Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Ensimmäinen täysi viikko etätyötä takana23.3.2020 klo 13:53  Kommentoi (0)

  No niin, nyt olen tehnyt ensimmäisen kerran täyden työviikon töitä kotoa käsin. Tähän voisi melkein tottua, mutta vain melkein. Vaikka en kaikkein sosiaalisimpia ihmisiä aina joka tilanteessa olekaan niin kyllä muiden ihmisten seura kuitenkin ihan hyvää tekee. Ja jos miettii minkä takia tekee etänä juuri nyt töitä niin paljon mieluummin eläisin tilanteessa, jossa meillä ei olisi koronavirusongelmaa ja istuisin konttorilla aivan tavallisesti.

   

  Mutta tosiaan olen nyt tehnyt kuusi viimeisintä työpäivää töitä etänä. Ihan ok on saanut hommat hoidettua näinkin, ei siinä mitään. Täytyy vaan muistaa pitää taukoja ja jos mahdollista niin käydä keskellä päivää ulkona pienellä kävelyllä. Silloin jaksaa paremmin. Jos jotain positiivista pitää tähän hetkeen pohtia niin sään puolesta on hyvät mahdollisuudet ulkoilla. Mutta jos työelämää pohtii niin kaikkein eniten huolestuttaa että mitä kaikkea tämä koronakriisi saa taloudellisesti aikaan. Itse elämistä rajoittavat toimenpiteet varmasti loppuvat jo parin kuukauden päästä ja on taas mahdollista käydä konttorilla töissä ja palata harrastusten pariin. Mutta valitettavan moni joutuu tästä taloudellisesti kärsimään. Ja sitä kärsimystä kestää kyllä pitkälle tulevaisuuteen.

  ---

• Etätyötä16.3.2020 klo 10:51  Kommentoi (0)

  Työnteko jatkuu kotikonttorilla, ei ole enää tarpeen mennä konttorille pariin viikkoon muuta kuin erittäin painavasta syystä. Jos tuntui viime viikon perjantaina että on apokalyptinen fiilis niin se tunne ei kyllä ole viikonloppuna mihinkään kadonnut. Tuntuu että ei mediassa paljon muuta ehditä puhua ja käsitellä kuin koronaan liittyviä asioita, vaikka varmasti maailmassa paljon muutakin tapahtuu. Ei tosin urheilumaailmassa kun siellä on lähes kaikki toiminta keskeytetty toistaiseksi.

   

  Tänään vielä ovat päiväkodit ja koulut normaalisti auki. Venla jäi tosin tänään kotiin kun vaimollani on vapaapäivä omasta koulusta. Väinö meni normaalisti kouluun. Voi tosin olla että kohta ei tarvitse enää mennä kouluun ja päiväkotiinkaan jos Suomi seuraa muun maailman esimerkkiä. Hurjia ovat Italiasta ja Espanjasta saapuvat uutiset. Koko ajan toivon että siellä tilanne kääntyisi parempaan, koska silloin pystyisi jo hieman arvioimaan milloin Suomessakin on ns. pahin takana. Tai toivon toki muutenkin että tilanne paranisi kaikkialla, mutta realisti täytyy sen suhteen olla että koronavirus ei ihan silmänräpäyksessä maan päältä katoa.

   

  Ja karseaa on ajatella tämän kaiken taloudellisia vaikutuksia, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yritykseen, joita Suomessakin on paljon. Matkailu -ja ravitsemusalalla on varmaa todella ahdistavat tunnelmat. Tästä kaikesta maksetaan hintaa vielä pitkään. Epäilen ettei sellaista gurua kristallipallon kanssa ole olemassakaan, joka ihan tarkkaan osaisi kertoa mihin kaikkialla tämä vielä tulee vaikuttamaan.

  ---

• 100:s blogikirjoitus13.3.2020 klo 14:26  Kommentoi (0)

   

  Tarkistin juuri että ensimmäinen blogikirjoitukseni oli ilmestynyt tänne toukokuussa 2007. Nyt, lähes 13 vuotta myöhemmin on sadannen kirjoituksen vuoro. Toivotaan että seuraavat sata kirjoitusta tulevat tänne hieman ripeämpään tahtiin, vaikka välillä tuntuu ettei aikaa kirjoittamiselle tahdo mistään löytyä.

