Blogi - Giarko - Ihmiset - Älypää ilmaiset nettipelit ja tietovisat

Blogin nimi: Asioita

Blogi aloitettu: 9.5.2007
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl

• Huuhkajat kisoihin?24.10.2019 klo 08:19  Kommentoi (0)

  Sain innostuksen tänne uudelleen kirjoittamiseen siitä että muistelen joskus aikoinaan väittäneeni täällä että Suomen miesten futsalmaajoukkue pääsee arvokisojen lopputurnaukseen ennen miesten jalkapallomaajoukkuetta. Tällä hetkellä näyttää vahvasti sille että olin väärässä. Tosin futsalmaajoukkue karsii tällä viikolla paikasta EM-lopputurnaukseen, mutta kisapaikka vaatisi aikamoista venymistä kun taas Huuhkajien tilanne ennen kahta viimeistä ottelukierrosta on suorastaan loistava. Näyttäisi sille että nyt mennään vihdoin kisoihin! Suorituksen arvoa ehkä hieman himmentää se että lopputurnaukseen pääsee nyt 24 maata. Esimerkiksi vuonna 1992 lopputurnauksessa pelasi kahdeksan maata ja Tanska voitti lopulta mestaruuden. Ruotsikin pelasi semifinaalissa asti. Mutta silti, hienot karsinnat Huuhkajilta.

  ---

• Jälleen blogikirjoitus tauon jälkeen23.10.2019 klo 07:37  Kommentoi (0)

  No nyt on ihan oikeasti kyseessä päivitys pitkästä aikaa. Edellisen kerran kirjoitin tänne vuonna 2014 ja ehti viisi vuotta kulua välissä ennen kuin ehdin tänne uudestaan. Ei mulla nyt ihan niin kova kiire ole ollut ettei tänne olisi ehtinyt kirjoittaa. Ei vaan ole muistanut blogin olemassaoloa ollenkaan. Eilen illalla kävin katsomassa vanhoja kirjoituksiani ja niitä oli niin kiva lukea että päätin aktivoitua uudelleen. Paljon on viidessä vuodessa ehtinyt tapahtua. Jos vaan millään aika riittää niin kertaan asioita tänne pääpiirteissään lähiaikoina.

   

  ---

• Uutta tekstiä pitkästä aikaa12.12.2014 klo 13:51  Kommentoi (0)

   

  Todella pitkästä aikaa taas päivitystä tänne. Ei ollut tarkoitus pitää pitkää taukoa, mutta jotenkin ei koskaan löytynyt aikaa edes parin rivin kirjoittamiseen. Kummallista? Toisaalta olen myös mielessäni pohtinut että voisin alkaa pitää ihan oikeaa blogia netissä. Mutta luulen että oma aktiivisuus jäisi siinäkin tapauksessa vaisuksi eli annetaan olla ainakin toistaiseksi.

   

   

   

  Kahden pienen lapsen kanssa olen tottunut siihen ettei elämässä ole ongelmia vapaa-ajan suhteen. Sitä vapaa-aikaa kun ei yksinkertaisesti tahdo olla. Työ ja perhe pitää kiireisenä. Olen jäämässä joulun jälkeen perhevapaalle vappuun asti. Sitten ei enää ole työkiireitä, mutta olen kyllä aika varma että tekemistä edelleen riittää. Talviaikaan menee jo ulkovaatteiden pukemiseen ihan kiitettävästi aikaa. Olisi kyllä kiva jos ehtisi kirjoittaa tänne aina kuulumisia tuon vapaan aikana. Myös senkin takia että voisin itse jälkeenpäin lukea mitä tuli tehtyä vapaan aikana.

   

  ---

• Joko se talvi loppui?21.2.2014 klo 14:15  Kommentoi (0)

  Kiirettä on sen verran että tämän viikon blogipäivitys jää pariin lauseeseen. Melkein sama kuin ei kirjoittaisi mitään, mutta siinä käy sitten helposti niin että kirjoittamiseen tulee pitkä tauko. Kuluneen viikon merkittävin muutos on ehkä ollut se että aikaisen kevään ansiosta olen pystynyt aloittamaan pyöräilyn jo nyt. Ei siihen pitkää taukoa tullutkaan kun viimeisimmän kerran pyöräilin töihin tammikuun alussa. Tuossa välissä kuljin työmatkat kuukauden ajan kävellen. Muuten ok mutta pyöräillessä säästän noin 30-40 minuuttia päivässä aikaa.  Siksi pyöräily on parempi.

