Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Hyvää uutta vuotta 2014!31.12.2013 klo 13:48  Kommentoi (0)

  Niin se vaan 2013 alkaa lähestyä loppuaan. Aika hieno vuosi oli kyseessä, sillä perheeseemme syntyi toinen lapsi elokuun alussa ja sain mahdollisuuden viettää isyysvapaan aikana paljon aikana esikoisemme kanssa. Töiden puolesta kulunut vuosi oli mollivoittoinen. Tuohon liittyy eräs sanaleikki, joka ei monelle aukea enkä oikein voi tai halua tuota tässä avata. Rankka vuosi kokonaisuutena ja voisin kuvitella että vuodesta 2014 ei välttämättä tule paljon helpompaa. Kotioloissa riittää takuulla kahden pienen lapsen kanssa haastetta ja töissä on tulossa isoja tietojärjestelmämuutoksia, jotka tekevät takuulla työstä haastavaa ja stressaavaa. Taloudellisella puolella on jo tiedossa 5 500 euron perintöverot, jotka pitäisi maksaa toukokuun alkuun mennessä. Näistä lähtökohdista on hyvä lähteä liikkeelle vuoteen 2014.

   

  Joulupyhät menivät meidän perheellä hyvin. Teimme jo perinteeksi muodostuneen vierailukiertueen eli olimme jouluaaton ja joulupäivän minun vanhempieni luona Lahdessa ja kävimme tapaninpäivänä vaimon vanhempien luona Helsingissä. Ei tarvinnut siis kotona ihan liikaa joulusta hössöttää, vaikka se voisi joskus olla kivakin valmistella joulu kotona. Eiköhän siihenkin tulevaisuudessa vielä tarjoudu mahdollisuus. Tyttäremme Venla sai lahjaksi vaatteita eikä 4 kk ikäinen vauva oikeastaan muuta tarvitsekaan. Väinölle joulupukki sen sijaan toi paljon paketteja. Ja se oli siis nimenomaan joulupukki, joka ne toi. Vanhempani olivat hommanneet joulupukin asusteet ja veljeni hoiti pukin hommat. Kovasti Väinöä jännitti. Ei vielä ollut pelkoa että hän olisi alkanut epäillä joulupukin aitoutta.

   

  Mummolassa Väinö mieltyi saamaansa poliisiautoon, joka ajeli ympäriinsä ja antoi sakkoja muille. Kotona laitoimme paristot Brion puujunaan, jonka Väinö oli saanut ja sitten junasta tuli ykköslelu. Niin se vaan mieli muuttuu. Kovin montaa lahjaa ei pieni lapsi ilmeisesti kerralla tarvitse sillä vaikuttaisi sille että osa lahjoista on jäänyt lähes kokonaan käyttämättä. Yksi mieluinen lahja oli Tatun ja Patun Suomi ?kirja, jota on luettu myös ahkerasti. Sääolosuhteet olivat niin ankeat kuin vain voi olla. Ei lunta, pilvistä, pimeää ja sateista. Olisi kiva päästä Väinön kanssa jossain vaiheessa kelkkamäkeen, mutta sääennusteiden perusteella vuosi 2014 alkaa myös lumettomana ja sateisena. Toisaalta edellisenä neljänä talvena lunta tuli kyllä ihan yllin kyllin. Ei se haittaa vaikka ei ihan niin paljon tarvitsisikaan lumitöitä tänä talvena tehdä.

  ---

• Elokuvissa pienen lapsen kanssa19.12.2013 klo 17:05  Kommentoi (0)

  Talvilomani meni hyvin. Aika paljon samaan tyyliin se sujui kuin kesällä pitämäni kesäloma ja isyysvapaa. Eli vietin paljon aikaa kolmivuotiaan poikamme Väinön kanssa. Toki Väinö oli muutamana päivänä aamupäivän kerhossa niin ehdin hoitaa tuolloin hieman omia asioita kuten mm. jouluostokset. Ja ehdimmehän me todella paljon harrastaa yhdessä kaikkea mukavaa Väinön kanssa. Ulkoilimme omalla pihalla ja leikkipuistossa sekä kävimme Hoplopissa, elokuvissa sekä uimassa.

