Blogin nimi: Asioita
Blogimerkintöjä: 132 kpl
Avainsanat: pubivisa, tietovisa, jalkapallo, Älypää kpl
Sopeutumista digiajan haasteisiin1.2.2013 klo 10:28 Kommentoi (0)
Kirjoitin blogiini kaksi viikkoa sitten ajatuksia digiajan ihmeistä ja kerroin tuolloin että emme suunnittele ostavamme uutta tallentavaa digiboksia hajonneen laitteen tilalle. Päätös on tähän asti pitänyt, mutta hämmästellä täytyy miten hyvin ihminen aina mukautuu vallitsevaan olotilaan ja löytää ratkaisuja ongelmiin. Olen toki aiemminkin ollut tietoinen YLE Areenan ja ruutu.fi:n olemassaolosta, mutta en ole kyllä oikeastaan koskaan katsonut sieltä mitään. Nyt olen ollut lähes päivittäinen vieras YLE Areenassa, kiitos hajonneen digiboksin. Alun perin katsoin sieltä ainoastaan illan uutiset sen jälkeen kun Väinö oli mennyt nukkumaan mutta ei siinä montaa päivää mennyt kun tajusin sivustolta löytyvän muutakin viihdyttävää materiaalia. Katsoimme viime viikonloppuna vaimon kanssa Areenasta viisi jaksoa sarjaa Game of Thrones, joka osoittautui mielenkiintoiseksi ohjelmasarjaksi.
Tähän väliin täytyy kertoa siitä millaisin välinein olemme noita ohjelmia kotona pyörittäneet ja mitä mahdollisuuksia tietotekniikka (ymmärtääkseni) vielä tarjoaa tämän hetkisen tilanteen lisäksi. Katsoimme ohjelmat olohuoneessa läppärin ruudulta. Meillä on nettiliittymänä Saunalahden perusmokkula, jota en noin yleisesti suosittele kenellekään nettiliittymäksi kotiin. Mekin melko varmasti vaihdamme operaattoria loppukesästä kun nykyinen kahden vuoden määräaikainen sopimus päättyy. Mutta vaikkei yhteys aina paras mahdollinen ole ollutkaan niin Areenan ohjelmat se jaksoi viime viikonloppuna pyörittää hyvin. Jos meidän kannettavassa tietokoneessa olisi HDMI liitäntä niin voisin käsittääkseni kytkeä tietokoneen televisioon kiinni ja voisimme katsoa nettiohjelmat sieltä. Kätevää, vai mitä? Televisiosta löytyy paikka HDMI-piuhalle, mutta kannettavasta ei, joten toistaiseksi jatkamme ohjelmien katsomista läppärin kautta silloin jos niitä ei ole ehtinyt tai jaksanut seurata suoraan televisiosta normaaliin lähetysaikaan. Odotukset tulevaisuuteen ovat korkealle kun aikanaan uusimme kodin ATK-laitteistoa ja päivitämme nettiliittymän nopeampaan.
On muuten ihmeellistä että meidän nettiyhteys jaksoi pyörittää televisiosarjaa ruudulla lähes ongelmitta, mutta Älypään pelit tökkivät usein. Tyypillisin ongelma mulle on se että kun pelaan pelin loppuun niin ruudulla ei tapahdu arviolta 20-30 sekuntiin mitään. Joudun siis odottamaan välillä kohtuuttoman kauan seuraavan pelin alkua. Toisaalta tuossa ehtii aina rauhassa pohtia sitä kysymystä mihin peli katkesi ja todennäköisesti muistaa paremmin oikean vastauksen seuraavalla kerralla, mutta mikään kauhean kiva asia tuo viive ei ole. Olen jonkin verran seuraillut kanssapelaajien kirjoittelua keskustelupalstalla ja joillakin pelaajilla on vielä ikävämpi tilanne kuin minulla, osanottoni.
Jos jollain on digiboksi tilttaamassa niin ensimmäinen neuvoni on tarkistaa jos televisiossa on digiviritin jo sisäänrakennettuna. Silloin ei ole tarvetta edes perusboksille jos haluaa vain katsoa ohjelmia. Ja netin kautta tosiaan saa katsottua aika hyvän valikoiman peruskanavien ohjelmia jos jää jotain mielenkiintoista näkemättä.
