Tiedonhalu, tietämisen tuska - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Tiedonhalu, tietämisen tuska1.8.2024 klo 18:25

  Minulla tiedonhalu muistaakseni alkoi Armi Kuuselasta. Ensin keräsin hänen kuviaan, ja sitten eräiden muidenkin missien ja filmitähtien.

  Oliko ihmisen kaunes tien alku kaikenkattavaan kiinnostukseen ihmisiä ja heidän aikaan saannoksiaan kohtaan, kuka tietänee.Ehkä oli. Olen jo kirjoittanut kauneuden- ja harmonian-ihailustani. Olen esteetikko, mutta ehkä jo muutakin kun nyt itseäni katselen ja ymmärrän kokonaisuutta korkeasta 81-vuoden iästäni käsin.

  Onko syntiä pitää kauniista. Loihan Jumala kaiken kauniiksi ja oli mielestään onnistunut.

  Itse en ole luonut kuin jotakin vaatimatonta. Ihailen toisten töitä, suosikeitani suunnattomastikin.

  Kiinnostus ja uteliaisuus ovat ruokkineet tiedonhaluani. Takavuosikymmeninä hankinnat piti suorittaa lukemalla kirjoja, lehtiä ja etenkin eri alojen tieto-teoksia. Piti käydä taidenäyttelyissä, teatterissa ja elokuvissa. Eikä ollut vastenmielistä tehdä tuota. Ja aikaakin riitti vaikka oli perheasiat rakentamisineen, lapsineen ja omien vanhempien asioineen. Oli aikaa yhteisunnan ja seurakunnan yhteisten asioiden hoitoon. Näin nuorena.

  Nyt huolehdin vain viihtymisestäni ja muististani. Tähän onkin nykyään valtava, yksinkertainen, mutta monipuolinen apu, tietokone. Viimeisimpänä tekoäly. Kun haluaa jotakin tietää, muistaa tai tarkastaa, pitää vain istua 'koneelle' ja kaikki löytyy, lähes 99 -prosenttisesti minun tarpeisiini.

  Kääntöpuoli, kuten lähes kaikilla asioilla, on tiedon tuottama tuska ja suru.

  Koska lehtien luku ei minulta enää näön heikkouden vuoksi suju, luen tietsikalta isolla tekstillä.  ja kuvia piisaa ! Herkkään sieluuni kuvat tekevät raakuudessaa usein  pahaa. Olen oppinut valikoimaan, enkä katso enkä lue enää kaikkea mikä kiinnostaisi, etenkään iltaisin.

  Lapsena kirjasin siniseen ruutuvihkoon urheilukilpailujen tulokset. Ensin kuuntelin lähetykset radiosta korva tarkkana ja vein tiedot vihkoon.

  Tämä on minusta ilmiselvä kuva tiedonhalusta, ja muistiin tallentamisesta.

  Vihkot ovat kadonneet, mutta tietokoneessa tieto säilyy. Ilmeisesti osa on yhä tallessa aivokapasiteetissa. Huomaan Älypäävisailuissa monien vastauksien nousevat kansakoluaikaisista opinnoista.

  Muistaako kukaan enää satua Tynnyrissä kasvaneesta tytöstä ?

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---