Blogi - KarrLiintola - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Meiltä ja muualta

Blogi aloitettu: 12.10.2008
Blogimerkintöjä: 29 kpl
Avainsanat: Suomi-USA kpl

• Pitkästä aikaa blogeillaan7.12.2011 klo 17:14  Kommentoi (1)

  Tajusin, että vajaa vuosi on kulunut viime kirjoitelmastani, joten ehkäpä on aika päivittää kuulumisia.

  Supraspinatus on kiltisti pysynyt luussa kiinni ja käsi toimii 90 %:sti verrattuna vammaa edeltäneeseen tilaan. Hieman on arkuutta tietyissä liikeradoissa. Tämä johtuu osaksi siitä, että ehkäpä en kuitenkaan tarpeeksi sitä kuntouttanut, eli oma vika mitä luultavammin.

  Kivan Suomen kesän jälkeen olen palannut tänne Usaan marraskuun 9. päivä ja elo sujuu täällä entisin rutiinein. Keilaliigoja, rullaluistelua, tennistä ja jopa nyt pari kertaa golfiakin pitkästä aikaa sekä sitten tuttujen tapailua ja oleilua mukavissa keleissä. Kertakaikkiaan ei voi valittaa.

  Äliksen osalta ovat viime viikot olleet hieman hiljaiseloa, täällä on ollut arkikiireitä ja esim. Stadivisan päivitys on jäänyt tuon tuulariinan ehdottamien kysymysten lisäämiseen peliin. Nuo muutamat kysymykset ovat olleet ajankohtaisia, joka on ollut yksi johtava teema Stadivisan kysymysten laadinnassa.

  Joululaulut raikaavat täällä jo kaupoissa ja televisiomainokset antavat parhaan kykynsä mukaan lahjavinkkejä. Katsotaan nyt, millainen joulu sitten kaupallisesti tulee tänne Usaan, jossa talous ei täälläkään parhaalla mahdollisella tolalla ole ja presidentinvaalitkin sitten kohtapuolin taas edessä ja vaalikamppailu ehdokkaiden nimeämiseksi on jo täydessä käynnissä.

  Eipä tänne kummoisempaa, katsotaan josko saisin jotain kirjoitettua sitten talven aikanakin täkäläisistä asioista, joita tulee seurattua paljon enemmän kun Suomen tapahtumia, jotka täältä jäävät aika vähälle seurannalle. Pitäkäähän Suomi ja euro pystyssä!

  ---

• Katkennut Supraspinatus-jänne ja muuta mukavaa12.2.2011 klo 18:08  Kommentoi (0)

  Toden totta! Edellisessä blogissani kerroin täällä alkaneesta olkapääkivusta, joka sitten voimistui ja magneettikuvissa todettiin, että tuo vasemman käden Supraspinatus-jänne on kokonaan irti luusta eli katkennut ja vaatii leikkauksen.

  Täällä olisivat tietenkin tuon leikanneet, mutta olen tulossa Suomeen tätä varten nyt kuun lopussa ja yritän sitten yksikätisenä takaisin tänne toipumaan jos tilanne sallii.

  Vaiva ei päivisin niin hirveä ole, mutta yöllä kivut todella ovat josksu aika kovia ja niihin herää ja särkylääkkeistäkään ei ole apua kun todella koko jänne katkennut. Olen sanonut, että monilla asiat paljon huonommin, joten ei kannata liikaa tätä kohtaloa harmitella. Ikää kun tulee, niin kaikenlaista repeämääkin urheillessa ilmeisesti helpommin tulee vastaan.

  Koska kyseessä on vasen käsi, olen pystynyt keilaamaan paikallisessa liigassa ja omaan itseeni verraten erinomaisin tuloksin viime aikoina. Ilmeisesti jotenkin vasenta kättä aristaen heittelen rauhallisemmin ja paremmalla tarkkuudella. Viime aikoina lähes kaikki kilpailusarjat ovat olleet yli 200-luokkaa ja viimeksikin aloitin sarjapelin 8. kaadolla ja sitten jäi yksi keila pystyyn 9. ja 10. ruutuun kumpaankin, mutta tulos 268 ja koko 3 sarjan n.s. blokikin 662 eli yli 220-keskiarvolla.