   

  Kirjoittelin blogiin jo aiemmin että voisi olla kiva käydä elokuvissa Väinön kanssa mutta minua arvelutti se että miten Väinö jaksaa istua siellä paikallaan ja näkeekö hän siellä mitään kun on niin pieni. No nyt tuokin asia sitten selvisi kun menimme lomaviikollani keskiviikkona katsomaan elokuvaa Lentsikat klo 13.05 alkavaan päivänäytökseen. Bussimme eteni hitaasti kaupunkiliikenteessä ja pääsimme elokuvateatteriin vasta reilu 10 minuuttia ennen näytöksen alkua. Olin huolissani että saisimmeko enää hyviä tai vierekkäisiä paikkoja. Huoleni oli onneksi tarpeeton sillä kassalla meille selvisi että näytökseen ei ollut vielä ostettu yhtään lippua ennen meitä. Saimme siis valita aivan mieleisemme paikat elokuvasalista. Siirryimme elokuvasalin oven viereen ja pyörittelimme siinä Väinön Sega-autopelin ratteja yhdessä kun ovet saliin avattiin. Ovet avannut Finnkinon työntekijä vahvisti meille että näytökseen oli myyty vain kaksi lippua. Mitään tarvetta istuinkorokkeelle ei siis ollut kun ei siihen meidän eteen ketään ollut tulossa.

   

  Siirryimme sitten saliin ja katselimme siellä hieman mainoksia. Väinö ihasteli kun siellä oli iso televisio. Olimme varautuneet elokuvaan siten että otimme mukaan evääksi porkkanan paloja, ruisleipää sekä vettä. Valinta oli oivallinen sillä porkkanoiden syöminen ei ole ihan sitä kaikkein nopeinta hommaa kolmivuotiaalle ja siinä sai kivasti käsille ja suulle puuhaa samalla kun seurasi elokuvaa. Itse elokuva oli mielestäni hyvä ja jännittävä lastenelokuvaksi, mutta valitettavasti aika suuri osa juonesta taisi mennä Väinöltä hieman ohi. Mietinkin leffan aikana että oli hyvä että olimme ainoat katsojat tuossa elokuvasalissa sillä Väinö kyseli multa koko ajan mitä leffassa tapahtui ja miksi joku sanoi tai teki jotain. Mutta hienosti hän jaksoi elokuvan seurata loppuun asti eli istui paikallaan 1,5 tuntia. Päätin että seuraava elokuvavierailumme tulee tapahtumaan aikaisintaan puolen vuoden päästä tai sitäkin myöhemmin. Sitten saa Väinökin elokuvasta enemmän irti. Mutta se oli erityisen hienoa ja ikimuistoista että meillä oli ihan oma näytös vain meille kahdelle. Eipä ole moista tapahtunut ennen. Mitähän Väinö ajattelee ensi kerralla kun elokuvasalissa todennäköisesti on muitakin ihmisiä meidän lisäksi?

   

  Ja Väinön pikkusiskolle kuuluu myös hyvää. Ikää Venlalla on nyt 4 kk ja hänen kovasti mieli tulla mukaan Väinön leikkeihin, mutta vielä hän ei pääse itse liikkeelle. Vaan ei siinä enää kauaa kestä.

  ---

• Lomasuunnitelmia5.12.2013 klo 09:21  Kommentoi (0)

  Itsenäisyyspäivää kunnioittaen laitan tämän viikon kirjoituksen blogiini jo torstaina. Ei sitten tarvitse perjantaina kirjoitella tänne tekstiä vaan voin keskittyä muihin asioihin. Vielä kun olisi jotain fiksua kerrottavaa niin hyvä olisi. Mulla on itse asiassa ensi viikolla talviloma, joten lomasuunnitelmiahan tänne voisi kirjoittaa. Ajatuksena on viettää mahdollisimman paljon aikaa Väinön kanssa ja tehdä joululahjaostoksia. Pitäisi tietysti jossain kohtaa ehtiä pohtia mitä ostan lahjaksi. Väinön kanssa ajattelin käydä ainakin Hoplopissa ja elokuvissa (Lentsikat). Toivottavasti suunnitelmat onnistuvat. Uimassakin olisi kiva käydä mutta täytyy huolehtia että ei tule liikaa ohjelmaa lomapäiville.

