Blogi - sulosilmä - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Sulosilmän turinoita

Blogi aloitettu: 31.8.2007
Blogimerkintöjä: 21 kpl

• Hetken aikaa...19.9.2008 klo 16:14  Kommentoi (0)

  Heipat kaikille!
  
  " Hetken aikaa kestää aamun kajo, sen värien leikki taivaalle.
    Ensin taivas vaalenee, sitten punertaa.
    Parhaimmillaan aamutaivaan värileikki on silloin, kun nurkissa
    napsahtelee pakkanen. Kuu viipyy hetken taivaalla.
    Hetken aikaa kestää päivän valo, sen kirkas loiste taivaalla.
    Valo kurkottaa säteitään puiden lomasta,
    kuivaa hellästi kasteen kyyneleet.
    Hetken aikaa kestää sade, joka koskettaa väsynyttä maata.
    Pisaroiden leikki veden pinnalla rauhoittaa.
    Hetken aikaa kestää illan kajo, sen värien leikki taivaalla.
    Oranssi, punertava, lila värjää taivaan ja pilvet.
    Se on päivän kiitos ja kutsu yölle.
    Hetken aikaa kestää yön aika.
    Se ottaa hellään huomaansa uupuneen luonnon ja maan,
    ihmiset.
    Kuu nousee suurena, punertavana pallona taivaan rantaan,
    taivas tummentuu ja tähdet syttyy taivaalle.
    Yö sulkee hiljaa väsyneen luonnon tummaan vaippaansa,
    antaa rauhan.
    Niin hetken aikaa kestää kaikki, myös ihmisen hetki.
    Jokainen hetki on tärkeä ja jättää jälkensä, vaikkei sitä
    aina huomaisi, tai ei tahtoisi huomata.
    Hetken aikaa kestää myös läheisten välittäminen,
    jota rakkaudeksikin kutsutaan.
    Se on näkymätön voima, joka kestää yli vaikeidenkin aikojen
    ja sanoitta, myös ajasta seuraavaan.
    Hetken aikaa saan olla hiljaa ja ottaa vastaan rauhaa,
    sulkea silmät ja antautua muistojen virtaan. "
  
  Tällaisella pienellä, juuri keksimälläni tekstillä ajattelin aloittaa tämän päivän blogini.
  
  Kyllä kaikki tuntuu kestävän hetken aikaa; päiväkin karkaa aamusta iltaan niin, ettei mukana tahdo pysyä! Kuinka sitä ennen sai ajasta niin paljon irti...?!
  
  Vaikkei itse aina niin pysyisikään ajan rattaassa, on yksi joka kyllä pysyy; elimistön oma ruokakello! Vaikka muut ajat torkkuisinkin, silloin olen kyllä skarppina kyökin puolella! Niin nytkin! Jotain herkkuja sitä pitäisi lähteä itselleen väsäämään! Aika vierii ja elintaso kehon ympärillä lisääntyy... muttapa siksi siis nautiskelkaamme ja muistakaamme pelata älypäätä!
  
  Pilvisen sään terveisin Sulosilmä

  ---

• Syksyn tunnelmaa...7.9.2008 klo 18:15  Kommentoi (0)

  On taas sumea ilma ja äsken satoi. Puihin on tullut jo syksyn värit. Kun olin lapsuuskodissani käymässä perjantaina, istuin ja katselin iltapäivän kuulautta; aurinko loi värejään koivuihin jotka alkoivat jo kellertää. Tammivanhus kuitenkin leyhytteli vihreitä lehviään tuulen sitä koskettaessa. Muistot vaelsivat menneeseen ja muistin sinisen metalliharavan krahinan kuivaan maahan lehtiä haravoidessani... Ja pääskyset istuivat vielä hetkisen langalla rallatellen, ennenkuin suuntasivat pitkälle matkalleen. Sitten tuli myöhemmin roskapuhallin, jolla sai helposti lehdet kasaan, mutta... Siitäkin on aikaa. Nyt rantatie alkaa olla hennon keltaisen lehtimaton alla. Onhan se kaunista! Naapurin kissat ajoi sudenkorentoja takaa ja enoni kauempana kolisteli perunoita laareihin. Kohta olisi meilläkin perunannoston aika. Se on ollut tavallisesti markkinaviikolla, eli parin viikon kuluttua. Joutsen lipui ylväänä ja valkoisena kohti rantaa kuin antaen kauniit jäähyväisensä kuluneelle kesälle. Säätiedotus oli luvannut sateista säätä niille iltapäivän tunneille, jolloin paistoi aurinko. Sitten äidilläni oli aikomus viedä puita liiteriin, mutta taivas näytti yllättäen uhkaavan tummalta. Minut äitini saikin saunan porstuaan noin varmuudeksi ja itse kipitti perässäni sinne. Ja niin tulikin ukkonen! Oli ihanaa kuunnella, kun sade ropisi saunan luona olevan liiterin peltikattoon! Ja sitten tummat pilvet hälveni hiljalleen ja sateesta oli jäljellä muisto vain ja märkä piha. Leimukukat nuokkuivat ja ilta alkoi hämärtyä. Seuraava päivä olikin aurinkoinen ja kaunis. Ja jälleen luonto loi syksyistä kuulauttaan. Pääskyset olivat jo lähteneet. Oli jälleen aika, sydän täynnä kauniita muistoja ja syksyn kuulauden voimaan keskittyä hetkiseksi pelaamaan Älypäätä.
  
