Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Lyhyesti…28.6.2013 klo 15:42  Kommentoi (0)

  Juhannus meni hyvin. Ihmisellä on silloin kiire jos blogipäivityksen joutuu tiivistämään kolmeen sanaan, mutta enempään ei nyt ole aikaa. Toivotaan että ensi viikolla ehdin kirjoittaa enemmän kuulumisia. Muutenhan tässä joutuu kohta hommaamaan Twitter-tunnukset 140 merkin päivityksiä varten.

  ---

• Kiireinen blogipäivitys20.6.2013 klo 14:35  Kommentoi (0)

  Yhtäkkiä tuli mieleen että jos aion blogia päivittää niin se olisi paras tehdä nyt. Huomenna olemme vanhempieni luona Lahdessa viettämässä juhannusta ja en usko että siellä tulee edes käynnistettyä tietokonetta. Tai saa nyt nähdä miten siinä käy, mutta yritän pitää taas muutaman päivän kokonaan vapaata tietokoneen käytöstä.

   

  Voinen kommentoida juhannusta sitten myöhemmin kun se takanapäin. Kuluneella viikolla olen ollut töissä taas aikamoisen paineen alla ja ei tahdo ehtiä kaikkea tehdä mitä pitäisi. Olen yrittänyt harjoitella sitä kymmensormijärjestelmää edelleen päivittäin, mutta en ole vielä siinä niin hyvä että sitä kannattaisi alkaa käyttää työssä pääsääntöisesti. Tällä hetkellä kirjoitan kymmensormijärjestelmällä n. 50 merkkiä minuutissa kun vertailuluku ?omalla? neljän-viiden sormen taktiikalla on 105 merkkiä per minuutti. Täytyy vaan jatkaa treeniä, ei tässä muu auta.

   

  Olen käynyt kahden viime viikon aikana työterveyshuollon viisivuotisterveystarkastuksessa. Ensin kävin laboratoriossa antamassa verinäytteen ja sitten seuraavalla viikolla työterveyshuoltajana luona kuuntelemassa testitulokset ja keskustelemassa terveysasioista yleensä. Vaikka tarkastuksia on lääkäriaseman mukaan viiden vuoden välein niin oli minun kohdalla edellisestä tarkastuksesta kulunut nyt jo hieman vajaat kahdeksan vuotta. Ehkä siellä käännetään kalenterin sivuja vähän harvemmin kuin muualla. Mulla kävi verinäytteen kanssa sama juttu kuin kahdeksan vuotta sitten. Alkoi heikottaa tosi paljon sen jälkeen kun olin antanut näytteen. Tällä kertaa olin varautunut tähän ennakolta ottamalla mukaan pillimehun. Sekään ei yksistään riittänyt vaan piti käydä pitkälleen makaamaan ettei olisi taju lähtenyt. Hoitaja kehotti ensi kerralla mainitsemaan tästä jo ennen näytteen ottoa niin se voidaan ottaa niin että olen valmiiksi makuulla. Se on ihan hyvä vinkki pitää mielessä kun seuraavan kerran käyn labrassa.

   

  Tällä viikolla oli sitten edessä kohtalonhetki kun kävin kuuntelemassa testitulokset. Mitä jos sieltä onkin paljastunut jonkin salakavala sairaus? Turha huoli, kaikki arvot olivat todella hyvät, myös verenpaineeni oli hyvä ja leposyke vain 40?? Tuo leposyke oli niin alhainen että piti ottaa toinen mittaus, mutta se tulosta paljon muuttanut, leposykkeeni oli 41. Olen ilmeisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa. En ymmärtänyt kaikkea mitä hoitaja puhui testiarvoista, mutta se jäi mieleen että kolesteroli oli 4,1 kun 5,0 on jokin raja minkä yli ei pitäisi mennä. Painoindeksi on 22 ja vyötärönympärys on 83 cm kun 94 cm miehillä raja, jonka ylittyessä diabeteksen riski ilmeisesti kasvaa. Piristi mieltä kuulla että kaikki on kunnossa. Ensi viikolla menen taas lääkäriin, nimittäin hammaslääkäriin. Jos ihan tarkkoja ollaan niin kyse on suuhygienististä, joka poistaa multa hammaskiveä. Mikä voisikaan olla ihanampi tapa aloittaa päivä?