   

   

   

   

   

  ---

• Väinön hauskat jutut, osa 214.2.2014 klo 14:01  Kommentoi (0)

  Jatketaan vielä viime viikosta. Väinön puheen kehityksessä tapahtui mullistava harppaus heinäkuussa 2012. Tuolloin perhepäivähoito oli kiinni ja lomailimme koko perhe yhdessä. Aiemmin Väinö oli puhunut yksittäisiä sanoja peräkkäin, ehkä kaksi kolme sanaa kerralla, mutta tuon kuukauden aikana hän alkoi keskustella meille lauseilla joissa sanat olivat järkevästi peräkkäin. Todella hienoa kun lapsen kanssa pystyi viimein kommunikoimaan. Kun Väinö palasi perhepäivähoitoon elokuussa niin hoitajakin ihmetteli ensimmäisen hoitopäivän jälkeen miten paljon puhe oli kehittynyt.

   

  Ja ne hauskat jutut sitten. Ainakin se tulee mieleen kun vaimoni oli tehnyt ruokaa joka ei oikein maistunut Väinölle. Vaimo sanoi Väinölle että pöydässä ei tarvitse istua jos ei ruoka maistu. Poika lähti ja meni olohuoneen kirjahyllyn luo. Hetkeä myöhemmin hän tulu takaisin keittokirja sylissä ja sanoi äidille- kato äiti, tollaistakin voi tehdä. Kirjasta oli avoinna aukeama jossa oli toisella sivulla kuva siskonmakkarakeitosta ja toisella sivulla resepti sen tekoon. Ymmärsimme vihjeen ja paria päivää myöhemmin teimme siskonmakkarakeittoa ruoaksi. Se maistui pojalle hyvin.

   

  Kerran Väinö totesi meille että isä on tyhmä silloin kun se on käynyt Alkossa. Kylläpä nauratti. Ennen kuin kukaan alkaa mielessään moralisoida asiasta niin tarkennan etten ole käynyt Alkossa muutamaan vuoteen enkä muutenkaan juo kotona alkoholia. Juon pari olutta pubivisassa, mutta siinäpä nuo alkoholijuomat nykyisin ovat. Väinön kommentti oli kylläkin hyvä ja varmasti paikkansapitävä. Muistelisin että radiossa oli tuolloin mainos, jossa toisteltiin jotain tuon tyylistä lausetta. Sieltä se poika varmaan moisen lausahduksen oppi.

   

  Ja sitten tulee vielä mieleen se kun olimme kerran autolla liikkeellä ja näimme yhdessä risteyksessä Väinön kerhokaveri Annan kävelemässä äitinsä kanssa. Kysyin huvikseni että onko Anna kiva tyttö. Vastaus oli -Joo se haisee hyvälle.

   

  ---

• Väinön hauskat jutut, osa 17.2.2014 klo 10:52  Kommentoi (0)

  Kirjoitanpa tällä viikolla tänne aiheesta, josta on tehnyt mieli tarinoida jo pidemmän aikaa. Nimittäin poikani Väinön lausumista hassuista asioista ja puhumaan oppimisesta muuten. Olen monelta ystävältä kuullut että nämä kannattaa jossain muodossa kirjoittaa muistiin silloin kun ne vielä muistaa, myöhemmin ei kaikkea pysty millään palauttamaan mieleen. Jos en saa kaikkea kirjoitettua kerralla tänne niin jatkoa seuraa myöhemmin.