Lapsen korvatulehdus, futsalpeli ja Hesari25.1.2013 klo 14:04 Kommentoi (0)
Mahtava ilma taas ulkona, jälleen kerran, aurinko paistaa. On ollut tosi kivaa huomata tällä viikolla että kun lähden kävelemään töistä kotiin noin klo 16 aikoihin niin nyt on vielä siihen aikaan valoisaa. Pieni asia, mutta piristää ainakin minua tosi paljon. Tämä viikko on mennyt omalta osalta töissä ihan perinteiseen malliin. Kotona vaimo ja poika ovat valitettavasti olleet kipeinä koko viikon ja se on tietysti vaikuttanut omaankin arkeen. Jouduin esimerkiksi eilen jättämään jokaviikkoisen pubivisan väliin sillä vaimoni pyysi minua jäämään kotiin, koska on raskasta olla kipeän lapsen kanssa kotona jos on itsekin kipeä ?ja näin se todella on. Ei mua tuo pubivisa erityisesti harmita, sinne ehtii kyllä myöhemminkin. Ja tulipahan juotua pari olutta vähemmän. Täytyy vain toivoa että vaimo ja poika paranisivat pian ja elämä palautuisi taas normaaliksi. Väinöllä on korvatulehdus ja kaikki joilla on pieniä lapsia tietävät että se ei ole aikuisenkaan puolesta ihan se kaikkein helpoin tauti, yöunet olivat varsinkin alkuviikosta aika katkonaisia. Itse olen ollut toistaiseksi terve ja toivotaan ettei siihen tule muutosta.
Pelasimme viime viikolla meidän harrastesarjan futisjoukkueen kanssa harjoitusottelun erästä 5. Divarin joukkuetta vastaan. Ensimmäiset 15 minuuttia olivat melko tasaisia, mutta sitten vastustajan ylivoimaisuus alkoi tulla esiin. Täytyy tunnustaa että he olivat kaikessa meitä parempia. Lopputulos oli 15-2 heille eli ei se ihan kauhean kivaa ollut, mutta ehkä me toisaalta opimme tästä jotain. Olemme sopineet pelaavamme samaa joukkuetta vastaan vielä pari muutakin harjoitusottelua talven ja kevään aikana. Seuraavan kerran olisi tarkoitus pelata helmikuun lopussa, joten meillä on vielä aikaa hioa kuvioita kuntoon. Ehkäpä panostamme ensi kerralla pelkkään puolustukseen.
Monet ihmiset ovat kirjoitelleet blogeihinsa arvioita Helsingin Sanomien tabloidiuudistuksesta ja koska meillekin tulee kyseinen lehti kotiin niin voin avoimesti jakaa oman mielipiteeni. Mielestäni uudistus on hyvä ja uusi lehtikoko on tosi kätevä monella tavoin. Uutisethan eivät siitä muuksi muutu jos sivukoko vaihtuu eli sisältö tässä loppujen lopulta ratkaisee minun kohdallani. Mutta ennen lehdenlukuun piti varata tilaa koko keittiönpöydän verran kun nyt riittää alle puolet tuosta tilasta. Ja vessalukemisenahan tabloidi on myös tosi kätevä, vaikka en uskokaan että Helsingin Sanomat tämän myötä nousisi uhkaamaan Aku Ankan ykkösasemaa vessalukemisen ykkösenä. Paljastetaan nyt samalla että meille ei tule vielä Aku Ankkaa. Mutta jos jotakuta mielipiteeni kiinnostaa niin Hesarin tabloidiuudistus on mielestäni hyvä uudistus.
Digiajan ihanuus18.1.2013 klo 15:19 Kommentoi (0)
Jos valitin pari viikkoa sitten loskakelejä niin nyt kai pitäisi sitten tasapuolisuuden nimissä voivotella kylmyyttä. Mutta eipä tuosta kannata valittaa kun se on ihan hyvin tiedossa että Suomessa on yleensä jossain vaiheessa talvea sen verran viileä että joutuu pohtimaan kuinka monta vaatekertaa pistää päälle kun lähtee ulos. Ja onhan tässä tämänhetkisessä säätilassa se hyvä puoli että ulkona on valoisaa kun aurinko paistaa.
Taas kerran huomaan ihmetteleväni elämän kummallisuuksia. Meillä nimittäin hajosi kotona kuusi vuotta sitten ostettu tallentava digiboksi. Kauppahinta taisi tuolloin kuusi vuotta sitten olla 399 euroa jos oikein muistan. Vaikka kyseessä piti olla oikein laadukas laite niin silti se piti viedä korjattavaksi heti takuuajan umpeuduttua mutta silloin sen sai vielä kuntoon vähän reilulla 50 eurolla kun laitteeseen vaihdettiin muutama vioittunut kondensaattori. Nyt, kuuden vuoden käytön jälkeen ei mitään ollut enää tehtävissä. Onko tämä kohtuullista ja hyväksyttävää? Jonkun mielestä varmaan on, mutta valitettavasti monet muutkin elektroniikkalaitteet kestävät nykyisin kovin lyhyen ajan. Ostamani matkapuhelimet olen yleensä saanut viedä korjattavaksi kerran tai kaksi jo takuuajan aikana ja kun takuu on umpeutunut niin sitten saa ruveta heti katsomaan että millaisen luurin seuraavaksi hankkisi. Tosin nykyinen puhelin mulla on nyt ollut jo melkein viisi vuotta. Siinä ei tosin toimi enää radio, mutta en ole sen takia lähtenyt puhelinta ostamaan. Kannettava tietokone on myös sellainen kulutustuote, joka pitää uusia kotona 3-4 vuoden välein kun vanha kone ei enää toimi kuten pitäisi. Kyllähän noihin laitteisiin siis saa rahaa upotettua.
