Sairaus parisuhreessa - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Sairaus parisuhreessa26.2.2025 klo 15:01

   

  Sairaus parisuhteessa

  Otsake on jakomielinen. Se voi viitata kärsimiseen ,tai selviytymiseen yhdessä. Ajatus kirjoittaa tästä aiheesta on omakohtainenkin, mutta impulssin sain kuunneltuani Aila Meriluodon kirjan puolisostaan Lauri Viidasta

  Lauri Viita oli aikalaisteni, lukevien ihmisten, tuntema kuuluisuus. Monille on ainakin hänen kuolemansa autokolarin seuraukseen tuttu uutinen.

  Loistava sanankäyttäjä Lauri Viita olikin. Aikalaiset tutut muistavat hänen alituset pohdiskelunsa, joihin hän ei odottanutkaan osallistumista. Hänelle riitti kun hän sai puhua

  Itsekin olen (ollut, etenkin ) kova puhumaan. Pidän sitä isäni suvun perintö-ominaisuutena. Hämäläinen puoliso on sitä kummastellut. Hänen kotonaan puhuttiin vain asioista, talonpidosta töineen, lähinnä

  Meillä taas tarinoitiin, varsinkin kun isän sukulaisia tuli kyläilemään. Evakkoina, siirtoväkenä he puhuivat ja muistelivat Karjalaa ja nuoruuttaan siellä. Sellaista kaipausta en ole myöhemmissä vaiheissani enää kuullut missään.' Voi mite myö lyötii leikkii Mutajoen palteel´! Muistat sie ?

  Jos omassa parisuhteessani on puhuminen /puhumattomuus ollut eräänlainen ongelma, se ei sitä ollut Meriluoto / Viita-parilla. Aila Meriluoto oli miehensä ihailija, lähes avioliiton surulliseen loppuun saakka. Olivathan he runoilijoina hengenheimolaisia. Lauri Viita osallistui joskus, ei uein, vaimonsa työn arviointiin. Joskus hän, jo sairauden oireillessa, on sanonut; 'Minä se tuon olen kaikki kirjoittanut !' Se ei ollut totta. Totuudessa Lauri halusi silti aina pysyä, mutta päässä alkoivat asiat vuosi vuodelta mennä sekaisin. Ei Aila kuitenkaan miestään oikaissut. Hän rakasti suuresti ja uhrautuvasti, pyyteettömästi ja hoivaten. Lopulta hän aprikoikin että hänessä Lauri löysi uuden Alfhildin, äitinsä, palvotun ja kaivatun ymmärtäjän.

  Myös puolisoni oli äitinsä poika, minä taas isän tyttö. Niinhän se usein onkin ja hyvä niinkin

  Avioliitossa puoliso kyllä huomaa usein miehen läheisriippuvuuden äitiinsä. Se on sellainen aihe, että siihen ei ole  oikeastaan lupa puuttua. Se on minun kokemukseni, vaikka uskon Raamatun sanaan , että 'miehen pitää erota isästään ja äidistään ja liittyä vaimoonsa'.

  Omassa liitossa elämiseen ei pidä myöskään appivanhempien, saati lasten ja muiden jälkeläisten, sotkeutua. Terveiden aikuisten ihmisten pitää voida ja saada itse hoitaa asiansa. Pulmat pitäisi pystyä puhumaan. Mutta tässä onkin monilla se pulma, ettei toinen puoliso puhu. Ei osaa, ei kykene, ei halua. Sellainen ihminen on kuin lomailija, haluaa rahalleen täyden katteen. Puhtaan kodin, ruokaisan pöydän, pehmoisen pesän ja laatu-aikaa kaiken aikaa.

  Kun nämä asiat tahtovat vaivata, olla päälimmäisiä parisuhteessa, ei ole muuta keinoa kuin rukous.

  Kun rakastaa, niin rukoilee.  Ja asioilla on aina päättyä hyvin.

   

  Riitta-mummi

   

   

   

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---