Blogi - idevix - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Elämää

Blogi aloitettu: 22.8.2008
Blogimerkintöjä: 89 kpl

• kaupuaiden juhlaa9.5.2009 klo 20:48  Kommentoi (0)

  Sitä ollaan yhtäpä päivää likempänä Juhannusta. Tosin huomenna on äitien päivä nykyisellään kaupallinen juttu. Aikana jona kyseinen päivä määrättiin Juhlapyhäksi oli lähtökohdiltaan toisenlainen. Äidit joiden muistamiseksi päivä julistettiin olivat kokeneet toisenlaisen Äitiyden. Heiltä oli saattanut kaatua puoliso ja useampia poikia. Näitä äitejä pitää muistaa mutta mitä totuus on kuinka moni sen ajan äiti viettää yksinäisen äitien päivän kuka omassa talossaan maalla tai yksin pitkäaikaisosaston vuoteessa. Pahin mitä voi olla on että ajatus ja muisti toimi täysin. Siinä olet yksin sinä ihminen, yksin omine ajatuksine kukaan ei tule katsomaan. Lapset ja lasten lapset asuvat kaukana eikä ole aikaa eikä ehkä varaakaan lähteä kulkemaan. Pojat jotka kaatuivat rintamalla nousevat jostain muistin sopukoista mieleen. Vaikka aikaan on kulunut vuosikymmeniä muistot tulevat yhtä elävinä mieleen tapahtumista. Siinä maatessaan tai ikkunan vieressä olevan pöydän ääressä istuessa mielen sopukoista nousee nielleen kuva kuinka tietä pitkin taloa lähestyy paikallinen virkavallan edustaja. Tämä on vain yksi niistä monista asioista joita tuo ajan äidin kantoivat .   Kuinka moni tämän päivän äiti on kokenut samat menetykset. Tietysti jokaisella on omat hätänsä ja tuskansa mutta niintä ei voine verrata sotien äiteihin. Ei niin moni kun sotien äidit en väitä etteikö elämä koittele tämänkin päivän äitejä ja kaunis kumarrus ja ajatusten kukkasineen niille äideille joka kaikesta huolimatta jakavat hoitaa lapsensa perheensä.   Tämä lurjus tuo kukka joskus kaupungilta tullessa lasten äidille kiitoksena kaikesta siitä mitä hän on jaksanut. Kukka silloin tällöin ja hyvä halaus päälle on tavallisena arkena on ilahduttanut Pomon paremmin kuin mikään pakko kukkanen.   Ai niin onhan se kukka tai lahjus tuotava tikkarin löytymisen jälkeen.  

  Nämä on taas näitä minun ajatuksia ja niitä ei ole kenenkään pakko hyväksyä. Jokainen elää elämänsä tavallaan ja hyvä niin.

  ---

• Miten8.5.2009 klo 17:11  Kommentoi (0)

  lyhyt onkaan ”matka onnesta apeuteen” matkin vähän Rautavaaran laulun ”Mistä aiheet lauluun” sanoitusta. Eilen kirjoitin miten hyvin on mennyt jo muutaman päivän mutta samaan hengenvetoon totesin kuinka ihan varmasti tulee se päivä kun kaikki menee  päin pimeää reikää. Uskomatona mutta totta se oli likempänä kun arvasinkaan. Kaksitoista tuntia ja jätkä on ihan sitä itseään. Eilen illalla maininta tuolini äänekkyydestä oli alku ajatusten paakkuuntumiselle. En vielä illalla ottanut mitään kantaa mainintaa. Sen sijaan tänä aamuna herätessäni olo oli kutakuinkin kohdallaan tai oikeastaan olikin niin olla piti. Raja kulki tuoliin siirtymisessä johon on matkaa tasan kaksi metriä. Miten ihminen voi seisaalta istumaan laskeutuessaan muuttua murjottajaksi. Mikä ihmeen kytkin ihmisen korvien välissä on joka naksahtaa väärään asentoon.
  Onhan tälläkin asialla on positiivinen merkitys. Miten voisi nauttia hyvistä päivistä jos ei olisi huonoja päiviä. Miten voi verrata onnellista päivä onnelliseen päivään tai hyvää hetkeä hyvään hetkeen. Tänä aamuna oli huono hetki jota kesti aamupäivän. Piti muutaman kerran asettaa itselleen kysymys miksi murjotat, mitä paha toinen on todellisuudessa tehnyt minulle. Toinen kysymys haluako minä todella loukata toista ilman aihetta. Kas vain vastaus molempiin oli EI. Siis oli olemassa vain yksi totuuus, taas oli aikuisella lapsella tutti hukassa. Kiitos rohkeuden mennä itseensä ja ymmärryksestä palata normaaliin päiväjärjestykseen.

