan jolla on vähemmän. 

   

  Tätä en yleistä, on vain kuva jonka väkisinkin tiedotusvälineistä on tullut.

   

  Nyt on eräissä peruskouluissa alettu opettaa vanhaa kaunokirjoitusta, lasten ollessa kiinnostuneita oppimaan ,' vetäisemään nimmari oikein kaunolla'.

   

  Olisiko viisautta koululaitokselta  ottaa muitakin vanhoja hyviä tapoja käytäntöön, alkaen opettajan ja toinentoisensa kunnioittamisesta.

  Vaikka vapaus on meillä demokratiassa ilmiselvä oikeus myös lapselle, voisi olla hänen itsensä vuoksi parhaaksi että joitakin vapauksia niin koulussa kuin kotona rajattaisiin.

   

  Riitta-mummi 81 v

   

  ---

• Enni Mustosen maailma7.10.2024 klo 12:36  Kommentoi (0)

   

   

  Enni Mustonen ( oik. Kirsti Manninen ) on suosituimpia viihdekirjailijoitamme. Kirjastoissa on aina uutuuden ilmestyessä pitkät varauslistat. En tiedä onko miespuolisia lukijoitakin, mutta naiset kyllä lukevat innolla.

   

  Kirsti on tietääkseni pappissukua, mutta uskonto ei ole juurikaan juonessa mukana hänen kirjoissaan. On kyllä kirkossakäyntejä, hautajaiskuvauksia ja lapsen syntymän ihmettä. Siihen kuuluvat kasteet, kummit ja myöhemmin ripillepääsyt .Häät ovat yleensä perinteiset ja morsiamen hääpuku ja kapiot kuvataan tietenkin.

   Kaikki on luterilaisen yksinkertaisesti kerrottua. Se antaakin tilaa myös nykynaisten, joilla näitä perinteitä on vähemmän, lukuinnostukselle.

  Jos ja kun naislukija on tällainen perinteinen huushollerska , hän saa vertaistukea Enni Mustosen naisilta jotka ovat armoitettuja kodin ja perheen rakentajia. Lähes kaikissa kirjoissa Mustosen naiset siivoavat, ja todellakin perinpohjaisesti, porstaa ja mäntysuopaa säästelemättä.

  Roskat ja pölyt saavat kyytiä,seiniä ripsutaan, mattoja tuuletetaan. Talvella maton viedään hankeen raikastumaan ja kesällä ne pannaan likoamaan laiturin viereen ja sitten ne porstataan puhtaiksi. Kuivaus tapahtuu usein aitan orsilla ja juhannuksena saa tupa tuoksuvat matot lattialle.

  Porraspäähän tuodaan koivut ja sauna pannaan lämpiämään. Kovia saunojia ovatkin Mannisen naiset. He ottavat joukolla kovat löylyt ja vihtovat toisiaan niin että nahka punoittaa.  Kolmen sukupolven naiset ovat näissä tarinoissa yleinen kuvio.

   

  Näiden puhdistavien huushollitöiden jälkeen keitetään kahvit jotka juodaan kesällä pihapöydän ääressä. Talvella kyökki on kodin sydän, jossa liedellä porisee soppa tai läskisoosi.

   

  Mieskuvaus on myös perinteinen. Maalaisisännät ovat yleensä kunnollisia ja työteliäitä. Mutta on myös viinaanmeneviä tai muutoin epäluotettavia.

  Naisten ja miesten välit ovat yleensä jännitteiset Samoin kuin anoppi-miniä suhteet. On myös vaarallisia viettelijöitä, etenkin naisissa.

  Aidon rakkauden tunnusmerkki on se, että lukija jo alussa voi arvata kuka on kenelle varattu.

  Rakkautta, seksuaalista sellaista ei Mustonen kuvaa kuin viittauksin. Se onkin monille meille häveliäille naisille sitä parhainta.Aavistus antaa enemmän kuin täysi tohina.

   

  Monille meille maaseudulla syntyneelle nämä tällaiset nostalgiset kuvaukset ovat muistoihin vieviä, ja siksi mieluisia.

  Kaupungit kuvataan yleensä negatiivisemmin, paitsi Helsinki ennen sotia niissä kirjoissa joissa siitä kerrotaan.

  Sota on isossa roolissa monessa Mustosen kirjassa, samoin muukin maamme historia sen merkkihenkilöineen. Tämäkin on 'koukku' historiasta innostuneille lukijoille. Sen puolen kirjailija tunteekin hyvin oppineisuutensa vuoksi.

