Blogin nimi: Sulosilmän turinoita
Blogimerkintöjä: 21 kpl
Tervaksen tuoksua14.7.2009 klo 09:53 Kommentoi (0)
Heippa pitkästä aikaa blogini lukijoille!
Aika on jälleen karannut menojaan ja tietokonekaan ei ole malttanut olla kiukuttelematta... tai lähinnä sen kaapeliyhteys.
Niin, kesä on tullut aurinkoineen ja sateineeen. Helteestä olen saanut tuta muutaman päivän ajalta, eikä ne minulle sovi sen enempää kuin ennenkään. Nyt taitaa sadella hennosti ulkona ja eilen sitä tuli reippaasti, sääennustuksista huolimatta. Ei pilvianimaatio pitänyt paikkaansa... Ãitini tänä aamuna kun soitti, epäili jo perunan hiljalleen ruostuvan epämääräisistä säistä johtuen.
Ennen sitä oli meidänkin maapläntillämme kasvamassa kerä-, kukka - ja parsakaaleja, porkkanoita, sipulia, herneitä, papuja, perunoita, mansikoita, vattuja... ja kukkapenkit oli loistossaan. Entä nyt? Voimat on vähenneet istuttajilta ja nyt on enää perunaa muutamia rivejä ja jotkin vanhat kukat jaksaa kukkia vuodesta toiseen sinnikkäästi kuten särkynyt sydän ja lupiinit sekä elämänlanka! Se viimeksi mainittu katkaisee valon ja varjostaa mukavasti ulkoporstuaa, jossa on pakastinvanhukset (yli 40 vuotta vanhat, mutta kestävät!). Muutamia mansikoitakin on tullut. Mutta siinä se.
Tänä kesänä, kuten viime kesänäkin, on ollut savottaa. Ehei, en minä ole heilunut kassaran, pokasahan enkä kirveen kanssa. Olen katsonut sujuvasti, kun äitini käsittelee niitä työkaluja! Hän on tuonut puolen kilometrin ja 200 m päässä olevilta savottapaikoilta kaadettujen puiden runkoja ja oksia sekä sitä pientä, hyvää sytykepuuta jota metsäkone on avuliaasti katkaissut siellä touhutessaan. Ãitini on tuonut niitä kotti - ja maitokärryillä sekä ahkiolla joka kulkee hyvin sammalikossa! Minä annan hänelle puita ja äitini sahaa niitä perinteisesti pokasahalla ja minä laitan niitä pinoon. Osa kuivista puista viedään liiteriin. Osa puista sahataan lyhyemmäksi, hellaan sopivaksi puuksi ja pidemmät päätyy aikanaan tuvan uuniin. Se tervaksen tuoksu on mahtava, joka eteenkin kelopuista lähtee, mutta myös tuoreista petäjistäkin.
Mahtavaa, sanon minä! Kyllä niillä taas tupa lämpiää talvipakkasilla, säästyy sähkökustannuksissa ja tulee ihanaa tuoksuakin tupaan, kun tervaksiin tuikkaa tulen!
Olen käynyt myös kuvaamassa 3 kertana auringonlaskua, joka on erilainen joka kerta! Auringonlasku on kuin kiitos menneestä päivästä ja siunaus alkavalle yölle, joka ottaa luonnon sinisen hämärään syliinsä! Se rauhoittaa.
Olen kuvannut myös haarapääskyjä, joilla on pesä ulkoporstuan kattolaudoituksen tuntumassa. On tullut ihania kuvia siitä, kun emä istuu pesällä ja poikasella on nokka auki! Ja sitten 3 pääskysenpoikasesta pesällään. Ne ovat jo lähteneet kuulemma ensilennolle. Tänä aamunakin istuivat jo puhelinlangalla... Haaraista pyrstöä ei vielä niillä ole, mutta ensilento on tehty!
Toivottavasti kissat antaisivat niiden lähteä rauhassa pesästään ja viettää ensimmäinen kesä ympäristöön tutustuen. Mutta mukavaahan se on, että naapurin kissat tulevat meitäkin tervehtimään ja aina saa tarkkaan katsoa, kun invataksilla lähtee pois, ettei kissat tule kyytiin tai mene tutustumaan auton alle, joka on niiden erikoisuus! Autoja ne tummaturkit rakastavat ja jos se on käynnissä, entistä enemmän kiinnostaa!
Niin, ei kissat ole ainoat naapurin koirien ohella, jotka käy toisinaan tervehtimässä. On yksi, jota emme ole nähneet mutta jälkensä kyllä. Tämä vieras on käynyt silloin kun emme ole olleet juuri paikalla, päiväsaikaankin. 50-200 m tuvasta on tämä kaveri vieraillut, mutta ei ole koskaan sitä nähty valitettavasti... tai onneksi! Ensimmäisenä kaveri kävi tutustumassa pellonreunus vaahteroihin jopa 2 m korkeudelle ( 50 m tuvalle ) ja sitten rannalla kävi kantoon tutustumassa, savottapaikalla makailemassa (200 m tuvalta) ja kaivon sankolla juomassa & julmetun pahat hajut jättämässä kuten savottapaikallekin ( märkänevän raadon & naudan haju noin kauniimmin kuvailtuna ) ja viimeisimmäksi kaatoi lautatapulin edestä sahauspenkin, joka oli ollut siinä vuosikymmenet lujasti kiinni ja etsi puujaloista syötävää ja jälkien perusteella on jotain löytynytkin... Niin, tämä vieras, jota emme ole nähneet livenä mutta jälkien perusteella kyllä, on ollut karhu! Todennäköisesti erauspentu. Ja vajaa kilometri meiltä kylälle päin oli ulkoiluttamassa naapuri koiriaan ja koirat teki stopin; nuuhki ilmaa ja mettästä kuului murahdus. Kun olimme kuvausreissulla puolisen kilometriä tuvalta kylätien alkuun päin, kuului metiköstä rusahtelua ja jonkin ajan kuluttua koirat haukkuivat. Mittään näkyvää ei tiellä mennyt ja se oli pelokasta haukkumista, jota on aina ilmennyt kun kyseessä on ollut karhu. Kyllähän sitä pörrökorvaa kunnioittaa!
