Blogi - idevix - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Elämää

Blogi aloitettu: 22.8.2008
Blogimerkintöjä: 89 kpl

• Moi pitkästä aikaa!12.12.2008 klo 10:38  Kommentoi (0)

   On meinaan ollut meno päällä viikon verran. Alkuviikko päivä kuntoutuksessa, yksi päivä autokorjaamolla siis autoa korjauttamassa. Itse olen sen verran kremppa että pajavasara ei ole oikea työkalu minulle, hoidelkoon vasarahommat toiset. Päivä pääkaupunkiseudulla ja nyt lähdössä taas pienelle kuntoutuskeikalle.

   

  Onhan se joulukin tulossa ja sen tiimoilta on mennyt muutamia iltoja. Jostain kumman syystä on alkanut kiinnostamaan itse tehtyjen joulukorttien lähettäminen. Muutamia vuosia sitten tai paremminkin aikaan jolloin kävelin ja askarteluun lähinnä vasaraa suurempia työkaluja. Nyt kun ei jaksa vasaraa nostaa on ollut pakko siirtyä keveämpään askarteluun. Ei muuten yhtään hassumpi homma. En olisi luullut pienen tarkan näpertelyn olevan näin kiinnostavaa ja terapeutista. Kokeilkaa jos ette luota sanomaan. Äkkiä voisi luulla että jotain pientä näperrellessä ajatukset ovat samassa oravanpyörässä missä ne on silloin kun ei tee muuta kuin murehtii.

   
  No ei tämän enempää on taas kiire siis oikeasti olen ollut kyvytön ajan käytön järjestelyn suhteen kun kiire huohottaa niskaa. Kirjoitellaan vielä ennen joulua.

  ---

• Jaa aika30.11.2008 klo 20:28  Kommentoi (0)

  rientää ja me ajan mukana. On muuten viikko mennyt melko joutuisaan siis melkoista mylläkkää. On ollut jos minkä laista kokousta lajiin jos toiseenkin. Politiikan puolella menee liukkaasti kuin tervasuti veneen kyljessä keväthankien aikaa. Valtuusto jäi mutta väliäkös sillä jäi vapaata ja armopaikkoja.

   

  Eilen oli oman yhdistyksen pikkujoulu vaikka minä sen vuosijuhlaksi  mielelläni nimeäisin. Voi kun saisi tehdä kalenterin uudestaan niin jättäisin koko joulun pois. Turhaa vouhotusta koko juhla. Ihmiset kilvan laittaa toinen toistaa pröystäilevämpiä vempaimia ei nimittäin lama koske kuin pientä osaa kansasta. Viettäisin joulun jos voisin jossain korvessa eräkämpässä missä ei olisi mitään muuta kehityksen tulosta kuin tulitikut ja kynttilän pätkä. Olisi vain jo ohi tuo viheliäinen hössötys. Kaikesta huolimatta on hyvä mukautua sillä joulu on kuitenkin toisille tärkeä juhla miksi pilaisin monen ihmisen hyvän mielen.  

   

  Vaan onhan tässä ollut jotain muutakin juhlimisen arvoista. Tuli tuossa hiljattain vietettyä 35 v hääpäivä. Olin niin reilu että tarjosin rintama vastustajalle päivällisen ”hesessä” itse valitsemallaan purilaisella. ;= ) . Oikeasti ostin pienene ja ostajan mielestä kauniin hopeisen kaulariipuksen. Lahjan sarjakin vaikutti ulospäin tyytyväiseltä.

   

  Joo että tämmöistä näin joulu odotellessa tosin kaipaan niintä lapsuuden vuosi jolloin talvi oli talvi oli lunta ja jäätä ja pakkasta sen verran että lakki piti oikaistava yksinkerroin päähän.

  ---

• Vuodet13.11.2008 klo 20:56  Kommentoi (0)

  vierii jne. jos ei nyt vuodet niin päivät ainakin tuntuu vierivän todella nopeasti taitavat paremminkin liitää. Näyttä iskeneen se kiire niminen tauti joka on oikeammin ajankäytön järjestelyn kyvyttömyyttä. Taudista ei voi syyttä kuin itseään pitää osata sanoa ei oikeassa paikassa. Se siitä valitusosuudesta.