  Tuulariina oli täällä vajaat 4 viikkoa ja palautui sinne Suomen pakkasiin eilen tai oikeastaan näillä hetkillä pitäisi koneen olla Suomessa. Kävimme Bahaman-risteilyllä eli hieman ulkomaillakin, tapailimme tuttuja ja rullaluistelimmekin 120 kilsaa tuona aikana. Kivaa kun oli seuraa, ettei aivan mökkihöperöksi tule. Käsi kyllä siis taipuu rullaluisteluunkin sauvoilla kun maasto on tasaista ja ei tarvitse hartioilla käyttäää voimaa, kunhan mudon vuoksi sauvoja heiluttelee mukana.

  Yritän nyt ottaa jonkun lennon Suomeen ja takaisin sitten vielä maaliskuun loppupuolella ja sitten toukokuussa taas runsaaksi puoleksi vuodeksi Suomeen.

  Stadivisaa olen kovin yrittänyt päivitellä ja iloiosena todennut, että sitä pelataan säännöllisesti hyvin paljon. Kiva palkinto itselle, antaa voimia ylläpitoon. Oma pelaaminen on ollut kovin vähäistä. Nyt tänään sadeaamuna pelailin joitakin pelejä oikeastaan pitkästä aikaa. Aika on todella mennyt kättä potiessa, ja arkiaskareissa sekä sitten kysymyksiä visoihin miettiessä.

  Toivon, että lukijoillani on erilaisista sääilmiöistä huolimatta ollut mukava talvi tähän asti ja kevättä kohtihan vauhdilla jo matkataan. Mukavaa ystävänpäivää Teille kaikille ja pelailkaahan Stadia, Kalakukkojen Kuopiota, Mika Waltaria, Karpaaseja, Saksa-Faktaa ja muita hyvin tehtyjä ja riittävästi kysymyksiä sisältäviä yhteisövisoja. Niitäkin joukossa on, vaikka edelleen kovin henkilökohtaisesti masentaa tämä yhteisövisojen heikko taso, josta eri tavoin olen keskustelussa ja palautteenakin ylläpidolle kertonut. Ehkäpä asia vielä korjautuu! Pärjäilkää!

  ---

• Usan arkea ja juhlaa13.12.2010 klo 15:04  Kommentoi (1)

  Täällä olen taas ollut jo kuukauden ja elo on lähtenyt soljumaan voittopuolisesti jo tuttujen arkirutiinien puitteissa. Keilaliigaa, hieman rullaluistelua, oleilua, tuttujen tapailua ja paikallisuutisten katselua.

  Olen kuitenkin onnistunut jotenkin kehittämään kiusallisen n.s. jäätyneen olkapään, josta taitaa tulla kuukausien riesa. Onneksi on vasen, mutta helkkarin kivulias varsinkin öisin, joka kuulunee taudin kuvaan. Juuri nyt kelitkin sopivat hyvin jäätyneeseen olkapäähän. Pohjoisten lumimyrskyjen häntänä olemme tänne Floridaan juuri nyt saaneet ennätyskylmät olosuhteet kera kohtuullisen tuulen. Aurinko tuossa kyllä kivasti paistelee, mutta päivälämmöksi on luvattu vain noin 50-55 astetta Farenheit-asteikolla, joka ei paljon yli 10 asteen C-kelejä tarkoita.

  Parin päivän kuluttua taas pääsemme ilmeisesti enemmän normaaliin yli 20-25 lämpöihinkin. Lyhytaikaisille lämpöä täältä hakeville turisteille tällainen tosi kylmä rintama on kuitenkin harmillinen. Kummaksi ovat säät menneet, Helsingissäkin kuulema on Suomen suurimpia lumimääriä juuri tällä hetkellä.

