Tavallinen vai tavaton - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Tavallinen vai tavaton28.1.2025 klo 16:32

   

  Kuinka voikaan ihminen olla näin kahdensuuntainen. Olen tavallisesta kodista ja tavallinen kotiäiti olen ollut suurimman osan elämääni, kuten äitinikin oli.Lisäksi olin  toimistorotta niin rakennusliikkeessä, kenkäkaupassa kuin pankissakin.

  Pidän järjestyksenpidosta, siistiydestä, ruuanlaitosta, lapsista ja koirista.

  Määrättyyn rajaan olen pitänyt myös matkailusta, mutta en lentäen. Lentäen olen käynyt vain kaksi kertaa Samoksella ja kaksi kertaa Kreetalla, sekä kerran Belgiassa josta bussimatka Luxenburgiin oli sen matkan kokokohta. Venäläälle  Pietariin pääsi onneksi junalla.

  Rantalomia en harrasta, ehkä suurkaupunkejakaan, vaikka Lontoo kiinostaaisi sen vuoksi että sen tunnen kirjallisuudesta paremmin kuin vaikkapa Tukholman. Tukholmassa olen käynyt usein ,koska pidän laivamatkoista.

  Omalla autolla olemme ajelleet useita Suomen Lappi-Pohjois-Norja-Ruotsi-matkoja. Norjan tunturit, vuonot ja laaksojen maisemat ovat verrattomia.

  Kyllä kotimaassakin on koluttu lähes kaikki näkemisen arvoiset kohteet, etenkin linnat, kirkot ja kartanot. Myös suurten taitelijoidemme syntymökodit ja myöhemmät kodit kuten Ainola, ovat tuttuja.

  Nämä kuvaamani jutut katson tavallisen ihmisen tavallisiksi harrastuksiksi ja elämäntavaksi.

  ...................

  Sitten on kulttuuri-mummi. Karjlaainen eloisuuteni ( joka on kovasti vähennyt ) valjastettiin jo lapsena lausunnan, laulun ja nuoruudessa teatterin piireihin. Niitä en lähde yksityiskohtaisia muistelmia tekemään. Ne ovat Lahden paikallis-historiaa monin tutuin nimin, jotka jo lepäävät rauhassa, useimmat.

  Ja politikko-mummi, joka elää yhäkin sielussani  ja se huutaa kun näkee tai lukee väryyksistä. Kaikenkaikkiaan olen ollut kiinnostunut sekä kodista ja sen ihmisistä, että yhteiskunnasta. Ja nyt nelisenkymmetä vuotta seurakunnasta, jota kristittynä kutsun Kristuksen kirkoksi.

  Kirkko on paikka jonka Herra on Kristus ja Kolmiyhteinen Jumala. Se kirkko sisältää kaikki maailman kristityt, Hänen nimeensä kastetut, vaikka eri tavoin uskoaan elävienkin. Käsitys esim. luostarilaitoksesta on vähitellen selkiytynyt. Ennen etenkin ortodoksien luostarilaitos tuntui pelottavalta ( lapsena ) kun niitä mustakaapuja, pitkäpartaisia munkkejä lippuineen kirjoista katselin.

  Nyt ymmärrän että on ihmisiä jotka haluavat omistaa kaiken elämänsä yksin rukoukseen ja hiljaiseen työntekoon yhteisön sisällä.

  Oma suuri löytöni oli körttiläisyys, Paavo Ruotsalaisen seuraajien ' alatien kulkeminen', uskontekoja tekemättömien syntisten mutta armahdettujen joukko. Körteissä löysin sen mitä yli kaksikymmentä vuotta etsin, oman yhteisön.

  Vieläkin parempaa sain kun eräs ystävä-pappi ( näki kai luontoni ) neuvoi minut tutustumaan kristillisiin mystikkoihin. Se sielun puhdistus jonka Mestari Echart kansankielisissä puheessan saksalaisille saarnasi, osui minussa sopivaan maahan. Siitä olen elänyt, ja siinä olen valvonut itseäni. 

  Rukous on suuri apu kaikessa, ja käytän sitä jatkuvasti. Yhteinen rukous kirkoissamme on ollut maallemme siunaus, jopa pelastus vaaran vuosina.

  Tällaisenä epävarmana aikana sotaa henkivässä maailmassa on hyvä etsiä yhteyttä Kaikkivaltiaaseen Luojaamme ja kiittäen ja rukoillen muistaa Hänen armoaan joka päivä.

   

  Rauha sielussa on paljon arvokkaampaa kuin tili pankissa.

   

  Riitta-mummi

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---