  ---

• Loman jälkeen14.6.2013 klo 13:57  Kommentoi (0)

  Viikon kesälomani meni hyvin. Säät suosivat meitä ainakin pääosin, vaikka useampana iltana oli hieman ukkosta ilmassa. Olimme lomalla Ellivuoren lomakeskuksessa ja teimme sieltä käsin pieniä retkiä lähiympäristöön. Kävimme Ikaalisissa Ti-Ti Nallen talossa, Sastamalassa Herra Hakkaraisen talossa ja Nokian kylpylässä ihan noin muutaman matkakohteen mainitakseni. Väinö viihtyi ja kun lapsi viihtyy niin silloin on vanhemmillakin mukavampaa. Myös itse lomakohteessa oli kiitettävän paljon viihdykettä tuollaiselle hieman alle kolmevuotiaalle pojalle. Ja kun heti loman alussa lähti reissuun niin siinä unohtui työasiat tosi nopeasti mielestä.

   

  Vaan työhön paluu onkin sitten ollut tosi kiireistä. Sähköposti oli jo valmiiksi kiitettävän täynnä kun palasin töihin ja kollegat ovat kyllä täyttäneet Inboxia kiitettävällä ahkeruudella nyt kun olen taas töissä. Tahtoo olla välillä vaikeuksia asettaa asioita tärkeysjärjestykseen ja alkaa hoitaa pois. Tämä ongelma lienee tuttu monelle muullekin. Ja ei nyt pidä ymmärtää että varsinaisesti kiirettä valittaisin. Olin maanantaina ihan tyytyväinen siihen että oli työpaikka mihin palata ja ei tarvinnut töissäkään kauaa tietokoneen ruutua tuijottaa ja miettiä että mitäs nyt tekisin. Piti vain miettiä että missä järjestyksessä työruuhkaa alkaisi purkaa.

   

  Ja sain sen uuden älypuhelimen otettua käyttöön kesälomalla. Aika paljon on tekniikka viidessä vuodessa kehittynyt vaikkei tämä minun uusi puhelin edes ole mikään erityisen hyvä älypuhelin. Täytyy rehellisesti myöntää että mulla on ollut puhelimen käyttämisen kanssa hieman ongelmia. Ei ole ihan ongelmatonta siirtyä perushalosta kosketusnäytölle, mutta kyllä tuo vähitellen alkaa sujua. Latailin tällä viikolla puhelimeen muutaman sovelluksen, mm. Angry Birdsin ja Tieteen Kuvalehden Quiz Battlen. Varsinkin tämä jälkimmäinen on sellainen sovellus, jota voinee hieman mainostaa. En ole paljoa sitä pelannut, mutta peli-idea tuntuu ihan mielenkiintoiselta ja jokin tuollainen peli voisi hyvin sopia myös Älypäähän nykyisten haastepelien lisäksi. Mahtaakohan Älypään pelaajia olla Quiz Battlessa ja millä nimimerkeillä heitä voisi sieltä löytää?

  ---

• Uusi tavoite30.5.2013 klo 10:13  Kommentoi (0)

  Olen asettanut elämääni uuden tavoitteen. Ja tämä tavoite ei ole sellainen, joka riippuisi siitä mitä muut ihmiset tekevät tai mitä muuten tapahtuu. Tämän pitäisi olla ihan itsestä kiinni. Aion opetella kymmensormijärjestelmän. Kirjoitan kyllä koneella mielestäni aika sujuvasti mutta en käytä kaikkia sormia hyödyksi, vaan neljä viisi sormea hoitavat työn ja loput lepäävät. Katsekin käy koko ajan näppäimistöllä. Yritin kirjoittaa tätä tekstiä kymmensormijärjestelmällä, mutta vielä se ei suju. Enpä ole toisaalta harjoitellutkaan sitä kuin vasta pari päivää, joten liikaa ei voi itseltään vaatia.  Monet em. järjestelmän osaavat henkilöt ovat kehuneet sitä niin paljon että päätin kokeilla jos oppisin sen itsekin. Netistä löytyy myös ilmaisohjelmia, joilla voi harjoitella, joten eiköhän se ole itsestä ja ajan löytämisestä kiinni. Kätevää on myös se että nettiohjelma, jota käytän ilmoittaa mulle kirjoitusnopeuden/min. ja voin seurata jos kehityn kirjoittajana. Voisin kuvitella että kun/jos pääsen sille tasolle että kirjoitan yhtä nopeasti ja vaivattomasti kymmensormijärjestelmällä kuin tavallisesti niin sitten alan kehittyä tässä harrasteessa nopeammin.

