Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 152 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus
-
Nuorten ongelmista.... 7.9.2026 klo 11:41 Kommentoi (0)
Nuorten vaarallinen maailma tunkee silmistä ja korvista jokaikinen päivä. Nyt jo tiedetään että vahinkoa on syntynyt mielenterveydelle kun pikkulapsesta asti nuoremme ovat liian paljon olleet 'ruudun ' ääressä, ja lisäksi yksin. Yksinäisiksi kokevia on nuorissa ihmisissä erityisen paljon. Jopa vanhuuden yksinäisyydestä kuulee vähemmän.Toki monet vanhatkin kärsivät yksinolosta, mutta elämänkokemuksellaan, ja uskolla Taivaan Isään he kuitenkin selviävät nuoria paremmin.
Nuori kokee kelpaamattomuutta, erilaisuutta,tai jotakin muuta joka joka erottaa muista. Ulkonäköpaineta on monilla. Rohkea on hän joka uskaltaa olla ei-muodikas. Ylipaino on ongelma joka on lisääntynyt, samaa tahtia 'ruutu-ajan' kanssa. Herkkuja napsien, istuen ja tuijottaen kilot kertyvät. Nykynuorista toki osa lähtee liikuntaharrastusten pariin. Siitä todistavat urheiluohjelmat. Liikkuvista nuorista kasvaa terveempiä aikuisia, kunhan ei 'menestyksen pissa' nouse päähän.
Toinen vaara nuorilla ovat motoroidut kulkupelit. Liikennekuolemia on nuorissa ikäluokissa liian paljon. Vauhti hurmaa, mutta myös surmaa. vanhemmille on kurjaa kun vaivalla kasvatettu nuori menetetään vauhdin ja kavereille 'näyttämisen' takia.
Nuorten puolesta, R-m isoisomummi
-
Totuuden etsijä... 4.9.2026 klo 17:59 Kommentoi (0)
ei löydä totuuta itsestään, ei filosofioista, ei uskonnoista eikä tieteistä. Politikotkaan eivät tiedä mikä on oikeaa ja mikä väärää, eivät myöskään idolit tai muut julkisuuden valokeiloissa peilaavat.
Totuus ei ole kaikkien mielestä välttämätön hyve, vaan menestys ja suosio ovat.
Rehellisyyteen on hyvä pyrkiä, mutta totuus löytyy Jumalasta ja Hänen ainokaisesta pojastaan.
'Minä olen tie, totuus ja elämä' sanoo Jeesus Kristus Herramme. Pyhä Henki on Totuuden henki joka johdattaa meitä. Hän nostaa tien pystyy jos se hänen omallleen väärä. Meistä pidetään huolta koko matkan ajan.
Vaikka lapsille kouluissa ennen veisautettiin lähes viikottain ' Totuuden henki johda sinä meitä...' samoin armeijassa sotilaille, on useinpien pitänyt kokeilla niitä houkuttavia sivuteitä. Niiden opasteet ovat luvanneet paljon kaikkea ja ihanaa...Ne tiet ovat vain mutkistaneet ja eksyttäneet totuudesta ja siitä tiestä joka on tie perille kotiin.
Monille Karmea Totuus on monille tutumpaa kuin Totuuden Henki.
R-m
-
Kasvukipuja...aina edelleen. 3.9.2026 klo 16:01 Kommentoi (0)
Olen syntynyt luonteeltani ristiriitojeni keikuteltavaksi. Tietääkseni jo kävelemään opittuani osoitin voimakasta tahtoa, ja ajoittaisia kiukunpuuskia. Oliko se ehkä tämän kriittisyyteni ensihenkäyksiä. En osaa määritellä mikä, mutta jokin aina välillä harmittaa. Isä kutsui minua Pipsa Pippuriksi, Pipsa oli Apu-lehden tai Seuran sarjakuvatyttö, kova määräämään vaikka oli perheen nuorin... Olen hänen alter egonsa. Tai olin...Matkalla olen vhdoin muuttunut, jonkin verran, kai. Itse en ole itseäni kyennyt muuksi muuttamaan, mutta Vapahtajani Kristus Herra on vapauttanut vihdoin monesta. Olen hitaasti kasvanut aikuiseksi ja saatan yhäkin kasvaa. Toisaalta olen kiltti, opettajieni mielestä ja innokas toimimaan eri yhteisöissä.
