Blogi - aslan 65 - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Elämää25.3.2011 klo 19:19

Maailmalla kuohuu kun on jos jonkinlaista luonnonmullistusta ja katastrofia...:( Varmaan monelta menee pupu pöksyyn kun lukee tämän päivän uutisia..:( Jokaiselle päivälle näyttää riittävän omat surunsa ja murheensa..:( Toisaalta nämä tapahtumat laittavat miettimään omaa elämääni...Minulla on asiat ihan hyvin..vaikka jostain syystä pitää aina purnata ja valittaa...Onneks asun Suomessa...:) Täällä on hyvä asua ja olla..:) Olen yhä enemmän sitä mieltä että Suomi on turvallinen ja hyvä paikka elää..:)

 

Lisää ajatuksia ystävyydestä ja rakkaudesta23.4.2010 klo 17:30

Olen monesti miettinyt että miten voisin ilahduttaa muita ihmisiä...Siitähän tulee itsellekkin hyvä mieli kun huomaa että saa toisen nauramaan...:) Niin hyvä kuin pahakin tuuli tarttuu todella helposti. Minulle tulee hyvä mieli jos vastaantuleva ihminen hymyilee vaikken tuntisikaan häntä...:) Olen itsekkin monesti hymyillyt ihan tuntemattomalle ja saanut sitten vastakaikua sille...:) Tottakai välillä vastaan tulee myrtsi-ilmeisiä ja väärällä jalalla nousseita jotka aivan kuin ovat rakentaneet ympärilleen näkymättömän muurin ja se tarkoittaa sitä että silloin on parempi kun ei kiinnitetä mitään huomiota vaan annetaan olla...No...jokaisella on oikeus käyttäytyä niinkuin haluaa...mutta silti olen hymyilemisen kannalla...) Esimerkkinä nyt kerrottakoon viimeisin aamulenkkini ton Iitu koiran kanssa...Lähdin iloisin mielin aamulenkille...Aurinko paistoi ja oli muutenkin mukavaa olla ulkona...:) Jonkun matkaa käveltyäni läheisellä omakotialueella jostain kuului mörisevällä äänellä kun joku huusi että "jatka, jatka vaan"...Ihmettelin että kuka puhui ja kelle...kääntyilin ympäri paikallani eikä ketään näkynyt mailla eikä halmeilla...Taas sama mörinä jatkui: "eteenpäin eteenpäin, älä ollenkaan jää siihen"...Silloin tajusin että jostain omakotitalon ikkunasta joku näki kun koirani nuuhki heidän ojanpiennartaan ja ilmeisesti tämä henkilö luuli että annan koirani tehdä hätänsä siihen...Se ei todellakaan ollut aikomus vaan annoin koiran nuuhkia koska ei sen luulisi ketään haittaavan...:) Tämä ikkunastaan huuteleva henkilö ei aivan ilmiselvästi ollut yhtä hyvällä tuulella kun itse olin lenkille lähtiessäni...:( No...huonotuulisuus tarttui eikä mullakaan enää ollut niin hyvä mieli... Ihmettelin vaan että miten pieni maailma joillakin ihmisillä on kun tollasiin pikku juttuihin kiinnitetään huomiota ja ollaan ns. turhan tarkkoja...:( Olis varmaan tuon huutelijankin päivästä tullut mukavampi kun olis tullut ulos kauniiseen kevätsäähän eikä mököttänyt myrtsinä neljän seinän sisällä...:( Vaikka toisaalta enhän voi tietää miksi tämä henkilö oli sisätiloissa...jospa hän ei vaikka päässyt liikkumaan tai jotain...:( Mutta tämä oli vaan esimerkki siitä miten pienet asiat vaikuttavat toisen ihmisen mielialaan...Ehkä joku toinen ei olis välittänyt mitään tosta...mutta minulle tuli siitä paha mieli kuitenkin...:( Aurinko paistaa tälläkin hetkellä ja koira oottaa taas ulospääsyä...Pitäsköhän uskaltautua ulos senkin uhalla että joku muukin on noussut väärällä jalalla...heh...:) Mukavaa päivänjatkoa kaikille..:))) Aslan

Ajatelma9.4.2010 klo 07:32

Jokaisella on jokin tekemätön työ, jonka
pohtiminen vaivaa mieltä jatkuvasti. Kun
vihdoin sattumalta tulee suorittaneeksi sen,
ihmettelee, että on antanut asian vaivata
itseään niin kauan, koska sen tekeminen
on vaatinut kovin vähän ponnistusta.

rn

Mitä tästä opimme? Kun olet kahden
vaiheilla, tehdäkö vai jättää tekemättä
- tee!

