Linnuista - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Linnuista25.5.2024 klo 19:53

  Linnuilla on luonteensa ja tehtävänsä sanansaattajina. Ne kertovat vuodenaikojen tulosta ja menosta, säätilat ne vaistoavat ja käyttäytyvät niiden mukaan.

  'Vanha kansa'  koki monenlaisia merkityksiä eri lintujen suhteen. Me vanhemmat ihmiset olemme kuulleet palokärjen koputuksen pihassa merkitsevän sairautta tai kuolemaa. Tosiasiassa se kai koputtelee puutsa ,ja etenkin lahosta kannosta syötäviään. Niin olen nähnyt mökillämme tapahtuvan.

  Mökin nurkalla oli laho koivun kanto ja siitä se suuri palokärki nokki toukkia niin että lahot lastut lentelivät.

  Mökillä näkikin paljon linnustoa. Kurjet tulivat keväisin läheisille soille pesimään. Meidän lähellä oli niille mieluiset ruokamaat. Oli heinä- ja viljapeltoja joista löytyi sammakoita tai niittokoneen alle kuolleita jyrsijöitä.

  Järvellä soutelivat kuikat, joita sanottiin kaakkureiksi, mutta kuikka oli oikea rotumäärite.

  Tietysti oli heinäsorsia ja telkkiä, mutta myös härkälintu asusteli silloin siellä lahdenpoukamassa monia vuosia.

  Pöllöihin tutustuimme aivan mökin nurkalla jossa ison kuusen juurella mieheni piti loukkua supikoiraa varten. Pani syötiksi särjen tai lahnanläpykän, Niin, eikös eräänä aamuna loukussa itkenyt sarvipöllön poikanen.  Se oli puusta kai pesästä pudonnut. Nostettiin puun oksalle. ja emo tuli pian sen luo. Sinä kesänä näimme usein ison sarvipöllön istumassa puun oksalla.

  Lehtopöllöt liitivät iltakävelyillä mme päälakea hipoen kun oli jo lähes pimeää. Poikasiaan nekin suojelivat liikkujilta.

  Yhtenä kesänä aamuisin isot kulorastaat käyskentelivät pihanurmikolla. Ruokaa ne siinä etsivät.

  Isolepinkäinen jemmasi saalistaan istuttamalla sen piikkilangan piikkiin.

  Maalla tutustui moniin lajeihin, mutta myös kaupungissa oli niin.

  Asuimme lähellä Vesijärven rantaa, ja siinä oli oikein lintujen tarkkailutornit ja aikaisemmin myös Helsingin Yliopiston vesilintujen laittamat telineet veden päälle. tutkimuksia varten. Silloin nokikana oli päivittäinen näky siinä ruovikon reunalla. Ei ole enää.

  Myöhemmin ilmestyi mm. harmaahaikara. Sen äänen kyllä tuntee kunhan on oppinut. Kuin pulloon puhaltaisi.

  Rannan tervalepissä näin pikkutikkoja ja lähellä myös urpiaisia. Taviokuurnakin söi pihlajanmarjoja pihassamme ja kerran lensi varsinainen harvinaisuus, kuhankeittäjä pääni yli.

  Sepelkyyhkyt kehräsivät ja kuhertelivat suuren tammen oksalla, aina samalla joka vuosi.

  Puukiipijä, pyrstötiainen ja harmaapäätikka tilivat tutuiksi. Punarinta, mustarastas ja puukiipijä ovat suosikkejani, jokainen omalla olemuksellaan eri lailla viehättäen.

  Ei tiaisissakaan, niinnä kaikissa lajeissa, ole mitään vikaan. Sinitiainen on niistä rohkein ja tarvittaessa röyhkeä.

  Minulla oli vuosikausia oma lemmikkivaris, Klaus nimeltään. Syötin sitä lähes kämmeneltä, niin tutuiksi olimme tulleet. Sen vaimo ja pesä olivat vastapäisen harjanteen suuressa männyssä. Koskaan en nähnyt sen poikasia, vaimon joskus. Se oli aika töykeä rouvalleen kun jakelin niille ruokaa pihalle.

  Tätähän olisi vielä vaikka kuinka, matkoilta saatuja kokemuksia , mutta nyt riittää.

   

  R-m

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---