Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Taas kirkkoon4.10.2013 klo 14:17  Kommentoi (1)

  Vajaa kaksi kuukautta sitten olin viimeksi kirkossa kun tätini kuoli. Huomenna menen jälleen kirkkoon kun tyttärellämme on kastetilaisuus. Kuluvan vuoden helmikuussa olin kirkossa tuttavapariskunnan häissä. Jos jättäisin kertomatta syyn kirkossa käymiseen ja vain toteaisin että käyn siellä kaksi-kolme kertaa vuodessa niin sehän kuulostaisi jotenkin paljon hienommalta. Tai en tiedä, tänä päivänähän monet eivät edes kuulu kirkkoon eikä sillä ole ihmisille samanlaista merkitystä kuin ennen vanhaan. Sunnuntain jumalanpalveluksiinkin pääsee kuulemma monissa paikoin ilman jonotusta ja kaikille riittää istumapaikkoja.

   

  No mutta kuitenkin, huomenna on tiedossa iso päivä meidän perheelle kun tytär kastetaan kirkkoon kuuluvaksi. Muutenkin kiva että olemme selvinneet tyttären kanssa ensimmäisestä parista kuukaudesta ja hän on hieman kasvanut siitä synnytyslaitokselta tuodusta pikkuvauvasta isommaksi. Rankkaa meidän arki toki edelleen on, mutta olen luottavainen siihen että jo kolmen kuukauden kuluttua alkaa helpottaa sillä tuolloin vauvalla on jo varmaan selkeä päivärytmi ja hän ehkä nukkuu yötkin vielä nykyistä paremmin. Ja Väinökin on tuolloin taas nykyistä isompi poika. Hän on mielestäni nyt toipunut siitä kaikkein pahimmasta alkujärkytyksestä mutta toki päiviin mahtuu hänenkin puolelta edelleen itkua ja huutoa.

   

  Elokuvateatteriin on tullut uusi Lentsikat-elokuva, jossa ei ole mitään ikärajaa. Se voisi olla kiva käydä joskus katsomassa Väinön kanssa. Mietin vaan että näkeekö tuollainen metrin mittainen sieltä penkkirivien välistä. Tuttavilta olen kuullut että näkee, joten se ei ole este elokuvaan menemisessä. Lisäksi tietysti mietityttää jaksaako kolmivuotias vielä istua 1,5 tuntia paikallaan. No, sittenhän sen näkee jos menemme elokuviin katsomaan lentsikoita.

  ---

• Syyskuun viileät aamut27.9.2013 klo 11:00  Kommentoi (0)

  Aamut ovat olleet tällä viikolla tosi viileitä. Pitkäänhän noita hienoja ja lämpimiä ilmoja toisaalta riittikin. Meillä on kotona pyörinyt jonkinlainen flunssavirus viimeisen viikon ajan ja jokainen perheenjäsen, vauva mukaan lukien, on saanut siitä oman osansa.  No flunssia nyt vaan liikkuu syksyisin sille ei mitään voi. Viime syksynä olin jo tähän aikaan vuodesta aloittanut valmistaumisen avantouintiin ja ehkä juuri sen ansiosta säästyin syysflunssalta kokonaan. Ja itse asiassa talviflunssaltakin. Saattoi siihen tietysti vaikuttaa muutkin tekijät kuin vain kylmässä vedessä uiminen.

   

  Tulevana talvena saatan jättää avantouinnin kokonaan väliin. Aamuisin on niin paljon ohjelmaa kotona että töihin lähtö venyy eikä kotimatkallakaan oikein ehdi käydä pulahtamassa (seli seli). Kylmä tosiasiassa on myös se että en muistele noita avantouintikeikkoja mitenkään erityisellä lämmöllä. Järkyttävän kylmää vettä ja mieletön shokki elimistölle, mutta terveysvaikutukset olivat kyllä kiistattomat. Ehkä mä vielä talvella innostun aloittamaan tämän harrasteen mutta syyskauden totuttelu jää kyllä väliin.