   

  Vaikka lähes kaikki Enni Mustosen kirjat lukeneena olen välillä kyllästynyt näihin toistuviin kliseisiin, niin historia näissä kirjoissa on niin kiintoisaa, että siitä paikasta olen usein ryhtynyt heti tarkempaan tutkimiseen.

   

  Riitta-mummi

   

   

   

   

   

   

   

   

   

                      

   

  ---

• Itseltään kieltäminen3.10.2024 klo 19:47  Kommentoi (0)

  on eräänlaista 'kaivon puhdistamista'  johon ihailemani Mestari Eckhart neuvoo häntä joka haluaa yhteyttä Herraamme Kristukseen.

  Kieltäytyminen ja kärsiminen kasvattaa kärsivällisyyteen. Kärsivällisyys ei ole häpeäksi, päinvatoin se on monien toivoma ihanne itsessään.

  Minä, nopeana ( vielä vanhanakin ) olen halunnut mieluummin heti, kaikki ja minulle ainakin !

  Nyt elämän olessa jo kaukana nuoruuden monista houkutuksista ja turhuuksista, olen vapaaehtoisesti asettanut itseäni koetukselle muutamien helmasyntieni suhteen.

  Tänään tein päätöksen, tai yrityksen ainakin, olla notkumasta netissä tunnista toiseen, milloin mitäkin pelaten tai tutkien. Olen huomannut koukun mikä oli minulle uutta, kilpailuhenkisyyden. Se ei ennen koskaan vaivannut, mutta kun Älypäässä pääsin podiumille pari kertaa, pyrky pysyä siellä alkoi muistuttaa 'täyden työpäivän tekemistä'.

  Uutisissa on samaan aikaan puhuttu työuupumisesta ja uupujista. Tunnistin samat oireet itsessäni. Väsymystä, haluttomuutta, aloitekyvyttömyyttä, laiskuutta jopa aryisyyttä. Tämä en ollut minä!

  Sisäinen ääneni, Kristuksen tunto, neuvoi tähän poispanemiseen jota nyt yrittelen.

  Avoimuuttani  kirjoittelen, kunhan inspiraatio tulee, kaikesta mikä on mielestäni jakamisen arvoista

  Olen jo vuosikymmeniä sitten poistanut tupakanpolton. Vuosia sitten myös liiaksi kokemani alkoholin. Viiniä kyllä joskus otan jos sitä on tarjolla ja hetki ja ruoka on oikea.

  Hiljakkoin sain rukoilemalla itseni eroon kovien Mynthon-pastillien pureskelemisesta. Olin  niillä pilannut hampaani, mutta halusin loput omat säilyttää.

  Pyhyyttäni en korosta kertomalla näistä, vaan tämä on luonnollinen vanhan ihmisen loppusiivous näillä kymmenillä. Ohjaus, ohjailtavuus tai vaistomaisuus, kaikki ovat mielestäni hyviä asioita tehdä ennen kuin on jo  myöhäistä ja yö.

  Riisuudun kun riisutaan...

   

   

  R-m

  ---

• Turha häpeä, salatut tunteet27.9.2024 klo 14:35  Kommentoi (0)

   

  Häpeää kokee luonnollisesti jokainen moraalilta vahva ihminen. Jo aivan pieni lapsikin sisäistää mallin oikeasta ja väärästä.

  Jos on joutunut rangaistuksi väärästä teosta, ei sitä pidä kantaa loputtomasti, vaan on saanut tuntea sen sovitetuksi tai anteeksiannetuksi.

  Kun lapseen on kohdistunut väärä teko mikä on salattu, jää häpeä kannettavaksi ehkä elämän loppuun asti.

  Häpeän leima pysyy ja vaikuttaa elämää näivettävästi , ellei sitä avata ja saada parannetuksi.

  Salaaminen on avomielisyyden vastakkainen tapa käsitellä tapahtunutta. Olen huomannut kuinka jatkuva asioiden salaaminen vaikuttaa ihmiseen ja elämään. Se mikä on monien mielestä hyvää käytöstä, avomielisen lörpöttelyn vastakkainen olemus, voi paaduttaa sisimmän kivikovaksi. Silloin minkään ei anneta koskettaa, sillä se saattaa tuntua joltakin. Tunteminen puolestaan murtaa sitä muuria joka on vaivalla rakennettu suojaksi.