  Syksyn kuulaita hetkiä ja tuoksuja, muistoja kaikille blogini lukijoille, t. Sulosilmä

  ---

• Ajankulkua vasta - ja myötämäkeen!28.8.2008 klo 12:21  Kommentoi (0)

  Hei vain, pitkästä aikaa, hyvät blogini lukijat! Sää on tällä hetkellä tihkusateinen, kuten valtaosa elokuustakin on ollut!
  Joillakin on kesä sujunut kesää odotellessa. Minulla silloin alkukeväästä kului aika mukavasti risusavottaa tehdessä Moton jäljiltä äitini kanssa kotipaikaltani 0.5 km päässä. Oli ihanaa (lievä ilmaisu!) kun metsä oli kostea, aurinko oli juuri nousemassa ja värjäsi taivaanrannan. Käki kukkui ensimmäisiä säkeitään ja linnut lauloivat. Kaikkialla vallitsi sopusointu ja harmonia. Ne hetket antoivat valtavasti voimaa! Sitten 10.6 lähdin sateisen sään vallitessa kohti yliopistosairaalaa ja lääkäri puukotti minua seuraavana päivänä. Kaiken piti olla ok, mutta minulle tuli vas. jalkaan jäykkähalvaus ja 3 viikkoa menikin laitoselämään tutustuessa. Syntymäpäiväni aattona pääsin kotiin. 17.7 sain pyörätuolin ja 21.7 pääsin parvekkeelle äitini auttamana sillä! Voi, kuinka olin onnellinen! Olin onnellinen jo siitä, että sain olla kotona! 2.8 pääsin ensimmäisen kerran käymään lapsuuskodissani invataksilla. Voi sitä iloa! Nyt saan kerran viikossa tuskallista fysioterapiaa ja toivon että jos siitä ois ees jotain apua...! Pääsin myös käymään sisällä, kun kaveri oli käymässä ja hän auttoi mut sisään! Sitä en olisi uskonut, että se olisi mahdollista!

  Vaikka liikkuminen on niin ja näin, ei nukutusaineet ole vaikuttaneet muistiin tvst. Älypäätä olen pelannut entiseen tahtiin ja olen tykännyt kovasti palapelistä. Rakensimmekin niitä silloin ennen... :-) Ja tottakai olen myös neulonut! Selkäleikkauksen jälkeen olen tehnyt villatakin ja nyt olen tekemässä palmikkopuseroa. Se on mukavaa toimintaa.

  Onhan tuo aika kulunut ja tuonut eteen yhtä ja toista. Mutta olen kiitollinen niin monesta asiasta! Ja läheisten auttaminen on ollut korvaamaton.