   

  Kotona asiat ovat flunssasta huolimatta hyvin. Vauva on kasvanut ihan kohtuullista vauhtia ja Väinölläkin on ehkä se pahin alkushokki nyt mennyt ohitse. Vauvan syntymän jälkeen meillä meni ehkä kuukauden ajan yöt siten että Väinö heräsi noin kolmen aikaan yöllä huutamaan. Huutos kesti noin puoli tuntia ja sitten hän nukahti uudelleen. Hänen ja vauvan heräilyt tekivät öistä rankkoja. Tällä hetkellä nukun itse yöt olohuoneen puolella niin vauvalla ja vaimolla on paremmin tilaa nukkua sängyssä ja saan nukuttua paremmin yöllä ja he voivat aamulla jatkaa unia vaikka mulla soi herätyskello ja lähden töihin. Tällä järjestelyllä jatketaan ainakin jonkin aikaa.

   

  Hieman reilu viikon päästä meillä on ristiäiset. Vauvan nimi on jo tiedossa ja se on kerrottu lähisukulaisille, mutta en paljasta nimiä vielä täällä blogissa.

  ---

• Kymmenen vuotta Älypäätä18.9.2013 klo 13:28  Kommentoi (0)

  Blogiin kirjoittelu ei nykyisin enää ole viikottaista mutta yritän kyllä ehtiä kirjoittaa aina jotain tänne silloin kun aikaa liikenee, eli siis todella harvoin nykyisin. Sain nyt kipinän tänne kirjoittamiseen siitä että viime viikolla tuli kuluneeksi 10 vuotta siitä kun rekisteröidyin Älypään käyttäjäksi (15.9.2013). Muistan vielä paikankin, jossa hoidin rekisteröitymisen. Se oli internet-kahvila Alicantessa, jossa olin tuolloin kielikurssilla kuukauden ajan. Olin opiskellut espanjan alkeet koulussa ja halusin käydä paikan päällä oppimassa lisää. Hauskaa oli ja muistan tuon kuukauden hyvin, taitaapa mulla olla nykyisin naamakirjassa pari kaveriakin noilta ajoilta. Mutta itse espanjankielen olen kyllä autuaasti unohtanut kun ei sitä ole oikein missään tarvinnut. Aina voi lohduttautua sillä että kielen ehkä saa palautettua mieleen joskus pienemmällä vaivalla kun on joskus opiskellut sitä. Juuri tällä hetkellä ei kyllä ole yhtään ylimääräistä aikaa kielten opiskeluun. 

   

  Olinhan mä toki pelannut Älypäätä jo vajaan vuoden ajan ennen tuote rekisteröitymismahdollisuutta, joten ei mun historia Älypään kanssa siitä päivästä ala. Melko paljon on peli noista alkuajoista muuttunut. On keskustelupalstaa, ja erikoispelejä sekä logiikkapelejä sekä kaikenlaisia erinäköisiä peruspelejä joita voi pelailla. Vaan se mikä tällä hetkellä mielestäni puuttuu on mobiilipelaamisen mahdollisuus. En ole ainakaan omaan kännykkääni onnistunut löytämään mitään Älypää-sovellusta, jolla voisin pelata pelejä kännykällä. Ehkä kymmenen vuoden päästä tämäkin epäkohta on korjattu.

   

  Ja kun tänne kirjoittaa niin pakkohan se on lyhyesti mainita kotioloista ja perheestä. Ihan hyvin on mennyt vauvan kanssa. Väinön kanssa on ollut rankempaa kun hän haluaa olla paljon sylissä ja heräilee öisin huutamaan. Eli kyllä hän on siis reagoinut siihen ettei enää ole perheen ainoa lapsi. Mutta kokonaisuutena olemme selvinneet hyvin arjesta. Väinö käy neljänä päivänä viikossa aamupäivisin kerhossa ja se auttaa vaimoa jaksamaan paremmin sillä aikaa kun minä olen töissä. Itse asiassa perheestä pitäisi ja voisi kirjoittaa paljonkin mutta säästetään sitä tarinaa seuraavaan blogipäivitykseen.

   

  ---

• Uuden opettelua28.8.2013 klo 21:46  Kommentoi (2)

  Päivitystä taas pitkästä aikaa. Eipä ole kovin paljon ollut ylimääräistä aikaa viimeiseen kolmeen viikkoon niin ei ole tullut tänne paljon kirjoiteltua tai Älypäätä pelattua. 

