Blogi - Greengrass - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Pateettisuutta pieteetillä

Blogi aloitettu: 5.5.2012
Blogimerkintöjä: 43 kpl
Avainsanat: Mies, Nainen kpl

• Naismanuaali12.5.2014 klo 23:08  Kommentoi (2)

  Osa 4. Hävittäminen

   

  Aina ei voi onnistua, eikä edes joka kerta, vaan joskus joutuu siihen tilanteeseen, että naisesta olisi päästävä eroon - kuten kissasta syksyllä. 

   

  Kissan voi jättää kesämökille ja tuloksena on lähimetsään pulska ja tyytyväinen ilves tai kettu. Jos naisen jättää kesämökille, niin tuloksena on musta silmä ja kipeä kives - itselle.

   

  Noitavasaran ohjeen mukaan naisen voi haudata maahan, kunhan muistaa haudata kasvot alaspäin. Samaisen ohjekirjan mukaan; vaikka nainen syttyykin nopeasti, niin se palaa yllättävänkin hitaasti. Hukuttamistakin voi kokeilla, mutta harmittavan suuri osa naisista osaa uida.

   

  Ekologinen tapa hävittää nainen on toimittaa se ongelmajätelaitokselle, tätä tapaa suosittelee jopa Vihreiden puoluekokous. Toinen ekologinen tapa on kierrätykseen jättäminen ja uuden voi sitten ottaa vaikkapa valkaisemattomana, kuten Urpo Leppänen. Urpo voitti arvalla kynän.

   

  Ääri-Islamilaisissa maissa yleistynyt hävittämistapa on naisen toimittaminen heittomaajoukkueelle harjoitusmaaliksi tai paikalliselle ampumaseuralle.

   

  Hyvin pidetystä naisesta saa oivallisia varaosia siirrännäisiksi, kuten munuaiset ja hiuspidennyksen. Tällöin naista ei kuitenkaan kannata toimittaa elottomaksi kotioloissa ja jos toimittaa, niin on huomioitava kylmäketjun katkeamattomuus.

   

  Naisen hävityksessä kannattaa kuitenkin olla äärimmäisen varovainen, koska naisen taposta saattaa varomaton tekijä saada miltei saman tuomion, kuin ihmisen taposta. Sen pituinen se - kiitos ja anteeks ja AAMEN

  ---

• Naismanuaali13.4.2014 klo 01:31  Kommentoi (0)

  Osa 3. Valintakriteerit

   

  Naista valitessa on hyvä ottaa huomioon seuraavia seikkoja;

   

  Käyttötarkoitus; tarvitsetko naista koristeeksi vai työihmiseksi, keittiöön vai makuuhuoneeseen, äidiksi vai vaimoksi/rakastajattareksi, orjaksi vai työnjohtajaksi ja jos tarvitset naista vain harvakseltaan, niin on turha hankkia omaa kun ihan hyvin voit lainata niitä tarvitessasi ystäviltäsi ja naapureiltasi tai tilata palvelunumerosta. 

   

  Investointivara; Pienikokoiselle voi hankkia edullisia lastenvaatteita ja sitä voi käyttää myöskin luolakoirana. Iso ehkä on kalliimpi ylläpitää, mutta on se tehokkaampikin mm. metsätöissä

   

  Lantio ja kallo; ...ei vaatine rautalankaisia perusteluja...

   

  Kosteusprosentti; ...sama kuin edellisessä...

   

  Maantieteelliset erot; Pieni ja ärhäkkä Italialainen, ehkä hieman epäluotettava Ranskalainen, pieniruokainen Japanilainen, usein liiankin leveä Amerikkalainen, perusvarma ja turvallinen Ruotsalainen, ylellinen Saksalainen ...muutamia mainitakseni

   

  Uusi vaiko hyvin sisäänajettu; allekirjoittaneen mielestä kohtuullisesti käytetty kokotti on parempi kuin suoraan peruskoulusta otettu teiniangsti.