  Nyt on raakaa timanttia taas hieman hiottu tuloksella että timantti on hieman jalostetumpi.

   

  Se miten tämän päivän loppu menee riippuu täysin siitä hukkaanko tuttini uudelleen. Toivottavasti en. Kyllä nämä tilanteet kuitenkin jollakin tavalla luo vakavuutta elämään ja ymmärrystä toista kohtaan.

   

  Aurinkoisin mielin kirjoitteli idevix

  ---

• Viikko7.5.2009 klo 21:31  Kommentoi (0)

  on vierähtänyt kuin siivillä. Kesäkin on ihan tuossa tuokiossa ja sitten onkin jo syksy, ai että nyt jo puhuu syksystä eikä räkäsätkään ole vielä pesineet. Niin mitä se pesiminen on, onko se pesän teko vain poikaset pesässä. Olkoon mitä on mutta yksi ”parikunta” on kehdannut tehdä pesän linnunpöntön katolle ja vienyt sinitiaisen yksiön. Nytkin se räksän retale makaa pesässään takapuoli minun ikkunaan päin. Vaan siinäpä kököttäköön kun ei tule samaan huoneeseen minun kanssa. Lintuhan se on Räkättirastaskin pysyisi vain poissa meidän marjapensaista ja kasvimaalta niin kauan että siemenet ehtisivät itää. Viime kesänä ketaleet kaivoi siemenet kasvimaalta matoja pyydystellessään ja tyhjensivät syyskesällä marjapensaat yhdessä yössä. Sinitiainen käy monta kertaa illassa ikkunanlaudalla rollimassa miten räksä vei siltä kodin.

   

  Muuan päivä meni myyjäisten järjestelyssä. Yhdistyksemme kun on sen verran aktiivinen rahanhankinnassa. Yksi työviikko ja kesällä on tiedossa mukava porukan reissu paikkaan mikä päätetään myöhemmin. Nyt on olo kuin ennen terveenä työelämässä ihan poikki siis rätti väsynyt. Olisi muuten mukava tietää minkälainen olo on väsyneellä rätillä.

   

  Muuten on mennyt melko tasaisesti vaan onpa tuo kiivaus aika likellä tänään oli jo sytyt likellä ehdin kuitenkin laskea kolmeen ja räjähdysvaara meni ohi tällä kerralla. Totuus on kuitenkin taruakin ihmeellisempi ja räjähdys on auttamatta edessä toivottavasti se ei ole Hiroshiman pommin kokoinen. Pysyisi dynamiitin tasolla olisi helpompi lähteä katumuksen tielle ja pyytää anteeksi. Ai että miksikö minun pitää pyytää anteeksi. Siksi että minun likellä ei ole yhtään ihmistä jolla olisi halu vahingoittaa minua millään tavalla.

  Loukkaavat ja kateelliset ihmiset löytyvät politiikasta ja pörssimaailmasta.

   

  Yksi totuus on aina pitänyt, millä mitalla minä annan toiselle sillä mitalla minulle mitataan.

  Ja ha eiköhän tässä yhdelle väsyneelle olekin jo. Lähden tästä punnitsemaan makuupaikalle tämän päivän timantin laatua.

   

  Palaillaan sivulle: idevix  

  ---

• Eilen28.4.2009 klo 17:56  Kommentoi (0)

  ei voinut lisätä kirjoituksia saapas nähdä miten tänään käy. Mikä bitti jarru liene ollut päällä tässä älypää jutussa. Onpa hyviä nämä viimesyksynä kerätyt puolukat juuri ja juuri sulaneet hieman sokeria ja nam nam. Se tästä nautiskelusta.

