Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 125 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Kurja päivä !10.7.2024 klo 10:15  Kommentoi (0)

  Välillä on niin, ja nykyään useamminkin, että oma avuttomuus tulee ilmiselväksi.

  Mr Murphy on hyvänpäiväntuttu.

  Maanantai-aamuna oli nettiyhteys poikki, ja se on lähes kamalinta mitä tiedän. Yhteys entisiin apumiehiin ei onnistunut. Oli keksittävä mistä uusi apu.

  Se tuli vihdoin illalla monien puheluiden jälkeen. Enhän saanut viestejä näpyteltyä kun netti ei pelannut. Kännyllä en saa näkövamman ja huonojen sormieni vuoksi mitään tekstiä aikaan.

  Vihdoin kuitenkin, ja mukavasti , ystävällisesti ja edullisesti nuori mies homman hoiti.

  Eilen, siis tiistaina hajosi jo toinen tuoli tästä työpöydän virestä. Jeesus-teippiä natisevaan liitokseen ja tuoleja netistä etsimään.

  Se oli hankalampaa kuin luulinkaan. postimyyntitarjontaa on liikaa. Eikä kaikkien myyjien asiallisuuteen kannata luottaa. 

  Taas puheluita, ja tänään pääsen uutta tuolia ostamaan. Tai kahta oikeastaan, sillä edellinenkin tuoli on kelvoton ja molemmat odottavat kaatopaikalle vientiä.

  Uusi tuoli saisi olla rullilla varustettu, mutta myös käsinojilla. Edellisessä sellaisessa ei käsinojia ollut ja niimpä se kerran luisteli altani. Se olikin melkoinen tärsky. Häntäluu oli puolisen vuotta arkana.

  Eniten minua vaivaa tämä vanhuuden avuttomuus.  En näe enää ajaa autoa. Luovutin ajokorkin pois vuosi sitten.

  Työkaluja kalusteiden korjaamiseen olisi, mutta korjaaja ei enää kykene.Hän on minuakin vanhempi ja infarktin vuoksi on hankaluutta.

  Tarvitaan apua. Onneksi tytär on nyt lomalla ja saan tämän tuoli-asian kuntoon. On vaan niin paljon muitakin eteen tulevia ongelmia. Tulee syksy, tulee vettä, räntää ja lunta. Auto ei käynnisty, miten mennä kauppaan. No, netin kautta. Se asia on seuraava kuntoon pantava. Saatava kännykkään maksuvalmius. Itse en osaa sitä, mutta luulen sen järjestyvän. Sitten netin kautta ostoksien tekoon ja kotiinkuljetus palveluna.

  En kuitenkaan sano vanhuutta  kokonaan kurjaksi. Jotkun asiat ovat, mutta on paljon sellaista hyvää josta nuorena ei osannut nauttia. On vapaus työ-elämästä, on rauha, on mukava asunto, ja yhteydet ympäri maailmaa netin kautta.

  Tyytyväinen mieli olemassaolevaan, paitsi hetkelliset ongelmatilanteet, on se oleellisen minkä olen pitkällä elämän tiellä parhaimmaksi avuksi löytänyt, Kiitos Jumalalle !

   

  R-m  81 v

  ---

• Rajat vai rajattomat5.7.2024 klo 10:11  Kommentoi (0)

  Uutiset kertovat ja näyttävät kuinka itärajalle kohotetaan piikkilankahäkkyröistä suoja-aitaa Venäjältä mahdollisesti tulevien tunkeutujien varalle. 

  Aidan taakse saavat jäädä maahanpyrkivät ihmiset ja eläimet. Vain lintu voi vapaasti liidellä sinne-tänne.

  Mietin niitä ihmispoloja jotka ovat jostakin Afrikan maasta nälän, kuivuuden, kuumuuden  tai poliittisen vihollisuuden vuoksi pyrkineet parempaan. Ovatko he nyt jääneet loukkuun Venäjälle. Kuinka heitä siellä kohdellaan. 

  Niillä jotka talvella, ennen kuin raja-asemat suljettiin, oli enimmäkseen annettu polkupyörä ja jonkinlainen vaatetus. Mihin heidät maassamme sijoitettiin. Missä he ovat nyt ?

  Eduskunta väääntää parhaillaan lakia välineellistetyn maahantulon estämiseksi. Välineellisen. Onko ihmisen siis väline, samaa tekoa kuin polkupyörä ?