  Blogin otsikon mukaan totean, että toki juhlaakin on ollut. Itse tosin olen aika kehnosti ellen olemattomasti osallistunut n.s. suomalaisrientoihin täällä, mutta parin tuttavaperheen kanssa toki pienimuotoisesti korkkasimme kuoharipullon itsenäisyyspäivänä. Pitää sitä sen verran kotimaata muistaa. Joulukin on tulossa ja se sujunee kohdallani varsinaisesti tuolla Juno Beachilla vajaan tunnin matkan päässä pohjoiseen amerikkalaisen tuttavaperheen luona, jonne kutsu on käynyt. N.s. suomalaisena aattona varmaan tapaan kyllä lähistöllä asuvia suomalaistuttujakin. Täällähän jouluaatto on pitkälti arkipäivä ja joulupäivä sitten on se juhlan paikka. Onneksi on tällainen joulukuvio, pääsee aika hyvin irti kaikesta jouluhössötyksestä, oli se sitten lahjojen miettimistä ja hankintaa, siivousta, ruokapuolen miettimistä yms.

  Luultavasti tästä tulee nyt eka talvi, jona en edes piipahda Suomessa.Paluulippu on toukokuulle ja toivottavasti silloin jo sielläkin suurimmat lumet ovat sulaneet ja pääsee nauttimaan valoisista kesäilloista pikku hiljaa. Tämä saattaa olla viimeinen blogimerkintä ennen joulua, joten toivotan satunnaislukijoilleni tätäkin kautta oikein rattoisaa vuoden loppua ja rauhallista joulunaikaa! Älypään kautta on tullut muutama tosi kiva kaveri kirjeenvaihtotuttavaksi ja onpa vuosien saatossa joitakin teitä tullut tavatuksi.

   

  ---

• Sysimustan Satkun 102 kilsaa on kävelty.25.10.2010 klo 09:41  Kommentoi (0)

  Ihme kyllä suoriuduin matkasta varsin hyvin, toki tämä hieman runsas sata kilsaa asfaltilla käveltynä yhteen putkeen ottaa jalkoihin, mutta kun piti tauot aika minimissä ja lihakset lämpiminä, ei mitään suurempia kramppeja tms. osalleni matkan aikana tullut. Lihaskivut tulevat sitten kun suoritus on ohi, istut autoon, rojahdat kotisohvalle ja yrität sieltä ylös. Toipuminen vienee muutaman päivän. Nyt osaa taas eritavoin arvostaa niitä ultrajuoksijoita tms. jotka tämän tapaisia suorituksia toistavat päivä toisensa jälkeen. Se onkin huippu-urheilua ja Satku taas erillinen omien rajojen testaus, kuten todettua.

  Matkaanhan lähdimme kello 14.30 lauantaina Tammelan Portaan kylästä ja kävely kulki hieman mutkitellen asfaltoituja teitä Räyskälän, Karkkilan ja Vihdin kautta Espoon Pirttimäkeen. Aluksi etenin noin 6-6,3 kilsan tuntivauhtia helpohkossa maastossa, mutta sitten 31 kilometrin jälkeen pudotin vauhdin keskimäärin tuollaiseen 10 -10.15 kilometrivauhtiin ja pienet tauot huoltopisteillä toki pudottavat keskinopeutta koko matkan osalta tuonne 10-11 minuutin puoleen väliin. Eli koko reissun keskinopeudeksi muodostui noin 5,6 kilsaa tunnissa tauot mukaanlukien.

