Blogi - tepamari - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Kuvia ja ajatuksia

Blogi aloitettu: 13.7.2007
Blogimerkintöjä: 36 kpl
Avainsanat: luontokuvia kpl

• Syys surumielinen3.9.2008 klo 13:47  Kommentoi (0)

  
   Syys miksi saapuu ruskaa loistaen.........
  
  
  
  "Syys miksi saapuu ennen aikojaan,
   kun vasta hehkui toukokuu.
   Miks tummat varjot luovat taikojaan
   ja pelko sieluun tunkeutuu?
   
   Mä leijaa kanssas lennätin
   niin kauas pilveen hopeiseen.
   Sen nousun tuskin nähdä ennätin
   ja nyt nään päivän lyhenneen.
  
   Syys miksi saapuu ruskaa loistaen,
   tuo outo kaapu harteillaan,
   kun kukat hennoimmat se poistaen,
   niin kuitenkin käy täällä vaan.
  
   Syys surumielinen,
   vaan kukka rakkauden
   väriloistossaan on kaikkein kaunein sen.
  
   Syys saapuu meille pohjoistuulineen
   kun vasta kesään herättiin.
   Yö kylmin suutelee mua huulineen,
   vaikk äsken syleilimme niin.
  
   Mä vasta juoksin koulukatuain
   sun kanssas kilvan käsikkäin.
   Nuo kaikki mennyttä on satuain
   vaikk tapahtui se äskettäin. 
  
   Syys miksi saapuu päiviin parhaisiin,
   on kenties tarkoituskin niin.
   Kun halla kukkasiin käy parhaisiin,
   ne väreihin saa kauneimpiin.
  
   Syys surumielinen,
   vaan kukka rakkauden
   väriloistossaan on kaikkein kaunein sen."         
  
   (san. Juha Vainio)
  

   Näin syksyn tullessa mielen täyttää haikeus ja kaipaus    menneeseen kesään.
   Vaikka tämä kesä ei säiden suhteen ollutkaan odotusten mukainen,niin oli kuitenkin kesän valoisa aika ja valkeat yöttömät yöt.
   Nyt päivät ovat lyhenneet ja yöt pimenneet.
  Jostain kumman syystä mielessäni alkaa joka syksy soida laulu "Syys surumielinen"
   Se kertoo niistä tunnoista mitä mielen kätköissä liikkuu
  kun on jätettävä jäähyväiset menneelle kesälle ,astuttava syksyn harmauteen ja tulevaan pimeään talveen.
   Mielestäni se kertoo myöskin yleensäkin elämästä,
  kuinka nopeasti se kiitää eteenpäin .
   Jotakin on aina jätettävä taakse ja astuttava eteen päin uuteen ja tuntemattomaan.
  
  
  
                                               

  ---

• Aika pois paljonkin vie.........11.8.2008 klo 11:49  Kommentoi (1)

   

  ........."Nurmi kasvaa aittatiellä,hiljainen on piha lapsuuden.

  Paljon hyvää sain mä sieltä,muistot lämmittää vain mieltä.

  Muuta ei oo jäänyt jäljelle".........

   

   

  
  Siellä se seisoo mäellä, Jokimäki niminen mökki, jossa ovat
  juureni, tyhjänä ja autiona, kuin odottaen omia rakkaita ihmisiään palaavaksi kotiin.
  
  Tämä on isäni ja minun synnyinkoti ja täältä pieni ihminen lähti maailmaan muutaman viikon ikäisenä isän ja äidin kanssa omaan kotiin, mummon villahuopaan kietaistuna, kaiken hyvän toivotuksin kohti elämää.

  
  Tämä paikka oli minulle "ukkila". En tiedä miksi se oli näin, eikä "mummola" niinkuin voisi ajatella.Voi olla niin,että kun mummo kuoli ennen ukkia,minun ollessani vielä aika pieni,niin sen takia paikasta tuli minulle "ukkila".Se oli minulle aina rakas paikka. Mielikuviini on jäänyt suuri pirtti ja erikoisen suuri uuni pirtin perällä. Uunin päällä pystyi leikkimään ja siellä oli ukilla päivätorkkupaikka, jonne hän meni ruuan jälkeen "ettoneelle", niinkuin täällä päin sanotaan.
  