  Vielä vuosikymmen-pari sitten pyrittiin rakentamaan siltoja, lähettämään leipää vetten yli. Kirkko oli silloin johtamassa tätä ajattelua, veljeyttä,

  Donald Trump alkoi rakennuttaa aitaa Meksikon rajalle. Sitä ainakin osa kansalaisista paheksui.

  Natsit asuttivat valtansa aikana juutalaiset gettoihin, nyt samaa tekevät juutalaiset palestiinalaisille Gazassa ja Länsirannalla.

  Monissa maissa autetaan afrikkalaisia tai Lähi-Idästä paenneita. Mutta maissa joissa heitä vihataan on syntynyt levottomuuksia. Autoja ja rakennuksia poltetaan, ihmisiä ammutaan ja puukotetaan.

  Viha saa aikaan vihaa. Aitoja ja muureja rakennetaan, varustaudutaan asein. Yhdysvalloissa aseita on lähes kaikilla, varalta.

  Tämä on kauhistuttava ilmiö. Näin ei saisi olla !

  Elämmekö jo ahdistuksen aikaa.

  Luoja antoi kansoille asumisensa rajat, mutta rajojen sisään pitäisi olla pääsy muillakin kuin sukulaisilla.

   

  ---

• Kirjoittamisen merkityksestä1.7.2024 klo 09:20  Kommentoi (0)

  Olen aina ollut puhelias ja lapsesta asti minut totutettiin esiintyjäksi.

  Kansakoulun opettajani huomasi että minussa on kykyä ja rohkeutta esiintymiseen. Niimpä ensimmäisestä joulujuhlasta asti olen lausunut, laulanut ja näytellyt.

  Äitini puolestaan kirjoitteli runoja ja kotiseutunsa muisteloita Kymenlaakson lehtiin.

  Omena on pudonnut myös tyttäreeni, hän kirjoittaa ammatikseen.

  Äiti kirjoitti ikävänsä, minä kirjoitan niitä sanomattomia sanoja joita en arjessa voi puhua. Puoliso ei pidä puheesta.

  Hiljaisuudessa ajattelut tuottavat mielestäni runsaasti sellaista tärkeää puhuttavaa johon kirjoittamalla saan purettua tunteeni.

  Tunteita tulee esimerkiksi ihmisten epätasa-arvosta, politiikan kiemuroista ja uskon asian ymmärtämisestä monin väärin tavoin.

  Uskossa minulla on vahvat, Paavo Ruotsalaisen löytämät mallit. Kristuksen sisällinen tunteminen on minulle tärkeintä. Paljon tärkeämpää kuin Raamatusta oikeassa oleminen.

  Vapauteen Kristus on minut vapauttanut, ja siitä kirjoitan. Itsekseni , yksinäisyydessä myös laulan ylistystä, mutta se on vain kahdenkeskiseksi tarkoitettua Herrani kanssa.

  Tämä ei oikeassaolijoille riitä , ei kirkossa käyminenkään, ei palvelutyö seurakunnassa. Pitäisi olla kirjanoppinut. Olen kokenut tästä 'vapaudestani' tuta milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Siksi kirjoittaminen on tähänkin ymmärtämättömyyteen helpottava tapa pysyä koossa.

  Käsitän lähimmäisyyden, kirkon yhteisöllisyyden ja Kristuksen kirkon rakentamisen ,kyvyillä joita minulle on suotu, tärkeämpänä kuin Vanhan Testamentin tuntemisen. 

  Aktiivinen kirjoittaminen osallani alkoi vasta iäkkäänä, työelämän jo jäätyä taakse. Kouluaikana olin ehkä aika kelvollinen ainekirjoittaja. Fiktiivinen kirjoittaminen ei minulta suju, pitää ollaa oma kokemuspohja, omat tarinat . Olen ymmärtänyt että niistä myös oikeat kirjalijat aina ammentavat, itsestään.

  Elämäni olisi kovin yksitoikkoista jos en voisi purkaa ajatusmassaa. Se on toki jo tässä ijässä vähenemässä, ja purettu pahimmat.

  Luen parhaillaan kirjaa joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Hän paljastaa kirjoittaessaan sisimpiään Ymmärrän häntä nyt aivan eri tavoin. Ihmisen sisimmässä on yleensä paljon sitä mitä ei ulkopuolelle näy. Halu kirjoittaa purkaa sielua kuin lankavyyhteä. Lopulta on tuloksena kokoon keritty kaunis pyöreä kerä, kuin muna, joka on  ollut alkumme.