Tiettyjen ominaisuuksieni vuoksi olen alkanut kärsiä, hävetäkin. Kuitenkin olen kelvannut Kristukselle. Olen saanut kokea sen kuinka hän voi 'alhaisimpiakin' auttaa ja rakastaa. Tämä on Ihme !
Mitkään ihmisten osoittamat tai määrittämät normit eivät ole minulle paljonkaan merkinneet, paitsi laki. Ole aina etsinyt ' jotakin todempaa ja suurempaa'. Se löytykin. Kovassa synnintunnossa ja sielunhädässä minua autettiin. Siitä alkoi vasta ihmiseksi kasvaminen. Valmista ei meistä kenestäkään tällä matkalla tule, mutta parempaan voi pyrkiä. Kun tekee parannusta ja saa huomata synnit anteeksi, on ikäänkuin kevyempää elää ja hengittää.
-
Jumalan suuruus, ihmisen pienuus II.. 27.8.2026 klo 12:04 Kommentoi (0)
Jos haluaa tutustua Herraan Jumalaan niin on hyvä lukea Jobin kirjan luvut 38-39, toki muukin siinä kirjassa tulee lähelle elämän vaikeuksia, ja myöskin rikkautta.
Lisäksi Jobin kirja, sen lisäksi että se kirjoitettu yli 4000 vuotta sitten, on runoutta joka perustuu Lähi-Idän vanhaan kulttuuriin.
Itse ihmettelin Elihun puheen pitkää alkulausetta jossa sananparret toistuvat toistumistaan. Kyselin tekoälyltä tästä. Se todisti että se oli tapa noissa maissa joita nyt kutsutaan Lähi-Idäksi. Samaa kuulee yhä islamilaisissa tarinoissa , ja jopa puhetapana sitä kuulee televisiossa kun haastatellaan Palestiinan tai Iranin sodissa kärsineitä.
Herra Jumala on ainoa Jumala ( Allah ) ja Kolmiyhteinen Jumala on meidän kristittyjen uskon mukainen, kolme yhdessä, yksi kolmena.
Jobin kirja 38-39 ote:
Kuka säätää säät? 22Oletko käynyt paikassa, jossa minä säilytän lunta, oletko nähnyt rakeiden varastot? 23 Olen täyttänyt ne ahdingon aikoja varten, sodan päiviä, taistelun päivää varten. 24Tunnetko valon kulkutiet? Mistä nousee polttava itätuuli? 25 Kuka on uurtanut väylän rankkasateelle, kuka on avannut tien ukkosen jylinälle?
-
Luojan suuruus, ihmisen pienuus... 22.8.2026 klo 16:24 Kommentoi (0)
Jos arvioimme ihmistä ja luontoa koettaen ymmärtää niden yhtäläisyydet ja erot , niin voimme jotua kiusaukseen olla viisastelijoita.'
Ihmisinä luulemme tuntevamme luontoa oppimamme kautta ja itseämme itsetutkiskelun kautta. Luojamme joka on kaiken luonut on antanut ihmiselle kyvyn ajatella, puhua ja kirjoittaa. Eläimillä on kohtalaisen hyvät keinot ilmaista itseään, mutta entä kaikki muu ? Kasvit, ilma, meret, kivet ja mineraalit. Kaikki käyttäytyvät jollakin tavoin. Kivi rapautuu, halkeaa, se käyttäytyy melkein samoin kuin ihmisen sydän eli mieli.
Luonnossa, myös ihmsissä, kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Syntymä, kehitys, kasvu, jatkuvuus, kuihtuminen ja lopulta kuolema. Tähdetkin kuolevat, tietääkseni. Aikataulu ja mittakaavat ovat erilaiset. Ne ovatkin Jumalan aikataulu, jossa itse asiassa ei aikaa olekaan. On vain olevaisuus jossa kaikkea tapahtuu.