  Muistan mummon jauhokoppa kainalossa tuvan pöydän ääressä leipomispuuhiin ryhtymässä, ukin ikkunanaluspenkillä istumassa, pitkää käyrävartista piippuaan polttelemassa, sen jälkeen menossa kalaan mäen alla olevalle joelle tai pellolle heinätöihin ja milloin minnekin.
  
  Hevonen oli ukille erityisen rakas ystävä ja työkaveri.Vielä viimeisillä voimillaan kun hän ei enää jaksanut nousta vuoteestakaan,oli ukilla huoli Liinusta: "Onko se varmasti hoidettu ja tuleeko se hoidettua?"... kun hän täältä lähtee.
  
  Mummo oli rauhallinen lempeä ahertaja, ja kyllähän suuren perheen kanssa töitä riitti vaikka muille jakaa.Omaa perhettä oli kuusi lasta ja sitten kun omat lapset avioituivat niin samassa taloudessa asui useampaakin sukupolvea niin kauan,kunnes pääsivät muuttamaan oman katon alle.Se oli siihen aikaan tavallinen tapa
  
  Ukki oli leikkisä, hyväntuulinen ihminen. Aina ohikulkiessa sai pieni tyttönen lempeän hipaisun hiuksilleen ja pienen ilkikurisen vetäisyn pitkästä letistä.
  
  Erikoisen kauniina muistona hänestä on jäänyt viimeinen kerta, kun kävimme häntä katsomassa, tuolloin hän oli jo hyvin huonossa kunnossa. Lähtiessämme hän rutisti vielä kainaloonsa ja halusi vielä tulla portaille vilkuttamaan,sanoi .että se olisi hänen viimeinen kertansa.
  
  Ei pieni tyttö halunnut uskoa ettei näkisi ukkia enää siinä
  portailla huiskuttamassa...,eihän se voinut ollut totta....Eihän ukki kuolisi vielä pitkään aikaan....Siihen hän jäi huiskuttamaan ja katselemaan kun lähdimme laskeutumaan alas mäkeä ja kotiin päin.
  Joen kohdalla käännyin katsomaan vieläkö häntä näkyisi,mutta hän oli jo lähtenyt  ja muutaman päivän kuluttua tuli tieto että hän on nukkunut pois......Rakas,kultainen ukki...........
  
  
  
  "Muuttuvat laulut
   vuosien mennen.                                     
   Aika pois paljonkin vie.
   Muuttuuko ihminen,
   ja mihin suuntaan
   voi viedä huomispäivän tie....."
   
  
   (sanat.Rauno Lehtinen)

   

   

   

   

  ---

• Luonnossa ja sydämessä......17.7.2008 klo 11:03  Kommentoi (0)

  
  "Ajatukset tavoita
   lepuuta katsetta
   kukkien maailmassa
   vielä tänä kesänä.
   Huomaa keijukaisia
   etsi enkeleitä
   muista ystäviä..."                (Kurukukka)
  
  
  
  Aikaan sinikellojen,
  näänkö sun,vaiko en?
  On kevät kenties meidän viimeinen,
  tahdon nyt kaiken sen.
  Aikaan sinikellojen,
  näänkö sun,tiedä en.
  Kuin kevät ois tää mulle viimeinen,
  juuri niin vietän sen.
  Aikaan sinikellojen,
  ehkä sua suutelen.
  Mut jos hetki tää oiskin viimeinen,
  tahdon nyt kaiken sen.
  Jo häipyi eilinen kuin tuuli aromaan,
  ja kenties huomista ei koskaan tulekaan.
  On ainut todellisuus nyt ja tässä näin
  ja sinä siinä mun lähelläin.
  