Vaimo oli sitä mieltä että emme nyt ainakaan ihan heti osta uutta digiboksia sillä televisiokanavat näkyvät meillä myös suoraan television kautta kun siinä on digiviritin itsessään. Emme siis tarvitse enää digiboksia muuhun kuin ohjelmien tallentamiseen ja se ei ole välttämätöntä. On myös mahdollista että vuoden päästä ohjelmia katsotaan jo niin paljon netin kautta ettei digiboksille enää olisi senkään puolesta käyttöä, joten voi olla hyväkin ratkaisu jättää boksi ostamatta.
Sellainen muutos tästä kaikesta meidän arkeen on seurannut että olen ollut tällä viikolla aiempaa enemmän tietokoneella ja pelaamassa Älypäätä. Vaimo nimittäin tykkää katsoa iltaisin melko paljon ohjelmia, jotka itse luokittelen hömpäksi, joten en ole katsonut televisiota sitten iltaisin ollenkaan. Jääpähän enemmän aikaa Älypäälle. Jos nettiyhteys olisi vähänkään nopeampi niin katsoisin YLE Areenasta ja muilta nettisivuilta kiinnostavia ohjelmia koneen kautta, mutta meidän mokkula on ihan riittävän kovilla jo siitä että sillä pelaa Älypäätä joten en ole nettitelevisiota edes testannut.
Blogipäivitystä11.1.2013 klo 14:14 Kommentoi (0)
Taas on viikko edennyt siihen pisteeseen että on aika kirjoittaa blogipäivitys. Eipä tullut nyt käytyä pulkkamäessä viikonloppuna, mutta luulen että tulevana viikonloppuna sinne taas tulee lähdettyä. Täytyy muistaa käydä vessassa ennen lähtöä ja jäädä vähän lähemmäs kotia laskemaan niin viime viikonlopun tuska ei toistu. Kuluneesta viikosta mulla ei kovin ihmeellistä kerrottavaa ole. Tai olisihan mulla työpaikalta asioita, joita tekisi mieli ihmetellä ääneen jonkun kanssa, mutta koska työskentelen yrityksessä, joka on julkinen pörssiyhtiö niin ei kannata avoimesti kovin paljoa juoruta siitä mitä kuulee tulevasta. Totean vaan että kaikenlaista ihmeellistä sitä aina välillä kuulee ja näkee. Ihmiset reagoivat tilanteisiin ja uutisiin hyvin erilaisilla tavoilla. Jos vain muistan niin tarkennan joskus tulevaisuudessa mitä tällä kirjoituksella oikein tarkoitin.
Viime viikonloppuna kävimme tätini luona kylässä ja tapasin hänet mahdollisesti viimeistä kertaa. Tätini sairastui lähes heti eläkkeelle jäätyään ALS-tautiin ja nyt tauti on edennyt niin pitkälle että oman tulkintani mukaan loppu on lähellä. Voi tietysti olla että olen väärässäkin ja aikaa on vielä reilusti. Harmittaa kyllä hänen puolestaan todella paljon. Ainakin minun tietääkseni tädillä on aina ollut terveet elämäntavat ja hän on ollut ns. hyvä ihminen kaikkia luomakunnan olentoja kohtaan. Suunnitelmia eläkepäivien ohjelmaksi oli myös jonkin verran, mutta niistä hän joutui luopumaan hyvin pian sen jälkeen kun eläkkeelle jäi. Aina ei elämä ole reilua.
Väinö on nyt 2,5 vuoden iässä kehittynyt sen verran pitkälle että hän osaa tunnistaa väreistä mustan ja punaisen ja numeroista ykkösen ja kakkosen. Keskustelu sujuu jo ihan hyvin jos hänen kanssa juttelee lyhyillä lauseilla ja helppoja sanoja käyttäen. Arki-illat sujuvat nykyisin aina leikkien. Ja ainakin meillä on selkeästi huomannut sen että ei tuon ikäinen lapsi kovin ihmeellisiä leluja tarvitse jos hänen antaa käyttää mielikuvitustaan ja lähtee itsekin leikkiin mukaan. Leikkiauton voi tankata automaton huoltoasemalla ja sieltä voi ajaa samalla matolla sijaitsevaan hotelliin, jossa ?nukutaan? yön yli ja syödään sitten leikistä aamupala. Sen jälkeen ajetaan taas jonnekin muualle. Ja sohva voi olla paloauto, jota ajetaan yhdessä isän kanssa. Langanpätkä voi toimia letkuna, jonka saa kätevästi laitettua kyytiin paloautoon ja sitten juostaan yhdessä toiseen huoneeseen suihkuttamaan tulipaloa sammuksiin. Kuten tuosta pystyy arvaamaan niin meillä katsotaan lauantaiaamuisin Palomies Samia.