   

  Tänä aamuna piti taas potkia itseään tukistaa että ei tulisi tuhma päivä. Veteli taas hiuksen hienosti ”päreiden poltto rajalla”. Päivän mittaan on herännyt vähän sellainen tuntuma kuin aamun kiukku tuli edellisenpäivän tai paremmin nukkumaan mennessä vallitsevasta mielialasta. Eilissä iltana kun mainasi olla vähän siinä ja siinä että vetäisen herne nenään tai oikeastaan se menikin jo. Sain sen kovan niistelyn jälkeen pois mutta hieman mielimusta menin kuitenkin nukkumaan. Näin kun laskee yhteen eilisen ja tämän aamun niin tulos on melkein murjotus.

   

  Lähdettiin puutarhakaupalle ostamaan vappukukkia pihaan. Lähtiessä Pomo vähän epäili että osaankohan sinne. Totta kait minä osaan vaan kuinkas kävikään ohi meni että pölähti vaikka vettä sataa. Ajeltiin parikymmentä kilometriä vähän sinne sun tänne loppujen lopuksi perille päästiin. Ei pitäisi luottaa tämän päivän nopeaan tiedonsaantiin. Katsoin netistä sen mukaan piti kaupan olla auki vaan mitä sitä tyhjää. Ovi myymälään oli auki siitä ei ollut paljon hyötyä kun ovat viereen oli isketty iso kyltti SULJETTU. Se niistä Vappukukista mutta itse matkan olikin sitä rattoisampi. Hukka reissu muuta tulipahan tehtyä.

   

  Vaihdettiin sunnuntaina kesärenkaat ja tänään oli sitten eka reissu tienpäälle. Reilu kymmenen kilometriä ja takaa alkoi kuulua loksahtelua kuin joku olisi irti ja ensimmäisenä tuli mieleen että rengas on irti. Katseltiin sopiva paikka ja tarkistamaan onko asia näin. Pomo kävi katsomassa todeten ettei  siellä mikään ole irti. Siitä sitten matkaa jatkamaan mutta eihän sitä voinut montakaan kymmentä metriä ajaa kun loksahtelu oli kerta kaikkiaan niin mahtava. Vaihtoehtona oli vain rengasavain ja kokeilemaan rengas muttereita. Kuinka ollakaan olihan se yksi rengas aikeissa lähteä omille teilleen. Kiristys ja matka jatkuu mutta ei pitkään kun sama ääni alkoi kuulua. Sama homma kiristys mutta nyt todella kiinni. Loppu matka ja vielä nytkin se on kiinni. Psyykkistä vauriota siitä jäi sen verran että nyt kuuntelee korvat höröllä onko renkaat kiinni. Kaitpa se tämä rengas stressi menee jossain vaiheessa ohi.

   

  Huomenna onki sitten kokopäivä menemistä.

  ---

• Olipa21.4.2009 klo 21:33  Kommentoi (0)

  taas päivien päivä ei sen takia että olisi tapahtunut jotain kauheaa. Vaati vain kohtuullisen paljon itsehillintää rauhallisena pysymiseen ei se sataprosenttisesti onnistunutkaan. Paikallisliikenteen kuskille paloi päreet piti pistäytyä ovella sanomassa pari valittua sanaa. Rupesi leikkimään poliisia no näiden takiahan liikenne onkiin vaarallista. No kai sitä joskus itsekin on syyllistynyt poliisia leikkimään.  No se on mennyttä ja kyllä kai se täti joka sitä bussi kuskasi muista minut pitkään aina nähdessään.

   

  Onneksi on tuo fysioterapiassa käynti tulee samalla hoidettua tuota nuppikultaakin. Saattaisin olla melko vaikea tapaus jos ei olisi tuota tukihenkilöä. Voi vitsi että se on paljon auttanut. Syksyllä treenasin itseni ylikuntoon mistä seurasi monen kuukauden palauttelu ei muuta riittänyt viikko. Aikaa siitä kun liikkuminen on kulunut liki viisi kuukautta eikä vieläkään ole ihan entisellään. Jos kehitys kulkee tätä rata voisi olla juhannuksen tienoolla samassa kunnossa kun oli ennen joulua 2008.