  (Aikaan sinikellojen, san.Juha Vainio)  
  
                                                                                                                
  
  

  ---

• Hyvää Juhannusta20.6.2008 klo 19:53  Kommentoi (0)

  Juhannuspäivän iltana taivaalle ilmestyi niin mahtavan voimakas sateenkaari,etten koko elämäni aikana ole niin upeaa ilmiötä nähnyt.Valitettavasti kuvasta ei tullut lähimainkaan sellainen kuin se oli todellisuudessa . 

  

   
  
  "Sateenkaari vie maahan satujen,
   kerran kuulin mä laulun
   ihmeistä sadun sen:
   Siellä taivas on aina sininen,
   unet kauneimmat siellä
   aina käy totehen.
   Nyt toivon että kanssasi
   mä sinne satumaahan päästä voisin.
   Pois jäisi kaikki surut,huolet,
   kaiken kauniin sulle antaa
   siellä voisin.
   Sateenkaari vie luokse satujen,
   kerran siitä mä laulun kuulin ja uskoin sen."
  
  (Sateenkaaren tuolla puolen)  Olavi Virta

  
  
  "Tiedän tään,
   vielä kerran nään,
   sateenkaaren pään,
   ja sinne jään."                  (Myrskyn jälkeen)
  
            
                                                    
  

  ---

• Kesäisiä maisemia13.6.2008 klo 09:30  Kommentoi (0)

   

  

   

  
  "Aurinko nousee,
   on kastetta maassa,
   aika on herätä
   nousta ja lähteä,
   kohdata ystävä kallehin.
  
   Niin kaunis on maa,
   niin korkea taivas,
   soi lintujen laulusta
   kukkiva kunnas
   ja varjoisat veet,
  ...niin varjoisat veet...... "          ( Kari Rydman)
                                     

  

  
  
  "Te ootteko mennehet milloinkaan
   aamulla järven rantaan,
   kun aurinko noussut on aalloistaan
   ja paistanut valkosantaan?
   Vesi välkkyikö tyynenä heijastain?
   Sumun keskeltä nousiko seijastain,
   sadun saaret,niemet ne terheniset?
   ------Sitä utua unhoita et---------"
  
   Eino Leino. Aurinkolaulu                                         
  
  

  ---

• Siitä sen tietää........25.5.2008 klo 16:53  Kommentoi (0)

   

  hiirenkorvat
  
  
  
  "Siitä sen tietää
   kun ovi jää raolleen,
   kärpänen surisee ikkunalaudalla
   ja pääskyset
   sujahtelevat ilmassa.
  
   Siitä sen tietää
   kun hento vehreys
   kasvattaa koivut täyteläisiksi.
   Illan ja aamun kohdatessa    
   ilmassa tuntuu
   maaemon tuoksu."                     P.Tolonen .....  On kesä
                                        
  
  "Koivujen oksat
   hyväilevät toisiaan
   tuulen sylissä.
   Kuljen läheltä ohi
   saadakseni hipaisun."                        T.Strand-Niemelä
  
  

  ---

• Hyvää Äitienpäivää!9.5.2008 klo 16:17  Kommentoi (0)

   

  

  
  
   ÄITI
  
  "Aamuyöstä astelee,
   nainen kohti navettaa.
   Myrskylyhty valaisee,
   kahta lehmän kantturaa.
  
   Joita lypsi,ruokki,
   hyräellen sontaa mätti.
   Ryytimaata kuokki,
   lapsen mieleen jäljen jätti.
  
   Kantoi vakkaa,koppaa,
   sylissänsä hellapuita.
   Keitti lihasoppaa,
   vaikka ollut ei kuin luita.
  
   Siinä sivuhomminansa,
   kasvimaita illoin kitki.
   Katsoi,kaitsi lapsiansa,
   onnestansa salaa itki.
  
   Ei muuta saanut palkakseen,
   kuin ilon raadannasta.
   Nyt painan pääni kiitokseen,
   jos kuulet,Äiti,enää lasta."        (Tuntematon)
  
  
  Tämä runo tuo mieleen lapsuuden ja oman äidin.Tällaista elämä silloin oli,vaatimatonta,työtä ja aherrusta aamuvarhaisesta iltamyöhään,mutta kuitenkin kaikesta  jäi mieleen onnellinen lapsuusaika.
  