  Korostan sitä, että tämä Sysimusta Satku (www.kerkesix.fi) ei ole mikään kilpailu. Kilpailet vaan itseäsi, Suomen syksy-yön pimeyttä ja ajoittaisia lihaskolotuksiasi vastaan. Varmaankin noin kolmasosa suoritusta on positiivinen tahtotila ja mukava seura. Itse en ainakaan yksin lähtisi moista 100 kilsaa läpi yön taivaltamaan. Kohdalleni muodostui jo 31 kilsan jälkeen aluksi noin 10 hengen ryhmä ja loput 40 kilsaa taivalsimme 4 hengen ryhmänä. Lappeenrantalaisrouvat Anne ja Arja ja hienon monitoimilaitteen ranteessaan omaava Markus. Hänen GPS-laitteensä kertoi kuljetun matkan, vauhdin, kulutetu kalorit ja ties mitä. Sitä oli virkistykseksi kiva joskus yön aikana seurata. Kalorihulluille tiedoksi muuten, että kalorikulutus tuon mittarin mukaan nousi koko reitillä kai hieman runsaaseen 4800:een eli tuollaisen henkisen työn tekijän noin 3 päivän kalorit tuli poltettua. Toki matkan varrella kaloreita tuli nautittua eri muodoissa, joten nettovaikuts on pienempi.

  Matkaan Satkulle lähti kuulema 58 henkeä, joista kai runsaat 20 suoriutui perille. Monien kohtaloksi koituivat hiertymät ja rakot (joita yleensä tulee kaikille), nivelkivut tai sitten kertakaikkiaan energiat loppuvat tai tankkaus ei ole onnistunut. Tankkauksen epäonnistuminen on tuttu juttu monille huippumenijöillekin kestävyyslajeissa. Toki niissähän mennään myös aerobisen kynnyksen "pimeällä" puolella osa matkaa. Satkulla hapenottokyky ja sydän ei kohtuuttomia joudu kestämään. Pulssi lienee kävellessä luokkaa 100-120 maastosta riippuen.

  Pakko myös kehua järjestäjien huoltoa. Jokaiselle kävelijälle oli muuttolaatikko, johon saattoi pakata matkan aikana tarvittavia eväitä ja vaatteita tms. Se kuljetettiin peräkärryssä aina seuraavalle pisteelle (huoltovälit keskimäärin 10 kilsaa, pisin 15 ja lyhin ensimmäinen noin 6 kilsaa). Näin ei tarvinnut kantaa kaikkea matkassa. Itse tosin kävelin samoilla sukilla ja lenkkareilla koko matkan kun jalat pysyivät kuivina. Yön aikana lisäsin yhden fleece-puseron vanhan 25 v palvelleen Rukka-ulkoiluasun päälle, jotta varmuudella sain lämmönsäätelyn pidettyä optimina.

  Tällaista siis Satkun tiimoilta kestävyyssuorituksista kiinnostuneille ja tulipa näytettyä itselle ja joillekin muille epäilijöille, että tällainen tavallinen kunnostaan kuitenkin jotenkin huolta pitävä huru-ukkokin voi tuon sata kilsaa yhteen putkeen kävellä. Ensi vuonna on Satkun 10-vuotistaivallus, joten tästä vaan arvoisa lukija mukaan matkalle. Jos ei Satkulle, niin toivottavasti tämä motivoisi lukijaa johonkin muuhun kuntoilutapahtumaan, joka ei olisi verenmaku suussa olevaa kilpaurheilua vaan omien rajojen testausta. Tuolla satkullakin oli matkassa ainakin muutama, joilta matka jäi tällä erää 31-82 kilsan välille, mutta uhkasivat paremmin valmistautuneina ensi vuonna olla mukana taas.

  Ylös siis sohvalta, koneen äärestä ja ulos syksyiseen tai talviseen luontoon. Se on hyvä panostus omaan henkiseen ja ruumilliseen hyvinvointiin.

