Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus
-
Kun haluaisin olla hyvä, tai edes parempi... 9.8.2026 klo 11:44
Yleensä lähetykset jumalanpalveluksista, jotka katson joka sunnuntai, ovat olleet hyviä, tai vieläkin parempia. Silloin olen saanut kokea yhetyttä seurakuntalaisiin ja Jumalan henki on koskettanut Pyhän Henkensä kautta. Sellaista tunnetta ei unohda ! Sitten välistä sattuu, ehkä vain minulle, sellaista, että lähetys jääa jää aivan ulkokohtaiseksi, Raamatun sanaa lukuunottamatta. Mihin on Henki kadonnut ? Inhimilliseen suorittamiseen. Ulkolukuun kirjoitetusta saarnasta. Kirjoitettukin voi olla hyvä kun se tulee aidosta sydämestä ja viattomilta huulilta. Veisuukin kun on pontevaa esittämistä.Pahinta on esiintyjien ilmeettömyys, tai harjoiteltu hurskas muoto. Vaikuttaa kovan kurinpidon tulokselta.
Vai onko tällaisen kokemuksen syy omassa itsessäni, sielun kuivassa kaivossa, tai kelvottomaksi käyneestä kaivovedestä.
Haluaisin olla hyvä, tai edes parempi kristittynä. Etten arvostelisi kovin sanoin, etten ainakaan tuomitsisi. Edellä kerrotulla en tarkoitakaan tuomita, vaan kerron kuinka kirkonpenkissä voi kokea. Kotinuojatuokiin se välittyy. Kristus ei ole läsnä, jumalanpalvelus toimitetaan kaikkien sääntöjen mukaan. Astian maku vaan on voimaks, ja Pyhä Henki on mennyt sakastiin piiloon.
En karta eri lailla rakennettua palvelusta. Pidän gopel-musiikista, samoin vanhoista virsistä,kirkkovieraiden kertoma kiinnosta ja jälkieskustelu avartaa. Myös perinteiset messut, jopa Juhlajumalanpalvelukset voivat olla hienoja, kunhan sinne on valmistauduttu rukouksin, niin toimittajien kuin kirkkokansan osalta.
Riitta-mummi
viiruis kommentoi 11.8.2026 klo 16:03
Minäkin joskus katsoin tv-palveluksia. Nyt ei ole kolmeen vuoteen ollut tv:tä. Seuraan esim. Facessa Kangasniemen seurakunnan sunnuntain jumalanpalvelusta. Joskus tuntuu kuin olisi paikalla itse. En vaan jaksa tuijottaa näyttöä, tulee neulottua ja pelattua samalla. RadioDein lauantai-illan Ilpoisten piirin kuuntelen joka lauantai. Siinä on kyllä hyvin valmisteltu ohjelma. Menee kuin luterilainen jumalanpalvelus, mutta on myös saarnan lisäksi todistuspuheita. Viime lauantai jäi hyvin mieleen, koska itse olen miettinyt ja tutkinut ikuisuuskysymystä, iankaikkista elämää. Siitä kun puhutaan niin vähän. Niin kuin kuolemastakin. Lauantain Ilpoisten piirin pappi käsitteli hyvin aihetta. Se ei olekaan helppo aihe. Ikuisuus on tulevaisuutta ja sitä me emme ihmisinä voi tietää eikä ymmärtää. Vain Jumala yksin. Ilmestyskirjakin kertoo uudesta maasta ja taivaista lähinnä kauniina vertauksina.
viiruis kommentoi 11.8.2026 klo 16:07
Pitää jatkaa, kun ed. kommentin merkit loppuivat. Erilaisuus on hyvä asia. Emme kristittyinä saa antaa johtaa itseämme harhaan. Kuuntelen eri radiokanavien lähetyksiä ja jos särähtää korvaan tai muuten koen asian outona, voin vaihtaa kanavaa. Olenkin sanonut että otan rusinat pullasta. En tiedä onko se oikein vai väärin, mutta erilaiset messut ja palvelukset virkistävät ja Jumalan sana vahvistuu, kun sitä käsitellään eri näkökulmista ja lähtökohdista, pohjana kuitenkin Raamattu.