   

  Testasin tänään kirjoitusnopeuteni nykyisellä tekniikalla ja kymmensormijärjestelmällä. Nykytekniikalla nopeus oli 105 merkkiä minuutissa ja kymmensormijärjestelmällä 37 merkkiä/min. Luin tuolta sivustolta että hyvä kirjoitusnopeus olisi 250 merkkiä minuutissa ja että kymmensormijärjestelmällä voi nelinkertaistaa kirjoitusnopeuden. Pelkkä ajatuskin tuosta tuntuu houkuttelevalta. Itse asiassa idea uuden tekniikan opettelusta tuli töissä siitä etten oikein nykyisellä tekniikalla ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin mitä mulle tulee. On pakko keksiä jokin tapa työskennellä tehokkaammin. Jos nyt pääsisin uudella tekniikalla ensin lähelle 100 merkkiä per minuutti niin siihen voisi olla jo tyytyväinen.

   

  Olen ensi viikon lomalla ja matkailemme perheen kanssa kotimaassa. Otamme luultavasti kannettavan tietokoneen mukaan ja ehkä ehdin kirjautua pelaamaankin. Todennäköisesti en kuitenkaan ehdi tai jaksa päivittää blogia matkalla, joten seuraavaan päivityksen menee luultavasti pari viikkoa aikaa.

  ---

• Uutta tekniikkaa24.5.2013 klo 07:57  Kommentoi (0)

  Mulla oli tämän viikon maanantaina syntymäpäivä. Itse päivähän meni siinä missä muutkin. Facebookin kautta tuli toki paljon onnitteluja kun siellähän näkee milloin kenelläkin on syntymäpäivä niin ei pääse unohtumaan. Ja lähisukulaiset toki muistivat minua, Väinö lauloi vaimoni kanssa onnittelulaulunkin. Kuulin kuitenkin jo viikonloppuna vanhemmiltani että heillä on minulle syntymäpäivälahja. Nuorempi veljeni oli vaihtanut puhelimeensa liittymän ja saanut kaupan päälle uuden Samsungin kosketusnäyttöpuhelimen, Samsung Gion. Veljelläni on Applen iPhone, joten hän ei ymmärrettävistä syistä ollut kovin innokas ottamaan Samsungia käyttöön vaan sitä tarjottiin minulle jos huolisin sen. Ja kyllähän se minulle kelpaa. Mulla on ollut tämän nykyinen Nokia 3000 eKr ?puhelin jo viisi vuotta käytössä ja olen miettinyt että voisin ostaa tilalle vaikka Lumia 620:n, mutta olen lykännyt ostopäätöstä tuonnemmaksi kun nykyinen puhelin kuitenkin toimii hyvin. Ja nyt sitten lopulta kävikin niin onnellisesti että mun ei edes tarvitse ostaa uutta puhelinta vaan saan sellaisen lahjaksi. Kehuin jo veljelleni puhelimessa että täm on mieluinen lahja ja sitä tulee varmasti käytettyä.

   

  En ole vielä saanut uutta puhelinta käyttööni, vaan saan sen sitten aikanaan kun käyn seuraavan kerran vanhempieni luona tai he käyvät meillä. Vanha puhelin joutaa siinä vaiheessa pöytälaatikkoon varapuhelimeksi, hyvin se edelleen toimii. Tarkistin jo hieman netistä millaisia ominaisuuksia uudessa puhelimessani on. Vaikuttaa ihan lupaavalta. Viidessä vuodessa puhelimet ovat muutenkin kehittyneet niin paljon että uusien toimintojen opettelussa mennee tovi. Olen kyllä  törmännyt nykyisin aina välillä tilanteisiin joissa huomaan että olisi kätevää tarkistaa netistä jokin pikkuasia. Nykyisellä puhelimella se ei ole oikein onnistunut, jatkossa pystyn siihen. Voin raportoida sitten aikanaan blogissani miten pärjään uuden puhelimen kanssa. Liittymäkin pitäisi muistaa vaihtaa parempaan.