  Olisi erittäin arvokasta että asioista osattaisiin puhua heti tapahtuneiden tilanteiden yhteydessä. Se ei ole ollut suomalainen tapa, mutta nyt sitä korostetaan kun erilaisia ikäviä asioita esim. nuorten käyttäytymisen johdosta kohdataan.

  Yhteiskunta korostaa erikoisesti läpinäkyvyyttä ja avoimuutta. Minun nuoruudessa läpinäkyvyys oli negatiivinen ilmaus valheellisuudesta ja sen pakoilusta.

  Ei ihmisen, joka ei ole luonnostaa avomielinen silti pidä tuntea huonommuutta, saati häpeää. Sellaisenaan hän on ihminen joksi hänet on luotu perintötekijöiden vaikuttaessa osaltaan. Puhun tässä kohdanneiden vaikeuksien ja vääryyksien tuottamasta salaamisesta ja häepeästä.

   

  Lähimmäisinä meillä jokaisella on mahdollisuus tehdä parhaamme , kykyjemme mukaan.Paras apu on Herran armo !

   

  Ilman nykyään häpeää elävä  Riitta-mummi

   

   

  ---

• Ihmisen osa22.9.2024 klo 09:57  Kommentoi (0)

  Se on sanonnan mukaan Tehdä työtä ja rakastaa. Lisäksi pääosiin kuuluvat syntymä, elämä ja kuolema.

  Syntymä on ihme jota tosin pidetään aivan luonnollisena, ja sitäkin se on.

  Kun on muodostunut hyvä parisuhde, avioliitto tai vastaava ,syntyy liitosta useimmiten lapsi, lapsia. Nykyään tosin liian harvoin, sillä se vaikuttaa jo heikentävästi yhteiskuntarakenteeseen.

  Tässäkin Jumalan säätämässä on ihminen päässyt 'mestaroimaan, nähdyin tuloksin.

  Ihminen kasvaa, käy koulunsa, oppii ammatin, tai pääsee muuten leipään kiinni. Nykyihmiset elävät pienissä perheyhteisöissä, ennen oli toisin. Usein kolme sukupolvea eli yhdessä. Siinä oli puolensa, ja se toinenkin  puoli väistämättä, anopit ja apet. Nuori emäntä oli vallanpidon alla. Aikanaan hänestä itsestäkin tuli  sitten anoppi, useimmiten.

  Mutta mummojen ja vaarien hoidossa pienet lapset olivat hoidossa ja kotikasvatuksessa turvallisesti. Siinä lapsesta joskus syttyi kiinnostus historiaan.  Historian kiinnostus lisää käsitystä siitä mitä vuosisatojen aikana on maailmassa, kotimaassa ja ulkomaillakin tapahtunut.

  Tämä on ollut ruohonjuuritason kulttuurikasvatusta. Sitä on koululaitos ja kirjastolaitos vahvistaneet.

  Olipa aikuisen ihmisen työ mitä laatua hyvänsä, siitä on yleensä saatu elanto. Vain harvat olivat muinoin sijoittajia. Maaomistusta, tiloja ja metsiä omistivat rikkaat suvut. Elämä oli näinkin melko vakaata, kunnes sosialismi opetti vaatimaan.

  On tietysti ollut valtavaakin vääryyttä ja ihmisten hyväksikäyttöä, kuten termi nyt kuuluu. Monenlaiset ryhmät alkoivat kapinoida, lakkoilla ja lopuksi sotiakin.

  Demokratia ei ole sosialismia, vaan parasta ihmisyyttä yhteisöissä.

  Sodat. Niitä on ollut historiassa aina. Miksi ?  Ihmisen vallanhalu, omistamisen- ja laajentamisenhalua ovat yksi ryhmä. Nationalismi, uskonto- ja kielikysymykset ovat riitaannuttaneet ja puhjenneet sodiksi.

  Raamatussa on raakoja kuvauksia muinaisita sodista 'veljesten' kesken Israelin eri kuninkaiden kesken. Sadointuhansin surmattiin vastustajia. Usein syynä oli väärät jumalat jotka Herraan uskovien tuli tappaa.

  Sama siellä Palestiinassa on yhä menossa. Saaran jälkeläiset vihaavat Hagarin jälkeläisiä, ja päinvastoin.

  Tämä on tällaista vanhan ihmisen 'ite-ajattelua,. Vanhuudessa tulee ajateltua muutakin kuin menneitä aikoja.