  Hyvää Äitienpäivää kaikille äideille!                  

  ---

• Illan rauhaa8.5.2008 klo 13:43  Kommentoi (0)

                                              
  Kun hämärä laskeutuu                         

   

   "Käy minun vierelleni istumaan,
   ja kuule laulu aaltojen.
   Lyö meri kallioihin kuohujaan,
   me oomme pisaroita sen.
   Muu häviää,mutta jäljelle jää
   vain sateenkaaremme tää.
   Me teimme sen silmät kimmeltäen,
   tuon sillan kahden sydämen.
   Me saimme aikaan sen.
   Syysiltaan sulaudumme tummuvaan.
   me oomme varjoja sen vain.
   On täällä ikuisina paikoillaan,
   nää rantakivet rinnakkain.
   Ja niihin jää,nimikirjaimet nää,
   kun kaikki muu häviää.
   Me teimme sen silmät kimmeltäen,
   nuo kuvat kahden sydämen.
   Me saimme aikaan sen."
  
   ( Me teimme sen.     Katri Helena )

  ---

• Jos huomista ei koskaan tulisikaan?15.1.2008 klo 10:18  Kommentoi (0)

  
  
  Jos jonain päivänä
  tuntuu siltä että itkettää,
  soita minulle.
  En lupaa,
  että saan sinut nauramaan,
  mutta voin itkeä kanssasi.
  
  Jos jonain päivänä
  tuntuu siltä,
  että juoksisit karkuun,
  älä epäröi soittaa minulle.
  En lupaa pyytää sinua pysähtymään,
  mutta voin juosta kanssasi.
  
  Jos jonain päivänä       
  et halua kuulla ketään,
  soita minulle.
  Lupaan olla vierelläsi,
  ja lupaan olla todella hiljaa.
  
  Mutta jos jonain päivänä soitat.....
  ja en vastaa.....
  tule nopeasti tapaamaan minua,
  ehkä tarvitsen sinua.
  
  Jos joskus en huomannut sinua.....
  olen pahoillani.
  Jos joskus ajattelin olevani isompi
  ja parempi kuin sinä,
  anna anteeksi. 
  
  Minä pidän sinusta,
  älä koskaan
  unohda sitä.
  Huonojen ja hyvien aikojen jälkeen,
  olen aina täällä
  sinulle.
  
  Olen pahoillani kaikesta väärästä
  mitä ikinä olen tehnyt.
  
  Kirjoitan,jos huomista ei koskaan tulisikaan?
        Entä jos
  en koskaan pystyisi
  sanomaan hyvästi
        tai antamaan
  sinulle isoa halausta?
  Entä jos en ikinä
  voisi sanoa olen
  pahoillani ja
  pidän sinusta?
  
  Jos huomista ei koskaan tulisikaan?
  
  (demi.fi)

  ---

• Hiljaisuus28.10.2007 klo 15:20  Kommentoi (0)

   

  

   
   "Hetken yksin tahdon olla,
    istun iltanuotiolla
    katselen lammelle päin.
    Nousee mieleen ilot ,surut,
    myöskin pienet onnenmurut
    kaikki ne käyn mielessäin.
  
    Hiljaisuus nyt kauneinta on
    luonnonrauha niin rikkomaton.
    On vihdoin myrskytkin pois kadonneet,
    ja tyynnä välkehtivät veet.
  
    Äänet hiljaisuuden kuulen,
    ajan seisahtuvan luulen
    ja nuotion nään hiiltyneen.
    Luontoäidin kanssa kahden
    usva nousee ylle lahden
    ja tunne tää vie huomiseen.
  
    Ystäväni jossain siellä
    missä kuljet elontiellä
    nyt sulle mä terveiset tuon.
    Tuuli vieköön viestin sulle
    ystävälle kaivatulle
    ja kauaksi katseeni luon."              (Souvarit :Hiljaisuus)

  ---