   

  Mitäs muuta? Viime viikonloppuna vaimoni oli käymässä ystävänsä luona Turussa ja olin kotona kahdestaan Väinön kanssa. Koska lauantaina oli ravintolapäivä ja työkaverillani oli oma ?ravintola? menimme syömään hänen luo. Ihan hauskaa, paitsi että bussimatka tuntui kestävän ikuisuuden kun keskustaan oli niin paljon matkustajia. Paluumatkalla Väinö nukahti bussissa ja päiväunien jälkeen ehdimme ulkoilla tunnin ennen kuin televisiosta alkoi Suomi-Ruotsi-jääkiekko-ottelu. Pelin jälkeen vielä saunoimme ja Väinö kävi kylvyssä, mukava päivä kaiken kaikkiaan.

  ---

• Työergonomia ja autokatsastus17.5.2013 klo 14:56  Kommentoi (0)

  Saimme tällä viikolla työpaikalle uudet kalusteet. Aikaisemmat konttoripöydät ja kaapit taisivat olla jo 20-30 vuotta vanhoja, joten ero uusiin kalusteisiin oli aika huomattava. Nykyaikaiset työpöydät mahtuvat pienempään tilaan kun oletuksena on että ihmisillä on pöydällä vähemmän tavaraa. Ja kalusteiden väritys miellyttää silmää enemmän. Tai varmasti värin voi valita itse, mutta meille tuli konttorille valkoiset kalusteet ja ne näyttävät ainakin nyt uutena hyvin valoisilta. Kaikkein parhainta on se että työpöydän korkeutta pystyy halutessaan säätämään sähköisesti. Ei ole pakko istua koko päivää, vaan välillä voi työntää tuolin syrjään ja tehdä töitä seisaalleen. Tosin en ole vielä muistanut kertaakaan tehdä töitä seisoen vaikka siihen olisi nyt mahdollisuus. Ehkäpä minun kannattaisi ottaa tavoitteeksi nostaa pöytää ylös puoleksi tunniksi johonkin tiettyyn aikaan niin ei tulisi istuttua koko päivää.

   

  Niin kauan kuin muistan on kirjoitettu että liika istuminen ei ole hyväksi selälle. Mistähän johtuu että piti odottaa vuoteen 2013 asti ennen kuin sain ensimmäisen kerran työskennellä sellaisella työpisteellä, jossa pöydän tasoa voi säätää noin helposti. Luulisi että tuollaiselle kalusteille olisi ollut kysyntää jo pitkään. Kehitystä parempaan suuntaan työergonomiassa. Luulen että moni selkävaivoista kärsinyt tai kärsivä konttorityöntekijä ottaisi mielellään tuollaisen työpöydän konttorilleen.

   

  Toinen merkittävä asia mitä tällä viikolla tapahtui oli auton katsastus. Auto meni läpi ja kaikki ok siinä mielessä. Nyt voi ajella taas vuoden ajan ilman katsastuskäyntiä, mutta täytyy auto toki käyttää vuosihuollossa ja pari pikkuvikaa pitäisi laittaa kuntoon. Kävin katsastuseasemalla, jonka nimi oli Helppo katsastus. Olisikohan mahdollisesti joku uusi asemaketju kun en muista heistä aiemmin kuulleeni. Ihan sujuvasti hoitivat homman. Sain varattua ajan netistä pari päivää ennakkoon ja itse toimenpide vei ainoastaan sen verran aikaa että ehdin juuri käydä viereisessä kahviossa kahvilla ja lukea samalla iltapäivälehden. Kai tuota näillä kriteereillä voisi suositella kun palvelu oli mielestäni ystävällistä ja hintakin oli hieman edullisempi kuin muuten pääkaupunkiseudulla. Voisi tietysti olla toinen ääni kellossa jos auto ei olisi mennyt katsastuksesta läpi, mutta ei murehdita sitä.