  Lapsuuden, sota-ajan, koulunkäynnin, nuoruuden ja perhe-elämän vaiheet ovat muistellut moneen kertaan. Se on omaa historiaani, jota olen muillekin jakanut.

  Nyt on vanhuus. ja sen tuoma odotus tulevasta. On hoidettava terveyttä, kodin asioita ja puolisoa niin hyvin ja niin kauan kuin Herra suo. Mitä sen jälkeen on elämän päättyminen kuolemaan. Jos se olisi lempeä, se olisi juhlaa. Uuden elämän alku !

  ---

• Politiikkaa18.9.2024 klo 09:48  Kommentoi (0)

  Ovelat ketut, Trump ja Netanjahu käyttävät moraalittomia keinoja ajaakseen omaa etuaan.
  Trump kääntää totuuden valheeksi ja päinvastoin milloin hänelle edullisinta on.
  
  Netanjahun sodankäynti palestiinalaisia vastaan on saanut uuden ja irvokkaan keinon. Räjäytettä kansalaisten hakulaitteisiin, ja Poooom ! henki pois epäillyiltä hizbollahilaisilta.
  
  Uudet sodankäyntitavat, nämä pommit vaikka kännykkäakkuihin, ja droodit pommeja kuljettamaan täsmäiskuihin, ovat aivan helppoja 'nakkeja' niille jotka tämän lajin osaavat.
  
  Ei ole ihme, että nuoret mielet järkkyvät !
  
  Kaikkivaltias jumala näyttää samaan aikaan kenellä on todellinen valta ja voimakeinot ( nyt tulvat Keski-Euroopassa ) hallussaan.
  
  Olis paree ajatella ensteks !

  ---

• Pettymys15.9.2024 klo 17:50  Kommentoi (0)

  Pettymistä löytyy moneen . Ihmiset kokevat sen monin tavoin lähes päivittäin. Hedelmäpakkauksessa oli monta pilaantunutta luumua. Huolella valmistettu ruoka ei ollutkaan sitä mitä sen piti olla. Luettu kirja oli pettymys monella tapaa. Kirjasta tehty elokuvva oli fiasko.

  Sää sotki urheilukilpaun ja suomalaisten menestys oli surkea. Vika on johtajissa. Onneksi kaikki ymmärtävät erota. Vähän balsamia haavoille.

  Huonolle säälle ei ole paljon tehtävissä, eikä  huonoille suorituksillekaan ole yhtä seliytstä. Kaikelle pettymykselle ei ole selvää syytä, mutta joillekin on. Pahimpia pettymyksiä luulen koettavan ihmissuhteissa. Silloin etsitään syitä enimmäkseen siitä toisesta, harvemmin itsestä. Mutta syyllisen on löydyttävä, muuten seuraa pitkä hiljaisuus.

  Ihmissuhteissa on helppo sietää itseä ja vihata toista. Oma itse on useimmille tuttu, ainakin aikuisuudessa. Toisen sielunmaisema ja ajatusmaailma ei olekaan niin selvästi tunnettavissa. Ainakaan, jos näistä asioista ei kyetä keskustelemaan.

  Olisi parempi pystyä, sillä kipeäkin keskustelu avaa solmuja ja lisää ymmärrystä. Pettymys saattaa muuttua avoimuudessa uudeksi aluksi ns.

  'puhtaammalta pöydältä'.

   

  Meitä pettyneitä on monenlaisia. On ihmisiä joille loukkaus on kuin vesi hanhen selkään. On meitä jotka haudomme haavaamme pitkään ja raavimme haavaan yhä udestaan auki. On myös heitä jotka haavan saatuaan rupeen, antavat sen kasvavan niin paksuksi ettei sitä enää mikää läpäise, ei anteeksipyyntökään.

  Nykyään usemmat avioliitot päättyvät eroon kuin anteeksiantoon ja yhdessä jatkamiseen. Pettymys, on silloin jätetty hotamatta.

  Nykyään yhteisunnassakin odotetaan aina mokailijalta anteeksipyyntöä.

  Kristus opettaa;

  ?Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.?

  ---

• Ymmärryksestä7.9.2024 klo 10:07  Kommentoi (0)

  Ymmärryksestä voidaan olla montaa mieltä. Joillekin se on ainoastaan viisautta ja tietoa, tietomäärää.

  Monille se on empatiaa, toisen ihmisen syvempää ymmärtämistä. Tässä piilee kyllä vaara. Ei pidä kevyesti sanoa: Kyllä minä sinua ymmärrän, olen itsekin...