   

  En valitettavasti enää muista ihan tarkkaan mikä Väinön ensimmäinen tunnistettava sana oli, mutta väittäisin sen olleen joko ätä tai kejo. Eli äiti tai kello. Väinö osasi sanoa molemmat sanat jo noin vuoden ikäisenä ja lisäksi muistan hänen sanoneen ulkona intu aina silloin kun hän näki linnun. Siinä siis Top3 ensimmäisten sanojen osalta. Ensimmäinen huvittava sana tai sanonta oli tombojee. Eihän se mitään tarkoita tai mitenkään erityisen hauska ole, mutta oli se minusta huvittavaa kun Väinö juuri kävelemään oppineena meni asunnossa edestakaisin ja hoki tombojee tombojee. Mitähän pieni mies yritti siinä vanhemmilleen kertoa?

   

  Kun Väinö oli n. 1,5 vuoden ikäinen niin mulla oli vielä tapana katsoa joka ilta televisiosta uutiset. Siihen aikaan uutisissa oli joka päivä puhetta Kreikan tukipaketista ja useimmiten puhujana oli joku poliitikko puku päällä. Ei mennyt kauaa niin Väinö sanoi aina YLE:n uutisten tunnusmusiikin kuulleessa "Kleikan tukipaketti". Ja jonkin ajan kuluttua Väinö alkoi kysellä meiltä vanhemmilta hyvin vaativaan sävyyn - Missä Kleikan tukipaketti on? Ja samaa kysymystä hän kyseli perhepäivähoidossa hoitajalta. Sinänsä ihan hyvä kysymys. Kun Väinö myöhemmin lopetti perhepäivähoidossa niin saimme hoitajalta kiitoskortin, jossa toivotettiin kaikkea hyvää elämään ja toivottiin että Väinö vielä löytää maailmalta sen etsimänsä tukipaketin. Hämmennystä kotona aiheutti uutisiin liittyen eräässä vaiheessa se että Väinö alkoi reagoida nähdessään televisiossa henkilön jolla oli puku päällä (usein poliitikko). - Pukupelle, sanoi Väinö. Luulimme pitkään vaimoni kanssa että toinen meistä olisi opettanut sanan Väinölle, mutta kumpikaan ei asiaa tunnustanut. Myöskään perhepäivähoitaja ei myöntänyt moista sanaa opettaneensa. Jäi selvittämättömäksi mysteeriksi kuka oli moista Väinön kuullen lausunut. Onneksi emme tuohon aikaan käyneet missään juhlissa missä ihmisillä olisi ollut puvut päällä. Olisi voinut tulla kiusallinen tilanne

   

  Ja tästä jatketaan viikon päästä.

   

  ---

• Sitkeä flunssa31.1.2014 klo 13:40  Kommentoi (0)

  Nyt on taas vaivannut sellainen pidempikestoinen flunssa. Edellisen taisin sairastaa joulukuun alussa. Muistan että silloin oli pahimmillaan korvat ihan lukossa ja todella tukkoinen olo. Tällä kertaa ei ole tuntunut korvissa painetta, mutta kurkku on ollut karhea. Ja nokka vuotaa kuten asiaan kuuluu. Juuri kun luulin päässeeni flunssasta eroon se voimistui uudelleen. Ei ole kyllä yhtään kiva. Viime talvenahan flunssat eivät tällä tavoin vaivanneet kun kidutin itseäni kaksi kertaa viikossa avannossa.  Tänä talvena jätin avantouinnin väliin kun se oli mielestäni liian kylmää touhua eikä siihen oikein tahtonut löytyä aikaa. Vaikea arvioida olisiko se muuttanut asiaa mihinkään suuntaan jos olisin käynyt uimassa vaikka kerran viikossa. Mietin että ensi talvena voisi ottaa influenssapiikin kun työantaja yleensä tarjoaa sellaisen ilmaiseksi. Eräs kollega väitti että tuo piikki auttaisi välttämään tavallisenkin flunssan, mutta epäilen tuota väitettä. Jos se olisi niin helppoa niin kaikkihan tuollaisen piikin kävisivät ottamassa.

