Blogin nimi: Sielun kaivo
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus
-
Huolet, huolehtiminen, huolellisuus... 22.10.2025 klo 14:04
Varmaan näkee 'sokea reettakin' mistä on kysymys noissa sanoissa. Ei ainakaan huolettomuudesta.
Tunnen ( olen tuntenut ) nahoissani ja mielessäni huolten painon, ja 'kaiken maailman murheiden' syyllistävän osallisuuden. Uteliaana,ainaisen huolehtimisen omaavana esiäitinä olen neuvoilla ja varoituksilla raskauttanut sekä omaa vointiani kuin harmistuttanut muiden elämää. Olisimpa ymmärtänyt ! Totisesti olen ollut silloin 'omassa voimassani '. Luulin kai olevani hyväkin ihminen, vaikka se oli kamalan raskasta.
Ei huolten kantaminen tai niiden jakaminen ole ratkaisu niistä pääsemiseen. Toki meitä kehotetaan kantamaan toistemme kuormia jne...
mutta toisaalta sanotaan ' Älkää mistään murehtiko. Olen noudattanut molempia neuvoja, ja elänyt myöskin 'hetken kerrallaan'. Vasta nyt vanhuudessa on luottamus Taivaan Isän kannatteleviin käsiin tehnyt tilaa huolettomuudelle. Nyt on huolehtija melko huoleton, enkä kuitenkaan tunne syyllisyyttä.
Tunnollisuudessaan moni syyllistyy yli-huolehtimiseen. Toisella tavoin toimien , rukoillen ja jättäen huolien kohteet 'Herran haltuun' säästää sekä itseään että huolen kohdetta.
Jos ajatellaan huolien kohteita, eivät ne huolehtimalla ja suremalla parane. Asiat paranevat kun niiden suhteen tehdään jotain. Apua voi antaa monin tavoin, riippuen kohteesta.
Läsnäolo. kuunteleminen ja erinäisten suoritteiden tekeminen auttamismielessä ovat oikeaa huolehtimista. Rahan lähettäminen 'merien yli' auttaa maailman monissa kriisipisteissä. Ja RUKOUS ,huolien kertominen Herralle Kristukselle on avuista kalleinta ( eikä maksa penniäkään ).
Jatkuvassa kahdenvälisessä yhteydessä Herraamme on rukous luonnollista ja mahdollista missä ja milloin vain. Rukouksessa hoidamme aina myös itseämme, olemmehan silloin Mestarin lähellä.
Illalla on hyvä tapa, ja rauhaisan unen lähde Iltarukous. Siinä jätämme itsemme, läheisemme ja kaikki ne jotka meille osoitetaan, Herramme Kristuksen haavoitettuihin käsiin. Emme ota mitään 'omiin käsiimme' vaan liitämme ne uskon merkiksi ristiin ja pyydämme siunausta kaikkeen.
Riitta-mummi
Ei kommentteja