Vuosituhasia ihminen on koettanut käsittää edes osan luomakunnan ihmeellisyyksistä. Miten se on onnistunut, on vieläkin arvoitus. Kun olin kansakoulussa meille opetettiin että maapallo on pyöreä. Nyt kerrotaan ( Älypäässäkin ) että se on navoilta litistynyt ja pyörii vinossa olevan aksen ympäri. Tarpeellisempaa kuin tietää nämä, on yrittää oppia tuntemaan Jumala, Hänen ajatuksensa kaikesta .
Kristus on Uuden testamentin Messias, Pelastaja,Isän ainosyntyinen Poika joka puhuu Pyhän Henkensä kautta ihmisille. Miten hän puhuu luomakunnalle ? Onko siitä tietoa, ei ole varmaa. Luomakunta kärsii nyt suunnattomasti, sen lopun merkit ovat jo nähtävissä.
Sielun kaivon sameutumisesta huolestuneena...
R-m
-
Hengen tuulet, tuli ja sade... 19.8.2026 klo 17:31 Kommentoi (0)
Sade vrvoittaa kuivuuteen nääntyneen. Kun sitä kovasti kaipaa, se usein annetaankin. Näin on Herra omistaan aina pitänyt huolta. Surut ja koettelemukset tulevat ajottain , luulen että jokaiselle. Avomielisenä jaan myös surujani, eniten kuitenkin iloisia asioita. Pohjavärini on siniharmaa, surumielinen ja kaipaava , välistä sumuinenkin.Oli aika jolloin olin kuin Riitta-kaimani, 'Liehuva liekinvarsi'. Palava ja intomielinen osallistuja.
Nyt siitä on aikaa paljon kulunut, paljon on riisuttu ja hiljennetty,ja olen siihen aivan tyytväinen. Hiljaisena ja tyytyväisenä on vanhan hyvä elää. Maailman menon seuraaminen kauempaa on myös mukavampaa, joskin välillä ns. 'ottaa päähän' se mitä näkee, lukee tai kuulee.Enää ei jaksa 'rynniä barrikaadeille', se on elämän laki.
Turha hiiltyä, kaikki on 'Korkeemmas käres'!. Lopultahan ihminen voi aika vähän, kun esim. luonnonvoimat jyllää. Myrskyt, tulvat, tulivuorten purkaukset ja rankkasateet näyttävät mahtinsa parhaillaankin. Vääryydelle ja tyhmille päätöksille olen edelleenkin vihainen. Sananvapaus antaa jonkinverran kirjoittaa, suu supussa. Mihin voin vaikuttaa on arvokkaiden asioiden tukeminen kukkarolla ja nimellä.
Rukouksessa jätän kaiken mikä painaa, vaivaa tai ärsyttää Herralle Kristukselle. Hän on aina kääntänyt kaiken parhaakseni. Siihen luottaen...Siunaa Herra maatamme ja sen asukkaita !
R-m
-
Ikääntymisen ilosta: 14.8.2026 klo 12:11 Kommentoi (0)
Vanhuus on 'kypsän hedelmän ' aikaa. Pinta on pehminnyt, siemen on kypsynyt ja hedelmälihan maku on maukas.
Käytän taas vertauksia, sillä niillä on helpoin aloittaa asia josta yrittää kirjoittaa.
Puu on jo pudottanut lehtensä, kuori on halkeillut, mutta juuri työntää uutta vesaa. Kun vesojen aika on kasvaa tulee puutarhuri ja ymppää sen jalon viinipuun oksalla. Silloin alkaa ihmisyydeksi kasvu.
Jokainen vanhus kai seuraa 'vihreitä vesojaan'. On ilo nähdä edistymistä, mutta voi joutua näkemään myös surua ja tuskaa jota erilaiset ongelmat aiheuttavat. Silloin on apu uskosta Kristukseen, Hänen sovitustyöhönsä ja esirukouksensa.
'Rukoilkaa lakkaamatta'-kehotus on apuna ja jokapäiväisessä käytössä.
Kaikilla vesoilla ei kasvu ole ihanteellista, mutta kasvua tapahtuu siitä huolimata. Sellaisia taimia on hoidettava hyvin, tuettava eri tavoin ja lopulta luovutettava täydellisesti Taivaan Isän haltuun. Omat voimat on myös osattava antaa Hänen käsiinsä sillä Häneltä saa kaiken tarpeellisen.