   

  Oli tänään taas uuden kokemuksen aika. Kävin pitämässä lyhyen n. tunnin mittaisen esityksen käyttäjän näkökulmasta ”Maailman käytettävyyspäivänä” tilaisuudessa. Siitä on jo muutamia vuosia aikaa kun ensimmäisen kerran uskaltauduin yleisön eteen kertomaan omakohtaisia kokemuksia pitkäaikaisen sairauden aiheuttamasta elämän muutoksesta. Silloin jännitti ja hikoilutti. Nyt ei hikoiluttanut tänään ennemminkin harmitti kun väkeä oli vähän. No ei se määrä vaan laatu. Oikeastaan on mukavampi silloin kun yleisö on aktiivinen vaikka sitä olisikin vähän. Paljon ja passiivista yleisöä kun ei tahdo saada sitten millään innostumaan. Mielen kiintoista on se miten sieltä puhujan paikalta näkee yleisön aktiivisuuden ja osalumisinnon vaikkei kuulijat tee muuta kuin istuvat. Hyvä juttu kokonaisuudessaan.

   

  Tulipa leikittyä runoilijaa ja paiskasin hääparille piennen värssyn. En kuitenkaan kirjoita sitä tänne vaikka tiedän sen olevan joiden mielestä hyvä. Ai että miksikö kehun sen. Sen vuoksi kun tiedän asian niin olevan.

   

  Nyt rupesi nukku-Matti kutsumaan on nimittäin aamulla herätys viideltä, aivan oikein viideltä vaikka töihin lähdekään. En ole saanut lähteä töihin enää viiteentoista vuoteen vaikka mieli kuinka työtä kaipaankin.

   

  Kun ei pääse töihin pitää tehdä jotain muuta hauskaa saapahan siten kiireen itselleen ei ehdi kantamaan kokomaailman murheita.

  ---

• Väsynyt8.11.2008 klo 20:35  Kommentoi (0)

   mutta onnellinen kulkija on palannut kotikulmille kahden viikon keikalta Kankaanpäästä. Tuli käytyä vähän noin niin kuin voimien hankinnassa hauiksiin ja pääntuulettimien väliin. Lähtö tuntui hiukan takkuiselta. Ajatus että pitää olla kaksi viikko jossain muualla vähän oudossa paikassa tai paremminkin vieraassa paikassa liene ollut se perimmäinen syy tunteeseen. Ihmetellä pitää sitä miten joka kerta lähtiessä tuntuu samalta vaikka on jo toistakymmentä vuotta käynyt kaksiviikkoisia viettämässä samassa paikassa. Oikeastaan kun mietin syytä tunteeseen lähtiessä johtunee se ikävästä ei kun koti kaipuusta ikäväähän ei ole olemassakaan. No pianhan tuo kaksiviikkoinen kuitenkin kului.

  On hyvä että ei tarvitse olla kuin tuo kaksi viikkoa kolmas olisikin jo likellä kidutusta. Kolmannen viikon aikana tulisi jo todella ikävä. Muuta mikä parasta on on se että haluaa tulla kotia, ilmeisesti täällä on hyvänä pidetty kun tänne halajaa.

  Oli mukava tuon jakson aikana tavata uusia ihmispersonoita. Kuulla erilaisia tapahtumia ihmisten elämän poluilta. On se vain niin että, ”ken vaivojansa valittaa on vaivojensa vanki.”

  Ihmisen tekee itse itsensä onnelliseksi sitä ei voi kukaan toiselle antaa mutta toinen voi toista auttaa onnen löytämisessä. Että mikäkö onni on. Se on hyräily tai vihellys ihminen joka hyräilee tai hiljaa viheltelee on onnellinen. Tämä on vain minun väittämä ja sitä ei ole kenenkään pakko hyväksy tai uskoa todeksi, se voi olla yhtä hyvin epätosi.

  Sitten ihan eri asiaan. Tuli tehtyä historiaa omalla kohdalla se tapahtui laulun merkeissä karaokeillassa. Tartuin mikkiin ensimmäisen kerran ja lauloin useita kipaleita ja yleisö huusi hysteerisesti sitä en kylläkään ymmärrä miksi. En taida jäädä sitä miettimään koska se ei ole elämän suurin kysymys.

  Kuntavaalit meni ja minä jäin rannalle vain se ei haittaa on enemmän aikaa muuhun puuhasteluun.

  Onnea ja menestystä kaikille valituksi tulleille.

  ---

• On sitä25.10.2008 klo 15:27  Kommentoi (0)

   ihminen kumma paketti! Aamulla herää ja on hyvällä mielellä iloinen ja pirteä. Ei kun ylös sängystä ja renkaille. suuntana kylppäri  ja hampaan kampaukseen, ei kun hampaiden harjaus tai pesu miten vaan. Apinan naama puhtaaksi ja tukka vesikampaukselle, ei kun aamu banaanille.