  Vaan hyvin meillä on mennyt uuden perheenjäsenen kanssa. Vauva nukkuu yöt hyvin kun meillä on kai päivisin sen verran paljon meteliä ettei nukkuminen ole kovin helppoa -tämä johtuu ensisijaisesti Väinön kovaäänisistä leikeistä. Väinö on nyt hylännyt päiväunet kokonaan mutta on kyllä sitten iltaisin tosi väsynyt. Iltatunnit klo 17-20 välillä ovat olleet ikimuistoisia. Muutenkin Väinön kanssa on ollut rankempaa kuin vauvan kanssa. Siis ainakin jos multa kysytään, vaimo voi olla eri mieltä kun vauva on käytännössä koko ajan rinnassa kiinni. 

  Imetys on onnistunut tällä kertaa hyvin ja miehen rooli vauvan hoidossa on näin ollen ollut aika pieni. Väinöhän syntyi aikoinaan hätäsektiolla ja siitä johtuen jouduin olemaan alussa hänen kanssaan paljon tekemisissä ja imetyskään ei tuolloin oikein onnistunut niin tuli istuttua öitä olohuoneessa tuttipullon ja vauvan kanssa. Nyt on ollut toistaiseksi helpompaa. Ja parisuhde vaimon kanssa voi myös hyvin. Taisivat onneksi olla vain raskaushormonit mitkä aiemmin kiukuttivat.

  ---

• Verta, hikeä ja kyyneleitä11.8.2013 klo 22:17  Kommentoi (3)

  Tulipas kirjoitettua mahtipontinen otsikko tälle kirjoitukselle. No ehkä se on tällä kertaa myös oikeutettua. Meille nimittäin syntyi kuluneen viikon tiistaina kello 4:25 tyttövauva. Pituus 52 cm ja paino 3334 g. Synnytys meni itse asiassa ihan hyvin, mutta eihän se vauva ihan itsekseen sieltä äidin vatsasta maailmaan putkahda. Vaimo joutui kyllä tekemään kovan työn synnytyksessä ja selvisi siitä hienosti. 

  Uuden arjen opettelu vaatii aikansa. Tuosta syystä en ole ehtinytkään tällä viikolla juuri pelata Älypäätä enkä ehtinyt päivittää blogia perjantaina kuten yleensä olen tehnyt. Voi myös jatkossa olla että päivityksiä tulee jonkin aikaa hieman epäsäännöllisemmin.

  Väinö on ottanut uuden pikkusiskon hienosti vastaan. Ensin hän oli hieman huolissaan siitä että pikkuvauva sotkee hänen leikit, mutta se huoli oli turhaa (tai pikemminkin ennenaikaista:). Eilen olimme Väinön kanssa tätini hautajaisissa ja hän käyttäytyi siellä niin hienosti että olin hänestä oikein ylpeä. Kirjoittelen hautajaisista ja uudesta arjestamme lisää seuraavalla kerralla jos vaan muistan.

  ---

• Odottavan aika on pitkä2.8.2013 klo 21:02  Kommentoi (0)

  Eipä ole uutta vauvaa meidän perheeseen vielä kuulunut, vaikka laskettu aika meni jo tämän viikon maanantaina. Turhauttavaa odottaa koska alkaa tapahtua, mutta eihän tilanteelle paljoa voi tehdä. Tai onhan netti pullollaan kaikenlaisia ohjeita siihen miten synnytyksen saa muka käynnistettyä mutta ei niistä ole toistaiseksi ollut mitään apua.

  Olemme käyneet paljon ulkoilemassa ja uimassa sekä Suomenlinnassa ja erilaisissa lastentapahtumissa. Eli emme sentään ole onneksi jumittuneet kotiin neljän seinän sisälle odottamaan että milloin alkaa tapahtua.

  Toivottavasti voin ensi viikolla kertoa blogissani uutisia perheenlisäyksestä. 