  ---

• Ajatuksia esteetikolta24.6.2024 klo 16:53  Kommentoi (0)

  Onko esteetiikka samaa kuin tyylikkyys, en tiedä. Tällainen asia saa jäädä tutkimattakin.

  Sören Kiergegaard nimesi sen muistaakseni alimmaksi ominaisuuksista joista ihmisyys rakentuu.

  Ei voi mitään, olen esteetikko. Kauneus, harmonia, tasapaino ja asioiden yhteensopivuus puhuttelevat minua .

  En osaa ominaisuuttani tieteellisesti eritellä, mutta kerron mistä pidän ja mistä en.

  Oikeastaan on helpompaa sanoa mistä en pidä. Se ulkopuolelle jäävät lähes kaikki asiat joista pidän. Olen yleensä suvatsevainen ja positiivinen, kuitenkin kriitikkomainen.

  Tiedän mielestäni mikä on hyvää musiikkia tai hyvä elokuva. No, ne ovat minusta niin, ja toisesta ihmisestä eivät.

  Musiikissa olen melodioiden rakastaja ja kovien soittimien rytmien vastustaja.

   Sisustamisessa ja pukeutumisessa olen sitä mieltä että Vähän on enemmän, paitsi tauluissa ja kirjoissa.

  Värien pitää olla harmooniset, perusväreinä beige, harmaa ja valkoinen. Kuviollista voivat olla korkeintaan matot, mielellään itämaiset.

  Ei kukallisia verhoja, ei pitsiliinoja, ei liikaa kirkkaita värejä. Vain jokin tehosteväri, mielellään puolukanpunainen tai purppura.

  Tauluissa pidän eniten vahvoista ekspressionistisista, tai suurista lähes yksivärisitä pinnoista a´la Ahti Lavonen.

  Vaatteiden tulee olla riittäävän kokoiset, mielellään väljät. Värit musta, valkoinen. beige, ruskea, sinisen sävyt, eivät pastellit eivätkä neonvärit.

  Hatuissa, silloin kun niitä pidän tulee olla alaspäinoleva lieri, tai sitten baskerimalli. Kengät matalat. Tämä on nykyään pakollista jalkojen tähden.

  Ei enää turkisia, vaikka ne olivat minusta ihania, aikanaan.

  Kyllä. Kun näitä tässä näpyttelen, huomaan että nämä asiat elämässä ovat turhuuksien turhuus.

  Onko esteetikko siis oma mielihyvänsä palvoja ja uhri.

  On ja ei, ainakin minä koen samaan aikaan sekä nautintoa, että huonoa omaatuntoa ympärillä olevien epäkohtien ollessa tärkeämpiä.

  Ennen oli taulun ostaminen ensin, ja almun antaminen kehitysmaahan vasta sitten.

  Eettiset kysymykset ja maailmamme pahoin- tai hyvinvointi ovat ijän myötä voittamassa , ja ehkä on parempi näin.

  Ketään ei pidä kuitenkaan tuomita mieltymystensä vuoksi. Ihmisarvo on muiden arvojen yläpuolella. Olemme kaikki veljiä keskenämme.

  ---

• vaihtelevia tunnelmia Juhannuksen aatonaatton 202420.6.2024 klo 16:02  Kommentoi (1)

  Aamuisella kauppareissulla kyllä näki kuka nauttii Juhannuksesta, Kauppias !

  Iso kauppakeskus oikein pursuili asikasta ja tavaraa. Yleensä niin avarat keskikäytävät oli lahdottu miehenkorkusin läjin juomapakkauksia ja moniaita muitakin tarjouksia joita en ede tohtinut katsoa.

   

  Ostamisvimma yltyy kun näkee mitä kaikkea on saatavilla. Pidin tiukasti silmät listassani, enkä haksahtanut kuin yhteen vuohenjuusto pötkylään.

  Ihmiset jotenkin kuumenevat kun porukkaa on paljon. Tunkeilivat tarpeettomasti, kiertelivät pöytiä myötä ja vastapäivään, vähän törmäilivätkin.

  Palvelutiskillä jossa jonotettiin  kalaa ja lihaa oli onneksi lisätty henkilökuntaa niin ettei kovin kauan tarvinnut vuoroaan odottaa. 

  Kaupankäynnin huumassa myyjätkin kävivät äänekkäiksi. Tavanomaisen hillityn kuiskailun sijaan matala miesääni korotti bassonsa ja messusi SATA KOLOME !  jne. Pian oli vuoroni ja sain loheni ja lärvilautani.