   

  Kovasti on meidän pieni tyttökin kasvanut. Tällä viikolla puin hänelle ensimmäisen kerran 68 cm kokoisen bodyn päälle. On se kieltämättä hieman iso, mutta ei niin iso etteikö Venla sitä voisi jo käyttää. Ja jos Venlan laittaa lattialle vatsalleen Väinön huoneessa niin hän jaksaa hienosti kannatella päätään ja katsoa kun ajamme Väinön kanssa autoilla liikennematolla. Väinökin jo kyseli yksi päivä että milloin Venla on niin iso että hänen kanssa voi alkaa leikkiä. Hieno homma jos pikkusiskon kanssa leikkiminen jo kiinnostaa. Ei enää tarvitse kauaa odottaa niin leikkiminen onnistuu. Vähän kyllä epäilen ja pelkään että homma menee leikkimisen sijaan riitelyksi, mutta aika näyttää miten siinä käy.

   

  Viimeisen viikon ajan mua on vaivannut flunssa. Saattaa olla että viime viikolla mulla oli yhtenä iltana jopa hieman kuumettakin kun mulla oli niin kylmä. Edelleen mulla on hieman toipilas olo, mutta toivottavasti tästä lomaan mennessä toipuu. Mieluummin niin että sairastaa ennen lomaa kuin loman aikana. Tänä talvena en aikataulukiireistä johtuen ole ehtinyt käydä avannossa uimassa. Olisi ehkä kannattanut sillä viime talvena ei paljon flunssat kiusannut kun kävi itseään kylmässä vedessä uittamassa joka viikkoa. Kuten olen aiemminkin todennut niin avantouinti on kauhea harrastus, josta en missään vaiheessa oppinut viime talvena pitämään. Mutta terveysvaikutukset olivat kyllä tällaisen nuhanenän näkökulmasta niin kiistattomat että oman hyvinvoinnin nimissä harrastusta voisi olla hyvä jatkaa vielä.

  ---

• Turkissa käymässä29.11.2013 klo 10:56  Kommentoi (0)

  En viime viikolla ehtinyt kirjoitella tänne mitään kun olin työmatkalla Turkissa eikä siellä jäänyt ylimääräistä aikaa kirjoitella kuulumisia. Ja tällä hetkellä on töissä kanssa sen verran kiirettä ja stressiä että meinaa järki lähteä. Ei tietenkään pitäisi tällaisina aikoina valittaa töiden paljoutta mutta johonkin täytyy raja vetää. Mutta työstä en halua tänne liikaa kirjoitella. Ehkä joskus jälkeenpäin voin kirjoittaa mistä tässä kaikessa oli kyse. Työkaverit ovat vitsailleet että voisin kirjoittaa käynnissä olevasta projektista jälkeenpäin kirjan. Eipä juuri huvittaisi näistä päivistä kirjoitella.

    

  Tuosta Turkin reissusta voi toki hieman jakaa ajatuksia. Kuten mainitsin niin kyseessä oli työmatka ja matkakohteemme oli tarkemmin kerrottuna Istanbul. Neuvotteluhuoneet ovat kaikissa maissa pääpiirteissään samanlaisia ja tuollaisessa ikkunattomassa kopissa tuli tälläkin reissulla vietettyä paljon aikaa. Neuvotteluhuoneen ulkopuolellakin ehdimme onneksi käymään ja näin yhden uuden ostoskeskuksen, jossa oli vaikka mitä merkkiliikkeitä. Helsingin Sanomat kirjoitti aivan äskettäin että Turkissa on ostoskeskusbuumi ja uusia ostosparatiiseja aukeaa maahan kovaa vauhtia. Siltä se todella näytti kun auton ikkunasta ulos katsoi. Ja Istanbulin liikenne täytyy myös erikseen mainita. Jos liikennettä pitäisi yhdellä sanalla kuvata niin sopiva sana voisi olla kaaos. Tai sitten lievemmin sanottuna ruuhka. En suosittele näkemäni perusteella yhdellekään härmäläiselle autonvuokrausta Istanbulissa. Tulen muistamaan lopun elämääni sen kun tulimme lentokentän ovista ulos. Torvet soivat ja ihmiset huutelivat toisilleen. Liikenteen seassa liikkui jalkaisin liikennepoliiseja, joilla oli pilli suussa ja he puhaltelivat siihen jatkuvasti. Eräs enemmän Turkissa matkustellut työkaverini totesi ilmeeni huomattuaan että hän ei vielä tähän päivään mennessä ole ymmärtänyt jos tuossa edellä kuvatussa toiminnassa on mitään järkeä. Vaikea kuvata sanoin tilannetta mutta menkää ihmeessä paikan päälle käymään jos haluatte tietää tarkemmin mitä tarkoitan.