Niin, ei voinnissa ole tapahtunut muutoksia. Edelleen liikun ulkona pyörätuolilla ja tukoksen jäljiltä on jalka yhä turvonnut ja kova tukoksen kohdasta. Selkäleikkauksesta kului vuosi eikä ole mitään muutosta tapahtunut. Rakko ja suoli on yhä " halvaantuneita " ja jalan jäykkähalvaus on ennallaan. Siltikään Kela ei myönnä minkäänlaista kuntoutusta. Kaikki siis omakustannehintaan. Tullee muutamia laahaavia askelia otettua puunsahaus - ja auringonlaskukuvauspaikalle ja sekin on jo paljon! Mutta minua ei vaan ole lannistanut mikään! Nautin elämästä mikä on suotu ja teen käsitöitäkin. Virkkasin tilkuista torkkupeiton ( vielä ompelematta ) ja olen neulonut jakkua, villatakkia... ja yhä mieli tekee lisää! Mutta silloin se on tehtävä, kun vielä pystyy!
Vaikka puuhommiin ja tervaksen tuoksuun mieli vetääkin, olen nyt aikeissa jälleen pelata Ãlypäätä!
Mutta syksyä odotellen, parhain terveisin SulosilmäKevään tuloa19.4.2009 klo 12:58 Kommentoi (0)
Hei jälleen, blogini lukijat!
On aurinkoinen, mutta taitaa olla tuulisen tuntuinen päivä. Oli mukavaa, kun tässä torstaina oli yöpakkasia ja se loi hangen kelit pellolle ja koivikkoon & jäälle - niille ainoille paikoille, joissa on enää lunta.
Minä olen syksy - ja talviajan ihminen, kevättä ja kesää en ole sillä tavoin odottanut. Mutta joka vuodenaikana on kiva ottaa muutamia kuvia kameralla!
Tässä oli mukavaa, kun tällä viikolla Kaveri tuli käymään ja pelattua sanapeliä & Afrikan tähteä. Se viimeksi mainittu vei minut muistoissani lapsuuteen, jolloin oon viimeeks pelannu sitä. Kaverini ei ollut pelannut koskaan! Ja kun muisti oli mitä oli ja sääntöjen tulkinta oli... soveltavaa, joutui kaverini ollee minun kanssa tarkkana pelissä! No, enhän toki huijannut tai yrittänytkään huijata...!
Sitten perjantaina menin pitkästä aikaa kampaajan luo, joka oli rentouttavaa...! Eipähän minusta mittään kaunotarta tullut, mutta jottain kuitenkin ja kuvankin yritän laittaa mukaan! Eli hiukset on tummat ja muutamia punaisia raitoja.
Minulla on vaivana ollut jäykkähalvaantuneen raajan kipu ja turvotus, sekä kohollaan oleva mustelma, joka ei ole sattunut mihinkään. Kukaan ei ottanut mitään kantaa joille näytin, kunnes perjantaina sitten terveydenhoitoalan ihmiset kehoittivat menemään päivystykseen. Miksi ihmeessä, kun reilun 2 vkoa olen pitänyt sitä sinnikkäästi?! - ajattelin. Mutta menin silti perjantaina. Onnekseni lääkärit ottivat asiallisesti ja hoito pääsi alkamaan heti! Maanantaina odotellaan ultraäänikuvausta ja näkee sitten onko siellä, kuten lääkäri epäili, pinnallinen ja syvä laskimotukos eli jonkinlainen veritulppa. Oireet ja veriarvot viittaa siihen. Mutta, sain kuitenkin aloitettua ns. liuotushoidon, joten eiköhän se auttane. Hyvää ja asiallista hoitoa! Hetken saan istua, mieluiten olla pitkäkseni ja liikkumista pitää välttää.
No, ristikoita teen ja virkkaan torkkupeittoa villalangasta tilkuista, parantelen itteäni. Ja nyt taas tuli pelattua hetki älypäätä!
Oikein hyvää kevään alkua kaikille! t. SulosilmäMaaliskuun murinoita8.3.2009 klo 13:26 Kommentoi (0)
Hei vain, taas aukeaa uusi sivu blogissani!
On pitkästä aikaa aurinkoinen ilma! Tuokin kuva, mikä minulla on ns. etusivun kuvana. on otettu joskus helmikuun puolella eräänä aurinkoisena päivänä.
Tuonne kotipaikalle, joka on lähes järven rannalla, on tehty järvelle kolattu väylä. Sitä on käyttänyt tätini mies pilkille mennessään, minun potkuriratana se on palvellut, kuin myös naapurin koirien ulkoilupaikkana!