   

   

  ---

• Kaukokaipuu voimistuu.4.10.2010 klo 08:29  Kommentoi (0)

  Näin se vaan on syksyn edetessä, että vanhaan tapaan alkaa ajatella tuota USA:an siirtymistä.Suomessa on ollut tosi kivaa ja kesä oli tunnetusti jopa liian lämminkin paikoitellen. Syksyn kuulaat kelit ovat mahdollistaneet ulkoilun ja eräällä tavalla tuohon Sysimustaan Satkuun harjoittelunkin pitkien kävelylenkkien muodossa. Tosin penikkatauti iski oikeaan jalkaan kun yritin juoksemalla nostaa kuntoa kaiketi sitten liian nopeasti, joten parempi kaiketi pitäytyä kävelyssä ja lentopallossa.

  Otin USA matkalipun marraskuun puoliväliin ja katsellaan nyt eloa siellä. Toivottavasti kumppanini tuulariinakin saadan työn raskaan raadannasta sinne jotenkin piipahtamaan ja alligaattoreita härnäämään ja sikäläistä eloa muutoinkin katselemaan.

  Silakkamarkkinoilla piipahdimme eilen ja tungos oli aikamoinen kun kuulas syyssää tuota markkinoiden avajaispäivää suosi. Saaliiksi tuli perunarieskaa, yksi ruisleipä ja sipulitonta sitruunasilakkaa purkillinen. Tulevien vaalien läheisyydenkin huomasi eri puolueiden kojuista ja mikäpä onkaan parempi paikka ihmisiä tavoittaa kun silakkamarkkinoiden aikainen Kauppatori.

  Yhteisövisa-lempilapsetkin ovat tukevasti hengissä. Kalakukkojen Kuopio- ja Stadivisoja on kiitettävästi pelattu ja ilolla huomaa, että esimerkiksi huolella tehtyjä Saksa-Faktaa ja Mika Waltariakin on pelailtu tasaisesti. Sama koskee toki muutamaa muutakin käyttäjien laatimaa visaa. Yhteisövisoja, joista näkee, että ylläpitäjä on niihin panostanut, on mukava kurkkailla ja pelailla. Valitettavasti vaan yhteisövisoista valtaosa on hutaisen kokoonkyhättyjä runsaasti selviä asia- ja kirjoitusvirheitä sisältäviä, joissa kysymysmäärätkin ovat olemattomia. Kaiken lisäksi huomaa, että ylläpitäjä on visan perustettuaan itsekin menettänyt mielenkiintonsa visan päivittämiseen, joka on ehdoton edellytys sille, että visa pysyy kiinnostavana.Tässäkin taas peräänkuulutan hieman tiukempia kriteerejä visojen perustamiselle.

  Taitaa tulla pitkähkö vuodatus, joten laitetaanpa tällä erää piste ja katsellaan miten lokakuu tässä lähtee soljumaan eteenpäin. Mukavaa lokakuuta satunnaisille lukijoille!

   

   

  ---

• Sysimusta satku25.8.2010 klo 09:31  Kommentoi (1)

  on kävelytapahtuma, jossa 24 tunnin aikana kävellään 100 kilsaa tuossa lokakuun loppupuolella. Tilapäisessä mielenhäiriössä sen kummemmin asiaa pohtimatta ilmoittauduin mukaan. Asiasta on ollut nyt se hyöty, että aloitin uudelleen kevyen lenkkeilyn, jotta saan edes hieman kilometrejä alle ennen tapahtumaa.

  Luultavasti olen väärässä, mutta luulen, että kysymys tuossa 100 km taivalluksessa on enemmän siitä selviääkö ilman hiertymiä ja rakkoja ja varmaan krampitkin ovat loppupuolella mahdollisia. Tällaisessa parin kuukauden pikatreenissä ajattelin kuitenkin pitäytyä hölkässä, jolla yritän myös nostaa hieman kestävyyttä nopealla aikataululla. Loput harjoittelusta tulee olemaan enemmän sen miettimistä missä asussa ja millä jalkineilla matkaa alan taittaa.