   

  Matkan positiivisin yllätys oli ehdottomasti paikallinen ruoka. Aivan mahtavan makuista, Turkish Airlinesin tarjoamasta lentokoneruoasta alkaen. Kävimme yhdessä kalaravintolassa ja yhdessä napatanssiravintolassa. Molemmissa ruoka oli aivan loistavaa ja varsinkin tuossa jälkimmäisenä mainitussa paikassa myös tunnelma oli aivan mahtava. Ei tietoakaan suomalaisesta jäykkyydestä kun väki pisti jalalla koreasti. Ruokaa oli myös ihan riittävästi eikä tosiaan tarvinnut ravintolasta nälkäisenä lähteä. Siinä kalaravintolassa kävi niin että ahmin itseni täyteen jo pelkästä alkuruoasta. Toki pääruokaa oli myös pakko tunkea suusta sisään kun se oli niin hyvää. Mausteiden käyttö oli paikallisilla kokeilla hyvin hallussa, sanoisin.

  ---

• Kulosaari Open lähestyy15.11.2013 klo 11:06  Kommentoi (0)

  Kuluneelta viikolta ei taas ole ihmeitä kerrottavaksi. Lyhyitä yöunia, järjetön kiire töissä ja vihainen vaimo kotona. Olen luottavainen tulevaisuuden suhteen ja uskon että asiat paranevat tästä. Ensi keväänä erääntyvästä suuresta perintöverosta ja maassamme vallitsevasta taloudellisesta taantumasta huolimatta.

   

  Välillä aina tulee mieleen paljon ajatuksia asioista mistä voisi kirjoittaa mutta ne pitäisi aina pistää paperille muistiin. Mulle käy tosi usein niin että kun alan tekstiä kirjoittaa niin en enää muista mitä piti tarinoida. No, kun ei muuta kerrottavaa ole niin mainostan sitten tässä että ystäväni Mika pitää 18.1.2014 Kulosaaren Kuparilyhty-ravintolassa Kulosaari-open-tietokilpailun, alkaa klo 17.00. Luvassa on kuulemma aika kattava otanta kysymyksiä, hieman totisempi vääntö kuin perinteinen pubivisa. Kyseessä on joukkuekilpailu (max. 6 henkilöä/joukkue). Lupaan mainostaa tapahtumaa vielä lisää lähempänä h-hetkeä, mutta tässä kaikille ennakkotietoa niin innokkaat voivat alkaa koota joukkuetta.

  ---

• Voihan perintövero8.11.2013 klo 12:17  Kommentoi (2)

  Roope-setä on varmasti joskus todennut otsikossa mainitulla tavoin. Sopiva lausahdus tämän hetken tuntemuksiin. En ole vielä saanut verottajalta papereita, mutta tiedän veljieni saaneen sellaiset ja ensi vuoden toukokuuhun mennessä pitäisi kehittää n. 5 500 euroa rahaa perintöveroon jostain. Kyseinen perintö on tulossa tädiltäni, joka kuoli viime kesänä. Hänellä oli avioehto miehensä kanssa ja minut kahden veljeni kanssa oli merkitty testamenttiin perinnönsaajiksi. Muuten kiva, mutta saatu perintö on käytännössä 50 % omistusoikeus hänen aviomiehensä kanssa omistamaan asuntoon, jossa aviomies asuu. Laki turvaa, mielestäni ihan oikeutetusti, lesken aseman ja asuntoa ei tietenkään voi myydä pois hänen altaan vaan leskellä on elinikäinen oikeus asua asunnossa. Näin ollen tilanne on sellainen että maksamme verot nyt ja perimme omaisuuden sitten joskus myöhemmin. Kurja tilanne, kun kuitenkin käytännössä kuukausittainen palkkatili hupenee ihan normaaliin elämiseen.