Kiitos Taivaan Isälle sukupolvien ketjusta. Kiitos iloisista ja vilkkaista valkjärjeläisistä ja vakavahenkisistä virolahtelaisista.Kiitos puolison padasjokelaiselle suvulle, heidän perushämäläisestä rauhallisuudestaan ja työn arvostamisesta.
Kiitos Jumalalle puolisosta, perheestä jota on jo runsaasti neljässä polvessa.Uusin lapsikin on syntymässä lähiaikoina, Jumalan kunniaksi, mielestäni.
Kiitos elämästä, johda kotiin kuolemassa.
Ylstäen ja kiittäen,
R-m
-
Kun haluaisin olla hyvä, tai edes parempi... 9.8.2026 klo 11:44 Kommentoi (2)
Yleensä lähetykset jumalanpalveluksista, jotka katson joka sunnuntai, ovat olleet hyviä, tai vieläkin parempia. Silloin olen saanut kokea yhetyttä seurakuntalaisiin ja Jumalan henki on koskettanut Pyhän Henkensä kautta. Sellaista tunnetta ei unohda ! Sitten välistä sattuu, ehkä vain minulle, sellaista, että lähetys jääa jää aivan ulkokohtaiseksi, Raamatun sanaa lukuunottamatta. Mihin on Henki kadonnut ? Inhimilliseen suorittamiseen. Ulkolukuun kirjoitetusta saarnasta. Kirjoitettukin voi olla hyvä kun se tulee aidosta sydämestä ja viattomilta huulilta. Veisuukin kun on pontevaa esittämistä.Pahinta on esiintyjien ilmeettömyys, tai harjoiteltu hurskas muoto. Vaikuttaa kovan kurinpidon tulokselta.
Vai onko tällaisen kokemuksen syy omassa itsessäni, sielun kuivassa kaivossa, tai kelvottomaksi käyneestä kaivovedestä.
Haluaisin olla hyvä, tai edes parempi kristittynä. Etten arvostelisi kovin sanoin, etten ainakaan tuomitsisi. Edellä kerrotulla en tarkoitakaan tuomita, vaan kerron kuinka kirkonpenkissä voi kokea. Kotinuojatuokiin se välittyy. Kristus ei ole läsnä, jumalanpalvelus toimitetaan kaikkien sääntöjen mukaan. Astian maku vaan on voimaks, ja Pyhä Henki on mennyt sakastiin piiloon.
En karta eri lailla rakennettua palvelusta. Pidän gopel-musiikista, samoin vanhoista virsistä,kirkkovieraiden kertoma kiinnosta ja jälkieskustelu avartaa. Myös perinteiset messut, jopa Juhlajumalanpalvelukset voivat olla hienoja, kunhan sinne on valmistauduttu rukouksin, niin toimittajien kuin kirkkokansan osalta.
Riitta-mummi
-
Inho, viha, ja muut vahvat tunteet 3.8.2026 klo 14:53 Kommentoi (1)
Voiko kristitty inhota ? Inho on sellaista että sille ei voi mitään, se on niin syvällä ihmisen tunteissa. Kuitenkin, myös Jumalakin vihaa. Häntä vihastuttaa eniten synti ja saatana. Olemmeko me silloin myös oikeutettu tähän mielestäni kaikkein vastenmielisempään tunteeseen. Minulla on atavistinen inho käärmeisiin, krokotiileihin, ja muihiinkin isoimpiin matelijoihin. Onko siis rumuus inhottavaa ? Ei kai sinällään, sillä onhan kaunistakin rumuutta, sellaista 'rumankaunista. kuten vanhat kuluneet esineet. Kun ne on hienosti kuvattu, ruostuneet rautaromut ovat monesti oikeita taideteoksia... Onko inho siis ominaisuus josta kriitikot ja esteetikot erikoisesti kärsivät. Onhan olemassa ihmisiä jotka pitävät käärmeitä kotieläiminään, antavat niiden kietoutua ympärilleen. Toisenlaista , ehkä ymmärrettävämpää inhoa tunnen ahneutta kohtaan. Samoin kuin lasten tai heikompiosisten hyväksikäyttöä kohtaan.