  ---

• Odotusta26.7.2013 klo 11:16  Kommentoi (0)

   

  Vielä ei ole saatu maailmaan uutta perheenjäsentä. Eihän meillä tosin ole laskettu aikakaan ennen kuin ensi maanantaina mutta kyllä tässä on kieltämättä ollut aika odottava tunnelma koko ajan itsellä. Sitä pohtii koko ajan mielessään että koskahan alkaa tapahtua. Eipä sitä oikein voi millään tietää, voi mennä vielä kauankin. Mutta eräs toinen merkkipaalu on sellainen että sen ajankohdan tietää aika tarkalleen. Nimittäin kesäloman alkaminen. Ja sehän alkaa tänään. Ei käy kieltäminen, olen kyllä ihan oikeasti sen tarpeessa. Olen tänne blogiin kirjoitellut myös että töissä tahtoo olla aika hektistä. Ei ole tilanne kesän aikana ainakaan parempaan suuntaan muuttunut. Saas nähdä miten syksy sitten menee.

   

  Olen myös blogissani joskus aiemmin kertonut ALS-tautia sairastavasta tädistäni. Hän kuoli viime viikon lauantaina. Ikävä uutinen, mutta odotettu sellainen. Loppuvaiheessa täti oli vuodepotilas ja pystyi liikuttamaan omin voimin enää silmän värikalvoa ja pupillia sekä kahta sormea. Mua tuskin teilataan tunteettomaksi hirviöksi jos kerron että mielestäni tuollainen elämä ei enää ole elämisen arvoista. Kuluneen vuoden aikana olen todennut tädin vointia seuratessa että ihmiselämä on joissain tapauksissa yllättävänkin sitkeä. Vaikka täti oli kuinka huonossa kunnossa ja hänellä oli selkeästi paljon kipuja niin silti hän oli keskuudessamme pidempään kuin moni sukulaisista olisi alkuvuodesta uskonut. Mutta nyt hänellä ei sitten enää ole kipuja. Ja kun hänen poismenonsa ei hetkessä tapahtunut niin kaikki hänelle läheiset ihmiset ehtivät käydä vielä tervehtimässä häntä sairauden loppuaikoina jolloin hän ei enää voinut poistua kotoaan.

   

  Yksi merkittävä asia kuluneelta viikolta täytyy vielä muistaa mainita. Jäimme ystäväni kanssa lähipubin tietovisassa eilen viimeiseksi. Muistelen että näin olisi käynyt kerran aiemminkin mutta eilen oli kyllä osunut tietovisan vetäjälle niin täydellinen setti meille vaikeita kysymyksiä että ihan ihmetyttää. Saimme viimeisestä osiosta vain 4/20 pistettä. Uskomattoman huono tulos. Toisaalta eilisen visan aikana oppi paljon uutta tietoa kun ei tiennyt vastauksia kysymyksiin ennalta. Kokonaisuudessaan heinäkuun visat menivät osaltani hyvin. Saldona kaksi voittoa, kaksi kakkossijaa ja sitten tuo eilinen kahdeksas sija. Nyt tulee pubivisoihin sitten reilun kuukauden mittainen tauko ja torstai-illat kuluvat joko lastenhoidon tai jalkapallon merkeissä.

   

  ---

• Jalkapallokuulumisia19.7.2013 klo 14:13  Kommentoi (0)

   

  Meidän kesäsarjan jalkapallopelit ovat itse asiassa tällä hetkellä tauolla, mutta sehän ei tietenkään estä kommentoimasta pelejä ja sarjatilannetta kun en jalkapallosta ole tänne blogiin taas vähään aikaan mitään kirjoittanut. Kesätauolle lähdettäessä meidän saldo on neljä voittoa, yksi tasapeli ja kaksi tappiota. Koossa on 13 pistettä ja puolet peleistä on vielä jäljellä. Kun tämän hetkinen yhden kauden piste-ennätys on 15 pistettä niin on helppo todeta että pelit ovat menneet kohtalaisen hyvin. Yksi voitto tosin tuli kabinettipelillä, sillä hävisimme itse ottelun 6-1 mutta se käännettiin jälkeenpäin meidän eduksi 3-0, sillä vastustaja oli peluuttanut edustuskelvotonta pelaajaa. Toihan on aika yleistä että monet harrastejoukkueet pyytävät silloin tällöin mukaan jonkun kaverin, joka osaa pelata hieman muita paremmin. Tuossa kyseisessä pelissä tapahtui selkeä ylilyönti vastustajan puolelta ja mukaan oli pyydetty kaveri, jonka ei pitäisi harrastepeleissä pelata. Kyseinen henkilö pelaa varmaan aika korkealla tasolla futista muutoin, en tiedä miksi hän oli tullut harrastepeliin pätemään. 