   

  No huomenna pitää olla kraataria ja korjaamaan housuja niin että viikonlopuksi sai uudet housut kun on pyhäkin tulossa. Niin että kaiken kaikkiaan tästäkin päivästä on toivon mukaan tulossa se hiottu timantti. Josko lähtisi makuulleen muistelemaan päivän tapahtumia ja ajatuksissa hyräilemään ”sininen uni ” laulua.

  ---

• Elämän20.4.2009 klo 20:34  Kommentoi (0)

  valtatie on yksi suuntainen herää vain kysymys siitä onko se myös yksikaistainen. Vain onko elämän valtatie leveäkaistainen jossa on helppo ohittaa hitaat vanhat ja vaivaiset. Tämän päivän yhteiskunnasta saa sen kuvan että näin olisi. On hieman sellainen kutina kun lujaa menevät pitkillä ajavat eivät huomaa edessään hitaasti eteneviä. Tämän voin kertoa omakohtaisen kokemuksen perusteella. Itsekin menin lujaa viisitoista vuotta sitten. Tärkeintä oli vain omien tavoitteiden saavu enkä huomannut kuinka kone rupesi hyytymään ja lopulta veto loppui miltei täysin. Pääsin juuri ja juuri korjaamolle millä diagnoosi oli ei mitään ihmeteltiin vain miksi kone yskii. No se on ollutta ja mennyttä ei kun eteenpäin elämäntiellä oli vain siirryttävä oikeaan reunaa niin ettei jäisi nopeiden maantiekiitäjien jalkoihin.

   

  Nyt kiiruhdetaan muka hiljaa ja viisaasti. Ja katin kontit taas on kiire kalenteri täynnä ja koppa kovilla. On se ihminen kumma paketti vaikka kuinka kovan koulun kävisi niin muisti on lyhyt. Ottaa joskus eikä aivan joskuskaan pattiin kun huomaa taas menevänsä samassa oravan pyörässä kuin aikaisemminkin.

   

  Summa Summarum kun vain oppisi elämään niin että ottaa huomioon yhtä aikaa itsensä ja toiset ihmiset tasavertaisena kulkija tällä yksisuuntaisella tiellä. Ne päivät ovat hiottuja timantteja kun huomaa illalla nukkumaan mennessä päivän tasa-arvoisissa ja tasavertaisissa merkeissä.

  Huominen on hiomaton timantti ja vain minä pystyn samaan siitä arvokkaan hiotun timantin ja sen timantin yleensä saa ystävä tai puoliso he niitä osaavat arvostaa.

  ---

• Eipä19.4.2009 klo 20:04  Kommentoi (0)

  ole tullut aikoihin käytyä sivuilla. Pukkaa kiirettä niin ja mitä se muka on onko se jotain syötävää. Kiirettä ei ole olemassakaan on vain henkilökohtaista kyvyttömyyttä järjestellä ajan käyttö. Olen tainnut jo aikaisemminkin tulla kiireen aiheuttajaksi uskalluksen sanoa ei kun pyydetään johonkin mukaan.

  On muuten tuo karaoke melkoinen laji kun sille antaa yhden kappaleen niin kohta on toista mieli ja sen jälkeen ollaankin koukussa. Miten äkkiä monesta asiasta tulee riippuvaiseksi. On vain niin mukava käydä pari kipaletta silloin tällöin lauleskelemassa.

  Vaati muuten melkoisen paljon rohkeutta mennä ekakertaa yleisön eteen laulamaan oikein mikrofooniin. Ei minulle ole outoa yleisön edessä oleminen ja puhuminen mutta laulaminen se vei yllättävän pitkä ajan. Muista toki ensi esiintymisen puhumisenkin suhteen  kyllä jännitti mutta nyt se on ihan OK. Tietysti puhumaan menokin aiheuttaa joka kerran hieman jännitystä. Lauseen parin jälkeen se on ohi ja juttu luistaa ihan hyvin.