  Onpa siis jotain aktiviteettia voittopuolisesti kiireettömään eläkeläiseloon alkusyksyksi. Lentopalloa, tennistä ja keilailua toki on ohjelmassa, mutta niillä ei paljon pitkäkestoiseen kävelyyn ole varmaankaan merkitystä.

  katsotaan miten äijän harjoittelussa käy. Kertoilen lisää syksyn mittaan.

   

  ---

• Omaperäisesti19.7.2010 klo 13:35  Kommentoi (1)

  voisi todeta, että huh hellettä! Tuntuu, että Florida-elämä on täällä nyt jatkunut vielä pahempana kuin konsanaan meren takana.Siellä asunnon ilmastointi sentään pitää huolen siitä, että nukkumislämpötilat ovat asialliset. Kuten varmaan monilla muillakin, tilanne Suomessa on parin viikon ajan ollut toisenlainen. Asuntojen lämpötila on paikoin kohonnut huolestuttaviin liki 30 astetta hipoviin lukemiin. Ei lämmin luita riko, sanotaan, mutta unen laatuun se ainakin allekirjoittaneen kohdalla vaikuttaa suuresti. En varsinaisesti valita, mutta vaihteeksi voisi olla kiva saada pieni viileäkin henkäys oloa helpottamaan.

  Rullaluistelukin on jäänyt olemattomaksi helteistä johtuen, joka hieman harmittaa, mutta omapa on vikani. Kerkiääpä tuota vielä harrastaa ennen kelien huonontumista.

  Pikku mökkijärven lämmöt huitelevat 26-27 asteen lukemissa ja todella kerrankin tarkenee uiskennella pitkään ilman hypotermian vaaraa.

  Eipä muuta kun koetetaan tareta ja nauttia lämmöstä ja Suomen kesästä!

   

   

   

  ---

• Alppilan vinkujat2.7.2010 klo 13:06  Kommentoi (0)

  ovat kaksi varsin kirkasäänistä lastenlastani Enni 7 v ja Ilona kohta 5v, joita olen nyt tarhan kesälomien takia hoidellut viikon verran kun vanhempansa tsemppaavat työelämässä. On se vaan kumma asia miten sisarukset välillä osaavat olla tukkanuottasilla ja seuraavassa hetkessä taas olla ylimmät kaverit. Yksi maailman parhaista asioista on tietenkin puuhastella edes joskus lastenlasten kanssa, mutta vielä parempi asia on luovuttaa heidät sitten kutakuinkin yhtenä kappaleena vanhemmilleen, jotka ensi viikolla aloittavatkin lomansa.

  Tuo Alppilan vinkujat- nimi, jolla kaksikkoa kutsun, on mielestäni ainakin ajoittain varsin sopiva. Etenkin tuo pienempi on oivaltanut, että tarpeeksi ääntä korottamalla tulee paremmin huomatuksi ja pystyy puolensa pitämään.

  Viikonloppuun päättyy siis täysipäiväinen hoitotyöni, Vieraitakin on tulossa Kuopiosta asti ja varmaan pääkaupungin nähtävyyksiä ja Lintsiä yms katsellaan ja aktiivisesti kokeillakiin mökkisaunomisen ohella.

  Kesähän tietenkin on jo mennyt kun juhannuskin on ohitse, näin miettii moni ja minäkin pitkälti olen samaa mieltä ainakin silloin kun säätyyppi vaihtuu harmaaseen ja kylmään, joka kohdallani lisää taas kaipuuta sinne meren taakse n.s. ikuiseen kesään. Katsellaan nyt rauhassa niin aurinkoa kun sateitakin, rikkaus kuitenkin on nämä neljä vuodenaikaa, ei siitä mihinkään pääse.

