Älypää

(Sana)hirviöperhe huvituttaa 18.11.2007 klo 09:34

Mamilla ollu aina vikaa kytkennöissä, herkästi tekstissä diftongit "peili-pieli" ja puheessa ta-ta-vuja herkästi liikaa. Dysleksia ja muut johtumishäiriöt meillä käännetty ylleensä voitoksi: luodaan kaunista uutta suomenkieltä, vaikkei nopeudessa voidakaan pälyäässä mitellä. Mami ajatellu ett tytär olis säästyny tältä, mutt alkanu ny puhua äidin "rievareista", ovat siis raivarin ja riepottelun yhdistelmä (paitsi ei kai se nyt riepottelua ole jos vähä kainalosta ohjaa pihamaan suuntaan?). Poika sanoo spurguja "humpuiksi", on paljon kauniimpi sana kuin humalainen tai juoppo yksinään. Mulla ja siskolla lapsuudessa "matsa", jossa maha ja vatsa päällekkäin (korosti kovaa nälkää?). Sanamuunnoksissa sinällään runoilijoitakin lahjakkaampia ovat skitsofreenikot, jotka ihmeesti löytävät alkusoinnut tyyliin "sianliha ja sipuli eivät sovi". Heillä myös ajatuksenriento ja assosiointi niin hurjaa, että mami kokenut P-osastoilla ajoin suurta ihastustakin: "anemia on verenvähyyden aiheuttama
vointivirhe, jota vääräuskoiset toki herkästi hoitavat mielitautina".

Hei muuten, stadiin tullu talvi. Bragun kentällä voi jo luistella, paitsi että meillä koko perhe flunssassa. Oltiin siksi eilissäiltanakin museossa: Tennarissa Sally Mannin valokuvanäyttely. Nyt niiden omien lasten alastonkuvien lisäksi maisemakuvaa syvästä etelästä ja kuvia kuolemasta. Myös Sallyn haastattelupätkät kovasti mielenkiintoisia ja näyttelyä täydentäviä.

Takaisin blogimerkintöihin

---