Puoli valtakuntaa vessasta4.1.2013 klo 09:08 Kommentoi (0)
Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Voisin heti alkuun todeta että ainakin pääkaupunkiseudulla on niin sanotusti ilmoja pidellyt. Harvoin, jos koskaan, olen tarvinnut tammikuun alussa sateenvarjoa kun kävelen töihin. Tänä vuonna on sateenvarjolle ollut jo käyttöä. Harmi vaan, että sitä ei tahdo aina muistaa ottaa mukaan kun lähtee ulos. En jotenkin osaa ajatella että keskellä talvea voisi sataa vettä. Liukastakin on ollut, mutta en onneksi ole kaadunnut vielä kertaakaan. Viimeisimmän sääennusteen mukaan nyt pitäisi taas hieman kylmetä, joten talvi tulee takaisin ja tämä on mielestäni hyvä juttu. Aurinkoisia päiviä ja pientä pakkasta, kiitos.
Jos ajattelen kulunutta viikkoa niin kaikkein mieleenpainuvin hetki oli viime lauantain pulkkamäkireissu, jonka teimme perheen kanssa. Ei kylläkään ihan puhtaasti positiivisessa mielessä, mutta jälkeenpäin tuolle reissulle voi jo hieman hymyillä. Mitään todella ikävää ei siis tapahtunut, mutta muistan kyllä tuon reissun pitkään. Tapahtumien kuvauksen voisi vaikka aloittaa sillä että söin iltapäivällä lounaaksi pari lautasellista kalakeittoa ja join siinä samalla maitoa ruokajuomana kun Väinökin sitten juo maidon kiltisti jos aikuiset juovat sitä. Lounaan jälkeen keitettiin kahvit ja join vielä kahvia pari kuppia. Sitten puimme vaatteet päälle ja lähdimme pulkkamäkeen koko perheen voimin. Päätimme mennä hieman kauempana sijaitsevaan isompaan mäkeen laskemaan kun olimme koko perheen voimin liikkeellä. Matka oli yllättävän haastava sillä jalkakäytävät olivat surkeassa kunnossa. Taisi mennä jotain 45 minuuttia ennen kuin olimme perillä. Mäki oli jäinen ja pulkka luisti todella hyvin, Väinö viihtyi. Noin tunnin laskemisen jälkeen päätimme vielä mennä läheiseen leikkipuistoon hieman pyörimään. Siellä sitten tajusin että mulla oli aika kova vessahätä. Eihän siellä ulkona mitään vessaa ollut, joten ilmoitin että ainakin mun on pakko lähteä kotia kohti.
Lähdimme sitten kävelemään kotiin päin ja tunsin kuinka hätäni vain paheni koko ajan. Ei ollut kovin hyvä idea lähteä kauas kotoa sen jälkeen kun oli syönyt keittoa ja juonut maitoa sekä kahvia päälle. Loppumatkasta tuska oli aikamoinen. Alavatsaan pisti ja en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin sitä kuinka pitkä matka vielä oli kotiin. Väinöllä on vielä helppoa kun hän käyttää vaippoja. No, pääsin sitten lopulta vessaan ja olo helpotti. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta kuten jo aiemmin kirjoitin niin tulen kyllä muistamaan tämän pulkkaretken vielä pitkään.
Lunta tulvillaan28.12.2012 klo 14:11 Kommentoi (0)
Joulu on taas tältä vuodelta takanapäin. Kinkkua ja muita äidin tekemiä jouluherkkuja tuli syötyä niin paljon kuin vatsa veti ja sainpa jouluna mielestäni ihan hyvin levättyäkin. Jännitystä elämään toi mukanaan jouluaaton ja joulupäivän lumisade. Ajoimme nimittäin jouluaattona vanhempieni luo Lahteen kylään ja joulupäivänä takaisin kotiin Helsinkiin. Ajokeli oli kurja, sillä taivaalta tuli sakeasti lunta ja se pöllysi moottoritiellä ilmaan niin ettei tahtonut eteensä nähdä.Normaalisti Helsingistä ajaa Lahteen talvinopeusrajoituksillakin aika tarkalleen tunnissa mutta nyt matkaan meni sellainen 15-20 minuuttia enemmän aikaa molempiin suuntiin. Ja kun palasimme joulupäivänä kotiin niin jouduin vielä urakoimaan parkkipaikalla parikymmentä minuuttia lumitöitä ennen kuin auton sai ajettua parkkiruutuun. Aika hurjaa touhua, mutta kokemuksia nämäkin.