   

  Keskustelin asiasta lyhyesti erään asianajajana toimivan tuttavan kanssa ja hän totesi ettei tilanteessa oikein voi tehdä mitään. Kuolinpesän käytettävissä olevat käteisvarat saa toki käyttää verojen maksuun, se auttaa hieman. Mutta taitaa olla niin että ensi keväänä täytyy ottaa lainaa että saa verot maksettua. Veroihin toisaalta saa melko harvalla korolla neuvoteltua lisämaksuaikaa jos ei pysty tuolloin kaikkea suorittamaan. Täytyy arvioida lähempänä miten toimin. Tuo lakiasioita työkseen hoitava tuttava kertoi että meidän kohdalle osunut verosumma ei ole ihan mahdoton, mutta hän tietää myös tapauksia, jossa henkilö perii yksin sukulaisen, jonka omaisuus on esim. Helsingin keskustassa sijaitsevassa asunnossa kiinni ja leski asuu siinä edelleen. Sellaisessa tilanteessa perinnönsaaja on kuulemma joutunut ihan oikeasti taloudelliseen ahdinkoon. Perinnöstä luopumista hän ei suositellut missään nimessä, loppujen lopulta kun perintöasioissa jää kuitenkin nettosaajaksi, vaikka verot voivatkin olla kova pala.

   

  Siinäpä se tämän viikon suurin uutinen. Katsotaan taas mitä ensi viikko tuo tullessaan.

   

   

   

  ---

• Radion soittolista1.11.2013 klo 12:51  Kommentoi (0)

  Yllättävän  hyvin toimii Spotifyn radio-toiminto. Olen ainakin itse ymmärtänyt että kun merkitsen Spotifyssa jonkin kappaleen tähdellä ja sitten valitsen soitettavaksi radioksi minun tähdittämät kappaleet niin ohjelma hakee soittolistalle juuri sellaista musiikkia mistä minä oletettavasti pidän. En tiedä meneekö se ihan noin enkä ole kovin paljon ehtinyt Spotifyta soitella mutta luulen että toiminta-ajatus on tuon suuntainen. Ainakin tänään soittelin Spotifyn radiota ja sieltä soi mun mielestä ns. hyvää musiikkia kappale toisensa perään. Ja töissähän mä tuota musiikkia tietenkin joudun kuuntelemaan kun ei kotona ehdi paljon tietokonetta käynnistellä.

   

  Aika vähän tulee tosiaan nykyisin tietokonetta kotona käytettyä. Siitä samasta syystä on jäänyt Älypään pelailu myös aika vähälle. Pelasin toki tällä viikolla pari haastepeliä pois, mutta en edes ehtinyt pelata kaikkia saamiani haastepelejä vielä. Olen yrittänyt katsella iltaisin YLE Areenasta sarjoja joita muuten on jäänyt näkemättä. Lähinnä nyt kiinnostaisi seurata Boardwalk Empirea ja Solsidania aina jos illalla jaksaa ja nettiyhteys toimii. Kätevää kyllä kun netistä näkee ohjelmat niin ei tarvitse olla erikseen mitään tallentavaa digiboksia. Ja kun musiikkia voi soitella netistä niin ei tarvitse keräillä kotiin cd-levyjä. Omalla kohdalla ei kehitys ole vielä mennyt niin pitkälle että lukisin kirjoja tai sanomalehtiä sähköisenä mutta mistäs sen tietää jos sekin päivä vielä joskus koittaa.

   

  Töissä on ollut ihan mieletön kiire. Meinaa ihan kehittää stressiä suorastaan. Täytyy kuitenkin muistaa että kun seuraa tämän hetkisiä talousuutisia muuten niin pitää olla tyytyväinen siihen että on töitä. Kovin paljon on epävarmuutta taloudessa joka puolella. Sitä ei tiedä vaikka itsellekin tulee ihan pyytämättä ylimääräistä vapaata lähitulevaisuudessa. Ensi keväänä tulisi 10 vuotta saman työnantajan palveluksessa yhtäjaksoisesti täyteen. Ihan kunnioitettava saavutus kun ottaa huomioon että kyseessä on suomalainen pörssiyhtiö. Kovasti on toimintaa tehostettu eli henkilöstöä vähennetty, mutta kai siinäkin joku raja tulee vastaan.