  Uusien perunoiden laarin kimpussa oli emäntää ja isäntää niin ettei sekaan mahtunut. Mutta mitä olivat ne toistakymmentä tyhjää pahvirasiaa, aika isoja, jotka lojuivat  levällään laarin ympärillä.

  Kukaan ei ehtinyt pitää järvestystä yllä eikä siivota sotkuja.

  Määrätietoisesti etenin hyllyriviltä toiselle, ja löysin melkein kaiken .

  Pienempi kärryni oli jo täynnä enkä käynyt siihen vessapapereita lisäämään. Kotona on vielä muutama rulla, jotta selvitään nämä neljä päivää.

  Neljän päivän tv-ohjelmat on tämänpäivän lehdessä. Hankaa, mutta netistä voi Iltapulusta nähdä näppärmämmin vaikka jokaisen Älypää-käynnin yhteydessä.

  Mennet viisikymmentä juhannusta olemme olleen mökillä Jussin-vietossa, ja vasta nämä viimeiset kymmenen kaupungissa.

  Ikkunasta kun katselen , ei näy ketään. Maisema on kaunis, vihreä ja tällä hetkellä taivaskin on kirkas.Talossa oli lippu puolitangossa. Eräs on joutunut lähtemään Taivaalliseen juhannukseen.

  Mikäpä tässä on juhannusta aloitellessa. Tukka on pesty ja papiljoitu, tavan vuoksi. Mihinkään ei olla menossa. EM-jalkapalloa katsotaan jos viitsitään. Minulla on jatkuva istunto Älypäässä päivittäin, ainakin niin kauan kuin näköä ja istumalihaksia riittää.

  Hyvää keskikesän, Suomen lipun ja Johannes Kastajan juhlaa !

   

  R-m

  ---

• Vähemmän on enemmän..16.6.2024 klo 11:36  Kommentoi (0)

  aikaa tärkeämpään kuin tavaran haalimiseen. Voin todistaa olleeni oululaisttain sanoen 'ränttäröökylä'. Kaikkea piti olla runsasti, koruja, vaatteita, ostoksia, tuttavuuksia, touhua, jäsenyyksiä jos missäkin.

  Nyt olen pitkään ymmärtänyt tyytä vähempään. Tyytyminen on vanhaa viisautta. Sitä sopisi monen esim. ihmissuhteissaan kokeilla.

  Pitääkö puolison tai itsen olla aina oikeassa, tietää paremmin ja enemmän. Pitääkö ? Sana pitää on minulle myrkkyä, sillä en meinaa jaksaa sitä kaikkea mitä minun pitää. Ei puoliso sitä vaadi, vaan itse olen itselleni asettanut normit joiden puitteissa on elettävä.

  Paljo rairastelukaan ei ole täysin ' kanaa kyninyt'. Ajoittaiset isommat sairaudet ovat näyttäneen oman pienuuteni määrän. Mutta. Kun pää nousee petistä, niin jo taas touhuamaan !

  Se on tätä karjalaista luontoanikin. Muistan kuinka mummoni, yhdentoista lapsen äiti meni sisälläkin juoksujalkaa työstä toiseen.

  Hänkin oli uskova ihminen, mutta veri veti emännöimään.

  Emännöinti on minullakin toinen puoliskoni, toinen haluaa olla rauhassa, kuunnella musiikkia ja kirjoitella .

  Miten saisi tasapainon Martan ja Marian kesken. Kristus sanoi Martalle että Maria on valinnut hyvän osan.

  Minä olen edelleen puolinainen nainen.

  ---

• Riistaherkkuja ja einesvalmisteita14.6.2024 klo 14:53  Kommentoi (0)

  Ovat jo liki kymmenen vuoden takaisia aikoja kun puoliso toi raakaa riistaa kotiin. Hän kyllä ne esikäsitteli, perkasi kalat, paloitteli hirvenpuolikkaat, riiputti jänikset ja linnut. Minä ne opin valmistamaan hyvien keittokirjojen ja kokeneen anoppi ohjeilla.

  Olen marinoinut ison ukkometson konjakissa jamausteissa. Ei ollut hintansa väärti ! Pinet pyyt sensijaan. Nam !

  Tänään kauppareissun jälkeen kun pistelimme perunaa ja rantakalaa ( valurautapannussa keitin suolavedessä muikut sipulin, pippureiden, suolan ja tillin kera ) puhuimme menneistä herkuttelukokemuksista. Ei sillä, kyllä rantakala maistuu !  Äitinikin teki samaa hailista. Muikkua en ollut ennen avioitumistani maistanutkaan. Meren rannikon suku ja kuivien paikkojen asukkaat eivät muikkua nähneetkään.