   

  Viimeisessä pelissä ennen kesätaukoa tapahtui vastustajan puolelta mukava asia, josta on kiva kertoa eteenpäin julkisesti muillekin. Siis ihan oikeasti kiva asia, tämä ei ole mikään sarkastinen kommentti. Oli nimittäin niin että monen syyn seurauksena meillä oli pulaa pelaajista ja saimme lopulta kentän laidalle kasaan pelaajia sen verran että pystyisimme sääntöjen mukaan aloittamaan pelin, mutta joutuisimme pelaamaan yhden pelaajan vajauksella. Me siis pelaamme sarjaa, jossa kentällä on kuusi kenttäpelaajaa sekä maalivahti, joten tuo yhden pelaajan merkitys on aika suuri jos joukkueet ovat vähänkään tasaväkiset. Vastustajamme ei ollut niitä sarjan kovimpia joukkueita. Ennakkoon ajateltuna meillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet voittaa jos olisimme saaneet pelata täydellä kentällisellä. Nyt näytti sille että joudumme lähestulkoon lahjoittamaan pisteet pois. Mutta kuinkas kävikään, kun vastustaja huomasi ennen alkuvihellystä että meitä on yksi vähemmän kuin heitä niin he ilmoittivat pelaavansa myös yhden vajaalla. Heillä tosin oli sitten kaksi vaihtopelaajaa mutta kentällä pelaajia oli saman verran. Kaikille tuli saman tien parempi fiilis.

   

  Itse pelikin oli ihan siistiä harrastepelailua. Ei siinä taidettu viheltää edes yhtään vapaapotkua missään vaiheessa. Ja meidän peli kulki. Johdimme puoliajalla 3-0, mutta kun meillä ei ollut vaihtopelaajaa niin ote oli jo alkanut kääntyä vastustajalle. Ja ymmärrettävistä syistä he ottivat toiselle puoliajalle täyden kentällisen pelaajia mukaan ja pelasivat siis ylivoimalla. Mutta kun he olivat saaneet tasoitettua pelin 3-3 niin sitten he laittoivat taas yhden pelaajan vaihtoon ja peli tasoittui. Reiluja kavereita kaikin puolin. Kaksi minuuttia ennen loppua meiltä alkoi olla liike täysin loppunut ja vastustaja meni 5-4 johtoon. Tuli ihan yksi Suomi-Ruotsi jääkiekkomaaottelu mieleen siinä vaiheessa. Ehdimme kuitenkin vielä tehdä tasoituksen tuossa kahdessa minuutissa ja pisteet jaettiin lopulta tasan molemmille. Kaikille jäi hyvä mieli pelistä ja kelikin oli suosinut. Tuollaista se harrastefutis voi parhaimmillaan olla. Välillä tuntuu ettei touhussa ole mitään mieltä kun vastaan tulee todella hyvä tai kovaotteinen joukkue. Onneksi aina välillä tulee näitä tällaisia pelejä kanssa kohdalle joista jää hyviä muistoja.

  ---

• Omalle vaikeustasolle sopiva kysymys12.7.2013 klo 11:00  Kommentoi (0)

  Myös kuluneella viikolla kotona oli hetkittäin painostava ilmapiiri mutta asioista saatiin lopulta puhuttua rauhalliseen sävyyn ja nyt meillä on taas ainakin joksikin aikaa ns. rauha maassa. En nyt ala tarkemmin selostamaan millaiset asiat aiheuttivat mielipahaa, mutta mulla on hieman sellainen tuntuma että vaikka olisin näissä esille nostetuissa tilanteissa tai asioissa tehnyt toisin niin sitten olisi kuitenkin löytynyt jotain muuta epäkohtaa mistä olisi voinut huomauttaa. Harva meistä kuitenkaan on täydellinen. Mutta kuten jo kirjoitin, nyt asioista on puhuttu ja tilanne on rauhoittunut. Toivoisin ja oletan että pahin on tämän osalta jo takanapäin.