  Sienestämään en ole päässyt, mutta äitini ja tätini miehensä kanssa ovat löytäneet kanttarelleja ja tatteja - sekä nähneet kovin karhun jälkiä niin sienissä kuin maastossakin...! Lupaan palata blogini pariin jälleen uudelleen. Ihanaa syksyn alkua!  t. Sulosilmä

  ---

• Peliriippuvaisuutta...27.11.2007 klo 18:50  Kommentoi (0)

  Apua! Nyt se täytyy tunnustaa / myöntää, että olen tullut peliriippuvaiseksi! Uskoakseni se on vain positiivista... :-)
  Useita kertoja päivässä visiteeraan iskelmävisassa ja kyllä yritän mitellä tietojani myös muissakin yhteisövisoissa ja älypään peleissä. No, tietoni eivät ole liioin karttuneet, mutta mukavahan sitä on koneen ääressä viettää aikaa! Mahjongiakin olen kokeillut ja sekin on ollut ihan kiva peli! Ja siinä pelaillessa jää pari viikkoa sitten tehdyn hammasoperaation jälkimainingit hiukan taka - alalle.
  
  Joulukatu on avattu kaupungissa ja lumiräntää on sadellut muuttaen maisemat jouluisen näköisiksi. Mutta ei sitä joulutunnelmaa ole tullut vieläkään. Ikää myöten se jotenkin häviää kai... ? Jospa se sieltä jossain vaiheessa löytyisi!
  
  Muttapa kaikille hyvää joulunalusaikaa ja marraskuun viimeistä viikkoa, t. Sulosilmä :-D

  ---

• Suloista hämäryyttä ja syksyn tuloa...9.10.2007 klo 15:48  Kommentoi (0)

  On taas tullut aika kirjoitella blogiani - vaikkei tässä sen kummempaa olekkaan! Olipa mukavaa kokeilla Senioria englanniksi, samoin sanatehtäviä olen tehnyt. Toinen on sanaruudukko ja toista en muista... ;) Syksy tulee hiljaa, kuin huomaamatta. Vähän kerrassaan on alkaneet päivät viilentyä ja lyhentyä. Kattovaloa on tarvinnut aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin. Mutta hämäryys on omalla tavallaan kaunista, rauhoittavaa! Ja lyhdyssä parvekkeella tai lasi- astiassa lepattava pikkuruinen tuikkukynttilä muistuttaa omasta pienuudesta. Nyt täytyy lainata laulua " Kuin liekki tuulessa on pieni ihminen, sen tuntee kohdallaan meistä jokainen. Kuin liekki tuulessa on elon kulku levoton, sen voi sammuttaa oikku kohtalon. " . Kuitenkin pieni liekki on yhtä aikaa hento ja vahva. Ja puut ovat varistaneet lehtiään, jotka liimaantuu märkään asfalttiin ja kävelytiehen, joka on koivujen, leppien ja laikukkaiden vaahteranlehtien peitossa. Kiinteistöhuolto puhaltaa pikkuruista kerrostalon pihaa vallan 4 henkilön voimin... ja tuuli tekee omaa työt.

  ---

• Lokakuun ensimmäistä päivää...1.10.2007 klo 12:46  Kommentoi (0)

  Oikein hyvää lokakuun ensimmäistä päivää kaikille lukijoille, joilla on ollut ilo ja kunnia tutustua blogeihini - toivon... :)
  
  Juu. On se mukavaa, kun tuo ilmatieteen laitos ja Foreca ovat lupailleet reilua sadetta tälle päivälle ja paikallisradiossakin puhuivat reippaista sateista. Ja kun olen kököttänyt tämän läppärin äärellä, niin aurinko on paistanut aika ajoittain kirkkaastikin, eikä sateista ole tietoakaan! Niin se ilmojen haltija on eri mieltä kuin sääkartat... :)
  
  On se kauniin näköistä, kun pilven läpi / jostain pikkuruisesta aukosta loistaa auringonsäteet. Ja joissain pilvissä on hiukan punertavuutta. Harvinaista näin päiväsaikaan!
  
  No voihan! Kun tässä lueskelin näitä edellisiä blogejani, niin joka onnettomassa viestissä oli mainittu tämä d - alkuinen kirosana! Nyt yritän luvata, etten sitä viljelisi enää myöhemmissä blogeissa ellei tule sillä saralla läpimurtoa... eli toteutumista... :)
  
  Juu. Eilen tuossa mainitsin tekemästäni sääpäiväkirjasta ja sen yhteenvedoista. Aivan, kuten perunasatommekin jo sitä kieli, niin on satanut aika tavalla useasti ja auringonpaiste on jäänyt taka - alalle. Harvinaista sinällään, että kotipuolessa on kellarista tarvinnut kantaa vettä tavalleen lumien sulettua, mutta nyt on tämän vesisateisuuden takia sitä joutunut tekemään jo syksyllä!
  