   

  Kaikkiaan ajokoiralla ja naisella on paljon yhtäläisyyksiä; on melkoisesti muotovailioita ja on melkoisesti käyttövalioita, mutta kaksoisvalioita on hyvin vähän...

  ---

• Naismanuaali25.2.2014 klo 20:46  Kommentoi (0)

  Osa 2. Osat ja varaosat

   

  Naisessa on kaksi päätä, yläpää ja alapää. Naisen yläpää on terävä, eikä alapääkään ole tylsä - ainakaan miesten mielestä. Paneutukaamme aluksi yläpäähän.

   

  Toisin kuin miehet, jotka ovat pääsääntöisesti valmiita jo syntyessään, lukuunottamatta Michael Jacksonia, naiset ovat aihioita joista muotoillaan haluttuja lopputulosia. 

    Pään yläpuolella on kasa karvoja, joita värjätään, käherretään, suoristetaan, leikataan, jatketaan ja peitetään peruukeilla. Pään molemmilla puolilla on uloke, joka koristellaan kiiltävillä esineillä kuten joulukuusi. Ulokkeiden reikiin kuuluu yleisesti myöskin jonkinasteinen tulehdustila. Pään etupuoli taasen koristellaan eräänlaisella sotamaalauksella, johon kuuluu ainakin punaista ja sinistä ja valkoista ja mustaa ja botoxia. Pään sisäpuoli on cromivanadiumia, joka kestää kääntymättömänä käsittämättömän vääntömomentin. Kaula peitetään usein puoliksi huivilla, koska halutaan korostaa purentajälkiä.

    Naisen keskiosan etupuolella on rinnat, joita korjataan toppauksilla, tukiliiveillä ja implanteilla. Rintojen esillepanoon liittyy myöskin niiden osittainen näkyminen paljaana. Rintojen alapuolella on vatsa, jota nainen pullistaa ulospäin raskaana ollessaan ja likistää muulloin korsetilla kohti selkärankaa. Nainen todennäköisesti käyttäisi vauvaimplanttia, jos sellainen olisi keksitty.

    Vatsan alapuolella on laite, jonka nimeä en uskalla turhaan lausua, koska raamatussakin kielletään, että "älä turhaan lausu herran, sinun ... nimeä ...". Tätä laitetta muokataan ainakin parturoimalla, "parilla ylimääräisellä tikillä" ja irtokierteellä, sekä juhlapäivinä tanssihousuilla. Jostakin käsittämättömästä syystä yleiskielessä haistatetaan tätä laitetta - lienee naisten kiero salajuoni.

    Naisen takapuolella on takapuoli, jolla nainen istuu ja jota miehet tuijottavat silmät päästä pullistuneina. Arktisessa hysteriassa nainen saattaa paljastaa takapuolensa ja pyllistää. Rintojen ohella takapuoli on alue, jota ei mies saa julkisesti kosketella - syytä ei tiedetä. Näiden osien lisäksi naisella on neljä pitkulaista uloketta, kaksi alhaalla ja kaksi sivulla, joiden ääriosat ovat maalatut hälytysväreillä - syytä ei tiedetä.

   

  Tämän kaiken nainen verhoaa vaatetuksella, jonka pääasiallinen tehtävä on tuoda esille ja korostaa, vaikka nainen toisin väittääkin. Mitä vähemmän on käytetty kangasta tähän verhoiluun, sitä enemmän käytetään naistyövuosia sen korjailuun. Kolmasosan elämästään nainen nyhtää, kiskoo, nostaa, laskee, oikoo, silittää ja selittää vaatetustaan.

  ---

• Naismanuaali7.2.2014 klo 00:18  Kommentoi (0)

  Ohjekirja naisten käyttäjille ja siitä haaveileville.

   

  Osa 1. Ohjauslaitteet ja säätimet

  Tärkein naisen ohjauslaitteista on nerokkaasti piilotettu naisen keskiosan alapuolelle, roiskevesisuojattuun lokeroon. Tästä ?napista? naisen saa ainakin kiemurtelemaan ja ääntelemään.