  Niin, kysyin mikä mieheni mielestä oli herkkujen herkkua. Hän muisti, ja minäkin muistin sitten sen peuranpaistin jonka kuumassa leivinuunissa paistoin. Se oli kyllä naaraspeuraa, mutta nuorta, ei ollut pahanmakuista rasvaa siihen ehtinyt. Se oli toinen kerta kun sitäkin sain maistaa, eltaantuneen makuista peuranihraa

  Myös heinäsorsa,- ja jäniskastike olivat maukkaita kun ne taiten mausti ja keitteli. Puhdasta ja luomua.

  Mökillä oli kala kesäisin lähes jokapäiväinen eväs. Lahnaan aloin kyllästyä, ja haukeenkin, vaikka siitä saa lihamyllyssä hyvää materiaalia kala-patéeseen. Jouluksi usein laitoin patéen, joskus lohella lisättynä.

  Hirven liha on suussani melkein sama kuin naudan liha, nykyään. Aluksi kyllä maistoin sen 'metsän maun', mutta allergia ja monet lääkkeet ovat makuaistia heikentäneet.

  Niimpä nykyisin on meillä aina pakasimessa vararuokina eineslaatikoita, lihapullia,  siskonmakkaroita ja pastekasviksia . Niistä varioiden saa arkiruokaa monenlaista.

  Harmittaa kalan hintavuus  !  Miten se on nykyään niin kallista! Kalaa pitäisi syödä, syötäisiinkin jos sopuhintaan saataisiin. Mutta kolme-nejäkymppiä/kilo euroina esim. savustetuista lohista on tarkan talouden pitäjälle liikaa.

  Ravut ovat minun herkkua, mutta vain katkarapuja voin syödä. Niitäkin vain vähän. Eilen syötiin pizzaa jossa oli salamia, katkarapuja ja aurajuustoa, normijuuston lisäksi. Pizza haettiin Ostarin pizzeriasta.

  Ruoanlaitto olisi todella mukavaa, mutta nivelrikkojen takia lieden vieressä seisominen rajoittaa.

  Toivon että saan vielä pitkään itse tehdä syötävämme.

   

  R-m , melkein 81 v

  ---

• Kristitty vai uskovainen13.6.2024 klo 16:37  Kommentoi (0)

  Olen kai liian avaramielinen uskovaiseksi, jota nimeä en katsokaan haluta käyttää. Kristitty voin sanoa olevani koska olen Kristukseen kastettu, konfirmoitu, kristilliseen avioliittoon vihitty ja haluan myös kristityn hautauksen, siunauksen, kun sen aika koittaa.

  On ollut hienoa saada kirjoittaa uskonasioista foorumilla jolla lähes tulkoon kaikki on ollut mahdollista, omilla eri keskustelu-alustoillaan.

  Vuosien aikana on säännöllisin välein sinne ilmestynyt 'käännyttäjiä' joille tällainen yhteiskunnallisesti osallistuva ihminen Ei Voi Olla Uskovainen.

  Viimeisin on 'salatein 'nimitellyt Isebeliksi ja nyt varoittanut Viimeisestä tuomiosta. Ja hän rukoilee, muka, puolestani.

  Minulla on yli neljäkymmentä vuotta uskon tietä, seurakunnallisia luottamustoimia ja olen jopa ollut KDn piirineuvoston johtokunnassa.

  Sitten sain löytää Toisen tien, kristittyjen mystikoiden ja herännäisyyden avulla.

  Omia uskontekoja ei tarvitse tehdä. Kelpaan tällaisen. Kaikki saavat tulla.

  Nämä ova eläväksi tulleita totuuksia siitä mitä on olla avaralla paikalla uskovana. On hyvä näin, mutta...

  On aina ollut oikeassaolevia, lakihenkisiä ja muita perinnäistapoja noudattavia. Heitä vastaan Martti Luther nousi, poltti paavin bullan ja naulasi teesinsä kirkon oveen Wittenbergissä.

   

  ---

• Kärsimys, kristillinen hyve10.6.2024 klo 09:29  Kommentoi (0)

  On totuus, mutta vaikea se on hyväksyä, että kärsimys, sen kestäminen on on ihmiselle hyväksi.

  Itse olen siihen jo oppinut tyytymään, pitkän koulun kautta tosin.