  ---

• Vieras ulkomailta25.10.2013 klo 13:39  Kommentoi (0)

  Meillä oli viime viikonloppuna käymässä mielenkiintoinen vieras. Kyseessä oli opiskeluaikainen kaverini Alankomaista, jonka kanssa olimme samaan aikaan opiskelijavaihdossa Saksassa vuosituhannen alussa. Olemme kyllä tavanneet pari kertaa opiskelijavaihdon jälkeenkin hänen kanssaan mutta nyt kyseessä oli ensimmäinen tapaaminen sen jälkeen kun olemme perustaneet perheen. Heilläkin on toinen lapsi tulossa perheeseen ensi keväänä ja esikoinen on n. vuoden Väinöä nuorempi. Ennakkoon jännittävintä oli miten Väinö reagoi tilanteeseen jossa hänen ympärillään puhutaan kieltä jota hän ei ymmärrä. Turha huoli, hyvin Väinö pärjäsi ja kommunikoi vieraan kanssa. 

   

  Ystäväni saapui Suomeen perjantai-iltana lentokoneella ja jatkoi sitten matkaa maanantaiaamuna junalla Pietariin. Perjantaina nyt ei oikeastaan ehtinyt muuta tehdä kuin vaihtaa pikaisesti kuulumiset ja käydä nukkumaan. Lauantaina menimme aamulla uimaan Flamingon kylpylään ja sen jälkeen syömään Raxin seisovaan pöytään. Sieltä sai mukaan ilmapallon ja ähkyn. Hinta-laatu-suhde oli kohdallaan, joten ei tarvitse kyseisen paikan tarjontaa arvostella. Päivään mahtui vielä ostosten tekoa, kävelyretki ja leikkipuistovierailu, joten ehdimme aika paljon olla ulkona, sää suosi ulkoaktiviteettia vaikka kylmä olikin. Kun ystäväni vieraili luonani edellisen kerran pääsiäisen aikaan 2006 kiersimme illalla Kallion baareja. Tällä kertaa jätettiin baarit suosiolla väliin.

   

  Sunnuntaina kävimme aamupäivällä Vanhankaupungin lahdella katsomassa lintuja (joita ei paljon näkynyt kun merenlahti oli jäätynyt yön aikana). Oli jännä huomata viikonlopun aikana että Väinö puhui ystävästäni koko viikonlopun poikana eikä ?miehenä. En ihan tarkkaan muista mitä Väinö sanoi lintuja katsellessa mutta käsitin jotenkin että hän piti ystävääni isona lapsena, joka kulki meidän mukana. Ehkä se on loogista kun minä tavallaan koko ajan kerroin mihin menemme ja ajoin meidät autolla eri paikkoihin. Mielenkiintoista olisi tietää mitä Väinö tarkalleen tuosta vieraasta ajatteli, mutta se jäänee arvoitukseksi. Ystäväni oli menossa aikaisin aamulla Allegrolla Pietariin ja tämän vuoksi hän majoittui hostelliin keskustaan. Olimme hänen kanssaan kahdestaan keskustassa kävelemässä ja kävimme mm. olympiastadionin tornissa ihailemassa Helsinkiä. Koska tiesin ystäväni arvostavan Aki Kaurismäen elokuvia oli minun pakko viedä hänet yhdelle oluelle U. Kalevaan. Tulkitsin hänen elekielensä ja puheiden perusteella että baarivalinta oli lähes täydellinen.

   

  Nyt sitten pitää kasata matkakassaa siihen että pääsemme joskus tekemään vastavierailun Hollantiin.

   

  ---

• Ystävän muistolle16.10.2013 klo 14:17  Kommentoi (0)

  Marro oli jo kirjoittanut tänne muistokirjoituksen Nereukselle viime viikolla. Itse sain tietää tapahtuneesta vasta perjantai-iltana kun kävin tarkistamassa Naamakirjasta mitä tuttaville kuuluu. Ikävä uutinen joka pysäytti. Kuten olen blogissani kertonut niin tätini kuoli heinäkuussa, mutta hänen kuolemaansa oli jo ehtinyt varautua. Tämä tieto tuli täysin yllättäen ja tunne oli erilainen. Hieno ihminen oli kyseessä kun Nereusta muistellaan. Niin hieno että lienee paikalleen kirjoittaa muistiin miten häneen tutustuin. 