Silloin kun vielä pääsin hiihtämään, nautin siitä, kuin talvesta yleensäkin.
Nyt on potkurilla liikkuminenkin huonontunut, kuin muukin liikkuminen. Taitaa olla selän vointi hiukan huonompana. Mutta nyt maanantaina menen tutustumaan allasterapiaan, jonka sitten myöhemmin aloitan! Taas tulee liikuntaa, nyt uudessa muodossa ja toivottavasti se ei rasita niveliä liikaa.
Suhtaudun siihen mielenkiinnolla!
Olen liikuntayrityksen ohella neulonut ja virkannutkin hiukan, valokuvausta ja ristikoita unohtamatta.
Kivaa, kun oivalsin nyt tässä olevan sanaristikon ( vai oliko se sanaruudukko ) täyttämisen, se on noussut yhdeksi suosikeista, jota täytän mielelläni! Samoin palapeli jaksaa viehättää yhä edelleen ja seniorissakin koitan parhaani.
Maaliskuussa, ihan muutaman viikon kuluessa heti puolen välin jälkeen on perinteiset kevätmarkkinat, joskin se perinne taitaa minulta jäädä väliin, samoin syysmarkkinat rinkelin tinkimisineen, jos ei liikkuminen parannu. Täytyy opettaa jaloa tinkimistaktiikkaa äidilleni...
Niin se kevätkin vain taitaa tulla... Ãitini on laittanut kukkasipuleita ruukkuihin ja niiden kasvua sitten ajallaan odotallaan ja taas on uutta kuvattavaa!
Mutta tällaisia kirjoitteluja näin maaliskuussa! Mukavaa kevään odotusta kaikille! t. SulosilmäKäsityötä ja liikuntaa...11.2.2009 klo 08:52 Kommentoi (0)
Hyvää vuoden jatkoa kaikille!
En ole unohtanut bloginikaan kirjoitusta, mutta tuo aika on vain lahjomaton!
Flunssa se on vekkuli; välillä se on tekemässä tuloaan yskimisen ja nenän vuotamisen & aivastelun merkeissä, mutta siihen se jää ja sitä se on ollut koko alkutalven!
Syksy ja talvi on vuodenaikojani ja olen onnellinen! Suloinen sinihämäryys on luovuuden aikaa ja voin vain kuvitella pohjoisen kaamosajan, joka voisi olla rentouttava ja voimia antava. Joskin olen kuullut naapuriltani, joka on asunut vuosikymmenet pohjoisessa, samoin tuttavaltani, että ei se ole sen kummoisempaa, kuin että täällä on pilvinen päivä ja että se käy pidemmän päälle raskaaksi. Odottaa, että auringon säteet, vaikka ne vain käy hetken horisontissa, murtaa kaamoksen sinisen sylin ja antaa säteillään valoa saaden hanget kimaltamaan ja kertomaan viestiä, että kyllä se kevät sieltä tulee ja maa vapautuu hangen kahleista.
Ãitinikin odottaa täällä ItäSuomessa, että lumet sulaisi, jotta pääsisi taas kaipaamansa puusavotan pariin.
Mutta kyllä päivät ovat jatkuneet valoisuuden osalta ja se tietää sitä, että voimme taas viivähtää kotipaikallani pidempään...! Sieltä on jotenkin haikea lähteä... vaikka eihän se mökki sieltä mihinkään karkaa.
Olen yrittänyt ulkoilla potkurilla, vaikkei se liikkumisyritys ole kovinkaan kaksinen, eikä kivun koura irroita otettaan.
Onhan toki neulominenkin käteeni eksynyt ja se on mukavaa! Nyt teen villaisesta mohairsekoitelangasta ponchoa. Meillä on paljon tarjouksesta ostettuja lankoja, joille ei ole ohjeita ja niin ollen onneksi pystyy käyttämään lankoja hyödykseen mukaillen toista neuleohjetta.
En ole mikään taitava neuloja, kunhan jotain "tökerrän"... Palmikot on helppo juttu, mutta sitten sukan tekeminenkin on sellainen, jota en hallitse alkuunkaan! Pitäisi opetella jossain vaiheessa... Ãitini on kyllä ollut aikoinaan innokas käsitöiden harrastaja, mutta iän kertymisen myötä hän on menettänyt mielenkiintonsa ja voimatkin ovat ehtyneet... Mutta olen sitä mieltä, että niin äitiys kuin jokaisen elämä eri vaiheineen muodostaa oman osansa suurempaa kokonaisuutta ja kun kaikki on ohi, on valmis jokaisen suuri elämän käsityö, jossa näkyy virheet kuin kauniitkin kohdat omana jälkenään ja kokonaisuus on harmoninen.
Nyt pitää ottaa tavaksi jälleen blogin jatkaminen. Mutta yhtä kaikki, oikein mukavaa helmikuuta ja talven jatkoa kaikille! Ja muistakaa, hyvät lukijat, että vaikka lauantaina vietetäänkin ystävänpäivää, on se, kuten isien ja äitienkin päivä on joka päivä. Hyvää mieltä kaikille, jokaisena päivänä. Ja ystävyys on tärkein, elämänikäinen asia, jota ei kannata vähätellä ja kannattaa vaalia. Kavereita voi mennä ja tulla ja he olla tärkeitäkin hetken. Antakaa arvo niin kaverille, kuin myös ystävälle - joka päivä!