   

  Ja ikä tarvitse kauaa miettiä mistä kirjoittaisi kun tällä hetkellä on yksi asia, joka jollain tapaa vaikuttaa kaikkien elämään, eli koronavirus. Eilen ilmoitettiin että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet on määrätty peruutettavaksi 31.5.2020 asti. Ei siis tarvitse mennä katsomaan tuota aiemmin mainostamaani Suomi-Serbia futsalmaaottelua. Ei sen puoleen, en edes onnistunut saamaan peliin lippuja sillä se myytiin noin puolessa tunnissa loppuun viime viikon perjantaina kun liput tulivat myyntiin. Väinö oli jo jonkun aikaa puhunut että menisimme katsomaan yhdessä jonkun lätkämatsin ja alustavasti olimme suunnitelleet menevämme HIFK-JYP-peliin, joka olisi ollut eilen. Ei tarvinnut mennä sinnekään kun peli pelattiin lopulta tyhjille katsomoille.

   

  Aika apokalyptinen tunnelma tässä on muutenkin kun uutisia ja someviestejä seuraa. Ihmiset hamstraavat kaupasta ruokaa ja erityisesti vessapaperia kotiin oikein urakalla ja media suoltaa uusia uutisia jatkuvalla syötöllä koronaan liittyen. Voi toisaalta olla parempikin että uutisia tulee tasaisesti, sillä jos ei mitään uutisoitaisi niin epätietoisuus olisi varmaan vielä huonompi vaihtoehto. Työpaikalta tuli viestiä että seuraavat pari viikkoa on syytä tehdä töitä kotoa käsin jos se vain suinkin on mahdollista, joten nyt ei mene aikaa työmatkoihin. Ja Väinön futisjoukkueen toiminta on Palloliiton suosituksen mukaisesti tauolla maaliskuun loppuun asti.

   

  Periaatteessa ajatuksia ja havaintoja koronavirukseen liittyen pitäisi kirjoitella muistiin joka päivä, sillä jos vain kerran viikossa yrittää asioita koota yhteen niin siinä on liikaa ehtinyt tapahtua. Yhteenvetona täytyy todeta että en ole aiemmin mitään vastaavaa itse kokenut. Televisiosarjoissa tällaisia aina välillä näkee ja siellähän sitten tapahtuu vaikka mitä. Todellisuudessa olen tulevaisuuden suhteen itse aika luottavainen. Kyllä me tästä  koronaviruksesta selviämme, tavalla tai toisella. Ja kun seuraavan kerran joku samanlainen virus lähtee kiertämään niin tällaiseen tilanteeseen osataan suhtautua ja varautua paremmin.

   

  Toivottavasti 150:s ja 200:s blogikirjoitus ovat aikanaan jostain positiivisemmasta aiheesta tai ainakin kirjoitetaan mukavammissa olosuhteissa.

  ---

• Teneriffan lomareissu28.2.2020 klo 13:39  Kommentoi (0)

  Uutisia kun seuraa niin ei välttyä kuulemasta sanaa koronavirus. Tuntuu ettei maailmassa paljon muuta tällä hetkellä tapahdukaan. Vielä on vähän aikaista sanoa miten vakavasta sairaudesta lopulta on kyse, mutta ainakin työpaikan keskusteluissa monet epäilevät että ihmiset ja media ylireagoivat tilanteeseen. Toivottavasti näin onkin ja tästä selvitään vähällä. Ja hyvähän se on ihmisiä muistuttaa pesemään käsiä ahkerasti saippualla.

   

  Kertoivat aika äskettäin että yksi hotelli Teneriffan Adejen kaupungissa oli joutunut karanteeniin koronaviruksen takia. Muutama suomalainenkin on siellä jumissa. Aivan erityisesti tähän kiinnitti huomiota sen takia että olimme juuri helmikuun alussa lomamatkalla Teneriffalla ja juuri nimenomaan tuolla Adejessa. Ei sentään sama hotelli mikä nyt on karanteenissa mutta jos Google Mapsin karttaa oikein osaan lukea niin reippaan kävelymatkan päässä meidän lomapaikasta tämä karanteenihotelli sijaitsee. Onneksi ei varattu matkaa helmikuun lopulle. Olisi ollut hiekkamyrskyä ja koronaa sotkemassa lomaa.

