Kirjoittamisen merkityksestä - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Kirjoittamisen merkityksestä1.7.2024 klo 09:20

  Olen aina ollut puhelias ja lapsesta asti minut totutettiin esiintyjäksi.

  Kansakoulun opettajani huomasi että minussa on kykyä ja rohkeutta esiintymiseen. Niimpä ensimmäisestä joulujuhlasta asti olen lausunut, laulanut ja näytellyt.

  Äitini puolestaan kirjoitteli runoja ja kotiseutunsa muisteloita Kymenlaakson lehtiin.

  Omena on pudonnut myös tyttäreeni, hän kirjoittaa ammatikseen.

  Äiti kirjoitti ikävänsä, minä kirjoitan niitä sanomattomia sanoja joita en arjessa voi puhua. Puoliso ei pidä puheesta.

  Hiljaisuudessa ajattelut tuottavat mielestäni runsaasti sellaista tärkeää puhuttavaa johon kirjoittamalla saan purettua tunteeni.

  Tunteita tulee esimerkiksi ihmisten epätasa-arvosta, politiikan kiemuroista ja uskon asian ymmärtämisestä monin väärin tavoin.

  Uskossa minulla on vahvat, Paavo Ruotsalaisen löytämät mallit. Kristuksen sisällinen tunteminen on minulle tärkeintä. Paljon tärkeämpää kuin Raamatusta oikeassa oleminen.

  Vapauteen Kristus on minut vapauttanut, ja siitä kirjoitan. Itsekseni , yksinäisyydessä myös laulan ylistystä, mutta se on vain kahdenkeskiseksi tarkoitettua Herrani kanssa.

  Tämä ei oikeassaolijoille riitä , ei kirkossa käyminenkään, ei palvelutyö seurakunnassa. Pitäisi olla kirjanoppinut. Olen kokenut tästä 'vapaudestani' tuta milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Siksi kirjoittaminen on tähänkin ymmärtämättömyyteen helpottava tapa pysyä koossa.

  Käsitän lähimmäisyyden, kirkon yhteisöllisyyden ja Kristuksen kirkon rakentamisen ,kyvyillä joita minulle on suotu, tärkeämpänä kuin Vanhan Testamentin tuntemisen. 

  Aktiivinen kirjoittaminen osallani alkoi vasta iäkkäänä, työelämän jo jäätyä taakse. Kouluaikana olin ehkä aika kelvollinen ainekirjoittaja. Fiktiivinen kirjoittaminen ei minulta suju, pitää ollaa oma kokemuspohja, omat tarinat . Olen ymmärtänyt että niistä myös oikeat kirjalijat aina ammentavat, itsestään.

  Elämäni olisi kovin yksitoikkoista jos en voisi purkaa ajatusmassaa. Se on toki jo tässä ijässä vähenemässä, ja purettu pahimmat.

  Luen parhaillaan kirjaa joka kertoo Sylvi Kekkosesta. Hän paljastaa kirjoittaessaan sisimpiään Ymmärrän häntä nyt aivan eri tavoin. Ihmisen sisimmässä on yleensä paljon sitä mitä ei ulkopuolelle näy. Halu kirjoittaa purkaa sielua kuin lankavyyhteä. Lopulta on tuloksena kokoon keritty kaunis pyöreä kerä, kuin muna, joka on  ollut alkumme.

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---