Parhain helmikuisin terveisin SulosilmäLumivalkeaa...20.11.2008 klo 19:22 Kommentoi (0)
Hyvää marraskuun iltaa, blogini lukijat!
Tässä viime blogissa taivastelin, ettei ole vieläkään lunta ja kuinka outoa se on tähän aikaan... No, nyt on tullut tilanteeseen muutosta ja eikös ne lumisadepilvet ole eksyneet tännekin päin!
On niin kauniin näköistä ollut eilen ja tänään, kun maisemat on puhtaan valkoisia ja lunta sataa kuin siunaten harmaan maan ylle valaisten maiseman.
Eilen illalla paloi 2 lyhdyssä kynttilät parvekkeella ja se oli tunnelmallisen näköistä, kun pientä kinosta oli alkanut tehdä parvekkeen kaiteelle, tumma taivas ja lempeä kynttilöiden liekki!
Ja niin satoi tänäkin aamuna lunta, sataa itse asiassa vieläkin. Lumi on nuoskan oloista ja lämpötila on 0.2 astetta! Enoni soitteli tuossa ja sanoi, että eilen oli satanut lunta 10 cm ja tänään toiset lisää! Luulin sitä vitsiksi, mutta pakkohan oli lopulta uskoa, kun äitini lyhyen läntänä ihmisenä sanoi että oli puoleen sääreen lunta. Ja kuvat, mitä hän oli ottanut kännykkäkamerallaan oli todella hienon näköisiä! Hän oli kuvannut kukkansa säilyttänyttä neilikkaruusua, joka oli saanut lumihunnun ylleen.
Kyllä jo eilen ja tänään alkoi hyräilyttää joululauluja... Kyllä se tunnelmaa luo paljon tuo lumi!
Jännittää hieman, kuinka onnistuu pyörätuolilla liikkuminen talvisäässä...! Tuleekohan sopivasti extremeä vai liikaa?
Täällä Ãlypäässä oli viime vuonna jouluvisa ja toivon että löytäisin sen nytkin. Se oli kiva pelata.
Kohta taas jatkuu villatakin takakappaleen neulominen, mutta nyt kuvia tallentamaan tietokoneelle ja pian taas pelien pariin!
Lumisen illan terveisiä, SulosilmäHiipivää joulun tunnelmaa...!15.11.2008 klo 21:29 Kommentoi (0)
Heippa jälleen, blogini lukijat!
Tänään on ollut vanhassa kaupunginosassa joulun avajaiset. Eipä varmaan fiiliksiä paljoo ollut, kun oli sumuinen ja tihkusateinen sää.
Saa nähdä, millainen sää on ensi viikonloppuna, kun kaupungilla on joulukadun avajaiset. Tähdet syttyvät valaisemaan harmaata maisemaa.
Tässä joitakin vuosia takaperin oli vielä oikeaa joulun tunnelmaa kun oli pakkasta ja lunta maassa, tontut ja muut jouluiset hahmot olivat riemuisana kulkueena joulupukin ja muorin luotsaaman paloauton perässä...
Mutta onhan meillä toki led - kynttilöitä, joista jo viime blogissani mainitsinkin! Ja uutuutena kun ostimme vielä punaiset led - kynttilät, joissa on kuin valunutta steariinia. Ne luovat sitä tunnelmaa muuten hämärässä huoneessa ja rauhoittaa.
Ãsken tuossa vietin mukavan tuokion jos toisenkin peiton alla ensin testaten uutta, eilen ostamaani jalkojen lämmitintä ja sitten vanhalla kunnon lämpötyynyllä lämmittelin itseäni, olin peiton alla ja uppouduin Joulu Maalla - lehden tunnelmalliseen ja kiehtovaan maailmaan.
Olen alkanut mietiskellä joulukortteja... Olen sellainen perinteen vaalija, että aina - siis lähes aina... - teen kortit itse. Viime vuonna oli toisin; kun olin heikommassa kunnossa, ostin joulukortit. Se oli kova paikka, mutta... kai se muistaminen lie siinä tärkeintä.
Olen pitänyt itseäni jouluihmisenä ja tykkään valoista & perinteisistä koristeista. Valot meillä laitetaan siinä joulukuun alkupuolella ja koristeet vasta aaton aattona.
No, mutta tällaisia hiipiviä joulun odotustunnelmia kirjoitin tällä kertaa.
Toivotan lukijoilleni kaikkea hyvää ja mukavaa marraskuun loppupuolta! Palaan jälleen blogini äärelle... t. SulosilmäLed - kynttilöitä ja lämpimiä ajatuksia3.11.2008 klo 12:25 Kommentoi (0)
Puolipilvisestä säästä lähetän Teille jokaiselle blogini lukijalle auringonsäteitä ja voimia jokaiseen päivään!
Niin se seinäkalenterinkin lehti vain kääntyi jo marraskuun puolelle. Enkä enää kysy, mihin se aika on karannut, sillä olen tainnut kysellä ajan perään joka blogissani... :-)
Juu. Lauantai oli vesisateinen päivä ja hiukan yritti räntääkin sataa katulampun valokeilaan katsoen, mutta ei maahan jäänyt mitään. Ja vaikka seuraavana aamuna, eli eilenkin oli puoli astetta käynyt pakkasen puolella, oli kotipaikan piha yhtä pehmeä kuin ennenkin, ei ollut kovettunut mihinkään. Ei siis riittävästi yöpakkasia. Niitä kyllä lupaa säätiedotus, mutta...