   

  Muuten ei elämässä ole mitään ihan ihmeellistä tapahtunut edellisen blogipäivityksen jälkeen. Työtä tässä on vain paiskittu ja pohdiskeltu asioita. Aika paljon olen pohtinut yllättäen sitä miten rankkoja viimeisimmät kuukaudet ovat olleet fyysisesti. Tarkoitan siis ennen kaikkea aikaa sen jälkeen kun Venla syntyi. Univelkaa on kertynyt ja nyt kun pieniä lapsia on kaksi niin sen velan kuittaaminen on entistäkin haastavampaa. Haaveilen usein siitä millaista elämä on kolmen vuoden päästä kun lapset ovat 3,5 sekä 6,5-vuotiaita.  Tai edes kahden vuoden päästä. Toisaalta haaveilin kaksi vuotta sitten siitä millaista elämä olisi nyt kun Väinö on isompi eikä todellisuus ihan vastaa sitä mistä unelmoin. Ei pidä tietenkään ymmärtää väärin. Todellisuus on monella tapaa jopa hienompaa kuin mistä haaveilin mutta jokainen ikä tuo ilmeisesti mukanaan uudet haasteet. Eikä sitä muutenkaan ikinä voi tietää miten elämä muuttuu.

   

  Venla on oppinut nyt päristämään ja tykkää päristellä lattialla paljon. Ja ainakin omasta mielestäni kuulen hänen usein sanovan ?äpä? ja epäilen hänen tarkoittavan sillä äitiä. Voisiko se olla niin? Puolen vuoden ikäisellä lapsella? Täytyy joskus kirjoittaa blogiin myös noita Väinön ensimmäisiä sanoja muistiin kun vielä kykenen palauttamaan mieleen mitä ne olivat. Mutta muistaakseni ensimmäiset selkeät sanat alkoivat tulla Väinön suusta hieman alle vuoden ikäisenä.

  ---

• Kulosaari Open –tietokilpailu24.1.2014 klo 09:48  Kommentoi (0)

  Olin viime viikon lauantaina Helsingin Kulosaari Open ?tietokilpailussa ystäväni Jannen ja parin hänen tuttunsa kanssa. Lopputuloksena oli viides sija kun osallistujia oli kaikkiaan 16. Saimme 33/60 pistettä eli yhteenvetona voisi todeta ettei visa mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Tavoitteena oli päästä kolmen parhaan joukkoon ja saada visasta diplomi muistoksi. Siihen olisi vaadittu kuusi pistettä enemmän. Kysymykset olivat vaikeita, mutta niin tuollaisessa visassa pitää ollakin. Onneksi pubivisassa, jossa käyn säännöllisesti on helpommat kysymykset. Pidemmän päälle voisi olla aika puuduttavaa käydä visassa, jossa ei tietäisi puoliakaan oikeista vastauksista. Eräs joukkue esitti visan juontajalle kovaäänisen protestin kilpailun aikana ja tunteet eivät ilmeisesti tasaantuneet edes visan jälkeen. Tämän takia kilpailun vetäjä ilmoitti myöhemmin blogissaan että hän ei aio vähään aikaan järjestää vastaavaa tapahtumaa, harmi. Toi on kovin yleinen ilmiö että pieni porukka saa pilattua ilon isommalta joukolta.

   

  Olen odotellut että nämä tällä hetkellä vallitsevat kovat pakkaset hieman rauhoittuisivat ja voisimme käydä viikonloppuna Väinön kanssa luistelemassa. Luistimet ja kypärä on olemassa, mutta emme ole vielä kertaakaan käyneet testaamassa miten luistelu sujuu. Siitä taitaa olla suunnilleen vuosikymmen aikaa kun olen itsekin käynyt viimeksi luistelemassa, joten hyvää treeniä se olisi minullekin. Viimeisimmän sääennusteen perusteella tulevana viikonloppuna voi pitää luistimet kaapissa. Jos oikein muistan niin päivälämpötilaksi lupailtiin sellaista -15 astetta.

   

  Venla on nukkunut öisin levottomasti ja sen takia vaimo on ollut aika väsynyt monena päivänä. Toivon todella että Venlakin oppii kohta nukkumaan yöt ja aamut paremmin niin vaimollakin alkaa helpottaa. Vaikka välillä on ottanut itselläkin koville niin hänellä on ollut lasten kanssa vielä rankempaa. Mutta ei se enää kovin kauaa näin jatku, uskoisin.