   

  Tulisi vain sen verranhyvä kesä että saisi omalta kasvimaalta juurekset ja kurpitsat olisi talveksi luomua pakasteessa. Sen verran on luomun vikaa että kasvimaalle ei ole laitettu keinolannoitetta kahteenkymmeneen vuoteen. On muuten ihan huikaiseva ero sillä onko kasvatus tehty keinolannoitteella nopeasti kasvatettu vain hieman hitaammin luomulannoituksella.

   

  Ensi kesänä olisi tarkoitus viidentoista vuoden jälkeen lähteä kokeilemaan matkailua kotimaassa. Saattaa olla mielenkiintoinen kokemus.

  No niin tulipahan käytyä tälläkin osastolla.

  ---

• Vähän7.1.2009 klo 20:44  Kommentoi (0)

  totistakin asiaa. Ollessani tietsikalla pelaan, kirjoitan tai lueskelen nettilehtiä. Samaan aikaan on radio auki joten keskittyminen tekemiseen on hieman ontuvaa muta kuuntelu on kokoajan päällä. Jos ja kun radiosta alkaa tulla mielenkiintoista kuunneltavaa keskeytyy tekeminen. Tänään radiosta kuten muinakin päivinä tuli uutiset. Uutisissa kerrottiin Rovaniemeltä etelään tulossa olevan junan myöhästyneen useita tunteja.
  
  Asian uutisissa kuuli varmasti moni toinenkin joten siinä ei mitään ihmeellistä. Se mikä mielestäni oli outoa oli se että nuoret matkustajat olivat olleet kärsimättömiä ja verbaalisesti hyvin aggressiivisia. Kertooko tämä nykyisestä ihmisen olotilasta kiireestä yms. sellaisesta. Onko oma aika niin tarkkaan kellotettu että siinä ei ole tilaa inhimilliselle tilanteelle.
  
  Tämä on aasin silta asiaan mikä on loppujen lopuksi jokaisen oma tekemä päätös. Ajatukset menee pakostakin parisuhteeseen ja niiden kestävyyteen siihen suureen rakkauteen josta kirjoitetaan ja puhutaan tietämättä mitä se tarkoittaa. Jos ja kun minä saan käyttää jotain ilmaisua on se ei ole minä rakastan sinua vaan se saa muodon ”minä pidän sinusta” tai ”minä tykkään sinusta”. Voi toisesta pitämisen myös ilmaista olet ihan ihminen. Vaihtoehtoja on monia ja varmasti todellisempia kuin tuo kalutun koiranluun tyylinen minä rakastan sinua. Yök sano pikku Ykä kun näki sisko suutelemassa. Yök sanon minä kun joku sanoo ”minä rakastan sinua”.
  
  Eikö ihmisillä ole enää minkäänlaista sietokykyä elän vastoinkäymisiä kohtaa. Heti kun tulee vastoinkäymistä ollaan kuin hyeenat toisen kimpussa. Ja kun ollaan rakastuttu miten käy kun rakkauden maljaan on kaadettu vettä ja rakkaus on laimentunut. Aivan oikein lähdetään hakemaan uutta väkevää rakkautta ja luullaan sen löytyneen. Sama tilanne vettä rakkauden lasiin ja taas tielle hakemaan uutta väkevää rakkautta. Kärsivällisyys ja toisen ymmärtäminen mitkä tärkein oppiminen elämään on hukassa.
  Olen tyytyväinen että olen oppinut tai paremminkin kasvanut elämässä niin että vaikka usein olenkin oikeassa en kuitenkaan aina ole oikeassa.
  
  Tämäkö on elämän tarkoitus. Kysyn vain kuten joku pieni aikuinen kysy joskus jossain elokuvassa useinkin.

   

  ---

• iiiiiihanaaa29.12.2008 klo 16:18  Kommentoi (0)