  Niin, onhan sateista se hyvä puoli, että sienet ovat kasvaneet ja jonkinlaista satoa ihan saaneet poimijansa! Yhtä kaikki, sateet kuuluu tähän vuodenaikaan ja kyllähän tuossa elokuussa taisi niitä lämpimiä säitä piisata...
  
  Ruska antaa odottaa itseään, vain puiden keltaiset lehdet kertovat syksyn saapuneen ja lyhenevät päivät, järvien yllä leijuva usva ja kaukaa kaikuvat muuttolintujen äänet! Ne oli taas yöllä muuttomatkalla, ainakin hanhet.
  
  Kyllä tässä ajattelin lähteä tallustelemaan hetkeksi ulos, jos ei tuo kurkkukipu saa yliotettaan!
  
  Ja jos mennään tähän Älypäähän, niin toivoisin jossain vaiheessa tänne myös Vokaduja! Tämä sivusto uudistuu ihan kiitettävästi, mutta niitä kyllä alkaisin kaivata. Lehtipisteissäkään niitä ei ole. Olen kyllä kokeillut Sudokuja ja ne on ihan ok, eli kivat - jos vain tuota keskittymistä ja logiikkaa riittäisi! Niissä ilmenee akuutteja vajeita... :)
  
  Sudokuissa on tapana tehdä ruudukko tai rivi kerrallaan - ja tarkistaa välittömästi! Usein on mennyt oikein, mutta on myös ollut tuolle pyyhekumillekin käyttöä... laatijan ja minun logiikat eivät ole aina kohdanneet... ;)
  
  Mutta ristikot on enemmän minun alaa. Tuurilla pääsee pitkälle...
  
  Nyt taidan kuitenkin lähteä ottamaan tuota kahviksikin kutsuttua ja pullaa... siis tarkoitin leipää toki! Ja sen jälkeen suuntaan askeleeni ulos ja jatkan kuluneen kuukauden tapahtumien tarkastelua hetken virkistyneempänä!
  
  Mutta näistä puheista huolimatta toivotan kaikille oikein mukavaa lokakuun alkua!  t. Sulosilmä

  ---

• Ajanjuoksun ihmettelyä...30.9.2007 klo 10:46  Kommentoi (0)

  Tervehdystä taas, blogini lukijat!
  
  Minä sitä vain jaksan ihmetellä tuota ajan kulumista! Ei millään uskoisi, että syyskuu on aivan loppusuoralla, on jälleen kuukauden viimeinen päivä!
  
  Huh! Tässä aamulla yritin miettiä ja muistella, mitä tämä kuukausi on pitänyt sisällään. Yksikköasioita kyllä muistin lähiviikoilta, mutta muuten se on ollut aivan kysymysmerkkiä, mitä oikein tapahtui tässäkin kuukaudessa.
  
  No, selvyydenhän saan paremmin siitä, kun aina kuukauden lopussa teen yhteenvedon päiväkirjasta, tapahtuneista asioista. Elän ne kaikki vaiheet uudelleen ja uudelleen... Ja toinen, mistä näkee niin on kun teen niin ikään yhteen vedon kuukauden viimeisenä päivänä myös säähavainnoista. Joka päivä merkitsen aamu - päivä- ja iltalämpötilan, sekä millainen sää on ollut ( aurinkoinen, puolipilvinen, pilvinen tai sateinen ) kokopäivä vai osan päivästä... ja tuulennopeuden ( 2 - 3 m / s heikkoa tuulta, 4 - 5 m / s kohtalaista tuulta jne. ) . Sitten lopulta teen yhteenvedon säätyyppien lukumäärästä ja kylmin & lämpimin lämpötila aamulla päivällä ja illalla...
  
  Se on mukavaa puuhaa. Äitini on tosin tehnyt säähavaintoja jo 80- luvun alkupuolelta ja minäkin aloin sitten, kun sain silloisen Nykypostin tilaajana tilaajalahjaksi sääpäiväkirjan 2004 ja 2005. Siitä lähtien olen alkanut pitää kirjaa minäkin säähavainnoista! Oli se aluksi haastavaa, mutta sitten se muuttui mielenkiintoiseksi ja olen sitä jatkanut siitä asti.
  
  Ulkona on sumuista ja syksy tekee tuloaan... Muuttavien hanhiparvien kaakatukset on halkoneet syksyistä, kuulasta säätä jota on muutamana lähipäivänä ollut.
  