  Jotkut rohkeat ovat onnistuneet ohjaamaan naista  vetämällä nenästä, mutta tätä emme suosittele yleisemmäksi toimintamalliksi, vaan korkeintaan hätätilanteisiin.

  Ääniohjaustakin voi kokeilla, mutta se toimii usein paradoksaalisesti.  Jos sille huutaa, niin se huutaa yleensä takaisin eikä tottele, mutta jos sille kuiskaa korvaan niin sen on paljon vaikeampi vastustella ? se on ohjelmoitu niin.

  Äänekkään naisen säätäminen hiljaisemmaksi on miltei mahdotonta. Jotkut ovat kokeilleet alkoholin tarjoamista, mutta empiirisissä testeissä on todettu äänitason pääsääntöisesti voimistuvan.

  Naisen saaminen liikkumaan on hyvin haasteellista, voit kokeilla yksinkertaista käskytystä ?lähde kävelemään?.

  Koska nainen ja kissa ovat lähisukulaisia, on niillä luonnollisesti myöskin samankaltaisia ominaisuuksia. Kun kissaa silittää, niin se köyristää selkänsä. Kun naista silittää, niin se levittää jalkansa.

  Kauko-ohjaimella eli puhelimella naisen voi saada lämmittämään saunan tai ottamaan eron ? ei juuri muuta.

  Myöskin telepaattisesti naista voi ohjata. Kun ajattelet tai pikaisesti vilkaiset vastaan tulevaa naista, niin se korjaa vaatetustaan nyhtämällä esim. paitaa alaspäin. Jos et usko, niin kokeile.

  Niinsanottu joystick, eli sauvaohjain on kokeilemisen arvoinen väline. Toiminnosta voi saada iloa niin ohjaaja kuin ohjattavakin.

  Naisen ohjelmointikieli on on toistaiseksi vielä pysynyt salaisuutena. Käännösyrityksiä tehdään jatkuvasti.

  Yleisimpiä virheitä on mm. rauhoittavaksi tarkoitettu taputtelu. Jos näin tekee surevan lesken hartialle, niin yleensä se toimii oikein, mutta taasen naapurin minihameisen teinin takapuolella se saa aikaiseksi arktisen hysterian ja vihaisen isän.

   

  Näillä pääsee alkuun, tarinoin lisää jos lukijoita on riitävästi, MOI!

  ---

• Vaatimattomuutta vaan12.12.2013 klo 22:21  Kommentoi (0)

  Edessäni ja miltei kädessäni on kourallinen taivaankappaleita. Näin Linnunratalaisena en voi muuta kuin myhäillä tyytyväisenä ja kuunnella Taavetti Poven Planeettapoika-kipaletta, uudestaan ja uudestaan.

   

  Ainiin ja se piti vielä sanomani, että on se melkomoisen hämäävää, että mitä vähemmän ja harvemmin minä tänne raapustelen, niin sitä enemmän noita lukijaparkoja piisaa - rauha heidän sieluillensa ja rillumareita ruumiillensa. Kiitos ja anteeks.

  ---

• Kiitos - elän sillä!1.9.2013 klo 22:38  Kommentoi (0)

  Kiitos!                                                                                       4.12.2012 ja 1.9.2013

  Kaikki kirjoitteloitsijat tarvitsevat lukijansa, myöskin keskinkertaiset ja huonot, joten kiitoksia siitä että kohdallani eräs pyöreä summa tuli täyteen juuri tänään - siis noissa lukukerroissa. Tarinan jatkoa seuraa, kunhan laiskuudeltani saan ietiä. Ottaisin mielelläni vastaan myöskin rakentavaa kritiikkiä, että nöyrtyisin ja kasvaisin ihmisenä ainakin 13,77cm.