   

  Kirjoittelin täällä jokin aika sitten että Tieteen kuvalehden matkapuhelinsovellus nimeltä Quiz Battle on aika mielenkiintoinen peli, jota olen nyt uudella puhelimellani päässyt testaamaan. Olen nyt pelannut kuusi peliä loppuun asti, saldona neljä voittoa ja kaksi tappiota. Kun nyt aloitin uuden pelin niin mulle tuli aluksi kysymys ruudulle että haluanko kysymysten olevan minun omalle vaikeustasolle sopivia vai vaikeustasoltaan satunnaisia. Eli sivusto on siis ilmeisesti kerännyt dataa siitä miten hyvin olen suoriutunut eri aihealueiden kysymyksistä ja tietää sitä kautta antaa mulle sellaisia kysymyksiä, jotka sopivat vaikeusasteeltaan minulle. Tottakai valitsin peliin oman vaikeustason. Ensimmäinen pelissä tullut kysymys oli aihealueeltaan yleisurheilu ja kuului seuraavanlaisesti. Mille alustalle pituushyppääjät yleensä laskeutuvat hypätessä? Ja vaihtoehtoina oli sitten hiekka, nurmi, vesi ja betoni. Ihan kiva kun tietää vastauksen mutta vähän jäi mietityttämään että onko tämä nyt todella se minun oma tasoni.

   

  Jatketaan taas tästä ensi viikolla. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille niille, jotka blogikirjoitukseni lukevat. 

   

  ---

• Odottelua5.7.2013 klo 09:50  Kommentoi (0)

  Kiire on edelleen ollut vaivana tälläkin viikolla, mutta yritän nyt järjestää aikaa blogipäivitykseen. Joskus kun vielä kehittyisi kymmensormijärjestelmässä sille tasolle että voisi alkaa tehdä näitä blogikirjoituksia sillä niin sitten olisi hyvä. Tai kehittymisen sijaan pitäisi olla enemmän aikaa kirjoittaa. Olen nyt päässyt parhaimmillaan 60 mrk/minuutti tuolla järjestelmällä kun tavallisesti käyttämälläni neli-viisisormijärjestelmällä nopeus on hieman yli 100 mrk/minuutti.

   

  Juhannuksesta ei ehtinyt viime viikolla paljoa kertoa, muuta kuin että se meni hyvin. Kerrotaan nyt sen verran tarkemmin että olimme viettämässä juhannusta vanhempieni luona Lahdessa. Oli kyllä kivaa kun isovanhemmat pystyivät auttamaan Väinön hoitamisessa ja kieltämättä omakotitalon pihassa on aika paljon helpompi touhuta kuin meidän kaupunkiasunnon leikkipihalla. Launeen perhepuisto on myös niin mukava paikka että Väinö viihtyisi siellä vaikka koko päivän.

   

  Työkiireiden lisäksi mieltä painaa tällä hetkellä huoli vaimon voinnista. Hän on siis nyt viimeisellä kuulla raskaana ja viimeiset pari kuukautta ovat olleet aika raskaita. Ymmärtäähän tuon kun hän viettää päivät vauhdikkaan kolmivuotiaan pojan kanssa. Mutta se mikä tuossa on ikävää niin hän sitten vaikuttaisi purkavan omaa huonoa oloaan minuun ja Väinöön. Nämä viimeiset pari kuukautta ovat olleet henkisesti myös minulle hyvin raskaita. Onneksi ei enää ole kuin kuukausi jäljellä ?tosin sittenhän on aina riskinä sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen, mutta sellaista ei voi ennalta tietää. Muistaakseni Väinön odotuksen loppuvaiheessa oli paljon samoja piirteitä, mutta silloin tilanne oli tietysti sillä tavoin helpompi kun ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Toivotaan että vielä voimia löytyy viimeisille viikoille. Mulla on töissä jonkin verran joustotunteja, joita aion pitää pois heinäkuun aikana ennen kesälomaa ja isyysvapaata. Mutta lomani olen ajoittanut niin että olen sitten kotona auttamassa kun uusi vauva on tullut perheeseen.

  ---