Saimaanrannalta - Blogi - hanepappa - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Saimaanrannalta

Blogi aloitettu: 2.3.2009
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: Saimaa, norppa, kuutti, ilmastonmuutos kpl

• Saimaanrannalta12.5.2009 klo 05:33

  Hyvää tiistainhuomenta jokaiselle täältä järvisuomen puolesta.
  
     Äidit saivat arvostusta ja kukkasia sunnuntaina, eikä isiäkään unohdettu, sillä saivathen he kuten totta kai osa äideistäkin seurata samana iltana televisiosta tullutta jääkiekon MM-loppuottelua, jossa Venäjä toisen kerran perätysten kukisti Kanadan hienossa ja jännittävässä finaaliottelussa.
     Sunnuntaina luin myös liikenneministeri Anu Vehviläisen lehtihaastattelun, jossa hän totesi, että Savonlinnan ohikulkutien rakentaminen alkaa ensi syksynä uuden sillan rakentamisella Kyrönsalmeen. Hieno juttu tuo asia, eikä se muuksi muutu, yrittävätpä sitten "jarrumiehet ja naiset" minkäkinlaisia konsteja hyvänsä. Olihan mielyttävä päivä kaiken kaikkiaan.
     Poiketessani äitimuorini luona kukkasia viemässä ajattelin samalla kertaa punnita tämän viimetalven varalle suoranaisella läskillä "ryyditetyn" salskean kehoni. Otin vaakan esille ja nostin oikean jalkateräni sille. Painon jalallani vaakaa ja sen viisari oloitti ylösnousevan väpättävän liikkeensä. Polkaisin lisää painoa ja viisari nousi 20kg, 30kg. 40kg. "Huh, huh ei kovin paha" ajattelin ja siirsin oikean jalkani vaakan reunalle ja nostin toiselle reunukselle vasemman. Kallistuin hieman vasemmalle ja siirsin oikean jalkani vaakalle,sekä pudotin painoa sille. Viisari jatkoi väpätystään ylöspäin 45, 50, 60, 70. Suuntasin katseeni katonrajaan ja siirsin myös vasemman jalkani  asiaankuuluvalle paikalleen. Siinä sitä nyt olin digitaalisen "painonvahdin" armottomassa ja anteeksiantamattomassa testissä tuijottamassa, kuin "h-moilanen" katonrajaan ja yrittäessä seistä mahdollisimman kevyen tuntuisesti sen päällä. Parisen kertaa puhallettuani laskin leukaperäni rintalastaa vasten ja varovasti ensin toisen ja sitten myös toisen silmäni raosta tihrustin hämärästi näkyvää lukemaa. Sielä se näytti osoitin hiljaa väpäjävän 90 ja 100 kilon välissä. "Läväytin" luomeni erilleen toisistaan ja avasin silmäni sepposen selällään.Tuijotin viisarin näyttämää lukemaa. Numerot syöksähtivät verkkokalvojeni kautta "luupeitteiseen keskusyksiikkööni", jossa ne "pönttöni" tovin "raksutettua" pamahtivat tajuntaani. Ja siinä se oli lukema silmieni edessä ja se kertoi, että "papparaiselta" oli hävinnyt kilon verran lisää "ihranpuolta" jätevesilaitosta työllistämään.
  Mukavaa päivänjatkoa jokaiselle t.hanepappa. 

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---