  Lintuaurat ja niiden äänet on jotain aivan huikeaa, kun luonnossa on ruskan värit ja se on luopumassa kesän lämmöstä ja kukinnastaan, maa sadostaan ja linnut jättävät jäähyväiset sille kaudelle, kiittävät omalla tavallaan kesästä.
  
  Se ei ole ollut koskaan minulle sellaista surullista aikaa. Olenhan syksyn ja talven ihminen, niinkuin olen saattanut todeta blogeissani aiemmin, en nyt muista mutta kuitenkin... ;)
  
  Tänään on yhteenvedon päivä siis. No, kyllä varmasti aion ottaa neulomisen käteeni ja jatkaa topin tekemistä - ties miten varhain jo kevät tulee, kuinka lyhyt lie talven aika... :)
  
  Vaan eipä sitä viime talvena ollutkaan niitä korkeita hankia ja nietoksia, mitä on ollut menneinä lapsuustalvina. Tosin, helpottaahan se mm. maaseudulla asuvien arkea, kun ei tarttee niin lumihommia tehdä, ei ollut jäätikkö - kelejä ( eli ei ollut sitä liukastumisen pelkoa vanhemmallakaan ihmisellä ) eikä lumilinko ajella... eikä pakkasia, toisin kuin ennen...
  
  Mutta niin se aikakausi vaan muuttuu!
  
  Tuosta topin tekemisestä vielä mieleen, että kyllä aion tehdä vielä siihen kuuluvaksi jakun johon tulee samanlaista pintaneuletta ja pitsikuviota, kun toppiinkin. Ja teen vielä puseronkin, kun lankaa riittää... Se on kiiltäväpintainen, merseroitu 100 % puuvilla, syreenin lila Tenessee - lanka. Ja siitä tuli vielä sellainen ajatus mieleen, että varmaan sitä tulee nyt syksyn tullen tehtyä jossain vaiheessa / talven aikana, niin villapeittoa joko neuloen tai virkaten. Tosin virkkaus ei ole kamalan hyvin hallussa, mutta kuitenkin...
  
  Vaan kyllä sitä jää tällekin älypäälle aikaa...
  
  Niin, tämän blogini myötä toivotan oikein hyvää alkavaa lokakuuta ja lähestyvää talvea!
  
  t. Sulosilmä

  ---

• Rentoutus, dietti ja...26.9.2007 klo 06:40  Kommentoi (0)

  Huomenta!
  
  Aurinko ei ole noussut, mutta minä olen ja alan pikku hiljaa heräillä pelaillen älypäätä!
  
  Parasta tässä on, että aina hetkeksi pääsee TOP - listoille ja kuitenkin, että tässä rentoutuu. Radio Suomi soi taustalla ja mieli on virkeä, näin aamuisin. Päivällä se huomio tahtoo herpaantua...
  
  Tämä on kyllä rentoutuskeinoista parhain! Kun ei yhtään hotsittais lähteä neulatyynyksi sairaalalle...
  
  Ja kans tää on hyvä keino pysyä pois jääkaapilta ja herkkujen luota, eli joskohan nyt alkais tällä tavoin se diettiprojekti, joka on aina starttivaiheessa tai ei siinäkään... ;) Ja aina se on hankalampaa, mitä enemmän tulee ikää & luontaista ikälisää...
  
  Nyt uutena olen kokeillut englanninkielistä osiota - aivan kuin ei suomalaisen osion tyrimiset riittäis... ;) Eli siinä olen pelannut matikkavisaa ja sanaruudukkoa, sekä sitä missä tavut tai kirjaimet laitetaan oikeaan järjestykseen. Tuli oikosulku, mikä se voisi olla... Mutta kuitenkin.
  
  Sitä kai tälleen tahtoo yrittää ylläpitää tuota purupesän aktiivista toimintaa... Tämä tuo hyvän mielen ja rentouttaa!
  
  Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää syksyistä päivää ja peli - iloa!
  
  Aamuterveisin Sulosilmä

  ---

• Aamuinen älypää... ?24.9.2007 klo 07:53  Kommentoi (0)

  Huomenta kaikille lukijoille ja tervetuloa taas uuden blogin pariin!
  