Onneksi kotipaikallani on jo tuplaikkunat laitettu ja lämpöpatterit on päällä. Tokihan joka toinen päivä on hellassa tuli ja kerran viikossa uunissa, mutta vilpoisaa tuntuu olevan! Vaan ei vilpoisuus tunnu ampiaisia haittaavan, joita majailee avovintillä, 2 suurta pesää ovat rakentaneet paikkaan, jossa tuplaikkunoita säilytetään ja ovat alkaneet asustaa myös tällä hetkellä asumatonta kotipaikkaa. Niitä löytyy ikkunoista, verhoista, ruokakomerosta, lattioilta, kengistä, vaikka mistä.
Mummoni, joka täytti nyt kesällä 87 vuotta, asusti siellä. Vaikka oli keskivaikea dementia - alzheimer, hänestä pidettiin huolta joka toinen päivä käymällä & työt tekemässä, perään kattomassa ja lähes joka päivä soittamalla. Asustihan hän siellä yli 70 vuotta, kunnekka tuli maaliskuussa noro - virus ja vei hänet laitoshoitoon. Kotona asumisesta ja olemisesta ei tullut enää mitään, kun ei kotiaan tuntenut.
Nyt on ollut jo puoli vuotta vanhainkodissa. Hän kaipailee kovasti kotiinsa, kotipaikallemme. Siellä on asunut 3 sukupolvea.
Nyt sitten eilen enoni toi hänet käymään kotipaikalla - jota hän ei tuntenut. Eikä tainnut tuntea minuakaan... Mutta rauhallinen oli, joi kahvit... Mutta vaikka sanat alkoivatkin jo olla työn takana ja puhe kuiskaavaa, oli katse silti hyvin lämmin ja hymy herkässä. Hän kaipasi kovinkin hellyyttä ja halauksia...
Ei sellaista ennen ollut koskaan. Mutta se on dementia - alzheimerissa sellainen puoli, että sitä tulee kuin lapseksi jälleen ja etsii turvaa eksyneeseen maailmaansa. Ja ne halailut antaa voimaa myös toisille. Ja se lämmin hymy, silmien tuike, vaikka välillä vilahtikin lasittunut katse.
Se oli jotenkin raskasta, kun ei tuntenut kotipaikkaansa, jonne on niin kovasti kaivannut, mutta kun tänään soitin vanhainkotiin, sieltä sanottiin että on jo kotiutunut hyvin. Tietää oman tuolinsa oleskelutilassa ja sänkynsä... Sielläkin hoitaja sanoi, että hän osoittaa hellyyttä ja tarvitsee & saa sitä! Olen siitä kiitollinen, todella.
Se käynti teki hyvää niin hänelle, kuin lapsilleenkin ja minulle. Ja oli ilo tavata!
On silti harmi, ettei hän enää pysty asumaan omassa kodissa mutta käymään onneksi pääsee!
Lämpimiä ajatuksia on hänestä joka päivä ja kiva juttu, että hän voi hyvin olosuhteisiin nähden!
Eilen tätini laittoi sitten kotipaikan ikkunaan kynttelikön ja se loi ihanaa tunnelmaa!
Kohta sitten kaupunginkin katujen ylle viritellään valotähdet ja puut saa pienet valot koristeikseen. Tuossa 24.11 päivän jälkeen, on ollut kaupungissa perinteinen joulukadun avaus. Se on ollut mukava tapahtuma! Parina vuonna se on tapahtunut lumettomissa merkeissä.
Olen jo minäkin laittanut led - kynttilät palamaan ja se on ollut kaunista katsella niiden elävän oloista, mutta tunnelmallista liekkiä.
Näkyy parvekkeilla jo palavan tuikkukynttilöitä ja se luo tunnelmaa ja lempeää valoa tummuneeseen iltaan.
Lauantainakin laitoin led - kynttilän tuikkimaan ja ajatukset lipuivat muistojen virtaan. Jo pois menneisiinkin ihmisiinkin ja lämpimät ajatukset saattelivat heitä. Ehkä lempeät ajatukset tuikkii kuin tähtinä muistojenkin taivaalla...!
Nyt on uusi viikko alkanut ja olen jo ehtinyt pelaamaan muutaman pelinkin Ãlypään sivustolla. No, pelit ei minusta älypäätä tee, mutta iloa ja vaihtelua ne antaa - ja addiktoi!
Oikein mukavaa marraskuun alkua kaikille ja palaillaan taas, t. SulosilmäYhteenvetoa lokakuulta31.10.2008 klo 16:36 Kommentoi (0)
Oikein leppoisaa lokakuun loppua, hyvät blogini lukijat!
Tänään on ollut jälleen vaihteeksi vesisateinen sää, ainakin aamupäivällä. Mutta nyt näyttäisi vähän lännestä päin kirkastuvan taivas. Tai no... enhän minä nyt näitä ilmansuuntia tunne kuin kartalla. Luonnossa ne on hakusalla, mutta olen arvellut lännen olevan siellä, mistä ei näy kuin auringonlaskusta kajastus. :-D
Taisin istua useammankin oppiaineen tunnilla silmät kiinni, ainakin kun suunnistuksesta puhuttiin, maantiedosta puhumattakaan. Suunnistus ei ollut leipälajini lainkaan! Huh, taisi opettaja hiippailla jäljilläni ja johdattaa lähimetsästä takaisin koululle - ja siitäkin huolimatta taisi jäädä rasti löytymättä!