  Pomo koiran kanssa lenkille ja minä nuokkumaan sähkäriin. Lähtiessään huikkasi ovelta ”heippa” pidätkö takassa tulta. Ihan hyvää tarkoitti mutta tässä vaiheessa niksahti jokin nupissa. Vastasin ihanan myönteisesti, jos sinä kerran niin määräät niin pakkohan se on.

   

  Tässä vaiheessa oli ylitetty inhimillisyyden(minun korvien välissä) raja ja alkoi tutkistelu miten ja mitä pomo on jättänyt tekemättä. Ei tasan tarkkaan pomo ollut tehnyt mitään sellaista vielä vähemmän jättänyt tekemättä ei olut mitään tarvetta ruveta juonittelemaan. Aloitettu mikä aloitettu ja peli jatkui.
  
  Hyvänä puolena pidän itsessäni sitä että pystyn muutaman tunnin sisälle avaamaa asian en jää pitkään mökötykseen, nykyään. Ennätys nuoruuden ajoilta on viikko mikä ei tosin ole kehumisen aihe. Päinvastoin pitää hävetä tuommoista käytöstä.

   

  Tämän aamuisen juonittelun jälkeen on tilanne kohdallaan tikkari on löytynyt ja elämä jatkuu taas tavallista rataa. Tuo tikarin löytymisellä tarkoita sitä että lapsikin juonittelee kun hukkaa tikkarin ja lopettaa juonittelun kun löytää sen.

  Asian selvennykseksi pomo on yhtä kuin nainen joka suu samassa taloudessa minun kanssa ja on kestänyt tätä jo reilut kolmenvuosikymmentä.

   

  Niin että jokainen päivä on erilainen ja minulle ei tapahdu mitään ei olisi jo maailmassa tapahtunut. Näin tuumaili tänään ”idevix”

   

  ---

• Voi hitsi24.10.2008 klo 20:17  Kommentoi (0)

  kyllä on tuo YLE:n Areena hieno homma. Jäi viime keskiviikkona kuulematta luontoradio piti nimittäin käydä Eino Grönin konsertissa.  Nyt kun on aikaa voi kuunnella sen huomatta edes että se on jo paripäivää sitten lähetetty. Sekin on hyvä puoli vaikka joutuisin jostain syystä keskeyttämään kuuntelun voi aloittaa uudestaan kuuntelun enkä ole menettänyt mitään.

  Mennäänpä sitten matkailun puolelle. On jo aikaan kun olen käynyt missään. Vaan tulihan se aika päästä matkalle. En tiedä missä paikka maantieleilisesti sijaitsee mutta kävin alkuviikosta flunssassa ja olen sieltä juuri palaamassa. Tänä päivänä on jo pikkuisen sellainen olo kun olisin palannut kotia. Olo on vielä himpun flunssainen ja väsyttävä mutta kyllä se elämä voittaa.
  Ai niin tuli käytyä Rautavaaran Metsäkartanolla katselemassa pitkästä aikaa luontoa kauniissa ruskapuvussaan. Se oli kaunista katseltavaa ja monta päivä menikin niitä ”vitamiinipillereitä”  pureskellessa. Eihän siellä ihan suolle päässyt eikä järvellekään ollut asiaa oli nimittäin kanootit kerätty kuiville. On kait siinä tietysti varmuutensa jos meloisi hiekalla ei olisi hukkumisen pelkoa. Hiekka silmissä ei tosin ole kovinkaan mukavan tuntuinen. Jokainen muistanee lapsuudestaan kun se naapurin pahankurinen kakara viskasi kourallisen hiekkalaatikko hiekkaa silmille.

  Vaikka kuinka olikin mukava ja virkistä reissu ei siitä riittänyt pillereitä pitempää.

  Ei tahdo jaksaa olla millään virkeä kun on tämä syksyn pimeys ja pilvisyys pahimmillaan.

  ---

• Kirpakan9.10.2008 klo 19:36  Kommentoi (0)

  pakkasaamun jälkeen pilvistä iltapäivää. Ihan pakko ensin valittaa säästä tuo aurinko kun ei näy pilviverhon takkaa kuin pätkissä vähä kuin ”Turhapuron muisti”.