  Pilvet vain vartioi taivaalla, eikä aurinko häikäissyt, kun tulin tänä aamuna pelaamaan älypäätä ja kyllä se oli mukavaa päästä hetkeksi TOP - listalle. No, sehän ei ole kuin tosi pienen hetken kestävää, mutta lämmittää se mieltä kummasti! ;)
  
  Tässä viime viikon perjantaina oli poikkeuksellisen aikaisessa älypään parissa; olin jo siinä ennen kuutta aamulla - jos ei pahasti muisti väärennä!
  
  En tavallisesti ole niin aikaisin hereillä, mutta silloin oli lähtö tuonne Savolaisten Valtakuntaan, Kuopioon ja jämähdin niin innokkaasti Älypään pariin, että just ja just kerkesin autoon... ;)
  
  Silloin huomasin, että Älypää on mukava rentoutuskeino, samoin ristikot, jotka täyttyivät vauhdilla linjurissa Kuopioon mennessä. Olin hermostunut hieman, mutta onneksi asiat kääntyi Kuopiossa parhain päin ja sitten jo tulomatkalla olinkin rentoutuneempi!
  
  Kotipuolessa oli eilen perunannosto ruismoottorin voimalla. Tavallisesti on se ollut vähintään viikkoa aikaisemmin, mutta nyt on näitä sateisia päiviä piisannut, joten... se siirtyi eiliselle, aurinkoiselle päivälle. Eikä sadosta tainnut tulla kovinkaan kohtalaista. Ruoste näytti taas voimansa... 
  
  Muistan minäkin joskus nuorempana - notkeaselkäisenä ja vikkeläkätisenä olleeni perunan maahanlaitossa ja -nostossa. Mutta se oli silloin...
  
  Mutta mukava oli aloittaa tämäkin aamu pelailemalla täällä!
  
  Oikein hyvää syyskuun viimeistä viikkoa kaikille plökini lukijoille!  Ystävällisin terveisin Sulosilmä...

  ---

• Diettiyritys & älypää... täynnä epätoivoa?18.9.2007 klo 16:33  Kommentoi (0)

  Terup! Syksy tekee tuloaan säänkin puolesta. Ja syksyisin on hiljainen pakko palata ruotuun ja aloittaa uusi harrastus. Se on mulla liikunnan yrittäminen.
  
  Nähtävästi liikunnaksi ei riittäne se, että liikuttelen sujuvasti sormia näppäimistöllä tai painelen hiirtä... Tulee mieleen Nalle Puhista Ihaa - aasi, joka kysyi että "eikö liikunnaksi riitä, kun heilutan häntääni? " .
  
  Joten nyt olen pyrkinyt laittamaan lenkkarit käpäliin ja hiljalleen tassuttelemaan eteenpäin. Tai sitten sätkimään matolla kuin hämähäkki. Viisaammat sitä sanoisi voimisteluksi...
  
  Ei minuun ole puraissut mikään liikuntakärpänen, vaan yritän karistaa kannoiltani ikälisää, tässä tapauksessa kiloja.
  
  Toista se oli päälle 20 : nä. Heinäseivästä olisin voinut tuurata, jos niikseen oisi tullut. Vaan tuo armias ikä tuo tiedon ohella lisää painoa.
  
  Tietoko se vaaka - pahulaisessa painaa? Oi, se olisikin ihanaa, mutta... Täälläpäin oli männäviikolla markkinat. Ja ehdottomastihan siihen kuului rinkelin osto & tinkiminen...
  
  No pitäähän sitä jotain tankkausta kahvin lisäksi olla, jotta jaksais keskittyy...
  
  Mutta näin älypäässä kun ollaan, niin se on kyllä sanottava, että kun tietokoneelle jämähtää älypään äärelle, niin tottakai tulee pelin tiimellyksessä unohdettuu hetkeks syöminen...
  
  Mutta se onkin rankkaa, jos älypää ei luonnistu ( tietovisa mielestäni keljuilee tai kone kiukuttelee ) ja herkkujen syöntiä pitäisi rajoittaa, niin... se on vaarallinen yhdistelmä! Sääli itseään ja toisia...
  
  Eipä siinä, ihan mukavaa on pelailla tätä ja välillä lähteä tassuttelemaan kauniiseen syksyilmaan. Olenhan syksyihminen!
  
  Mutta kirjoittelen uudelleen!  t. Sulosilmä

  ---