No, eipä mulle siitä traumoja jäänyt - opettajasta en tiedä! Jotkut on mainioita tulkitsemaan ns. aurinkokelloa luonnosta. Tätini mies ainakin, tottui savotassa nuorena miehenä isänsä opetuksella arvioimaan kellon aikaa auringon perusteella!
Se olisi ihan mukava oppia.
Juu, auringonlaskun värjäämiä pilviä liukuu taivaalla. Sade on siis lakannut, vain vesipisarat parvekelasissa ja märkä asfaltti kertoo aamupäivällisestä sateesta!
Muistini mukaan - joka ei ole tunnetustikaan mikään varma! - on ollut aika tavalla sateita lokakuussa. Jos ei koko päivän, niin ainakin osan päivää tai kuuroja. Olihan se mukava käpertyä eilen illallakin peiton sisään, kun sade ropisi ikkunalautaan - ja ajatella, että onneksi ei tarvitse lähteä ulos! Toista se oli lapsuusaikaan maaseudulla kipaista sateen ja ajallaan pakkasen saattelemana ulkohuussiin... Olihan siinä oma viehätyksensä, kun hampaat kalisten tuijotteli tummalle taivaalle ja tuhannet tähdet tuikkivat yllä, revontulet näkyi kuusikon suuntaisesti rantakoivikon yllä. Ja lumi kitisi huopikkaan alla... Siinä oli sitä jotain! Ja kun sitä kauneutta katsoi ääneti, tuli rauhoittava ja hyvä olla ja ei enää niin tuntunut paleltavankaan!
Kyllä maisemalla on oma merkityksensä. Minulla on tässä tietokoneessa työpöydän taustakuvana lapsuuskodin rantamaisema. Siinä aurinko paistaa osittain vastarannalle ja keltaiset heinät muistuttavat lähinnä kultaista hiekkarantaa. Taivaalla on myös pilviä, mutta rantaan heijastuu lähes tyyneen veteen kirkkaan sinistä taivasta ja yläreunaan muodostaa kuin holvikaaren oikealla tervalepän oksat ja vasemmalla iäkkään rantapetäjän oksat. Ja jotenkin hellyyttävää on, kun tervalepässä on vielä se yksi lehti muuten autiossa puussa.
Tässä muutama talvi sitten jäi koivuun vielä lehtiä, kun lumi ennätti maahan. Ja kuuluuhan tuo lupaavan jo lumisateita valtaosaan Suomea, tai ainakin räntää. Vaan tänne lupasi ukkosta! Ei sitä onneksi tullut.
Ensilumen tulo on kaunista. Se saa maiseman näyttämään puhtaan valkoiselta. Ja samoin on hienon näköistä, kun muutamien asteiden yöpakkasten jälkeen kuura kimmeltää puiden oksilla. Wau!
Tänä iltana pitäisi taas tehdä yhteenvetoa niin kuukauden tapahtumista päiväkirjaan, kuin myös sääpäiväkirjaakin täyttää tämän kuukauden osalta yhteenvetoa tehden.
Olen tainnut mainita siitä sääpäiväkirja - harrastuksesta jo aiemminkin. Muutamia vuosia sitten oli jo näitä aikoja satanut lunta & ollut yöpakkasia.
Tässä pari vuotta sitten oli näin ikään pyhäinpäivän seutuvilla satanut lunta ja niin joutui lapioimaan hetken ja toisenkin, että edes hautakivi tulisi näkyviin, reunakivestä puhumattakaan! Oli hautausmaa silloin jouluisen ja kauniin näköinen, kun muutaman asteen pakkasen purevuutta säesti navakka tuuli ja kynttilät valaisivat tätä Luojan lehdoksikin kutsuttua kalmistoa - ja jouluna oli ankean näköistä. Lunta lie ollut vain härmä...
Tästä kuukaudesta ei ole sen ihmeempää mainittavaa, mutta tässä maanantaina kun kävin fysioterapian polilla, oli siellä puolalainen opiskelija, jonka kanssa yllättäen jouduin / pääsin puhumaan englantia! Tasoissa oltiin, että kummallakin oli arkuutta puhumisessa, eikä kumpikaan välittänyt toistensa virheistä - ja ymmärsi silti toisiaan!
Joskus kouluaikaan osasin paremmin englantia, mutta sitten tuli erilaisia katkoksia ja mm. englanninkieli jäi unholaan. Samoin oli vaikeuksia puheessa. Se sitten löytyi hiljalleen ja nyt olen alkanut puhua englantia joskus Kaverini kanssa ja kirjoitella tekstareita englanniksi... ja pelattu Bogglea, sanapeliä. Hän käyttää työssään englantia, joten se lie hänelle helppoa... mutta kai niistä oli apua sen opiskelijan kanssa puhumisyrityksessä. Se teki käynnistä mielenkiintoisen, väsymyksestä ja kivusta huolimatta.