Muistui tuosta lumentulosta mieleen lukioajat ja polkupyöräily talvella. Mulla oli matkaa kotoa lukioon sellainen kaksi kilometriä, mikä ei ole mielestäni erityisen pitkä matka. Ajelin yleensä kouluun polkupyörällä koko talven, tai ainakin mulla oli aikomuksena ajaa sillä koulumatkat ihan ympäri vuoden koska matka oli sen verran lyhyt ettei kovempikaan pakkanen niin paljoa haitannut. Kunnes sitten kävi niin että eräänä koulupäivänä, muistaakseni ollessani lukion 2. Luokalla sattui Suomeen tavallista ärhäkämpi lumimyrsky. Olin aamulla ajanut pyörällä kouluun normaaliin tapaan mutta kun piti lähteä kotiin niin joka paikassa oli lunta polviin asti. Lähdin kuitenkin pyöräilemään kohti kotia, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Enkä sitten halunnut jättää pyörää lojumaan mihinkään lumihankeen, joten nostin sen lopulta olkapäilleni ja kannoin sitä umpihangessa. Aikaa tähän kahden kilometrin koulumatkan kävelemiseen meni muistaakseni n. 45 minuuttia ja kun viimein pääsin kotiovelle niin sen eteen oli kerääntynyt tuulen vaikutuksesta korkea lumikasa. Jouduin siis vielä hakemaan lumilapion ja lapioimaan lumet ulko-oven edestä pois kunnes pääsin sisälle. Tämän kuntoilukokemuksen jälkeen olen aina talvisin malttanut jättää polkupyörän varastoon ja liikkua lyhyemmät matkat jalkaisin ja pidemmät matkat jollain muulla kulkuneuvolla. Polkupyörän kantaminen ei ollut sellainen kokemus jonka haluaisin kokea uudelleen.
Jaa että miten se joulu muuten meni? Oikein hyvin kiitos. Monet vitsailevat aina että kun tulee lapsia niin sitten isä ostaa niille jo pienenä autoradan ja ajaa sillä itse. Näin siinä kävi meilläkin, mutta en kylläkään ostanut autorataa itse, vaan se tuli ilmeisesti isovanhemmilta. Oikein näppärä Scalextricin perusrata, johon jo suunnittelimme veljeni kanssa ostavamme lisäosia että ajot paranevat. Ainakin kierroslaskuri pitää saada ja sitten mielellään sellainen vaihtokappale, jossa pystyy vaihtamaan ajorataa niin ei kummallekaan tule kohtuuttomasti hyötyä sisäkaarteista. Väinön lempilahja oli selkeästi tukkirekka. Tosin Väinö ei kovin paljon ole tukkeja rekkaan lastannut vaan hänelle ne ovat ?letkuja? ja hän juoksee letkujen kanssa ympäri asuntoa tulipaloja sammuttamassa. Aika moni varmaan tästä leikistä jo arvasikin että Väinö tykkää Palomies Samista aika paljon. Luulen että olisin itsekin pitänyt siitä lapsena tosi paljon jos se olisi tullut jo silloin tv:stä. Ihan mielellään sitä nytkin katsoo aina Väinön seurana.
Tämä olikin sitten viimeinen blogipäivitys tälle vuodelle. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!
Joulun alla21.12.2012 klo 14:51 Kommentoi (0)
Hyvää joulua kaikille! Halusin kirjoittaa toivotukset jo blogikirjoituksen alkuun sillä se ei välttämättä saavuta samaa huomiota jos toivottelee jotain vasta kirjoituksen lopuksi.
Joulukiireitä on ollut ihan kiitettävästi sekä töissä että kotona. Töissä on pitänyt saada projekteja loppuun ja kotona on iltaisin leikitty Väinön kanssa vähän kaikenlaisia leikkejä ja sitten kun Väinö on mennyt nukkumaan niin olen alkanut paketoimaan lahjoja. En ole kauhean näppärä käsistäni, joten paketointiin menee yleensä aikaa ja paketeista tulee positiivisella tavalla persoonallisen näköisiä. Vaan nyt on lahjat paketissa ja työviikko käytännössä ohi. Eiköhän kohta tule joulumieli ja joulurauha meikäläisellekin. Tänä vuonna osuu joulupyhät sikäli hyvään ajankohtaan että saa pidettyä mukavan mittaiset vapaat vaikka olisikin välipäivät töissä (kuten minä olen). Tulee lepotauko hyvään paikkaan.
