Poroja - Blogi - tuulariina - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Tuulariinan elämää

Blogi aloitettu: 13.7.2008
Blogimerkintöjä: 1 kpl
Avainsanat: elokuvat, sauna, kynttilät, käsityöt, arki kpl

• Poroja15.10.2008 klo 20:17

  Tänään koitti vihdoin se päivä, kun pääsimme katsomaan uuden kotimaisen animaation Niko- Lentäjän poika. Minusta tuntui, että me aikuiset naiset olimme asiasta innostuneempia kuin seuralaisemme neiti 6 v. Elokuva oli teknisesti todella hyvätasoinen ja musiikki huolella tehty. Erityisesti kohtauksessa, joka sijoittui Korvatunturille, musiikki oli  vaikuttavan oopperamaista. Juoni oli lapsille riittävän selkeä ja sisälsi sopivasti pelottavia elementtejä - neiti 6 v. ainakin katseli kuvaa välillä sormet suussa selvästi jännittyneenä. Näin aikuisen näkökulmasta elokuva käsitteli paljolti isyyttä  ja isyyden ihanteita -  urotekoja tekevä etäinen sankari-isä vs. isä, joka on läsnä arjessa tukien ja rohkaisten. Suosittelen kaikille - ottakaa kuitenkin lapsi mukaan, ettei käy niinkuin minulle viime viikonloppuna, kun yritin luikahtaa huomaamattomasti lapsiperheiden keskellä katsomaan Mikki Hiiren tulevan 80-v. syntymäpäivän kunniaksi Kuvakukossa esitettyjä vanhoja Mikki piirrettyjä. Yksi pienokainen kun ihmetteli kovaan ääneen:"Miten tuo aikuinen tuli tänne yksinään?" Erityisesti isät aktivoitukaa ja lähtekää nyt yhdessä poikienne kanssa elokuviin.
  
  Vaihteeksi unipäiväkirjaa:
  Aamulla heräsin huvittuneena itselleni, kun muistin yöllä näkemäni unen, jossa muutin uuteen kotiin (sitä olin jo muuten aiemmassa unessani käynyt katsomassa). Olohuone oli vielä keskeneräinen ja lähes vailla kalusteita. Minua ei huolettanut lainkaan, vaikka huoneessa oli isot maisemaikkunat, joista jokainen saattoi nähdä sisällä vallitsevan sotkuisuuden. Keittiössä oli osin avoin seinä naapuriperheen keittiöön ja voi sitä tuohtumustani, kun huomasin, että perhe oli tuonut tupaantuliaisruokiaan MINUN keittiöni puolelle. Suuttuneena ripitin perheen ja lähes viskasin ruoat heidän omalle puolelleen.
  
  Perillisten kasvaessa olen onnistuneesti minimoinut kotitöiden ja myös ruoanlaiton määrän, mutta niinpä vain unessani kiihkeimmin vartioin naisen perinteistä aluetta. Voi tätä naisihmisen elämää :)

  Takaisin blogimerkintöihin

  ---