   

  Meidän loman aikaan oli myös jonkinasteinen hiekkamyrsky pari ensimmäistä lomapäivää. Ilma oli sakeana hiekasta ja terassille kertyi pieniä hiekkakasoja. Sen verran kovaa tuuli että emme jääneet tuolloin hotellin uima-altaalle makailemaan vaan lähdimme kiertämään saarta vuokratulla autolla. Kävimme mm. Loro Parque -eläinpuistossa, joka mainitaan kaikissa lomaoppaissa saaren ykkösnähtävyytenä. Suosittelen vahvasti käymään siellä jos Teneriffalle matkustaa ja ei ole Loro Parquessa aiemmin vieraillut. Oli hieno paikka. Ajoimme sinne sellaista vuoriston serpentiinitietä pitkin. Ei tullut ratin takana aika pitkäksi kun koko ajan joutui rattia kääntämään. Oman lisämausteensa matkantekoon tarjosi auton navigaattori, josta oli mahdollisesti jäänyt muutama päivitys tekemättä karttoihin. Kun lähdimme Loro Parquesta kohti hotellia niin jouduimme ajamaan aikamoisia kärrypolkuja ennen kuin tajusimme että navigaattori ei ollut ajan tasalla ja aloimme seurata omatoimisesti tieviittoja. Tai sitten navigaattoriin oli laitettu vuokraamossa joku adventure-mode asetus päälle turistin iloksi. Mutta sekä auto että matkustajat saatiin ehjänä perille.

   

  Uskalsimme vielä tuon edellä mainitun seikkailun jälkeen lähteä ajamaan Teide-vuoren huipullekin. Tämä reissu jännitti ennakkoon enemmän, mutta osoittautui että huipulle menevä tie oli hyvässä kunnossa ja opasteet olivat ihan selkeitä lukea. Emme kuitenkaan menneet köysiratavaunulla sinne aivan huipun kupeeseen kun sinne olisi ollut kova jono. Hienot oli maisemat sekä huipulla että matkalle sinne ja takaisin. Kannattaa tuollakin poiketa jos minulta kysytään.

   

  Matkamme oli varattu TUI:n kautta ka siihen kuului edestakaisin lennot sekä majoitus all-inclusive hotellissa. Hotelli oli hyvätasoinen ja nälkää ei tosiaan tarvinnut nähdä kun käytännössä aina oli joku paikka auki joko välipalaa tai tukevampaa ateriaa varten. Uima-altaita löytyi kaksi kappaletta ja niistä toinen oli jopa lämmitetty. Viihdyimme muutamana päivänä ihan hotellin altaan luona emmekä lähteneet mihinkään kiertelemään. Oikeaa lomaa siis, vailla stressiä. Lapsetkin osasivat itse hakea juomia allasbaarista ja niitä myös haettiin niin sai rahoille vastinetta. Hotellin lähellä sijaitseva uimaranta oli tummahiekkainen ja kävimme siellä uittamassa varpaita Atlantissa vain yhtenä päivänä. Ehkä joku toinen kerta majoitumme sellaiseen hotelliin, jossa on hieno uimaranta lähellä ja vietämme enemmän aikaa rannalla. Lämmintä oli saman verran kuin normaalisti Suomen kesässä eli sellaiset 23-27 astetta päivän ylimpänä lämpötilana.

   

  Kaikin puolin hieno loma, mulle tosi iski loma loppupuolella flunssa, mutta ei se sentään vuoteen pohjalle kaatanut.

  ---

• Suomelle menestystä myös futsalissa19.2.2020 klo 12:48  Kommentoi (0)

  Ehti taas aikaa kulua ilman että blogiin mitään kirjoitin, mutta nyt on taas hetki aikaa kirjoitella ajatuksia tänne.