On muuten kumma että elämässä aina tapahtuu jotain sellaista mistä saa kehitettyä itselleen ylimääräistä päänvaivaa. Aika tarkalleen viikko sitten kävi niin että auton kojelautaan syttyi ajon aikana palamaan merkkivalo, joka ohjekirjan mukaan tarkoittaa että moottorinohjausjärjestelmässä on vikaa ja että auto pitää viedä huoltoon. Eihän siinä sitten muu auta kuin varata aika huoltoon vianlukua varten. Vaimo ehti onneksi viedä auton huoltoon, joten sitä ei tarvinnut tehdä itse. Tästä lämmin kiitos vaimolle. Huollossa ei kuitenkaan osattu sanoa mikä merkkivalon oli sytyttänyt. Sanoivat vaan että jos sama valo syttyy vielä uudestaan niin sitten kannattaa viedä auto merkkihuoltoon. Saas nähdä miten käy. Ainakin olemme nyt pystyneet viikon ajamaan autolla ilman että merkkivalo olisi syttynyt. Mutta eilen illalla hajosi sitten digiboksi. Siitä on tosin kuulunut jo pidemmän aikaa sellainen ääni kovalevystä että sen on tiennyt olevan vain ajankysymys milloin pitää lähteä käymään elektroniikkaliikkeessä. No nyt on se aika tullut. Pitäisi kyllä muutenkin mennä käymään em. alan liikkeessä sillä erääseen Väinön joululahjaan pitäisi hommata sellaiset paristot joita ei ihan lähikaupasta löydy. Olisi paras löytyä Mustasta Pörssistä tai sitten tulee itku jouluaattona. Kyseessä ei ole autorata jos joku sellaista jo ehti ajatella.
Huomasin tällä viikolla että joku NHL-pelaaja oli arvostellut julkisesti ABC-huoltoasemien ruoanlaatua ja saanut tällä kommentillaan hyvin medianäkyvyyttä. Pari kertaa ABC:llä syöneenä voin todeta että siellä ei mielestäni ole hinta-laatusuhde lainkaan kohdallaan. Noutopöydässä on tullut joskus lähes syömäkelvotonta einestä vastaan.
Mutta ei anneta moisten asioiden vaivata vaan uskotaan parempaan huomiseen. Radiossa sanottiin iltapäivällä ettei maailmanloppu tulekaan vielä tänään. Joten ei muuta oikein mukavaa viikonloppua ja joulunodotusta kaikille!
PS. Se viime viikolla mainitsemani 40 000 pelikerran raja rikkoutui 19.12.2012
Pitkästä aikaa pulkkamäessä14.12.2012 klo 09:29 Kommentoi (0)
Itsenäisyyspäivä oli viikko sitten, mutta kun en ole sen jälkeen blogiani päivittänyt niin kirjoitetaan nyt pari sanaa siitäkin. Tai ei mulla oikeastaan juuri itsenäisyyspäivästä ole niin ihmeellistä kerrottavaa, mutta pidin viime viikolla perjantain vapaata töistä ja sen ansiosta mulla oli neljän päivän viikonloppu, joka sujui kotona perheen parissa. Oli tosi mukava viikonloppu kaikin puolin. Meidän pikkumies on ymmärtänyt ettei öisin ole pakko herätä huutamaan ihan muuten vaan ja hänelle on myöskin selvinnyt ettei aamuisin ole pakko nousta ylös viiden ja kuuden välillä. Nukuimme siis koko perhe joka yö sellaisia 8-9 tunnin yöunia ja se teki hyvää. Jostain syystä eräs työkaveri tosin kommentoi maanantaiaamuna että näytän todella väsyneeltä, vaikka olin nukkunut useana yönä paremmin kuin aikoihin. Toisaalta nukkumisesta huolimatta olo oli monena aamuna väsynyt, mutta hieman eri tavalla kuin silloin jos yöunet jäävät liian lyhyiksi.
Kävimme viikonloppuna kolmena päivänä pulkkamäessä Väinön kanssa ja hänen iloa seuratessa muistui oma lapsuus mieleen ja se miten lumesta ja lumileikeistä voi nauttia. Nuoruusvuosina sitä jotenkin unohti kaiken sen hyvän mitä Suomen talvi ja lumi tuo tullessaan. Asenne lumeen oli nuorena se että se on kylmää ja sitten kun se keväällä alkaa sulaa niin se märkää. Nyt olen taas saanut palautettua mieleen että lumessa ja lumesta voi touhuta vaikka mitä. Koska Väinö on vasta 2,5 vuotta vanha niin pulkkamäki on tällä hetkellä meidän aktiviteetti, mutta eiköhän jo parin vuoden päästä harrasteisiin tule mukaan lumilinnan rakennus, hiihto ja luistelu. Kaikkea sitä hauskaa mitä on itse viimeksi tehnyt lähemmäs 30 vuotta sitten. Niitä aikoja odotellessa.