   

  Tapasin hänet ensimmäisen kerran loppuvuodesta 2002 eräässä jyväskyläläisessä pubissa, jossa kävin visailemassa kavereiden kanssa. Paikalla oli paljon joukkueita, mutta viikosta toiseen ja pubiosiosta toiseen sama joukkue näytti tietävän eniten. Joukossa istui iäkkäämpi mies, joka ilmeisesti tiesi enemmän kuin muut. Siltä ainakin meidän silmään vaikutti. Ei liene vaikea arvata kuka tuo iäkkäämpi mieshenkilö oli? Baarin henkilökunta yritti tehdä visoista tasapuolisempia sillä että ne käsittelivät tiettyä teemaa, alkoholi, elokuvat, vieraat kielet, mitä lie. Näillä toimenpiteillä ei ollut vaikutusta visojen lopputulokseen. Kun ei muukaan auttanut ja visan suosio alkoi olla vaarassa yhden henkilön ylivoiman takia niin Nereus piti palkata tietokilpailun vetäjäksi. Sitten saivat muutkin voittaa.

   

  Juttelin Nereuksen kanssa tuolloin baarissa useampaan otteeseen. Koska ihailin suuresti hänen tietämystään oli pakko kysyä onko hän matkustellut paljon. Vastaus on jäänyt mieleeni ikiajoiksi ja se kuului: kaksikymmentä vuotta päivittäin Myllyjärven ja Kangasvuoren väliä. Turha kai erikseen mainostaa että hänellä oli moneen muuhunkin asiaan yhtä nerokas näkemys ja kommentti tarjolla.

   

  Kun opinnot päättyivät muutin Jyväskylästä töiden perässä Helsinkiin ja jatkoin pubivisailu harrastusta siellä. Kovia tietäjiä löytyy toki tältäkin suunnalta ja monesti aina mietin että olisiko Jyväskylän tietäjä voittanut heidät. En ihan tarkkaan muista milloin kiinnitin Älypäässä huomiota toplistojen kärkinimien joukossa olevaan Nereukseen. Joskus kuitenkin oli pakko avata pelaajakortti ja kas kummaa - se sama Jyväskylän oraakkelihan siinä kuvassa oli. Otin yhteyttä yksityisviestillä ja hän muisti myös minut ja Jyväskylän tietovisat. Ystävyys kopioitui myös Facebookin puolelle ja kävimme kirjeenvaihtoa milloin mistäkin. Kuluvana vuonna kirjeenvaihto jäi vähiin ja se kyllä harmittaa. Kerrottavaa olisi ollut paljon, aikaa kirjoittamiseen liian vähän. Lämmin kiitos Nereukselle ystävyydestä.

   

   

  ---

• Tyttäremme ristiäiset11.10.2013 klo 13:08  Kommentoi (0)

  Paljastan tyttäremme nimet tekstin lopussa. Jos ette jaksa lukea koko tekstiä niin oikaiskaa suoraan sinne.

   

  Viime lauantaina 5.10.2013 meillä oli lapsemme ristiäiset, jotka pidettiin samassa Oulunkylän kirkossa, jossa Väinökin aikoinaan kastettiin. Yhtä vaille kaikki kutsutut pääsivät paikalle, joten siinä mielessä meni ihan hyvin. Mutta pappi oli kyllä todella huono, ei voi mitään. Työtäänhän pappikin toki tekee ja kahvipöytäkeskustelussa hän toi esille että myös kirkon alalla toimintaa tehostetaan ja työmäärä on kasvanut aikaisemmasta. Mutta silti ? jos jälkeenpäin mietin mitä jäi päällimmäisenä ristiäisistä itselle mieleen niin se on kyllä tuo pappi. Kerrataanpa hieman miten homma meni. Lukijat voivat sitten itse kommentoida jos papin toiminnassa oikeasti oli jotain moitittavaa tai jos oma vaatimustaso vain on liian korkealla.

