Älypää

Blogin nimi: Kissoja ja runoja :)

• Kissa ja merimies (1 ja viimeinen säkeistö) 14.1.2008 klo 17:33

  "Vanha kissa istuu kalliolla.
  Se ei voi käsittää asiaa todeksi,
  se istuu tuijotellen sananjalkoja
  ja kosteista maata.
  Syksy on tullut,
  kesäperhe on lähtenyt kaupunkiin.
  Mutta kissa!
  He unohtivat kissan,
  joka istuu nyt yksin kalliolla,
  suree,
  ja odottelee hyvää ihmistä,
  joka korjaa sen talteen,
  ja juottaa kermaa...
  
  ..vanha merimies
  istuu lumisella kalliolla,
  polttaa piippua,
  ajattelee.
  Hän muistaa ajan,
  jolloin oli yksinäinen,
  kissaton ihminen.
  Hän on oppinut paljon vanhalta
  kissalta,
  uskolliselta toverilta,
  joka vei pois yksinäisyyden tunteen.
  Merimies rakastaa kissaa,
  ja muistaa, miten hän löysi sen,
  istumasta kalliolla,
  surkeana,
  vetisenä,
  hyljättynä kesäkissana,
  joka on nyt saanut kodin"
  
  -Tittamari Marttinen-
  
  
  

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---

Ei kommentteja