Mulla ylittyy kohtapuolin Älypäässä eräs raja, josta lienee paikallaan mainita. Lähipäivinä mulla tulee nimittäin 40 000 pelattua peliä Älypäässä täyteen. Aikaa tuon 40 000 pelin pelaamiseen on mennyt hieman vajaat 10 vuotta ja tuolla pelimäärällä lienen hieman keskivertoa laiskempi pelaaja. Nuo listojen kärkinimethän pelaavat tällaisen määrän pelejä jo yhdessä vuodessa. Tilasto kylläkin valehtelee tässä kohtaa ainakin siinä mielessä että tuonne eivät ole kirjautuneet mukaan yhteisövisojen pelit tai haastepelit, joita on myöskin kertynyt aikamoinen määrä. Olen sen verran tilastonikkari että olen aikoinaan kirjannut paperille ylös milloin olen ylittänyt tiettyjä rajoja Älypäässä. Ajattelin että ne voisi listata tännekin siltä varalta jos paperi vaikka häviää joskus.
10 000 peliä Älypäässä, 6.12.2005
1 000 käyntikertaa Älypäässä, 7.6.2006
20 000 peliä Älypäässä, 15.2.2007
30 000 peliä Älypäässä, 20.4.2009
Lontoo ikkunan takana5.12.2012 klo 16:06 Kommentoi (0)
Saattaa hyvinkin olla etten tälläkään viikolla ehdi kirjoittelemaan blogiin mitään perjantaina, joten taidan kirjoittaa tekstiä jo nyt ettei kirjoitteluun tule liian pitkää taukoa.
Olin viime viikolla työmatkalla Lontoossa ja en sen takia ehtinyt tehdä Älypäähän joka perjantaista blogipäivitystä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun kävin Lontoossa tai ylipäänsä Isossa-Britanniassa. Kovin paljoa ei reissulla ehtinyt nähdä sillä olin Lontoossa tasan 48 tuntia ja näin kaupunkia ainoastaan taksin ikkunasta ?ja hotellihuoneen ikkunasta. Sellaisiahan nuo työmatkat yleensä ovat. Kuulostavat paljon hienommilta kuin mitä ne todellisuudessa ovat. Olin pari vuotta sitten vastaavanlaisella matkalla Wienissä ja en sielläkään nähnyt kaupunkia yhtään sen enempää kuin tämän kertaisella Lontoon reissulla. Mutta en kyllä tuosta reissusta valitakaan, ihan mielenkiintoista oli nähdä Lontoon valoja edes tuon verran. Täytyy joskus tulevaisuudessa mennä sinne uudestaan omalla ajalla ja tutustua paikkoihin.
Mieleenpainuvin hetki tuolla työreissulla oli paluu Suomeen. Moni varmaan muistaa millainen sää viime viikon perjantaina 30.11 oli. Antti-myrskyhän se silloin raivosi. En ole ihan hirveästi matkustellut mutta täytyy silti mainostaa että lentokone kallisteli ja tärisi aika paljon kun lähestyimme Helsinki-Vantaata. Jossain vaiheessa taisi vähän pelottaakin, mutta meno itse asiassa tasaantui juuri hetki ennen kuin pyörät osuivat kiitotiehen. Jos jollain matkustajalla olisi sattunut olemaan jet lag tai muuten vain väsynyt olotila niin siitä pääsi kyllä eroon mikäli oli aikeissa poistua lentokentältä taksilla. Taksijono oli nimittäin klo 23.30 arviolta 300 metrin pituinen eikä takseja kovin usein tolpalle tullut uusia matkustajia noutamaan. Lämpötila oli -8 astetta ja mukavan pirteä pohjoistuuli hieroi puuskittain poskipäitä yön pimeydessä. Pohdin siinä jonossa millaisen Suomi-kuvan ulkomaalaiset saavat kun he joutuvat aloittamaan vierailunsa tällaisella vähemmän lämpimällä kokemuksella. No, eihän odottaessa nyt niin kauhean kauaa mennyt. Sain taksin n. klo 1.00 ja olin kotona puoli kahdelta. Täytyy tunnustaa - oli kylmä, vaikka olenkin avantouintia harrastanut.