rn

Oliver Wendell Holmes

rn

Surullista21.2.2010 klo 08:27

En voi olla säälimättä ulkona nyhjöttäviä pikkulintuja jotka joutuvat päivästä toiseen kykkimään kovassa pakkasessa....:( Keittiön ikkunastani näkyy suuri koivu jonka oksat ulottuvat lähelle ikkunaa...Siitä olen päässyt aika läheltä seuraamaan miten pieni talitintti istuu mahdollisimman pöyheänä oksalla ja nostaa välillä toisen jalan höyhenten suojaan edes hetkeksi...Sitä aivan selvään paleltaa mielettömästi...ja se hakeutuu lähelle asuinrakennuksia että olisi edes vähän lämpimämpää...Ainoa asia mitä voin tehdä...on viedä ulos jonkun puun oksalle talipalloja...Kerrostalossa ei saa ruokkia lintuja...No...minä olen tehnyt maailman isoimman rikoksen kun olen kiinnittänyt tohon parvekkeelleni talipalloja roikkumaan...Mutta en ole voinut vaan ikkunasta katella miten ne pikku raukat ovat aivan jäätymispisteessä...:( Leivänmurusetkin tuntuvat menevän kun kuumille kiville...ja kun ajattelee että miten pieni aika noilla luontokappaleilla on vuorokaudessa etsiä ravintoa...niin sääliksi käy...Muutama tunti ja heti kun hämärtää...ne lähtevät ilmeisesti puiden oksistoon palelemaan yöksi ja pimeän ajaksi...:( Voi kun tulis pian kevät ja kelit lämpenisivät...sitä odotan ja varmasti moni muukin..:) Jokainen ruokkikoon tai jättäköön ruokkimatta pikkulintuja omantuntonsa mukaan...Minä en pysty nukkumaan mikäli en tee jotain niiden hyväksi..Mutta minä olenkin minä...joku toinen ei välitä noista pienistä pörriköistä yhtään...:( Ikävää kun maailma on niin täynnä kovasydämmisiä ihmisiä...Mulla on liian pehmeä sydän...ja jos nään että joku luontokappale kärsii...minäkin kärsin...:( Toivottelen näiden ajatusteni myötä kuitenkin ihanaa helmikuuta kaikille...:))) Eiköhän se kevät jo kohta koita...ainakin luulis...:)

 

Joulu lähestyy21.12.2009 klo 08:00

Lunta tulvillaan...on raikas talvisää...jne...mites se laulu nyt menikään...No joka tapauksessa on viime yönä pyryttänyt oikein kunnolla lunta ja siinä on se hyvä puoli kun jouluun on enää muutama päivä että saimme valkean joulun...:))) Jostain syystä joulu tuntuu enemmän joululta kun on mahdollisimman lumista...:) Ymmärrän kyllä sellasia perheitä jotka asuvat omakotitaloissaan ja joutuvat mahdollisesti itse lumikolalla kolaamaan pihan monta kertaa päivässä kun lunta tulee niin reilusti että eivät sitten välttämättä olekkaan yhtä innoissaan asiasta kun minä joka asun tällä hetkellä kerrostalossa...:( On tonne parvekkeellekkin tosin kertyny lunta aika paljon ja se täytyy sieltä käyä lakasemassa kunhan nyt kunnolla herään...:) Tunnelmallisista jouluista kerrottakoon sellanen joulumuisto kun asuin vielä itsekkin omakotitalossa ja jouluaattona oli ihan hirveä lumimyräkkä ja kun asuin sen verran ns. korvessa niin meiltähän katkes aattoiltana sähköt kesken kaiken...Onneks siellä oli puilla lämmitettävä leivinuuni jolla saatiin laatikot lämmitettyä joulupöytään ja kahvitkin keitettyä samalla lämmöllä...Kynttilänvalossa istuttiin sitten syömässä jouluruokaa...Oli vähän turhankin hämärää ja vähän väliä yritettiin valokatkasijasta että eikö ne valot jo voi syttyä...Eniten keljutti tietysti se kun kuusen sähkökynttilätkään ei palaneet sillon aattona...Eli jouduttiin olemaan ihan oikeiden kynttilöiden varassa...Sähköt oli noin puolisen vuorokautta ainakin poissa ja sillä hetkellä ei yhtään naurattanut ja aattelin että aatto on pilalla...Hah...Näin jälkeenpäin ajatellen se joulu tuntuu tunnelmalliselta...mutta huomasin että ei nykyihminen meinaa pärjätä ilman sähköjä kun kahviakin yritettiin pitkin iltaa keittää niin ekaks mentiin tietysti kahvinkeittimen luo ja sitten vasta muistettiin että ai niin...eihän tääkään nyt toimi kun ei oo sähköt toiminnassa...ja mikron luona todettiin sama juttu...:((( Sitten kun ne sähköt loppujenlopuks tuli...niin oli kyllä tunne niinkun olis saanu maailman parhaan joululahjan kun kaikki kävi niin helposti...:)) Että sellanen joulutarina tällä kertaa...Toivottelen kaikille hyvää joulua tasapuolisesti...ja ajelkaa varovasti kun on tosi liukkaat kelit nyt...:))) Aslan