   

  n. 9kk myöhemmin

  Pyöreitä summia on täyttynyt erinäisiin otteisiin, mutta lukijat taitanevat olla kritiikitöntä sortimenttia, koska kukaan ei vaivaudu edes haukkumaan allekirjoittaneen ailahtelevaa vaeltelua verbaliikan viidakoissa ja sanataiteen kuivuudesta kärsivillä savanneilla. Enkä valitettavasti ole kasvanut ihmisenä, vaan päinvastoin - mahdun nyt paremmin kainaloon - hankkiuduin syksyksi räntäkuntoon eli nakkelin 26 pakettia laardia luontopoluille ja harjumaisemiin. 

  Tämä päivitys siis syyskuun vaihtumisen kunniaksi saatanallisen sateen hakatessa lommoja peltikattoon. Alkuosan ja loppuosan välissä olisi miltei ehtinyt tehdä ihmisen. Kiitos ja anteeks taas.

  ---

• Melankoli(n)aa29.6.2013 klo 11:49  Kommentoi (0)

  Simojoki "taas" laskeskeltuna - joskus vuosituhannen alussa edellisen kerran vastaava kokemus koettuna. Välillä oli kivislalomia ja Hamarin-koskilla sitten hieman liukkaampaa liukua - toki myös pitkiä suvantoja ja muutamia järviosuuksia. Alkupuolella jokea (Ranualla) on vajavaisesti leiripaikkoja, mutta Simon puolella tilanne on sitten paree. Lohta on laskurin mukaan noussut kohtuullisesti, ei tosin nähty yhtään. Jokea voi suositella hieman koskikokemusta omaaville retkimelojille.

  ---

• Takamehtien mukatähtiä19.3.2013 klo 20:10  Kommentoi (0)

   

   - Kauhasen hullu sika minkä teit!

   - Niin minkä?

   - Laskit ilimat pihalle siitä akasta! 

   - Mistä akasta?? siitäkö...?

   - No mistäpä muusta...vai ootko sinä perkele...jonkun toisenki

   - En minä sitä tehny!

   - No kukas se sitten?...mehtätonttuko?...voi vit|.

   - Kyllä mullekkin tuli mielleen...jotta sulta se kyllä onnistus...

   - Turpia kiinni kusipäät, kun minä kerran sanoin etten tappanu sitä, niin minä en  tappanu sitä.

   - Meijjän alueella, hirvensuolliin hirtetty akka, eikä myö muka tiijjetä mittään - kukkaan valakoihonen ei usko.

   - Näin nyt vaan pääs käymään!

   - ...sano hiiva sokerille... tällä alueella ei muut metästele tähän aikaan - mistä ne ois saanu tuoreita suolenpätkiä - meijjänki ovat metriä syvällä Rostuvin soramontussa...vai oovatko Kauhanen?

   - Käyppäs poltellessas kurkistamassa.

   - Varvikot sinisenä kyttiä - ei siellä nyt uskalla ...

   - Sinähän menet - tai itket ja menet! Kytät on sokeita ja kuuroja.

   - Alatko kaverille tälleen...?

   - Se on vähän pakko - minä teen ajattelutyötä sillä aikaa

   - Entä jos en lähe?

   - Lasken läpi täyteisellä!

   - Entäpä jo ehin laukasta ensin?

   - Et ehi!

   - Elekkää nyt kaverit kehatko, minä käyn...

   - Turpa kiinni Pentti, kun minä sanon että' Urpo menee, niin Urpo menee.

  Urpo seisoo hetken tuvan keskilattialla, umpimielisen näköisenä, mulkoillen Tomia murhaavasti, huokaisee sitten syvältä sielunsa pohjasta ja kääntyy kohti ulko-ovea - vilkaisee vielä mennessään nurkassa nojailevaa hirvikivääriä, jysäyttää mennessään oven kiinni niin että lasit helisee ja karmit raikaa.

   - Vittu, minä tapan vielä tuon jätkän!

  Urpo vitkuttelee ulkona lähtönsä kanssa, kiertää auton ja potkii renkaat edestä ja takaa - sukii sänkistä päätään ja viimein kiipeää ylvään Jenkkimaasturin valtaistuimelle. Hevoset hörähtävät pellin alla, pollet potkivat pilttuussaan niin että seinät ryskää. Urpo ja Turbo. Urpo polkee nöyrtymisensä häpeän pakokaasuina taivaan tuuliin. Auto kuopii pihaa ja tietä villinä, vapautta juhlien. Jippiaajee! 

