Eläinten elämää elämässäni - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Eläinten elämää elämässäni25.5.2024 klo 15:24

  Olen perinyt kannakselaiselta isältäni eläinrakkauden. Äiti taasen ei kovinkaan paljoa välittänyt 'elikoista'. Ne sotkivat ja niitä piti ruokkia! Isä piti kissoista ja minäkin aluksi, mutta sitten kun valkoinen kissanpoikani kuoli ruttoon sen tapauksen suru piti minut erossa kissasta kauan. Se kissa oli kuurokin, albiino kun oli.

  Isällä oli kissa nimeltä Pekka. Se oli hurjaluonteinen kolli, jotka kevättalviset ottelut toisten kollien kesken oli vienyt puolet toisesta korvasta. Naamassa sillä pysiyi pitkä raapaisun jälki loppuun asti. Lisäksi se oli aika vihainen luonteeltaan. Se hyökkäsi jos sitä joku häiritsi.

  Pekan kuoltua haimme naapurista mustan narttkissan, Se muutti maalle mieheni kotiin navettakissaksi olosuhteiden pakosta. Vanhempani muuttivat kaupunkiin eivätkä enää kissaa tarvinneet. Mari-kissasta anoppini sai hyvän  navetta- ja hiirikissan. Se kuulema kantoi pyydystämänsä hiiret aina karjakeittiön lattialle, näytille arvattavasti. Se eli kauan, teki monet poikueet naapuritalojen poikakissoille, mutta senkin loppu oli surullinen. Jotakin myrkkyä se oli syönyt. Ehkä joku  sen saalistamista, ja syömistä  hiiristä tai rotista sisälsi myrkkyä.

  Tässä vaiheessa minut oli todettu erityisen allergiseksi kissoille, hevosille ja heinätöille. Eläinten epitelit ja kasvien siitepölyt aiheuttivat ja aiheuttavat edelleen silmien kutinaa, nuhaa ja astmakohtauksia.

  Ihmeellisesti koirat ovat sopineet kaikesta huolimatta minulle.

  Niitä on ollut kolme, kaikki lintukoirarotua. Mieheni on ollut innokas metsämies, ja siksi koirat on hankittu sen mukaan. Springerspanieleista Busse ja Basso, etenkin Basso ,oli minun koirani. Viimeisin oli Ranskasta haettu Boubonnaisen seisoja, ja narttuna se piti enemmän miehestäni.

  Basso oli hyvästä kennelista, sen kasvattaja oli kasvattanut yhden uroksen joka oli muotovalio ja voitti useita kilpailuja Suomessa. Se koira osallistui myös kansainvälisiin kilpailuihin.

  Meidän Basso oli sellainen mammanpoika ettei se malttanut näyttelykehässäkään kiertää kurkkimatta mamia, minua.  Tytär ei saanut sitä kunnolla esitettyä. Ei sitä hylätty, muistaakseni, mutta ei palkittukaan.

  Tytär on myös eläinrakas. Hänellä on ollut koiria ja hevosia, Nyt on kissoja puolestaan hänen puolisonsa lemmikkeinä.

  Lapsena olin maalla tätini karjapiikana. Opin lypsämäänkin ja olin kiinnostunut tarkastuskarjakon kirjanpidosta. On minussa muutakin tilastonikkaria. Teen kirjanpitoa eri urheilukiltailuista ja jopa Euroviisuista.

  Tämä ehkä liittyy tähän Älypää-pelaamiseenkin. Haluan tietää ja muistaa.

   

  Linnut ovat luku sinänsä. Ne ansaitsevat oman kirjoituksen.

   

  jatkuu...

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---