Minulle syntyy helposti ja nopeasti mielipide monista asioista. Joskus se on vaivaannuttavaa kun tuntuu että olen 'aina arvostelemassa'. Puhuin tästä ominaisuudestani eräälle kunnioittamalleni naiselle, tunnetun körttisuvun jäsenelle. Yllätyin kun hän piti sitä hyvänä ja tarpeellisena ominaisuutena. Kaikkihan eivät näe tätäkään näin. Tarpeellinen on arviointikyky ainakin silloin kun on varoitettava ihmisiä jostakin vaarasta, vääryydestä tai pahansuopuudesta.
Auta Rakas Vapahtaja minua kantamaan näitäkin ominaisuuksiani, jotka eivät kaikkien lähimpienkään mielestä ole ymmärrettäviä ! Anna kaiken mitä olen , olla yksinomaan sinun palvelemistasi varten, ja olkoon kiitos ja kunnia Sinun, ei minun.
Avautuminenkin on vaikeaa, ja joskus pelottavaakin...vai onko pelko aseeni ?
Kaivon pohjalta , Riitta-mummi
-
Joh 20:23 30.7.2026 klo 19:45 Kommentoi (0)
Tämän päivän blogissa oli pohdintaa kristittyjen keskinäisestä rakkaudesta ja sen vaikutuksista: ' 'Lupaukset voivat myös laskeutua sydämeen kristittyjen keskinäisinä, lohduttavina armon sanoina. Anteeksiantamuksen lupaukseen saa tarttua myös jumalanpalveluksen synninpäästön kuullessaan tai yksityisessä ripissä. Siellä, missä anteeksiantamuksen sanat kuuluvat evankeliumin mukaisesti ja niihin tartutaan, on elämä ja autuus. Siellä on Jumalan valtakunta läsnä.'
Itse, sen jälkeen kun rakas Körttifoorumi tuli 'tiensä päähän' koin melkoista ikävöintiä muiden kristittyjen seuraan. Koska nyt ikä ja liikuntarajoitteet vaivaavat, on myös seurakuntayhteys lähes jäänyt, ei sitä lämmintä ja tuttavallista 'kahvikeskustelua' netissä tai seuroissa enää ollut.Ihmisiä ja seurustelua rakastavana olen ollut jonkin aikaa kuin 'puilla paljailla'. Onneksi sain johdatuksen rekisteröityä tänne Älypäähän, sillä huomasin pian että täällä kristilliset arvot ovat kunniassa. Tarve vaihtaa ajatuksia, muustakin kuin uskosta, alkoikin sitten vähitellen sekä muutamien blogistien, että eri pelejä pelaavien kesken. Suomalaisilla on useimmilla jotakin yhteistä. Kun kirjoittaa asuin- ja kotipaikoistaan, kouluistaan ja harrastuksistaan, saa ehkä jonkun vastaamaan. Näin suurella foorumilla ei juuri tutustuta lähemmin, mutta vihdoin löysin ystävän joka on minulle kullan arvoinen nyt kun lähes jokainen samanikäinen ystävä on jo ' tuon-ilmaisissa'. Olen innokas keskustelemaan monista asioista olematta ammattilainen missään. Harrastuneisuutta on sitäkin enemmän. Olen sitä miettinyt että ihmiselle ,erityisesti muista luoduista poiketen, annettu puhekyky tulee käyttää ainakin niiden joille se on luontaista. Usko annettiin minulle, kastettuna luterilaisena oltuan jo 40 vuotta, vuoden 1983 alussa. Olen kokenut monenlaisten ihmisten kanssa suurta yhteyttä Kristuksen rakkauden välittämänä. Olen ekumenian kannalla. 'Että he olisivat kaikki yhtä !' sanoi Krstus jäähyväispuheessaan. Ei meitä kehoitettu pohtimaan kastejärjestystä, ruoka-asioita, eikä mielestäni sitäkään kuka saa rakastaa ketä. Sillä rakkaus on suurin. Sen suojassa saamme olla Krstuksessa elämämme matkan perlle asti.
R-m