   

  Olen aikaisemmin kirjoitellut kun Suomena miesten jalkapallomaajoukkue tai miesten futsalmaajoukkue on ansioitunut peleissä ja samaa linjaa voi jatkaa nytkin. Miesten jalkapallomaajoukkue pääsi nimittäin futsalissa MM-jatkokarsintaan. Pelipaikka MM-lopputurnauksessa on nyt kahden karsintaottelun päässä. Tammi-helmikuun karsintaturnauksessa Suomen kanssa samassa lohkossa pelasivat Portugali, Italia ja Valko-Venäjä ja Suomi sijoittui lohkossa lopulta toiseksi. Ei ollut mikään helppo lohko sillä suoran jatkopaikan vienyt Portugali on futsalin hallitseva Euroopan mestari ja Italiallakin on lajissa menestystä vuosien varrella tullut. Kaksiosaisessa jatkokarsinnassa Suomi kohtaa Serbian ja kotiottelu pelataan su 12.4 klo 16.00 Vantaan Energia-areenalla. Sinne vaan kaikki kannustamaan Suomi voittoon.

   

  Etelä-Suomeen ei tällä kertaa kunnon talvea tullut. Lopetin työmatkapyöräilyn vanhasta tottumuksesta marraskuun lopussa, mutta aloitin sen uudelleen jo ennen vuodenvaihdetta kun ei lunta ja jäätä maassa näkynyt. Pimeää on ollut ja poikkeuksellisen lämmintä. Aika vaikea tästä on mitään positiivista sanottavaa keksiä, mutta onhan se toisaalta kiva että on voinut pyöräillä töihin ympäri vuoden ja ehkä keväällä on vähemmän katupölyä ilmassa. Mutta olisi se kummasti mieltä piristänyt jos maahan olisi saatu lumipeite ja olisi päässyt lasten kanssa läheiseen urheilupuistoon luistelemaan. Ja monesti maaliskuussa mielialaa on kohentanut se kun on voinut seurata miten lumet alkavat sulaa ja päivät lämmetä. Nyt ei ainakaan lumien sulamista voi seurata. Ja voi olla ettei lämpötilatkaan tästä ihan hetkessä mihinkään muutu.

   

  Mielessä on ajatuksia siitä mistä kirjoittamista voisi jatkaa, mutta jätetään muut aiheet seuraavaan kertaan.

  ---

• 15.11.201921.11.2019 klo 15:50  Kommentoi (0)

  Onnistuihan se lopulta! Suomen miesten jalkapallojoukkue selvisi lopultakin mukaan arvokisojen lopputurnaukseen. Menee mun arvoasteikolla samaan sarjaan jääkiekon MM-kullan 1995 ja Euroviisuvoiton 2006 kanssa. Eli sellainen asia, jonka ei lapsena edes kuvitellut olevan mahdollista. Nyt on tämäkin saavutettu. Näkihän sen televisiosta yleisön reaktiosta miten iso asia tämä oli kaikille, jotka ovat Suomessa futista vähänkään seuranneet! Mahtava suoritus, toivotaan että menestykselle tulee jatkoa.

   

  ---

• Uudet arkirutiinit14.11.2019 klo 16:07  Kommentoi (0)

  Huomenna sitten selviää jos Suomen paikka jalkapallon miesten EM-lopputurnaukseen varmistuu. Tai jos sen varmistuminen siirtyy tulevaisuuteen. Väinön futistreenit menee osittain päällekkäin pelin kanssa niin alusta jää varmaan osa näkemättä, mutta tarkoitus olisi kyllä katsoa peli illalla. Veikkaan lopputulokseksi 5-0 Suomelle. En taida tosin mitään tulosvetoa tuon puolesta laittaa menemään.