   

  Ensimmäinen epäilys papin työtaidoista heräsi kun hän kävi meillä kylässä keskiviikkona ennen ristiäisiä. Sehän on ihan selvää että pappi tuli meille puoli tuntia myöhemmin kuin oli sovittu. Pappi oli eteisessä niin omissa ajatuksissaan ettei vastannut tervehdykseen. Kyseli aivan ihmeellisiä asioita eikä malttanut edes kuunnella mitä hänelle vastasimme vaan jatkoi sitten outoja tarinoita ja kysymyksiä noin viiden minuutin ajan. Hänestä aisti selvästi että hänellä oli kova kiire ja ei meillä vaimon kanssa sitten tullut sanottua että olimme varanneet kaappiin hieman tarjottavaa. Silloin Väinön ristiäisiin valmistauduttaessa meillä oli tosi mukava pappi ja hänen kanssa oli kiva jutella asioita kun hän poikkesi käymään. Nyt oli hieman toisin.

   

  Pappi pyysi paperia ja alkoi kirjoittamaan siihen ohjelmaa ristiäisiin. Kyseli meiltä että mitä virsiä lauletaan ja mitä erikoistoiveita meillä muuten on ohjelman suhteen. Eipä meillä muuta ollut kuin yksi Raamatun kohta, jonka yksi kummeista lukisi ja tämä kirjattiin kanssa paperille. Sitten pappi napsautti kuulakärkikynän terän sisään ja sanoi kiitos ja hyvää iltaa. Hänellä oli jo seuraava paikka tiedossa mihin hänen piti rientää. Paperiin kirjoitettu käsiala oli ns. apteekkarin käsialaa mutta kyllä siitä selvää sai kun oikein tarkkaan luki. Meitä vain alkoi mietityttää että muistaako pappi itse ohjelmasta mitään kun hän ei tehnyt itselleen muistiinpanoja.

   

  Tämähän selvisi sitten lauantaina kun pappia ei vielä vartti ennen tilaisuuden alkua näkynyt tai kuulunut kirkolle. Olimme pyytäneet kummit paikalle jo hieman aikaisemmin kun ainakin viimeksi Väinön ohjelma käytiin heidän kanssa läpi ennen tilaisuuden alkua ja pappi kirjoitti kastetodistukset valmiiksi. Kirkkosalissa oli penkeillä papereita jostain aikaisemmasta tilaisuudesta. Keräsimme Väinön kanssa vanhat paperit pois penkeiltä ja toimme penkeille virsikirjoja. Viisi minuuttia ennen tilaisuuden alkua latasimme erään kummin kännykkään Raamattu-sovelluksen, jotta hän voisi lukea sovitun Raamatun tekstin (Jeesus kutsuu opetuslapsia, joka löytyy Markuksen evankeliumista). Tuleepahan nykyaikaiset ristiäiset kun Raamattua luetaan kännykän ruudulta tuumimme.

   

  No pappi myöhästyi vain viisi minuuttia. Ei hänellä ollut mitään käsitystä siitä mitä virsiä olimme sopineet laulettavaksi ja mitä muuta olimme sopineet. Onneksi olin ottanut hänen kirjoittaman ohjelman mukaan. Raamattukin löytyi sitten pienellä etsimisellä tilaisuuden aikana ja kännykkää ei tarvittu. Papin puheet olivat ihan puuta heinää, vaikka olen yleensä pitänyt tämän ammattikunnan edustajia hyvinä puheenpitäjinä. Kastekynttilää ei löytynyt, mutta hän ojensi minulle kirkon kynttilän tilaisuudessa ja haki kastekynttilän tilaisuuden jälkeen. Siihenkin piti itse kirjoittaa lapsen nimet. Niin ja ne kastetodistukset saimme myös kun kysyimme niitä tilaisuuden jälkeen. Eiköhän tästä nyt saa suunnilleen kuvan miten tämä tilaisuus meni. Kun tulimme kirkosta kotiin niin vaimo tarkisti saman tien veroilmoituksesta kuinka paljon hän oli maksanut kirkollisveroa viime vuonna. Totesimme että kannattaa käydä nyt mahdollisimman paljon seurakunnan lastenkerhoissa, että rahoille saa jotain vastinetta.

   

  Lopuksi vielä lapsen etunimet: Venla Vadelma

   

  ---