   

  Tähän sitten keskeytyy tarina "muatiaismurhasta", lopun saa satunnainen lukija kuvitella itse - ellei ihmeitä tapahdu. Kiitokset sankarilliselle satunnaiselle lukijalle urhoollisesta tarpomisesta kliseiden pohjattomassa suossa. Tarinan työnimi oli "Hirviä ja ihmisiä" viitaten erään Amerikan Ernestin esseehen - kirjoittamisen pääteemoja olivat savonkielisen dialogin kokeilu ja sen akan tappaminen - se oli terapeuttinen murha se - kiitos ja anteeks!

  ps. Oli teitä, satunnaisia lukijoita, ihan kivasti. Kiitos!

  ---

• Hirviä ja ihmisiä - mielisairaalassa8.3.2013 klo 00:27  Kommentoi (0)

  Mielisairaalassa - siis jossakin kuvitteellisessa sellaisessa 

  (ehkä)

  -Oot sä joku homo?

  -Mitenniin?

  -Saanu keekoilla tässä tissit esillä ja perse paljaana kohta koko kierron ja jätkä eikun tuijottaa juutalaista nenää - vai eikö hullut saa olla haluttavia?

  -Se siitä oo kiinni, se vaan kuuluu rooliin olla tälleen. Kuormasta ei syödä, ei edes silmillä, julkisesti.

  -Mulla onkin libido kipee, siihen sattuu kamalasti - mua ei haluu kukaan...tai halus yks, mutta sekin tapettiin - melkein ainaki.

  -Haluaisit sä kertoo koko stoorin?

  -Mitä sä muka välität mun haluumisista? Oikeestaan mä taidan haluta riisua sun naamaltas ton tekopyhän puolihymyn ja kertoo sulle pari tarinaa elävästä elämästä, mutta sun on luvattava ettet kirjota siitä mistä kiellän. Kukaan tuskin uskoskaan, mutta silti. Saat julkasta sitten kun oon kuollu ja en satu olemaan pitkäikästä sukua.

  -Suomen laki ja sairaalan säännöt määrää...

  -Ja paskat, sä pidät turpas kiinni, tai tarinaa ei tule. Sitäpaitsi mä säästän loppuun vähän makupaloja ...tiedän susta jotakin, jonka takuulla haluaisit itekkin tietää, mutta ainakin yhtä luultavasti et haluasi kaikkien tietävän.

  - Onko tuo kiristystä, sellaiseen en suostu.

  - Sanosin pikemminkin että lahjontaa

  - Sä asetat aika hankalaan tilanteeseen...

  - Kuule, kuule poika, et ikinä arvaa miten hankalassa tilanteessa mä oon, mutta oon linjani valinnut ja pidän sen,  kanssa tai ilman.

  - Täytyy miettiä asiaa...millaisilla ehdoilla vois harkita...

  - Ehdot on ehdottomat, et puhu ennen kuin kuolen...voit tietysti keskeyttää...molemmat tarinat päättyy siihen AMEN 

  -Kai mullakin viiraa, katotaan kortit.

  -Ootsä huomenna töissä?...täytyy vetää pipo päähän ja lähtee kuselle, tupakalle ja runkille...tää on virkattu virkahattu.