  Monisairauksia kantavana olen turhaan raskauttanut läheisiäni sairauskertomuksilla. Lienen ajatellutkin, että näinhän on vanhoilla tapana, kehuskella sairauksillaan. Ja vaikka ei kehumistarkoitusta olisi on se niitä harvoja puheenaiheita jotka monia vanhoja ja sairaita kiinnostaa.

  Kärsimistä on monenlaista muutakin kuin sairaudet. Niitä on ihmissuhteissa, eriarvoisuudessa j tai vapaus-kysymyksissä.

  Myös luonoto kärsii ja sen myötä ihminen.

  Sitä myös tuodaan esiin , kuinka huonosti maassamme vanhusten hoito on. Se on yhteiskuntamme ongelma.

  Kärsimystä on aina maailmassa. On sotaa, köyhyyttä, ruokapulaa ja vaikka mitä milloinkin haastattelut haluavat korostaa.

  Pahinta on lasten kärsimys,etenkin  nälkä ja hyväksikäyttö. Niitä on vaikeinta hyväksyä ja kestää.

  Kärsimyksen kestäminen kuitenkin lisää toivoa, sanoo Sanassa Paavali.

  Toivo on elämää ylläpitävä voima.

  Kärsimyksellä ei sovi kerskata, mutta toivolla voi, sillä se on Jumalan Hengen elävöittämää.

   

  R-m

  ---

• Kärsiminen vai kärsimättömyys9.6.2024 klo 19:26  Kommentoi (0)

  Olen sukujuuriltani nopeatempoinen ja kärsimätön luonne. Kun muistan isäni monet hermostumiset hämäläisen vävynsä toimiessa omaan tahtiinsa, olen todennut olevani 'isäni tytär'.

  Kun olen geeneissä perinyt nämä nopeus- ja kärsimättömyysominaisuudet olen ollut monissa pulmatilanteissa, joissa on ollut opittava 'painamaan jarrua' silloin kun kaasujalkaa polttelee.

  Raamatun henkilöistä Pietari on minulle läheisin, ymmärrän häntä oikein hyvin. Impulsiivisesti olen tehnyt monet mokat ja joutunut itkemään katumuksen kyyneleitä.

  Nöyrtyminen olikin ensimmäisiä asioita joita halusin opetella Mestari Eckhartin Sielun kaivo-teoksen pohjalta.

  Kaivoa olen tyhjentänyt liki neljäkymmentä vuotta. Onko kaivoni vesi kirkastunut, ei ole itseni arvioitavissa.

  Tunnen ja tiedän kuinka elämäni on helpottunut kun en enää 'polta päreitäni' jokaisesta  poikkipuolisesta sanasta. Argumentoida voi ilman riitaakin, olen oppinut.

  Ihmisen hyväksyminen sellaisenaan on Kristuksen esimerkillään opettamia ensimmäisiä juttuja.

  Raha, etenkin sen kokoaminen ilman hyvää motiivia on pahasta. Ahneus on etenkin vanhojen ihmisten synti.

  Omastaan antaminen , hyvän jakaminen olisi ihanne, mutta ei se ole, ei niillekään joiden velvollisuus olisi viran puolesta heikoista huolehtiminen.

  Politiikkaan osallistuminen ei ole synti, mutta vihaaminen on. Missä raja kulkee, opii jokaisen pohtia omalla kohdallaan.

  Yhteisten asioiden hoito on vastuunkantoa ja siihen osallistuminen on kiitettävää.

  Tänään valitaan Europarlamentti. Mielipide-erot saattavat olla hankaloittamassa , sillä Ukrainan pyrkiminen EU hun jakaa eräät maat kauas toisistaan. 

  Takaisin kärsimiseen ja kärsimättömyyteen. Olen ihan itse väsyttämässä itseäni tälla vauhdilla jota nyt pitää,. On muka seurattava yleisurheilun EM-kisoja, pelattava Älypään pelejä sekä leikittävä sanaleikkejä Ketjut-osiossa. Ja, käyn vielä kirjoittamassa entisellä rakkaalla foorumilla tapaamassa tuttuja ja vaihtamassa ajatuksia ruoanlaiton, politiikan ja kulttuurin alueilla.

  ' Oma suu tikanpojan surma'  sopii minuun ahkeraan naputtajaan.

  Itselleni : Muista levätä, hiljenny rukoukseen, hallitse ajankäyttösi, ja ole välillä aivan hiljaa Herran edessä !

   

  R-m

  ---