On the road - Blogi - maryzein - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

On the road21.6.2009 klo 22:12

En kerro Juhannuksesta midä. Mulla perhe ja suku sitä mieltä ett oon hölömö, kun jakelen kuviani ja itseäni tällä foorumilla ja nuamakirjass, kute ne sinnikkäästi pöndellä facebookii tituleeraa. Jote kerron sitt ett ajoin sinne ja takas vitostietä sen 800 kilometriä. Menomatkalla kävi kuten mulle ylleensäkin. Pää alko pilkkiä ja oli pakko mennä rampille takapaksiin nukkumaan. Siitä auton ohi meni nuorisoo ja polliisi, mutt kukaan ei häirinny. Lapset oli jostain ihmeen syystä juosseet nukkuaikani sukkasillaan nurtsilla, niistä sukista ei saa pukimia enää keittämälläkään.

Olin  hiljan neurologisess unilääketieteen seminaarissa, jossa mulle opetettiin ett siinä vaiheessa kun pää pilkkii, ihminen on jo käytännössä nukkunut 5-10 sekuntia. Se on paljo liikenteessä. Se oli aika paljo siinä seminaarissakin, Hublin tai se toinen hebeli katto mua vihasesti, koska multa kolahti otsa pöytään ja istuin sentään 2. rivissä. Mun kaltaiselle kuskille elinehto on tiedostaa asian vakavuus. Ja siksipä minä automatkoillani nukun rampeilla ja markettien takapihoilla. Viisaat proffat opettaneet myös ett mun hyvä välttää vakionopeudensäätöö, sekin lisänny hypersomnisten onnettomuuksia. Ja mulla varmaan gps:kin: "aja suoraan tätä tietä kolme sataa kolmekymmentä viiiisi kilometriä" ja sitt ei sanaakaan kolmeen neljään tuntiin! En aja myöskään pimeässä enkä talvella. En kuuntele autossa Loirin Ivaloa ja Inaria enkä Norah Jonesia, ovat mulle niiiiin unimusaa.

Paluumatka oli vieläkin haastellisempi. Ajaa yksin 4 sataa kilometriä. Mutt mulla oli 4 varikkokäynnin taktiikka, harkitut hitaat hiilarit ja muutama puhelu mökkikuntiin ja näillä selevisin turvallisesti himaan.

Takaisin blogimerkintöihin