  Olen saanut kerran kipakan vastauksen : Et sinä voi minua ymmärtää ! Hän oli varmasti oikeassa, sillä itsekin koen aika usein ettei minua ymmäretä oikein. Kuka muukaan kuin Herramme Kristus voisi tietää kaikki sisälliset ajatukseni ja tuntemukseni . Kun tunnen Hänet sisälläni, tiedän myös että hän kyllä ymmärtää. Eikä vain ymmärrä, vaan auttaa ymmärtämään. Seppä Högman ymmärsi myös näin.

  Armosta on myös kysymys. Kun sen saa ymmärryksen yhteyteen avuksi, olemme melkoisesti edenneet ymmärryksen asiassa.

  Mitä kaikkea tulisi ymmärtää. Ehkä sekä hyvää että pahaa. Pahan ymmärtää jo silmillään kun katsoo kuvia sodista ja katastrofeista.

  Hyvän ymmärtää kauneutena ja kaikkinaisena hyvyytenä elämän anneissa. Kukat, linnut, luonto, eläimet, kaikki hyvin luotuja.  Ihminen on jo osan hävittänyt toiminnallaan. Sen ymmärtää jo pieni lapsikin, ilmastomuutos on niin yleinen aihe kaikissa yhteyksissä.

  Moni sanoo: Miksi Jumala sallii ? Eikä ymmärrä.

  Ei Jumala ilkeyttään salli, vaan tehdäkseen selväksi kaikkivaltiutensa. Lisäksi pahaa kokiessamme saatamme huomata kuinka hyvin itsellä oikeastaan on.

  Tämä on selvästi sanottu Raamatussa kohdassa jossa kysytään: Kuka on tehnyt syntiä, että tämä ihminen syntyi sokeana ?

  Ymmärrystä saa pyytää Jumalalta. Sitä karttuu myös ijän myötä, ainakin arjen asioissa. Myös muistelu ja arviointi ovat apuvälineitä.

  Kun Suomi oli sodissa, ymmärrämme nyt helpommin ukraina- ja palestiinalaisia.

  ---

• Ajattelun olemus3.9.2024 klo 13:07  Kommentoi (0)

  Joskus ajatus iskee kuin kärpäslätkällä, se on päästävä lopettamaan pian ettei se karkaa.

  Ajatusta voi myös hautoa. Siinä piilee se vaara että se kuumenee liikaa ja menee pilalle.

  Kun ajatus tulee, ei iskemällä, vaan hiipien sitä voi maistella, mutustella, herkutella ja lopulta nielaista. Sinne, minuuteen , se jää varastoon ja saattaa ilmaantua pitkänkin ajan päästä. Ajatusta olisi kiva vaihtaa toisen ihmisen kanssa.

  Onko ajattelijoita liian vähän ? Mihin ne ovat kadonneet ? Suunnittelijoita on paljon ja tekijöitäkin melkoisesti, mutta ajatushautomot ovat nykyisin enimmältään liike-elämän palveluksessa. Senhän tietää mitä liike-elämä tahtoo, tuotteita joita myydään.

  Useimpia ajatuksia ei voi myydä, ne on pidettävä omana omaisuutena, pääomana tavallaan,pään sisällä, tai sielun.

  Mikä synnyttää ajatuksia  ? Pää, sielu vai sydän. En usko sen olevän näin yksinkertaista, että ne putkahtavat elimistä, mutta ehkä hengestä kyllä. Henki asuu sielussa, ja sielu on kuin syvä kaivo. Siitä riittä ammennettavaa. Hyvä kaivo tuottaa raikkaita ajatuksia, mutta saastunut kelpaamattomia.

  Jumala on luonut sieljuemme kaivot, ja toivoo meidän puhdistavan sitä kuten kuuluu, vaihtaen vettä, pesten ja peraten roskat. Sitten annetaan pohjaveden tehdä tehtävänsä ja kun vesi on taas puhdasta, nautitaan raikkaasta vedestä.

  Toisinaan ajatus synkkenee, vihan tunne syvenee , katkeruus muuttaa asumaan sieluun ja olemme murtua kaiken alla.

  Mikä avuksi. Rukous ! Rukous on voitto kaikesta kun sen antaa vilpittömällä, vaikka murtuneellakin mielellä Taivaallisen Isän , Herran Jeesuksen Kristuksen ja Pyhän Hengen hoidettavaksi.

   

  Nyt sanon Amen   R-m

  ... kärpäslätkä heilahti, oli pakko !

  ---