   

  Niin ja viimeksi kirjoittelin siitä kuinka lapset olivat menneen päiväkotiin ja palasin itse töihin. Töihin paluu oli itse asiassa aika siistiä. Sain käydä vessassa rauhassa ja pystyin keskustelemaan ihmisten kanssa muistakin asioista kuin pelkästään lapsista. Jostain kumman syystä leikkipuistoissa ja perhekahviloissa keskustelut pyörivät aina asioissa, jotka liittyivät jotenkin lapsiin. En paljoa liioittele jos väitän tuntevani sen aikaisten tuttujen ihmisten lasten tavat paremmin kuin aikuisten. Oli kiva puhua työkavereiden kanssa kaikesta muustakin. Mulle tuli myös yllätyksenä se miten paljon konttorilla oli väki vaihtunut kahdeksan kuukauden aikana. Oli siellä toki vanhoja tuttuja naamojakin paljon, mutta myös monta uutta. Itse työ ja prosessit olivat aika samat edelleen. Tosin edessä oli iso muutos yrityksen käyttöjärjestelmään ja kaikki aika meni muutokseen valmistautumiseen.

   

  Lapset pärjäsivät päiväkodissa hyvin. Venla oli vasta 2-vuotias ja sairasteli ensimmäisenä talvena paljon. Lehdessä oli muistaakseni juuri tuona talvena artikkeli siitä että alle 3-vuotiaiden lasten vanhemmat ovat yhden vuoden aikana n. 100 päivää poissa töistä lapsen sairastelun takia. Kuulosti kauhean suurelta luvulta, mutta kun pohdin hetken miten paljon Venla oli sairastellut ja laskin yhteen kaikki päivät, jolloin minä tai vaimo jäimme kotiin häntä hoitamaan niin aika lähelle oikeaa tuo 100 päivän arvio taitaa osua.

   

  ---

• Lapset päiväkotiin ja itse taas töihin31.10.2019 klo 15:24  Kommentoi (0)

  Suomen futsalmaajoukkue selvitti historiallisesti tiensä 16 parhaan joukkoon lajin MM-karsinnassa. Vaikea arvioida kumpi on kovempi suoritus, tämä vai Huuhkajien EM-karsinnat. Medianäkyvyyden puolesta toki Huuhkajien menestys on kovempi juttu, mutta kyllä futsalmaajoukkueenkin suoritus on kova ja tulosta tiukasta harjoittelusta. No, tuosta on varmaan jokaisella oma mielipide, mun on turha täällä mitään julistaa. Hyvin on mennyt molemmissa lajeissa.

   

  Sitten voisi taas jatkaa menneiden muistelua. Olisiko nyt paikallaan palata muistoissa siihen hetkeen, jolloin lapset aloittivat päiväkodissa ja palasin itse hoitovapaalta takaisin töihin. Jos oikein muistan niin päiväkoti alkoi 3.8.2015 ja Väinö oli tuolloin juuri täyttänyt viisi vuotta ja Venla täytti muutamaa päivää myöhemmin kaksi.  Olin vielä itse viikon verran kotona ja lapset totuttautuivat päiväkotiin aluksi muutaman tunnin päivässä. Muistelisin että varsinkin Venlalla otti aluksi koville kun joutui jäämään hoitoon vieraiden ihmisten seuraan. Väinöllä oli helpompaa kun hän oli jo ollut aiemmin kerhotoiminnassa mukana ja oli muutenkin isompi ja ymmärsi paremmin mitä ympärillä tapahtuu. Päiväkodin aita on yhteinen meidän taloyhtiön kanssa, joten matkaa päiväkotiin ei tosiaan ole paljon. Vanha mittayksikkö ?kivenheitto? pätee tässä oikein hyvin, ei edes tarvitse olla kummoinen heittäjä. Tuo on kyllä ajan myötä pelastanut monta kertaa kun on aamulla huomannut että jotain unohtui kotiin. On helppo käydä hakemassa unohtuneet tavarat kotoa kun asuu niin lähellä.

   

  Ja itse päiväkoti ja henkilöstökin ovat oikein mukavia. Eli sain lopetettua hoitovapaan hyvillä mielin ja palasin sitten töihin ihmettelemään mitä kaikkea siellä on tapahtunut poissaollessani?