  joulu niin likellä mutta kuitenkin niin kaukana. Ei kun kohti kevättä ja pitempää päivää. Lunta ei tarvitse yhtään enempää ainakaan tänne. Ei sillä että eikö lumi ole hyvä mutta minulle se merkitsee sisäruokintaa ja ikkunan läpi luonnon nautinnoista. Paras keli olisi talvella yhtenäinen kymmenen asteen pakkanen ja jos lunta pitää olla tämän verran voisi sataa sen kerralla. Kun lumi kovettuu tiehen on siinä helppo liikkua pääsee tällä minunkin sähköohjuksella metsäautoteille ajelemaan. Ai että miksi en aja ajoteillä. Juuri sen vuoksi että ei ole mitään halua tulla yliajetuksi. sitä paitsi metsäautotiellä voin käydä koirani kanssa lenkillä ja nauttia luonnosta. En tosin kuule lintujen laulua se kun on ajettu tuonne minun kovalevylle kolmekymmentä vuotta sitten ja on siitä alkaen ollut kestokuunneltavana. Suomeksi sanottuna tinnitus on ihan kohtalainen. Näkö on vielä OK siis lukunäkö. Ulkomuotonäkö on mennyt vaan sisäinen kauneus on riippuu päivästä. off / tai on puolella. Kas kun tuo sisäinen kauneus ei ole kestohyödyke ainakaan minulla.

   

  Jaa pitääpä kehaista kuinka löytyi uusi aikaa viepä harrastuksen suunta. On melkoisen mukavaa näpertelyä tuo 3D korttien tekeminen. Vaatii tosiaan pikku tarkkuutta kun osia irti arkista. Saahan arkkeja valmiiksi leikattuna mutta siitä jää se pikkutarkka näpertely pois ja silloin siitä häviääkin se tärkein nimitäin tarkkuuden haaste.

   

  Jaa palataanpa vielä hetkeksi tuohon jouluun. Se on viikon kuluttua nähtävissä miten tuli mässäiltyä joulun ja uudenvuoden välissä. Noin niin kun ensiarviolta voisin olettaa päässeeni kohtalaisen pienin vaurioin. Huolimatta siitä on edessä pienehkö painon tiputus arviolta kaksi – kaksi ja puolikiloa. Vaan palataanpa asiaan sitten helmikuussa. Jos saisi tuon painon tavoitteeseen pääsisi pääsiäisenä taas mässäilemään. Pääsiäisenaika ei ole yhtä pitkä kuin joulunaika sitenpä ei ehdi tunkea soppaa suuhun yhtä paljon kuin jouluna.

  ---

• Mahdotonta20.12.2008 klo 16:02  Kommentoi (0)

  kylläpä tuo joulu tulee lujaa ja likelle. Taisin jo aikaisemmin kertoa kuinka paljon olen jouluihminen. En todellakaan yhtään. Paha tässä on lumen puute. Muuten en lunta kaipaa mutta valoisuutta se loisi olisi niin kuin kirkkaampi ilma ja mieli. Tai ei kai sitä mielessä ole mitään vikaa mutta väsyttävää tämä pimeys on.

  Jos ja kun joulustakin on jotain hyvää löydettävä niin löytyyhän sitä. On saanut käydä parit pikkujoulut ja ruoka on ollut jotain muuta kuin kinkkua todella hyviä ruokia.

  Odotellaan muuan päivä niin eiköhän Joulupukki piipahda olkkarin nurkassa. Ei minun takia ihan tosi en usko enää joulupukkiin mutta lasten lapset kyllä uskovat niin kaun pukki tulee kävellen. Tänä jouluna hän siis joulupukki vai olisiko muoto se sopivampi on uhkailu tulla pyörätuolilla. Ajatus että pukki tulisi pyörätuolilla ei ole innostanut toisi samassa huushollissa joulua viettäviä. Taitavat uskoa vielä joulupukkiin kun ovat sitä mieltä että pukki ei voi olla pyörätuolissa. Mutta eikö voisi olla onhan Petteriporonen saattanut lähteä kilpasille suihkarin kanssa ottanut liian jyrkän lähtökiihdytyksen ja pudottanut pukin pulkasta. Kyllä se on pienemmästäkin putoamisesta saattanut selkä tulla sen verran kipeäksi että joutuu vähän aikaa liikkumaan pyörätuolilla.

  On mielenkiintoista nähdä sitten jouluaattona minkälaisen menopelin pukki on valinnut tai joutunut ottamaan.

  Jaa eipä muuta kuin hyvä loppuvuotta palaillaan kirjoittelemisiin viimeistään ensivuonna jos vaikka ei tälle vuodelle enää saa aikaiseksi kirjoitella.

  ---