   

   

   

   

   

  ---

• Osana hyttysten ravintoketjua18.6.2010 klo 12:22  Kommentoi (0)

  aion taas viikonloppuna olla Porvoon mökillä. Niitä kuulema on tänä vuonna runsaanlaisesti ja noita munimiseen sopivia kosteikkojakin on kivasti niille riittänyt. No, ei valiteta moisesta. Tämä puolikin kuuluu meille kaikille osana Suomen n.s. kesää.  Olen Suomessa ollut nyt runsaan kuukauden ja kesääkin jo kulunut runsaat 2 viikkoa, mutta ei se oikein ole siltä tuntunut. Itse nyt en helteistä niin piittaa kun sitä puolta talven mittaan tuolta meren takaa saapi riittävästi. Olisi kuitenkin kiva, jos hieman lisää lämpöä iloksemme suotaisiin.

  Kiva, että yksityisviestein edes löyhästi on Älis-kamujen kanssa tullut pidettyä yhteyttä ja kova uho taas kesän mittaan on joitakin Teistä tavatakin, katsotaan nyt miten menot tämän mahdollistavat.

  Osallistuin leikilläni Älis-palstoilla vireillä olevaan futisveikkaukseenkin ja veikkasin kaikkien otteluiden lopputulokseksi tasapeliä 1-1. Ainakin näin alkuvaiheessa hämmästyttää, että tuolla metodilla keikkuu veikkauksen aika kärkisijoilla. Kiitos vaan tätäkin kautta Avicennalle ja Selene1:lle visan pyörittämisestä, kova duuni päivittäin seurailla ja päivittää otteluita.

  Eipä muuta kun mukavaa kesän jatkoa kaikille Teille, jotka tämänkin sepustuksen lukevat. Pitäisi ryhdistäytyä ja kertoa kuulumisia useamminkin, mutta olevinaan aina on kaikenlaista muutakin kivaa puuhastelua.

   

   

  ---

• Laiskamato16.4.2010 klo 06:03  Kommentoi (0)

  on pahemman kerran purrut. Täällä toisessa "kotimaassani" olen jo taas tällä erää ollut jo helmikuun lopusta ja eipä ole tullut mitään blogeiltua. Tukistan  itseäni moisesta laiminlyönnistä. Kiva, että yksityisviesteillä ovat monet muistaneet ja Stadia, Kalakukkojen Kuopiota on pelailtu yhteisövisojen puolella ihan mukavasti. Salasanamurtokin toi pienen katkon Älikseen, oma salasanani, jonka täkäläinen ekan koneen vuosia sitten myynyt kaveri valmiiksi laittoi koneelleni on nyt historiaa. Harmi, sillä edelleen yritän kirjautua ja huono on tulos.

  Iloinen olen, että noin 4 vuotta vireillä pitämäni Moniottelu on toteutettu ja pelaajatkin sitä tuntuvat kiittelevän. Tämä osoittaa, että päämääriensä puolesta tulee taistella, vaikka olo joskus olikin matkan varrella Don Quijoteen verrattavissa. Onneksi viestiketjussa tuolla n.s. todäl-puolella oli kannustavia tukijoita ja lobbareita, joiden ansiota toteutuminen oli. Kiitos Toivakan mummoille potkukelkkoineen, jotka jumppinki mobilisoi tehokkaasti, Millalle Pohjois-Tsadin ilmatilan hallinnasta luudallaan banderolleineen, rioutille tuonne etelämmäksi ynnä monille muille asiaa tukeneille. Viime kädessä tietenkin kiitos kuuluu ylläpidolle, joka teknisesti onnistui ideani toteuttamaan.

  Samat kiitokset tulen esittämään sitten kun vastaanotan Nobelin-palkinnon tästä uraauurtavasta ja maailmanrauhaa edistävästä ideastani.

  Perjantai-aamun tapaan yritän taas paikallisessa keilaliigassa tuoda esiin sitä, että Suomesta löytyy muitakin huippu-urheilijoita kun Paavo Nurmi ja Teemu Selänne. Katsotaan miten keilat kaatuvat!

  Paluulippuakin pitäisi kai sinne harkita, jos nyt sitten tuhkat ilmatilasta satelevat lähiviikkojen aikana. Pitäkäähän Suomi pystyssä ja keskittykää jo kevään odotukseen!

  ---