Joulumuistoja, ensilumen aikaasaamia... - Blogi - Riitta-mummi - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sielun kaivo

Blogi aloitettu: 14.5.2024
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: armo, totuus, synti, ja, katumus kpl

• Joulumuistoja, ensilumen aikaasaamia...15.11.2025 klo 20:28

   

  Vanhin joulumuisto on sotavuosilta n. 1944 tai 1945. Asuimme Lappeenrannassa lähellä rautatieasemaa. Äiti ja minä lähdimme joulukirkkoon. Oliko meillä oma potkukelkka, ehkä olikin. Kun nyt aloin muistelemaan muistan että muutossa tuli sellainen iso aikuisten kelkka jolla sitten joitakin vuosia myöhemmin laskettelimme 'rojakassa' kotikatua alas. Rojakka on kelkkajono jossa kelkat pannaan toistensa jalaksien väliin ja lapset istuvat ja yksi isompi ohjaa viimeisestä kelkasta.

  Niin, äiti vei minua potkukelkalla siihen kasarmin kirkkoon, ei linnoitukseen, vaan isoon punaiseen tiiikirkkoon, venäläismalliseen.

  Minut  oli kiinnitetty pitkällä kaulahuivilla kiinni etten putoaisi. Äiti olikin neuvokas maalaistalon tyttö ja sota-aikana Lotta-hommissa sekä muonituksessa että ilmavartiossa.

  1947 muutimme isän työn perässä Lahteen, silloiseen Orimattilan läntiseen kylään joka liitettiin Lahden kaupunkiin 1956.

  Äiti laitteli joulukoristeita kreppipaperisia punaisia kelloja kuuseen ja yhden ison  kattolampusta roikkumaan. Myös kuusi meillä roikkui alkuvuosina katosta, minun ja pikkuveljen ja pienten tilojen vuoksi. Sittemmin isä hitsasi tukevan jalan kuuselle. Siinä oli vesisäiliäkin ja ruuvit joilla runkoa kiristettiin.

  Olin kansakoululaisena kerran isän kanssa kuusta hakemassa. Se olikin aika homma, sillä se jäi aattoaamuun, eikä meinannut löytyä sopivaa. Isällä oli lyhyehkö 'pinna', ja minä olen isäni tytär. Molemmat hermoiltiin, mutta saimme kuitenkin kuusen.

  Toinen vanha muisto joulun ajalta on automatka tädin perheen kanssa mummolaan Kuhmoisiin. Vuokrasimme ison taksiauton johon mahtuin kymmenkunta  matkustajaa.

  Kuhmoisiin ei junalla päässyt, eikä vieläkään pääse, niimpä valinta oli tämä. Kirkolta on Pirttiniemeen ainakin parikymmentä kilometria , eikä sinne ole koskaan linja-auto kulkenut. Talo oli korkealla mäellä, järven ympäröidessä sen kolmelta puolen. Sepi-koira tuli riemuiten aina vastaan, etenkin kesällä se pinkoi alas rinnettä melkoisella vauhdilla.

  Talon pirtti oli suuri, mutta muita huoneita en muista, oliko niitä vain keittiö ja kamari. Kesällä vieraat nukkuivat aitassa. Talvella ei muistaakseni käyty kuin tämä yksi automatka serkkujen  kanssa. Tädin vanhin poika esitti käsilläkävelyä pirtissä, se on ikuisesti mielessä pysynyt.

  Kouluvuosilta ovat kuusijuhlat ja ohjelman suorittaminen niissä mukavia muisteltavia.Olin keijukaisena ja tonttunakin. Lauloin kuorossa ja näyttelin joulukuvaelmissa. Runojakin lausuin, opettajan tahdosta.

  Isompana  aloin auttaa äitiä siivouksessa ja ruokien valmistelussakin. Taloustunnit antoivat tietoa ja taitoa leipomisesta ja kalaruokien laitosta.

  Nämä ovat vanhimmat joulumuistot. Muita merkittävämpiä muistoja ovat ne kun olemme muuttaneet uusiin koteihin. Aina niissä on jotain erilaista kun puitteet muuttuvat. Joulun henki on silti aina ollut sama, ja sehän onkin ikuinen, sillä Joulu on Vapahtajan syntymäjuhla. Mihinkään muihin juhla-aikoihin ei liity niin monia perinteitä kuin jouluun.

  Jouluruoka, joulukirkko, joulumusiikki, joulukuusi ja joululahjat pitävät perinettä yllä, mutta kaiken yläpuolella loistaa Beetlehemin tähti osoittamassa tietä etsijöille.

  Lämmin henkäys talvisäästä...

   

  Riitta-mummilta

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---