On kiva, kun täällä on englanninkielinen sanaruudukko ja peli, niitä samoja mikä on klassikko, juniori, vaikea ja seniori ( taas unohtui sen pelin nimi, mutta kuiteskii... ) .
Tänne itseasiassa olisi kiva saada lisää erilaisia pelejä, joissa lapset / nuoretkin voisivat kehittää englanninkielen tai ruotsin taitoaan.
50 states: ta pelaan edelleen ja tykkään kovasti!
Jahas, huomenna alkaa marraskuu, sunnuntain aukiolot kaupoissa ja kuukauden loppupuolella syttyy jouluvalot kaupungin kadun ylle. Ãkkiä se kuukausi menee!
Mutta nyt toivotan kaikille oikein hyvää marraskuun alkua ja viikonloppua! Eipä ole suunnitelmia viikonlopuksi... Ehkä voisi laittaa taas illalla led - kynttilät palamaan ja varmaan tulee muisteltua viikonloppuna pyhäinpäivän johdosta niitäkin, jotka ovat saaneet taivalluksensa päätökseen kiittäen hyvistä hetkistä ja muistellen mukavia!
Palaan blogini pariin jälleen marraskuussa! Nyt ensilunta odotellessa, Sulosilmä.Auringon paistetta ja vakaviakin mietteitä...13.10.2008 klo 13:33 Kommentoi (0)
Moron, moron kaikille!
On jo 13.10 - ja sitä vaan kysyy, mihin ihmeeseen tämäkin aika on karannut?! Kyllä se peruskoulussa, jolloin ei ollut mitään syyslomaa, tuntui matelevan... aina vaan oli niitä matematiikan tunteja tai muuta kuivaa ainetta, jolloin aivosoluiksikin kutsutut tuntuivat olevan lomalla. Toista se oli 11 vuotta sitten, joka johti puolta vuotta myöhemmin ammattitutkintoon koulunkäyntiavustaja puolella. Silloin tuntui oppitunnit karkaavan ja syytäkin oli, sillä aina odotti vapaa - ajan alkua ja...! :-D Oi niitä aikoja!
Mitä sitä nyt odottaa?! En osaa enään sanoa. Ehkä sitä, että vas. jalankin toiminta parantuisi edes jonkinlaiseksi jossan vaiheessa... ja saisi neuleita valmiiksi... Ja joulua ajatellen jo, virkkaisi pari patalappu - paria.
Eilen jo juttelin kaverini kanssa joulusta. Hän toivoisi vain erämaamökkiä, hanget ympärillä, tähdet ja revontulet taivaalla mökin yllä, öljylamput katossa ja tuli uunissa. Radio ehkä... Ja ruokaa. Siinä olisi hänen toivejoulunsa. Siihen oli vaikea mitään lisätä. Yksinkertainen voi olla kaunista! No, tämä tuli mieleeni patalappujen virkkauksesta joululahjaksi... Lupaan kyllä kestää ajassani ja vasta marraskuun loppupuolella turinoida joulusta tarkemmin - vaikkakin jo pikkujoulupaikkojakin lehti mainostaa!
" Yes! Great! Right! " - on sanoja, joista tykkään, vaikka ne lausutaankin jo koulusta totutulla brittiaksentilla. " Oh! " on taas sellainen, josta ei niin tykkää... ja tulee välitön murahdus vastalauseeksi. Jaa, että olenko aloittanut englanninkielen kurssin ja diggaan opettajan sanoja? No, ei sentään. Tarkoitan tuota erittäin addiktoivaa peliä, nimeltä "50 states", jossa laitetaan Yhdysvaltojen osavaltiot paikalleen. Parhaimmillaan tuurilla arvaten on tullut 98 % oikein, alle 200 sekunttia ja 4 mailia. Se oli tuorein tulos. Sitä tulee usein pelattua.
Harmi vain, ettei ole vastaavaa Suomen kaupunkien suhteen... ainakaan en muista sitä täällä Ãlypäässä nähneeni. Ristikoihinkin on apua siitä.
Nyt ei ole liiemmin puikot kilisseet, eikä ole liiemmä tulosta syntynyt. Vain hiha...
Täällä taas paistaa aurinko. Lokakuussa on ollut aika vähän auringonpaisteita.
Auringonpaistetta tulee sadesään keskelle, kun pari kaveria tulee käymään luonani. Se on todella mukavaa, vaikka silloin kouluaikaan... ei niitä ollutkaan kuin muutama. Ne aina oli hetkellisiä ja välillä jo meinasi loppua usko kaveruuteen. Mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja kai nyt kun on ikää jo kaikille tullut, ne kaveruudetkin on kestävämpiä.
Ystävyys on taas eri juttu. Se onkin jo kaveruutta syvempää, mutta ystäviä on hyvin harvassa ja sen huomaaminen & kehittyminen vie aikaa joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta se on kestävää. Ja muistattehan, että Ystävänpäivä on joka päivä! Täytyy tässä sanoa mummoni kommentti, kun tässä vuosia takaperin tuskailin sitä, ettei ole sopivaa lahjaa löytynyt äidilleni. Hän sanoi, että " Ei lahjan osto tai arvokkuus merkitse, kuin että on hyvä mieli muinakin kuin juhlapäivinä. "
Näihin sanoihin tällä kertaa on hyvä päättää. Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää lokakuun puolivälin viikon alkua ja palaan asiaan seuraavan blogini merkeissä.
"Se on moro, sanos entinen likka kun eron otti!"