   

  ---

• Futiskausi alkoi10.5.2013 klo 09:24  Kommentoi (0)

  Vaikka kirjallisuus ja lukeminen onkin lähellä sydäntä taidan kuitenkin vaihtaa blogini aihealuetta tällä kertaa. Ainahan sitä voi myöhemmin palata takaisin samaan aiheeseen jos siltä tuntuu. Tällä viikolla alkoi kesäsarjan futispelit ja kun satuimme voittamaan kauden avausottelun niin kai siitä voisi tänne kirjoitella. Erityisesti mieltä lämmitti jo ennen peliä se että lähes kaikki kesäsarjaan mukaan ilmoittautuneet pelaajat pääsivät paikalle. Se tarkoitti tietysti sitä että peliaikaa ei ollut ihan mahdottomasti luvassa mutta toisaalta ei ollut pelkoa siitä että loppuisi kunto kesken kun oli paljon vaihtopelaajia.

   

  Ennen pelin alkua sitten selvisi että maalivahtimme ei pääsisikään paikalle ja varamaalivahtikaan ei ollut ilmoittanut tulevansa peliin. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi ensimmäiselle puoliajalle maaliin ja nautin ilmeisesti jonkinlaista luottamusta joukkuekavereiden keskuudessa kun kukaan ei esittänyt tälle vastaväitteitä. Tai sitten minut haluttiin pitää poissa pelikentältä. No, suoriuduin tehtävästä ihan kohtalaisesti vaikka yhden kerran pallo menikin maaliin selkäni taakse. Se tosin tuli läpiajotilanteen päätteeksi ja tuo läpiajo oli seurausta harhasyötöstä omalla puolustusalueella. Mutta täytyy kyllä myöntää että en mä mikään kovin kummoinen maalivahti ole. Aika monessa tilanteessa sitä huomaa pelaavansa tilanteet kenttäpelaajan roolissa eli pelaa tilanteet jaloilla vaikka voisi ottaa pallon käsiin ja tuossa edellä mainitussa läpiajotilanteessa yritin pikemminkin peittää vastustajan vetoa kuin torjua sitä. Kuka tahansa voi mennä maaliin ja mennä pallon eteen kun siihen ehtii. Eri asia on jos oikea osaa torjua palloja, jotka eivät ole pelkällä sijoittumisella ja reflekseillä kiinni otettavissa.

   

  Tokalla puoliajalla pääsin minäkin kentälle ja pelasin keksikenttää eli ylempänä kuin viime kaudella. Ihan mukava pelipaikka kun ei tarvitse pelätä olevansa alin mies pallon kanssa ja menettävänsä sitä. Juoksemaan joutuu kyllä aika paljon enemmän kuin puolustuksessa mutta tällä kertaa meillä oli onneksi vaihtopelaajia. Pääsin itse asiassa pari kertaa tekopaikkaankin mutta en sentään maalia tehnyt. Maalintekoa pitäisi vielä harjoitella. Itse ottelu päättyi lopulta meidän 3-1 voittoon ja varsinkin toisen puoliajan jälkimmäinen puolisko oli jo kohtuullisen hyvää peliä meiltä. Palloa syöteltiin pelaajalta toiselle ja syötöt menivät kohtuullisella onnistumisprosentilla perille.

   

  Ihan jokaista peliä en varmaan jaksa täällä blogissa näin yksityiskohtaisesti kommentoida mutta voin kyllä aina silloin tällöin kertoa päivitystä siitä miten on mennyt. Ekasta pelistä jäi itselle ihan hyvä fiilis jatkoa ajatellen.

   

  ---

• Mieleenpainuneita lukuhetkiä3.5.2013 klo 15:04  Kommentoi (0)

  Kirjoitin viime viikolla blogiini hienosta aiheesta ja mainitsin jatkavani vielä saman aihealueen parissa kertomalla lempikirjoistani. Lempikirjoista ja kirjailijoista kirjoittaminen on sellainen asia että pienellä pohdinnalla saisin kirjoitettua siitä oikein pitkän tarinan. Nyt joudun valitettavasti kirjoittamaan tekstini suoraan ajatuksesta koneelle ilman sen syvällisempää analyysia tai muistelua. Mutta aloitetaanpa.