Avantouinnista puheen ollen ? olin maanantaina aikeissa pulahtaa ensimmäisen kerran ihan aitoon avantoon. Mulla oli uintikamat ja pyyhe mukana ja menin uimapaikalle, jossa jouduin sitten pettymään sillä avanto oli jäätynyt umpeen. Ilmeisesti siellä oli veden virtausta yllä pitävä pumppu mennyt rikki. Toivotaan että se saadaan pian korjattua niin pääsen jatkamaan tuota hienoa ja arktista harrastetta.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Sorttiasema ja pikkujoulut23.11.2012 klo 15:09 Kommentoi (0)
Eipä taas kuluneen viikon aikana ole kovin ihmeellistä elämässä tapahtunut. Tai ehkä jotain ihmeellistä, mutta se on sellaista mistä kirjoitan tarkemmin joskus toiste kun tiedän asiasta enemmän. Jos nyt otetaan faktat faktana ja kerrataan kuluneen viikon erikoisimmat tapahtumat niin viime päivien kohokohta oli se kun vein meidän kellarikomerosta ylimääräisiä tavaroita Sortti-asemalle. Jos joku jäteasioista pääkaupunkiseudulla päättävä ihminen sattuu tätä kirjoitusta lukemaan niin tässä tulee kehuja. Sortti-asemat toimivat hienosti ja kokonaisuus on tavallisen tallaajan kannalta onnistunut. Ei ole mitään järkeä lähteä viemään vanhaa televisiota lähimetsään kun tarjolla on näin hyvin järjestetty jätteiden kierrätys. Moni muukin on asiasta ilmeisesti samaa mieltä, sillä maanantai-iltana oli Konalan Sorttiasemalla suorastaan ruuhkaa.
Vein kierrätykseen vanhan hetekan, loisteputkivalaisimen, radion sekä lämpöpatterin. Nämä turhakkeet olivat olleet meillä kellarissa viemässä turhaan tilaa ja parin vuoden ajan. Nyt kun Väinöltä jää vaatteita pieneksi ja ajan myötä kellarikomero on muutenkin täyttynyt sekalaisesta tavarasta niin sieltä oli vähitellen pakko heittää jotain vanhaa pois. Jälkeenpäin kun asiaa miettii niin ihmettelen vain että miksi näitä turhakkeita ei ollut viety kierrätykseen jo paljon aikaisemmin. Ja edelleen meillä on kellarissa tallessa tavaraa, jolla ei ole enää mitään käyttöä. Kunhan vaan löytyisi aikaa siivota kellarissa joskus.
Ja sitten taas johonkin ihan toiseen asiaan. Tänään meillä on firman pikkujoulut, mahtavaa. Näihin kemuihin piti ostaa sisäänpääsylippu, joka maksoi viisi euroa. Mutta summa ei ole kovin korkea, sillä lipukkeella saa noutopöydästä ruokaa ja 12 juomalippua. Jännä että joku on määrittänyt rajan 12 juomaan. Sehän on periaatteessa melkein sama kuin jos firma sanoisi tarjoavansa juomat. Aika harva kuitenkaan juo yhden illan aikana 12 lasia viiniä tai 12 pulloa olutta. Tai on niitä varmaan sellaisiakin juhlijoita, joilta loppuu juomalaput kesken.
Ensi viikolla on edessä työmatka Lontooseen. Tulen sieltä kotiin vasta myöhään perjantai-iltana, joten en varmaan ensi viikon perjantaina päivittele blogiani. Paitsi jos Isoon-Britanniaan iskee lumimyrsky ja vietän perjantain ja lauantain välisen yön Heathrown lentoasemalla. Mutta tuon reissun jälkeen on varmasti jotain mielenkiintoista päivitettävää. Tosin työmatka se on, joten ei siellä välttämättä näe kaupunkia muuten kuin taksin ikkunasta.
Älypää tiedottaa
Älypää toivottaa hyvää juhannusta kaikille pelaajille!
19.6.2025
Juhannustaiat, sauna, kokko, tanssit, hyvä ruoka ja yötön yö, tämä kaikki on taas täällä - unohtamatta tietenkään Älypään Juhannus-visaa!
Kaunista ja oikein hyvää juhannusta Älypään pelaajille!Tällä viikolla selviää, miten Erika Vikman ja KAJ pärjäävät Euroviisuissa!
13.5.2025
Viisuihin voi virittäytyä vaikkapa pelaamalla Älypään Viisut-visaa, josta löytyy euroviisutunnelmaa aina viisujen alkutaipaleelta tähän päivään asti. Hauskaa euroviisuviikkoa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään viisuvisaa!Pääsiäinen on taas täällä, samoin Älypään Pääsiäisvisa!
17.4.2025
Oikein hyvää mämmin, suklaamunien ja tietovisojen täyteistä pääsiäisaikaa Älypään pelaajille!
Käy kokeilemassa Älypään pääsiäisvisaa!