  Aamupäivällä oli kuitenkin kirkas aurinkoinen ilma ja mikä mukavampaa kuin käydä koiran kanssa metsätiellä lenkillä. Aikaa meni mukavasti puolitoista tuntia kun yritti epätoivoisesti kuunnella luonnon ääniä. ”Turhaa aivan turhaa” sen tein kun korvissa soi kokoaikaisesti korkealta ja kovaa. On nimittäin tuo tinnitus sen verran hyvä että pikkulinnutkin on kuolleet sukupuuttoon. Toden sanoakseni on niitä vielä ja kuuleekin kun laitaa kuulokojeen paikoilleen.

  Vaan eipä se kuuntelu turhaa ollut kahdelta eri ilmansuunnalta kuului nykyaikaisia metsäluonnon ääniä. Oli kaksi kaivinkonetta työntouhussa yksi heilui tienrakennus puuhissa ja toinen repi kantoja kasaan hakkuu aukolta. Ei tullut ilves ei hirvi vastaan eikä kettu repolainekaan juoksennellut polullaan. Hakkuuaukon luona sentään tuli vastaa jotain liikkuvaa. Metsäkoneenkuljetus auto ja pieni lava-auto kuljettamassa polttoaine tankkia työmaalle.

  Oli niitä väistettävä vaikka olin minäkin moottoriajoneuvolla liikkeelle, oli vain pienempi kooltaan. Sähköpyörätuolilla (myöhemmissä teksteissä ”sähkäri)  kun ei kannata uhitella tuon kokoluokan vastaantulijoita.

  On pikkuisen ollut menoja alkuviikosta ettei ole ehtinyt nyrkkiin sylkäisemään. Tänään on ollut vapaapäivä joka on mennyt tämän masiinan kanssa värkätessä. Jostain kumman syystä tiputti viruksentorjunta ohjelman pois. Onko se sitä kun ammatti-ihmiset puhuvat koneen kaatumisesta. Minun kone kyllä pysyi pöydällä ja pystyssä.

  Ne sitten kuntavaalitkin vain onko ne kunnallisvaalit lähestyy ja jännitys tiivistyy.

  No tämän tyylisiä terveisiä tänään konekorvalta ja moottori jalalta. 
  
  Hymmyillään jos joskus ta-va-taan.

   

  ---

• Kuten aikaisemmin5.10.2008 klo 21:00  Kommentoi (0)

  kirjoitin olen saanut kotikaraokelaiteet toisin sanoen pääsyt kokeilemaan taitelija lahjojani. Nyt muutaman viikon kokeilun jälkeen pitää todeta että kyllä laitevalmistajat tekevät huonoja laitteita. Kukaan ei usko miten huonoksi ne tekevät minun mahtavan lauluääneni. Se basso vai mikä se on kun lauletaan matalalta ja kovaa menee pilalle kotilaitteilla. On se vain onni että asuu täällä ilvesten, kettu ja hirvin keskellä. Ne kun pääsee karkuun minun mahtavaa lauluani.

   

  Toden sanoakseni on se sitten melko erilaista laulaa kuorossa kuin yksin mikrofooniin. Ei epäilystäkään etteikö siihenkin opi mutta vie se oman aikansa ja olisi hyvä saada jonkun kokeneemman ohjeita. Pitää näemmä osata säätää vähän tuota laitetta onko se joku mikseri juttua. Tarkoita sitä kun joku istuu viisaan näköisenä semmoisen pöydän takana jossa on tuhansittain liukuvia nappuloita.

  On muuten jo oppinut hieman ja tuntuu kuin olisi jo melkein mestari siinäkin. Taitaa vaan käydä kuin laulun kanssa että on mestari siihen asti kun pääsee kokeilemaan oikein kunnolla vaikka huonoillakin laiteilla.

   

  Huomenna on sitten arki vaikkei se meikäläisen menoihin suuresti vaikuta ne kun on nuo rutiinit jo melko kohdallaan. Aamulla ylös ja pyörätuoliin nuokkumaan ja odottamaan että päivä valkenisi. Sitä kun on vaarin noustava jo viiden aikaan että ehtii töihin lähtijälle moikat paiskaamaan. Sitä kun on aamuisin hieman hidas heräämään ikään kuin vanha diesel auto käypi juuri pienen paukkeen kanssa mutta käy kuitenkin. Se pauke ei tule tupakka yskästä siitä kun on sen verran aikaa kun on tullut viimeksi vetäistyä nikotiinipötkyjä. Oli sekin tyhmää vetää terveyttä ja rahaa taivaalle.