  ---

• Minä juon nyt kahvia17.1.2014 klo 14:58  Kommentoi (0)

  Eipä ole tilanne töissä helpottanut. Pitäisi tietysti olla iloinen siitä että on töitä, mutta jokin meillä taitaa työpaikalla olla pielessä kun niin moni kollega on työuupumuksen takia sairauslomalla ja moni valittaa kiirettä ja stressiä. En muista pitkään aikaan kuulleeni kenenkään kehuneen että olisi töissä viihtynyt. Jos olisi taloudellisesti yhtään paremmat ajat käsillä niin moni varmaan vaihtaisi työpaikkaa. Ja valitettavasti tilanne taitaa olla monessa yrityksessä samanlainen. Keväällä mulla tulee 10 vuotta yhtäjaksoisesti saman työnantajan palveluksessa ja sinä aikana on paljon muuttunut. En ala kirjoittaa tarinaa tietotekniikan vaikutuksesta eri asioihin vaan teen vertailun kahvikupin avulla.

   

  1) Kymmenen vuotta sitten kahvikuppi juotiin yrityksen taukotilassa samanaikaisesti työkavereiden kanssa ja keskustelimme milloin työstä ja milloin työhön liittymättömistä asioista. Tärkeintä oli lyhyt tauko päivärutiineihin.

   

  2) Viisi vuotta sitten tilanne oli jo muuttunut niin että kahvikuppi juotiin useimmiten yksin omalla työpisteellä. Kahvia juodessa pystyi silmäilemään sähköpostit ja suunnittelemaan missä järjestyksessä hoitaa työtehtävät tauon jälkeen pois. Tuntui ikävältä kun kenelläkään ei enää ollut aikaa yhteiseen kahvitaukoon. Onneksi aina välillä ehti koneella vierailla jollain mielenkiintoisella sivustolla niin sai edes hetkeksi ajatukset irti työstä.

   

  3) Tänä päivänä kahvikupin kanssa ei enää ehdi omalle työpisteelle vaan se juodaan työkavereiden työpisteellä kun yritetään yhdessä pähkäillä kaikkein akuuteimpia työtehtäviä kuntoon.  Harmittaa kun kahvia ei ehdi juoda omassa rauhassa. Vanhan ajan kahvitauot kollegoiden kanssa ovat muisto vain.

   

  Huomenna olisi edessä Kulosaari open tietokilpailu. Katsotaan jos ehdin tai muistan kirjoittaa siitä ensi viikolla raporttia.

  ---

• Piristystä iltaan10.1.2014 klo 09:14  Kommentoi (0)

  Eilen oli taas töissä sellainen päivä että työpäivän päätteeksi oli mieli maassa ja moni asia vaivasi. Kun tulin kotiin niin näin vaimon tulevan lasten kanssa ulkoilemasta. Kun Väinö huomasi minut noin 50 metrin päästä niin hän lähti juoksemaan aavistuksen horjuvalla taaperotyylillä minua kohti. Noin kymmenen metrin päässä pienen miehen naamalla oli aito hymy, kuului naurua ja kädet levisivät sen merkiksi että saan halauksen. Housut joutui laittamaan kuraisen halauksen jälkeen pyykkikoriin mutta  muuten tuohon oli hyvä nollata kaikki se mielipaha mitä työpäivä oli mieleen jättänyt. Juuri tuollaista terapiaa monet suomalaiset tarvitsisivat talven pimeimpinä kuukausina kun pimeys ja stressi ahdistavat.

   

  Sunnuntaina meillä jatkuu Väinön kanssa perhejumppa, jossa kävimme myös syksyllä. Olemme molemmat odottaneet jumpan alkua innolla. Ja nyt kun Etelä-Suomeenkin on luvattu pakkasia niin meidän lähistölle saatetaan vihdoin saada luistelurata. Sitten pitää vain hommata Väinölle kypärä ja voimme käydä testaamassa miten luistelu sujuu. Venla on alkanut vähitellen maistella soseita ja lähitulevaisuudessa lienee vaimollekin helpompaa liikkua ja harrastaa kun vauva syö muutakin kuin vain äidinmaitoa. Ehkä se kaikkein rankin vaihe on meillä jo ohi ?tai sitten vielä edessä kun Venla lähtee liikkeelle.

  ---