Hyvää halloweenia eli pyhäinpäivää30.10.2009 klo 07:07

Pyhäinpäivä eli Halloween on sitten kait huomenna. Sehän on ns. vainajien muistopäivä. En tiedä mistä juontaa perinne että silloin pukeudutaan pelottavasti ja katotaan kauhuleffoja. Joo ja pihassa pitää tietysti olla kaiverrettu kurpitsa jonka sisälle on laitettu kynttilä palamaan. Ehkä nää on niitä nuorempien touhotuksia. Jännittäväähän se on kun tyttökin oli eilen Halloween discossa jossa paras asu palkittiin. Ei saanut voittoa tyttöni, mutta kivaa taisi olla ja sehän on pääasia. Itse aion kyllä laittaa vaan lyhtyyn kynttilän palamaan tonne parvekkeelleni ja se olkoon minulle rakkaiden jo kuolleitten läheisteni muistoksi.

Hyvää pyhäinpäivää kaikille! t. Aslan

Ysvävyydestä3.10.2009 klo 05:56

Ajatuksia rakkaudesta ja ystävyydestä

 

Rakkautta on monenlaista. Sitä romanttista omaa puolisoa kohtaan, pyyteetöntä ja puhdasta rakkautta lapsiaan kohtaan, omia vanhempiaan ja sisaruksiaan rakastaa taas erillä tavalla.
Viime aikoina olen miettinyt voiko ystävää rakastaa. Onko se sallittua. Enkä todellakaan puhu nyt yllämainitsemistani rakkauden lajeista.

Kun tutustuu uuteen ihmiseen, koittaa ensin olla virheetön. Vähitellen suhde etenee ja aletaan oppia tuntemaan toisia paremmin. Voidaan näyttää ja tunnustaa ne virheetkin. Todellinen luonne paljastuu. Kerrotaan sellaista mitä ei ole muille voinut kertoa. Nauttii toisen seurasta. Tuntee olonsa hyväksi. Huomaa että toinen tuntee samoin. Voi olla oma itsensä.

Alkaa huomata ystävässä piirteitä joita hän ei itsekään tiedä olevan olemassa. Näkee kokonaisuuden eikä piittaa poikkeavista piirteistä ajatuksista. Antaa toisen olla sellainen kun on.

Kaipaa toista ilman että on riippuvainen. Ikävöi kun toinen ei ole läsnä. Ajatuskin tästä ystävästä saa hymyn kasvoille (hymyilen). Ystävä on saanut paikan sydämestä.

Kun tavataan ja halataan, tulee lämmin, hyvä olo. Kun tapaa jälleen ystävänsä, oli erossaolo aika sitten päivä tai kuukausi, tulee sellainen olo ettei olisi erossa ollutkaan. Aika pysähtyy, on vain ystävykset yhdessä ihastelemassa maailmaa.

On paljon yhteistä, samoja piirteitä, mutta niin valtavasti mahtuu mukaan myös erilaisuutta. Toinen pukeutuu tummaan, toinen taas vaaleaan. Toinen pitää hevistä ja tämä toinen ei ollenkaan.

Ystävyys ottaa ja antaa ja kantaa.

Luulen löytäneeni tunteen jota en tiennyt olevan olemassakaan.
Rakastaa voi myös ystävää.
netistä löytämäni tää...ei siis mun kirjoittama...t. Aslan

Rallia1.8.2009 klo 09:44

No mulla ei oo ollu minkäänlaista aikomusta lähteä Suurajoihin, mutta näköjään niiltä ei voi välttyä vaikka en lähtiskään. Iitun kanssa aamulenkillä ollessani ihmettelin kun ihmisiä seisoskeli odottavan näkösenä tien laidassa...Vähän ajan päästä sitten ilmestyi kaksi "ralliautoa" jotka kaasuttelivat tuhatta ja sataa...Iitu oli ihan kauhuissaan kun meteli oli korvia huumaava. Äkkiä kipitimme kotiin turvaan. Kaikenlaisia hörhöjä on nyt täälläkin katukuvassa., ihan vierasta sakkia, jotka mekkaloivat humalassa ja päästelevät autoillaan tuhatta ja sataa tässä asuinalueella. Toivottavasti eivät rallihuumassaan aja kenenkään päälle. Mutta...onhan tätä taas odotettu...tai ainakin jotkut ovat odottaneet, joten nauttikaa täysin siemauksin. Minä en rallista välitä kuten kerroin. Syynä kait lähinnä se kun olin pikkutyttönä isän ja äidin mukana jäärata-ajoissa ja pelkäsin kun autot pitivät niin kovaa ääntä. Jäi kait siitä sitten jokin trauma joka vieläkin vaikuttaa. Itkin ja olisin halunnut kotiin, mutta rauhotuin kun isä osti grillimakkaran sinapilla:))))

Kesäkuvia11.7.2009 klo 08:55

täs on joku lumpeenkukka...ei oo mun ottama mutta kaunis on...vai mitä...Hyvää kesänjatkoa kaikille....:))))