  ---

• Muistikuvia hoitovapaalta26.10.2019 klo 14:59  Kommentoi (0)

  Asioita kun alkoi tarkemmin  muistella niin täytyy tietysti jotain kirjoittaa myös tuohon hoitovapaaseen liittyen. Tosin millään ei kaikkea voi jälkeenpäin muistaa (kunpa olisinkin kirjoittanut silloin blogia!) mutta jotain on jäänyt mieleen. Olimme muuttaneet lokakuussa 2014 isompaan rivitaloasuntoon, jossa asumme itse asiassa edelleen. Paikka oli valittu niin että päiväkotia ja ala-aste olivat lähellä kotia. Ja appivanhemmatkin asuivat melko lähellä. Väinö oli täyttänyt kesällä neljä vuotta ja oli tietysti luonnollista, että hän tarvitsee jo päivittäin jotain muutakin seuraa kuin isän ja pikkusiskon. Eli Väinö ilmoitettiin mukaan päiväkodin kerhoon. Sitä oli kolme tuntia päivässä, muistaakseni 9-12 ja siellä pääsi touhuamaan oman ikäisten kavereiden kanssa. Ilmojen suosiessa teimme vielä usein niin että jäimme ulkoilemaan läheiseen leikkipuistoon kotimatkalla kerhokavereiden kanssa. Muuten siis kiva, mutta Venla ei oikein ymmärtänyt mihin äiti ja isoveli katosivat. Kun veimme Väinön kerhoon niin pois lähtiessä Venla osoitti ikkunaa ja sanoi ?eikkii?. Siiten alkoi itku. Ja itkua jatkoi kotona aina siihen asti kunnes lähdimme hakemaan Väinöä kotiin kerhosta. Todella rentouttavaa siis. Ei se nyt aina ollut näin, mutta valitettavan usein.

   

  Venla alkoi tuossa hoitovapaani aikana oppia puhumaan enemmän sanoja. Ihan tarkkaan en kaikkea muista, mutta Väinö oli ?äijä? äiti oli ?äpä? ja tutti oli ?äppi?. Ainoa keino millä Venlan sai rauhoittumaan sillä aikaa kun Väinö oli kerhossa oli se että hänelle antoi tutin suuhun. Siinä kolmen tunnin aikana ei yleensä paljoa ehtinyt tehdä, mutta jotain sentään. Usein ehti laittaa ruuan valmiiksi iltapäivää varten, mutta ei paljon muuta.

  ---

• Menneiden muistelua25.10.2019 klo 13:02  Kommentoi (0)

  Jos muuten miettii mitä kaikkea elämässä oon tapahtunut vuoden 2014 jälkeen niin vuodelta 2015 täytyy nostaa esiin se että olin hoitovapaalla kotona lasten kanssa vuoden alusta elokuuhun asti. Siinä tämän blogin päivittäminen varmaan unohtui. Tiivistettynä voisi todeta että tuo oli hienoa aikaa. Sen verran pitkään olin työelämässä ehtinyt olla mukana että teki todella hyvää olla hieman pidempään poissa töistä ja kotona. Ja lasten kanssa touhuaminen oli mukavaa, vaikka siinä olikin hermot aika tiukalla välillä. Mitään lomaahan tuo hoitovapaa ei siis ole vaan kyllä tuo perheen arjesta huolehtiminen kahden pienen lapsen kanssa ihan oikeasti työstä käy. Mutta hienoa aikaa se oli. Pienten lasten kanssa usein käy niin että yöunet jäävät vähiin, mutta kun olin hoitovapaalla niin tuntui että siinä sai levättyä paremmin, koska sellaisina aamuina kun lapset nukkuivat pidempään niin meillä ei ollut herätyskelloa herättämässä. Ja kun ulkoili lasten kanssa vähintään kaksi kertaa päivässä niin kyllä sekin hyvää teki. Suosittelen kaikin puolin ihan jokaiselle jos vaan on taloudellisesti mahdollista.

   

  Talvi, kevät ja kesä 2015 menivät siis hoitovapaalla ja lasten kanssa. Arki pyöri lasten ympärillä ja kaikki hiekkalaatikolla käydyt keskustelutkin hyvin vahvasti saman aihealueen ympärillä. Elokuussa 2015 olikin sitten edessä töihin paluun ja lapset aloittivat päiväkodissa. Venla oli tuolloin juuri täyttänyt kaksi vuotta ja Väinö oli viisivuotias. Jatkan tästä toisella kertaa.

  ---