   

  Mielisairaalassa, hullun tarinaa

  Varhaisimpia asioita mitä muistan taitavat olla ne ihan tavalliset koti-illat Äiti katteli tv:stä kotimaisia sarjoja ja isä korjaili autoa, joka oli ilmeisesti aina rikki - kroonisesti niin kuin minäkin. Se oli vanha Toyota - keltanen - ja aina siinä oli roikkumassa paksu nippu tuoksuvia naisenkuvia - vaniljaa ainakin ja jasmiinia. Tallissa radio huusi hätäänsä Suomi-rockia, välillä pätkien ja sen takana oli muka-piilossa vihreä pullo josta isä muka-salaa aina naukkaili ja irvisteli päälle. Välillä se aina pyyhki kätensä trasselitukkoon ja pelasi mun kanssa jalkapalloa tai paini nurmikolla ja aina hävisi. Sitten se taas jatkoi sitä iänikuista korjaamistaan ja tupakan-polttoaan. Välillä rätisi hitsi ja välillä hyrisi pora ja välillä kiroili isi ja aina se kuitenkin oli naama hymyssä, kun se katsoi muhun päin.

   

  Joskus äiti huuteli meitä kahville, pulla tuoksui ja mä sain syödä kaks. Usein sellaisina iltoina isä ja äiti laittoivat huoneensa oven kiinni, kun olivat harjanneet multa hampaat ja toivotelleet hyvää yötä - kissanunta.

   

  Sillon pienenä, kun mulla oli oikein paha olla, niin isä piti mua paljon sylissä ja hyssytteli ja tuutitteli...ja jos mikään muu ei auttanu niin se hiero karhealla kädellä mun jalkojen välistä ja se kyllä autto aina - oikeastaan mä taisin joskus oikein toivoa sitä että tulis hirmupaha olo ja isän pitäis hieroa mua vaikka kuinka paljo. Sitten kerran kun mulla oli ihan tosissaan paha mieli ja itketti niin äiti hiipi isin selän taa ja löi sitä jollakin takkaraudalla tai jollakin ja sen takaraivoon tuli pieni verinen reikä - mä näin sen ja ihmettelin miten pienestä reiästä henki mahtuu pakenemaan - ja siitä samasta reiästä, isin takaraivosta, taisi munkin henkeni paeta taivaan tuuliin...tai helvetin. 

   

  Ei isä ihan kokonaan kuollut, mutta melkein. Sen päätä särki koko ajan aina kun mä näin sitä ja se ei muistanut kunnolla asioita ja se haisi aina ja jatkuvasti hirveän pahalle ja sillä oli parta ajamatta ja sen puhe sammalsi ja se kuoli pikkuhiljaa kokonaan pois. Kertoivat sen paleltuneen jouluaatonaattona Sokoksen seinää vasten - ihmiset olivat loikkineet koko päivän sen yli, etteivät olis lianneet uusia kenkiään... Joka ilta mä suunnittelin kuinka istun nukkuvan äitin naamalla niin kauan, ettei se herää lainkaan. Mä en antanut, enkä anna, sille ikinä anteeksi sitä, että se tuhosi isän elämän ja minun elämän - Where ever she is.

   

  - Onko kysymistä?

  - Paljonkin, mutta minusta tuntuu että tarina jatkuu - eikö?

  - Sustahan se on kiinni.

  - No aiotko sinä valottaa niitä juttuja joita sulla on muhun liittyen...?

   

  - Sanon sen verran, että näin tyttäres eilen tv:ssä ja musta hän oli kaikkein kaunein.

  - Mutta eihän ole tytärtä vaan yksi poika.

  - Niinhän sä luulet. Ai niin, ja sit mä tapoin yhen tosi vittumaisen akan. Ja sit mä haluaisin vielä, että sä tekisit musta naisen, ennen kuin mä kuolen.

  ----Tämä tarina oli sitten tässä, ellei maailmassa tapahdu ihan ihmeitä. Satunnainen lukija voi sitten mielessään keksiä tarinaan mieleisensä lopun - eikun perhana, joudunhan minä vielä tutustuttamaan sinut "Kauhasen kankstereihin" Anteeksi kauheasti, tulee vielä yksi pätkä tarinajöötiä ja sitten se on unhappy end. t:Greengrass 

  ---

• Tervehdys pistäytyjille!15.2.2013 klo 21:09  Kommentoi (0)

  Lähden aamulla ylös Lappiin, "jokien äidin luo", vilkutan teille sitten sieltä - MOE!

  ---