   

  Kuten viikko sitten kirjoitin on Aku Ankka ollut minulle rakas ystävä lukuharrastuksen suhteen. Sain isoveljeltäni ns. perintönä lähes kaikki Aku Ankan taskukirja numeroon 72 asti niihin aikoihin kun opin lukemaan, eli siis vuonna 1985. Sen jälkeen ostinkin kaupasta aina saman tien uusimman numeron ja aloin sitten hieman vanhempana etsiä puuttuvia numeroita antikvariaateista. Eräänä päivänä kävikin niin että mulla oli hyllyssä kaikki Aku Ankan taskukirjat, osa tosin uusintapainoksina ostettuja. Niitä oli sitten kiva järjestellä numerojärjestykseen. Jatkoin kokoelman keräämistä yllättävän pitkään, muistaakseni johonkin numeroon 210 asti. On siinäkin ihan kiitettävän iso kokoelma mitä lueskella.

   

  Ensimmäinen varsinainen kirja, joka on jäänyt mieleeni erityisen hyvänä lukukokemuksena oli John Christopherin Tripodien aika. 512 sivua tekstiä ja luin teoksen läpi kolmessa päivässä kun olin n. 9-10 vuotias. Muistan hyvin että yhtenä iltana otin kirjan kouraani, kävin sänkyyn makuulle ja aloin lukea. Uppouduin kirjaan ja havahduin vasta puolitoista tuntia ja 180 sivua myöhemmin. En valitettavasti muista kertaakaan tuon jälkeen uppoutuneeni lukemiseen noin hyvin, ajatukset lähtevät harhailemaan muihin asioihin.

   

  Seuraava mieleenpainuva lukukokemus oli Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Luin sen lukioikäisenä ensimmäisen kerran ja armeija-aikana toisen kerran. Saas nähdä jos tulee vielä joskus luettua kolmannenkin kerran. Ja mainitsen vielä top3-listallani Arto Salmisen Kalavaleen. Se oli kanssa mukava kirja lukea ja jäi jotenkin poikkeuksellisen hyvänä mieleen. Muitakin hyviä kirjoja on toki tullut luettua vuosien varrella, mutta tässä tuli mainittua nopeasti parhaat kolme. Kuten jo mainitsin tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Jos on ensi viikolla aiheet muuten vähissä niin ehkäpä mä jatkan kirjoittamista tästä.

  ---

• Suuria hetkiä elämässä26.4.2013 klo 08:59  Kommentoi (0)

  Otsikko lupaa paljon, mutta ei mulle ole kuluneella viikolla tapahtunut mitään niin erikoista että se ansaitsisi moista erityismainintaa. Mutta muistan yksi päivä työmatkalla ajatelleeni sitä miten opin lukemaan ja pohdin että asiasta voisi kirjoittaa blogiin omat muistikuvat. Ajatus kai tuli siitä että olemme Väinön kanssa viime aikoina lukeneet jonkin verran lastenkirjoja yhdessä siten että hän istuu minun sylissä ja katsomme yhdessä kuvia ja luemme tekstit. Väinö pitää aivan erityisesti tällä hetkellä Miina ja Manu ?kirjoista sekä Mauri Kunnaksen kirjoista. Myös Myyrä-kirjat ovat olleet suosittuja.

   

  Muistan lapsuudesta hyvin sen kuinka istuin äidin sylissä ja hän luki minulle kirjoja. Pidin erityisesti Uppo Nallesta ja Aku Ankoista. Aku Ankan taskukirjoja meillä oli paljon jo ennen kuin opin lukemaan kun isoveljeni oli kerännyt niitä. Mulla oli kouluun mentäessä kovat odotukset sen suhteen että opin itse lukemaan. Ehkä juuri siitä johtuen en sitten aluksi meinannut oppia millään lukemaan vaan jouduin jopa käymään lukiopetuksessa. Halusin kai niin kovasti oppia lukemaan etten malttanut keskittyä perusteisiin ?tai sitten siinä oli jokin toinen este enpä ole asiasta aivan varma. Mutta muistan hyvin sen hetken kun olin illalla kotona ja mulla oli kädessä Aku Ankan taskukirja numero 5, jossa oli harmaat kannet. Nimi oli jotain sen tyylistä kuin Mikki ja Hessu timanttien jäljillä (nimen voisi kuuklettaa, mutta on hauskempi kirjoittaa muistikuvan varassa). Selailin sivuja ja tavasin sellaisia tavuja, joissa oli minulle tuttuja kirjaimia. Yhtäkkiä se vain tapahtui, tavuista alkoi muodostua mielessäni sanoja, olin ymmärtänyt sen logiikan miten sanat muodostuvat ja miten tekstiä luetaan. En lukenut sinä iltana ihan koko taskukirjaa läpi, mutta luin sitä pitkään.