Ystävällisin terveisin ja auringonsäteitä kaikille toivoen Sulosilmä.Kipua ja inhimillisyyttä28.9.2008 klo 12:44 Kommentoi (0)
Hei taas, blogini lukijat!
Aurinko tahtoo häikäistä niin, ettei läppärin ruutua paljoa pölypilven takaa erota! Mokomat kiusaajat! :-)
No, paistakoon nyt aurinko, heräsinhän tänä aamuna vesisateen ropinaan. Ei sitä onneksi ollut kuin muutaman tunnin! Kesäisinhän vesisade on mukava. Se virkistää kuivaa maata ja ennenkin oli niin ihanaa, kun vesisade ropisi peltikattoon... Ja silloin tiesi, että äitinikään ei lähde pellolle pyllistelemään puutarhatöiden merkeissä, vaan pian syttyy uuniin tuli ja on ehkä mahdollisuus saada vaikka pannaria!
No, ne ajat nyt on takana päin ja nyt vain hiukan harmitti, että savottapuut kastuvat mettässä ja ne on äitini raskaampaa sahata pokasahalla... Mutta nyt ainakin näyttää auringon säteet koskettavan sateen kastelemaa maata ja tuuli sen ohella kuivaa nurmikkoa ja luontoa... Kaikella on aikansa.
Hammaslääkäri on paikka, jonne ei useimpia meistä saa kuin persuksista tuuppaamalla ja turkasen kivun saattelemana. Ja niinhän se ajoi minutkin... Ja vasta kun olin toukokuussa loppupuolella hoidattanut leegoni parhaaseen mahdolliseen kuntoon, jo elokuussa alkoi vihoitella ja syyskuussa sitten varasin ajan. Hyvä jos ehti istahtaa tuoliin, kun puudutuspiikki ja pora tekivät tuttavuutta suuparassani ja kohtaamisemme ei ollut mitenkään miellyttävä...! Ja parin viimeisen viikon ajan on sitten kipuja riittänyt! Naama on vasemmalta puolelta kuin kuu- ukolla turvoksissa ja itte olen kuin ...n ammuttu!
Selkä - ja hammaskipujen keskellä tapasin lääkärin. Menin sinne kaikkea muuta kuin herttaisena, mutta sitten ennalta tuntematon lääkäri paljastuikin syvästi inhimilliseksi, ihanaksi ihmiseksi, jolla ymmärtämystä riitti. Minä annoin hänelle kai voimia, mutta niin hän antoi minullekin.
Kipujen keskellä inhimillisyys on yksi parasta hoitoa - ja vaikkei olisi kipujakaan. Ystävällinen hymy ja ihan arjesta puhuminen voi valaista harmaankin hetken.
Lääkäri kysyi, mitä harrastelen ja sanoikin, että kahta ei pieneen purupesään mahdu; kipuja ja aivojen rasittamista. Eli pelaaminen onkin suositeltavaa! Ja ihan lekurin määräyksestä!
Tosin ei mulla ne kivut poistu pelien aikana, mutta hetken ne on taka - alalla.
Niinkuin olette varmasti huomanneet, olen vaihtanut kuvan - näin alkavan syksyn kunniaksi!
Siinä pidän kädessäni pientä led - kynttilää. Ne eivät savuta ja käryä, lepattaa kuitenkin kuin oikea kynttilä ja on helppo ladata joko sähköllä tai vaihtaa patterit pohjaan. Jos ei ole muita valoja, ne luo hyvin lempeän tunnelman. Ja lehdissä on taas mainostettu lyhtyjä ja kynttilöitä, ledillä ja ilman. Hämärtyvät illat luo mahtavat puitteet rauhoittumiselle ja kynttilöiden palamiselle.
Ehei, hyvät blogini lukijat! Ãlkää vain erehtykö minua luulemaan romanttiseksi! En ole sitä laisinkaan, mutta tykkään hiljaisuudesta ja tulen loimusta vaikka leivinuunissa tai kynttilän palamisesta. Ajatukset voi vaeltaa vapaasti... ja rauhoittuu mielikin. Ja ne muistuttaa lähestyvästä joulusta! On syksy kulunut käsittämättömän nopeasti ja tuntui jotenkin hassulta, että tämänkin aamun lehdessä oli jo ilmoituksia pikkujoulupaikoista!
Tuo kuvatekstinä oleva " Kuin liekki tuulessa on pieni ihminen " on katkelma Veikko Juntusen säveltämästä ja sanoittamasta, Jamppa Tuomisen koskettavasti tulkitsemasta laulusta, jossa verrataan ihmisen elämää kynttilän liekin loistoon. " Niin kauan voimakkaana toinen loistaa saa, kun toinen hetkeksi vain yöhön leimahtaa. "
Tämä ihmiselämä ja sen merkitys & kesto on arvoitus, joten yritetään antaa pienikin hetki inhimillisyyttä niin läheiselle kuin vaikka avun tarvitsijalle. Pienikin sana, ele tai hymy voi antaa toivoa ja voimaa jatkaa.
Toivotankin oikein hyvää syyskuun loppua aurinkoisesta säästä. Palailen seuraavan kerran lokakuussa asiaan, mutta älypäätä pelaan kyllä päivittäin - jos vain läppäri toimii! :-)
Ystävällisin tervehdyksin SulosilmäÂ
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!