   

  Jaa niin nuista kirjoitus virheistä. Ne johtuu jostain mutta sepä kun ei haittaa kun huomaat että kirjoituksessa on virhe tiedän että olet lukenut kirjoitukseni.

  Nämä on näitä jokapäiväisiä jorinoita  olisi sitä paljon muutakin. Jahka tässä saadaan sitä rohkeutta kerättyä niin kirjoitellaan sitten niitä elämän kokemuksia ja vaikka olisivat elän viisauksiakin.

  Siis palalaillaan taas palstoille

  ---

• On tuo3.10.2008 klo 21:02  Kommentoi (0)

   luonto ihmeellinen tai paremminkin luonnon ”asiantuntijat” kun tänään selvisi sellainenkin asia että silakka ja silli ovat sama kala. Silakka on silakka Pohjanmeressä mutta kun se ui merenkurkusta Atlantille siitä tulee Silli. Voi ihme miten kummallinen luonto onkaan. Se olen aina tiennyt että nauta siis lehmä muuttuu ravintolan keittiössä häräksi ja hirvi isännän heinäkasassa lehmäksi. Siis kyllä elämä yllättää.

  Kun rupesin kirjoittamaan luonnosta niin en malta olla mainitsematta kuinka naapurista on vieraillut ilves kissa. Muuten se on se ja sama vaikka käypikin mutta kun se käydessään tappaa kotieläimiä. Tiedon jälkeen että se otus on liikkunut tuossa liki pihapiiriä tulee miettineeksi mahtaakohan se käydä koiran kimppuun silloin kun koiraa ei ole kytketty. Mitähän mahtaisi meikäläinen taiteilija tuumata kun otus tuli vastaan koiraa ulkoiluttaessani. Käyn nimitäin lenkillä juuri sillä metsäautotiellä missä ilves on havaittu.

  Se on tämä maalla asuminen mukavaa täällä ei tarvitse mennä kuin olohuoneen ikkunan niin näkee hirven syömässä viidenkymmenen metrin päästä. siirtymällä keittiön ikkunaan on mahdollisuus tarkkailla ketun juoksentelua polullaan. Jänikset peeveli käyvät syömässä omenapuun versot ja ohuemmat oksat. Kuura aamuisin istuu teeriä parvi pihakoivussa. Kaiken kukkuraksi mustarastaat tyhjentää marjapensaat. No säästyypähän sitäkin marjankeräysvaivalta. Tämmöisiä syysterveisiä tänään.

  ---

• Selailin vanhoja30.9.2008 klo 19:59  Kommentoi (0)

        Selailin vanhoja valokuvia ja sieltähän putkahteli esiin todella mukavia muistoja. Kuva jossa ojennan kaunista kukkaa naishenkilölle on otos vuodelta –85. Siinä on todella ujoutta ja loistokuutta. On mukava silloin tällöin selailla vanhoja valokuvia ja lueskella kirjoituksia. Laulunsanoin kuvailtuna ”en tiedä kuinka kaun siellä viivähdin”  se tai olla tosin ullakko missä tämän laulun tekijä viivähti. Valokuvia katsellessa tulvii mieleen tapahtumia joita ei ehkä muuten muistaisi. Se vain on niin että valokuva kertoo paljon sellaista jota kukaan muu ei voi tietää eikä ole kokenut.

        Toinen on tämä kirjoittaminen kirjoittamalla on hyvä purkaa tuntojaan, niin hyviä kuin pahoja. Lueskelin arkisto jonka olen nimennyt kansioksi purkauskirjoitukset. Ei ollut uskoa kaikkea itsensä kirjoittamaksi mutta pakkohan se on uskoa kun ne on omalla koneella jolle ei toisilla ole pääsemistä. Jokaisen kannattaisi pitää jonkunmoista mieliala päiväkirjaa. Samoin kuin unikirjan pitäminen on erittäin mielenkiintoinen. Unikirjassa on tosin vaikeutena muistaa unia sängystä nousun jälkeen. Kyllä taas tänä aamuna harmitti kun muistaa melkein mutta ei aivan kunnolla näkemänsä unen.

        Vaan mitäpä tässä koittaa enempää kirjoittaa kun ajatus juokse kun kilon klimpeinä ja nakitkin näppäimillä kulkee minne sattuu. Jatketaan joskus paremmalla nakkien juoksutuksella. Sitä kun meikäläinen kirjoittaa vanhanaikaisella jäähdytetyllä kymmensormi järjestelmällä ”vasen etusormi suussa jäähtymässä ja oikean etusormi hakee seuraavaa näppäintä”.

   

  ---