   

  Ja tuon illan jälkeen olen ollut mielestäni aina ahkera lukemaan. En kuitenkaan ole mikään himolukija, joka ahmisi satoja sivuja tekstiä päivittäin. Mulle riittää vähempikin ja maltan välillä pitää taukoja lukemisessa, mutta luen kyllä joka päivä vähintään päivän uutiset sanomalehdestä. Ja kyllä mulla käytännössä koko ajan on jokin romaani kirjastosta lainassa ja yöpöydällä odottamassa lukuhetkiä. Olen ylpeä siitä että muistan mielessäni vieläkin niin tarkkaan sen milloin opin lukemaan ja sen helpotuksen tunteen, joka tuolloin minulle tuli. Kyseinen taito on merkinnyt minulle paljon. Voisin ehkä ensi viikolla vielä jatkaa tästä samasta aiheesta ja kirjoittaa ajatuksiani muutamasta lempikirjastani.

  ---

• Väsyttää19.4.2013 klo 09:12  Kommentoi (0)

  Kesäaikaan siirtyminen on useampana vuotena vaikuttanut minuun viiveellä ja sama näyttää toistuvan myös tänä vuonna. Ensimmäiset päivät kesäajassa menevät vielä ihan ok mutta sitten pari viikkoa myöhemmin alkaa tuntea kehossa että jotain on muuttunut. Aika turhanpäiväistä tuollainen kellojen siirtely mielestäni on. Aina kun ehtii vuorokausirytminsä säätää uuteen aikaan ja oppii elämään sen mukaan niin joutuu kalenterista toteamaan että kohta täytyy taas siirtää kellonviisareita johonkin suuntaan. Helpompaa olisi luopua koko kellojen siirtelystä. Voisikohan tästä tehdä kansalaisaloitteen eduskunnalle? Vai onkohan tämä sellainen asia että tämä pitäisi viedä Euroopan parlamenttiin asti ennen kuin muutos tapahtuisi.

   

  Olen useampana vuonna hyödyntänyt n. 3,5 km mittaisen työmatkani kesäisin hyötyliikuntana ja kulkenut matkan juosten. Viime vuonna pystyin aloittamaan juoksemisen jo maaliskuun lopulla, pari vuotta sitten piti odottaa huhtikuun toiselle viikolle. Tänä vuonna kevät on niin myöhässä että juoksukengät odottavat vieläkin aktiivista käyttöönottoa eteisessä. Yhden kerran olen tullut juosten töihin huhtikuussa ja silloin keli oli ok. Sitten alkoivat vesisateet ja reitillä oleva lumi muuttui vedeksi ja sileäksi jääksi-ei houkuttele juoksemaan. Ehkäpä ensi viikolla. Myönnetään toki että jos oikein tosissaan haluaisin juosten työmatkat liikkua niin kyllä se mahdollista olisi. Aika paljon on asenteesta ja varusteista kiinni. Mutta tämän asian suhteen olen hieman valikoiva kun en edes treenaa mihinkään juoksutapahtumaan.

   

  Niin ja viime viikon kirjoituksen lopussa mainitsin että se futiksen otteluohjelma oli ilmestynyt. Myöhässä oli sekin tänä vuonna mutta ehti kyllä ainakin minun tulkintani mukaan ennen kevättä tietooni. Valitettavasti pelipäivä on tänä kesänä torstai, joten joudun jättämään aika paljon pubivisoja väliin (ellen sitten vaihda kesän ajaksi toiseen pubiin). Toisaalta pitäisin varmaan joka tapauksessa elokuussa taukoa pubivisoista kun meille syntyy perheeseen toinen lapsi. Ja pieni tauko tekee välillä hyvää kaikissa harrasteissa. Vaimon raskaus on edennyt ihan odotusten mukaisesti ja kaikki on hyvin. Pari viikkoa sitten vaimo kävi sokerirasitustestissä ja tulokset olivat normaalit eli ei syytä huoleen sen suhteen. Kovasti jo odottelemme uutta tulokasta perheeseen. Mahtaa se olla Väinölle myös aikamoinen shokki kun hän ei enää saakaan olla kaiken huomion keskipiste.

  ---